Belgialaisessa pikkukaupungissa

Jokaisella pyöräilytapahtumalla on omat erityispiirteensä, niin Retro Rondellakin. Ajajia lienee noin tuhat, ainakaan emme nähneet montaa yli tuhannen menevää ajajanumeroa. Tapahtuma on siis paljon pienempi kuin vaikka L'Eroica Italiassa, jossa ajajia on noin viisi tuhatta. L'Eroica Britannia on ensi viikolla toisena kertanaan noin neljän tuhannen osanottajan tapahtuma ja juuri nyt Saumurissa järjestettävä Anjou Velo ilmeisesti samaa luokkaa. 

Retro Rondessa tapahtuman luonne on hyvin iloinen, täällä pyöräilyä ei oteta ehkä ihan niin vakavasti kuin vaikka L'Eroicassa, muttei olla aivan niin rentoja kuin Anjou Velossa, jossa ajamista ei mitenkään kontrolloitu, ei pidetty kirjaa sen enempää matkaanlähtijöistä kuin saapujistakaan. Kaikki kuulutukset ovat olleet niin hollanniksi, ranskaksi kuin englanniksikin ja niistä on saanut selvääkin, äänentoisto on kunnossa. Reitin viitoitus oli Kammenpyörittäjän mukaan ainakin eilisessä lyhyessä mäkiosuuksilla  (Paterberg ja Koppenberg) herkuttelevassa 25 km vintageajossa kohtuullisen hyvä. Myöhemmin saamme kuulla oliko samoin tämänpäiväisellä pitkällä matkalla, taukopaikkoja on ainakin useita, kolme tai neljä. Sää ei voisi olla parempi, aurinko paistaa, on sopivan tuulista ja lämmintä noin 20 astetta.

Täällä tapahtuma alkoi eilen jo mainitulla lyhyellä vintageajolla ja illempana muutamalla rata-ajokisalla, joista osa oli leikkisämpiä, osa enemmän tosissaan ajettuja. Rata oli sommiteltu kaupungin keskusaukiolle ja sen lähistölle. Oli monivaihteisten ja sinkuloitten erää, fikseille oli omansa ja isopyöräisiäkin oli kaksi kisaamassa. Se erä oli vähiten tosissaan otettu ja molemmat osanottajat nousivatkin yhdessä voittajan pallille. 

Hauskimman näköinen oli eräänlainen pyöräviesti ilmeisesti nelimiehisin joukkuen, jossa aluksi juostiin pyörille, ajettiin kierros ja sitten vaihdettin kuskia lennosta. Katselimme näitä hyvin järjestettyjä ja juonnettuja kisoja radan reunalla kauniissa kesäillassa ja kävimme lopuksi Ronde-museon kuppilassa syömässä belgialaista olutpataa. Tein sellaista viime kesänä ja sehän oli ihan oikeanlaista! 

Kävimme myös Ronde-museossa, jonka kauppaa luimupupukin suositteli ja kyllähän sieltä ostettavaa löytyi. Museon puolella Opiskelija kokeili kokovartalotäristystä pyöräsimulaattorilla, joka jäljitteli mukulakivillä ajamista. Jos hänellä olisi paikkoja suussa, ne olisivat kuulema vaihtaneet paikkaa. Saimme muuten liput puoleen hintaan nyt, kun olimme ilmoittautuneet Retro Rondeen. Kyllä meille 4 euron alennus/lippu kelpasi.

Tänään melko myöhään, vasta klo 10.30 lähtivät reiteilleen 100 km ja 75 km matkan ajajat ja puolta tuntia myöhemmin 45 km ajajat. Sille matkalle minäkin olin ilmoittautunut ennen kuin matkaseurueemme muuttui duosta trioksi. Kammenpyörittäjä sonnustautui villapaitaan, mutta nykypöksyihin revanteriaan säästääkseen (mukulakiviosuudet!) ja sujahti monen sadan muun ajajan kanssa reitille. Odottelemme häntä takaisin noin 6 tunnin kuluttua lähdöstä, sillä matkalla on monta taukopaikkaa, joiden antimista on muistettava nauttia. 

Huomenna matka jatkuu Ranskan puolelle ja ehkäpä jo samana iltana lautalla Englantiin. Seuraava isompi etappi on L'Eroica Britannia ensi viikonloppuna Bakewellissä. 

Emme käyneet tässä herrain vaatehtimossa, mutta olipa sillä sähäkkä nimi, vai mitä?

Retro Ronde lähestyy

Viimeyön olimme Aalterin kaupungissa oikein hauskassa hotelli Ciné Capitolessa, jossa oli jotain kaurismäkeläistä. Samassa yhteydessä oli vanhanaikainen elokuvateatteri ja aamiainen tarjottiin 60-lukulaisessa tanssisalissa, jossa oli oivat istumapaikat seinäruususille. Tykkäsimme! Aamiainen oli vaatimaton, mutta riittävä. Huoneessamme juoksenteli muutama pieni muurahainen, muttei se haitannut, netti oli Opiskelijan mukaan liukkaampi kuin meillä kotona. Ja se on aina hyvä juttu.

Ennen Oudenaardeen menoa kävimme katsomassa IJzertoren-muistomerkkiä. Alkuperäinen, ensimmäisen maailmansodan jälkeen rakennettu muistomerkki tuhoutui toisen maailmansodan lopussa. Nykyinen muistomerkki on valmistunut vuonna 1965 ja se on 84 metriä korkea ja niin ollen Euroopan korkein sotamuistomerkki. Nousimme hissillä sen 22. kerrokseen ja kiipesimme vielä hieman korkeammalle kattotasanteelle katsomaan maisemia. Hieno museo on rakennettu tornin kerroksiin niin, että sodan vaiheiden mukaan laskeudutaan portaita aina alemmas. Museokierroksen jälkeen kävimme myös Tyne Cot-hautausmaalla, jonne on haudattu melkein 12 000 Kansainyhteisön sotilasta. Nämä hautausmaat ovat aina vaikuttavia, riippumatta siitä minkä maalaisia sotilaita niiden multiin on haudattu.

Sotaisten nähtävyyksien  jälkeen olikin sopiva aika piipahtaa hieman Ranskassa. Kammenpyörittäjä halusi nähdä Roubaixin velodromit. Vanhaa velodromia pääsi helposti katsomaan vain kävelemällä portista sisään ja uuteen sisävelodromiinkiin pääsimme kurkistamaan, kun vain pyysimme. 

Ennen kuin palasimme takaisin Belgiaan kävimme Roubaixin reunaman Decathlonissa, josta ostin caminoa varten makuupussin ja silkkisen pussin, myös Opiskelija löysi uusia kesäreleitä. Samoin kävimme iltapalaostoksilla Auchanissa, sillä Ranskassa ei voi käydä ostamatta patonkia. Marketin patongitkin peittoavat kaikki Suomesta saatavat, vaikka tietysti oikeiden leipomoiden tuotokset ovat vielä parempia. 

Oudenaardeen, meidän kolmen seuraavan yön majoituspaikkaamme ei ollut pitkä matka, alle 50 km. Perjantai-iltapäivän ruuhka alkoi jo kehittyä, mutta pääsimme sen alta pois moottoritieltä ja mukavalta vaikuttavaan Oudenaarden kaupunkiin. Kammenpyörittäjä oli hoitanut tämän osuuden majoitusvarauksen ja meille oli varattu kattostudio B&B Huize Normanista. Kävimme jo hieman tutustumassa Oudenaarden keskustaan, näyttää mukavalta kaupungilta. 

Tänään oli reissun tähän asti lämpimin päivä, iltapäivällä auton mittari näytti 30 astetta. Nyt illan vaihtuessa yöksi ikkunasta tulee jo miellyttävän viileää yöilmaa, liikenteen melukin vähenee ja uni alkaa painaa silmää. Huomenna Retro Ronden pyörteisiin!