Mikä maksaa?!?

Tulimme jo eilen tälle tosi kivalle leirialueelle, jossa nettikin toimii ainakin 10 minuuttia kerrallaan. Harjoitan sitä samaa PATIENZia, jota aina kaupan korttipäätteessä kysellään enkä menetä hermojani enkä halua lähteä vielä kotiin kunnollisen netin piiriin. Kävimme aamupäivällä kivalla pyöräretkellä Fourasin ympäristössä, täällä ei ole parhaat mahdolliset pyöräväylät, mutta kelvolliset kumminkin. Ajoimme läheisen niemen nokkaan ja rannikoa pitkin hieman kohti Rochefortia ja palasimme vielä sinne niemennokkaa kohden, sillä siellä Antti sai kauden ekat osterit ja minä sain katsoa, kun hän syö ostereita. Oiva työnjako. 

Päivällissuunnitelmat olivat valmiina jo eilisestä, kun kysyin Antilta jättimarketissa, että kestäisikö hän ajatusta syödä maksaa ja hän sanoi kestävänsä. Niin ostin pienen pakkauksen naudan maksaa, 188 g ja maksoi 4,65€. En osaa sanoa oliko vähän vai paljon, meillä sisäelimet maksavat minusta aika vähän. Täällä Ranskassa niillä saattaa olla parempi asema. Edellispäivän possunkyljykset maksoivat vähemmän kuin tuo maksaviipale, josta riitti oikein hyvin kahdelle. 

Sivukkeina meillä  oli tai ainakin yritti olla ricottaperunagratiinia. Ostimme sitä varten eilen perunoita pienen pussillisen ja sommittelin mielestäni oikein italialaisen ruokalajin, ainoa vika oli se, etteivät perunat kypsyneet sitten millään. Niistä tuli ensin sivukkeen sijaan jäljekkeitä ja lopulta oli pakko myöntää, ettei tuo perunalajike kypsynyt ollenkaan niin kuin toivoin. Pinnan viipaleet olivat jo lähellä hiiltymistä ja alemmat eivät näyttäneet mitään kypsymisen merkkejä. Ei voi mitään. Mutta onneksi meillä oli edellispäivän aterialta muutamat lusikalliset kaupallista juuriselleriremouladea, sekin purkki meni loppuun ja maistui maksan kanssa ihan hyvin. Aina ihan kaikki yritelmäni eivät onnistu, mutta ainakin yritän, eikö vaan?

Siitä se ajatus sitten lähti – menemään pieleen 

Maksaa Venetsian tyyliin 

• 1 uuden sadon keltasipuli suikaleina varsia myöten
• lehtipersiljaa
• 2 rkl voita
• 1 dl valkoviiniä
• 188 g viipale naudan maksaa kahteen osaan leikattuna
• suolaa ja pippuria

Kuumensin ulkona Campingazilla pannua ja sillä aimo nokareen voita. Kun voi oli sulanut, kippasin sille sipulisuikaleet ja kypsentelin niitä noin 10 minuuttia. Lisäsin mukaan lehtipersiljan ja viinin. Kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, siirtelin sipulit ja persiljat pannun reunoille ja lisäsin keskelle vielä hieman lisää voita, nostin liekkiä pannun alla kuumemmaksi. Nostin maksaviipaleet pannun keskelle voihin ja paistoin niitä noin 2 minuuttia puoleltaan. 

Annokseen asettelin sitä kypsymätöntä ( en vielä silloin tajunnut, ettei peruna ole kunnolla kypsää) perunagratiinia, viipaleet maksaa ja niiden päälle sipulit. Maistoin maksaviipaleet suolalla ja pippurilla. Otimme vielä lautasille sitä pelastavaa enkeliä eli selleriremouladea. Maksa onnistui hyvin, oli juuri sopivaa kypsyydeltään ja mausteiltaan. Perunat palautimme vielä kypsymään lisää, mutta ei sekään auttanut. 

Giro d'Italiassa oli kahdeksas etappi ja ehdimme nähdä siitä pätkiä noin 40 viimeisen kilometrin ajalta, netti piti välillä käydä hakemassa ulkoa uudelleen. Ben Healy voitti ja edelleen kokonaiskilpailua johtaa Andreas Leknessund. Primoz Roglic on ilokseni kolmantena ja Geraint Thomas viidentenä. Huomenna vielä ajetaan Italiassa ennen maanantaista lepopäivää, jolloin saamme syödä mitä haluamme. 

Päivän vesitorni

Tour de Campa jatkuu, samoin joku pyöräily

Nämä telkkälapset estivät meidän eilisiltaisen uintimme, ei voinut häiritä niitä

Tänään jatkoimme äidin hoivista matkaa, suuntana Koillismaa ja Kainuu. Olimme siinä käsityksessä, ettei kirkkoja enää olisi niin tiuhassa, mutta kyllä niitä kuitenkin 8  tuli katsottua tänäänkin. Kemijärvellä en muista käyneeni kuin yhden ainoan kerran todella kauan sitten, sen kirkko oli todella katsottava. Ja paikalliseläin on ymmärtääkseni sarvikuono. 

Jatkoimme sitä tavoitetta, ettemme vain aja eteenpäin, vaan pysähdymme, jos jotain kiinnostavaa osuu kohdalle. Yksi juttu oli Kursulainen Oy:n leipomo Kursussa (kas kummaa). Olimme äidin luona kuulleet tuosta leipomosta ja koska se osui reittimme varrelle, ajoimme pihaan. Olimme varmaan aika viime hetkellä paikalla, leipomossa jo lakaistiin lattioita ja oltiin lähdössä vapaalle. 

Ostimme rieskaa, vähän pieleen leikattua pikkuisen palanutta reikäleipää (priimaakin olisi ollut tarjolla, mutta halusimme hävikinvähentämisen nimissä valuvikaisen) ja todella hyvää pullaa. Maksoi neljä euroa ja  kaupan päälle tuli hyvää mieltä. Rieska oli aivan erilaista kuin eteläisemmät ohrarieskat, sitä maistaessani palasin lapsuuden makumuistoihin. Ruisleipäkin oli niin hyvää, että se hävisi lautasilta alta aikayksikön. 

Kursun kirkkokin käytiin katsastamassa. Siinä taisikin olla koko Kursun nähtävyydet katsottuna. 

Sallan kohdalta idästä länteen on vieläkin olemassa junarata, joka Suomen oli pakko rakentaa talvisodan jälkeen, mutta sen ylläpito on jäänyt hieman vähälle ymmärrettävistä syistä. Jatkosodassa sillä oli kyllä merkityksensä Suomen joukkojen huollossa. 

Kursusta länteen

Kursusta itään

Sallan ratapiha vaatisi vähän viksaamista.

Sallan kirkko on 50-luvun tuotos, kun aiempi kirkko tuohoutui sodassa. Oikea aito kolmiokirkko!

Hautajärven kirkon täytyy olla jonkunlainen murheenkryyni Sallan seurakunnalle, jolle se nykyään kuuluu. Kylän läpi ajoi minuutissa, mutta me ajoimme sen eestaas, sillä ajoimme ensin kirkon risteyksen ohitse. Mahdollisesti kylän ainoat (seniori)asukkaat olivat laskemassa liikennettä kirkon läheisen talon pihalla ja jolleivat he huomanneet tikkaustamme eestaas, niin saattoivat ajatella, että jopas on liikennettä. Kirkko näytti siltä, että on ollut pitkään ollut käyttöä vaille, sen pihalla oli sorakasa, jonka yli oli poro kiivennyt, sorkanjäljet olivat todisteena. Googlasin kirkkoa ja se on ollut osa rajaseutukirkkoperinnettä, se on lopetettu 1990-luvulla. Kirkko on rakennettu vuonna 1963.

Käylän kirkko on myös rajaseutukirkko, mutta se on ihan elävän näköinen mesta. Aito kolmiokirkko, niistä minä tykkään, se on rakennettu 50-luvun lopulla. 

Matka jatkui, ohitimme Rukan ja osuimme pariin kertaa todella suuren porotokan kanssa käyttämään tietä. Kuusamossa kävimme katsomassa kirkon, kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt Kuusamossa. Kirkkoon pääsi katsomaan sisällekin. 

Olimme aikeissa mennä Taivalkoskelle yöksi, mutta se meni oikein ruhtinaallisesti pieleen, niin paljon, että naurattaa. Mutta kävimme katsomassa kirkon ja sinne pääsi myös sisälle. Sen ympäristössä näkyi paljon kaatuneita puita, täällä päin oli kauhea myrsky viime viikolla. Tuhoja oli kyllä ihan hirveästi tässä muutamien kymmenien kilometrien aikana, yksi leirialue oli kokonaan kiinni niiden vuoksi.

Yksi bonuskirkko tuli vielä matkan varrella, se on kyllä Tyräjärven Rauhanyhdistyksen kokoontumispaikka, mutta risti seinässä riitti meille, kelpaa kirkkolistalle.

Tulimme yöksi kivalle leirialueella, joka on vaihtanut omistajaa alkuvuodesta. Sen nimi on nykyään Hossan portti, aikaisemmin se oli joku muu, siksi oli vähän vaikea löytää paikka puhelimen netillä. Tämä säästyi myrskytuhoilta. Sympaattiset paikat ovat sympaattisia, niistä me pidämme enemmän kuin leirintähelveteistä. Täällä kuljeskelee porokin. 

No nyt päästään viimein ranskalaisen ruoan haasteeseen. Löysin jo ennen Tourin alkua ihanalta vaikuttavan ruokaohjeen Rachel Khoon kirjasta Little Kitchen in Paris. Piti vain hieman etsiä raaka-aineita ja varmistaa, että olisimme kahdestaan syömässä. Kyse on oikeastaan ihan pienestä ateriasta, helposta valmistaa, mutta niin herkullisesta. Ensin saimme ostettua pakastetut kananmaksat, mutta tuoreita viikunoita täytyi metsästää täällä Lapissa aika pitkään. Tänään majoittuminen ei mennyt ihan putkeen, meidän piti olla leiriytymässä jo kolmen maissa ja ehtiä myös katsoa pyöräilyä, mutta viivästyimme tavoitteesta pari tuntia. Maksat oli kuitenkin otettu aamulla hyvässä uskossa sulamaan, joten ne oli käytettävä, tai itkettävä ja käytettävä. 

Kananmaksa ja viikunat

• 2 uudensadon punasipulia
• 2 rkl voita
• 280 g broilerinmaksaa pakastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 2 rkl konjakkia (ohjeessa punaviinietikkaa)
• 2 rkl konjakkia
• salaattia muutamia oksia, meillä hieman friseesalaattia ja rucolaa (oli tosi vähän matkayrtistöstä, vähän enemmän olisi ollut kiva)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 4 tuoretta viikunaa

Rachelin ruoka näytti niin periranskalaiselta, että meillä oli mieliteko siihen jo yli viikon. Tänään se toteutui. Antti kuivasi maksapalat ja maustoi ne suolalla ja pippurilla. Minä leikkasin sipulit viipaleiksi ja viikunat neljään lohkoon. Asettelin kaikki yrtistössämme jäljellä olevat salaatinlehdet ja rucolat lautasille ja viikunalohkot myös odottamaan. 

Kuumensin pannulla nokareen voita ja paistoi punasipuliviipaleita hetkisen, taisin tehdä niistä rapsakampsia kuin lähdeohjeessani, mutta ne kyllä olivat lopputuloksessa ihan nappiin. Siirsin sipulit lautaselle odottamaan ja laitoin lisää voita pannulle. Kun voi sopivasti kuohui, nostelin broilerinmaksat pannulle, ensin puolet (minulla on melko pieni retkipannu) ja lisäsin sinne oksan rosmariinia ja loput timjamipuntista. Paistoin maksapaloja  noin 2-3 minuuttia puoleltaan. Lähdeohjeessa maksapaloille laitettiin tilkka punaviinietikkaa, mutta minä tahdoin liekittää. Niinpä kaadoin pannulle lorauksen konjakkia ja liekitin maksat. Nostelin ne lautasille ja voi herranen aika miten hyvä yhdistelmä on broilerin maksa ja viikuna! Ylihyvää!

Tour de Francessa oli ensimmäisen lepopäivän jälkeinen etappi, jonka oli määrä päättyä massakiriin ja sellainen saatiinkin. Ja vielä tuli minulle kaikkein mieluisin voittajakin, eli Mark Cavendish voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa. Ainoastaan Peter Saganin voitto olisi tehnyt minut yhtä iloiseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Eli kaikki mitä parhaiten kisassa. Huomenna on taas vuorossa hirvittävä vuorietappi, jossa käydään "vanttuulla" kaksi kertaa, eikä se tarkoita mitään sopimatonta, lupaan. 

   

Keittiöpeikkoa etsimässä – patee broilerinmaksasta

Olen päättänyt, etten enää kaada keittiöpeikkoja. En edes catch and release. Minä vain etsin niitä ja pyydän käymään kylässä. Jos vierailu on molemminpuolisesti mukavaa, peikko voi jäädä taloksi. Jos taas selkeästi emme tule toimeen, peikko voi jatkaa matkaansa, eikä kenellekään jää paha mieli. Sitä se ikääntyminen teettää. Isänikään ei vanhoilla päivillään enää raskinut metsästää jäniksiä, vai olikohan se huonontunut näkö syynä?

Maksaruoat ovat olleen CampaKeittiössä melkoisen harvinaisia. Postauksia on kertynyt kuudessa ja puolessa vuodessa melkein 1500 ja maksa esiintyy tunnisteissa kaksi kertaa. Kaksi! Eilen tein blogin kolmannen maksa-aiheisen ruokalajin valmistamalla pateeta. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt sellaista, enkä oikeastaan edes ajatellut tekeväni. 

Googlailin alkuviikosta sous vide-ohjeita, sillä mieleni teki kokeilla sirkulaattoria jonkun jouluruoan tekemisessä. Varsinaisesti etsin neuvoja, miten voisin tehdä perunaalaatikkoa sous vide, mutta osuin ohjeeseen, jossa broilerimaksapatee tehtiin tasalämpömenetelmällä. Siihen jumituinkin sitten oikein kunnolla. Kerrankin luin ohjeen kunnolla ja huomasin muutamia juttuja, joita tavallisesti ohittaisin siihen asti, että jokin menisi pieleen tai luulisin jonkun menneen pieleen. Vähän piti etsiä englanninkielisten sanojen ja termien merkityksiäkin, mikä tietysti kirveli hieman. Ohjeet ovat niin tylsiä lukea, kivempi on vaan katsoa kuvia ja tehdä sen mukaan. 

Puolitin ohjeen hieman rennosti, laitan tähän ohjeen mukaiset määrät, jotta onnistumisen mahdollisuus olisi paras. Ohjeesta pitäisi tulla noin 1000 g pateeta, mikä on kauhean paljon. Minun saaliini (taas lipeän metsästystermeihin) oli noin 400 g, mikä oli aivan tarpeeksi sekin. En ihan usko, että vaikka olisin tehnyt ihan alkuperäisillä ainemäärillä, lopputulos olisi ollut kilo pateeta. Teko-ohjeessa kursivoituna omat muutokseni tai huomioni. 

Some booze 

Broilerinmaksapatee sous vide

Sipulit ja pekonit alkoholissa

• 100 g pekonia
• 200 g sipulia
• 50 g salottisipulia
• 100 g valkoista portviiniä
• 100 g madeiraa
• 50 g calvadosta (ohjeessa apple brandya)

Muut hökeet

• 250 g ylemmästä hommasta saatua lientä
• 500 g broilerinmaksaa
• 4 kananmunaa
• 1 keltuainen
• 15 g suolaa
• 2,5 g insta curea (en tiedä mitä tämä on, joten jätin vaan väliin)
• ripaus mustapippuria
• ripaus sweet spicea (tulkkasin olevan jotain ras el hanout-tyylistä, tai kiinalaisen fivespiceen viittaavaa, joten sitä käytin)
• 200 g kirkastettua voita

Kamppeet

• tiiviitä patenttikantisia lasipurkkeja
• blenderi
• tiheä siivilä
• sirkulaattori ja suuri kattila tai muu sovelias allas
• paljon jäitä vesiastiassa tai lunta kartanolla

Hommaaminen

1. Etsi purkit valmiiksi ja desinfioi ne asianmukaisesti. 
2. Laita sirkulaattori lämmittämään vettä 68 asteeseen sen kokoisessa kattilassa tai muussa kuumuutta kestävässä astiassa, että sinne  mahtuu sirkulaattoritötterön lisäksi aikomasi lasipurkit. Minulla oli käytössä 10 litran kattila, sinne mahtui juuri sopivasti Sansaire ja neljä 1,25 desin patenttikannellista lasipurkkia. 
3. Silppua sipuli ja pekoni pieniksi kuutioiksi ja laita pannulle. Kypsennä niitä muutama minuutti. 
4. Lisää kaikki alkoholit pannulle ja keittele seosta noin minuutin verran ja laita sitten pannu kylmälle levylle kymmeneksi minuutiksi vetäytymään. Tarkoitus on uuttaa alkoholiin sipulin ja pekonin makua, ei niinkään toisinpäin, vaikka niinkin kyllä tapahtuu. 
5. Kirkasta voi. Se tapahtuu niin, että hieman enemmän voita kuin ohjeessa tarvitaan kirkastettua voita laitetaan kattilaan sulamaan lempeällä lämmöllä. Voin sulaessa valkoinen heraproteiini valuu kattilan pohjalle ja pinnalle nousee hieman vaaleaa kuohua. Varo kiehuttamasta voita, ettei hera pala pohjalla. Lusikoi pinnan valkoinen kuohu pois ja kaada kullankeltainen voi varovasti toiseen astiaan niin, että hera jää sulatuskattilan pohjalle. Tässä tulee hieman hävikkiä, sen vuoksi voita otetaan sulamaan enemmän kuin sitä lopulta tarvitaan ruokaan. Jätä kirkastettu voi jäähtymään.
6. Kippaa jäähtynyt viinastunut sipuli-pekonisilppu tiheään siivilään ja puristele nuolijalla massaa niin, että neste valuu allaolevaan kulhoon mahdollisimman tarkkaan. Lientä pitäisi olla lopuksi 250 g, mutta en minä saanut puolitetusta määristäni ihan niin paljon lientä. Kyllähän sitä imeytyy sipuliin ja pekoniin ja haihtuukin vähän, joten jatkoin lientä vedellä sen verran, että sain grammoissa tarpeeksi paljon lientä. Säästin mehevän sipuli-pekonisilpun ja suunnittelen tehdä siitä piirakan täytteen.
7. Kun liemi ja voi ovat jäähtyneet huoneenlämpöön ja vesi sirkulaattoriastiassa on tavoitelämmössä, on aika valmistaa pateemassa purkituskuntoon. 
8. Kaada liemi blenderin kannuun, lisää sinne kananmunat ja yksinäinen keltuainen, suola, mausteet ja broilerinmaksat. Omani olivat pakastettuja ja kuivailin paloja paperilla ennen käyttöä.
9. Käytä blenderiä niin, että kaikki ainekset sekoittuvat tasaiseksi liemeksi. Lopuksi lisää mukaan kirkastettu, viillennyt voi. Toivottavasti blenderisi kannun kannessa on kaatoaukko, että voit lisätä voin koneen käydessä pienimmällä teholla, muuten täytynee avata kantta välillä ja käyttä sitten konetta hetkisen. Tarkoitus on saada massa emulgoitumaan. 
10. Siivilöi massa tiheän siivilän läpi, että kaikki mahdolliset maksan rihmat ja muut kököt jäävät siivilään.
11. Seuraavaa kohtaa en oikein kokonaan ymmärtänyt, siinä massasta poistettiin ilmaa. Tämän minä ymmärsin: blenderöitäessä pateemassaan tulee ymmärrettävästi ilmaa ja se voi halutessaan poistaa mahdollisimman pehmeän ja tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämän voi tehdä usealla tavalla, lepuuttamalla, tohottimella (!), valuttamalla siivilän läpi (sehän tehtiin jo) tai sitten chamber vacuum sealer-menetelmällä, josta en oikeasti ymmärtänyt miten se tehdään. Kertokaa, jos tiedätte. Mietin, että kävisikö tähän marinointirasiani, jossa aineksista poistetaan ilmaa vakumointikoneella. Luultavasti kävisi, mutten kokeillut, vaan jätin koko vaiheen väliin.
12. Kaada valmis massa (omani oli ainakin melko ohutta lientä, noin lettutaikinan vahvuista ja tiilenpunaista) puhtaisiin purkkeihin ja sulje niiden kansi huolella, katso että tiiviste on suorassa. Nosta purkit pihdeillä varovasti kuumaan veteen kattilaan kypsymään 90 minuutiksi. 
13. Jos käytät isompia purkkeja, kypsymisaika voi olla pitempi, mutta tavoitelämpötila on edelleen sama 68 astetta. Kun 90 minuuttia on kulunut, nosta yksi purkeista pois vedestä ja avaa se varovasti. Mittaa pateemassan lämpötila ja jos se on 68 asetta, on homma hanskassa. Jos ei vielä ole, sulje purkki ja jatka kypsentämistä. 
14. Huomaa, että pateen pinnalle nousee hieman harmahtavaa massaa, mikä ilmeisesti jäisi pois tai sitä tulisi vähemmän, jos sitä ilmaa olisi poistettu massasta noilla ylläkerrotuilla tavoilla. Mutta harmahtava osuus ei ole mitenkään pahasta. EDIT: oikeastaan pinnalle ei nouse massaa, vaan ilma massassa nousee pintaan ja värjää pinnan harmaaksi. 
15. Nosta purkit samantien astiaan, jossa on vettä ja jääpaloja, tai ulos puhtaaseen hankeen, kuten minä tein. Anna purkkien jäähtyä kylmässä niin kauan, että ovat varmasti ihan kylmiä. Laita jääkaappiin tarjoiluun asti.
16. Tarjolle asettaessa kaavi varovasti pinnalta pois harmaa osuus, minkä alta paljastuu kauniin värinen sileä maksapatee. Tarjoa paahdetun leivän tai keksien ja karpalochutneyn kanssa. Meillä oli pieniä keksiveneitä, jotka on ostettu Tallinnan Selveristä. Ne olivat kivoja aluksia pateelle, muutama jäinen karpalo vielä raikasti makua. Pateen väriin vaikuttaa se, minkä eläimen maksaa käyttää. 

EDIT: Jos ei halua tehdä niin julmetusti tiskiä ja muutenkin ymmärtää hyvän päälle, voi koko ylemmän unohtaa ja tehdä maksapateen kuten Hannele Kokit ja Potit-blogissa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään uuden peikkoystävällisen direktiivin mukaisia postauksiani. Aiempien postauksien etiikkaan en puutu, mennyt on mennyttä. Tästä lähtien tässä keittiössä ei enää vahingoiteta keittiöpeikkoja. Samoin laitan postauksen Sous vide-välilehdelle, sillä sitäkin tässä touhuttiin. 

Naudan maksaa ja peruna-kurpitsasosetta

Tämä ruoka on melko samanlainen kuin viime joulukuussa tekemäni ateria, silloin kaatui maksa-niminen keittiöpeikko ja nyt oli uusinnan paikka. Tällä kertaa pannulle pääsi vasikan sijaan vanhemman eläimen maksaviipaleet. 

Naudan maksaa kahdelle

• 300 g naudan maksaa neljänä ohuehkona viipaleena 
• nokare voita
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria

Kuivasin maksaviipaleet ja taputtelin ne vehnäjauhojen, suolan ja pippurin seoksessa. Paistoin viipaleet voissa, noin 3-4 minuuttia puoleltaan (riippuu palojen paksuudesta). Varalta leikkasin yhteen paloista viillon kypsyyden tarkistamiseksi. Kun keskikohta oli vielä hennosti vaaleanpunainen, oli kypsyys kohdallaan.

Lisäke maksalle

• nokare voita
• 2 pientä omenaa 
• 3 pientä sipulia
• 0,5 dl valkoviiniä
• pieni loraus Marsalaa
• suolaa ja pippuria

Tein lisäkkeen toisella pannulla samaan aikaan, kun paistoin toisella pannulla maksaviipaleet. Viipaloin sipulit ohuelti ja leikkasin kuoritut omenat viipaleiksi. Paistoin sipulia ja omenaa voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin ja Marsalan, annoin kiehua kunnes liemi oli lähes hävinnyt. Maustoin pippurilla ja suolalla. 

Peruna-kurpitsasose kahden hengen aterialle

• puikulaperunoita
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• valkosipuli- ja sipulitahnaa
• 2 dl kurpitsasosekeittoa
• loraus kermaa

Tähän ruokaan käytin viikonlopun italialaiselta päivälliseltä jääneen keiton lopun. Höyrytin perunat kypsiksi ja puristin ne perunapusertimella lumeksi. Lisäsin mukaan voita, sipuli- ja valkosipulitahnaa ja kuumennetun keitonlopun, sekoitin soseeksi. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sose oli vielä hieman liian paksua, joten lorautin mukaan vähän kermaa. Pidin soseen teräskattilassa sata-asteisessa uunissa odottamassa muitten aterian osien valmistumista. 

Kokosin aterian laittamalla lautaselle hyvän keon muusia, päälle maksaviipaleet, omena-sipuliseosta ja tuoretta timjamia. Muusissa oli tosi kiva makuvivahde, jonka kurpitsa toi ja maksan kypsyys oli oikein passeli. Luulen, että pidin viime talvisesta vasikanmaksasta hieman enemmän. Meillä on maksaa hyvin harvoin lautasella, mutta hinnasta se ei ole kiinni. Ostamani määrä maksoi 2,29 €.

Keittiöpeikko nimeltä Vasikan Maksa

viisainta olla kavereita, kun kahdestaan ollaan

Eilen emme syöneet päivälliseksi voileipiä kahvin kanssa, vaikka  niin arvelinkin, söimme Lidlistä ostetut lihapiirakat. Viime yön näin jo unta pakastimessa olleesta vasikanmaksasta ja siitä, miten urhoollisesti tekisin siitä meille päivällisen, niin keittiöpeikko kuin maksa minulle onkin. Tänään tuo yöllinen näky osoittautui enneuneksi, sillä päivällisellä meillä oli vasikanmaksaa. Vinkit päivälliseen otin täältä.

Vasikanmaksaa, sipulia, omenaa ja perunamuusia kahdelle

Maksa

• 300 g vasikanmaksaa
• 2 rkl vehnäjauhoa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 1 rkl voita

Lisäkkeet

• 2 shalottisipulia
• 1 rkl voita
• 1 omena
• 2 rkl sherryä

Perunamuusi

• 8 puikulaperunaa
• 1 dl kerma/maitoa
• 1 rkl valkosipulitahnaa
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• timjamia

1. kuori perunat ja kypsennä ne höyryssä
2. kuumenna uuni 80 asteeseen
3. kuori sipulit ja omenat, leikkaa ne viipaleiksi
4. kuivaa maksaviipaleet ja pyörittele ne vehnäjauhoissa, ripottele palojen päälle suolaa ja pippuria, pyörittele sipuliviipaleet jauhojenlopuissa
5. kun perunat ovat kypsät, puserra ne perunapusertimella perunalumeksi, sekoita mukaan kuumennetty kerma/maito, valkosipulitahna ja mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla, laita muusi uuniin pysymään lämpimänä
6. kuumenna paistinpannu ja sillä lusikallinen voita
7. kun voin kuohu on asettunut ja voin väri alkaa muuttua, nosta jauhoissa pyöritellyt ja maustetut maksaviipaleet pannulle, paista 2 minuuttia kummaltakin puolelta, nosta palat uunivuoassa lämpimään uuniin
8. lisää pannulle pieni nokare voita ja sipulipalat, paista muutama minuutti, nosta sipulipalat uuniin pysymään lämpimänä
9. lisää pannulle vielä pieni nokare voita, sherry ja viipaleiksi leikattu omena, paista molemmin puolin minuutti pari
10. kokoa annos lämpimälle lautaselle, ensin iso lusikallinen valkosipulista perunamuusia, sitten pari viipaletta maksaa, reunoille omenaviipaleita ja päälle tuoretta timjamia

En ole koskaan aikaisemmin valmistanut maksaa muuten kuin jauhetussa muodossa, eikä sekään onnistunut kovin hyvin. Nyt vasikanmaksa lisäkkeineen onnistui niin hyvin, että ihan nolottaa. Täytyi olla moukantuuria!