Kiuaskastanjat

Blogissa on jo kastanjoiden paahtamisohje loppukesältä (tässä), mutta kirjoittelenpa silti pienen postauksen samasta aihepiiristä näin joulukuisen lauantain aamuna. Paahdoin eilen toista kertaa elämässäni kastanjoita, en tällä kertaa airfryerissä, vaan saunan kiukaalla. 

Eilen oli viikottaisen kauppareissun päivä, sain hankittua kahta tuotetta lukuunottamatta kaikki listalla olleet asiat. Sen lisäksi melkein samalla sekunnilla huomasimme Antin kanssa Prismassa kastanjat. Keräsimme niitä vuoden jälkimmäisen reissun lopulla Ranskassa ja kotiin tuotuamme aioimme paahtaa ne. Ikävä kyllä ne olivat jo ehtineet kuivua. Kuorta puristamalla tunsi kuinka kuoren ja sisuksen välissä oli tyhjää. 

Nyt sijoitimme 2,02€ kuuteentoista kastanjaan, jotka hyllyn reunassa olevan hintalapun mukaan olivat Kiinasta. Sen takia epäröimme hetkisen, mutta otimme niitä kuitenkin. Kassalla tietokone kertoi kastanjoiden olevan Portugalista, joten jäi hieman epäselväksi mistä ne nyt lopulta olivat. Portugali kuulosti kivemmalta ja järkevämmältä paikalta rahdata kastanjoita Suomeen. 

Olen jo useamman kerran maininnut, että sähkönsäästö on nyt hyvinkin ajankohtaista CampaKeittiössä, ruoanlaitossa suosin kaasulla keittämistä ja sähkölaitteista käytän niitä, joilla valmistaminen on nopeaa ja tehokasta. Uuni ei ole lämmennyt montaakaan kertaa viime viikkoina. Talomme lämpiää suorasähköllä pörssihintaan, mikä on tällaisina aikoina vähemmän mukavaa. Siksi koitammekin hillitä sähkömittarin vinhaa pyörintää pitämällä saunassa tulia. Sitten pitäisi tietysti miettiä niitä pienhiukkasia, mutta ihan kaikkeen ei veny, ei millään. Emme sauno jokaisena saunanlämmityksen päivänä, meistä kumpikaan ei ole himosaunoja. Minä en oikeastaan ole minkäänlainen saunoja, en muista milloin olisin viimeksi saunonut.

Kun saunan kiukaassa on tulet, voi kiuaskivien päällä lämmittää vaikka mitä ruokaa, olen nyt lämmittänyt sillä erään tähdenlentopäivällisen osaset omissa foliovuoissaan, jotka olivat jopa toisella käyttökerralla, edellisellä kerralla eivät olleet menneet likaisiksi, kunhan vähän vain kuhmuroituneet, joten uusiokäytin ne. Yhdessä vuoassa kuumeni edellispäivän lasagnen loput, toisessa paistui muutama uuniperuna ja loput painekattilakanasta. Olen paahtanut myös bataatteja, joiden toivoin olevan sisältä vaaleaa laatua. Niistä piti tulla korealaisia paahtobataatteja, mutta nepä olivatkin ihan tavallisia oranssisisustaisia. Mutta paahtuivat hyvin folioon käärittyinä kiukaalla, paljon nopeammin kuin perunat. 

Kaikki tällainen näpertely perustuu tietysti siihen tosiseikkaan, että meillä on aikaa näperrellä, laittaa puu kerrallaan kiukaan pesään ja odotella ruoan lämpenemistä tunti taikka kaksi. Sen takia ymmärrän aivan hyvin, etteivät nämä ole mitään jokakodin helppoja pikavinkkejä, eivätkä ne koitakaan olla sellaisia. Kunhan kirjoittelen muistiin itselleni, ehkä (toivottavasti) muutaman vuoden päästä voin lueskella, että mitä kaikkea sitä onkaan puuhailtu vuonna 2022, kun maailma oli niin huonolla mallilla. 

Sauna ei siis lämpene meillä useinkaan ihan siihen saunomislämpöön, löylyhuoneen ovea ei suljeta ollenkaan, vaan lämpö leviää taloon tuulettimen avustamana. Mutta kivistä tulee turkasen kuumia ja niiden päällä paahtuivat kastanjatkin mainiosti. 

16 kiinalaista taikka portugalilaista kastanjaa kiukaalla

• 16 kastanjaa
• karkeaa suolaa 
• foliovuoka kansineen
• 4 rkl pehmeää voita
• 1 tl hunajaa
• kolme kunnon ripsausta kanelia

Leikkasin kastanjoiden terävään huippuun ristiviillon, se olisi voinut olla vähän pitempikin, olisi avittanut kuorta avautumaan rivakammin. Laitoin pyöreän foliovuoan pohjalle karkeaa suolaa sen verran, että siitä muodostui suolapeti. Liotin kastanoita vedessä noin puolisen tuntia, tänä aikana ristiviilloista imeytyy vettä kuoren alle ja se pitää kastanjaa mehevänä paahtamisen ajan, luin näin jostain. 

Asettelin kastanjat ristiviilto ylöspäin suolapedille ja laitoin vuoan päälle pahvikannen. Nipistin folioreunaa kiinni sen verran, että kansi oli napakasti kiinni, mutta niin että pienellä avaamisella voisin kurkistaa sisälle paahtumisen edistymistä seuratakseni. Nostin vuoan kiuaskivien päälle ja puolentoista tunnin päästä (kun muut päivällisosat olivat kuumenneet omissa vuoissaan ja ne oli syöty) tarkistin, että miten paahtuminen edistyy. Ja sehän edistyi hyvin. 

Tein samanlaisen kanelivoin, kuin loppukesän CampaReissulla, Lidlin sivulta otetulla ohjeella. Sekoitin pehmeään voihin hunajaa ja kanelia, tämä on erinomainen sivuke paahdetuille kastanjoille. Yksi kuudestatoista kastanjasta oli sisältä kuiva ja tumma, sitä emme syöneet. Muut avautuivat melkoisen helposti, kun kuumaa kastanjaa puristi leveämmältä reunalta etusormen ja peukalon välissä. 

Paahdetut kastanjat airfryerissä

Autun oli tämän vuoden uusi tuttavuus Ranskassa, tosin Antti muistaa lähes tarkasti, että olemme olleet siellä joskus aikaisemmin. Minä en yhtään muista. En hienoja roomalaisia portteja tai teatteria. Mutta tämän käynnin jälkeen kyllä muistan. 

Olimme siellä kaksi yötä kivalla leirialueella, joka oli viimeistä viikkoa auki tälle kaudelle. Ensimmäisen yön olimme siellä kahdestaan, joten toivoimme seuraavaksi yöksi, ettei nytkään tulisi ketään. Ja jopa tuli, vieläpä kaksi muuta autoa. Olisi pitänyt heti ensimmäisenä iltana toivoa.

Leirialueella kasvoi valtavasti kastanjoita, tai niin me luulimme. Kauniita, ruskeita kastanjoita (tai niin me luulimme) lojui maassa joka puolella ja niiden piikikkäitä suojakuoria myös. 

Antille tuli mieleen, että pitäisikö niitä kokeilla paahtaa ja tunnustin, että olin ajatellut ihan samaa. Niinpä me kokosimme kastanjoita pienen kulhollisen ja minä aloin etsiä ohjetta miten niitä paahdetaan. Olin jo ajatellut, että ilman muuta se onnistuu airfryerillä, sillä se on ihmekone kertakaikkiaan. 

Löysinkin netistä Lidlin sivulta ihan hyvän ohjeen uunissa paahdetuista kastanjoista kanelivoin kanssa. Innostuin siitä kovasti ja arvelin, että uunin sijaan se onnistuu ihan hyvin airfryerillä tehtäväksi. Kanelivoi kuulosti myös hyvältä. Selailin myös The Queen of Delicious-blogin vuoden takaista postausta kastanjoista ja sieltäpä sitten opin, että älä nyt hyvänen aika hevoskastajoita syö. Niistä voi saada pahan vatsakivun. 

Me katsoimme toisiimme ja kysyimme itsiltämme ja toisiltamme, että ovatko nämä nyt kastanjoita vai hevoskastanjoita. Emmekä tienneet. Vaikkemme ole mitään ornitologeja hoksasimme, että leirialueella kasvoi nimenomaan hevoskastanjoita, niissä on aivan erilainen lehti kuin kastanjassa ja ne pähkylätkin (vai mitä ne nyt ovatkaan) ovat pyöreämpiä, kastanjat ovat litteämpiä. Laitoimme maasta poimimamme hevoskastanjat tismalleen samoille paikoille puiden alle, josta olimme ne keränneetkin. 

Eihän siinä auttanut muu kuin (kuulostaa ihan Huutokauppakeisari-ohjelman Markun puheelta) lähteä lähikauppaan ja toivoa, että siellä on kastanjoita myynnissä. Olikin kiva kävelyretki pyöräteitä pitkin ja matkalla näimme Januksen temppelin rauniot ja roomalaisen portin. Ei meillä vaan Prisma-matkalla. 

Suuressa Intermarchessa kastanjoita oli saatavilla ja ne maksoivat 9,99€/kg. Ostimme viisitoista kastanjaa. Kassalla oli tavanomainen hässäkkä, juuri meidän kohdalla alkoi vaaka oikutella ja sitä piti taarata, kutsua superviisoria paikalle ja se kesti ja kesti, mutta saimme kastanjamme ostettua. Paluumatkalla keskustelimme hetkisen näiden tyyppien kanssa, mutta ne eivät osanneet suomea, emmekä me ranskaa. Pienempi näytti epäluuloiselta. Oli varmaan tyytyväinen, että oli meiltä turvassa piikkipensasaidan ja rautalangan takana. 

Ja sitten kastanjoita paahtamaan. 

Airfryerissä paahdetut kastanjat kanelivoin kanssa

• karkeaa suolaa
• 15 kastanjaa
• pehmeää voita
• hunajaa
• kanelia

Ensin sommittelin airfryerin koriin palan leivinpaperia ja sille noin 1,5 dl karkeaa suolaa, olimme juuri pari viikkoa aiemmin olleet Bretagnessa Nourmoutierin saarella, joka on kuuluista suolastaan. Ostimme fiiniä sormisuolaa minimaalisen purkin, mutta myös ison pussin halvempaa vähempi fiiniä suolaa. Se sopi paahtamishommiin oikein hyvin. Lidlin ohjeessa kastanjoita ei paahdettu suolapedillä, sen minä apineerasin jostain muualta. 

Kastanjoihin neuvottiin tekemään viillot suipompaan päähän, se kävi kaikkein näppärimmin saksilla, Fiskarseja aina tarvitaan! Leikkasin ristiviillot kastanjoihin ja laitoin ne veteen likoamaan. Sen kerrottiin olevan hyväksi sen tähden, että viilloista kastanjoihin pääsee vettä ja se estää niitä paahtamisen aikana kuivumasta. Uskoin täysin. 

Kastanjoiden ollessa viimeisessä kylvyssään sekoitin kanelivoin, josta ei tullut nättiä eikä sievää, sillä minulla ei ollut oikein mitään sötkötintä, jolla olisi saanut niin pienestä määrästä tasaista ja sileää. Mutta sekoitinpa nyt kumminkin pehmeään voihin kanelia ja pikkuisen hunajaa. Hämmästyttävän hyvää. 

Asettelin sitten kastanjat rinkiin suolapedille leikkuupinta ylöspäin ja paahdoin niitä 180 asteessa 3 kertaa 8 minuuttia (lunttasin instapäivityksestä), kurkin useita kertoja airfryeriin. Kuori alkoi aueta paahtamisen edetessä ja tuoksu oli jänskän hyvä. 

Annoimme kastanjoitten sitten jäähtyä vähän aikaa, minkä nyt maltoimme ja auoimme kuoret puristamalla kastanjaa käsissämme, kuori irtosi hyvin. Sipaisimme niille kanelivoita ja kylläpä oli hyvää! Kaksi viidestätoista kastanjasta oli joko kuivunut tai olivat muuten vain huonoja, sillä ne olivat tummia kuoren alla. Niitä emme syöneet. Kyllä ne 6,5 kastanjaa/nokka ihan hyvin riittivät. Kanelivoi näyttää kuvassa aika kummalliselta, kuin kateenkorvalta itse asiassa, mutta kuten sanottu, matkasötkötinvalikoimani oli rajallinen. 

Edelliskerta kastanjoiden parissa Lissabonissa vuonna 2019 oli paljon huonompi, kastanjat maistuivat ja tuntuivat suussa jauhoisilta perunoilta. Niissä oli mausteena vain suolaa, olisi pitänyt olla ainakin voita. Mutta hiilillä paahtamisen tuoksu ja kastanjoiden ulkonäkö oli kyllä parempi silloin.