Huijaus karahti kiville - sipulikeitto haudutuspadassa

Pari viikkoa sitten söimme Sinne Helsingissä loistavaa sipulikeittoa, jota olisin mielelläni ottanut toisenkin kauhallisen. Keiton samettinen rakenne ja yhtä aikaa terävä ja lempeä maku ihastuttivat meitä molempia. Halusin kokeilla keiton kopioimista ja tänään oli sen aika. Kuten aamulla kerroin, viritin ansaa nuoremmalle pojalleni, mutta jouduin katkerasti pettymään. Häntä ei huijattu, ei sitten yhtään.

Soseutettu sipulikeitto haudutuspadassa

• 4 suurta makeaa espanjalaista sipulia (yhteensä 1 kg)
• 4 valkosipulinkynttä
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 rkl muscovadosokeria
• 2 rkl balsamicoa
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 5 dl tummaa lihalientä
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl kermaa
• gruyerelastuja, ruisleipälastuja ja tuoretta timjamia annoksen päälle

Laita haudutuspata lämpenemään high-asetuksella (tai paksupohjainen kattila tai pata levylle) ja sinne voi sulamaan. Leikkaa odotellessasi sipuli ohuiksi suikaleiksi, kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Kun voi on sulanut, kaada sipulit ja valkosipulit pataan ja pyörittele ne kauttaaltaan sulaan voihin. Lisää mukaan sokeri ja balsamico ja sekoita taas perusteellisesti. Jätä haudutuspata kannella peitettynä töihin puoleksitoista tunniksi, tai pata/kattila liedelle miedolle lämmölle. Sekoittele sipuleita aika-ajoin, että ne alkavat karamellisoitua joka puolelta, mutteivat pala pohjaan. 

Kun sipuleihin alkaa tulla tummaa väriä ja ne ovat aivan laiskistuneita, lisää mukaan vehnäjauhot. Sekoita kunnolla ja lisää sitten viini ja kuuma liemi, ripota päälle suolaa ja pippuria, sekä tuoretta timjamia. Jätä pata low-asetuksella kuudeksi tunniksi tekemään ihmeitään, sekoittele välillä. Kattilassa tai padassa kypsyttely vienee muutamia tunteja sekin. 

Kun keitto on sakeaa ja kypsää, kaada se erissä blenderin kannuun ja surruuttele niin sileäksi, kuin koneesi pystyy. Minä en ollut ihan tyytyväinen rakenteeseen, joten ajoin keittopohjan vielä tiheimmän siiviläni läpi. Lisää mukaan loraus kermaa ja tarkista suolan ja pippurin määrä. Kuumenna keitto vielä tarjoilukuumaksi. Ripottele annoksen päälle gruyrelastuja, kuivan ruisleivän paloja ja tuoretta timjamia. 

En saanut keiton rakenteesta niin samettista, kuin ravintolassa, mutta maussa oli kyllä huomattavaa samankaltaisuutta, sopivaa terävyyttä, mutta myös makeutta. Abiturientti kysyi pöydän ääreen istuessaan, että mitä tämä on. Vastasin, että se on kasvissosekeittoa. Hän maistoi lusikallisen ja sanoi, että sipulia. Hän söi pienen annoksen, eikä moittinut sen enempää keittoa, kuin kokkiakaan. Muut pitivät keitosta kovasti. Vielä pitäisi vain saada rakenne hienommaksi, millähän se onnistuisi? Vinkit peruskeittoon (ilman soseutuselementtia) otin Kitchen Simplicity-blogista pienin muutoksin tietty.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Salainen operaatio aamuhämärissä

todistusaineisto aamuhämärissä ennen pilkkomista

Meillä on perheessä yksi henkilö, joka aivan varmasti on minun jälkeläiseni, ei tarvitse epäillä hänen vaihtuneen synnytyslaitoksella. Hän on minun poikani, sillä hän suhtautuu sipuliin täsmälleen samoin kuin minä hänen iässään. Sipuli on pahasta, se poimitaan pois annoksesta, olipa se kuinka pieneksi pilkottua hyvänsä. Vain tomaattisissa ruokalajeissa hän ei täysin tähän pysty, sillä yleensä mukana on jotain muuta samankaltaista, läpikuultavaksi kypsynyttä sellerinvartta tai porkkanaa. Kyse on enemmän raaka-aineen erottumisesta ruoassa, kuin sen mausta, vaikka hän sinnikkäästi toisin väittääkin. Samoin oli omalla kohdallani. Ruoka oli ihan nounou, jos siinä oli näkyviä sipulinpalasia, mutten mitenkään varmasti tunnistanut sipulin makua, jos äiti ujutti sen ruokiin 70- ja 80-lukujen keittiöihmeen, sipulijauheen muodossa. 

Vasta kun aloin itse tehdä ruokaa sangen nuorena yli 20-vuotiaana, aloin ymmärtää, ettei juuri mikään ruoka maistu miltään, jollei sen valmistus ala mantralla, johon kuuluu sipulin kuorimista, silmien pyyhkimistä ja pannulla sulavan voinokareen tanssia. Tämän kun oivalsin, aloin vähitellen oppia ruoanlaittoa, eikä meillä montaa ruokaa ole repertuaarissa, joissa ei olisi sipulia, nuoremman pojan antipatiasta huolimatta. Kun käytän raakaa sipulia, sen laitan hyvää hyvyyttäni erikseen tarjolle, mutta muuten koitan kyllä huijata minkä kerkiän. Koskaan kysyttäessä ruoassa ei ole paljon sipulia, vaikka kompostikuppi pursuasi kuoria ja silmäni olisivat punaiset kuin särjellä.

Tänään tekeillä on kaksoistestaus ja varsinainen huijaus, jonka lopputulosta en tohdi vielä arvailla. Sen ensimmäinen osa käsittää pistokokeen siitä, lukeeko Abiturientti blogiani, kuten hän kirkkain silmin väittää. Myös Nuori Morsian osallistuu tietämättään kokeeseen, sillä hänkin kerrotun mukaan vilkuilee aikaansaannoksiani toisinaan. Mikäli tänään on juuri se päivä, jolloin he katsahtavat Campasimpukkaan, he pääsevät jyvälle huijauksestani ja se on minulle enemmän kuin oikein.

Toinen osa käsittää raaka-aineen piilottamista niin, ettei sipulivastainen henkilö sitä tunnista ruoasta ja vieläpä kehuisi ruokaani maasta taivaisiin. Siinä tapauksessa voisin heiluttaa voitonmerkiksi keittiöpyyhettä ja huutaa hurraata. Alkuvalmistelut on tehty, kilo sipulia on kuorittu ja suikaloitu, haudutuspata, keittiöni uskollinen palvelija on asetuksella high ja operaatio on käynnissä. Tuloksista myöhemmin.

Lopuksi minun on sanottava, että oikeasti ymmärrän vastenmielisyyden sipulia, tai mitä hyvänsä muuta raaka-ainetta kohtaan, enkä pakota ketään syömään ruokaa, joka ei kertakaikkiaan maistu. Koska itse olen elävä esimerkki siitä, että sipulivastenmielisyys on voitettavissa, olen halukas kokeilemaan, kävisikö samoin Abiturientin kohdalla. Mikäli epäonnistun surkeasti, en enää koita huijata, sen sormet ristissä lupaan.