tiistai 2. tammikuuta 2018

Nyt on kaavittu laarin pohjalta – turkey chowder

Hävikin vähentäminen on lähellä sydäntäni. Olen oppinut ostamaan meille vähemmän ruokaa nyt oltuamme kaksi vuotta kahden hengen talous. Olen oppinut myös valmistamaan kerralla vähemmän ruokaa, käyttämään pienempiä kattiloita ja optimoimaan paremmin raaka-aineiden käyttöä päivämäärävetoisesti. Kun ostan jotain tuotetta, eikä tarpeeksi pientä pakkausta meinaa löytyä, mietin jo mihin voin lopun käyttää. Mutta joskus ei onnistu. Esimerkiksi avauskuvan cantaloupe unohtui tiskipöydän kulmalle kunnes se näytti Kuolemantähdeltä. Päätin, etten osta enää meloneita, en ainakaan ennen ensi kertaa.

Toissapäiväisen Cobb-salaatin sommittelulta jäi hieman papuja, pekonia ja kalkkunaa. Kaikista niistä oli päästävä eroon ja valmistin meille keiton, jota amerikaksi sanotaan chowderiksi. Usein niissä on kalaa ja muita mereneläviä, mutta tällä kertaa niitä ei ollut tuhottavaksi. Keiton ainesmäärät ovat viitteellisiä, kaikkea oli vähän tai pikkuisen enemmän.


Tein keiton uudessa pienessä kuparikasarissa, jota en sittenkään pystynyt Lidlissä vastustamaan. Vilkuilin ja käpälöin sellaista jo viime viikolla, mutta pysyin ruodussa. Tänään ei enää auttanut. Se on varsin sopiva kahden hengen ruoka-annoksiin.


Turkey chowder 

  • tähdekalkkunaa kuutioiksi leikattuna
  • puolikas pieni purkillinen säilykemaissia
  • puolet pienestä papusekoituspurkista
  • 4 viipaletta pekonia
  • puolikas punasipuli
  • 4 kirsikkatomaattia
  • 2 perunaa
  • 5 dl kanalientä
  • 0,5 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • jauhettua paprikaa
  • persiljaa
  • pieni nokare fetaa
Leikkasin pekonin, sipulin ja tomaatit paloiksi, samoin kalkkunan ja perunat. Kuumensin uutta kasariani ja laitoin pekonin sille mysiytymään yhdessä sipulin kanssa. Hetken päästä lisäsin kyytiin tomaatit ja kalkkunakuutiot. Seuraavana kaadoin kasariin kanaliemen, maissit ja pavut ja perunakuutiot. Annoin keiton kiehua noin 10 minuuttia ja lorautin sitten mukaan hieman kermaa, maustoin paprikalla, suolalla ja pippurilla. Kun keitto oli hieman sakeutunut ja perunakuutiot olivat kypsyneet, lisäsin pinnalle persiljaa ja fetaa nokareina. Erittäin hyvä talvipäivän lämmittävä keitto! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikinvastustamispostauksiani. 



2 kommenttia:

  1. MItä silmäni näkevätkään, kuparikasari <3 Oliko ensikäyttöfiilikset hyvät ja toimiko ruoanlaitossa kiitettävästi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tuntui olevan laadukas. Minulla on oikein paksu kuparikasari (deBuyer) ollut käytössä monta vuotta ja tämä nyt ostamani on ohuempi, muttei kuitenkaan mitään koristekuparia. Yhden käytön perusteella olen tyytyväinen, etenkin näin kahden hengen taloudelle sopivan kokoinen.

      Poista