Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Korean Hot Pot revisited

Tässä eräänä päivänä söimme päivällistä olohuoneen lattialla, emmekä vain syöneet, vaan valmistimme sen myös. Kokeilimme edullisen sähkön päivänä uutta sähkökäyttöistä hotpot-laitetta ja totesimme sen vallan mainioksi vekottimeksi. Se on Lidlin Silver Crest-sarjaa, joten kovin suuresta taloudellisesta panostuksesta ei puhuta. Olen kyllä koittanut vakuutella itselleni, etten tarvitse lisää keittiövälineitä ja pienkoneita, mutta tämä nyt kuitenkin tuli ostettua, kun sattui juuri olemaan aasialaiseen keittiöön liittyvä teemaviikko Lidlissä. Myös pullo osterikastiketta on nyt pantryssani, sitä puuttui jostain viimeaikaisesta kokkailustani. 

Listaan tähän ainesosat ilman tarkempia määriä, sillä tämäkin on sellainen ruoka, johon aineksia lisätään, kunnes ei enää jaksa syödä. Nytkin valmistelin mielestäni kohtuullisen määrän, mutta söimme lopulta noin puolet ja loput laitoin pakastimeen toista hot pot-ateriaa varten. Tämän keittiölaitteen ohjekirja oli muuten hämmästyttävän järkevä vihkonen, ei ihan hulluja käännöskukkasia ja monta aivan asiallista ruokaohjetta, joista yhtä käytin kehyksenä kokkailuuni. 

Korean hot pot 

• broilerin sisäfileitä
• bulgogikastiketta (kaupallinen valmiste)
• wokkiöljyä
• ruskeita herkkusieniä
• porkkanaa
• parsakaalia
• kesäkurpitsaa
• kevätsipulia
• paprikaa
• pinaatinlehtiä
• gyoza-taikinanyyttejä (pakaste)
• lasinuudelia
• vahvaa kanalientä
• gochugaru-chilihiutaleita lusikankärjellinen
• seesaminsiemeniä
• seesamiöljyä

Ensimmäiseksi laitoin kokonaiset pienet broilerifileet bulgogikastikkeeseen marinoitumaan. Käytin kastiketta niin, että lihapalat olivat kunnolla kastikkeen peitossa, mutteivat sentään uineet siinä. Otin gyoza-taikinanyyttejä pussista osan sulamaan lautaselle. Nämä olivat vihannes-tofutäytteisiä. Lasinuudelit laitoin pieneen astiaan ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä ja jätin nuudelit siihen pehmenemään. Käytin kaksi pientä kerää nuudeleita, yksikin olisi riittänyt. Kun nuudelit olivat pehmenneet, leikkasin ne kulhossa saksilla muutamaan osaan, etteivät ne menisi tarjolle yhtenä könttinä. 

Valmistelin seuraavaksi kasvikset, leikkasin porkkanan, kevätsipulin, kesäkurpitsan ja paprikan suikaleiksi ja leikkasin sieniin tähtikuviot. Parsakaalin leikkelin suupalan kokoisiin paloihin. Liemeen käytin muutaman päivän takaa ollutta hyytelöitynyttä kanalientä, jota jatkoin vedellä niin, että lientä oli noin litra. Lisäsin siihen vielä  pikkuisen gochugaru-chilihiutaleita tuomaan potkua. 

Keräsin kaikki ainekset olohuoneeseen lattialle alustan päälle, hot pot-laite keskelle ja ainekset ympärille. Sutikoin laitteen paisto/keitto-osaan (kuin suuri rengaskakkuvuoka) wokkiöljyä ja laitoin virran päälle. Laitteessa ei ole varsinaista virtanappulaa, mutta tehoa voi nappulasta säätää. 

Asettelin öljyllä sipaistuun rengasosaan sieniä ja kasviksia ja laitteen kuumentuessa ne paistuivat pikkuisen. Epäilin, että tuleeko laitteesta käryä olohuoneeseen, mutta ei tullut. 

Kun ainekset olivat hieman saaneet väriä ja kypsyneet pikkuisen, lisäsin sinne gyoza-nyytit ja kaadoin mukaan lientä sen verran, että ainekset melkein peittyivät. Liemi alkoi pian kiehua ja alkoi muodostua höyryä, muttei käryä. 

Lisäsin vielä keitto-osaan muutamassa kasassa nuudelit, joista olin kaatanut veden pois. Nyt kun ne oli leikattu saksilla osiin, oli helppo nostella niitä omiksi osioikseen keittoon. 

Nostelin rengasosan keskellä olevalle paistoalueelle neljä broilerifilettä (ei siis rintafilettä, vaan pienempiä sisäfileitä, joista en kyllä oikein ole varma, onko se oikea nimi, mutta kauppanimi ainakin)  kypsymään. Siinäkään kohtaa käryä ei ollut havaittavissa. Nyt siis rengasosassa kypsyi keitto-osa ja keskellä grillautui liha. 

Viimeiseksi nostelin keitto-osaan vielä tuoretta pinaattia, sen ei tarvitsisi varsinaisesti kypsyäkään. 

Noin vartissa kaikki oli valmista. Kauhoimme keittoa annoskuppeihin ja päälle nostimme kaksi broileripalaa kummallekin, koristelimme seesaminsiemenillä ja -öljyllä. Nostin hieman lisää aineksia kypsymään toista kupillista varten. 

Liemi oli todella maukasta ja nuudelitkin maistuivat kunnolla, liha grillautui yllättävän nopeasti laitteen keskellä olevalla grillauspaikalla. Marinadi ei kärynnyt ja höyryäkin tuli kohtuudella. Söimme kumpikin kaksi annosta, joista toinen oli pienempi, sillä päätimme säästää osan aineksia toiselle aterialle kertaähkyn sijaan. 

Laite jäähtyi nopeasti ja irrotettava alumiinirunkoinen keitto/paistoastia oli helppo puhdistaa käsitiskissä. Mietin jo kuumeisesti mitä muuta voisin valmistaa laitteella, ehkä pannukakkuja tai paistaa kananmunia. Kokeilen piakkoin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiskokkaukseni. 

Lohta ja munakokkelia riisinkeittimessä – ja sitä riisiä myös

Näin joitakin aikoja japanilaisessa vlogissa miten sinkkunainen valmisti ruokaa sukulaisille joulun alla, hän laittoi riisiä keittimeen ja siihen päälle kalafileen kypsymään. Minusta tuo näytti sen verran kiinnostavalta, että etsiskelin ohjeita tämmöiseen ruokaan. Ja niitähän on vaikka millä mitalla, joitten ainoa mutta paha vika on se, etteivät ne ole leimallisesti korealaisia, eivät taida olla japanilaisiakaan. Mahdollisesti on kyse kiinalaisesta ruokalajista tai ihan vaan yleisaasialaisesta, kuten unni arveli. Pystyin joustamaan sen verran, että hongkongilaisen blogin ohjeella menin, oli meillä ruokajuomana sentään tilkat sojua ja söimme korealaisilla metallipuikoilla. Close enough. 

Riisiä, lohta ja kananmunaa riisinkeittimessä

• 300 g lohta
• 1 mittakupillinen pyöreäjyväistä riisiä
• 1,5 saman riisinkeittimen mittakupillista vettä
• 1 rkl luumusiirappia
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl kalakastiketta (ei ollut osterikastiketta)
• pippuria
• 0,5 tl gochugaru-chilihiutaleita (koska halusin elää vaarallisesti)
• 3 kananmunaa
• kevätsipulisilppua
• seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä

Hieman soveltelin keitinliemen kanssa, sillä minulla ei ollut ihan kaikkia aineita, joita ohjeessa käytettiin. Tavoittelin kuitenkin suolaisen makeaa lientä ja käytin ylläolevia aineksia. Olin pessyt riisin ennalta ja kaatanut märän riisin riisinkeittimen kulhoon. Sekoitin liemen kupissa ja jätin odottamaan, maistoin sitä kielenkärjellä ja kyllä se maistui sekä suolaiselta, että makealta ja ihan vähän chililtä. Justeeraisin määrää sitten, kun olisin valmis laittamaan keittimen päälle. 

Leikkasin lohen nahattomaksi, poistin ruodot ja reunojen rasvat ja leikkasin vielä lohen noin tikkuaskin kokoisiin paloihin. Lähdeblogissa kalapala laitettiin kokonaisena, minä tahdoin varmistaa kypsymisen paloittelemalla. Nostin kalapalat riisin päälle ja kaadoin siihen sitten päälle liemen, sitä ei ollut ihan niin paljon kuin keittimen asteikon mukaan pitäis olla tuolle riisimäärälle, joten lisäsin mukaan vielä hieman vettä. 

Laitoin riisinkeittimen regular-asetuksella päälle ja jäin odottamaan. Aika pian alkoi keittimen tienoilla leijua hyvää tuoksua, mikä antoi odottaa positiivista lopputulosta. Kun keittimessä oli aikaa jäljellä 6 minuuttia, avasin kannen. Riisi oli melkein kypsää ja kala oli aivan sopivan kypsää myös. Kaadoin riisin ja kalapalojen päälle kolme kevyesti vatkattua kananmunaa ja laitoin kannen kiinni. Kuuden minuutin kuluttua keitin soitti tiluliluliinsä ja menin katsomaan mitä keittimelle nyt kuului. Kananmuna oli juuri sopivasti hyytynyt eikä ruoka näyttänyt mitenkään kertaallen syödyltä, vaan ihan hyvältä sen lisäksi, että tuoksui oikein houkuttelevalta. Rikoin pintaa hieman riisikauhalla, jolloin kananmunasta muodostui munakokkelia ja kalapalat hieman hajosivat. 

Annoksiin kauhoin tätä yhdenpadanihmettä ja pinnalle ripottelimme kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli tosi hauska, nopea ja helppo ruoka, eikä tullut tiskiäkään hirveästi. Riisin pohjaan oli muodostunut pieni paahtunut kerros, etenkin ensimmäisen ja toisen annoksen välissä, kun keitin oli vielä lämpimänäpitoasetuksella. Vähän vähempikin määrä olisi riittänyt, riisiä 0,75 mitallista ja kaksi kananmunaa, niin olisi ollut juuri passeli kahden hengen annos. Pitää kokeilla sillä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, mahtuuko matka-annos riisiä ja kalaa siinä kypsymään. 

Tätä en lisää CampaSimpukan ylälaidan millekään välilehdelle, mutta tosi hauska ohje ja laittaa miettimään mitä  muuta voisi riisinkeittimeen laittaa riisin kanssa kypsymään. Isoja katkarapuja? Tofua? Kasviksia? Pitää kokeilla. 

Maekjeok – Doenjang-marinoitu possu revisited

Tällä kertaa marinoin possua kastikkeessa, jonka ainesosaluettelo oli piiiiiitkä. Minulla alkaa olla hyvä varasto korealaisessa kokkauksessa tarvittavia tuotteita ja niiden määrä lisääntyi usealla putelilla, kun sisareni oli viime viikonloppuna käymässä. Hän oli ottanut osan pullojen sisällöstä omaan käyttöönsä ja minä sain loput myyntipakkauksissa, jotta tiedän mikä on mitäkin. Minun pitää kyllä  järjestää purnukkani paremmin ja helpommin saataville, nyt ne ovat pantryssä parissa eri paikassa. Ja pitäisikin tehdä oma postauksensa erilaisista korealaisiin kokkauksiin liittyvistä aineksista ja välineistä. 

Eilen siis marinoin possua ja neuvot otin Korean Bapsang-blogin postauksesta. Marinadin avainsana on doenjang, se on fermentoitua soijapaputahnaa. Se ei ole tulista, kuten gochujang, joka sekin sisältää soijapapua, mutta jonka tulisuus saadaan chilillä. Minulla on saman Sempio-tuotemerkin purkit nyt käytössä, olen ostanut ne jostain Aasia-kaupasta, mutta pienempiä saman tuotemerkin rasioita ainakin gochujangia on Prismoissa ja K-ryhmän kaupoissa. Näillä tahnoilla on hyvä säilyvyys, kunhan ottaa aina puhtaalla lusikalla ja laittaa purkin jääkaappiin sen jälkeen, kun se on otettu käyttöön. 

En tehnyt possua nyt grillillä, vaan pannulla ja lisäsin hieman vihanneksia, koska mä voin. Minulla oli valmistusjonossa noin 800 g possun ulkofileviipaleita, joista käytin tähän ruokaan puolet ja puolet pakastin marinadissa toista ateriaa varten. Laitan marinadin ainemäärät sen mukaan, mitä meni koko pakkauksen lihamäärän marinoimiseen. Ei sitä juurikaan tarvita enempää, vaikka lihaa olisi vielä enemmän, eikä tarvitse pienentää, jos lihaa on vähemmän. Siitä tulee hyvä kastike lopuksi. 

Ruokalajin nimi Maekjeok viittaa aikaan ennen chilin saapumista korealaiseen ruoanlaittoon, siis tosi kauan aikaa sitten. En tunne tarpeeksi Korean historiaa, mutta näin Hyosun mainitsi postauksessaan.  

Maekjeok – doenjang-marinoitu possu

• 800 g possun ulkofileviipaleita
• 1,5 rkl doenjang-tahnaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl oligo dangia (korealainen siirappivalmiste, sen sijaan voi käyttää hunajaa, maissisiirappia tai luumutiivistettä)
• 2 rkl sipulisilppua
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 1 tl sitruunamehua tai jotain etikkaa
• 1 rkl seesamiöljyä
• pippuria
• koristeluun kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä
• hieman wokkiöljyä paistamiseen

Ensin leikkasin ulkofileviipaleet vinottain ohuiksi suikaleiksi, samaan tapaan kuin leikataan graavilohta. Sitten sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa. Lista on pitkä, mutta kun etsii kaikki esille ensin ja sitten latoo kulhoon järjestyksestä, niin kyllä se siitä. Vain nuo koristeluaineet ja wokkiöljy jäivät tässä vaiheessa sivuun. Jos noita kaikkia aineita ei ole, voi niitä korvata jollain toisella. Makeaksi käy vaikka toinen ruokalusikallinen sokeria tai vähän hunajaa ja etikaksi mikä vain etikka oikeastaan, sitrusmehukin voi olla vaikka appelsiinia tai limeä. Öljyiksikin passaavat kaikki paitsi Mobil Rally Formula. Ei se on niin justiinsa. Tärkeintä on tuo doenjang, sillä tässä haetaan sen tuomaa umamista makumaailmaa ilman poltetta. 

Sekoitin kaikki marinadin ainekset ja sitten sekoitin niihin ulkofileviipaleet. Erotin noin puolet rasiaan, merkitsin sisällön tarralla (koska olen kätevä emäntä) ja pakastin rasian toista ateriaa varten. Raja se on possun syömiselläkin noin kerta-annosta ajatellen. Jätin tällä kerralla käytettävät possunpalat marinoitumaan noin tunniksi pariksi. 

Kasvikset

• puolikas pienestä kesäkurpitsasta
• 1 porkkana
• tilkka wokkiöljyä

Leikkasin kesäkurren ja porkkanan tikuiksi ja kun oli aika valmistaa ruoka loppuun, kuumensin pannulla tilkan wokkiöljyä. Kuullotin ensin porkkanatikkuja pari minuuttia ja lisäsin pannulle kesäkurpitsatikut. Nekin saivat kuullotusta parisen minuuttia yhdessä porkkanoiden kanssa. Kumosin kummatkin lautaselle odottamaan. 

Sitten paistoin possuviipaleet muutamassa erässä ja viimeiseen erään kaavin kaikki marinadin kulhosta. Kun erä oli paistunut (ohuet viipaleet kypsyivät noin 3-4 minuutissa), kaadoin odottamassa olleet vihannekset ja possuviipaleet pannulle ja sekoittelun jälkeen paistelin koko hösseliä vielä viitisen minuuttia. Tarjoiluun tuli vielä tavanomainen setti: kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli riisin kanssa oikein hyvää, mutta melkein liian iso annos, koska meillä oli sivukkeena se höyrytetty kananmuna, gyeran-jjim. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle muitten korealaisten kokkausteni seuraksi. Huomaanpa nyt, että olen tehnyt tätä ruokaa jo aiemmin, viime keväänä, kun Korea-innostukseni oli lähdössä ihan lapasesta. Silloin tein ruoan grillillä, joten nyt kun on kyseessä pannuversio, niin tulkoon nyt toinen postaus samasta ruokalajista. Olin silloin unohtanut laittaa postaukseen tunnisteita enkä ollut liittänyt sitä Pöytä Koreaksi-välilehdelle, mutta nyt nämä karkeat virheet on korjattu. Huomaa muuten miten viime toukokuun jälkeen on kiinnostukseni syventynyt ja myös tietämykseni. Ei paha sekään. 

Gyeran-jjim – höyrytetty kananmuna

Kävimme tällä viikolla pikaisesti Tampereella ja katsastimme sikäläiset Aasia-marketit havaiten ne hyviksi. Etenkin yhdestä pidin paljon, sillä sain ostettua dolsot-kulhoja. Niitä käytetään sekä ruoan valmistamiseen että tarjoiluun, esimerkiksi bibimbapin tekoon, jolloin riisi laitetaan painavaan öljyttyyn kivi- tai keramiikka-astiaan ja muut ainekset kootaan riisin päälle. Sitten astia laitetaan liedelle (toimivat ainakin kaasuliedelle, muista en tiedä) ja kuumennetaan sen verran, että riisi alkaa rapsadella kulhon pohjalla. Tätä pitää kokeilla heti pikimmiten, mutta tänään kokeilin uutta dolsot-kulhoa höyrytetyn kananmunan, gyeran-jjimin valmistamiseen. Otin ohjeita Korean Bapsang- ja Beyond Kimchee-blogista. 

Dolsot-astiani ovat isohkot annosastioiksi, joten tein meille yhden jaettavan annoksen, siihen meni viisi kananmunaa, se on aika topakka määrä kananmunaa/nokka/ruokailu. Yhdistelin kummankin lähdeblogin ohjeita ja tämmöistä siitä sitten tuli. 

Gyeran-jjim kahdelle 

• 5 kananmunaa (noin 2,5 dl)
• 1 dl kanalientä
• suolaa
• seesaminsiemenöljyä
• seesaminsiemeniä
• kevätsipulia

Minulla oli kanalientä edelliskerran kanankypsennyksestä, se oli itseasiassa jähmettynyt hyytelöksi, käytin sitä noin 2 rkl ja loput kiehautettua vettä, niin että sitä tuli yhteensä noin 1 dl. Rikoin kananmunat pieneen kannuun ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Munamassan voi siivilöidäkin, jos on oikein viitseliäs. Minä en ollut. Silppusin kevätsipulia (sitä omasta kasvustosta, jotka kasvavat innolla) odottamaan. 

Kuumensin ensin dolsot-kulhoa muutaman minuutin kaasuliedellä keskikuumuudella. Sutikoin sitten kulhon pohjalle ja reunoille seesaminsiemenöljyä, joka estäisi munamassaa tarttumasta kulhoon, ainakaan ihan hirveästi. 

Kaadoin kanaliemen kuumaan kulhoon ja sen perään kananmunamassan. Kulhoon pitää jäädä tyhjää sillä massa laajenee kypsyessään. Laitoin liekin hieman pienemmälle kulhon alla ja nostin sen päälle kannen, joka oli kukakuinkin oikeaa kokoa. Tämmöisenä toimi parsakattilan lasikansi. Parin minuutin kuluttua sekoitin massaa, se alkoi heti hyytyä ja pienellä sekoittelulla liemi ja kananmuna sekoittuivat hyvin toisiinsa. Taas pienensin liekin ihan pienimmälle ja laitoin kannen päälle. Lasikannen läpi oli hyvä seurata kypsymistä, se tapahtui paljon nopeammin kuin olin odottanut, noin viidessä minuutissa. En sekoittanut massaa sitä yhtä kertaa enempää. Massa kohosi aivan astian reunaan asti, mutta pysyi astiassa kumminkin. 

Raotin munamassaa kulhon reunasta ja näin, että se on kypsää ihan pohjaa myöten ja laitoin liekin pois astian alta. Nostin astian patakintailla (astia oli tosi kuuma) pöytään pannunalusen päälle. Luritin pinnalle pikkuisen seesaminsiemenöljyä ja ripottelin kevätsipulisilpun ja hieman seesaminsiemeniä. 

Lusikoin munakasta (sellaiseksi sitä voinee sanoa) pieneen annoskuppiin ja söimme sitä riisin kanssa. Vähän piti lisätä suolaa, sillä liemi ei sittenkään ollut ihan niin suolaista kuin pelkäsin. Höyrytetty kananmuna oli mukavan ilmavan kuohkeaa ja pehmeää syötävää ja meni oikein hyvin sivukkeena possuaterialla. Kahdelle tämä oli melko suuri annos, tästä olisi riittänyt hyvin neljälle pari suurta lusikallista. 

Ruoka jatkoi kypsymistä kuumassa astiassa vielä pöydässäkin, joten ensi kerralla lopetan kypsentämisen liedellä vähän aikaisemmin. Aivan vähän tarttumista pohjaan oli nähtävissä, mutta kulho lähti kyllä hyvin käsitiskissä puhtaaksi. 

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokeilujani. 

Otatko ramenia – suomeksi ja koreaksi

Huomenna alkaa korealainen huippukokous, sisareni saapuu katsomaan kanssani k-draamoja. Etkona tein tänään päivälliseksi ramenia. Eli instantnuudeleita pienellä tuunauksella. K-draamoista olen oppinut, että ramenin syömiseen kutsuminen tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin meikäläinen "tuletko luokseni yksille ennen kuin lähdet kotiin". Eli sitä ässällä alkavaa, mitä ei aikuisenakaan mukamas kehtaa sanoa. Eikä kyse ole siis suklaasta eikä saunasta. 

Katsoin eilen laivamatkalla Tallinnasta Helsinkiin ihanaa videota, jossa katukeittiön rouva laittoi lukemattomia ramenannoksia, siinä kului tylsä laivamatka oikein rattoisasti. Tänään toistin meille kahdelle ramenannokset ja yhtä paljon kuin videon rouvallakin, minulla oli taka-ajatuksia ja salattuja merkityksiä. Eli SYÖMÄÄN! Minulla ei ikävä kyllä vielä ole tuollaisia ramenkattiloita kuin videossa, mutta tein kummallekin annoksen omassa kattilassaan, toisen kuparikattilassa, toisen pienessä teräskattilassa. Ai että koreatti. 

Ramen kahdelle

• 2 pakkausta instantnuudeleita (toinen oli ns. kanamakua, toinen ns. rapumakua)
• 2 x 2,5 dl vettä keittämiseen
• 1 pieni tölkki tonnikalapaloja vedessä
• etusormeni kokoinen pala porkkanaa (en mitannut, eikä tullut verta)
• vihersipuleistani leikatut Tallinnan reissun aikana kasvaneet osat
• 2 kananmunaa

Tein kuulkaas ihan kuin videon ihana ramenrouva, laitoin kahteen kattilaan vettä kiehumaan (sähkön säästämiseksi kiehautin veden äkkinopealla vedenkeittimelläni), 2,5 dl kumpaankin. Kun vesi kiehui, lisäsin kumpaankin nuudelipakkausten maustepussit ravisteltuani niitä esikuvani mukaisesti. Toisessa pakkauksessa oli kaksi pussia, mausteet + öljy, toisessa vain mausteita. Säästin öljyn (noin 0,5 tl) jaettavaksi, sillä charing is caring.

Nostin nuudelikiekot kattiloihin, ymmärrettävästi yhden kumpaankin. Laitoin ajastimeen 5 minuuttia ja sinä aikana kuorin porkkanapalan ja leikkasin sen ohuiksi tikuiksi ja silppusin rakkaan vihersipulini pätkät. Avasin tonnikalapurkin ja puristin kantta vasten vettä pois. Rikoin kananmunat kahteen kuppiin, yhden kumpaankin, vatkasin kevyesti haarukalla. 

Todella pieni määrä aineksia riittää kahteen annokseen

Vesi kiehui siis kattiloissa iloisesti ja nuudelikiekot kypsyivät, lisäsin sinne porkkanatikut ja puolet vihersipulisilpusta (loput koristeluun). Sitten oli tonnikalan vuoro, jaoin purkin sisällön kattiloihin. Seuraavaksi kaadoin mukaan vatkatut kananmunat rameniin ohuina noroina ja sekoittelin maltillisesti. 

Kun ajastin piippasi, ruoka oli valmis. Nuudeli oli kypsää, kananmuna hyytynyt, neste melkein imeytynyt ruokaan. Kaadoin kummastakin kattilasta annokset omiin annoskuppeihinsa, jaoin sen minimaalisen mausteöljytilkan kahteen annokseen ja pinnalle vielä loput vihersipulisilpusta. 

Tämä oli oikein hauska ja etenkin nopea ruoka, linkkaamassani videossa ramenia varioidaan kivasti, voi käyttää vaikka juustoa, mykyjä, rapuja tai tofua. Kasviksia voi vaihdella ja laittaa paljon enemmänkin. Tämä on ihan mainiosti puikoilla syötävää, aivan loput lusikoimme. Ei yhtään liikaa lientä. Kananmuna kypsyi mukavan kuohkeaksi. 

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Kaalisivuke korealaiselle aterialle

Söimme tässä yhtenä päivänä lohta bulgogikastikkeessa ja sen sivukkeena oli seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustettua parsakaalia. Ohjeen otin mistäpä muualtakaan kuin Korean Bapsang-blogista. Hän kertoi yleismaailmallisen jutun siitä, etteivät hänenkään lapsensa pieninä pitäneet parsakaalista, mutta tällä ohjeella vihreät sai menemään lastenkin lautasilta. Sama se oli meilläkin aikoinaan, siitä kertoo perheenkeskeinen sana lihannekset. Minulla oli vihanneslaatikossa myös muutama ruusukaali, käytin nekin tähän sivukkeeseen pois nahistumasta. 

Seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustetut parsa- ja ruusukaalit

• noin kahden nyrkkini kokoinen pallukka parsakaalia
• noin 10-12 ruusukaalia
• vettä höyryttämiseen
• 2 rkl seesamiöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Leikkasin parsakaalinuput suupalan kokoisiksi ja kuorin ruusukaalien hieman nahistuneet ylimmät lehdet pois ja halkaisin ruusukaalit kahtia. Höyrytin molemmat kaalilaadut juuri ja juuri kypsiksi ja kumosin ne se sitten kulhoon, sekoitin niihin seesamiöljyä, paahdettuja seesaminsiemeniä ja ripauksen suolaa. Kuomosin kaalit tarjoilulautaselle ja ripottelin vielä päälle loput kevätsipulisilpusta,  jota olin jemmannut aterian lohen koristelusta. Nämä olivat hauskoja suupaloja, helppoja syödä puikoilla eikä tarvinnut komentaa itseään eikä ruokaseuraa, jotta eat your greens. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne ilmestyy ylä lisää korealaisia kokkauksiani. 

Salmon Bulgogi

Ymmärtääkseni yeoneo tarkoittaa lohta ja bulgogi meinaa makeahkoa kastiketta, jossa yleensä marinoidaan punaista lihaa, mutta sama metodi passaa hyvin mereneläville ja kaikenlaisille lihoille. Mieluisa lähdeblogini ei kuitenkaan käytä juuri nimeä Yeoneo Bulgogi tästä ruoasta, englanninkielinen blogi kun on kyseessä, usein Hyosun kyllä selittää ruokien nimiä koreaksikin. Toivoisin nimeäväni ruokia asianmukaisesti, vaikken osaakaan koreaa kahta sanaa enempää, niinpä jätän kielitieteilyn tällä kertaa tähän. 

Salmon Bulgogi

• 500 g lohta ruodottomana ja nahattomana
• 3 rkl soijakastiketta
• 1 rkl miriniä
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl hunajaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• mustapippuria muutama kierros myllystä
• annosten päälle: paahdettuja seesaminsiemeniä, kevätsipulisilppua ja kokoonkeitettyä marinadikastiketta

Tämän ruokalajin voi kypsentää nahkoineen päivineen tai ilman, kuten minä tein. Kypsennykseenkin voi valita monta metodia, uunissa, pannulla, airfryerillä, grillissä, ihan miten tykkää. Minä käytin uunia. Viipaleet olisivat mahtuneet airfryeriinkin, mutta olin ehtinyt kuumentaa jo uunin, joten en vaihtanut enää kypsennystapaa. 

Leikkasin siis puolen kilon lohipalan viiteen annospalaan, kunhan olin ensin poistanut ruodot ja nahkan. Sekoitin marinadin ainekset kupissa ja varmistin, että sokeri liukenee nesteeseen. Asettelin lohiviipaleet vierekkäin vuokaan ja kaadoin marinadin päälle, kääntelin hieman lohipaloja, että niiden alle ja joka kyljelle tuli marinadia. Jätin lohen marinoitumaan noin tunniksi. Pitempikään aika ei ole huonosta. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja sommittelin lohipalat uunipellille leivinpaperin päälle. Paistoin kalaa noin 12 minuuttia. Sinä aikana keitin kokoon marinadilientä, jonka olin ottanut vuoasta talteen. Sitä jäi vähän alle desi. Kun kala oli kypsää, nostin viipaleet tarjoiluastiaan ja ripottelin niiden päälle silputtua kevätsipulia (sain jo leikattua kasvattamiani sipuleita), paahdettuja seesaminsiemeniä ja marinadikastiketta. Söimme lohen ruskean sushiriisin ja seesamiparsakaalin ja -ruusukaalin kanssa. Lohta jäi yksi palanen minulle tänään päivälliseksi sivukkeiden kanssa, olen ruoka-aikaan yksin kotona. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokkauksiani. 

Ne kaksi sanaa koreaksi ovat ei (aniyo), kyllä (ne), niillähän pärjää jo ihan hyvin. Kiitos on jo niin vaikea, ettei se pysy mielessä, samoin anteeksi. Tämä on se yleinen kielitaitoni monen kielen osalta. Tunnistan k-popista sanan rakastaa ja k-draamasta, kun puhutaan pannukakusta. Olen vallan tyytyväinen itseeni. 

Jangsanjeok ja Tteokbokki teriyaki-kastikkeessa

Korealaisia pieniä jauhelihapihvejä kutsutaan nimellä jang sanjeok, tein sellaisia tässä yhtenä päivänä ja haudutin ne kypsiksi teriyaki-kastikkeessa, joka sillä kerralla oli kaupasta ostettu valmistuote. Kastikkeen tekeminen ei ole vaikeaa alusta astikaan, mutta nyt käytin pullotuotetta, kun sitä sattui olemaan CampaAdria-reissuilta. 

Pihvien kanssa laitoin tarjolle tteokbokkeja, jotka ovat niitä vitivalkoisia riisipötkylöitä, joita käytin myös tällä aterialla. Ostamassani riisikakkupakkauksessa oli kolme 200 g annospussia omina vakuumeinaan, nyt on enää yksi jäljellä. Yksi pieni annospussi on meille kahdelle oikein passeli määrä. Olen ymmärtänyt, ettei tteokbokki oikein tykkää lämmittämisestä eikä ole niin ollen kovin hyvä tähdenlentoruoka, tuppaavat sitkastumaan. Niinpä on hyvä, jos ateria mitoitetaan niin, että kaikki menee kerralla. Tässä on kokonainen myyntipakkaus, jossa on kolme 200 g annospussia. 

Tässä taas sellainen yksi annospussi, jollaisen käytin tähänkin ateriaan. Tteokbokkia myydään käsittääkseni myös pakasteina ja ihan tuoreenakin, nämä ovat vakuumissa ja sellaisia lähes kovia pötkylöitä, mutta kypsyvät nopeasti. 

Otin vinkkejä jauhelihapihveihin täältä, ohjeessa käytettiin possun- ja naudanlihaa ja tofua. Minulla ei just ollut tofua kotona, sen mainitaan olevan usein tämänkaltaisessa ruoassa mukana edullisuuden vuoksi. Minä olen niin kokematon tofun käyttäjä, etten oikein tiedä  hintatasoakaan Suomessa. Käytin vain myös pelkästään naudan jauhelihaa, sillä sitä oli otettu sulamaan pakastimesta. 

Jangsanjeok ja tteokbokki teriyaki-kastikkeessa kahdelle

• 350 g naudan jauhelihaa
• puolikas punasipuli hienoksi silpuksi raastettuna
• pari pätkää kevätsipulia silppuna
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl suolaa
• pippuria
• 0,5 tl gochugarua (korelainen chilihiutale, oma lisäykseni)
• öljyä paistamiseen
• valmista teriyaki-kastiketta 
• 200 g annospussi tteokbokki-riisikakkuja
• vettä keittämiseen
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Laitoin ensin tteokbokki-pötkylät kiehuvaan veteen kypsymään, se vielä noin 5-6 minuuttia. Kun ne olivat nousseet kaikki keitinveden pinnalle, nostin ne reikäkauhalla lautaselle odottamaan. 

Sekoitin sitten kulhossa jauhelihaan silputun sipulin ja puolet kevätsipulisilpusta, valkosipulimurskan, seesamiöljyn ja mausteet. Muotoilin taikinasta 8 pientä jauhelihapihviä. 

Kuumensin pannulla noin 2 rkl öljyä ja nostelin pihvit paistumaan pannulle, noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Sitten lisäsin pannulle teriyaki-kastiketta niin paljon, että pihvit saivat pienen kastikekylvyn, käänsin pihvejä pariin kertaan, että ne olivat joka puolelta kastikkeessa. Laitoin kannen pannun päälle muutamaksi minuutiksi. 

Lisäsin esikeitetyt riisikakut pannun keskelle, siirtelin hieman pihvejä reunoille. Kaadoin mukaan hieman lisää kastiketta ja sekoittelin riisikakkuja, että nekin olivat kunnolla kastikkeessa. Tteokbokkit eivät itsessään maistu juuri millekään, mutta ne imevät hyvin mausteita ja kastikkeita. Parin kolmen minuutin päästä pihvit olivat kypsiä ja riisikakut lämmenneet kastikkeessa, joten ei kun syömään. Annoksiin ripotin pinnalle hieman paahdettuja seesaminsiemeniä ja loput kevätsipulisilpusta. 

Tykkään yhä enemmän tteokbokkista ja meinaan kokeilla sen valmistamista alusta asti, lempivlogissani Hamimommyssa niitä tehtiin jokunen aika sitten, ellen ihan väärin muista. Pienet jauhelihapihvit olivat oikein hyvän makuisia, vaikka unohdinkin hauduttaa niille kaveriksi vielä lisää sipulia. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jossa sisältöä alkaa olla jo mukavasti.