Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Tähdenlentoquiche

Eilen meillä oli sukulaisia käymässä, joten keskityimme seurusteluun. Kurkkasimme vain vähän Tour de Francen kolmannen viikon aloittanutta aika-ajoetappia. Siinäpä olikin jännitysnäytelmä. Jonas Vingegaard rytisti 22 km reitin sellaista kyytiä, että muut jäivät ihmeissään katsomaan sitä ylivoimaa. Nyt hän johtaa Tadej Pogacaria 1min 48 sekuntia ja siinä alkaa olla jo taputtelun meininkiä. 

Päivällisenä meillä oli eilen korealainen ihana kanasalaatti, joillaista olen tehnyt pari kertaa aiemminkin. Tähteeksi jäi sopivasti nyhtökanaa, jonka käytin tänään quicheen. Sitä varten oli valmistaikina pakatimesta ja sain käytettyä vähän sitä sun tätä pientä jääkaapin aarteistosta. 

Quiche nyhtökanasta

• valmis suolaisen piirakan taikina + 2 rkl vehnäjauhoja
• 150 g tähdekanaa nyhdettynä
• puolet keskikokoisesta suippopaprikasta suikaleina
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen suikaleina
• 8 kirsikkatomaattia viipaleina
• 4 kananmunaa
• 3 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa (lähinnä siksi, että sitä on PALJON pihan kulatungissa, omia aikojaan talvehtinutta ja villiin kasvuun äitynyttä) 
• tuoretta persiljaa
• 2 dl emmental-raastetta (koska sitä oli pussinpohja)

Esipaistoin irtopohjavuokaan taputtelemaani piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, olin käärinyt foliosta kuohkean rinkulan taikinan päälle estämään reunojen valumista, pohjan ja foliorenkaan välissä oli vielä arkki rypistettyä leivinpaperia. Toimi ihan kohtuudella.

Kun pohja oli hieman jäähtynyt, sommittelin täyteainekset pohjalle, ylimmäksi juustoraasteen ja paljon rakuunaa ja persiljaa. Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja kaadoin mukaan kerman, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kaadoin seoksen pohjalle täyteainesten päälle. Paistoin 200 asteessa kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta oli kauniin kullanruskea. Aivan töpäkäksi täytettä ei tarvitse paistaa, se hyytyy vielä jäähtyessään. Kaikkiaan paistoin piirasta noin 45 minuuttia, loppupuolella peitin pinnan leivinpaperilla. 

Söimme huoneenlämpöön jäähtynyttä piirasta salaatin kanssa ja katsoimme jännittävää Tour de Francen vuorietappia. Siinä kävi toteen se, että kokonaiskilpailussa tapahtui eilen se suurin käänne. Tadej Pogacarin voimat eivät riittäneet tänään ja ero näiden kahden kärkiajajan välillä venähti merkittävästi. Jonas Vingegaardin meno näytti melkoisen samalta kuin Chris Froomen ajo parhaina päivinään. Hetkellisesti yleisö häiritsi menoa harmillisesti, tuollainen typeryys pitäisi saada pidettyä pois reitin varrelta. Ensimmäistä Touriaan ajava Felix Gall voitti tämän hullunrankan etapin ja Simon Yates ajoi toiseksi. Jonas Vingegaard johtaa nyt tukevasti kokonaiskisaa, Tadej on 7,35¨ perässä. Hän näytti etapin lopulla siltä, että saattaa olla sairastunut tai on jotain muuta ongelmaa oli. 

Kierrätys kunniaan

Koska en ole campakeittiössä nyt, oli meillä päivän ruokaosuus jo aamiaisella. En nyt tiedä mikä tässä varsinaisesti olisi ranskalaista, muuten kuin että käytin siihen eilisen ruoan tähdenlennot. Olin oikeastaan ihan tyytyväinen tähän tekeleeseeni, vaikken heti usko, että sellaista tulisi valmistettua toiste.

Kesäkurpitsa-kinkkupiiras

• 2 levyä lehtitaikinaa
• 2 kauhallista eilistä kesäkurpitsapaistosta
• 2 viipaletta kinkkua
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaa
• pieni pala parmesaania raastettuna
• persiljaa ja basilikaa

Sulatin kaksi levyä lehtitaikinaa, sellaista joista tulee kaksi joulutorttua. Kun ne olivat sulaneet, kaulitsin niitä hieman leveämmiksi ja ohuemmiksi ja sommittelin ne irtopohjaisen pitkänmallisen vuoan pohjalle. Olin laittanut vuokaan palan leivinpaperia siltä varalta, että piirakka tarttuisi vuokaan. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Sekoitin eilisen ruoanlopun sekaan kaksi kananmunaa, silpuksi leikatun kinkun, lorauksen kermaa ja kaavin seoksen pohjan päälle. Raastoin pinnalle parmesaania ja paistoin piirakkaa noin 45 minuuttia, kunnes pinta ei ollut enää kostea vaan kauniin ruskea. Ei hassumpi kierrätys.

Eilen oli sekava Tour de France-päivä. Sääolosuhteiden vuoksi keskeytetylle etapille ei lopulta julistettu lainkaan voittajaa, mutta kokonaiskilpailun kärkeen nousi nuori kolumbialainen, Egan Bernal ja hän pudotti kaksi viikkoa keltapaidassa ajaneen Julian Alaphilippen tuolloin toiselle sijalle. 

Tänään piti olla viimeinen rankka vuorietappi, mutta sääennusteiden vuoksi sekin lyheni rutkasti ja siitä tuli lopulta vain 59 km mittainen nousuvoittoinen pätkä, jolta siltäkään ei jännitystä puuttunut. En ehtinyt kunnolla katsoa lähetystä, mutta aivan lopun kylläkin ja ilokseni voittoon ajoi Vincenzo Nibali, Messinan haiksi kutsuttu italialainen. Egan Bernal varmisti kokonaiskilpailun voiton (mikäli siis huominen seremoniallinen päätösetappikin sujuu niin, että hän pääsee maaliin). Ikävä kyllä ranskalaisten toivo saada ranskalainen voittaja ei nyt toteudu, Julian Alaphilippe putosi tänään sen verran, ettei hän nouse millekään palkintokorokkeista vaan jää viidenneksi. Lopullisten palkintojenjaon vuoro on kuitenkin vasta huomenna Pariisissa.

Tänään oli muuten Hesarissa kiva juttu Peter Selinistä, Eurosportin pyöräilyselostajasta. Lukekaa jos kiinnostaa tietää lisää tuosta armoitetusta puhekoneesta ja ammattipyöräilyn tietopankista. 

Omenapiirakka naapurin omenista

Naapureillamme on tuottoisa omenapuu, jonka satoa olemme taas saanet luvan kanssa varastaa. Huomasin sauvajyväsessä sellaisen omenapiirakan ohjeen, että sitä minun oli ihan pakko kokeilla. Kyllä kannatti, vaikka aika paljon tulikin tiskiä. Toisaalta sain käytettyä erinäisiä melkein vanhoiksi menneitä maitotuotteita. Vähän minä sovelsin, mutta niin oli sauvajyvänenkin tehnyt. 

Piirakka naapurin omenista

Omenat

• 6 dl omenakuutioita
• 1 tl jauhettua kanelia
• 2 rkl sokeria

Välitäyte

• 1 pieni purkki smetanaa
• 1 pieni purkki ranskankermaa
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 1 tl vaniljatomusokeria

Muruseos

• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl vaniljatomusokeria
• 125 g voisulaa

Pohjataikina

• 2/3 muruseoksesta
• 1 dl kermaviiliä
• 1 kananmuna

Pinnalle

• 1/3 muruseoksesta

Tämä piirakka on pikkuisen monimutkainen tehdä, mutta kyllä se onnistuu, kun seuraa ohjetta. 

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja laita vuokaan arkki leivinpaperia. Käytin keskikokoista lasista uunivuokaa. 
2. Valmistele ensin omenat. Kuori omenat, leikkaa ne kuutioiksi ja sekoita niiden kanelia ja sokeria. 
3. Sekoita kulhossa smetana, ranskankerma, sokeri, kananmuna ja vanilja tasaiseksi seokseksi. Tämä tulee täytteeksi yhdessä omenien kanssa.
4. Valmista muruseos. Sulata voi ja sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, sokeri ja vanilja tasaiseksi, lisää mukaan sulatettu voi. Sekoita murumaiseksi. Ota erilleen kolmasosa, se käytetään piirakan päälle viimeistelynä.
5. Sekoita kermaviili ja kananmuna keskenään ja lisää se muruseokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 1/3 muruseoksesta odottaa siis sivussa.
6. Levitä paksu pohjataikina vuokaan paperin päälle. 
7. Levitä omenapalat taikinan päälle. 
8. Levitä smetana-ranskankermaseos omenien päälle.
9. Ripottele kaikken päällimmäiseksi  loput muruseoksesta. 
10. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 50-60 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 
11. Anna jäähtyä ainakin haaleaksi. 

Laitoin erittäin mehevää omenapiirakkaa tarjolle sunnuntain päivälliselle. Otin sitä stanssilla pyöreän palan lautaselle. Ai, että oli hyvää! Tähän voi käyttää melkeinpä mitä maitotuotteita vaan, minäkin sain mukavasti purkkeja pois jääkaapista. Sauvajyväsellä oli mukana rahkaa, mutta meillä sitä ei ollut, muttei se mitään haitannut. Annos näyttää kuvassa hieman makaronilaatikolta, mutta vakuutan, että kyseessä oli jotain sopivasti makeampaa. 

Galette Hannelen tapaan

Näin Kokit ja potit-blogissa ihastuttavan antipasti-galetten ohjeen muutama päivä sitten. Se näytti juuri sellaiselta, johon olisi hyvä lopettaa tämän vuoden ranskalaisen ruoan haasteemme. Sää jatkuu lämpimänä, eikä ruokahalua ole juuri ollenkaan, mutta tällaisen kaunokaisen tahdoin kuitenkin toteuttaa niistä raaka-aineista, joita kotoa sattui löytymään.

Antipasti-galette

Pohja

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl ruisjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa (voisi jättää pois)
• 100 g kylmää voita
• 3 rkl turkkilaista jogurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan pieniksi paloiksi leikelty kylmä voi. Nypi voi jauhoihin niin, että seos muistuttaa hiekkaa. Lisää mukaan jogurttia ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jos koostumus ei meinaa asettua taikinaksi, voit lisätä pienen tilkan vettä. Laita taikina jääkaappiin peitettynä ainakin tunniksi. 

Täytteet

Paistettavat

• vihreää pestoa
• luumutomaatteja
• mustia oliiveja

Paistamisen jälkeen

• marinoitua mozzarellaa
• oliivi- ja viinirypäleensiemenöljyä
• baslikaa ja timjamia
• suolaa ja pippuria (taas suolan voisi jättää pois)
• puolikkaan limen mehu ja kuorta raastettuna
• kirsikkatomaatteja
• ohuita viipaleita salamia
• kapriksia
• basilikaa

Sekoita mozzarella marinadin ainekset, öljyt, suola, pippuri, limen mehu ja kuoriraaste ja revi mozzarellapallo mukaan, sekoittele. Jätä maustumaan tunniksi tai pariksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uuniin pelti kuumenemaan mukaan. Kaulitse pohja leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, käytä hieman jauhoja apuna, mikäli taikina meinaa olla tarttuvaista. 

Levitä pohjalle vihreää pestoa ja viipaleiksi leikatut tomaatit, jätä muutama sentti reunoilta ilman täytettä. Jos haluat, laita muitakin täyteaineita jo tässä vaiheessa, vaikka oliiveja. Käännä taikinan reunat täytteen päälle ja nipistele reunoja hieman, etteivät ne aukea uunissa. Siirrä galette papereineen päivineen kuumalle uunipellille ja paista noin 25-35 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat ja täytteet näyttävät hyviltä. 

Anna galetten jäähtyä ja lisää pinnalle mieluisia täytteitä, meillä oli marinoitua mozzarellaa, kapriksia, kirsikkatomaatteja ja oikein ohuiksi viipaleiksi leikattua salamia. Olipa kiva hellepäivän ruoka! Mozzarellan limemarinointi oli todella onnistunut ja hauskasti salamista tuli sydämen muotoisia paloja.

Tour de Francen viimeinen etappi oli perinteiseen tapaan seremoniallinen, eikä siinä enää kärjen tilanne muuttunut. Vain viimeiset kierrokset Pariisin keskustassa ajettiin kilpaa, etapin luonne vaihtui juhlinnasta kirimiesten kamppailuksi. Tosin tänä vuonna kirimiehiä ei ollut mukana alunalkaenkaan kovin paljon ja heistä suurin osa keskeytti tai jäi aikarajan taakse kilpailun kuluessa. Mutta kyllä tästäkin kirikamppailu saatiin aikaan. Norjalainen Alexander Kristotoff voitti.

Vaikkei Geraint Thomas olekaan suosikkini, olen silti ihan tyytyväinen hänen kokonaiskilpailun voittoonsa. Tähän pätee sama ajatuskuvio, jossa kateellinen ihminen ilahtuu yhtä paljon siitä, että joku menettää jotain kuin siitä että itse saa jotain lisää. Nyt CampaKeittiö jää haastevapaalle muutamaksi viikoksi ennen La Vueltaa, vuoden kolmatta suurta ympäriajoa. Toivottavasti tänä vuonna saamme toteutettua espanjalaista ruokahaastetta viime vuotista paremmin. Olimme silloin Espanjassa pari viikkoa ja siitä suuren osan ajasta kipeinä, joten söimme hyvin vähän ja kokkasimme vielä vähemmän. Sitä pohjanoteerausta ei ole vaikea parantaa. 

Tarte tatin sipulista Tour de Francen ensimmäisenä päivänä

Olen tehnyt tarte tatinia muutamia kertoja eri hedelmillä ja kerran tomaateilla. Nyt kun CampaKeittiössä kokotaan ranskalaista ruokaa seuraavat viikot, oli hyvä aloittaa sipulisella tarte tatinilla. Idean otin tästä kivasta blogista ja loput tein oman pääni mukaan. Luistelin hieman ja  käytin valmista puff pastrya pohjaksi. 

Onion tarte tatin

• punasipuleita ja koska niitä ei ollut tarpeeksi, muutama uuden sadon keltasipuleita
• voita
• muscovadosokeria
• suolaa ja pippuria
• timajmia
• sherryä
• vettä 
• levy puff pastrya (käytän Lidlin valmista taikinaa)

Ota esille sen kokoinen pannu, kuin haluat tatinisi olevan. Minä käytin pientä valurautapannua, jossa ei ole puista kahvaa, sen voi laittaa uuniin. Mallaa montako sipulia valitsemaasi pannuun mahtuu. Leikkaa sipuleista kannat pois sen verran pitkältä, että ne pysyvät hyvin pystyssä leikkuunpinnallaan. Ota  päällimmäinen kuorikerros pois. 

Sulata pannulla iso nokare voita ja lisää sinne pari lusikallista tummaa sokeria. Nostele sipulit pannulle nätisti rinkiin ja keskelle vielä yksi. Anna sipuleiden paistua alapuoleltaan muutamia minuutteja ja käännä ne sitten varovasti pihdeillä. Paista toistakin leikkuupintaa muutaman minuutin. Lisää pannulle iso loraus sherryä (tai punaviiniä tai mitä nyt tahdotkaan) ja anna seoksen kiehua sipuleiden ympärillä. Jos neste meinaa käydä liian vähiin, lisää hieman vettä. Ripauta sipuleille hieman suolaa ja pippiria ja riivi hieman timjamin lehtiä. Kypsentele sipuleita välillä niitä kääntäen noin 20-25 minuuttia yhteensä. Laita kansi pannun päälle ja jätä sipulit vielä hautumaan aivan pienellä lämmöllä siksi aikaa, että uuni kuumenee. 

Kuumenna uuni 220 asteeseen ja leikkaa taikinasta hieman pannua suurempi pyöreä kiekko. Käytä mallina vaikka vähän suuremman kattilan kantta tai lautasta. Kun uuni on kuuma, ota pannu pois liedeltä. Kastike on tässä vaiheessa kiehunut melkein kokonaan kasaan, mutta sitä saa vähän kyllä olla, etteivät sipulit tartu pannuun. Nosta taikinakansi pannulle ja sullo reunoja lusikalla tai puukauhalla pannun ja sipuleiden väliin. Leikkaa veitsellä muutama pieni ristiviilto taikinaan, että höyry pääsee ulos. 

Paista tatinia noin 25-30 minuuttia, kunnes taikinakuori on kauniin ruskea. Nosta pannu uunista ja pyöräytä veitsellä taikinan ja pannun välistä varmistaaksesi, ettei taikina ole kiinni pannussa. Laita pannun päälle tarpeeksi iso lautanen ja suojaa kätesi pannukintain. Käännä rivakalla liikkeellä pannu ylösalaisin lautasen päälle ja nosta pannu pois. Minulla ainakin kääntö onnistui nyt hyvin, sipulit olivat kiltisti ringissä ja pinta oli karamellisoitunut tasaisesti. Tarjoilussa voit ripotella päälle hieman fetaa tai jotain muuta mieluisaa juustoa ja lisää tuoreita yrttejä.

Tour de Francen ensimmäinen etappi oli heti täysiverinen mitaltaan, vaikkakin niin tasainen, ettei mäkimiesominaisuuksia tarvittu. Kaunis sää näytti Ranskassakin olevan, ainakin yhtä hieno kuin meillä Suomessa. Chris Froome pyörähti hieman pellon puolella ja Nairolle tuli rengasrikko aivan loppukilometreillä. Peter Sagan oli loppukirissä hyvissä asemissa, mutta toiseksi hän jäi. Voittajaksi kiri kolumbialainen Fernando Gaviria, joka on ensimmäistä kertaa urallaan mukana Tourilla. Hän saa huomenna pukea päälleen keltaisen paidan, aika hieno juttu. Chris Froome on sijalla 91 yhden minuutin ja yhden sekunnin päässä kärjestä. Tämä ei tulle jatkumaan lähipäivinä, vaan hän hilaa itsensä kärkeen tai ainakin sen tietämille viimeistään siinä vaiheessa, kun kisa siirtyy vuorille. Nairo on sadaskolmastoista ja noin 20 sekuntia Froomea perässä.

Kylmää ja kuumaa

Leivoin eräänä pakkaspäivänä tällaisen kakun, siitä tuli kylmä ja kaunis, ohje on yksinkertainen. Sommittelin juuri vielä elossa olevia tulppaaneja kakkuvuokaan ja kaadoin päälle vettä. Paistoin  kakkua ulkona pakkasessa niin kauan, että se jäätyi. Kumosin vuoan tiskialtaaseen ja annoin hetken aikaa asettua, pian saatoin nostaa kakkuvuoan pois. Todellisuudessa kaadoin päälle hieman kuumaa vettä, jolloin vuoka irtosi ja kakku kalahti altaan pohjalle. Tätä kakkua ei voi syödä, mutta sen keskelle voi laittaa kynttilän ja saa ulos portinpieleen kauniin jäälyhdyn. Jos sattuu olemaan tulossa suojasää, lyhty on erilainen joka päivä, kunnes se sulaa  ja lopuksi vettyneet kukat voi nostaa kompostiin. Meillä lyhty on takametsän kiven päällä, siellä eivät kukanvarret haittaa ketään, vaikka unohtuisivat sinnekin.

Eilen leivoin myös tähdenlentopiirakan, joka täytti montakin tarvetta. Sillä täytti vatsan Paris-Nizza- ja Tirreno-Adriatico-kisoja katsoessa ja loput syömme töissä lounaana. Samalla tulin jatkaneeksi viime viikot hieman taka-alalla ollutta haastetta. Nyt jatkui taas #suurikeittokirjahaaste, jonka Minna-kuitetekee aloitti viime kesänä. Tarkoitus on tehdä ruokaa ainakin yhden ohjeen mukaan jokaisesta omistamastani keittokirjasta. Siinä sitä on sarkaa, onneksi haasteella ei ole takarajaa. 

Tähdenlentopiirakan pohjan ohjeen otin Michel Rouxin Piirakkakirjasta. Minulla on ollut se jo vuosikausia ja näytti siltä, että ainakin vuonna 2011 olen valmistanut piirakkapohjan kirjan ohjeen mukaan. Sivu oli hieman jauhoinen siltä kohdalta ja olen laittanut sinne muutaman merkinnän ihan kynälläkin. Kirjassa on laajalti ohjeita erilaisiin leipomuksiin ja sitä selatessa tulee tunne, että jätänpä erilaiset ostotaikinat kauppaan. Ainakin siihen asti, että taas kerran on kiire tai laiskuus. Mutta vaikeaa piirakkataikinan tekeminen ei ole, eikä se vielä paljon aikaakaan.  

Tähdenlentopiirakka

Pohja

• 250 g vehnäjauhoja
• 150 g voita
• 1 kananmuna
• 1 tl suolaa (jätin pois, käytin saarenmaalaista runsassuolaista voita)
• pieni hippu sokeria
• 1 rkl kylmää maitoa

Jauhot mitataan kulhoon ja mukaan lisätään kylmä, kuutioiksi leikattu voi, kananmuna, suola ja sokeri. Seosta aletaan työstää sormenpäillä niin, että hierotaan voinokareisiin jauhoja tai toisinpäin, kuinka vaan. Aluksi tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään, mutta kyllä se voi alkaa sieltä antautua jauhoille tai toisinpäin. Tarkoitus on saada aikaan hiekanmurua muistuttava rakenne. Homma on myös tarkoitus tehdä melko nopeasti, ettei voi lämpene liikaa, vaan jää hienoisiksi voiliuskeiksi jauhoihin. Tällä saavutetaan lehtevyyttä ja mehevyyttä taikinaan. Kun muruseos on saatu aikaan, lisätään mukaan tilkka kylmää maitoa ja uskomattoman pieni määrä auttaakin siihen, että massasta saa kaksin käsin muotoiltua kiinteän taikinan. Sitä työstetään muutaman kerran keskeltä reunoille päin, jolloin rakenteesta tulee yhtenäinen taikina. Se taputellaan pyöreäksi palloksi, kääritään kelmuun ja laitetaan kylmään ainakin puoleksi tunniksi. Tiiviiseen rasiaan pakattuna taikina säilyy viikonkin kylmässä ja on myös hyvin pakastettavissa. 

Uuni kuumennetaan 180 asteeseen ja levännyt taikina otetaan jääkaapista ja joko kaulitaan käytettävän vuoan muotoiseksi tai taputtellaan sormin vuokaan suoraan. Minä käytin noin 20 senttistä, korkeareunausta lasivuokaa. Taikina riittää oikein hyvin myös reunoille. Myös irtopohjavuoka sopii hyvin. Pohjaan pistellään muutama reikä haarukalla tai kalapiikillä ja laitetaan pohjan päälle leivinpaperista leikattu vuoan muotoinen, mutta hieman suurempi palanen. Pohjan päälle kaadetaan piirakkapainoja ja levittellään ne tasaisesti, niiden tarkoitus on estää pohjan nouseminen keskeltä esipaistamisen aikana, samoin reunojen valumisen minimointi. Jos sinulla ei ole varsinaisia keraamisia piirakkapainoja, tähän tarkoitukseen käyvät hyvin kuivat herneet tai riisi. Niitä voi pitää purkillisen ihan tätä käyttöä varten aina saatavilla. Leivinpaperi estää niiden rasvoittumisen ja jäähdyttyään ne voi kaataa takaisin purkkiin myöhempää uutta käyttöä varten. 

Pohjaa esipaistetaan ensin painojen kanssa 15 minuuttia. Vuoka nostetaan pois uunista ja painot siirretään pois varovasti paperin reunoista nostaen ja jätetään jäähtymään. Jos piirakkapohjan keskusta on kohonnut uunissa, sitä voi varovasti painaa joustavalla lastalla tai nuolijalla. Pohjan paistamista jatketaan ilman painoja vielä viisi minuuttia. Pohja otetaan pois uunista ja lämpöä lisätään 200 asteeseen.

Täyte

• muutama suikale entrecôtejämiä perjantain päivälliseltä
• muutama perunanpuolikas kuutioiksi leikattuina samalta aterialta
• 6 kirsikkatomaattia halkaistuna
• puolikas punasipuli
• 1 kevätsipuli
• 6 vartta broccoliinia
• 2,5 dl kermaa
• 3 kananmunaa
• paljon raastettua parmesaania
• suolaa ja pippuria

Kun pohja on paistumassa, valmistellaan täytteet. Tähän käyvät erilaiset tähdenlennot, mitä sattuu olemaankaan kaapissa. Voi käyttää kinkkukuutioita, erilaisia kasviksia, juustoja ja mausteita aivan oman mielen mukaan. Minulla oli perjantain päivälliseltä muutama suikale entrecôteta ja perunapuolikkaita, leikkelin ne pienemmiksi paloiksi. Samoin halkaisin muutamia todella pehmeiksi ehtineitä kirsikkatomaatteja ja silppusin aamiaiselta jääneen punasipulin puolikkaan ja yhden kevätsipulin. Broccoliineista siivosin pois puisevammat varret ja jätin kukinnot odottamaan. Sekoitin yhteen kananmunat ja kerman, raastoin mukaan parmesaania ja maustoin tasaiseksi vispilöimäni massan suolalla ja pippurilla. 

Pohjan esipaistamisen ja hetkellisen jäähtymisen jälkeen kaikki täytteet ripotellaan pohjan päälle mahdollisimman tasaisesti ja kerma-kananmunaseos kaadetaan pinnalle. Pinnalle voi vielä raastaa lisää parmesaania ja piirakka nostetaan uuniin paistumaan 200 asteeseen noin 40 minuutiksi. Loppupuolella piirakka kannattaa peittää leivinpaperilla, jos pinta alkaa näyttää liian ruskettuneelta, mutta kerma-kananmunaseos ei ole vielä hyytynyt. 

Tämän piirakan on viisainta antaa jäähtyä melkein huoneenlämpöön ennen leikkaamista, täyte ehtii vetäytyä sopivasti. Emmehän me malttaneet, joten täyte oli hieman kosteaa vielä syödessämme, mutta maku oli mitä parhain. Sinne menivät niin pihvipalat, perunat kuin käyttöä kiljuvat kasviksetkin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot- ja #suurikeittokirjahaaste-välilehdille.

Herkkua ennen hävikkiä

Saimme ystävältämmme joulukukkakimpun,
 joka oli valittu ihan sillä silmällä,
että saisin siitä #jotainpyöreää-kuvan.
Arvostan!

Kun joulu on saatu taputeltua seuraa vaihe, jossa koitetaan keksiä jatkojalostustapoja tähteille. Usein on jäljellä vähän kinkkua ja se pitäisi jonnekin sijoittaa. Meillä tämä vaihe oli jo. Kinkkuslottimme oli tänä vuonna etupainotteinen, kinkkummehan on jo pitkään tullut hyvän ystävämme leivinuunista. Hänen joulunalusviikkonsa on kiireinen, kun aamuisin leivinuuni syytää kinkkuja niin tutuille kuin kylänmiehillekin. Meidän kinkkumme saapui jo ja kun se oli jäähtynyt sen verran, että näpit kestivät käsitellä, siivosin sen nahkasta ja rasvoista. 

Leikkasin kinkun viipaleiksi ja laitoin parhaat palat marinointirasiaan, josta saa ilman otettua pois vakumointikoneella. Tällä tavalla toivon kinkun säilyvän hyvänä aattoon asti. Repaleisemmat palat pakkasin tavalliseen rasiaan ja käytin illalla pikaisen piirakan täytteenä. Toisena täyteaineksena oli pateentekemisestä jäänyt sipuli-pekonisilppu, jossa maistui niin calvados, madeira kuin port-viinikin.

Kinkku-sipulipiiras

• 1 rulla puff pastrya
• 1,5 dl sipuli-pekonisilppua
• 1,5 dl kinkkumurua
• 1 kananmuna

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja levitin taikinarullan leivinpaperin päälle. Sen toiselle reunalle levitin pateen valmistamisessa sivutuotteeksi jääneen sipuli-pekonisilpun tasaisesti ja siihen päälle kinkun leikkuusta jääneen kinkkusilpun. Käänsin taikinan toisen puolen täytteiden päälle ja nipistelin reunat kiinni. Pistelin pintaan reikiä kalapiikillä ja voitelin pinnan kananmunalla. Paistoin piirakkaa noin 25-30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Tämä oli ihan mukava tähderuoka, jossa oli hyödynnetty toisen ruoan tekemisessä jäänyttä raaka-ainetta ja käytetty etukäteen kinkunrippeet. Edelleen tykkään Lidlin ohuesta puff pastrysta, vaikka kuinka teollista höttöä onkin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuokavinkkejämme. 

Eihän tämä mikään kaunokainen ollut,
mutta maistuipa hyvältä ja tähteet on käytetty jo!
Kui hienoo se on?

Kokeilussa Gastronaatti II – päärynäpiirakka

Tällä viikolla en ole tehnyt ruokaa, on ollut menoja ja on syöty lounaita ulkona. Sen huomaa siitäkin, ettei kompostikuppia ole täytynyt tyhjentää eikä tiskaria täyttää. Tänään halusin leipoa jotain, kun en itselleni viitsinyt alkaa kokata varsinaisesti ruokaa (tämä on upouusi ravintosuositus: jos olet yksin kotona, voit skipata keittämisen ja keskittyä leipomiseen!) ja muistin kuulleeni monelta taholta Satu Koiviston omenapiirakasta. Ainakin sauvajyväsessä oli leivottu sen variaatioita kesän mittaan. Ja mikäpä minulla olikaan pöydällä kuin Gastronaatti II? Siitä tämä hittiohjekin löytyi, se sopi myös menossa olevaan #suurikeittokirjahaasteeseen. Minna ku ite tekee-blogista aloitti hyvän blogaaneja aktivoivan haasteen, jossa on tarkoitus kokata jokaisesta omasta hyllystä löytyvästä keittokirjasta ainakin yksi ruoka. 

Meillä oli omeniakin, mutta niillä oli tarkoitus ruokkia mustarastaita, joten käytin piirakkaan päärynöitä. 

Gastronaatin päärynäpiirakka

• 200 g voita
• 2,5 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 dl  mantelijauhetta
• 1,5 tl leivinajauhetta
• 1 tl jauhettua kardemummaa
• 3-5 päärynää
• päälle sokeria ja kanelia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori päärynät ja leikkaa ne pitkittäin viipaleiksi. Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja sitten keskenään sekoitetut kuivat ainekset muutamassa erässä. Älä vatkaa taikinaa enää liikaa, ettei se sitkisty. Kaavi taikina voideltuun ja jauhotettuun uunivuokaan tai leivinpaperin päälle, tasoittele lastalla. Minä käytin keskikokoista lasista uunivuokaa, sellaista missä teen makaronilaatikon neljälle. Asettele päärynäviipaleet taikinan pinnalle ja sirottele päälle sokeri ja kanelia. Paista noin 30-40 minuuttia. Satu kannusti paistamaan piirakan juuri ja juuri kypsäksi enemmän kypsän sijaan. Nauti lämpimänä jäätelön tai vaikka jogurttikastikkeen kanssa, kuten Satun kahvipöydässä tehdään. Erittäin hyvä piirakkataikina, johon voi mauksi laittaa vaikka raparperia, tietysti omenaa, mutta myös mustikkaa tai melkein mitä vain keksii käyttää. Rakenne on kiinnostava varmaan juuri mantelijauheen tähden ja sokeri maistuu paahteisesti. Ehkä aavistuksen makeaa tämä oli, mittasin kyllä ainekset oikein. 

Gastronaatti II:ssa on mukavan erilainen jaottelu eri aihepiireihin raaka-ainelähtöisesti. Voin hyvin ajatella antavani tämän kirjan vaikka omille nuorilleni lahjaksi innostamaan lisää ruoanlaittoon. Omaani en tosin anna pois, vaan pidän sen visusti hyllyssäni ja kokeilen sen muitakin ohjeita. Kirjan ulkonäkö tuo hieman mieleen koulun köksän kirjat, mutta pidän kuvista, joissa näkyy lapsiperheen arki ja rakkaus ruokaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. Tämä on jo 15. aihepiirin postaus, joten olen ollut aika ahkera haasteen kanssa, vaikka itse kehunkin. 

Kaakaoinen mustikkakakku siitä mitä kaapeista löytyi

Töissä oli hiljaisempi vuoro, joten minulla oli aikaa katsastaa kaapit, löytyisikö jotain mistä voisi tehdä kahville kaveria. Ja löytyihän sieltä. Käytin taikinan ohjeena jotain muinaista omenapiirakan pohjaa, jota hieman muuntelin. 

Tumma mustikkakakku

• 250 g pakastemustikoita (vähän jäähileisiä, joten ei enää sellaisenaan syötäviä)
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 150 g sulatettua voita
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl kaakaota
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 dl kreikkalaista jogurttia (tai maitoa tai piimää)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita suurehkoon vuokaan leivinpaperia. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Mittaa kulhoon sokeri ja lisää mukaan kananmunat ja vatkaa ne sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon jauhot, vaniljasokeri, kaakao, leivinjauhe ja sulatettu voi. Viimeisenä sekoita mukaan jogurtti. Kääntele paksuhkoon taikinaan mustikat ja kaavi taikina vuokaan. Paista noin 35-45 minuuttia riippuen siitä, minkä kokoinen vuokasi on ja sitä myöten kuinka korkea kakusta tulee. Kun tikku on pistoksen jäljistä puhdas, on kakku kypsä. Töissä käytän aina raakaa spagettia, kun siellä ei ole kakkutikkua tallella enää. 

Haaste ku ite tekee-blogin tapaan – #suurikeittokirjahaaste

näistä voisi aloittaa

Niin kuin tässä ei ruokahaasteita riittäisi, lähdin mukaan ku ite tekee-blogin aloittamaan keittokirjahaasteeseen, jossa kokataan kirjahyllyä läpi, edes yhden ohjeen verran kirjaa kohden. Minullahan on ainakin tarpeeksi keittokirjoja, olen blogaaniaikanani kahteen kertaan lahjoittanut kirjoja poiskin, mutta niin vain taas kirjat alkavat kinostua pöydille ja hyllyille varsinaisen keittokirjahyllyn tultua täyteen. Melkein kaikki kirjat olen selannut läpi, useat jopa lukenut kuin romaanit ikään, mutta läheskään kaikista en ole kokeillut edes yhtä ohjetta. Minna aikoi olla itselleen armelias, eikä laittanut haasteelle mitään aikarajaa ja se minut saikin innostumaan tästä. 

CampaKeittiön seitsemäs Ranska-haaste alkaa lauantaina ja sen myötä etsin esille kaikki ranskalaista ruokaa käsittelevät kirjani, joista aion Tour de Francen aikana kokata jokaisesta ainakin yhden ruoan. Otin pienen varaslähdön tekemällä heti tänään jälkiruokaa Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan-kirjan mukaan. Kirja on ollut minulla jo ajalta ennen blogia ja muistan sen olleen ensimmäisenä blogaanivuonna 2011 ahkerassa käytössä. Se on muuten ainoa Välimäen kirja hyllyssäni, en edes tiedä kuinka paljon tai vähän hän on kirjoja kirjoittanut.

Silloin kuusi vuotta sitten tiesin ruoanlaitosta paljon vähemmän ja moni nyt tuttu juttu oli aivan uutta minulle. Silloin tämä pieni ranskalaista ruokaa mutkattomasti käsittelevä kirja oli minulle enemmän kuin mieleen ja mieleeni se on vieläkin. Etenkin juuri tänään, kun halusin tehdä tarte tatin-tortun. Hans teki tarte tatinin omenista, kuten oikeasti pitääkin, mutta hän sentään käytti valmista voitaikinaa ohjeessaan. Se ilahdutti minua, sillä halusin tänään luistaa taikinan teosta. Minulla oli pakastimessa Lidlin puff pastry-rulla (niitä ei myydä pakasteina, mutta olin ottanut niitä jemmaan) ja onhan Hans mitä mainioin Lidlin mainosmieskin. Omenien tilalla käytin nektariineja, koska ne alkoivat olla elinkaarensa lopulla. Voi tietysti olla montaa mieltä onko tämä enää ollenkaan Hansin ohje, kun tekotapanikin oli aika erilainen. Ei kerrota kenellekään. Tein tatinin aika pieneen vuokaan, joten pienensin ohjeen puoliksi.

Tarte tatin nektariineista Hans Välimäen ohjetta erittäin väljästi mukaillen

• 1 rulla puff pastrya
• 4 nektariinia
• 50 g voita
• 1 dl sokeria

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Kiehautin kattilallisen vettä ja käytin kauhalla laskien halkaistuja nektariininpuolikkaita (kivi poistettuna) kuumassa vedessä hetkisen. Hedelmän kuoret lähtivät helposti pois vetämällä. Leikkasin suorakaiteen muotoisesta taikinalevystä hieman käytettävää paistoastiaa suuremman taikinakiekon. 

Laitoin keraamisen tarte tatin-vuokani kaasuliedelle (se kestää kaasulla kuumentamisen, muutoin käyttöön valurautapannu tai muu myös uuniin sovelias astia) ja laitoin voin nokareina vuokaan ja ripotin sokerin päälle. Lämmitin vuokaa varovaisesti ja odottelin kärsivällisesti, että voi ja sokeri sulivat vuokaan ja alkoivat muodostaa karamellia. Nostelin sitten varovasti kuumaan sokeri-voiseokseen nektariinipuolikkaat leikkuupinta ylöspäin. Kuumaa seosta saa tosiaan varoa, ettei se roisku. 

Nostin taikinalevyn vuoan päälle ja lusikan varsipäällä painelin taikinan reunan nektariinipalojen ja vuoan reunan väliin. Paistoin torttua noin 15 minuuttia, kunnes taikina oli kauniin ruskeaa. 

Annoin tortun vetäytyä vuoassa muutamia minuutteja ja kiepautin sitten varovasti veitsellä taikinan ja vuoan välistä siltä varalta, että taikina olisi tarttunut vuokaan. Otin tarjoiluastian ja laitoin sen vuoan päälle, toivoin parasta ja patakintain suojatuin käsin kiepautin vuoan nurinpäin lautaselle. Varovasti nostin vuokaa ja se irtosi ihan nätisti. Tarjosin tarte tatinin suklaajäätelön kanssa päivällisen päätteeksi, kaverina hyvä kuppi espressoa. 

Aion tehdä tästä hiljaksiin juttusarjan, jolle perustan CampaSimpukan ylälaitaan oman välilehtensä. Lisään sinne kaikki #suurikeittokirjahaaste-aiheiset postaukset ja kommentoin postauksissa myös kyseisiä kirjoja muutamin samoin, ehkä sitäkin mistä kirja on hyllyyni ilmestynyt. Samalla perkaan myös pois kirjoja, joita en katso haluavani säilyttää pitempään. Jos kirjoja joutuu poistopinoon enemmänkin, teen taas lahjoituspostauksen. Myös kunkin postauksen alareunaan kerään listaa kirjoista.

Tämä on ensimmäinen postaus sarjassa #suurkeittokirjahaaste,  en osaa edes arvioida kuinka monta keittokirjaa minulla on. Tästä voi tulla pitkällinen juttu, mutta kun ajallista takarajaa ei ole, voin ottaa yhtä rennosti kuin Minna. Kiitos hyvästä ideasta, ilo olla mukana! 

Nopea puolivalmispiirakka

Pizzanpaistosta oli jäänyt vähän rapuja ja eräältä päivälliseltä savustettua lohta, jääkaapissa oli rulla Lidlistä ostamaani lehtitaikinaa. En oikein tiedä onko lehtitaikina oikea sana, vai pitäisikö sanoa voitaikina. Tuskin se voihin on tehty. Puff pastryksi sitä englanniksi sanotaan ja kääre  meni jo roskiin, etten voi siitä tarkistaa, miksi taikinaa puhutellaan.

Pikainen tähdenlentopiirakka

• rulla valmista puff pastrya
• noin 150 g savustettua lohta
• noin 100g jokiravun pyrstöjä
• 1 uusi sipuli varsineen
• 1 keitetty kananmuna
• 1 raaka kananmuna voiteluun

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinarullan suoraksi uunipellille leivinpaperin päälle. Asettelin täytteet puolelle taikinasta niin, että reunoille jäi tyhjää noin sentti pari. Alimmaksi laitoin sipulit, sitten savulohden, ravut ja päällimmäksi keitetyn kananmunan viipaleina. Käänsin taikinanlevyn reunan täytteiden päälle ja taittelin reunat yhteen. Voitelin pinnan raa'alla kananmunalla ja pistelin kuoreen reikiä kalapiikillä. Paistoin piirakkaa kiertoilmalla 20 minuuttia. Hyvää tuli, kypsää ja rapeaa! Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään jämäruokaohjeita ja jatkojalostusideoita. 

Nyt on loppu lähellä

Tänään on teemana loput ja viimeiset. Minun melkein vuoden mittainen vuorotteluvapaani on lopussa, torstaina palaan riviin. Tosin ensin vain opetuslapseksi, sillä minun lisenssini ovat vanhentuneet ja minua pitää opettaa oikein kunnolla, ennen kuin saan taas tehdä töitä itsenäisesti. Myös keittiössä oli jämäpäivä, tutkailin mitä jääkaapissa piileksii ja sen mukaan, kauppaan menemättä, valmistin meille päivällisen. Myös pakastimen puolella oli yhtä jos toista käyttöä vaativaa. Tiedossa siis taas pienimuotoinen yhden naisen kokkisota.

Näistä piti päästä eroon

• nollalaatikossa jääkohmeessa muutama pala hidasankkaa
• pakastimessa ollut lehtitaikinalevy (pakkaus kolhiintunut, viisainta käyttää pois)
• kaksi aukaistua kermapurkkia (miksi niitä on aina kaksi kaapissa?)
• avattu purkki mascarponea
• pakastehernepussin loput (nyt kun se ei vielä ole levinnyt pakastimen pohjalle)
• pekonipaketin loput

Herneet päätin käyttää ilmavaksi keitoksi, se on ollut paras onnistumisen sifonin kanssa. Pekoni pääsi keiton kaveriksi. Tämä oli ateriamme alkuruoka. Keiton tein aivan samalla tavalla kuin ensimmäisen sifonikokeiluni. En naputtele ohjetta tähän uudelleen, linkin takaa se löytyy helposti. Muistin muuten tällä kertaa lämmittää lautasetkin, minulla on ollut sellainen vekotin ties kuinka kauan ja olen tainnut käyttää sitä kerran aikaisemmin. Keitto pysyi lämpimänä ja kuohkeana selkeästi paremmin lämpimässä lautasella.

Pääruoaksi tein täältä löytämäni ankkapiiraan. Käänsin ohjeen brutaalisti google-kääntäjällä englanniksi ja sovelsin sen mukaan, mitä meiltä löytyi. Piirakan pohjaksi kelpasi lehtitaikinalevy oikein hyvin ja vaikkei ankka ollut savustettua, niin eipä siitä minua varmaan tilille vaadita. 

Ankkapiiras

• valmis lehtitaikinalevy (melkein pellin kokoinen)
• tähdeankkaa noin 150 g suikaleiksi leikattuna
• muutama kuivattu sieni, en muista minkä nimisiä ne ovat
• 1 punasipuli
• 3 kananmunaa
• 2 dl kermaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Sulatin taikinan, taittelin sen auki leivinpaperiarkin päälle ja kaulin sitä hieman suuremmaksi. Nostin taikinalevyn uunivuokaan ja pistelin sitä kalapiikillä. Esipaistoin pohjaa 180 asteessa kiertoilmalla 10 minuuttia. Sillä välin leikkasin ankanpalat suikaleiksi ja käytin niitä pannulla oliiviöljytilkassa, maustoin hieman lisää suolalla ja pippurilla. Liotin sieniä kuumassa vedessä hetkisen ja leikkasin sitten sienet suikaleiksi. Sekoitin vispilällä kerman ja kananmunat tasaiseksi seokseksi ja maustoin sen pippurilla ja ripauksella suolaa. 

Kun pohja oli esipaistunut, levitin sille ankkasuikaleet, sipulit ja sienet ja kaadoin päälle kerma-kananmunaseoksen. Paistoin piirakkaa vielä 180 asteessa kiertoilmalla noin 35 minuuttia. 

Jälkiruoaksi tein pienemmällä sifonilla jälkiruoan, johon upotin niin loput kermasta kuin mascarponestakin. Jälkkäristä kerron seuraavassa postauksessa, sillä sitä syömme vasta myöhemmin illalla tai huomenna, eikä siitä ole vielä kuvaa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokapostaukset ja hävikistä herkuksi-teemaiset kehitelmät. En laita tätä Sifoni-välilehdelle, sillä siellä on jo identtinen hernekeitto.

Pikkupiiraset

Olemme pian olleet vuoden kahden hengen talous ja sopeutuneet vähitellen siihen minkä verran ruokaa ostamme, enää jääkaappi ei ole niin täyteen sullottu (ei se olisi kyllä aikaisemminkaan tarvinnut olla, mutta oli) ja osaan jo valmistaa kerralla vähemmän ruokaa. Jos meillä jotain nykyään on välillä kokonaan loppu, niin se on leipä. Aikaisemmin meillä oli aina kahta tai kolmea leipää yhtä aikaa eri perheenjäsenten mieltymyksiin. Nyt aika usein leipää ei ole palastakaan, tai pussinpohjalla on pari kuivahtanut siivua ruisleipää. 

Tänään oli yksi niistä aamuista, jolloin leipä oli vähissä ja mietin, mitä laittaisin aamiaispöytään tarjolle. Muistin, että pakastimessa on pari levyä torttutaikinaa ja niistä tein pienet aamiaispiiraat kahdella eri täytteellä. Blogin alkuajoilta arkistoista löytyy samantapainen ohje joulukuulta 2012. 

Neljä pientä piirasta (eikö kuulostakin ihan sadun nimeltä?)

• 2 voitaikinalevyä
• 2 viipaletta breasolaa
• 2 viipaletta kylmäsavulohta
• 4 minimozzarellapalloa
• 6 kirsikkatomaattia
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaa
• pikkuisen juustoraastetta
• pippuria
• tuoreita yrttejä, minulla basilikaa ja persiljaa

Kuumenna uuni 210 asteeseen kiertoilmalla, ilman kiertoa 225 asteeseen. Sulata voitaikinalevyt. Ota esille neljä pientä vuokaa tai muffinipelti. Kun levyt ovat sulaneet, leikkaa ne kahteen yhtä suureen palaan ja kaulitse paloja ohuemmiksi, mitä ohueammaksi saat, sen parempi. Asettele levyt pieniin vuokiin tai muffinipellin kolosiin. Minulla oli neljä pientä alumiinista suklaafondant-vuokaa, joita käytin tähän. 

Laita kahden taikinakupin pohjalle ja reunoille bresaolaviipaleet, mikä tahansa kinkku tai muu leikkele käy hyvin myös. Kahden muun kupin pohjalle tulee sitten lohiviipaleet. Seuraavaksi asettele kuppeihin puolikkaiksi leikattuja kirsikkatomaatteja, kolme puolikasta kuhinkin, sekä minimozzarella pallot ja vähän yrttejä silputtuna. Sekoita astiassa kananmunat, kerma ja juustoraaste tasaiseksi ja lisää mukaan hieman pippuria. Jaa seos kuppeihin täytteiden päälle. Paista noin 20 minuuttia, kunnes taikina on kypsää ja täyte hyytynyt. Anna levätä kupeilla vähän aikaa, ennen kuin pyöräytät ohuella veitsellä vuoan ja piiraan välistä ja kumoat piiraset muotista. Syö niin kuumana kuin kielesi sallii, mutta muista, että tomaatti ja mozzarella ovat todella kuumia pitkään. 

Nyt paistaminen onnistui todella hyvin, taikina oli kypsää ja täyte hyytynyt oikein mainiosti. Hyvä, etten lisännyt yhtään suolaa, sillä sekä bresaola että lohi ovat suolaisia. Söimme pienet piiraat aamiaisella ja ne olivat niin täyttäviä, ettei leivänpuute talossa haitannut yhtään. 

Kaapintyhjennysquiche

Jääkaapista täytyi käyttää tuotteita pois ja syödäkin piti. Jotain oli liikaa, jotain ei ollenkaan. Lopputuloksena oli lohipiirakka, jossa ei ollut sitten niin mitään vikaa! Käytettävänä oli purkinpohja kermaa, kaksi pakettia viiriäisenmunia (muttei lainkaan kananmunia, ne menivät jo kakkuun edellisenä päivänä), juustokannikoita ja avattu paketti graavilohta, jota emme ehtisi syödä ennen reissuunlähtöä. Etsin ensin piirakkapohjaohjetta, johon ei tulisi kananmunaa, joita ei siis ollut talossa, mutta muistin ne viiriäisenmunat. 

Googlaamalla sain selville, että noin 5 viiriäisenmunaa vastaa yhtä kananmunaa ja niinhän se nyt järjenkin mukaan suurinpiirtein olisi. Siispä saatoin käyttää Everyday Flavors-blogin ohjetta, johon Google hyvää hyvyyttään tarjosi minulle käännöksen puolasta englanniksi. Listasta löytyi kyllä skottigaeli ja sundaneesi, muttei suomea, mistä hieman närkästyin. Toisaalta, nämä käännökset ovat useimmiten kyllä liian hauskoja arkipäivään. Englanniksi aineista ja määristä saa selkoa ja muut hassut kohdat voi ohittaa hymyllä. Tämän kielipoliittisen syrjinnän tähden minäkin rupesin heti soveltamaan minkä kerkisin. 

Lohipiirakka

Pohja

• 230 g vehnäjauhoja
• 120 g kylmää voita
• pikkuise  cheddarraastetta
• 5 viiriäisenmunaa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl kylmää vettä

Täyte

• 1 sipuli
• 1,5 dl kermaa (enempiä ei ollut)
• 8 viiriäisenmunaa
• 2 tl dijonsinappia (enkä laittanut)
• juustopaloja raastettuna, noin 100 g yhteensä (minun lisäykseni)
• muutama graavilohiviipale
• pippuria
• ripaus suolaa
• loput viiriäisen  munat rikottuina täytteen päälle (minun lisäykseni)
• tuoretta tai kuivattua tilliä (ei meillä ollutkaan tilliä)

Leikkasin kylmän voin pikkukuutioiksi ja mittasin jauhot ja suolan kulhoon. Nypin sormin voin jauhoihin niin, että koostumus muistutti hiekkaa. Lisäsin mukaan juustoraasteen ja viiriäisenmunat, jotka ovat viheliäisiä kuoria keitettyinä ja raakoina ne vasta pistävätkin vastaan ja koko ajan mukaan meinaa tulla pieniä kuorenpaloja. Siksi rikoin ne pikkukuppiin enkä suoraan taikinaan. Ei se muutenkaan olisi viisasta mahdollisen pilallisen munan vuoksi, mutta en aina viitsi olla niin huolellinen. Onni on toistaiseksi ollut myötä. Sekoitin ainekset ja lisäsin ihan pikkutilkan kylmää vettä. Sain muodostettua aineksista tasaisen taikinan, jonka käärin kelmuun ja laitoin jääkaappiin noin puoleksi tunniksi miettimään kaikkia tekosiaan. Ei niitä kyllä paljon ollut ehtinyt kertyä, kun oli ollut olemassakin niin vähän aikaa, mutta kumminkin.

Kuumensin uunin 170 °C asteeseen kiertoilmalla (ohje sanoo kyllä 180 °F, mutta en tietenkään usko nut sitä) ja etsiskelin esille kaikki täytteen ainekset. Kaulitsin pohjan pitkulaiseksi levyksi, halusin käyttää kaunista suorakaiteenmuotoista irtopohjavuokaani. Voitelin kevyesti vuoan, kun en muistanut meinaako siihen tekeleet tarttua voitelematta. Asettelin levyn vuokaan ja painelin taikinan pohjalle ja reunoille, jätin hieman taikinaa ylettymään vuoan reunojen ylitse, käytin brittikokki James Martinin vinkkiä. Minnehän sekin mies on kadonnut, ei näy juuri nykyään kokkiohjelmissa? Mutta eipä oikeastaan näy kokkiohjelmiakaan, ellei kaikkia kymmeniä Jamie Oliverin ja Gordon Ramsayn ohjelmia oteta huomioon. On nekin ihan kyllä ihan ok äijiä, ei siinä mitään. Gordon saisi huutaa minulle kitarisat täristen ihan hyvin. Keittiössä. 

Asiaan. Jätin siis hieman taikinaa vuoan reunojen yli ja taitoin se kevyesti ulkopuolelle, pistelin pohjaa kalapiikillä sieltä täältä. Asetin taikinapohjan päälle leivinpaperipalan ja ripottelin sille ylisievät keraamiset piirakkapainoni. Niitä tekisi joka kerta mieli maistaa, edes yksi, mutta olen pysytellyt järjissäni siltä osin. Myös kuivat herneet tai riisi käy painoksi, niitä voi käyttää tässä tarkoituksessa monta kertaa (niitä ei tee mieli maistaa), kippaa vaan jäähtymisen jälkeen takaisin pussiin tai purkkiin. Esipaistoin pohjaa noin 20 minuuttia. Vartin kohdalla otin pohjan uunista siksi aikaa, että poistin painot ja paperin ja paistoin vielä viisi minuuttia. Jäähdytin pohjaa sitten hetkisen ja heti kun näppini antoivat myöten koskea vuokaan, leikkasin terävällä veitsellä vuoan reunaa myöten ylitaivutetun taikinan. Näin reunasta tuli siisti, eikä se sitten loppupaistamisessa enää kutistuisi. Kai, toivottavasti, fingers crossed. (ei kutistunut)

Esipaistamisen aikana olin rikkonut kahdeksan viiriäisenmunista kulhoon, lisännyt sinne kermaa ja raastanut mukaan jääkaapin juustoaarteita, esimerkiksi oikein hyvää, kipakkaa cheddaria ja sitten jotain, jossa ei lukenut mitään tunnistetietoja, mutta elossa se oli. Muttei liian elossa, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mukaan ei päässyt myöskään mitään ulkojuustoja. Silppusin mukaan pienen sipulinkin ja sekoitin täytteen tasaiseksi ja ripautin sinne suolaa ja pippuria. 

Kun pohja oli jäähtynyt sopivasti, asettelin lohiviipaleet taikinakuorelle, kaadoin täytteen päälle ja vielä loput viiriäisenmunat kokonaisina. En tietenkään kuorineen päivineen, vaan tappelin ne rikki ja koitin saada keltuaisetkin pysymään ehjinä. Törkkäsin vuoan takaisin uuniin ja paistoin piirakkaa vielä noin 20 minuuttia, kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta kauniinvärinen. Piirakka oli hyvää kuin mikä, eikä se haitannut, että ohje olisi ollut luettavaksi esperanto(hkok)sikin, muttei suomeksi. Onko google-esperanto tuollaista? Sanokaa te.