Säilykeartisokkia ja muita herkkuja pannulla

Ostin tämän vuoden reissujen välissä kotimaan Tampereen pikamatkalta Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan ja otin kirjan mukaan reissulle. Meillä on aina pieni varasto erilaisia säilykkeitä mukana, tölkissä, purkissa, tetrassa ja niiden avulla on kaiken aikaan mahdollista toteuttaa vähintään viisi ateriaa ruokaostoksia tekemättä. Välillä voi reissussa tulla se hetki, ettei mitään tuoretta saa hankittua, joten pieni matkavara on hyvä olla. Kierrätän yhteen muovilaatikkoon tekemäni matkavaran tuotteita ahkerasti, viimeistään sitten talven aikana, milloin CampaAdria ei liiku kotipihasta minnekään. Keväällä sitten taas kokoan sen hetkiseen mielialaan sopivia tuotteita mukaan ja matkalta ostetaan lisää. 

Tänään tein Marin kirjan ohjeella pannuruoan, johon tuli veteen säilöttyjä latva-artisokkia, leipää, kananmunaa ja kinkkua. Koska kinkku oli espanjalaista katson ruoan täyttävän Espanja-haasteen ehdot riittävällä tarkkuudella. Säilöttyjä artisokkia ja serranonkinkkua löytyi Saumurin City Carrefourissa, niissä on todella hyvät valikoimat, vaikkei nyt sitten manchegoa ollutkaan. 

Meillä ei ole uunia käytettävissä ja airfryer on malliston pienin, eikä kahden hengen annos tätä ruokaa olisi siihen mahtunut, joten käytin uunin sijaan paistinpannua ja kaasuliettä. Hyvin onnistui niinkin. Puolitin ohjeen. Se löytyy Marin kirjan sivulta 67 nimellä Aamiaisartisokat. Me söimme tätä päivällisenä.

Pannuartisokat kahdelle

• 4 viipaletta tuoretta patonkia kuutioiksi leikattuina
• 1 pieni lasipurkki veteen säilöttyjä latva-artisokkia valutettuina
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 4 viipaletta serranonkinkkua paloiksi revittynä
• tuoretta persiljaa
• pippuria

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja asettelin siihen artisokat ja leivänpalat kutakuinkin tasaisesti. Paistelin niitä muutamia minuutteja, kääntelin hieman. 

Sitten rikoin kananmunat eripuolille pannua ja ripottelin päälle puolet juustoraasteesta. Annoin kanamunien kypsyä noin viisi minuuttia. Sommittelin kinkkuviipalepalat pinnalle, sammutin liekin pannun alta ja laitoin kannen päälle noin 6 minuutiksi, sinä aikana kananmunien valkuaiset hyytyivät, mutta keltuainen jäi valuvaksi. Pippuria sitten vaan pintaan ja persiljaa ja annoksiin vielä loput parmesaaniraasteesta. Maistui mainiolta. 

La Vueltan neljäs etappi oli jo melkoinen vuorietappi. Katsoimme noin 40 km lopusta ja siinä kävi minulle mieluisasti, kun Primoz Roglic voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon muutamalla sekunnilla. Sepp Küss ei ihan vielä ole päässyt vauhtiin, mutta kyllä tämäkin tilanne minulle kelpaa. Ei tarvitse lähteä ajamaan etappia uudelleen. 

Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin. 

Viileä melonikeitto

Vaikka helteet ovat nyt ilmeisesti tältä vuodelta hikoiltu, oli meillä vielä yksi espanjalainen viileä keitto. Suurin syy sen tekemiseen oli se, että cantaloupe oli vadissa ja se tuoksui jo siltä, että käyttäkää tai viekää kohta kompostiin. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja opin, että ruoan nimi on salmojero de melón con jambón, kun halusin käyttää pois myös pienen pakkauksen serranonkinkkua. Juuri ennen pientä reissua oli hyvä käyttää sitä sun tätä pientä pois. 

Melonikeittoa ja kinkkua kahdelle

• kourallinen kirsikkatomaatteja (viimeiset pihan viljelmien tällä erää kypsistä)
• 5 cm pala eilistä patonkia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 cantaloupe-meloni paloiksi leikattuna (säästin 8 kuutiota koristeluun)
• 4 viipaletta serranonkinkkua

Keräsin blenderin kannuun kirsikkatomaatit, leipäpalan pienempiin paloihin leikeltynä, kuoritun valkosipulinkynnen ja melonipalat. Kone teki töitänsä hetken ja maustoin sitten keiton sherryviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin vielä kunnon lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin vielä koneella minuutin verran. Kaadoin keiton jääkaappiin mahtuvaan kannuun viilenemään. 

Käärin säästämieni melonipalojen ympärille palaset serranonkinkkua ja pistin palat tapastikkuihin, kaksi palaa/tikku. Tarjoilun hetkellä sekoitin keittoa ensin kannussa, melonikeitot tahtovat hieman jähmettyä viileässä. Sitten kaadoin syviin annoskuppeihin keittoa ja nostin päälle keittoon kupin reunoille kaksi tikkua kinkku-melonia. Muutama tippa oliiviöljyä vielä koristeeksi keiton päälle ja pieni kierto pippurimyllystä. 

La Vuelta alkaa olla lopussa, viimeinen vuorietappi ajettiin tänään. Kauniissa säässä ajettu parisataa kilometrinen reitti kulki pohjoisen Espanjan maisemissa. Irtiottoja oli monenlaista ja loppukilometreillä melkoista taktikointia ja etten sanoisi sekoilua. Etapin ykkösenä maaliin ajoi upeasti ja yllättävästi uransa ensimmäiseen voittoon Clément Champoussin. Olipa hauska ja hyvä loppu! Primoz Roglic tuli maaliin toisena ja johtaa tietysti kokonaiskilpailua ennen huomista päätösetappia, joka on 34 km aika-ajo päättyen Santiago de Compostelaan, minun lempparikaupunkiini.

Espanjalaiset kanarullat sherrykastikkeella

Tässä päivällisessä onnistui sekä pääruoka, että kastike. Kastiketta varten oli mentävä Alkoon, sillä taloudesta ei löytynyt tippaakaan sherryä. Myöhemmin ajatellen olisi marsala tainnut ajaa melko saman asian. Mutta nyt oli tarkoitus kokkailla espanjalaista ja silloin sherry oli paikallaan. Lopputulosta maistellessa tiesimme, ettei ollut turha reissu. Antin ostamassa kanapaketissa oli viisi broilerin filettä, joten meillä olisi voinut olla kolme ruokavierasta. Nyt laitoimme jotain laiskaa päivää varten osan ruoasta pakastimeen. Otin idean ja suuren osan tekotavasta tästä postauksesta. Kivannäköinen blogi muutenkin tämä Saltwater Daughters.

Täytetyt kanarullat sherrykastikkeella viidelle

• 5 broilerin rintafilettä
• 5 viipaletta serranonkinkkua
• 5 rkl aprikoosihilloa
• 5 palaa tikun muotoon leikkattua manchegoa 
• suolaa ja pippuria

Leivitys

• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 kananmunaa
• pankomuruja

Paistamiseen

• voita ja oliiviöljyä

Kastike

• 1,5 dl puolimakeaa sherryä (Oloroso Blend Medium)
• 1,5 dl kermaa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Tein ensiksi kanarullat leivittämistä vaille valmiiksi, sillä niiden piti levätä viileässä ennen paistamista, että ne pysyvät koossa ilman sitomista tai tikkuja. Laitoin ensin fileet paksun muovipussin alle leikkuulaudalle ja hakkasin niitä pussin läpi varovaisesti ohuemmaksi varoen tekemästä niihin reikiä. 

Sitten ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja sutikoin pintoihin lusikalliset aprikoosihilloa. Hillon päälle asensin viipaleet serranonkinkkua ja leveämpään päähän tikkumuotoon leikatut palat manchegoa. Käärin fileen rullalle ja laitoin rullat saumapuoli alaspäin peltilautaselle ja sijoitin lautasen jääkaapin nollalaatikon perälle. Ohjeessa laitettiin rullat pakastimeen, mutta ihan niin kylmään en halunnut rullia laittaa. 

Rullien viilentyessä tein valmiiksi leivitysaseman. Otin kolme syvää peltilautasta ja yhdelle niistä laitoin vehnäjauhot, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Toiselle laitoin kaksi kananmunaa, jotka vatkasin kevyesti. Kolmannella laitoin pankomuruja reilusti. Yleensä aina leivitysmurut loppuvat minulta kesken ja joudun sitten pyytämään Anttia apuun, kun minulla on kädet kaikissa sooseissa ja pitäisi saada muruja lisää. Hän auttaa minua aina, joka kerta, eikä edes kysy, että miksen ota niitä kerralla tarpeeksi. 

Kun oli aika paistaa kanarullat, otin ne nollalaatikosta. Laitoin uunin kuumenemaan 180 asteeseen. Rullat mukavasti viilenneet ja sain leivitettyä ne hyvin pyöritellen ensin maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja kolmanneksi pankomuruissa. Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä ja paistoin rullat joka puolelta niin nätisti kuin osasin, laitoin ensin sen saumapuolen kuumalle pannulle. Nostin rullat uunivuokaan ja tökkäsin yhteen rullaan lämpömittarin anturin ja tavoitelämmöksi 75 astetta. Rullat olivat uunissa noin 35 minuuttia, kun hälytys piippasi. Tarkistin vielä toisella mittarilla rullien sisälämmön, se oli juuri 75 astetta. Peitin vuoan foliolla ja valmistin kastikkeen. 

Kaadoin pannulle sherryn ja annoin sen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin puolet jäljelle. Kaadoin mukaan kerman ja maustoin runsaalla määrällä tuoretta timjamia. Annoin kastikkeen kiehua maltillisesti ja maistelin, laitoin hieman suolaa ja pippuria. Kun kastiketta oli noin desin verran, se oli juuri passelin paksua ja tiiviin makuista. (täytyy kyllä sanoa, että jos syöjiä olisi ollut viisi, kastiketta olisi ollut vähän nirsusti) 

Nostin annokseen yhden kanarullan ja kastiketta, lisänä oli kotiviljelmien pikkusia tomaatteja, salaattia ja palanen fetaa, varastojen syömistä taas. Tuo kastike oli aivan erityisen hyvää ja kanarulla mehevä ja maukas. 

La Vueltan kolmanneksi viimeinen etappi oli luonteeltaan hilly. Taas liikuttiin minulle tutuilla alueilla caminoni ajalta. Magnus Cort Nielsen oli nopein ja kokonaiskilpailua johtaa tietysti Primoz Roglic. Enää kaksi etappia jäljellä ja pääsemme taas syömään mitä haluamme. 

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

• 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
• 1 sitruunan mehu
• 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
• runsaasti pimentonia
• iso loraus oliiviöljyä
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• kuivattua appelsiinimurua

Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 

La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan. 

Espanjalaiset merelliset vartaat ja tapasteltuja tähdenlentoja

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalaisia merellisiä vartaita ja eilisen päivällisen loppuja tapasteltuina. Ohjeen vartaisiin otin, tai paremminkin idean, täältä. 

Merelliset vartaat ja tähdenlentoja kahdelle (vähän liikaa, kolmekin olisi syönyt)

Vartaat

• 75 g turskaa
• 150 g lohta
• 8 pientä kampasimpukkaa
• muutama viipale serranonkinkkua
• 1 sitruuna mehu ja kuori raastettuna
• loraus oliiviöljyä
• pippuria
• sahramia

Leikkasin turskan ja lohen muutamiksi suupaloiksi, niin että turskaa oli 5 palaa ja lohta 8 palaa. Valutin sulatetut kampasimpukat kuivemmiksi talouspaperiarkin päällä. Leikkasin serranonkinkkuviipaleita pitkittäin puoliksi. Minulla oli tällä kertaa kaksipiikkisiä metallivartaita, ne ovat hyviä siitä, etteivät ainekset niin helposti kierähdä niissä käännettäessä. Pujotin kalapalat ja kampasimpukat vartaisiin niin, että palojen väleihin tuli kinkkua. Eli viipale kinkkua pujotteli kalapalojen ja simpukoitten väleissä. Simpukat olivat niin pieniä, että ne mahtuivat kaikki samaan vartaaseen, kalapaloja tuli 4-5 samaan vartaaseen. 

Sekoitin sitruunamehusta ja raastetusta kuoresta, oliiviöljystä, pippurista ja sahramista marinadin vartaille, sutikoin ne marinadilla ja jätin asettumaan vähäksi aikaa.

Kuumensin parilalevyn kummankin kaasuliekin päällä ja laitoin liesituulettimen täysille, arvasin voivan hieman tulla käryä, enkä ollut väärässä. Kun parila oli kuuma, nostin vartaat kypsymään. Paistoin niitä eri puolilta muutamia minuutteja, noin 5-6 kaikkiaan. 

Tähdenlennot

• eilisen perunatortillan loput, noin puolikas pienehköstä tortillasta, kuutioiksi leikattuna
• eilisen päivällisen tähteeksi jäänyt kanarulla viipaleiksi leikattuna
• pieni pätkä chorizoa 
• nokare voita

Eilen meillä jäi puolet pienehköstä perunatortillasta syömättä, leikkasin sen kuutioiksi ja kanarullan viipaleiksi ja samoin chorizon. Paistoin ne kaikki pannulla nokareessa voita. 

Minuuttisalaatti

• muutama pieni tomaatti
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• pippuria
• basilikaa

Salaatin nimi on minuuttisalaatti, sillä sen kauempaa sen tekemiseen ei mennyt. Tarkastin kasvihuoneesta sisälle tuotujen loppujen tomaattien tilanteen, lautasella oli muutama punaiseksi kypsynyt. Halkaisin ne ja sekoitin niihin pikkuisen oliiviöljyä, sitruunamehua, pippuria ja basilikaa. 15 sekuntia vielä mietin, että kumpaan päähän vatia minuuttisalaatin sijoittaisin. Emme jaksaneet syödä ihan kaikkea ruokaa, kuinka oppisin tekemään vähemmän ruokaa kerrallaan? 

La Vueltassa toivoin, että Primoz Roglic voittaisi ja siirtyisi punaiseen johtajan paitaan, koska hänellä oli tänään synttärit. Minusta se oli aivan hyvä syy, että hän saisi voittaa. Etappi oli kyllä tasamaatyyppinen, joten massakiri oli todennäköisempi. Ei Primoz tietenkään voittanut, nopein oli Sam Bennett, joka teki melkein Alaphilippet ja tuuletti aika aikaisin, oli siinä sentään pyörän mitta etumatkaa ennen toiseksi tullutta Pascal Ackermannia. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz ja synttäripoika on toisena. 

Aamiaisomeletti

Tänään tein itselleni aamiaiseksi omeletin. Olin kaavaillut siihen täytteeksi avokadoa, mutta sen sijaan, että syöntikypsänä ostettu avokado olisi ollut tavallliseen tapaan ylikypsä ja musta sisältä, se oli raaka. En osta kyllä avokadoja enää, kun en osaa valita sopivia! Jätin sitten sen pois ja mietin, voiko se enää kypsyä syöntikelpoiseksi halkaistuna. Onko siihen jotain vinkkiä?

Avokadoton aamiaismunakas 

• 2 viipaletta serranonkinkkua
• 4 parsaa halkaistuna noin 5 cm palana
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• hieman raastettua cheddaria
• tuoretta timjamia
• pippuria
• toinen nokare voita
• kirsikkatomaatteja

Kuumensin ovaalinmuotoista pannua ja sulatin sillä nokareen voita. Paistoin halkaistuja parsoja muutaman minuutin ja nostin ne lautaselle odottamaan. Käytin tuota kalapannua sen takia, että saisin pitkulaisen munakkaan, johon täytteet olisi helppo kääriä, mutta mikä pannu tahansa passaa. Laitoin sitten kuumalle pannulla kaksi viipaletta serranonkinkkua rapeutumaan pariksi minuutiksi ja nostin nekin parsojen viereen lautaselle odottamaan. Leikkasin kirsikkatomaatit puoliksi, puristin siemenet pois ja leikkasin puolikkaat kuutioiksi. 

Rikoin kananmunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti. Raastoin mukaan hieman cheddaria, kiersin myllystä pippuria ja revin pieniä timjaminlehtiä mukaan. Lisäsin pannulle hieman vielä voita ja kuumensin pannun uudelleen, melko miedolla lämmöllä. Kaadoin kananmunamassan pannulle ja kallistelin pannua niin, että massa peitti koko pannun pohjan ohuena kerroksena. 

Nostin täytteet munakkaan pinnalle, ensin kinkkuviipaleet, sitten parsat ja tomaattikuutiot. Liu'utin pohjalta hyytyneen ja pinnalta aivan melkein hyytyneen munakkaan lautaselle ja käärin sen rullaksi. Leikkasin rullan kahteen osaan ja ripottelin vielä muutamia kirsikkatomaatteja palasina lautasen reunoille. Oikein makoisa aamiainen. Se avokado olisi kyllä täydentänyt tätä hyvin.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa Austen-maratonia, katsomisvuorossa on vuoden 2016 Love & Friendship, joka perustuu Austenin kirjeromaaniin Lady Susan. On hauska katsoa välillä sellaista filmatisointia, jossa pidän kaikista näyttelijöistä. Tuota puvustusta hieman ihmettelen, onko se aivan oikea-aikaista, vai onko tapahtumat siirretty hieman Austenin ajoista. Tässä elokuvassa on muutamia aivan herkullisia kohtauksia, esimerkiksi typerän kosijan tuumailut runoudesta ja lyriikasta. 

Perunakukkasen viimehetket

Vaativa Austen-maratonini on nyt siinä vaiheessa, että olen katsonut kaikki hyvät elokuvat ja muutaman huonomman. Sarjoista on vielä katsomatta kolme hyvää ja yksi hiinä ja hiinä-tapaus on kesken. Tänään käyn lyhyessä työvuorossa ja sen jälkeen keskityn loppuihin. Sunnuntai-iltaan mennessä oletan katsoneeni kaikki tuotokset, joita Austen-hyllyssäni on (kai teilläkin on sellainen?) Viimeisinä katson sitten muutaman Austen-johdannaisen, kuten The Jane Austen Book Club ja Lost in Austen. Myös kirjeromaaniin Lady Susan perustuva Love & Friendship löytyy tallenteena. 

Vapunpäivänä katsoin 7 elokuvaa. Se oli aika paljon. Sen lisäksi leivoin omenakakkua, jota söin aamiaiseksi. Se oli oikein hyvä aamiainen. Päivälliseksi tein elokuvien välissä hassunpuoleisen perunapaistoksen. 

Perunakukka

• 4 pientä perunaa
• sulatettua voita 
• suolaa ja pippuria
• 1 viipale serranonkinkkua
• 1 kananmuna
• juustoraastetta

Leikkasin leivinpaperista pari suikaletta ja asetin ne pienen keraamisen uunivuoan pohjalle ristikkäin. Voitelin suikaleet ja vuoan reunat sulatetulla voilla. Siivutin perunat mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi, ei tarvittu laastaria, vannon sen! Kuumensin uunin 200 asteeseen. 

Asettelin ensin ohuita viipaleita vuoan reunoille ja sitten pohjalle, sipaisin hieman sulaa voita viipaleille ja maustoin niitä ihan pikkuisen suolalla ja pippurilla. Tein toisen kerroksen samalla tapaa, maustamista pitää tosiaan varoa, ettei tällaisessa kerrostamishommassa tule suolanneeksi liikaa. Tein useita kerroksia niin, että perunaviipaleista alkoi muodostua kukkamainen kehä. Kun keskellä alkoi olla noin mukakupin kokoinen tila, rypistin siihen tilan kokoisen pallon foliota. Halusin esipaistaa perunakukkaa ennen keskustäytteen laittamista, mutten halunnut perunaviipaleiden valahtavan vuoassa. 

Paistoin teostani noin 50 minuuttia, tällöin perunaviipaleiden yläreunat alkoivat houkuttelevasti ruskettua. Nostin vuoan pois uunista ja poistin foliopallon. Perunaruusun keskellä oli juuri sopiva kolonen täyteelle. Ripotin syvennyksen pohjalle hieman juustoraastetta, lähinnä koska sitä oli ihan vähän jäljellä taannoisesta pizzanpaistamisesta. Seuraavaksi vuorasin kolosen serranonkinkkuviipaleella ja lopuksi rikoin siihen kananmunan. Nostin vuoan uuniin vielä vartiksi. 

Kun perunaviipaleet olivat kypsät ja kananmuna parahultaisesti hyytynyt, nostin vuoan taas pois uunista. Olisi ollut viisasta odottaa, että se hieman asettuu siinä jäähtyessään, niin olisin ehkä saanut sen pysymään koossa. Mutta arvatkaa maltoinko? En tietenkään. Nostin perunakukkasen vuoastaan leivinpaperisuikaleiden avulla lautaselle. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli toinen reuna kukasta valahtanut pitkin lautasta. Mitä siinä voi ihminen tehdä kuin päättää, että tämmöinen sen pitikin olla? Oikeastaan se näyttää aika samalta kuin pionin kukka juuri ennen kuin se pudottaa kaikki lehtensä hankalaan paikkaan pitkin lattioita ja sohvapöytää ja kaikkea, mitä sille on tullut kinostuneeksi. 

Perunapioni oli oikein hauskaa syötävää katsoessani noin toista Emmaa. Perunasuikaleiden yläreunan rapeus ja alareunan mehevä kypsyys olivat mitä parhainta naposteltavaa ja keskustan kinkku ja kananmuna nyt käyvät herkusta milloin vain. Vähän iso annos tuo oli yhdelle, mutta olihan minun tankattava maratonin takia. Oikeastaan tämä oli eräänlainen Pommes Anna-versio, tosin voita ei läträäntynyt aivan yhtä paljon. 

Pikakesä ennen kuin kylmenee

Eloni on ollut työpainotteista viime päivinä, en ole ehtinyt tehdä ruokaa, enkä aina syödäkään. Tänään kuitenkin alkoi pikkuinen vapaa, kun pääsin tällä erää viimeisestä yövuorosta. En malttanut aamulla mennä nukkumaan, mikä tietää nuijanukutustyyppistä sammumista aikaisin. Sitä ennen ehdimme nauttia pikakesästä ja tehdä ruokaa yhdessä Antin kanssa omalla terassilla. Ei ollut kylmä, nälkä, eikä neljä.

Koostimme päivällisen Big Green Eggillä ja söimme terassilla. Pian sen jälkeen piti siirtyä sisätiloihin, kun aurinko meni naapurin korkeiden kuusien taakse. En mitenkään tarkoita vihjata, että niitä pitäisi kaataa tai mitään. Kun kesällä on helle, ne ovat aivan taivaallisen hyviä kuusia, kun aurinko painuu niiden taakse sopivasti päivällisaikaan ja kuumuus hellittää. 

Possunfile grillissä

• possun sisäfilee
• suolaa ja pippuria
• timjamia, persiljaa ja basilikaa
• loraus oliiviöljyä
• appelsiinimehuloraus
• muutama siivu serranonkinkkua

Otin possunfileen lämpenemään nollalaatikosta noin tuntia ennen grillausta. Siivosin fileestä rasvat ja kalvot. Silppusin yrtit ja sekoitin ne oliiviöljyn, appelsiinimehun, suolan ja pippurin kanssa pikamarinadiksi. Pyörittelin fileen marinadissa ja käärin kinkkuviipaleet fileen ympärille. Sidoin fileen paistinarulla muutamasta kohdasta. 

Kun oli aika grillata, käännyin grillausvastaavan puoleen, minä en kauhean hyvin (lue: ollenkaan) osaa kuumentaa Big Green Eggiä, mutta osasin esittää toiveen noin 220-240 asteen lämpötilasta. Kinkkuun kääritty possunfilee pääsi lauteille valurautaparilalle ja kääntelimme sitä yhteistuumin muutamaan kertaan. Mittasimme sisälämpötilan ja kun se oli 65, otimme fileen pois grillistä ja käärimme sen folioon noin vartiksi asettumaan. Kun muut hökeet olivat valmiit, otin fileen pois foliosta ja leikkasin sen viipaleisiin. 

Kahdesti paistetut perunat kahdelle

• 4 pienehköä perunaa
• 1 kananmuna
• kourallinen juustoraastetta
• suolaa ja pippuria
• yrttejä, mitä nyt sattuu olemaan

Esivalmistelin perunat jo hyvissä ajoin ennen grillaamisaikaa. Kuumensin uunin 180 asteeseen ja laitoin perunat vuoassa paistumaan noin tunniksi. Jätin perunat jäähtymään ja kun niitä kesti käpälöidä, leikkasin niistä hatut pois ja koversin pehmeän sisuksen lusikalla kulhoon. Muusasin kypsän perunan, lisäsin mukaan kananmunan, juustoraastetta, suolaa ja pippuria. Sekoitin täytemassan tasaiseksi. Lusikoin täytteen perunankuoriveneisiin ja pinnalle sommittelin vielä hieman juustoraastetta. 

Kun possunfile meni grilliin (aivan vapaaehtoisesti, uskokaa pois), laitoimme perunatkin grillin ritiläosalle foliovuoassa. Perunat saivat olla grillissä koko sen ajan, kun filee kypsyi ja vielä fileen lepuutusajankin. Perunoiden pinnan juustoraaste sai kauniin värin ja ne olivat ihan täydelliset, mutta julman kuumat!

Hannelen appelsiini-mozzarellasalaatti tuunattuna

• 2 appelsiinia
• 1 rkl voita
• 1 rkl fariinisokeria
• loraus appelsiinimehua
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pippuria

Olen tehnyt monta kertaa Hannelen vinkkaamaa appelsiini-mozzarellasalaattia. Tänään halusin viedä siitä vielä vähän pidemmälle antamalla appelsiinille pienen karamellisoinnin. Leikkasin appelsiinit kuorettomiksi ja kolmeen paksuun viipaleeseen. Sulatin pannulla voita ja sokeria ja odotin sen aikaa, että niistä muodostui sakea kastike. Nostin appelsiiniviipaleet pannulle ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaaan. Lorautin mukaan hieman mehua puolikkaasta appelsiinista ja odottelin vielä hetkisen. 

Nostelin loivasti karamellisoituneet appelsiiniviipaleet lautaselle ja revin mozzarellapallon paloiksi appelsiinin päälle. Kaadoin pannulta kastikkeen lautaselle ja kiersin myllystä hieman pippuria. Pannuvierailu teki todella hyvää tälle appelsiini-mozzarellasalaatille! Makua tuli aivan hurjasti lisää.

Annokseen laitoimme pari viipaletta serranonkinkkuun käärittyä possunfilettä, täytetyn perunan ja karamellisoitua appelsiinia mozzarellan kanssa. Ei hassumpaa. Jälkiruokaakin meillä oli, mutta siitä kerron huomenna. 

Tapaksilla alkuun

Kaksi vuotta sitten aloitin vuotuisen Espanja-haasteen tekemällä työporukalle ruokaa mökkiolosuhteissa, tuntuu että vieläkin hiki nouse otsalle, kun muistelee sitä 7 lihakilon grillaamista ja churrojen paistoa 18 hengelle. Tänä vuonnakin olen La Vueltan ensimmäisenä päivänä muonittajana samalle porukalle hieman laajennettuna, tällä kertaa vietämme läksiäisiä. Suunnittelin menun niin, että voin valmistaa kaiken edellispäivänä ja saman päivän aamuna, eikä kuumana tarjottavaa ruokaa ole tarjolla. Mikään päivän ruoasta ei ole leimallisesti espanjalaista, joten saadakseni tälle päivälle kuitenkin Espanja-haasteen mukaisen postauksen, tein jo eilen tapas-annoksen, jolla kuittasimme kiireisen päivän aterian. Otin ohjeen tähän suupalaan aiemmilta vuosilta tutusta L'Exquisit-blogista.

Tapas viiriäisenmunista ja serranonkinkusta

• 12 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta serranonkinkkua
• puolikuivia tomaatinpuolikkaita
• timjamia
• kuminansiemeniä
• maldonsuolaa

Meillä oli sattumalta jääkaapissa pussinpohja hyviä puolikuivia tomaatteja, joita silloin tällöin ostan Lidlistä, ne taitavat olla Italia-sarjaa, muttei se ole niin nokonuukaa.

Keitin viiriäisenmunat ja kuorin ne veden alla, sillä tapaa eivät hermot ole riekaleina toisen munan kohdalla. En siis sukellellut missään uima-altaassa, vaan pidin käsiä kattilassa veden alla ja kuorin viiriäisenmunat siellä ja nostin sitten kuoritut munat talouspaperiarkille kuivahtamaan.

Laitoin pieneen kuppiin maldonsuolaa, timjaminlehtiä (minulla ei ollut kuivattua timjamia) ja murskattuja kuminansiemeniä. Pyöritin viiriäisenmunia tässä mausteseoksessa hyvin kevyesti. 

Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja taittelin ne pieniksi nyyteiksi ja leikkasin kuusi tomaattipalaa puoliksi. Pistelin tapastikkuihin ensin kinkkuviipanyytin, sitten maustetun viiriäisenmunan ja viimeiseksi puolikuivan tomaattipalan. Pinnalle tiputtelin hieman oliiviöljyä ja kuivattua tomaattimaustetta. 

Antti sai näiden kanssa lasillisen punaviiniä, minä sain mehua, sillä edessä oli yövuoro. Kyllä se Espanja-haaste näilläkin lähti liikkeelle, joskin vuorokauden etuajassa. 

Viime vuonna olimme reitin varrella katsomassa kisaa, oli todella kuumaa ja tukalaa paikoin. Tänä vuonna lämpimään säähän on saanut tottua täällä Suomessakin, mutta aivan niin kuumaa ei sentään ole ollut. Nyt on siis edessä vuoden viimeinen kolmesta ruokahaasteesta ja tavoitteena on nauttia mahdollisimman useana kisan 21 päivästä jotain espanjalaista ruokaa tai juomaa. 

Tämän vuoden Vueltassa on monta suosikkiani, kuten Peter Sagan, Vincenzo Nibali ja Nairo Quintana. Toivon kisasta mielenkiintoista ja jännittävää. Vueltalle ovat ominaisia karmeat loppunousut vuorietapeilla ja usein tämä kilpailu muodostuu paljon paremmaksi kuin alkuasetelmista ja lähtölistasta tohtisi toivoakaan. Pääsemme katsomaan vasta sunnuntaina tallenteelta miten ensimmäisessä etapissa käy. Kyseessä on 8 km mittainen henkilökohtainen aika-ajo Malagassa, se toimii sopivasti kisaesittelynä. 

Kun oikeasti ei tarvisi yhtään lisää ruokaa – juustotarjotin

Eilen vietimme työpaikan perinteisiä pikkujouluja. Niistä puuttui yksi tärkeä asia, nimittäin Joulupukki. Hän oli tällä kertaa out of office, täysin tavoittamattomissa, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää näin huippusesongin jälkeen. Lahjat hän onneksi oli toimittanut perille ja osaammehan me itsekin lahjat jakaa. Jälleen kerran moni sai jotain sellaista, mitä todellakaan ei tiennyt tarvitsevansa. 

Jos pukki puuttuikin, niin ruokaa ei puuttunut. Olimme jo päivällä työpainotteisen virallisen osuuden puolivälissä syöneet ravitsevia ja terveellisiä pizzoja ja kebap-annoksia. Pulkkamäen hurjien käänteiden päätteeksi söimme kodassa grillattuja makkaroita, jotka toisesta päästään olivat mustamakkaroita (ei vaikuttanut menekkiin) ja Jekkutytön kotona söimme vielä lisää. Tarjolla oli lämpimiä piirakoita, salaatteja ja minun aamulla sommittelemani tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä. Kun me lähdimme kotiin puolilta öin, jäi keittiöön vielä puolimetrinen pino hodarisämpylöitä tykötarpeineen, mutta arvelen nekin tulleet syödyksi. 

Juustotarjottimelle latasin pääasiassa viime viikolla Virosta tuomiamme herkkuja. Oli sillä myös Lidlin tuotteita ja omista kaapeista kerättyjä lisukkeita. Otin suurimman metallisen ovaalitarjottimeni ja sille tuli seuraavaa:

Tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä monelle muutenkin jo mahansa täyteen ahtaneelle

• 1 kolmion mallinen pala sinihomejuustoa (Lidlistä)
• pieni kiekko camembertiä
• pieni kiekko brietä
• palanen goudaa
• palanen comtéa
• 1 virolainen kestomakkara (salamityyppinen) 
• 1 paketti serranonkinkkua
• 1 paketti parmankinkkua
• 2 viikunaa
• joku hilloke, en muista mikä se olikaan
• vaaleita rypäleitä
• tummin rypäleitä
• keksejä

Muutoin tässä ei ollut isompaa vaivaa kuin aukoa paketteja ja leikata kestomakkara viipaleiksi ja rypäleet pikkutertuiksi. Myös isot kinkkuviipaleet leikkasin pienemmiksi paloiksi, että riittää useammalle ja puikin juustojen pieleen pieniä juustoveitsiä. Käärin tarjottimen leveää sellofaaniin ja pidin sen viileässä kotoa lähtöön asti. Kyläpaikassa nostin tarjottimen heti saavuttuamme pöydälle, että juustot ehtivät lämmetä. Siihen nähden, miten paljon ruokaa oli tarjolla, juustotarjotin oli huomattavasti huvennut silloin, kun lähdimme kotiin. Joku voimakkaampi kova juusto olisi ollut paikallaan. Mustaleima olisi kyllä sopinut hyvin tähän settiin. Keksit eivät  mahtuneet tarjottimelle, ne olivat tarjolla erikseen. 

Nyt on taas pikkujoulut juhlittu, en muista enää ovatko nämä vuotuiset iloittelumme todella ennenaikaiset vai pikkuisen myöhässä, muttei sillä ole suurta väliä. Tärkeintä on olla iloinen ja viettää aikaa yhdessä, sitten se arkikin siellä töissä sujuu taas mukavasti pitkän aikaan. Ai niin, meillä oli myös erittäin pieni juhlija mukana, juuri kuukauden täyttänyt ja hän viihtyi mainiosti äidin työkavereiden syleissä nukkumassa sen aikaa, kun äiti kävi moikkaamassa meitä. Aah sitä vauvantuoksua! Saattoi aiheuttaa nuoremmissa kollegoissa pientä tartuntaa.

Seuraavassa postauksessa jatkuu taas Viron kartanokierros ja tiedossa on vielä myös kolme ravintolapostausta samalta matkalta.

Pastaa, chorizoa ja paahdettua tomaattia

Kotimaiset tomaatit ovat nyt parhaimmillaan, edes vahingossa ei saa mauttomia pallukoita ostoskoriinsa. Löysin kivan ohjeen Notes of Bacon-blogista, siinä oli riittävästi Espanja-vivahteita, että se sopi tämänhetkiseen teemaamme. Sitä paitsi pidämme pastasta niin paljon, että aina olisi sopiva päivä pasta-aterialle. 

Tomaattinen chorizopasta kolmelle

• 3 tomaattia
• oliiviöljyä
• ripaus sokeria
• suolaa ja pippuria
• kuivattuja yrttejä, esim timjamia
• 350 g orecchiette-pastaa
• 2 viipaletta eilistä vaaleaa leipää
• 1 tl kuivattuja fenkolinsiememiä
• 0,5 tl kuivattuja chilihiutaleita
• 1 iso valkosipulinkynsi
• 10 cm pätkä kuivattua chorizoa
• (4 ohutta viipaletta serranonkinkkua, käytetty hävikinvähentämissyistä)
• sitruunamehua

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja öljyä uunivuoka oliiviöljyllä. Poista tomaateista kova keskusosa omenaporalla ja leikkaa tomaatti vähän alle sentin viipaleiksi. Asettele viipaleet öljyttyyn vuokaan, ripottele päälle sokeria, ripaus suolaa ja pippuria sekä kuivattuja yrttejä makusi mukaan. Roiskuttele vielä päälle hieman oliiviöljyä. Paahda tomaatteja uunissa noin 35 minuuttia. 

Valmistele muut aterian osat sillä välin, aloita chorizosta. Leikkaa makkara ohuiksi kiekoiksi ja paista niitä pannulla (yhdessä silputun serranonkinkun kanssa), kunnes ovat rapeita. Nostele palaset talouspaperiarkin päälle odottamaan, säästä chorizoinen öljy. Silppua eilinen leipä pieneksi muruksi, minun piti hetki paahtaa leipää uunissa, sillä eilinen leipäni ei ollut vielä tarpeeksi eilistä. Sekoita leivänmuruihin fenkolinsiemenet, murskattu valkosipulinkynsi , ripaus suolaa ja chilihiutaleet. Paahda muruseosta chorizoöljyssä pannulla, kunnes seos on rapeaa. Kaada paperin päälle odottamaan. 

Keitä pasta väljässä, runsaasti suolatussa vedessä pakkauksen mukainen aika. Kun pasta on kypsää, ota paahdetut tomaatit uunista, säästä desin verran keitinvettä. Minä paahdoin tomaatit taginepadan alaosassa, johon kokosin koko aterian lopuksi. Ota muutama tomaattiviipale erikseen koristelua varten ja painele loppuja tomaattiviipaleita lusikalla hieman, että ne hajoavat. Kaada päälle kypsä pasta ja sekoita mukaan chorizoviipaleet (+kinkkumurut), osa leipämuruista ja hieman kuumaa pastankeittovettä nesteeksi. Mausta vielä suolalla, jos tarpeen ja pippurilla. Nosta pinnalle loput tomaattiviipaleet ja ripottele päälle loput leipämuruista. Purista päälle hieman sitruunamehua. Tarjoa heti. (koska chorizoviipaleet ehtivät tietysti jäähtyä valmistamisen aikana, pidin niitä uunissa hetken aikaa ennen kuin pasta oli kypsää). Syömisen jälkeen olimme sitä mieltä, että paahdettua tomaattia olisi voinut olla paljon, paljon enemmän, 5-6 isoa tomaattia ainakin.

La Vueltan 12. etappi oli loppuosaltaan kirimiehiä suosiva, mutta riitti siinä nousujakin.  Chris Froome vetäytyi kisasta eilisen itsensä kanssa kolaroinnin seurauksena, hänen jalkansa oli murtunut tuossa kaatumisessa. Melkoisen ymmärrettävää, että hänen kisansa loppui siihen. Hatkaporukka ajettiin kiinni viimeisellä puolella kilometrillä ja ykköseksi tuli Danny Van Poppel. John Degenkolb jäi pussiin, eikä päässyt kirimään voittoon. Kyllä näytti harmittavan maaliviivan jälkeen. Yhteiskilpailua johtaa edelleen Fabio Aru.

Varasuunnitelmatapakset

Tänään espanjalainen jälkiruokani, appelsiiniflan meni aivan totaalisesti pilalle, se lötkähti vuoasta suorastaan vastenmielisen kokkareisena massana lautaselle ja päätyi samantien hävikkiin. Luulen, etten tänä vuonna kokeile flania uudelleen. Olen jokseenkin harmistunut. 

Varasuunnitelma on aina hyvä olla olemassa, joten sommittelin pieniä suupaloja Espanja-hengessä ja espanjalaisin raaka-ainein ja kuittaan niillä päivän haasteosuuden. 

Siivutin kurkkua mandoliinilla niin ohuiksi pitkiksi suikaleiksi kuin mahdollista, ohuemmatkin olisivat voineet olla. Pilkoin hunajamelonia kuutioiksi ja siivutin hyvää salamia. Asetin meloniviipaleelle ilmavan serranonkinkkuviipaleen ja sen päälle kurkkusuikaleen. Tökkäsin tapastikun läpi koko komeuden. Salamisiivut pääsivät melonipalan molemmin puolin ja samanlainen kurkkusuikale ylimmäksi. Avasimme pullon espanjalaista punaviiniä ja päätin unohtaa koko flanin. 

La Vueltan kahdeksas etappi on meneillään, sen profiili onkin jänskän alamäkivoittoinen, mutta lopussa on kaksi pientä terävää nousua. Nyt kun irtiotto on ajettu kiinni, voi kyseeseen tulla massakiri ja Peter Sagan pääsee taas puhumaan hauskaa englantiaan loppuhaastatteluissa. Se on niin metkan kuuloista, että jo sen tähden toivon hänelle menestystä.

Edit: Ei tullut Peter Saganin voittoa, hän joutui johonkin kolariin auton tai moottoripyörän kanssa ja näytti todella kiukkuiselta potkiessaan sinne tänne. Ajopöksyt riekaleina hän kuitenkin pystyi jatkamaan matkaa. Kuullemme pian mitä oikein tapahtui.