Suolaista, makeaa ja vähän perunoita

Tänä vuonna tonttiviljelmiemme tulokset ovat olleet hieman vaatimattomia. Suurin osa tomaateista on vasta kypsymässä, kurkkuja olemme syöneet ja noin sadan kukan jälkeen on kaksi kesäkurpitsaa viimein valmistumassa. Luin aamulla Ja kaikkea muuta-blogia, siellä oli tehty persiljasuolaa.  Ihmettelin millä voisin edes harventaa ainoaa kunnolla tuottanutta yrttiämme, minttua. Se tulee jo kasvihuoneen ovesta vastaan, enkä ole keksinyt sille juuri mitään virkaa. Lipstikka oli tarkoitus leikata alas ja pyöräyttää karkean merisuolan kanssa ihanan tuoksuvaksi yrttisuolaksi. Arvelin, ettei minttu suolan kansaa passaa, mutta entä sitten sokerin? 

Kokeilin oitis minttusokerin tekemistä. Kaadoin yleiskoneen kulhoon raesokeria koko paketillisen ja päälle niin paljon mintunlehtiä, kuin kulhoon mahtui. Ja sitten vain terä hommiin. Seoksesta tuli paljon kuivempaa kun yrttisuolasta. Levitin sen talouspaperin päälle tarjottimelle ja sitten vain kuivattelemaan. Sokeri kuivui todella nopeasti ja ihme kyllä minttu ei tuoksunut juuri ollenkaan. Vieressä kuivuva lisptikkasuola taisi puuduttaa nenäni. Minttusokeri maistuu kuitenkin oikein hyvältä ja se oli illalla jo purkituskunnossa. Kokeilin myös oreganosuolan tekoa, se on vielä märkää ja saa olla tarjottimella ainakin pari päivää.

minttusokeri ja ystävänsä lipstikkasuola

Perunaviljelmämme tuottivat tänä vuonna monta perunaa. Viljelmät käsittivät kaksi ämpäriä, jotka Kammenpyörittäjä kumosi tänään. Sen lisäksi, että ämpäreistä löytyi monta vaaleaa perunaa, jonka lajikkeesta minulla ei ole mitään tietoa, myös muutama blue congo-peruna ja lukemattomia kastematoja. Kumpa olisimme juuri lähdössä ongelle. Mitähän sitä tekisi tuolla hienolla sadolla? Onneksi se on sen verran pieni, ettei tarvitse alkaa kellaria kaivaa. 

Yrttien kulta-aikaa

Tähän aikaan vuodesta ruoanlaitossa on se mukava puoli, että melkein ruoan kuin ruoan valmistamisen voi aloittaa sillä, että sonnustautuu tonttikenkiin (lue:feikkicrocsit) ja menee napsimaan yrttejä kasvihuoneesta ja pihan istutuslaatikoista, joita meillä kutsutaan nimellä kulatunga. Minun täytyy vielä  kauniisti pyytää Kammenpyörittäjää kumartelemaan yrttien puoleen, sillä selkäni ei anna niin paljon myöten, että ketterästi kyykistelisin. 

Päivälliseksi meillä on tänään samanlaisia köftejä, kuin pari vuotta sitten postaamani. Laitoin nyt yrttejä  taikinaan vieläkin reippaammalla kädellä, eikä niitä vieläkään tullut liikaa, paistoin pienen koemaistopalan. Lisukkeiksi grillaamme halloumia, (meidän pöydässämme turkkilaiset ja kreikkalaiset ruoat ovat sulassa sovussa), tomaatteja, sipuleita ja sieniä samaan tapaan kuin eilenkin. Vielä ne eivät pursu korvista. 

Eilen teimme ensimmäiset erät yrttisuolaa kuivumaan. Keräsimme yleiskoneen kulhoon kunnon nipun lipstikkaa ja kaadoimme päälle noin 2-3 dl karkeaa merisuolaa. Kuulosuojaimet olisivat olleet paikallaan, kun leikkuuterä teki parhaansa ja teki seoksesta kosteaa vihreää purua. Levitimme lipstikkasuolan tarjottimelle talouspaperiarkin päälle ohueksi kerrokseksi. Siinä suola saa kuivua useamman päivän ennen purkitusta. Viime kesäisistä yrttisuolalaaduista juuri lipstikkainen meni ensimmäisenä loppuun, joten aiomme tehdä sitä vielä monta erää. Teimme eilen kuivumaan myös ruohosipulisuolaa, joka oli juuri ja juuri riittävän kuivaa levitettäväksi tarjottimelle. Kevätsipulin vihreissä varsissa oli niin paljon kosteutta, että sipulisuolastani tuli aivan vellimäistä tahnaa. Levitimme sen kuitenkin leivinpaperiarkin päälle ohueksi levyksi ja tänä aamuna se oli jo huomattavasti kuivunut. Sitä saattoi palastella voiveitsellä ja päivän kuluessa sekin on saanut murumaisen olomuodon muitten yrttisuolalaatujen tapaan. Se saa varmaankin kuitenkin kuivua muutaman päivän pitempään. Yrttisuolassa oli heti murskaamisen jälkeen aivan huumaava tuoksu, nyt se on jo laantunut tunnistettavaksi, mutta miedommaksi. 

Viime kesänä hankin uuden pyöräilykypärän ja vanha Bell sai uuden elämän laventeliruukkuna. Tänä vuonna siinä asustaa äitienpäiväruusu.