Espanjalainen melonisalaatti

Tänään olemme odottaneet koko päivän tietoa auton huollosta eikä tullut valmista tänäänkään. Minua alkoi harmittaa silleen sisäministeri-tyyliin ja olin jo sitä mieltä, ettei huvita tehdä ruokaakaan, mutta sain sitten harmituksen laantumaan ja tein salaatin aiemman etsinnän mukaisesti. Ohje on täältä. Etenkin salaatin ulkonäkö viehätti.

Pieni melonisalaatti kahdelle

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tomaatti
• 1/4 melonia
• 1/2 punasipulia
• pippuria
• vinaigretteä (Ranskasta otettua Puget-merkkistä)

Soittelin kurkun pitkittäin ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla ja sipulin poikittain, leikkasin melonin ja tomaatin kuutioiksi. Sommittelin kaikki ainekset lautaselle ja kiersin myllystä pippuria päälle. Maustoin vielä muutamalla lusikallisella vinaigretteä. Ohjeessa oli oliiviöljyn ja sherryviinietikan seosta, mutta sellaista etikkaa meillä ei nyt ollut, joten käytin tuota valmistuotetta ja sehän olikin todella hyvää. Muuten lautasilla oli viimeiset valmisruoat reissulta Jumbon paneroidut kanapalat. 

EDIT: Ohjeessa oli mukana myös vihreäkuorinen omena. Meillä oli vain yksi Bremenin siirtolapuutarhan ota tästä-korista tuotu omena, joka oli mennyt huonoksi, joten ei ollut sitten omenaa salaatissamme. 

La Vueltan 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Aiemman harmistuksen tunteessa en ensin halunnut edes katsoa kisaa, mutta lähetyksen loppupuolella kiinnostus taas heräsi. Etappi ajettiin niin, että se päättyi Jereziin ja muistelimme käyntiämme siellä vuonna 2017 katsomassa La Vueltaa paikanpäällä. Kaupungista emme paljon muista, oli todella kuumaa ja kävimme yhdessä sherrytalossa. Siellä opasta ei hotsittanut ollenkaan opastaa, mutta maistiaiset paransivat tilanteen plussan puolelle. 

No, aika-ajon nopein oli Spefan Küng. Olin toiveikas, että hyvä aika-ajaja Primoz Roglic voisi ajaa kokonaiskilpailun kärkeen, mutta Enric Mas teki niin hyvän suorituksen, että Primoz sai häntä kiinni vain puolisen minuuttia. Enric on nyt 1 min 37 sek Primozin edellä. Edessä on vielä kolme etappia, hilly, mountain ja tasamaan päätösetappi. Tänä vuonna kilpailu päättyy Madridin sijaan Granadaan.

Kuuman päivän antipastit

Markkinamuotia

Lämmönsäätelymekanismini ei ole ihan vielä ehtinyt mukaan tähän melkoiseen helteeseen. Aamulla kävimme markkinoilla, mutta harmiksemme siellä ei ollut nyt sitä myyjää, jolta ostimme perjantaina tuotteita. Olimme ajatelleet ostaa häneltä muutamia kauniita ravioleja, mutta se jäi jollekin toiselle kerralle. 

Päivällistä markkeerasi tänään antipastotarjotin, jolla oli reissun ensimmäinen verkkomeloni, parmankinkkua ja muutama makkaraa, joita markkinoilta ostimme. Kaikki kolme makkaraa olivat oikein hyviä, eivätkä niin vaikeita leikata kuin arvelimme. Muutama pieni viipale syöjää kohden riitti hyvin, eli makkaroista kului noin 2,5 cm jokaisesta. Kinkkua meni yhteensä 50 g. Ruokaohjeeksi tästäkään ei ole, mutta maistui hyvältä suolainen ja makea yhdessä ja jälkiruoaksi söimme matkan toisen rasiallisen kirsikoita. 

Giro d'Italian toisen viikon viimeinen etappi oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että sen loppuosasta tehtiin kokonaiskilpailua ajatellen neutraali, mutta loppukiri oli normaali. En ihan ymmärtänyt miksi näin, kyse ei ollut sääolosuhteista eikä mistään yleisöön liittyvästä. Koko etapin karussa ollut nelikko kesti maaliin asti ja voittajaksi ajoi Fredrik Dversnes Lavik, josta en hänestäkään ole koskaan kuullut. Giron sivut ovat taas jumissa, eikä lopputuloksia oikein löydy, mutta käsittääkseni Jonas Vingegaard edelleen johtaa kokonaiskilpailua. Huomenna ajajat huilaavat ja niin teemme mekin. 

Tapaksia kahdelle

Tämän päivän espanjalaisuudesta ruokapöydässä käyvät manchegojuusto ja se, että kutsun ateriaa tapaksiksi. Siirryimme tänään Saksasta Luxemburgiin eikä siirtymä ollut pitkä. Silti se leirinsiirto on aina sen verran työläs, että ateriaksi kokosin vain jääkaapin aarteita ja sanon sitä espanjalaiseksi. 

CampaAdrian suurimmalle lautaselle keräsin erittäin kypsän pienen melonin lohkoiksi leikattuna, pienen pakkauksen espanjalaista kinkkua (oli jopa valmiiksi pieniksi paloiksi leikattuna eikä ärsyttävää muovia viipaleiden välissä. Lisäksi otimme comtea, manchegoa ja loput pienestä sinihomejuustosta, kaksi erittäin kypsää luumua (näyttävät kuvassa säilykepunajuurelta), vähän oliiveja ja muutaman keksin. Tänään oli kaupassa saatavana myös tämän vuoden viinirypäleitä, ostimme niitä oikein pienet määrät, vaaleat maksoivat kokonaista 22 senttiä, eivätkä tummat tainneet maksaa sen enempää. 

La Vueltassa oli vuorossa joukkueaika-ajo ja katsoimme koko lähetyksen. Eihän se kauhean kiinnostavaa katsottavaa ole, mutta voittajajoukkueeksi ajoi UEA ja koska Visma Lease a Bike tuli toiseksi, nousi Jonas Vingegaard taas kokonaiskilpailun ykköseksi. Saattoi eilinen arveluni taktisesta paidanriisumisesta pitää paikkaansa. Nyt hän johtaa kahdeksalla sekunnilla toisena olevaa Juan Ayuosoa. Huomenna sitten kilpailu jatkuu siten, että vuorossa on oikea vuorietappi, joka päättyy Andorraan. 

Lyhyellä loppuosalla – kinkkua ja melonia

Tänään on ollut tähän asti reissun kuumin päivä, ellei Luxemburgissa ollut yhtä lämmintä. Siitä on niin kauan, ettei sitä enää muista. Kaikkien käytössämme olevien sääappien mukaan piti olla noin 20 astetta, pilvistäkin. Mutta koko päivä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, eikä ollut juuri tuultakaan. Leirialueella on ollut miellyttävä lomatunnelma, mutten tiedä onko alue ihan #complet. 

Kävimme pienellä rantakävelyllä laskuveden tullessa, kuljimme rantaa pitkin tämän kylän keskustan kohdalle, matkaa ei ole kuin vähän yli kilometri. Käväisimme kaupassa ja koska ei ollut ollenkaan vilu, päätimme syödä tänään jo muutama päivä sitten ostetun pienen melonin ja sille ostimme kaveriksi kaupasta parmankinkkua. Samalla lautaselle keräsimme vähän juustoa, päärynää ja oliiveja. Sen kummempia kokkauksia ei tälle päivälle tullut. 

Giro d'Italian 19. etappi oli rankka vuorietappi, Italiassakin lämpötilat ovat nousseet melko korkeiksi ja se lisäsi etapin vaativuutta. Käytimme surutta toukokuun mobiilidataa etapin katsomiseen, sillä kohta alkaa uusi kuukausi. Oli niin kirkas auringonpaiste, että osaksi meni kyllä kuunnelman puolelle tabletin kirkkauksien jäätyä alakynteen, mutta Selinien selostus toimii niinkin. Nicholas Prodhomme voitti etapin onnistuneella irtiotolla, tämä oli hänen toinen ammattilaisvoittonsa. Isaac del Toro johtaa kokonaiskilpailua, joka ratkeaa huomenna. Eipä siihen taida muilla olla sanomista kuin Richard Carapazilla. Sunnuntain päätösetappi on seremoniallinen ja se päättynee massakiriin, eikä sillä enää muuteta kokonaiskisan tuloksia olettaen, ettei tapahdu  keskeytyksiä.

Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen. 

Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin. 

Vuorovettä ja antipasteja

Helatorstain jälkeinen päivä on Ranskassa ilmeinen rokulipäivä, leirialueet ovat yhä complet (paitsi tämä meidän, täällä on kyllä tilaa). Aamulla Ikean korkeaa laatua edustava kellomme oli taas pysähtynyt, mutta nyt arvasin auringon korkeudesta, ettei kello ollut puoli kolme. Antti kävi pyörällä ostamassa leipää ja hän viipyi niin kauan, että aloin ihmetellä. Hän oli patonkijonossa sijalla 18, joten siksi hieman kesti. Mutta oli hyvä patonki. Yhden huonon, tai tylsän patongin olemme tällä retkellä ostaneet, kaikki muut ovat olleet hyviä tai loistavia.

Aamupalan jälkeen ja vuorovesi-appin opiskelun jälkeen lähdimme pyöräretkelle katsomaan mantereelle vievää tietä (gois), joka aina nousuveden aikaan kaksi kertaa vuorokaudessa peittyy veteen. Olimme sopivasti paikalla, kun oli laskuveden huippu. Jestas mikä tungos, autoja ajoi yhtenä piip (entiset työkaverit tietää mitä piip tässä kohden tarkoittaa) merestä paljastunutta tietä molempiin suuntiin ja ihmisiä oli sadoittain tonkimassa merenpohjaa jonkunlaisten syötävien toivossa. Meitä pällistelijöitä oli myös sadoittain.

DeLorean-kerho oli lähtenyt ajelulle, ainakin kahdeksan tai kymmenen autoa ajoi letkassa mantereelta goisia pitkin saarelle. Kun olimme täällä viime syyskuun lopussa oli tietysti ihan sama vuoroveden vaihtelu nähtävillä, mutta missään ei ollut ketään tai ainakaan ei ollut tuollaista tungosta. Off season on paras season.

Ajelimme sitten vielä mukavaa merenrannan penkereen suojaamaa pyöräväylää tämänhetkisen majoituskylämme ohitse seuraavaan kylään ja poikkesimme syömään meren herkkuja. Nyt minäkin sain syödäkseni crevettejä ja Antti otti kuusi osteria. Olivat tämän reissun suurimmat ja parhaat kuulema. 

Iltapäivä leirialueella oli oikein rauhallinen. Ranskalaiset söivät lounasta omaan aikaansa ja siirtyivät sitten päiväunille, nyt he taas alkavat kaivautua mökeistään ja vaunuistaan, sillä ruoka-aika lähestyy. Me olemme kaiken aikaan noin 3-4 tuntia eri tahdissa syömisen kanssa alkuasukkaisiin verrattuna. Antti kävi vielä katsomassa, miltä pengertiellä näyttää, kun on nousuvesi. 

Meillä oli tänään päivällisen virkaa toimittamassa antipastolautanen, jolle keräsimme varastoistamme mitä sattui olemaan. Mukaan pääsi viime kesän hittiruoka meloni ja parmankinkku (se oli 40 asteen lämmöissä ainoaa jota jaksoimme syödä), minisalamia, mansikoita, oliiveja, patonkia ja kanarilletteä.

Giro d’Italia on taittunut yli puolenvälin, enkä voi väittää etteikö se passaisi minulle. Alkaa olla niin paha korealaisen ruoan puutostila, että pian tarvitaan pullo sojua! Sitä kyllä löytyy, ostimmehan sitä Bremenistä joskus huhtikuun alussa. Tänään ajosta ei puuttunut dramatiikkaa, sillä Italiaa vaivaavat tällä erää kauheat rankkasateet ennätyskuivuuden jälkeen ja osan matkaa kilpailijat taittoivat bussissa liian pahan sään vuoksi. Loppu oli sitten taas kuivaa ja voittajaksi ajoi nuori kolumbialainen, jolla on niin pitkä nimi, että piti luntata pariin otteeseen: Einer Augusto Rubio Reyes. Thibaut Pinot tuli toiseksi ja minusta vähän ovelasti selostaja tuli sanoneeksi Pinotia tyhmäksi, kun sanoi voittajan ajaneen fiksummin. Minulla on kaunoja Thibautia kohtaan, sillä hän kerran väänteli rumasti naamaansa ja matki toista ajajaa, josta pidin. Koskaan en unohda enkä anna anteeksi, niin kerta! Kokonaiskilpailun osalta kärki ei vaihtunut, Geraint Thomas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. 

Viileä melonikeitto

Vaikka helteet ovat nyt ilmeisesti tältä vuodelta hikoiltu, oli meillä vielä yksi espanjalainen viileä keitto. Suurin syy sen tekemiseen oli se, että cantaloupe oli vadissa ja se tuoksui jo siltä, että käyttäkää tai viekää kohta kompostiin. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja opin, että ruoan nimi on salmojero de melón con jambón, kun halusin käyttää pois myös pienen pakkauksen serranonkinkkua. Juuri ennen pientä reissua oli hyvä käyttää sitä sun tätä pientä pois. 

Melonikeittoa ja kinkkua kahdelle

• kourallinen kirsikkatomaatteja (viimeiset pihan viljelmien tällä erää kypsistä)
• 5 cm pala eilistä patonkia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 cantaloupe-meloni paloiksi leikattuna (säästin 8 kuutiota koristeluun)
• 4 viipaletta serranonkinkkua

Keräsin blenderin kannuun kirsikkatomaatit, leipäpalan pienempiin paloihin leikeltynä, kuoritun valkosipulinkynnen ja melonipalat. Kone teki töitänsä hetken ja maustoin sitten keiton sherryviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin vielä kunnon lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin vielä koneella minuutin verran. Kaadoin keiton jääkaappiin mahtuvaan kannuun viilenemään. 

Käärin säästämieni melonipalojen ympärille palaset serranonkinkkua ja pistin palat tapastikkuihin, kaksi palaa/tikku. Tarjoilun hetkellä sekoitin keittoa ensin kannussa, melonikeitot tahtovat hieman jähmettyä viileässä. Sitten kaadoin syviin annoskuppeihin keittoa ja nostin päälle keittoon kupin reunoille kaksi tikkua kinkku-melonia. Muutama tippa oliiviöljyä vielä koristeeksi keiton päälle ja pieni kierto pippurimyllystä. 

La Vuelta alkaa olla lopussa, viimeinen vuorietappi ajettiin tänään. Kauniissa säässä ajettu parisataa kilometrinen reitti kulki pohjoisen Espanjan maisemissa. Irtiottoja oli monenlaista ja loppukilometreillä melkoista taktikointia ja etten sanoisi sekoilua. Etapin ykkösenä maaliin ajoi upeasti ja yllättävästi uransa ensimmäiseen voittoon Clément Champoussin. Olipa hauska ja hyvä loppu! Primoz Roglic tuli maaliin toisena ja johtaa tietysti kokonaiskilpailua ennen huomista päätösetappia, joka on 34 km aika-ajo päättyen Santiago de Compostelaan, minun lempparikaupunkiini.

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

• 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
• 1 sitruunan mehu
• 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
• runsaasti pimentonia
• iso loraus oliiviöljyä
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• kuivattua appelsiinimurua

Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 

La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan. 

Kerta kiellon päälle-nugetit

Meillä tehdään ruokaa kahdelle hengelle, vieläpä kahdelle sellaiselle, jotka eivät olosuhteiden pakosta juuri nyt liiku paljon minnekään. Niinpä ruokaa ei tarvitse/pidä tehdä kovin paljon kerrallaan. Siinä on mennyt oikeastaan viisi vuotta, että olen oppinut tekemään ruokaa riittävän vähän kerrallaan. Nyt ei tarvita enää työlounaitakaan, joten todella on pitänyt himmata siinä, minkä verran kokkailen kerrallaan. 

Toki syömme välillä keräilyeriä ja tähdenlentoja, mutta koska pidän ruoanlaittamisesta ja pidän keittiövekottimista, olen sitten innokas kokeilemaan mitä kaikkea uudella laitteella voi tehdä. Vaikka kaksi joulutorttua kerrallaan, sillä emme ole niin kovin suuria joulutorttufaneja, että enää menisi uunipellillistä säällisessä ajassa. Mutta yksi lämmin joulutorttu kummallekin aamukahvin päätteeksi, se on mukavaa. Pari kertaa ennen joulua. 

Samalla tässä testailen mitä hyötyä uudesta lempparivekottimestani (airfryeristä, ellei tullut vielä selväksi) olisi CampaAdriassa, jossa ei ole uunia lainkaan. Olen kaivannut sinne uunia, mutten toisaalta raskisi luopua parhaimmasta astialaatikosta, joka poistuisi kokonaan uunin tieltä. 

Tänään kokeilin chicken nuggettien tekemistä, niistä tuli toden totta täysin ilman rasvaa valmistettuja. Mutta hieman kaipasin kyllä öljyssä paistetun rapeutta. Onneksi oli paksua majoneesia, mihin dipata. 

Kananugetit ilmakiertokypsentimessä (8 kpl)

• 2 broilerin rintafilettä 
• 1 kananmuna
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 1 tl oliiviöljyä

Leikkasin broilerin fileet neljään pitkulaiseen palaan. Vatkasin kevyesti kananmunan laakealla lautasella. Sekoitin korppujauhoihin parmesaaniraasteen, suolaa, pippuria ja tomaattimurumaustetta. Pyörittelin ensin broilerisuikaleet kananmunassa, sitten korppujauhoseoksessa. Sivelin airfryerin korin pohjaa ihan pienellä tilkalla oliiviöljyä ja nostelin paneroidut broileripalat koriin. Paistoin niitä 200° C-asteessa ensin 10 minuuttia, jonka jälkeen käänsin palat ja paistoin niitä vielä 8 minuuttia. Tässä kohtaa palaset olivat kypsiä, olisivat olleet ehkä minuutti pari aikaisemminkin. Luultavasti 8+8 minuuttia olisi ollut juuri passelisti.

Tarjolla oli nugettien kanssa kahta erilaista majoneesia, toinen oli maustettu wasabijauheella, toinen srirachalla. Muuten oli vadilla hedelmiä ja mozzarellaa. Melonia, päärynää, greippiä ja persimonia vadin toisessa päässä salaatinlehtien päällä ja kastiketilkalla marinoituna. Kastikkeessa oli greippimehua, oliiviöljyä, hunajaa, pippuria ja suolaa. Päälle oli lusikoitu granaattiomenan siemeniä. Olin toivonut, että kyseessä olisi sellainen granaattiomena, jossa on voimakkaan punaista mehua, mutta se olikin ihan vaaleaa, samoin siemenet. Niinpä en saanut marinoitua mozzarellaa punaiseksi. Toisessa päässä oli salaatinlehtien päällä nugetit ja välissä pikkukupit majoneeseja. 

Gazpachohulluna – keltainen versio

Töiden takia en ehtinyt tehdä isompia kokkauksia tänään, mutta tein kuitenkin aamulla alkuruokakeiton jääkaappiin asettumaan. Se oli heti tekemisen jälkeen aika kauniin keltainen, mutta muutti väriään hieman päivän aikana. Mutta maku ei mennyt ainakaan pahempaan suuntaan. Emme lopulta syöneet mitään pääruokaa, vain tämän keiton, sillä ruokailu meni melko myöhään. 

Keltainen gazpacho

• 2 nektariinia
• 2 litteää persikkaa
• puolikas pienehköä cantaloupe-melonia
• yksi pieni omena
• muutamia vihreitä rypäleitä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin hedelmät paloihin ja laitoin ne kaikki blenderiin. Käytin laitetta täydellä teholla noin minuutin ja laitoin sitten pienimmän tehon. Kaadoin kannen kurkistusluukusta mukaan oliiviöljyä emulgoitumaan. Käytin konetta vielä pari kolme minuuttia. Maustoin keiton suolalla ja pippurilla ja kaadoin koko sopan jääkaappiin mahtuvaan kannuun. Tarjolle laittaessani luritin keiton pinnalle hieman oliiviöljyä ja leikkasin pienestä omenasta muutaman ohuen viipaleen koristeeksi. Ollapa taas helteinen päivä, niin olisi kyllä hyvä keitto! Ja oli näin vähemmän kuumanakin päivänä. Saa nähdä mitä versioita vielä kokeilen. 

Katsoin La Vueltan 12. etappia loppupäästä parikymmentä kilometriä. Nyt ajettiin minulle mieluisassa osassa Espanjaa, eli pohjoisessa. Voittoon ajoi Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa nyt sitten Jesus Herrada. Huomenna on sitten vuorossa oikea vuorietappi.

Salaatti ilman salaattia ja grillileipä

Sunnuntai oli vielä oikein kesäinen. Parin vesikuuron välissä ehdimme syödä ulkona, niitä päiviä on ollut tänä kesänä aivan ennätysmäärä. Sen  huomaa siitäkin, että keittiön pöydälle on kertynyt kaikenlaista roinaa eri reissuilta, ettei sen ääressä mahtuisikaan syömään. Samankaltaista salaattia söimme vähän yli vuosi sitten, silloin olimme juuri saaneet siilin pihapiiriin, nyt siilit ovat ihan vakiovieraita meillä. Tällä kertaa jätin kaikki varsinaiset salaatit pois salaatista, syystä ettei meillä ollut salaattia. 

Vesimelonisalaatti revisited

• 1/4 pienestä vesimelonista
• 1 pienehkö kurkku
• monta pientä erikokoista ja väristä tomaattia kulatungasta ja kasvihuoneesta
• palanen fetaa
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen
• paljon basilikanlehtiä
• muutama mintunlehti
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkaa vesimelonista kuori pois ja hedelmä kuutioiksi. Puolita tomaatit ja leikkaa kurkku viipaleiksi. Sommittele kaikki isolle lautaselle ja murustele päälle fetaa niin paljon kuin sielu sietää. Silppua pinnalle sipulia ja ripottele päälle yrttejä. Mausta vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. 

Vaalea leipä BGE:ssä (2 kpl)

• 0,5 l lämmintä vettä
• 15 g  puolikosteaa raemaista bread yeastia (tai yksi pussi meikäläistä kuivahiivaa 11g tai 20 g tuorehiivaa)
• 2 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 rkl oliiviöljyä
• 700 g vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja sokeria lämpimään veteen, jätä ottamaan vauhtia noin viideksi minuutiksi. Lisää kulhoon oliiviöljy, suola ja noin 3/4 jauhoista. Vaivaa taikinaksi noin 10 minuuttia koneella tai käsin, jos on habaa. Lisää jauhoja, jos taikina on vielä tahmeaa. Kohota kulhossa peitettynä niin kauan, että taikina on kaksinkertainen. Kumoa taikinan jauhotetulle alustalle ja jaa se pitkittäin kahteen palaan. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi ja nosta leipävuokiin. Jätä taas kohoamaan. 

Kuumenna Big Green Egg (tai uuni) 200 asteeseen ja paista leipiä noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä lämpömittarilla, sisälämmön pitää olla noin 97 astetta. Kaada leipä pois vuoasta ja koputa leivän pohjaa, jos ääni on kumahtava, leipä on kypsä. 

Minun leipäni kohosivat ensin vuoassa hienosti, mutta sitten lässähtivät jonkun verran. Paistaessa niistä tuli kyllä tasaisen kypsät, mutta eivät kohonneet niin paljon kuin olisin toivonut. Olin vähän pettynyt, mutta pettymys meni ohitse, kun leikkasin leivän aterialle. Leipä oli aivan tasaisen kypsää ja vuoassa muodostunut paistopinta oli mukavan rapea. Maku oli oikein hyvä. Laitoin leivän kanssa tarjolle voita, jonka päälle raastoin parmesania. Mallia otin Paju Villassa kesäkuussa näkemäni tarjoilutavan ja se toi kyllä voille kivan lisämaun. 

Antti kielsi olemasta pettynyt leipään ja melkein tottelinkin. Leivän paistaminen grillissä on oikein toimiva tapa. Olemme paistaneet siellä kerran ruisleipääkin ja se oli kyllä sähköuunissa parempaa paistopinnaltaan. Big Green Eggiimme mahtuu kaksi pitkulaista leipävuokaa yhtä aikaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne kerään grilliaiheisia postauksiamme.