Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Kolmikantaherkku

Tänään kävimme pitkästä aikaa hieman ihmisten ilmoilla, bongasimme seitsemän kirkkoa, mutta ihmisiä emme kohdanneet kuin ruokakaupassa, jossa kävimme reissun lopuksi. Itselleni muistiin, että näkemämme kirkot olivat seuraavat: Uurainen, Multia, 2 x Petäjävesi, Vesala, Keltinmäki ja Kuokkala.

Päivällinen oli taas jääkaapin aarteistoa-osastoa ja sen kanssa salaatin virkaa toimitti kolmikantaherkku. Se oli vähän pakonsanelema juttu, sillä ostimme pari päärynää juuri tänään ja toinen niistä sai hieman kipeää kuljetuksessa. Se oli viisainta syödä heti pois. 

Kolmikantaherkku

• 1 erittäin kypsä päärynä
• 4 viipaletta italialaista ilmakuivattua kinkkua
• 1/2 palaa suolaveteen säilöttyä fetaa
• oliiviöljyä
• pippuria

Tässä ei paljon valmistamista ollut, kuorin päärynän ja leikkasin sen lohkoihin, viipaloin fetapalan ja leikkasin kinkkuviipaleet puolikkaiksi ja asettelin ne päärynän kanssa samalle lautaselle. Päälle hieman oliiviöljyä ja pippuria. Meloni ja kinkku sopivat hyvin yhteen, mutta kyllä tämä päärynäkin sopi todella hyvin ja feta aivan hihkui ilosta, kun pääsi niiden kanssa samalle lautaselle.

Tähdenlentoja ja matka-ananasta

Eilen keitin pastaa liian paljon ja se tonnikalapurkkikin oli aika iso. Ruokaa tuli siis liikaa, vaikka koitimmekin syödä edullista ateriaa parhaamme mukaan. Ajattelin ensin, että vain lämmitämme lopun tonnikalapastan tänään, mutta muutin mieleni ja jatkojalostin siitä pastasalaatin muutamin lisäaineksin. Niiden hinta oli pari kolme euroa, joten kalliisti emme tänäänkään syöneet. 

Tähdenlennokas pastasalaatti

• noin 400 g eilistä tonnikalapastaa (jossa pastaa, tomaatteja, sipulia, parmesaania ja sekalaisia mausteita)
• 1 Jalostajan hernekeittopurkin kokoinen purkki kikherneitä
• 1 palikka fetajuustoa (jätin Arlan salaattijuuston ostamatta, sitäkin oli naapurin mercadossa)
• 6-8 pientä luumutomaattia
• puolikas kurkku
• 2 kananmunaa
• vihreitä ja mustia oliiveja
• basilikaa
• persiljaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä 
• sitruunamehua

Otin pastanloput jääkaapista lämpenemään ja keitin pari kananmunaa. Leikkasin tomaatit paloiksi ja kuorin kurkun, talvinen kurkku on niin paksukuorista, että se on viisainta kuoria. Huuhtelin kikherneet ja jätin ne lävikköön valumaan. Leikkasin fetan paloiksi ja kun kananmunat olivat mututuntumalla täydellisiä, otin ne kiehumasta, kuorin ja leikkasin lohkoihin. Käytin pasta-astiaa hieman mikrossa, että pasta olisi irtonaista ja muutkin ainekset hiemat notkistuisivat. Sekoitin pastaan tomaatit, kurkut, kikherneet, fetan, oliivit ja kananmunalohkot. Pinnalle ripottelin yrttejä, hieman suolaa ja kunnolla pippuria. Ihan viimeiseksi lurittelin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. 

Meillä oli lähikaupasta ostettu sitkas (siis täydellinen) leipä, azorilaista voita ja portugalilaista roseviiniä tätä tähdenlentoa komppaamassa ja olimme niin reippaita, että vain muutama pastaputkilo ja kikherne jäi syömättä. Hyvä me! 

Jälkiruoka muodostui karamellisoidusta matka-ananaasta, jonka ostimme jo pari kolme päivää sitten. Siitä meni puolet tähän jälkkäriin. Lisänä oli vaniljajäätelöä.

Karamellisoitu matka-ananas jäätelön kanssa

• puolikas suuresta ananaksesta
• 2 rkl voita
• 4 pientä annospussia sokeria (kahvilasta mukaanotettua)
• loraus punaista portviiniä
• vaniljajäätelöä
• annoksen päälle suolalla maustettua suklaata raastettuna

Kuorin ja leikkasin ananaksen paloihin. Kuumensin pannua ja lisäsin sinne voita ja sokeria. Nostelin pannulle ananaspalat. Pyörittelin niitä pannulla hetkisen sen oloisena, että tiedän mitä teen ja illuusiota vahvistaakseni kaadoin mukaan vähän portviiniä. Kun ananakset olivat sen näköisiä, että nyt ne voi syödä, lusikoin niitä lautasille vaniljajäätelön kaveriksi, Antti raastoi pinnalle suolakiteillä kipakoitua suklaata, minä lusikoin kastiketipat päälle ja esittelin annokset yleisölle. Voi kun olisi ollut kokonaisia rosepippureita, nekin olisivat sopineet tähän!

Minun oli tarkoitus laittaa tähän valkoista portviiniä, mutta olin jo hulauttanut pullosta, kun huomasin sen olleen rubya, valkoinen portti oli jääkaapissa. Ruby teki kyllä hyvän lopputuloksen, siitä tuli voin ja sokerin kanssa ihana punertava kastike. Kuva voisi tietysti olla parempi, mutta tämän kummempaan en nopeassa tilanteessa kyennyt. 

Onneksi on tiskikone, niin ei tarvinnut tiskata käsin. Huomenna syömme ananaan loppuun, sillä majoituksen vaihto lähestyy ja ruokatarvikkeet pitää ajaa vähiin ennen pitempää automatkaa. Sään puolesta ruokatarvikkeet kyllä säilyisivät, mutta tilaa on niin niukalti, ettei huvita istua koko päivää ruokakassi sylissä.

Aamupäivällä oli taas mitä mainioin rantakävelysää. Marraskuu on ilmeisen hyvä aika vuodesta laittaa lapset surffauskouluun, en kyllä omiani olisi päästänyt.

Kaikenlaista lilluu merissä, muunmuassa tämmöisiä söheröitä, ainakin muoviletkua, ruostunutta rautaa, betonimyökkyjä, köyttä ja muoviverkkoa oli tässä käänteiskauniissa kasassa, joka taisi rantautua edellisen nousuveden aikaan.

Tämmöiset levämuodostelmat sen sijaan eivät varmaan ole kauhean paha juttu rannoilla. Tietääksemme näitä kuivataan ja hienonnetaan lannoitteeksi ja ihmiset poimivat aamukävelyllä parhaita paloja mukaansakin. Me emme, kun emme tienneet mihin niitä voisi käyttää.

Aamukävelyn päätteeksi poikkesimme kahville aiemmilta kerroilta tutun Hotel Farolin kahvilaan. Aika pätevä sotku espresson jälkeen. Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme, vaikka tässä on tätä apepuoltakin.

Salaatti ilman salaattia ja grillileipä

Sunnuntai oli vielä oikein kesäinen. Parin vesikuuron välissä ehdimme syödä ulkona, niitä päiviä on ollut tänä kesänä aivan ennätysmäärä. Sen  huomaa siitäkin, että keittiön pöydälle on kertynyt kaikenlaista roinaa eri reissuilta, ettei sen ääressä mahtuisikaan syömään. Samankaltaista salaattia söimme vähän yli vuosi sitten, silloin olimme juuri saaneet siilin pihapiiriin, nyt siilit ovat ihan vakiovieraita meillä. Tällä kertaa jätin kaikki varsinaiset salaatit pois salaatista, syystä ettei meillä ollut salaattia. 

Vesimelonisalaatti revisited

• 1/4 pienestä vesimelonista
• 1 pienehkö kurkku
• monta pientä erikokoista ja väristä tomaattia kulatungasta ja kasvihuoneesta
• palanen fetaa
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen
• paljon basilikanlehtiä
• muutama mintunlehti
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkaa vesimelonista kuori pois ja hedelmä kuutioiksi. Puolita tomaatit ja leikkaa kurkku viipaleiksi. Sommittele kaikki isolle lautaselle ja murustele päälle fetaa niin paljon kuin sielu sietää. Silppua pinnalle sipulia ja ripottele päälle yrttejä. Mausta vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. 

Vaalea leipä BGE:ssä (2 kpl)

• 0,5 l lämmintä vettä
• 15 g  puolikosteaa raemaista bread yeastia (tai yksi pussi meikäläistä kuivahiivaa 11g tai 20 g tuorehiivaa)
• 2 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 rkl oliiviöljyä
• 700 g vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja sokeria lämpimään veteen, jätä ottamaan vauhtia noin viideksi minuutiksi. Lisää kulhoon oliiviöljy, suola ja noin 3/4 jauhoista. Vaivaa taikinaksi noin 10 minuuttia koneella tai käsin, jos on habaa. Lisää jauhoja, jos taikina on vielä tahmeaa. Kohota kulhossa peitettynä niin kauan, että taikina on kaksinkertainen. Kumoa taikinan jauhotetulle alustalle ja jaa se pitkittäin kahteen palaan. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi ja nosta leipävuokiin. Jätä taas kohoamaan. 

Kuumenna Big Green Egg (tai uuni) 200 asteeseen ja paista leipiä noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä lämpömittarilla, sisälämmön pitää olla noin 97 astetta. Kaada leipä pois vuoasta ja koputa leivän pohjaa, jos ääni on kumahtava, leipä on kypsä. 

Minun leipäni kohosivat ensin vuoassa hienosti, mutta sitten lässähtivät jonkun verran. Paistaessa niistä tuli kyllä tasaisen kypsät, mutta eivät kohonneet niin paljon kuin olisin toivonut. Olin vähän pettynyt, mutta pettymys meni ohitse, kun leikkasin leivän aterialle. Leipä oli aivan tasaisen kypsää ja vuoassa muodostunut paistopinta oli mukavan rapea. Maku oli oikein hyvä. Laitoin leivän kanssa tarjolle voita, jonka päälle raastoin parmesania. Mallia otin Paju Villassa kesäkuussa näkemäni tarjoilutavan ja se toi kyllä voille kivan lisämaun. 

Antti kielsi olemasta pettynyt leipään ja melkein tottelinkin. Leivän paistaminen grillissä on oikein toimiva tapa. Olemme paistaneet siellä kerran ruisleipääkin ja se oli kyllä sähköuunissa parempaa paistopinnaltaan. Big Green Eggiimme mahtuu kaksi pitkulaista leipävuokaa yhtä aikaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne kerään grilliaiheisia postauksiamme. 

Lammastäytteiset pihvitomaatit

Ostimme taas Tallinnasta kaksi suurta pihvitomaattia ja tein niistä uuniruoan, johon meni vähän sitä sun tätä. Viime vuonna tein muuten samankaltaisen aterian, mutta silloin tomaattien sisään ei mennyt lihaa ollenkaan. Tällä kertaa meillä oli lampaanlihaa, jonka riivin liemipadan luista. Keitimme eilen ison kattilallisen lammaslientä, käytimme kaikki epämääräiset luiset palat pois pakastimesta. Kun palikat kiehuivat tarpeeksi kauan liemessä, irtosi liha luista helposti. Käytin osan lihasta näihin täytettyihin tomaatteihin. Lopuille täytyy keksiä jotain muuta käyttöä piakkoin.

Täytetyt tomaatit

• 2 suurta pihvitomaattia
• oliiviöljyä
• 50 g oikein pienikokoista tähdenmuotoista  pastaa
• nokare voita
• noin 150 g kypsiä lampaanlihapaloja
• 1 kevätsipuli
• noin 0,5 dl kermaa (purkin loppu)
• 1 rkl yrttituorejuustoa
• nokare fetaa
• suolaa ja pippuria 
• kuivattua tomaattimurua
• oreganoa
• basilikaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienen uunivuoan pohjan oliiviöljyllä. Leikkasin tomaateista hatun pois ja koversin lusikalla sisukset pois. Laitoin tyhjät tomaatit alassuin paperin päälle valumaan. 

Keitin pastan kypsäksi suolatussa vedessä. Sulatin pannulla hieman voita ja lisäsin sille lihapalat ja sipulin. Pienin paloja vielä lastalla pienemmiksi. Lisäsin pannulle tomaattien keskeltä kaapimani sisukset tomaattimehuineen päivineen ja sekoitin. Maustoin seosta kuivatuilla tomaattimurusilla, suolalla ja pippurilla. Kun seos hieman kiehui kokoon, lisäsin mukaan vielä kermatilkan ja sekoitin taas. Maistelin kastiketta, joka oli aika sakeaa, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin mukaan  tuorejuuston, kypsän pastan, oreganon ja basilikan silppuina. 

Nostin kuivahtaneet tomaatit uunivuokaan ja lusikoin niiden tyhjään mahaan täytettä niin paljon kuin sitä mahtui ja tökkäsin päälle vielä pienet palat fetaa. Paistoin tomaatteja noin 30 minuuttia. Tällä kertaa ne eivät haljenneet, ehdin siis käyttää ne ennen kuin ne ehtivät ylikypsiksi. 

Sikin sokin-salaatti

En ole koskaan oikein halunnut sanoa pastasalaattia salaatiksi. Mutta sanotaan nyt sitten. Eilen söimme sekalaisen sörsselin, johon käytin kaksi broilerifilettä, jotka olivat jääneet viikonlopun ruoanlaitoista. Myös yksi pastapussin loppu ja puolikas fetapakkauksesta saivat loppusijoituksen. Söimme tästä pikaisen päivällisen ja loput otin yövuoroeväiksi tulevina työ-öinä. 

Pastasalaatti pitkin hampain

• noin 150 g kierteistä pastaa katkottuna
• 2 broilerifilettä
• oliiviöljyä
• kuivattua appelsiinimurua (toimme Portugalista)
• kuivattua tomaattimurua (samasta kohteesta tuotu)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• nokare voita
• puolikas tavanomaisesta fetapalasta
• mustia kivellisiä oliiveja
• 2 tomaattia
• pätkä kurkkua
• nippu espanjalaista parsaa, tai oikeastaan vain nuput
• basilikaa

Keitin pastan suolatussa vedessä. Pastan kiehuessa leikkasin tomaatit ja kurkun pieniksi kuutioiksi, samoin fetan. Sekoitin marinadin broilerille oliiviöljystä, sitruunamehusta, kuivatusta appelsiinista ja tomaatista, suolasta ja pippurista. Kuumensin pannulla voita ja paistoin ohuet broilerifileet molemmin puolin. Lisäsin pannulle parsanuput kypsymään ihan vähän, niissä saisi olla hieman purtavaa. 

Kun pasta oli kypsää, kumosin sen siivilään ja huuhtelin sitä hieman kylmällä vedellä. Sekoitin kulhossa yhteen tomaatti- ja kurkkukuutiot, fetapalat, pastan ja oliivit. Leikkasin broilerifileet suikaleiksi ja yhdistin ne salaattiin. Maustoin seosta vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä, pippurilla ja basilikalla. Tämä maistuu hieman lämpimänäkin, mutta aivan yhtä hyvin kylmänä. Olisi ollut kiva, jos olisi ollut jonkunlaista maalaisleipää, mutta tällä kertaa meillä ei ollut sopivaa leipää. 

Broccoliinipasta

Harvoin teen ruokaa vain itselleni, kuittaan usein yksin ollessani päivällisen voileivällä tai jollain vielä viitteellisemmällä. Eilen huomasin viileälaatikossa pussillisen broccoliineja, jotka unohdin viime viikonlopun päivälliseltä kokonaan. Vihreät kaunokaiset olivat vielä ihan kunnossa, joten etsin niille pikaisesti ohjeen ja saisin samalla tyydytettyä pari päivää muhineen pastanhimonkin. Löysin hyvältä vaikuttavan broccoliinipastaohjeen Sprinkes and Sprouts-blogissa, jossa olen varmaan aikaisemminkin vieraillut. Ohjeessa käytettiin vuohenjuustoa, josta minä en paljon pidä, mutta fetasta pidän ja sitä minulla olikin juuri pienoinen palanen jemmassa. 

Broccoliinipasta yhdelle

• 100 g pastaa (minulla pussinpohja spagettia)
• reilusti keitinvettä ja kunnolla suolaa
• 8 broccoliinin vartta
• oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa (käytän purkkia tyhjäksi epätoivon vimmalla)
• 0,5 dl valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• punaista chiliä (unohdin kokonaan)
• tuoretta basilikaa
• pieni palanen fetaa
• parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan, sitä saa olla runsaasti. Suolaa kiehuva vesi oikein kunnolla ja laita pasta kypsymään. Leikkaa broccoliineista mahdollinen kuiva osa varresta pois ja kuumenna pannulla hyvä loraus oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nakkaa broccoliinit pannulle ja sekoita mukaan valkosipulimurska. Paistele seosta hetkinen, varo kuitenkaan polttamasta. Lisää pannulle valkoviini ja jätä broccoliinit kypsymään viinissä muutamaksi minuutiksi. 

Kun pasta on kypsää, ota desin verran keitinvettä talteen, valuta pasta. Lisää valutettu pasta pannulle broccoliinien kaveriksi ja kaada mukaan hieman keitinvettä ja sekoittele. Ripottele pannulle fetamuruset, basilika ja paljon parmesaania. Tarkista maku ja lisää hieman suolaa ja joka tapauksessa pippuria ja syö heti.  

Pidin tästä pastasta todella paljon, olisin voinut laittaa siihen koko pussillisen broccoliineja, noin kaksinkertaisen määrän kuin käytin. Chilin minä unohdin kokonaan, mutta sitä tuli kyllä toissapäivän ateriassa riittämiin, ei makiaa mahan täydeltä. 

No en minä nyt tiedä – munakas vohveliraudalla

Vohvelirauta on vekotin, jota tulee käytettyä aika harvoin. Etenkin kun meillä on niin neonvihreä kapistus, että siitä  melkein saa päänsäryn. Olen kuitenkin tehnyt sillä belgialaisia vohveleita, vohveliritareita ja suolaisia kinkkuvohveleita. Tänään tein aamiaiselle munakkaat vohveliraudalla, vinkin otin täältä.

Aamiaismunakkaat vohveliraudalla kahdelle

• 2 kananmunaa
• 1 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• muutama pinaatinlehti
• 1 tomaatti
• 1 kevätsipuli
• pieni pala fetaa
• voita paistamiseen

Silppusin kevsäsipulin ja fileroin tomaatin ja leikkelin siemettömät suikaleet pieniksi kuutioiksi, en halunnut tomaatin olevan liian kosteaa. Pilkoin fetan pikkumuruiksi. Laitoin osan tomaattikuutioista, sipulisilpusta, pinaatinlehdistä ja sipulista syrjään, ne laittaisin valmiin annoksen päälle. Sekoitin muut täytteen kevyesti vatkattuun kerman ja kananmunien seokseen. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sulatin pienen nokareen voita ja laitoin vohveliraudan kuumenemaan. 

Kun rauta oli kuumentunut, sutikoin paistopinnoille voita ja kaadoin munakasmassan mahdollisimman tarkkaan puoliksi paistopinnoille, minulla on kahden vohvelin rauta. Massaa pitäisi olla sen verran, että kolo on kutakuinkin täynnä, muttei sentään yli äyräiden. Painoin kannen kiinni ja puristin sitä noin minuutin verran. Ihan pikkuisen massaa pursui kulmasta yli, alle teelusikallisen verran. Paistoin munakasta noin minuutin ja kurkkasin kannen alle. Alapinta oli jo kypsä, mutta päällipuoli ei vielä. Painoin kantta alas vielä puolisen minuuttia ja sen jälkeen munakkaat olivat jo kypsät. Nostin ne lastalla lautasille, ripotin loput tilpehöörit pinnalle, asetin paahtoleipäkolmiot kaveriksi. En nyt oikein tiedä, miksi tekisin munakasta vohveliraudalla muuten kuin siksi, että voin. Lähdeblogissa kerrottiin, että blogaanin lapset pitävät tällaisista munakkaista ja se on oikein hyvä syy. 

Eilinen hillapehmiö kohtasi tämän aamun mansikkapehmiön

Nyt on kaavittu laarin pohjalta – turkey chowder

Hävikin vähentäminen on lähellä sydäntäni. Olen oppinut ostamaan meille vähemmän ruokaa nyt oltuamme kaksi vuotta kahden hengen talous. Olen oppinut myös valmistamaan kerralla vähemmän ruokaa, käyttämään pienempiä kattiloita ja optimoimaan paremmin raaka-aineiden käyttöä päivämäärävetoisesti. Kun ostan jotain tuotetta, eikä tarpeeksi pientä pakkausta meinaa löytyä, mietin jo mihin voin lopun käyttää. Mutta joskus ei onnistu. Esimerkiksi avauskuvan cantaloupe unohtui tiskipöydän kulmalle kunnes se näytti Kuolemantähdeltä. Päätin, etten osta enää meloneita, en ainakaan ennen ensi kertaa.

Toissapäiväisen Cobb-salaatin sommittelulta jäi hieman papuja, pekonia ja kalkkunaa. Kaikista niistä oli päästävä eroon ja valmistin meille keiton, jota amerikaksi sanotaan chowderiksi. Usein niissä on kalaa ja muita mereneläviä, mutta tällä kertaa niitä ei ollut tuhottavaksi. Keiton ainesmäärät ovat viitteellisiä, kaikkea oli vähän tai pikkuisen enemmän.

Tein keiton uudessa pienessä kuparikasarissa, jota en sittenkään pystynyt Lidlissä vastustamaan. Vilkuilin ja käpälöin sellaista jo viime viikolla, mutta pysyin ruodussa. Tänään ei enää auttanut. Se on varsin sopiva kahden hengen ruoka-annoksiin.

Turkey chowder 

• tähdekalkkunaa kuutioiksi leikattuna
• puolikas pieni purkillinen säilykemaissia
• puolet pienestä papusekoituspurkista
• 4 viipaletta pekonia
• puolikas punasipuli
• 4 kirsikkatomaattia
• 2 perunaa
• 5 dl kanalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• jauhettua paprikaa
• persiljaa
• pieni nokare fetaa

Leikkasin pekonin, sipulin ja tomaatit paloiksi, samoin kalkkunan ja perunat. Kuumensin uutta kasariani ja laitoin pekonin sille mysiytymään yhdessä sipulin kanssa. Hetken päästä lisäsin kyytiin tomaatit ja kalkkunakuutiot. Seuraavana kaadoin kasariin kanaliemen, maissit ja pavut ja perunakuutiot. Annoin keiton kiehua noin 10 minuuttia ja lorautin sitten mukaan hieman kermaa, maustoin paprikalla, suolalla ja pippurilla. Kun keitto oli hieman sakeutunut ja perunakuutiot olivat kypsyneet, lisäsin pinnalle persiljaa ja fetaa nokareina. Erittäin hyvä talvipäivän lämmittävä keitto! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikinvastustamispostauksiani. 

Aamiaista illalla

Tein syksyllä itselleni ensimmäistä kertaa shakshukaa Antin ollessa pois kotoa. Pidin niin kovasti tästä aamiaisruoasta, että halusin toistaa sen kahdelle. Sopivaa aamua ei ollut tarjolla, joten tein shakshukaa iltapalaksi. Passasi se niinkin. Tälläkin kertaa käytin muutamia kipeniä ja lopunloppuja maustamaan uunissa viimeisteltyä tomaattikastiketta.

Shakshuka kahdelle

• 1 tl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 tölkki säilöttyjä tomaattikuutioita
• 8 kirsikkatomaattia
• muutama kuivattu chilihiutale
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 kananmunaa
• pieni pala fetaa
• tuoreita pinaatinlehtiä
• granaattiomenan siemeniä
• 1 avokado

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Uunin lämmetessä keittelin kasaan tomaattikastikkeen. Aloitin kuullottamalla oliiviöljyssä kevätsipulisilppua uunin kestävällä pannulla. Kun sipulit olivat mysiytyneet, kaadoin pannulle tölkillisen tomaattikuutioita, kehuivat olevansa luomuakin. Mutta eivät olleet Muttia, herranen aika. Lisäsin mukaan muutaman nahistumisvaarassa olevan kirsikkatomaatin, ripauksen suolaa ja pippuria, ihan vähän sokeria ja chilihiutaleita. Sekoittelin kastiketta ja annoin sen kiehua noin 15 minuuttia hiljalleen. 

Leikkasin avokadon viipaleiksi ja murustelin fetapalan odottamaan. Valikoin pinaattipussista muutamia lehtiä ja etsin jemmaamani granaattiomenan siemenet jääkaapista, niissä ei ollut mitään vikaa! 

Kun Antti saapui töistä, rikoin kananmunat tomaattikastikkeeseen ja siirsin pannun uuniin. Se sai olla siellä  noin 10 minuuttia. Käytin tällä kertaa pientä teräspannua, joka ei varaa kuumuutta lainkaan niin paljon kuin valurautapannu. Niinpä shakshukaa täytyi kypsentää uunissa pitempään, että kananmunat ylipäätään kypsyivät. Kymmenen minuutin kuluttua otin pannun pois uunista ja lisäsin sille fetapalat, pinaatin, avokadon ja granaattiomenan siemenet ja käytin pannua vielä uunissa noin 3-4 minuuttia, jonka jälkeen kananmunien valkuaiset olivat hyytyneet. Keltuaiset olivat vielä sopivan valuvat. Kiersin pippuria myllystä keltuaisten päälle ja leikkasin kaveriksi muutaman palan patonkia. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikenlaisia tähderuoka-aiheisia postauksiamme. Shakshuka on siitä kiva ruoka, että lähes aina taloudesta löytyy joko säilöttyjä tai tuoreita tomaatteja, kananmunia ja sitten jotain muuta pientä, joka kaipaa poiskäyttämistä, juustopalanen, kinkkuviipale, graavilohta tai melkein mitä vain keksiikään tomaattikastikkeeseen upottaa. 

Sitruskauden ilotulitus salaattivadilla

Väsymys meinaa vaivata, iltaisin nukuttaa niin, että tyyny kutsuisi jo kahdeksalta. Tätä kaamoskauden kukistajasalaattia söimme tänään eilisen kala-aterian tähteiden kanssa. 

Kirpsakka salaatti sitruksista ja granaattiomenan siemenistä

• 1 appelsiini
• 1 greippi
• 1 verigreippi
• 0,5 punasipuli
• 1 granaattiomenan siemenet
• pieni pala fetaa (noin 30 g)
• 1 rkl cavaetikkaa
• 1 tl hunajaa
• basilikan lehtiä

Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja fileroin appelsiinin ja greipit. Irrotin siemenet granaattiomenasta Veeran neuvoin. Käytin postauksen neuvoa numero 3, se toimii hyvin, sain kyllä punaisia mehupilkkuja paidalleni, vaikka oli esiliinakin. 

Asettelin sitruslohkot lautaselle, ripottelin sipuliviipaleet päälle, samoin murustellun fetan ja granaattiomenan siemenet. Sekoitin cavaetikan ja hunajan pikaiseksi kastikkeeksi ja kaadoin salaatin päälle. Muutama basilikan lehti vielä ja salaatti oli valmis. Se oli mukavan kirpeää, mutta hunajan pehmentämää lisäkettä tähdenlentokalan ja riisin kanssa. En toivoakseni ole univalmis ennen kello kymmentä, sen verran pirteää oli salaattimme. 

Wallenberg piilosilla

En kehdannut otsikoida ihan niin kuin meinasin, mutta tarkoitus oli tehdä cottage pie-tyyliin perunamuusikuoren alle piiloutunut wallenbergin pihvi. Joku kätevä emäntä teki sekä pihvejä että muusia ylenpalttisen paljon. Unohti taas, että meitä on kaksi. 2, two, kak-si. 

Wallenbergin tähdenlentopiirakka 

• 2 wallenbergin pihviä 
• nokare voita
• tähdeperunamuusia
• 1 kananmuna
• loraus kermaa
• juustoa raastettuna
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 6 kirsikkatomaattia
• pieni pala fetaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienet uunin kestävät vuoat, sen kokoiset, että wallenbergin tähdenlennot mahtuvat ja jää tilaa vielä muusikuorellekin.  Kiehautin herneet ja jätin lautaselle odottamaan. 

Laitoin tähdemuusin kulhoon ja notkistin sitä kananmunalla ja kermalorauksella ja maustoin vielä lisää juustoraasteella. Jääkaapissa oli joku nimetön nokare, aika vahvaa juustoa se oli, arvelen olleen gruyèrea. 

Asetin kummankin vuoan pohjalle yhden wallenbergin ja siihen päälle herneet, tomaatit puolikkaina ja fetan pikkupaloina reunoille ja lopuksi peitoksi notkistettua muusia. Paistoin annoksia uunissa niin kauan, että muusin pinta muuttui kauniin kultaiseksi, noin 35 minuuttia. Ihan ok tähdenlentoruoka. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tähderuokapostaukset.

Liian pitkästä aikaa – kreikkalainen salaatti portugalilaisilla oliiveilla

Muut kaivavat valurautapatoja esille ja keittävät keittoja, kun syksy tulee. Minä en malttaisi, vaan haluaisin salaattia. Ja saanhan minä salaattia, kun vain teen. Tänään söimme kreikkalaista salaattia, johon tuli portugalilaisia oliiveja. Ne olivat kyllä aika mauttomia, pitäisi keksiä niille jonkunlainen marinadi, onko vinkkejä, miten marinoisin mustia kivellisiä oliiveja?

Kreikkalainen salaatti

• 1 pala aitoa kreikkalaista fetaa
• 1 puntti salaattia
• kaikki viimeiset tomaatit sisäkypsyttämöstä (keltaisia ja punaisia, erikokoisia ja muotoisia)
• 1 pienehkö kurkku
• 1 punasipuli
• 1 salottisipuli
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• mustia oliiveja
• basilikaa

Etukäteismarinoin sipuleita noin tunnin verran. Leikkasin sipulit ohuiksi kiekoiksi ja laitoin ne tiiviisti suljettavaan rasiaan yhdessä etikan, öljyn, suolan ja sokerin kanssa. Suljin rasian ja ravistelin sitä kunnolla. Levittelin laakealle vadille salaatinlehtiä. Leikkasin tomaatit ja kurkut viipaleiksi ja sommittelin ne kehälle vadin reunoille. Ripottelin marinoituneet sipulit vadille ja nostin fetapalan keskelle. Mursin fetan muutamaan palaan. Lisäsin vielä mustia oliiveja ja basilikaa, hieman oliiviöljyä ja paljon pippuria. Muuten salaatti oli erinomaista, mutta oliivit eivät maistuneet hongalle eikä haavalle. 

Vesimeloni-fetasalaatti revisited

Tein viime kesänä meloni-fetasalaattia, mutta siitä tuli aavistuksen liian makeaa, sillä käytin silloin cantaloupe-melonia. Tänä kesänä eräänä päivänä tarvitsin nopean päivällisen pieneen nälkään ja kaupassa silmäni osuivat (eivät aivan kirjaimellisesti) vesimeloneihin. Muistin, että minunhan piti kokeilla salaattia vesimelonilla.

Vesimeloni-fetasalaatti kahdelle

• 1/8 keskikokoisesta vesimelonista
• 1 uudensadon punasipuli
• noin 75 g hyvälaatuista fetaa (ei mitään kumiversioita, eihän?)
• 6-8 kirsikkatomaattia
• 1 kurkku
• limetin mehua (sitruuna olisi parempi, muttei  meillä ollut!?!)
• oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja paljon pippuria
• vesikrassia ja muita kulatungan syötäviä lehtiä ja versoja, en tiedä mitä ne kaikki olivat

Leikkasin melonin paloiksi (ja mietin mitä teen tuolle lopulle, vaikka ostin Prisman pienimmän pallukan) ja samoin pilkoin tomaatit, kurkun ja fetan. Sipulin leikkasin oikein ohuiksi viipaleiksi ja huomasin, että lempiveitseni on tylsistynyt, pitää pyytää teroitusvastaavaa teroittamaan veitsiä. Tai opetella itse? 

Sekoitin salaatin ainekset hyvin ja ripottelin mukaan oliiviöljyä, limetin mehua, suolaa ja pippuria. Annosten päälle Antti keräsi vielä jotain versoja kulatungista. Salaatti oli mitä maukkainta ja nyt makeus oli kurissa, kun meloni ei ollut niin ätläkkää kuin viime vuonna. Luutusimme vadin ja lautaset leivällä ja samalla ihailimme uutta pihalemmikkiämme, siiliä. 

Emme olleet moneen vuoteen nähneet elävää siiliä lähimaillakaan, vain auton alle jääneitä litteitä versioita. Nyt pari viikkoa sitten näimme ensimmäisen kerran siilin hipsuttelemassa tontin reunamilla ja sen jälkeen se on asettunut taloksi. Olemme ostaneet sille kissanruokaa ja se on käynyt rohkeasti syömässä ja hiiviskelemässä pihassamme. Olen siitä tosi iloinen. Luulen, että alamme talokaupoille, tai rakennushommiin. Talvipesä olisi siilille kiva laittaa ja kun se menisi talvihorrokseen, voisimmekin alkaa odotella Paistien paluuta tontille. 

Haastevapaapäivän perunapannu

Aamulla näin 52 Weeks of Deliciousness-blogissa tehdyn perunapannun kuvan. Anne kertoi saaneensa idean Gastronaatilta, tuolta vehnäjuurileipomisen inspiraatiolähteeltämme. Minä päätin ottaa ohjeen pohjaksi, kun sommittelisin päivällisen tänä Ranska-haasteen toisena vapaapäivänä. Annen tekemä perunapannu toimi grilliruoan lisäkkeenä, minä tein pannustani koko aterian lisäilemällä vähän sitä ja vähän tätä.

Perunapannu Sadun, Annen ja vielä Sarinkin tapaan kahdelle

• 8 pienehköä uudensadon siikliperunaa
• 2 Wilhelm-grillimakkaraa
• pätkä kesäkurpitsaa
• 8 kirsikkatomaattia
• 1 sipuli (ei ollut enempää)
• palanen fetaa
• 12 viiriäisenmunaa
• kapriksia purkinloppu
• tuoreita yrttejä: sipulin ja valkosipulinvarsia, ruohosipulia, basilikaa, oreganoa, timjamia
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua

Pesin perunat ja leikkasin ne muutamaan viipaleeseen. Kypsensin viipaleet höyryssä juuri ja juuri kypsiksi. Voitelin uunivuoan kevyesti oliiviööljyllä ja kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin makkarat ja kesäkurpitsan pieniksi kuutioiksi, tomaatit puolikkaiksi ja ainokaisen sipulin muutamaan palaan ja yrtit silpuksi.

Rikoin viiriäisenmunat munakennoon, sillä en aikonut paistaa niitä niin kauan kuin muita aineksia ja viiriäisenmunien rikkomisessa menee hermot, eikä niitä saa nopeasti rikottua puolivalmiin ruoan pinnalle. Keräsin muut ainekset vuokaan, sekoittelin, murustelin pinnalle fetan ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria. Puristin vielä pinnalle hieman sitruunamehua.

Paistoin vuokaa noin 30 minuuttia ja nostin sen uunista. Sopivan kokoisella lusikalla nostelin rikotut viiriäisenmunat vuokaan muiden ainesten päälle ja paistoin vielä noin 10 minuuttia. Tämä oli hauska  tähdenlentoruoka, kaikenlaista pientä ja loppua sain menemään siihen. 

Pikainen makkarapasta

Tämä nopea päivällinen on lautasella vartissa. Jäi vielä huomiseksi työlounaaksikin, joten tämä on ainakin neljän hengen annos.

Pastaa ja makkaraa

• 250 g penneä
• 4 pientä frankfurter-makkaraa
• 1 punasipuli
• noin 15 kirsikkatomaatteja, eri värejä
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta
• palanen fetaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa

Kuumenna pastavesi kiehuvaksi ja suolaa se kunnolla. Keitä pasta ohjeen mukaan. Pastan kypsyessä leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi, puolita tomaatit ja viipaloi kesäkurpitsa mandoliinilla ohuiksi kiekoiksi. Kuullota sipulia hetkinen oliiviöljyssä, lisää mukaan tomaatit ja kesäkurpitsa. Kun kasvikset ovat hieman pehmenneet, kumoa ne lautaselle odottamaan ja paista sen jälkeen pannulla viipaleiksi leikkaamasi makkarat. Minä leikkasin makkarat vinottain viipaleiksi ja niistä tuli ihan sormenpään näköisiä pannulla. Sopisi ehkä halloweeniin. Lisää kasvikset takaisin pannulle ja sekoita, kypsennä vielä hetkinen. Kun pasta on kypsää, kumoa pastakin pannulle, sekoita ja ripottele pinnalle vielä kuutioiksi leikattu tai paloiksi murusteltu feta ja persilja. Pyöräytä myllyistä vielä ripaus suolaa ja pippuria. 

Lihaa vain ruoan nimessä - pastatäytteiset pihvitomaatit

Toimme Tallinnasta pari suurta pihvitomaattia, kun olivat niin kauniita. Ne eivät kärsineet pakkassäässä kuljettamisestakaan, mutten halunnut ottaa riskiä, että ehtisivät mennä pilalle. Niinpä halusin käyttää ne mahdollisimman pian. Tomaatit olivat sen verran suuria, että arvelin niiden riittävän aivan pääruoaksi asti ja etsin jääkaapista käyttämistä vaativia raaka-aineita ja ainahan niitä löytyy. Oli tilkka kermaa, oli palanen fetaa, pari kevätsipulia uhkasi jo kellastua ja pienet paprikat osoittivat nahistumisen merkkejä. Kuivakaapin puolella oli pieni pussinjämä pastaa. Näistä sommittelin pienen päivällisen kahdelle. 

Täytetyt pihvitomaatit uunissa kahdelle

• 2 suurta pihvitomaattia
• 100 g fetaa
• 2 kevätsipulia
• 1 pieni suippo punainen paprika
• 1 pieni suippo oranssi paprika
• 2 kirsikkatomaattia (koska mä voin)
• 0,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• noin 50 g kuivaa pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• parmesania lastuina

Kuumensin uunin kiertoilmalla 180 asteeseen. Leikkasin pihvitomaateista hatut pois kantapuolelta ja korversin sisukset kuppiin. Jätin tomaatit alassuin valumaan talouspaperin päälle. Keitin pastan kypsäksi hyvin suolatussa vedessä ja kumosin pastan kulhoon. Silppusin sipulin ja paprikat ja pari nahistuneehkoa kirsikkatomaattia, jotka olivat lymyilleet kulhossa inkivääripalasen varjossa, pikkupirulaiset. Sekoitin silput pastan kanssa sekaisin ja lisäsin mukaan paloiksi leikatun fetan. Otin osan tomaattien sisuksista ja sekoitin sitäkin mukaan noin puoli desiä. Maustoin seosta suolalla ja pippurilla. Sekoitin vielä mukaan kermatilkan ja yhden kananmunan ja täytin valutettujen tomaattien vatsat pastamassalla niin täyteen kuin pystyin. Seosta jäi hieman ja voitelin pari pientä annosvuokaa ja laitoin loput täytteestä niihin. 

Paistoin tomaatteja ja pikkuvuokia noin 35 minuuttia. Tomaatit ikävä kyllä vähän halkesivat, varmaan sen takia, että ne olivat jo valmiiksi niin kypsiä. Sain ne kuitenkin pelastettua syville lautasille, vuolin päälle muutaman lastun parmesania ja nyppäisin viimeiset elossaolevat basilikanlehdet ruukusta. Katoin sekä haarukan, että lusikan, sillä arvelin täytteen olevan sen verran kosteaa, ettei pelkkä haarukka riittäisi. Olipa hyvää, tosi tosi kuumaa, mutta hyvää! Pieniä ekstra-annoksia emme jaksaneet syödä samaan syssyyn.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tähderuokapostaukset. 

Pastatäytteiset paprikat

Pihvin kaveriksi sommittelin tänään pastatäytteiset paprikat, mutta tällä  kertaa kyllä silmät söivät enemmän kuin vatsat vetivät. Puolet määrästä olisi riittänyt kahdelle oikein hyvin. Nyt syömme samaa ruokaa huomennakin. Laitan ohjeen aika viitteellisesti, sitä voi soveltaa sen mukaan montako ja minkä kokoista paprikaa olet täyttämässä. Mikäli täytteeseen lisäisi vähän jotain lihaa tai kalaa, siitä tulisi kokonainen ateria. Voisi siihen varmaan sitä Härkistäkin laittaa, jos vain sattuisin sitä joskus näkemään kaupassa. Ruoan voi valmistaa hyvin myös uunissa ja paprikat voi puolittaa ja täyttää puolikkaina. 

Pastatäytteiset paprikat grillissä 

• 1 keskikokoinen paprika/syöjä
• 1 dl pienikokoista pastaa (kuivamäärä)
• puolikas pala fetaa
• 1 sipuli
• muutamia kirsikkatomaatteja
• muutamia mustia oliiveja (kivet poistettuina)
• tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria
• juustoraastetta (jäänyt pizzahommista pieni pussinpohja)
• oliiviöljyä

Poista paprikoista "hattu" tai jos puolitat paprikat, leikkaa kantaa pitkin puolikkaiksi. Poista siemenet ja välikalvot. Esikeitä paprikoita viitisen minuuttia, näin niiden kypsyminen grillissä ei vie niin kauan aikaa. Uunikypsennyksessä esikeittäminen ei liene niin tarpeen. Nosta paprikat alassuin paperin päälle valumaan. 

Keitä pasta suolatussa vedessä ja valuta ne. Pilko sipuli ja tomaatit, leikkaa feta pieniksi paloiksi ja ota oliiveista kivet pois. Hauduta sipulia hetkisen aikaa oliiviöljyssä, lisää pannulle pasta, tomaattisilppu ja feta, mausteet ja basilika. Sekoittele ja maistele onko täytteessä tarpeeksi makua. Sekoita mukaan juustoraastetta ja säästä vähän viimeistelyyn. Täytä paprikat aivan piripintaan, laita juustoraastetta pinnalle. Kypsennä grillissä noin 20 minuuttia. Uunissa laittaisin 180 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Pikainen fetalevite oliivien kanssa

Tänään olen ollut laiskalla päällä, en viitsinyt alkaa kokata päivällistä vain itselleni, vaan kuittasin ruokailun pienellä tarjottimella naposteluruokaa La Vueltaa katsoessani. Eiliseltä tapastarjottimelta jäi ihania mustia ja vihreitä oliiveja ja patonkiakin pieni pätkä. Feta ei taida tarkasti ottaen olla espanjalaista juustoa, mutta ohjeen tähän pikaiseen levitteeseen (pienin muunnoksin tietysti) otin espanjalaisesta blogista. Oikeastaan vain katsoin kauniita kuvia ja tulkkasin erinomaisella espanjantaidollani ainekset. 

Fetalevite

• 200 g fetajuustoa
• 1 dl oliiviöljyä
• ruohosipulia ja basilikaa silppuna
• 2 kirsikkatomaattia
• pimentonia
• tilkka sitruunamehua

Murustelin fetan korkeaan kannuun. Kaadoin päälle oliiviöljyä noin puolet aluksi. Suurruuttelin sauvasekoittimella, lisäsin öljyä sen verran, että rakenteesta tuli sopivan notkeaa. Sekoitin nuolijalla mukaan yrttisilpun ja pieniksi kuutioiksi leikatut tomaatit. Maustoin tilkalla sitruunamehua ja kaavin levitteen tarjoiluastiaan. Paistoin pannulla muutaman ohuen patonkiviipaleen rapeaksi, otin tarjolle myös oliiveja ja nautiskelin.

La Vueltan neljäs etappi oli luonteeltaan vuoripätkä, joka myös päättyi nousuun. Sää näytti olevan mitä mainioin. Yksinäinen hatkamies. ranskalainen Lilian Calmejane kesti loppuun asti ja kokonaiskilpailun kärkeen siirtyi Darwin Atapuma, jolla minusta tosi kiva nimi. Alberto Contador näytti olevan jo hieman pirteämpi, hän on nyt kokonaiskisan kolmastoista nafti kaksi minuuttia kärkeä perässä. Chris Froome on kolmantena puolen minuutin tappiolla johtajalle.