Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin.