Kuuman päivän antipastit

Markkinamuotia

Lämmönsäätelymekanismini ei ole ihan vielä ehtinyt mukaan tähän melkoiseen helteeseen. Aamulla kävimme markkinoilla, mutta harmiksemme siellä ei ollut nyt sitä myyjää, jolta ostimme perjantaina tuotteita. Olimme ajatelleet ostaa häneltä muutamia kauniita ravioleja, mutta se jäi jollekin toiselle kerralle. 

Päivällistä markkeerasi tänään antipastotarjotin, jolla oli reissun ensimmäinen verkkomeloni, parmankinkkua ja muutama makkaraa, joita markkinoilta ostimme. Kaikki kolme makkaraa olivat oikein hyviä, eivätkä niin vaikeita leikata kuin arvelimme. Muutama pieni viipale syöjää kohden riitti hyvin, eli makkaroista kului noin 2,5 cm jokaisesta. Kinkkua meni yhteensä 50 g. Ruokaohjeeksi tästäkään ei ole, mutta maistui hyvältä suolainen ja makea yhdessä ja jälkiruoaksi söimme matkan toisen rasiallisen kirsikoita. 

Giro d'Italian toisen viikon viimeinen etappi oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että sen loppuosasta tehtiin kokonaiskilpailua ajatellen neutraali, mutta loppukiri oli normaali. En ihan ymmärtänyt miksi näin, kyse ei ollut sääolosuhteista eikä mistään yleisöön liittyvästä. Koko etapin karussa ollut nelikko kesti maaliin asti ja voittajaksi ajoi Fredrik Dversnes Lavik, josta en hänestäkään ole koskaan kuullut. Giron sivut ovat taas jumissa, eikä lopputuloksia oikein löydy, mutta käsittääkseni Jonas Vingegaard edelleen johtaa kokonaiskilpailua. Huomenna ajajat huilaavat ja niin teemme mekin. 

Lyhyellä loppuosalla – kinkkua ja melonia

Tänään on ollut tähän asti reissun kuumin päivä, ellei Luxemburgissa ollut yhtä lämmintä. Siitä on niin kauan, ettei sitä enää muista. Kaikkien käytössämme olevien sääappien mukaan piti olla noin 20 astetta, pilvistäkin. Mutta koko päivä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, eikä ollut juuri tuultakaan. Leirialueella on ollut miellyttävä lomatunnelma, mutten tiedä onko alue ihan #complet. 

Kävimme pienellä rantakävelyllä laskuveden tullessa, kuljimme rantaa pitkin tämän kylän keskustan kohdalle, matkaa ei ole kuin vähän yli kilometri. Käväisimme kaupassa ja koska ei ollut ollenkaan vilu, päätimme syödä tänään jo muutama päivä sitten ostetun pienen melonin ja sille ostimme kaveriksi kaupasta parmankinkkua. Samalla lautaselle keräsimme vähän juustoa, päärynää ja oliiveja. Sen kummempia kokkauksia ei tälle päivälle tullut. 

Giro d'Italian 19. etappi oli rankka vuorietappi, Italiassakin lämpötilat ovat nousseet melko korkeiksi ja se lisäsi etapin vaativuutta. Käytimme surutta toukokuun mobiilidataa etapin katsomiseen, sillä kohta alkaa uusi kuukausi. Oli niin kirkas auringonpaiste, että osaksi meni kyllä kuunnelman puolelle tabletin kirkkauksien jäätyä alakynteen, mutta Selinien selostus toimii niinkin. Nicholas Prodhomme voitti etapin onnistuneella irtiotolla, tämä oli hänen toinen ammattilaisvoittonsa. Isaac del Toro johtaa kokonaiskilpailua, joka ratkeaa huomenna. Eipä siihen taida muilla olla sanomista kuin Richard Carapazilla. Sunnuntain päätösetappi on seremoniallinen ja se päättynee massakiriin, eikä sillä enää muuteta kokonaiskisan tuloksia olettaen, ettei tapahdu  keskeytyksiä.

Antipastit CampaVarastoista

Tänään ei ollut hinkua laittaa ruokaa, mutta mielenperukoilla oli muutamia aineksia, jotka oli syytä käyttää pois. Esimerkiksi yksi italialainen kinkkupaketti, joka luiskahti joka aukaisulla jääkaapista ulos ja jonka olimme monta kertaa unohtaa pöydälle jääkaappia järjestellessä. Oli myös Antin ulkojuustoja, hienon värisiä rypäleitä, päärynää ja monenlaisia juustoille passaavia keksejä. Aivan ensiksi söimme tähdenlentoina muutaman pizzapalan, sillä ruokahävikki on ihan non non monsieur. Campingaz-grillillä muuten lämpenee pizzapalat aivan juuripaistetun verosiksi, enkä ollenkaan liioittele. 

Minä olen tunnetusti huono syömään voimakkaita juustoja ja esimerkiksi Aura (vaikkei se mikään voimakas juusto olekaan) on ihan non non madame. Aluksi minun antipastilautaseni näytti tältä, mutta otin minä siihen vähän muutakin. 

Antin lautanen näytti tältä ja hän vakuutti, että hyviä juustoja oli. 

Giro d'Italian 12. etappi oli kirikykyisten ajajien lemppari. Leirialueen netti toimii edelleen ihan täyteläisesti ja katsoimme 50 viimeistä kilometriä. Päivän nopein oli Olav Kooij ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Isaac del Toro johtaa. Huomenna on vuorossa mäkinen etappi, muttei vielä varsinainen vuorietappi.

Vuorovettä ja antipasteja

Helatorstain jälkeinen päivä on Ranskassa ilmeinen rokulipäivä, leirialueet ovat yhä complet (paitsi tämä meidän, täällä on kyllä tilaa). Aamulla Ikean korkeaa laatua edustava kellomme oli taas pysähtynyt, mutta nyt arvasin auringon korkeudesta, ettei kello ollut puoli kolme. Antti kävi pyörällä ostamassa leipää ja hän viipyi niin kauan, että aloin ihmetellä. Hän oli patonkijonossa sijalla 18, joten siksi hieman kesti. Mutta oli hyvä patonki. Yhden huonon, tai tylsän patongin olemme tällä retkellä ostaneet, kaikki muut ovat olleet hyviä tai loistavia.

Aamupalan jälkeen ja vuorovesi-appin opiskelun jälkeen lähdimme pyöräretkelle katsomaan mantereelle vievää tietä (gois), joka aina nousuveden aikaan kaksi kertaa vuorokaudessa peittyy veteen. Olimme sopivasti paikalla, kun oli laskuveden huippu. Jestas mikä tungos, autoja ajoi yhtenä piip (entiset työkaverit tietää mitä piip tässä kohden tarkoittaa) merestä paljastunutta tietä molempiin suuntiin ja ihmisiä oli sadoittain tonkimassa merenpohjaa jonkunlaisten syötävien toivossa. Meitä pällistelijöitä oli myös sadoittain.

DeLorean-kerho oli lähtenyt ajelulle, ainakin kahdeksan tai kymmenen autoa ajoi letkassa mantereelta goisia pitkin saarelle. Kun olimme täällä viime syyskuun lopussa oli tietysti ihan sama vuoroveden vaihtelu nähtävillä, mutta missään ei ollut ketään tai ainakaan ei ollut tuollaista tungosta. Off season on paras season.

Ajelimme sitten vielä mukavaa merenrannan penkereen suojaamaa pyöräväylää tämänhetkisen majoituskylämme ohitse seuraavaan kylään ja poikkesimme syömään meren herkkuja. Nyt minäkin sain syödäkseni crevettejä ja Antti otti kuusi osteria. Olivat tämän reissun suurimmat ja parhaat kuulema. 

Iltapäivä leirialueella oli oikein rauhallinen. Ranskalaiset söivät lounasta omaan aikaansa ja siirtyivät sitten päiväunille, nyt he taas alkavat kaivautua mökeistään ja vaunuistaan, sillä ruoka-aika lähestyy. Me olemme kaiken aikaan noin 3-4 tuntia eri tahdissa syömisen kanssa alkuasukkaisiin verrattuna. Antti kävi vielä katsomassa, miltä pengertiellä näyttää, kun on nousuvesi. 

Meillä oli tänään päivällisen virkaa toimittamassa antipastolautanen, jolle keräsimme varastoistamme mitä sattui olemaan. Mukaan pääsi viime kesän hittiruoka meloni ja parmankinkku (se oli 40 asteen lämmöissä ainoaa jota jaksoimme syödä), minisalamia, mansikoita, oliiveja, patonkia ja kanarilletteä.

Giro d’Italia on taittunut yli puolenvälin, enkä voi väittää etteikö se passaisi minulle. Alkaa olla niin paha korealaisen ruoan puutostila, että pian tarvitaan pullo sojua! Sitä kyllä löytyy, ostimmehan sitä Bremenistä joskus huhtikuun alussa. Tänään ajosta ei puuttunut dramatiikkaa, sillä Italiaa vaivaavat tällä erää kauheat rankkasateet ennätyskuivuuden jälkeen ja osan matkaa kilpailijat taittoivat bussissa liian pahan sään vuoksi. Loppu oli sitten taas kuivaa ja voittajaksi ajoi nuori kolumbialainen, jolla on niin pitkä nimi, että piti luntata pariin otteeseen: Einer Augusto Rubio Reyes. Thibaut Pinot tuli toiseksi ja minusta vähän ovelasti selostaja tuli sanoneeksi Pinotia tyhmäksi, kun sanoi voittajan ajaneen fiksummin. Minulla on kaunoja Thibautia kohtaan, sillä hän kerran väänteli rumasti naamaansa ja matki toista ajajaa, josta pidin. Koskaan en unohda enkä anna anteeksi, niin kerta! Kokonaiskilpailun osalta kärki ei vaihtunut, Geraint Thomas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. 

Italialainen yrttileipä

Päivän italialaisruokana meillä oli antipastitarjotin, jolle keräsin leikkeleitä, mozzarellaa, parmesania ja tosi kivaa yrttileipää, joka nostatettiin leivinjauheella ja ruokasoodalla. Puolitin ohjeen ja tein pikkuisen leivän, sekin kohosi hyvin uunissa emmekä ihan koko leipää jaksaneet syödä. Otin ohjeen täältä. Mitat ovat aavistuksen vapaahkoja, valkosipulin unohdin kokonaan. 

Italialainen yrttileipä

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1 kananmuna
• 0,5 dl oliiviöljyä + 1 tl vuoan voiteluun + 1 rkl leivän päälle ennen paistamista
• 2  dl piimää (käytin turkkilaista jogurttia koska sitä sattui olemaan)
• tuoretta rosmariinia ja timjamia silputtuna + muutama oksa koristeluun
• valkosipulia silppuna jos muistaa

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele vuoka oliiviöljyllä. Minä käytin pientä lasista ruoansäilytysvuokaa, jonka tilavuus on 8 dl. Mittaa kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja sokeri. Vatkaa toisessa kulhossa kananmuna kevyesti ja sekoita siihen piimä tai muu hapanmaitotuote. Yhdistä märät aineet kuiviin ja sen jälkeen oliiviöljy ja silputut yrtit. Sekoita taikina tasaiseksi, älä liiaksi, ettei taikina sitkisty. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta. Asettele pinnalle yrttioksat ja lurita lusikallinen oliiviöljyä päälle. 

Paista 180 asteessa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. Nyt tulee tärkeä kohta: Älä yritä heti kumota leipää, anna sen levät vuokassaan vähintään 10 minuuttia. Sen jälkeen hieman reunoista autettuna leipä irtoaa hyvin. Leikkaa lämpimänä ja syö voin tai minkä kanssa nyt tykkäätkään. Tämä on hyvin pehmeä leipä, mutta kestää kyllä päälliset varovasti syötynä. 

Giro d'Italian toinen etappi Unkarissa oli henkilökohtainen aika-ajo. Ilokseni Simon Yates voitti etapin ja aikaisempien vuosien suosikkini Tom Dumoulin on palannut huipulle ja oli kolmantena tänään. Rosapaidassa jatkaa Mathieu van Der Poel. 

Kymmenen vuotta CampaSimpukkaa!

Siinä on jo kymmenen vuotta, kun kirjoitin CampaSimpukan ensimmäisen postauksen, tarkalleen ottaen se tapahtui 7.5.2011. Silloin alkoi Giro d'Italia ja niin alkoi tänäänkin. Tämä on jo yhdestoista kerta, kun sukellan vuotuisen ruokahaastekolmikon sekaan. Viime vuonna olin jo peruuttanut koko homman, koska ammattipyöräilyn vuosi näytti kuihtuvan kasaan ennen kuin oikein alkoikaan. Koronatilanteen helpotuttua loppuvuodesta (tai mitä hengenvetämistä sen nyt viruksella olikaan) kolme suurta ympäriajoa ajettiin kuin ajettiinkin ja minähän puskin läpi ruokahaasteiden, loppupuolellaan kahta haastetta yhtä aikaa. 

Nyt on vuorossa siinä mielessä normaali vuosi, että ympäriajot ovat takaisin omilla paikoillaan (tosin Tour de France on hieman tavallista aikaisemmin olympialaisten vuoksi, jotka tosin nekään eivät ole ihan kirkossa kuulutetut). Ihan helppo homma siis, tämä yhdestoista kerta, kun CampaKeittiössä kokataan keväällä italaista, kesällä ranskalaista ja syyskesällä espanjalaista. En voi mitenkään väittää, ettei minulla olisi aikaa nyt, #kunontuotaaikaa,  työelämä jäänyt taakse, eikä ulkomaillekaan oikein pääse. 

Blogin alkuvuosina meillä oli arvonta näin blogisynttärin tienoilla, mutta nyt en ole muistanut ajatella sitä ollenkaan. Kunhan keksin jotain kivaa, laitan arvonnan pystyyn. Tai ehkä teen pienen kilpailun tai jotain. Tai en. 

Palasimme tänään kotiin pieneltä kirkkokierrokselta, olimme viikon verran liikkeellä CampaAdrialla ja kävimme katsomassa ulkoapäin suuren määrän kirkkoja, noin 40. Ihan kaikki eivät mahtuneet tähän kollaasiin. Olisi kiva, jos kesän myötä kirkkoihin pääsisi myös sisälle katsomaan. 

Kotiinpaluutouhujen vuoksi en vielä tehnyt varsinaista ruokaa, vaan sommittelin meille pienen antipastilautasen, jolla oli erilaisia italialaisia suupaloja. Ja ensimmäiset kotimaiset mansikat, voi että ne maistuivat hyvältä. 

Giro d'Italia alkoi tänään Torinossa ajetulla henkilökohtaisella aika-ajolla. Niiden aikana on helppo seurata keitä oikein on mukana kisassa ja samalla tulee uudet partamuodit, asuvalinnat sun muut tärkeät asiat selville. Minulla ei ole vielä suosikkia kisaan, mutta eiköhän sekin löydy etappien edetessä. Tänään nopein oli Filippo Ganna, kuten muistaakseni viime vuonnakin Giron ensietapilla. Niinpä hänen värinsä on huomenna rosa.