Linssikeittoa, sämpylöitä ja todella hyvä elokuva

Talven 2021 jäälyhtymuotia

Talvipäivään sopii hyvin keitto ja vieläpä kasviskeitto, onhan tässä liharuokia taas syötykin. Olin nähnyt Hannan soppa-blogin vuoden takaisen linssikeiton kuvan vastikään Hannan instassa ja palasin eilen etsimään sen ohjeen. Tämä on oikein hyvä pantryruoka, kaikki ainekset löytyivät varastoistani, eikä kaupassa ollut välttämätöntä käydä. Keitto tarvitsee vierelleen leipää tai sämpylöitä ja teinkin Satu Koiviston ohjeella hapanjuurisämplylöitä, soveltelin tosin ohjetta melkoisesti, sillä oli tarpeen nopeuttaa prosessia. Olin vähän huithapelilla päällä, enkä mittaillut tarkasti mitään.

Tomaattinen linssikeitto Soppa-Hannan tapaan 

• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä raastettuna
• palanen tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl jauhettua kurkumaa
• 1 tl jauhettua paprikaa
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 tölkkiä tomaattimurskaa (400g/tölkki)
• 3 dl punaisia linssejä
• 5 dl kasvislientä (laitoin vähemmän kuin Hannan ohjeessa)
• suolaa ja pippuria
• 2 dl kookosmaitoa
• tuoretta basilikaa

Silppua sipuli, raasta valkosipulinkynnet ja inkivääri. Kuumenna kattilassa öljy ja lisää mukaan sipuli, valkosipuli ja inkivääri, kuullota hetkinen. Lisää kurkuma, paprika ja sekoita. Seuraavaksi lisää mukaan etikka. Sitten kaada kattilaan tomaattimurska ja huuhdotut punaiset linssit ja kasvisliemi. Sekoittele, mausta suolalla ja pippurilla, anna keiton kiehua noin puolisen tuntia. Lisää keittoon sen verran kookosmaitoa, että koostumus on mieluisa sen mukaan kuinka tanakkaa keittoa tykkäät syödä vai pitääkö sen olla ohuempaa. Ripottele annoksen pinnalle tuoretta basilikaa tai ruohosipulia tai mitä sinulla nyt sattuukaan olemaan. 

Tämä annos riittää kahdelle syöjälle kahdelle aterialle, joten lämmitämme loput tänään, helppo kokkauspäivä siis tiedossa. 

Satu Koiviston hapanjuurisämpylät vähän nopeutettuna (18 kpl)

• hapanjuurta sen verran kuin on sitä laittaa (että jää myös ruokintaan)
• 5 dl vettä
• noin 600-700 g jauhoja (eniten vehnäjauhoja, sitten mukaan ruisjauhoja, spelttiä, vehnärouhetta)
• 1 rkl suolaa

En siis tehnyt kovin tarkkaan Satun ohjetta noudattaen, vaan soveltelin. Otin Minna C-juurta purkista niin paljon, kuin sieltä saattoi ottaa, ruokin purkkiin jääneen (noin 30 g) lopun seoksella jossa oli saman verran vehnäjauhoja ja vettä. 

Lisäsin juureen veden, ruisjauhoja, spelttiä ja vehnärouhetta niin, että näitä oli yhteensä noin 200 g. Sekoittelin ja lisäsin mukaan suolaa. Aloin lisätä mukaan vehnäjauhoja niin, että sain aikaan pehmeänpuoleisen, mutta kuitenkin kiinteän taikinan, jota alustin noin 5 minuuttia. Satun ohjeen taikinaa kohotetaan kylmässä, mutta minä tein sen huoneenlämmössä, koska halusin paistaa sämpylät samana päivänä. 

Taikina lepäsi siis kulhossa suihkumyssyllä peitettynä 7 tuntia, en paljon siihen koskenut päivän aikana, kurkin pari kertaa. Taikina nousi aika kivasti, melkein kaksinkertaiseksi. Kun oli aika paistaa sämpylät, kuumensin uunin 250 asteeseen, joka meidän uunilla ottaa noin 25 minuuttia. Laitoin uuniin leipäkiven kuumentumaan samaa tahtia uunin kanssa. 

Jaoin taikinan tasakokoisiin paloihin, jotka nostelin leivinpaperille. En muotoillut palasia sen kummemmin, niistä tuli erimuotoisia keskenään, mutta melko saman kokoisia kuitenkin. Kun uuni oli kuuma, nostin leivinkiven pois uunista ja liu'utin leivinpaperilla olevat sämpylät kiven päälle. Nostin leivinkivellä olevat sämpylät paistumaan uuniin keskiosaan. Kaadoin uunin alaosassa olevalle toiselle pellille kiehuvaa vettä, siitä saa uuniin hyvän höyryn. Laskin uunin lämpötilan heti paistamisen alussa 230 asteeseen. Vartin kuluttua avasin uunin luukun ja päästin höyryt pois, vesi olikin jo loppunut pelliltä. Paistoin sämpylöitä vielä noin 8 minuuttia. Kaikkiaan paistoaika oli siis 23 minuuttia. 

Söimme linssikeiton kaverina sämpylöitä lämpiminä. Laitoimme pakastimeen kymmenkunta sämpylää ja kokeilemme mitä ne siitä tykkäävät, onko vaikka paahtaminen hyvä tapa tuoreuttaa sämpylät myöhemmällä käyttökerralla. 

Päivän elokuva oli tsekkiläinen Kolja, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1996 tai 1997. Tästä elokuvasta ei voi muuta sanoa kuin, että olipa ihana! Se kertoi viisikymppisestä muusikosta Tsekkoslovakian viime vuosina. Hän tuli joutuneeksi pienen venäläispojan huoltajaksi ja siinäpä piintynyt poikamies joutui joustamaan monella tapaa, mutta niin joutui pieni poikakin, joka vielä vähemmän pystyi vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Yksi parhaimmista kohdista oli se, miten lapsi sai iltasatunsa puhelimitse, kun ei muuta keksitty. Tällaiset elokuvat tekevät niin hyvää. 

 Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Kill Bill: Volume 1

Kill Bill: Volume 2

Thelma ja Louise

Top Gun

Kolme väriä – Sininen

Kolme väriä – Valkoinen

Kolme väriä – Punainen

Battle of Britain

Reservoir Dogs

Kolja

Punajuurihummus melkein Elinan ohjeella

Näin joulun alla Chocochilin instassa ihania kuvia punajuurihummuksesta ja päätin tehdä sellaista meille joulupöytään. Ja teinkin. En kuitenkaan lukenut Elinan ohjetta liiallisella pieteetillä, sillä tulin kypsentäneeksi punajuuret keittämällä, enkä paahtamalla, mikä varmasti olisi ollut parempi tapa. Hyvää siitä silti tuli. Ohje oli siis täältä. 

Punajuurihummus

• 300 g punajuuria
• 1 tetra kikherneitä
• 2 rkl kikherneiden säilöntälientä
• 2 rkl vaaleaa tahinia
• 1 dl oliiviöljyä
• 0,5 dl vettä
• sitruunamehua
• suolaa 
• 1 valkosipulinkynsi

Koristeluun

• oliiviöljyä
• sumakkia (unohdin)
• saksanpähkinöitä
• herneenversoja

Kuorin ja keitin punajuuret lohkoina. Huuhtelin kikherneet ja otin vähän lientä talteen. Kaadoin kypsät punajuuret blenderin kannuun ja keräsin sinne myös kikherneet, valkosipulin, tahinin ja suurruuttelin vähän aikaa. Lisäsin mukaan oliiviöljyn ohuena vanana blenderin kannen reiästä ja sopivan paksuuden saavuttamiseksi, hieman vettä , sitruunamehua ja kikherneiden säilöntälientä. Liemi lisää kuohkeutta. Maistelin ja lisäsin hieman vielä suolaa. 

Kaavin hummuksen lautaselle  ja koristelin sen oliiviöljyllä, saksanpähkinöillä ja herneenversoilla. Sumakin unohdin, vaikka sitäkin pohjattomista maustekätköistäni löytyy. Vaikka tämä hummus on tosi jouluinen väriltään, se sopii kyllä ympäri vuoden syötäväksi. 

Myskikurpitsakeitto eikä sitten muuta

Tänä aamuna näin Hannan tehneen kurpitsakeittoa, muutenkin niitä on näkynyt blogaanien lautasilla ahkeraan. Miksipä ei, onhan kurpitsa niin hyvin syksyyn sopiva raaka-aine. Minä ostin eilen myskikurpitsan keittiön pöydälle nököttämään. Yleensä ostamani kurpitsat saavat keikkua pöydän kulmalla paljon pitempään, eilinen ostokseni päätyi jo tänään uuniin ja keitoksi. Tämänpäiväinen keittoni oli aivan yliyksinkertainen. Ainesluettelo on melkein yhtä lyhyt kuin osaamieni korttipelien luettelo (osaan vain paskahousua, valehtelupaskahousua ja seiskaa)

Myskikurpitsakeitto

• myskikurpitsa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• chilihiutaleita
• kookosmaitoa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja otin esille uunipellin. Huomioin, ettei meillä ole leivinpaperia. Niinpä laitoin pellille palan foliota, liekö se olisi ollut tarpeen, vähensi pesuhommaa kumminkin. 

Halkaisin kurpitsan pitkittän kannan kautta kahteen eri suureen osaan. Saako joku joskus jossain muka kurpitsan halkeamaan saman kokoisiin puolikkaisiin? En usko, että saa. Kaavin siemenet ja rihmat pois, enkä vieläkään alkanut niitä paahtaa, vaikka sain viimeksi neuvon tehdä niin. 

Luritin puolikkaille pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja chilihiutaleita. Paahdoin puolikkaita ensin 200 asteessa noin 45 minuuttia ja sammutin sitten uunin. Jätin puolikkaat uuniin päivän puuhien ajaksi. 

Kurpitsanpuolikkaat olivat jäähtyvässä uunissa lopulta kolmisen tuntia ja kun otin pellin uunista, oli kurpitsa ihanan pehmeää ja se tuoksui aivan mahtavalle. Se lähti isolla lusikalla kuorestaan aivan itsestään. Lusikoin kaikki pehmeän kurpitsan metallikulhoon ja avasin tölkin kookosmaitoa. 

Käytin menestyksekkäästi sauvasekoitinta niin, että kurpistamassasta tuli tasaista, paksua sosetta. Ohentelin sitä vähittäin kookosmaidolla, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Kun keitto oli sopivan paksuista, kaadoin sen kattilaan. (en oikein tiedä, miksen tehnyt soseuttamista suoraan kattilassa, ehkä pelkäsin bamixin naarmuttavan uutta kattilaani, tuskin se sitä olisi tehnyt) Kuumensin keiton ja maistelin vielä varalta, että onhan tarpeeksi suolaa ja pippuria. Olihan sitä. 

Annoksen pinnalle laitoin pienet nokareet paksua kookosmaitoa (sitä melkein kiinteää osaa, jota purkissa on pinnalla) ja piirtelin kuvioita keiton pintaan. Lopuksi vielä ripottelin hieman kuivattua sipulia pinnalle. Ai että maistui syksyisenä loskapäivänä, jona en tosin ole nenääni ulos pistänyt. En tullut tutkineeksi onko tuossa kuivatussa sipulissa jotain eläinperäistä mukana, mutta ainakin ilman sitä keitto oli vegaanista. 

Arros brut

Tänään tein meille päivälliseksi kasvisruokaa, jonka nimi kääntyy vaikkapa rapariisiksi. No ei sentään. Englanniksi sitä sanotaan dirty rice-nimellä ja espanjaksi se on arros brut. Unohdin aamulla poiketa kaupasta pinaattia, joten se jäi ohjeesta pois. Otin pinaatin tilalle kaksi suloista kesäkurrea kulatungasta. Ei minulla ollut tuoreita artisokkiakaan, mutta säilöttyä oli kuin olikin, joten sillä mentiin. Ohjeen otin tästä  blogista, olen tehnyt sen ohjeilla pari muutakin ruokaa viime kesänä, mm. tämän tonnikalan ja tämän jälkkärin. Puolitin Albertin ohjeen ja se oli passeli määrä kahdelle ja sovelsin myös pavut kikherneiksi. 

Arros brut kahdelle

• iso loraus oliiviöljyä
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 pientä kesäkurpitsaa (pinaatin sijaan)
• 1 tomaatti
• 1 pieni purkki kikherneitä
• 3 öljyyn säilöttyjä latva-artisokkaa 
• 0,5 rkl pimentonia
• 0,5 l kasvislientä
• 1 pieni kuori sahramia (muutama hitunen, noin neljäsosa teelusikallisesta)
• 1,5 dl pyöreää riisiä (käytin paellariisiä)
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi ja silppusin valkosipulinkynnet. Halkaisin säilötyt latva-artisokat, raastoin tomaatin ja kuumensin kasvisliemen kiehuvaksi. Huuhtelin kikherneet kylmällä vedellä. Kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä ja kumosin pannulle valkosipulisilpun ja kesäkurpitsaviipaleet. Hetken päästä lisäsin mukaan raastetun tomaatin ja kikherneet sekä sahramin ja pimentonin. Kaadoin mukaan noin kolme desiä kasvislientä ja sirottelin riisit pannulle. Sekoitin ihan vähän ja nostelin latva-artisokkapalat mukaan. 

Pienensin hieman kuumuulla pannun alla ja annoin liekin tehdä tehtävänsä ja kypsentää riisiä pikkuhiljaa. Ravistin pannua muutamaan kertaan, mutten enää varsinaisesti sekoittanut ruokaa. Lisäsin lientä vähitellen niin, että kaikkiaan sitä meni kaikkiaan puolisen litraa. Maustoin riisiä suolalla ja pippurilla ja maistelin moneen kertaan. Kun liemi oli imeytynyt riisiin ja riisi oli juuri ja juuri kypsää, laitoin liekin pannun alta pois ja kannen sen päälle noin viideksi minuutiksi. Tämä oli erittäin hyvää kasvisruokaa ja taisipa olla aivan vegaanistakin. Kaikkiaan riisin kypsyminen vei noin 35 minuuttia ja tekniikka oli melko lähellä paellan tekemistä. 

La Vueltan kymmenes etappi meni niinkuin pelkäsin, eihän Nairo pärjännyt kovinkaan hyvin, aikaa-jo ei vain ole hänen juttunsa. Yksikään metri hänen ajamisestaan ei näyttänyt siltä, että hän olisi nauttinut matkasta ja maalissa hän oli kolmisen minuuttia voittajaa  Primoz Roglicia perässä ja punainen paita vaihtoi omistajaa suitsait. Nairo Quintana putosi sijalle neljä. Hänen edellään ovat johtava Roglic, Aljandro Valverde ja Miguel Angel Lopez. Primoz Roglic saattaa nyt olla siinä asemassa, että hän vielä pitää johtajan paidan päällä loppuun asti. 

Kurkumatiikeri

Viimeistään tämän kakun jälkeen tulin tietämään kuinka paljon pidänkään kurkumasta. Ohjeen kurkumaiseen tiikerikakkuun otin blogista nimeltä Fond of Flavour ja siellä kakku näytti hyvin houkuttevalta. Minä tein kakun kahteen pieneen vuokaan ja siihen taikina riitti aivan hyvin. Lähdeblogissa kaikki taikina laitettiin yhteen suureen kakkuvuokaan ja siihen se varmasti mahtui myös hyvin. Tämä kakku on vegaaninen. 

Kurkumatiikeri

• 400 g venhäjauhoja
• 15 g maissitärkkelystä
• 2 tl leivinjauhetta 
• 2 tl ruokasoodaa
• 230 g sokeria
• 1,5 d auringonkukkaöljyä
• 3,5 dl mantelimaitoa + 1 rkl
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• 2 tl jauhettua vaniljaa
• 3 tl jauhettua kurkumaa
• 3 rkl kaakaota
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja valmistele yksi suuri rengasvuoka tai kaksi pienempää. Minä voitelin kaksi pientä vuokaa öljyllä ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. 

Sekoita kulhossa keskenään jauhot, maissitärkkelys, leivinjauhe, sooda ja sokeri. Lisää mukaan mantelimaito ja öljy ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Erota puolet taikinasta toiseen kulhoon ja mausta se kaakaolla ja lisää vielä pieni tilkka (listan 1 rkl) mantelimaitoa, ettei taikinasta tule liian tanakkaa. Mausta toinen puoli taikinasta jauhetulla vaniljalla ja kurkumalla. Kurkuma värjää taikinan kivan oranssiin vivahtavaksi. 

Lusikoi taikinoita vuorotellen vuokaan (tai vuokiin, jos käytät kahta pientä) suuri lusikallinen kerrallaan. Aloita kaakaoisella lusikallisella keskelle vuokaa ja sitten kurkumaisella lusikallisella kaakaoisen keskelle. Sitten taas kaakoista kurkumaisen päälle ja niin edelleen kunnes taikinat loppuvat. Minä käytin pursotinpusseja isoilla tyllilla, mutta se oli ihan turhaa tuhertamista, taikinaa päätyi vähän sinne sun tänne, eikä jälki ollut lusikoimista siistimpää. 

Paista yhtä suurta kakkua noin 60 minuuttia, pienempiä noin 40 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Kumoa kypsä kakku lautaselle ja sirottele jäähtyneelle pinnalle tomusokeria, jos haluat. Minä en halunnut muistanut. 

Kurkuma maistui vallan vinkeästi tässä kakussa. Luulen, etten olisi tunnistanut makua, jollen olisi sitä itse purkista taikinaan ripotellut. Laitoin kurkumaa vähemmän kuin ohjeessa oli ja sekin määrä oli minusta lähes liikaa. Väristä se teki kyllä kivan. Rakenne oli ok ja kananmunien puuttumista ei tästä vegaanisesta kakusta kyllä huomannut. Sitä en oikein tullut tietämään, miksi tähän laitettiin etikkaa. Mikähän taika siinä oli?