Macarrones con Gambas y Azafrán – espanjalainen sahrami-katkarapupasta

Välillä pitää syödä pastaa, vaikka olisi mitkä ruokahaasteviikot, onneksi Spain on A Fork-blogista löytyy myös espanjalaisia pastaohjeita vaikka kuinka paljon. Tämän päivän aterian ohje on täältä. Ohje olisi huutanut pulskia raakoja rapuja, mutta meillä oli melkoisen pikkuisia pakastekatkarapuja, saivat kelvata. Ja kelpasivatkin. Retkiolosuhteisiin tämä ruoka sopii juuri siksi, että se valmistetaan yhdellä pannulla, säästyy tiskiä. Kerrankin tein oikean määrän, jaksoimme syödä kaiken, eikä jäänyt nälkä. 

Macarrones con Gambas y Azafrán

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 3 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 0,5 pimentonia (espanjalainen savustettu paprikajauhe, oma lisäykseni)
• muutama hippu sahramia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa roseviiniä (myös oma lisäykseni)
• 100 g pakastekatkarapuja
• 2 dl kuivaa pastaa
• 2 dl vettä
• puolikas kasvisliemikuutio
• tuoretta persiljaa

Keräsin kaikki ainekset valmisteltuina tarjottimelle ja tein ruoan ulkona Campingazin grillillä, jolle saa hyvin paistinpannunkin. Kuumensin ensin pannua hetkisen ja lorautin sille oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin pannulle ensin sipulit ja kuullotin niitä kolmisen minuuttia. Sitten lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja viinin, sekoittelin ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Murustelin kasvisliemikuution puolikkaan pannulle ja ripottelin mukaan hieman pimentonia ja sahramia. Kun viini oli kiehunut noin puoleen ripottelin pannulle pastat mahdollisimman tasaisesti ja kaadoin päälle sen verran vettä, että pastat olivat kokonaan nesteen pinnan alla. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 8 minuuttia, kyseessä oli aika nopea pasta, noin viiden minuutin kiehumisajalla, mutta en arvellut, että se imisi nestettä niin pian niin paljon. 

Kun pasta oli kypsää ja neste melkein kokonaan imeytynyt ruokaan, kumosin päälle vielä katkaravut ja laitoin kannen päälle. Tässä vaiheessa kaasupanos grillissä alkoi vedellä viimeisiään. Tänään se vihdoin loppui, montakohan ruokaa olen silläkin tehnyt ja luullut, että nyt se varmasti loppuu. Tänään oli se päivä sitten. Lopuksi vielä hieman sekoittelin ruokaa, ripautin päälle vähän pippuria ja persiljaa. Oli oikein oivaa ruokaa, etenkin kun olen aavistuksen verran flunssassa. Siltikin jaksoin syödä koko annokseni ja se maistuikin, joten tuskinpa minulla on koronaa. 

La Vuelta on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli vuorossa vuorietappi, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta loppunousu oli. Se nopein oli Marc Soler ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Jonas Vingegaard, hänen johtonsa toisena olevaan Jaoa Almeidaan on 48 sekuntia, joten liian mukavaksi ei Jonas voi itseään vielä tuntea, etenkin kun Joao on osoittanut vahvuuttaan muutamana etappina aivan kylliksi. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tämä ruoka kuuluu kategoriaan omasta tai asiakkaan päästä. Olen tehnyt tämän tapaisia ruokia usein, viimeksi viime vuoden Vueltan aikaan ja olenpa silloin nimennyt ruoan aivan samalla tavallakin. Nyt kun avasin tuon viime vuotisen postauksen, palasivat mieleen ne kirveltävät nolostuksen tunteet, olin juuri kaatunut omatoimisesti pyörälläni aivan pöhkössä paikassa ja menettänyt kasvoni ainakin itselleni joksikin aikaa. Harmi miten ikävät asiat eivät poistu muistoista, mutta hyvät asiat saattavat kadota taivaan tuuliin liiankin nopeasti. Mutta tuolloinkaan ei käynyt pahasti, henkiset hiertymät olivat fyysisiä suurempia. Tänä vuonna olen välttänyt täyteläisesti kaikki pyöräilyyn liittyvät vaaranpaikat, koska en ole ajanut pyörällä vielä metriäkään!

Nytkin koitin tehdä ruokaa oikein vähän, mutta tuli sitä silti vähän liikaa. Virhe lähti siitä, että valitsin kaupasta liian ison pakkauksen kanaa, olisi pitänyt ottaa se, jossa oli 200 g. Ehkä vielä opin ostamaan mahdollisimman vähän. Sieniä olin kyllä ostanut vain kaksi ja ne maksoivat puoli euroa. 

Vuoden 2025 Vueltan kana-riisipannu

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä viipaloituna
• 2 valkoista isohkoa herkkusientä viipaloituina 
• 2 pientä perunaa lohkoiksi leikattuina (0-1 olisi riittänyt)
• 1 pieni tomaatti lohkoiksi leikattuna
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 300 g kanan sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• muutama sahramihippu
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl raakaa riisiä (uskokaa tai älkää, puoli desiä olisi riittänyt)
• 1 dl valkoviiniä (siitä ei tingitä)
• 0,5 kasvisliemikuutiota (kerron myöhemmin mitä sille tapahtui)
• 3 dl vettä
• tuoretta persiljaa
• sitruunamehua

Tein ruoan kokonaan yhdellä paistinpannulla, en sillä eilen kehumallani uudella pienellä pannulla vaan kesällä 2022 jostain alankohollantilaisesta marketista ostetulla. Käsittelin kasvikset ja sienet ensin ja aloitin sitten kuumentamalla lorauksen öljyä pannulla ja levittelin sille punasipulit ja valkosipulit. Paistelin hetkisen ja kumosin sipulit lautaselle odottamaan. Pannulle jäi sen verran öljyä, ettei lisää tarvittu pannulle päätyneiden sienien ja perunoiden paistamiseen. Muutaman minuutin kuluttua kumosin nekin lautaselle sipuleiden seuraksi. 

Nyt lisäsin hieman oliiviöljyä ja nostelin kanapalat pannulle ja maustoin niitä suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Paistoin kanapaloja (suikaleita oikeastaan, sisäfileet ovat aika pitkulaisia) muutaman minuutin ja nostelin nekin lautaselle, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä kokonaan. 

Seuraavaksi kaadoin pannulle pienen lisäöljytilkan kanssa riisit ja ripottelin niille hieman sahramia, kuullotin riisiä parisen minuuttia ja lisäsin pannulle lasistani kunnon lorauksen valkoviiniä annoin sen kiehua melkein kokonaan kokoon. Kaadoin sitten pannulle pari desiä vettä ja pudotin liemikuution mukaan. Sekoittelin ja hetken päästä, kun seos kiehui, lisäsin mukaan alkupaistetut sipulit, perunat, kanapalat ja vielä vähän ajan päästä tomaattikuutiot ja herneet. Sekoittelin ja lisäilin vettä muutamaan otteeseen, niin että riisit kypsyivät hitaasti, samoin muut ainekset. 

Noin vartissa kaikki oli kypsää, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ennen tarjoilua vielä ison lorauksen sitruunamehua ja persiljaa. 

Annostelin ruokaa lautasille ja aloimme syödä. Tiedä mikä varjelus tässä kohden kävi, mutta minun ensimmäisessä haarukallisessani oli se kasvisliemukuution puolikas, joka ei ollutkaan liuennut ruokaan. Olipa muikea makuelämys, saatoin hieman irvistää ja lähes yökätä. Mutta sain sen palautettua haarukkaan ja kompostikuppiin. Piti käydä juomassa hieman vettä ja limsaa, että ätläkkyys lähti suusta ja pääsin palaamaan ruoan pariin. 

Muuten ruoka oli oikein hyvää, mutta sitä oli lopulta vähän liikaa. Lupaan ja vannon, että opettelen tekemään sekä retkikeittiössä, että kotikeittiössä oikean määrän ruokaa. Meidän ei ole järkevää retkiolosuhteissa koota mitään tähdenlentoja tai keräilyeriä etenkään näin ruokahaasteiden aikaan, kun ideana olisi tehdä uusia ruokia joka päivä, eikä tässä enää mitään työlounaita tarvita. On vain jotenkin vaikea käsittää, että yksi perunakin voi olla liikaa tai desi riisiä. Ehkä joskus opin, ehkä en. 

La Vueltassa oli taas karmeaan nousuun päättyvä vuorietappi. Katsoimme sitä ruoanlaiton ohessa ja syödessämme. Leirialueen maksullinen netti toimii erittäin hyvin ja sitä olemme tässä nyt hyödyntäneet. Tänäänkin nähtiin pienehkö kisaa hidastanut mielenosoitus, mutten pitänyt sitä pahana. Loppunousussa kaksi suosikkiani Jaoa Almeida ja Jonas Vingegaard ajoivat viimeiset kilometrit kahteen pekkaan, mutta Jonas ei kyllä vetänyt yhtään, ei kyllä pudonnut kelkastakaan. Näytti siltä, että hän tarkoituksella jätti taistelematta etappivoitosta, joka kyllä kuuluikin ehdottomasti Almeidalle. Jonas Vingegaard johtaa nyt kokonaiskilpailua 46 sekunnilla, Joao Almeida on toisena, hyvityssekunneilla hän sai muutaman sekunnin johdosta nipistettyä. Huomenna on myös vuorietappi, joka päättyy jyrkkään nousuun. 

Garbanzos con Huevos – kikherneitä ja kananmunaa

Tänään oli taas paikkakunnan vaihto edessä ja kulkeuduimme jälleen kerran Loiren laaksoon. Minulta on vähän kyselty, että miksi kuljemme aina samoja reittejä. En oikein tiedä miksi sitä pitäisi perustella tai puolustella, me kuljemme siellä missä tykkäämme kulkea ja pysähdymme paikoissa, joissa on mukava olla. 

Jotta emme kuitenkaan olisi ajaneet aivan samaa reittiä Epernaysta Gieniin, ajoimmekin vähän eri reittiä. Sepä olikin mielikuvituksellista. Emme olleenkaan osanneet odottaa, että matkan varrella olisi kyliä ja kaupunkeja, kirkkoja ja vesitorneja. Meillä oli kaksi navia hommissa emmekä totelleet kumpaakaan juurikaan. Nyt olisi ollut paikallaan se tympääntynyt ääni, että no menkää ihan mistä tykkäätte. Kävimme muutamassa kaupassa matkan varrella, että saimme aikaa kulumaan ja olihan jääkaapissa taas tilaakin muutaman päivän pysähdyksen jälkeen. Nyt jääkaappi sitten onkin todella täynnä ja myös säilykeruokalaatikko, kävin sen läpi ja järjestelin, päässäni sijaitsee täyteläinen tietoisuus siitä mitä ruokaa meillä tällä hetkellä on. Harvinainen tilanne. 

Päivälliseksi grillasimme kanavartaat ja niiden valinnassa käytimme erittäin hyvää kriteeriä, pitää olla metallinen varrastikku. Ostimme kevätretkellä jostain kaksi varrasta ja saimme niiden mukana metalliset varrastikut, mutta kaksi on aika vähän. Nyt niitä on neljä emmekä enää tarvitse enempää. 

Espanjalaisena sivukkeena meillä oli Garbanzos con Huevos, eli kikherneitä kananmunalla, ohjeen otin mistäpä muualta kuin Spain on A Fork-blogista. Albert teki annoksiinsa uppomunat, mutta minä halusin nyt tehdä espanjalaiset käristetyt kananmunat, suureksi osaksi tiskinsäästösyistä. Ja hyvin toimivat. Pienensin taas ohjetta, tästä tuli ehkäpä noin 1,5 henkilölle mitoitettu määrä, mutta meille se riitti niin hyvin, että olimme tyytyväisiä, ettei tullut tehtyä mitään muita sivukkeita. Vähän taas muuntelin ohjetta sen mukaan, mitä meillä oli aineksia. 

Garbanzos con Huevos

• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikas punasipuli silputtuna (jäänyt edelliseltä kokkaukselta)
• 3 pientä valkosipulinkynttä siivutettuna
• 5 vähän nahkeaa kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni tölkki kikherneitä huuhdottuna (noin 2 dl)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (liemeksi, kun pitäähän sitä nyt olla jotain nestettä missä ruoka hautuu)
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• ripaus pimentonia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antti grillasi kaksi kaupan lihatiskistä ostettua kanavarrasta, joissa oli kenties mainitut metalliset varrastikut. Lihapaloja oli 4/varras, niissä oli myös muutama pala vihreää paprikaa ja kaksi kirsikkatomaattia. Marinadia oli todella varovaisesti, ei mitenkään uiden, kuten Suomessa usein on. Samaan aikaan, kun minä tein kikhernesivukkeen, Antti hoiti grillauksen Campingazin pienellä grillillä, vartaita täytyi käännellä aika monta kertaa, sillä lihapalat olivat aika suuria, mutta lopputulos oli mitä mainioin. 

Ostimme tänään uuden pienen paistinpannun, sillä olen tuuminut, että kolme kattilaa ja yksi paistinpannu ei ole se paras kombo retkikokkailuumme. Jätämme toisen sarjakattiloista kotiin tältä reissulta, sen sarjan kolmas, suurin kattila siellä onkin. Nyt voin käyttää tarvittaessa kahta pannua yhtä aikaa. #kuihienooseon

Tänään sitten käytin kuitenkin vain yhtä pannua, sitä uutta. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja kaadoin sille reilun lorauksen oliiviöljyä. Kumosin pannulle silputun sipulin ja viipaloidut valkosipulit ja paistelin niitä reilut viisi minuuttia. Tuuli aika reippaasti, joten piti olla tarkkana, ettei kaasuliekki sammu, vaikka tuulisuoja olikin viritetty. Tuulen suunta vaihteli koko ajan. 

Hetken päästä lisäsin pannulle tomaattikuutiot (alkoperäisohjeessa käytettiin jotain säilöttyä tomaattituotetta, mutta minä halusin käyttää tuoreet mutta jo vähän nahkeat tomaatit) ja lorauksen viiniä. Siitä sain seokseen tarpeeksi nestettä. Noin kolmen minuutin kuluttua lisäsin vielä pannulle huuhdotut kikherneet ja sekoittelin ja maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Kun vartaat alkoivat olla valmiit, mutta jäivät vielä grillin kuvun alle hautumaan, kumosin kikhernesivukkeen pieneen foliovuokaan ja peittelin sen kannella. Kuumensin pannun uudelleen sitä välillä pesemättä (makupartikkelit you know) ja kaadoin kuumalle pannulle taas lorauksen oliiviöljyä. Rikoin kaksi kananmunaa pannulle paistumaan. Tällaisten espanjalaisten rapeaksi paistettavien kananmunien täytyykin hieman kipristyä reunoiltaan ja ne saattavat hieman poksahdella. Siksi olikin hyvä, että paistaminen tapahtui ulkona, eikä rakkaan CampaAdrian keittiössä. Kananmunan pohja ja reunat tulivat rapeiksi, valkuaiset hyytyivät kokonaan, mutta keltuaiset jäivät aavistuksen valuvaksi. 

Annoksiin Antti nosti kummallekin lautaselle kanavartaan ja minä lusikoin ympärille kikhernesivuketta ja päälle vielä kananmunan. Kananmunan päälle ripotin hieman pimentonia, sen verran mitä tuuli ei ehtinyt vielä mukanaan ja hieman suolaa ja pippuria. Tuore persilja oli sitten viimeinen silaus. 

La Vueltassa olikin sitten loppua kohden sekava etappi, Palestiinan puolesta ja Israelia ja kansanmurhaa vastaan mieliään osoittavat olivat asettuneet maalipaikalle niin, ettei kisaa voitu ajaa loppuun turvallisuussyistä. Nyt kun maaliintulosta on jo aika pitkä aika, ei vielä ole tullut Vueltan sivuille etapin lopputuloksia eikä kokonaiskilpailun tilannetta. Kilvanajo lopetettiin kolme kilometriä ennen maalia eikä ilmeisesti hyvityssekunteja ja pisteitä jaettu ollenkaan, eikä ollut mitään seremonioita. Oletan kuitenkin, että Jonas Vingegaard johtaa edelleen, sillä hän oli toinen heistä kahdesta, jotka ylittivät kolmen kilometrin viivan. Mutta palaan asiaan myöhemmin, kunhan tilanne selkiää. 

Espanjalaistyylinen pihvi

Voi hyvät hyssykät, nyt kyllä kaavitaan laarin pohjia, googlasin notta Spanish steak ja tämmöiseen löysin.  Voisinpa tuota blogia hyödyntää toistekin. Etenkin kun käyttämäni ohje oli minusta ihan easy ja postauksessa sanottiin, että medium. 

Eilen Antti kävi kaupassa ja hänen oli tarkoitus ostaa jogurttia, juustoa ja perunoita ja paluukuormassa oli myös pakkaus pihviä, lupasivat olla tourdenous, mutta ihan varma ei voi olla. Emme yleensä ole enää käyttäneet lihaan niin paljon rahaa, mutta nyt kahteen pihviin meni taloudestamme 10€ ja rapiat. Niinpä oli tarpeen valmistaa ne niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Pihvin espanjalaisuus oli sen marinadi, se olikin oikein oiva. En ehkä tehnyt ihan niin kuin lähdeblogissa, mutta ei se mitään. 

Espanjalaisittain marinoidut pihvit

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä paprikaa, erivärisiä, suikaleiksi leikattuina
• 360 g naudan pihvilihaa kahtena pihvinä (pakkauksen mukaan tourdenos) 
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl pimentonia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä

Aloitin marinoimalla pihvit seoksella, jossa oli punaviinietikkaa (ohjeessä käytettiin sherryviinietikkaa, mutta minun ikääni päästyään kotikokki tietää, että etikka kuin etikka), pimentonia, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Pihveissä ei ollut mitään siivoamista, kunhan kääntelin ne kulhossa marinadiaineksissa. Saivat lillua siellä tunnin verran. 

Leikkasin sipulin ja paprikat suikaleisiin, yksi paprika oli mennyt huonoksi, mutta muut kolme joutuivat pannulle. Kuumensin ensin pannua hetkisen kaasuliedellä ja ennen kuin ehdin sanoa lintua muuksi kuin harakaksi, pitikin jo vaihtaa kaasupanos. Nämä kotimaan Biltemasta (lausutaan: Biltemaa) ostetut edulliset pullot ovat ihan parhaita. Maksavat puolet tai allekin siitä mitä vastaaavat täällä keskisessä Euroopassa. 

Kun pannu oli kuuma, kumosin sinne sipuli- ja paprikat oliiviöljyyn paistumaan. Kääntelin niitä noin 10 minuuttia joltisellakin kiinnostuksella, pari sipulisuikaletta saattoi päästä kärähtämään. Kaavin paprikat ja sipulit pannulta foliovuokaan odottamaan, peittelin ne foliosuikaleella. Mahtoivatko ne alkaa luulla siinä vaiheessa, että maapallo on litteä?

Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin öljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin marinoidut pihvit pannulle ja paistoin niitä noin 5 minuuttia puoleltaan. Pihvit olivat vähän eripaksuisia ja mittasin lihamittarilla sisälämpöä. Ohuempi saavutti 55 asteen sisälämmön vähän aikaisemmin kuin paksumpi, nostin ohuemman pannun reunalle kyljelleen, ettei se kypsyisi liikaa. Kun paksumpi pihvikin saavutti tavoitelämmön, lisäsin paprikat ja sipulit takaisin pannulle siksi aikaa, että ne lämpenivät. 

Annoksen sivukkeina oli yksi varras kummallekin, niissä oli kirsikkatomaatteja ja esikeitettyjä  perunoita, niitä Antti grillasi Campingazin grillissä, olin tehnyt niille pienen mausteseoksen pimentonista, oliiviöljystä ja pippurista. 

La Vueltassa on nyt jännät paikat, ensimmäistä lepopäivää odotellaan ja tänään piti vielä ajaa ihan simoina, kuten muuten huomennakin, lepopäivä on vasta maanantaina. Tänään nopein oli Jasper Philipsen, kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Torstein Træen jatkaa punapaidassa, vaikkei hän välttämättä osannut siihen uskoa. Toisena on Jonas Vingegaard, mahdollisesti sillä mielin, että huomenna homma otetaan taas omiin käsiin. Huominen etappi on mäkivoittoinen. Maanantain lepopäivä on merkitty vietettävän Pamplonassa, josta minä ja siskoni osaisimme kertoa kivan tapaspaikan, jos meiltä kysyttäisiin. 

Tomaatti-tonnikalakastike riisin kera

Olemme yhä Luxemburgissa ja päivän espanjalaisuus on tomaatti-tonnikalakastike riisille, ohje on tuttuakin tutummasta Spain on A Fork-blogista. Tämä on todella helppo ja nopea ruoka, pisin aika menee siitä, että riisi kypsyy. 

Tomaatti-tonnikalakastike kahdelle

• 1,5 dl raakaa riisiä
• 2,5 dl vettä riisinkeittimeen
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni purkki paseerattua tomaattia
• 1 dl valkoviiniä
• 4 eriväristä kirsikkatomaattia
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• jotain tuoretta yrttiä (jäi väliin, sillä satoi juuri ja yrtit olivat takatallissa turvassa)

Laitoin malliston pienimpään riisinkeittimeen 1,5 dl riisiä kypsymään 2,5 dl vettä. Leikkasin sipulin, valkosipulin ja tomaatit suikaleiksi, viipaleiksi ja kuutioiksi. Avasin tonnikalapurkin ja valutin siitä suosiolla tulevan öljyn pannulle ja lisäksi vielä 1 rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin sipuleita muutaman minuutin ja lisäsin mukaan tomaattikuutiot ja viinin. Kun viini oli kiehunut noin puoleen, lisäsin paseeratun tomaatin ja sekoittelin. Maustoin suolalla, pimentonilla ja pippurilla. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että riisikin oli kypsää. Pienellä riisinkeittimellä se ottaa kaikkiaan noin vartin. 

Annoksiin olisi ollut kiva laittaa vähän persiljaa, mutta tosiaan yrtit olivat sade-evakossa, mutta ilmankin pärjättiin. Kuva ei tästä ruoasta ole kaksinen, muttei se haittaa. 

La Vueltassa oli vuorietappi, joka näytettiin alusta loppuun. Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Juan Ayuso. Minulle jäi epäselväksi minkä takia hän pisti maaliviivalla sormet korviinsa, mitä hän ei halunnut kuulla. Norjalainen Torstein Træein jatkaa punapaidassa, Jonas Vingegaard on toisena 2min33sek perässä. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi, voi olla, ettei paita vaihda omistajaa silloinkaan. 

Alubias con Patatas a lo Pobre – pavut ja perunat

Tänään meillä oli päivällisellä sellainen ruokalaji kuin Alubias con Patatas a lo Pobre,  joka on suomeksi köyhän miehen pavut ja perunat. Eli monista Välimeren maista tuttua talonpoikaskokkausta edullisista aineksista. Näissä ruokalajeissa hienous piilee siinä, että ne ovat todella yksinkertaisia valmistaa, usein varastoraaka-aineista ja silti niissä on makua yllin kyllin. 

Otin ohjeen luottoblogistani Spain on A Fork. Sieltä löytyy valtavasti nopeita ja helppoja espanjaisia ruokaohjeita, ei tosin liharuokia. En edes huomannut pariin ensimmäiseen vuoteen, ettei siellä ole niitä, sillä kaikkea muuta kokattavaa on niin paljon ja monipuolisesti. 

Alubias con Patatas a lo Pobre

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli suikaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 pienehköä perunaa kuorittuna ja suupaloihin leikattuna
• 1 tomaatti pieniksi kuutioiksi leikattuna
• tölkki säilöttyjä suuria valkoisia papuja (Pirkkaa, en nimittäin ole löytänyt mieluisia täältä Keski-Euroopasta)
• 2 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin ensin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin sitten perunapalat, sekoittelin ja paistelin muutaman minuutin. Ripottelin pannulle pimentonia ja pippuria, sekoittelin ja kumosin pannulle tomaattikuutiot. Sekoittelin taas ja kaadoin päälle pari desiä vettä ja kasvisfondin. Viimeisenä lisäsin pannulle huuhdellut pavut ja taas sekoitin. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kiehua maltillisesti sen aikaa, että perunat olivat kypsiä. Maistelin, suolaa ei tarvinut yhtään, sitä oli fondissa tarpeeksi, mutta pippuria kiersin myllystä. Annoksiin vielä päälle tuoretta basilikaa ja hieman sitruunamehua. Lautasilla oli myös pannulla kuumennetut valmiit kalaleikket ja espanjalainen papu-perunasivuke maistui erittäin hyvältä. 

La Vueltan kuudes etappi oli Andorraan päättyvä vähintään semivuorietappi, ellei ihan varsinainenkin. Katsoimme taas noin 65 km lopusta ja siinäpä tapahtui niin, että voittajaksi ajoi Jay Vine. Toisena maaliin tullut norjalainen Torstein Træen. Hän otti punapaidan itselleen ja Jonas Vingegaard putosi viidenneksi. Saapa nähdä miten kisa tästä eteenpäin kehittyy. 

Champiñones con Cebolla y Ajo Recipe – herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

 

Vuotuisen La Vuelta- haasteen toisena ruokana esittelen hyvän sienitapan (tapa on uskoakseni yksikkö, usein sanotaan suomeksikin tapas, joka on monikko). Tein tämän jo kotona muutama viikko sitten, mutta säästin ohjeen postaamisen tänne reissun ajalle, jolloin ei aina ole aikaa kokkailla kovin kummoisia. Niin on juuri tänään, kun hyödynsimme sunnuntain Saksan rekkavapaita väyliä. Otin ohjeen näihin ihaniin sieniin täältä.

Herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

• oliiviöljyä
• 8 melko suurta herkkusientä 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tomaatti
• ripaus pimentonia
• muutama sahramihaiven
• tuoretta tilliä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli hyvin yksinkertainen valmistaa, ensin paistoin herkkusieniä oliiviöljyssä joka kyljiltään muutamia minuutteja. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla ja nostin lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja paistoin suikaleiksi leikattua sipulia ja valkosipulia myös muutaman minuutin. Maustoin ne pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja kun sipulit olivat mysiytyneet lisäsin mukaan pieniksi kuutioiksi leikatun tomaatin. Sekoittelin ja siitähän sukeutui hyvä sakea kastike. Nostelin herkkusienet pannulle kastikkeeseen ja kypsentelin kannen alla vielä muutaman minuutin. Ennen tarjoilua pintaan vielä silputtua persiljaa niin por favor. 

La Vueltan toinen etappi oli ehtinyt melkein maaliin ennen kuin me ehdimme perille leiripaikkaan. Tällä campingilla on hyvä wifi ja katsoimme päivällisen jälkeen 30 viimeistä kilometriä talleenteelta. Ilokseni Jonas Vingegaard ajoi voittajaksi ja otti sen tien punaisen johtajan paidan omakseen. Huomenna näyttäisi olevan myös mäkinen etappi ja meillä on mahdollisuus katsoa sitä, sillä emme muutamaan päivään liikahda täältä Moselin varresta. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tänään söimme eilisen ruoan, tosin vasta tänään valmistettuna. Eilen kokkausintoni oli pakkasella, mutta tänään taas kunnolla plussalla. Otin ohjeen BBC:n sivuilta ja soveltelin mieleni mukaan. 

Kana-riisipannu kahdelle vähistä aineista

• 2 ohutta kanafilettä, 75 g kpl
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 10 todella ohutta viipaletta leikkelechorizoa (jäi eiliseltä tapastelulta)
• 1 pieni punasipuli
• 1/4 punaista paprikaa
• 1/4 keltaista paprikaa
• 1/5 pienehköä kesäkurpitsaa
• 0,5 dl riisiä (ei ollut enempää!) 
• 1 dl punaviiniä
• 2 dl vettä
• tuoretta persiljaa, ruukun loput (tällä leirillä on komposti, saa vietyä ruukun jämät sinne ja maailma pelastuu)
• 2 rkl sitruunamehua (ois ollut kiva, mutten älynnyt)

Jätin jonkun verran lähdeohjeessa olleista mausteista, menin melko basic levelillä. Ja valmistustapakin oli yhden pannun menetelmällä tiskinsäästösyistä. 

Aloitin leikkaamalla paprikapalat suikaleiksi ja muut osat pakkasin jääkaappirasiaan. Kuorin sipulin ja silppusin sen. Kesäkurren leikkasin myös suikaleiksi ja erottelin leikkelerasiasta ohut chorizoviipaleet, ne olivat kuin ohutta salamia, ei sellaista kovaa ikimakkaraa. Kanapalat leikkasin suikaleiksi ja ripottelin niille suolaa, pippuria ja pimentonia. 

Kuumensin pannua ja sillä pari rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin muutaman minuutin kanapaloja ja sitten lisäsin pannulle sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Paistelin kaikkia jokusen minuutin. Ripottelin pannulle mukaan riisipussin loput, sitä oli todella vähän, mutta päätin että saapa riittää. Lisäsin mukaan punaviinin ja vettä sekä ohuet chorizoviipaleet ja laitoin liekin pannun alla pienelle, kannen päälle. Riisin kypsyminen otti noin 20 minuuttia, vettä piti vielä hieman lisätä ja ripotin lisää pippuria ja pimentonia. Suolaa en lisännyt, sillä chorizossa on suolaa paljon. 

Kun riisi oli kypsää ja vesi-viiniseos oli imeytynyt aineksiin, olikin ruoka valmista. Ripottelin vielä persiljaa päälle ja söimme koko komeuden aamuisen leivän loppujen kanssa. Vaikka näytti, että pannussa riisinjyvä etsii kaveriaan, sitä oli lopulta oikein sopivasti. Jaksoimme syödä kaiken, muttei tullut ähky. 

La Vueltassa oli etappi, jota ehdimme katsomaan vasta aika lopussa ruoanteon sivussa. Netti toimii hyvin ja saatoimme katsoa lähetystä oikein hyvin. Voittajaksi nousi kyseisen Espanjan seudun oma poika, Urko Berrade. Hänen vanhempansa olivat maalin jälkeen halaamassa poikaansa, että katsokaa nyt, meidän poika se voitti! Hauskaa! Kokonaiskilpailun kärki se vaan kyttäilee toisiaan edelleen, Ben O'Connor on ensimmäisenä ja viisi sekuntia perässä Primoz Roglic. 

Patatas Bravas ties monettako kertaa

Tänään minulla oli aikomus tehdä kivaa ruokaa, johon ostaisin markkinoilta pinaattia ja sieniä. Markkinat olivatkin aivan minimaaliset, muutama koju vain, eikä siellä ollut sen enempää sieniä kuin pinaattiakaan. Eikä niitä ollut läheisessä keskustan pikkukaupassakaan. Ancenisin torstaimarkkinat ovat sitten varmaan suuremmat, ne ovat kirkon läheisellä aukiolla. 

Tämän täydellisen epäonnistumisen tähden tein sitten meille monta kertaa aiemminkin tehdyt espanjalaiset savupaprikalla maustetut perunat, patatas bravas. Niiden kanssa oli vihannessekoitusta ja pikkuisia makkaroita. 

Patatas Bravas kahdelle

• 8 pientä perunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia

Tämä on niin helppo juttu, ettei se oikein edes tarvitsisi mitään ohjetta, mutta kirjoitetaan nyt kumminkin. Keitin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet, leikkasin ne suupalan kokoon. Paistoin paloja oliiviöljyssä, kunnes ne olivat nätin värisiä ja maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Aiolia meillä ei ollut, enkä muistanut edes tavallista majoneesia nostaa pöytään. Ei se mitään. 

La Vueltan 8. etappi oli taas minun makuuni mitä parhain, sillä mäkisen etapin voitti Primoz Roglic ja niin ollen hän kohensi tilanneettaan ja pienensi eroa kokonaiskilpailua johtavaan Ben O'Connoriin alle neljään minuuttiin. Huomenna vielä ajetaan ja maanantaina on sitten lepopäivä. 

Mikä olisi veikkauksesi kauanko tämän postauksen tekemiseen meni aikaa? No, minäpä kerron. Tunti. 60 minuuttia! Antti vei roskia monen sadan metrin päähän jätekatokseen ja sillä aikaa sain poistettua yhden kuvan googlekuvistani. Niin hyvä netti tällä kertaa, eikä omilla gigoilla ole sen kummempi. Ranskanpatti alkaa olla taas hyvällä mallilla. 

Chorizoa, tomaattia ja riisiä pannulla

CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään, kun La Vuelta starttasi Lissabonista. Muutama etappi kisan alussa ajetaan Portugalissa ennen siirtymistä Espanjan puolelle. Me tälläydyimme sinne heti ensimmäisestä päivästä, mutta vain lautasten kautta. Fyysisesti olemme Loiren varrella Amboisessa. 

Foodgawker, minun vuosikausien luottosivustoni ruokaohjeiden löytämiseen on ilmeisesti loppunut, eikä minulla ole mukana yhtään hyvää espanjalaiseen ruokaan keskittyvää kirjaakaan, joten kirjoitin googleen Spanish recipes ja päädyin BBC:n sivulle, jossa lueteltiin ns. suurimpia espanjalaisen keittiön hittejä. Matkakeittiössäni on melko rajalliset mahdollisuudet kokkailla, mutta nyt minulla oli jääkaapissa pieniä chorizoja raakamakkaroina ja luulin meillä olevan paellariisiäkin, mutta se pussi osoittautuikin sitten olevan orzoa. Olisi sekin itseasiassa käynyt tähän ihan hyvin, mutta käytin risottoriisiä. Alkuperäisohje löytyy täältä. Pienensin ohjetta rutkasti ja vähän soveltelin varastojeni mukaisesti. 

Chorizo-riisipannu kahdelle

• 2,5 dl kanalientä fondista
• 1 dl kuivaa riisiä 
• 4 pientä chorizoa (raakamakkaraa) kukin leikattuna neljään palaan
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl pimentonia (savustettua paprikajauhetta)
• 1 suuri keltainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 12 vihreää kivetöntä oliivia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa 

Kiehautin kanaliemen ja nostin kattilan syrjään odottamaan. Laitoin pannun  samalle kaasulieden liekille kuumenemaan ja lisäsin sille pikkutilkan oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille chorizopalat ja paistelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin hieman öljyä, sillä raakamakkaroista irtosi rasvaa hyvin maltillisesti. Sipulisilppu ja valkosipuli päätyivät seuraavaksi pannulle chorizopalojen kanssa ja kuullottelin niitä muutaman minuutin. 

Sitten oli riisin vuoro, ripottelin sen ja pimentonin pannulle muiden ainesten sekaan ja annoin sen kuullottua pari minuuttia, mutta varoin polttamasta. Kaadoin sitten kolmasosan liemestä pannulle ja nostin sen kiehumaan. Riisi alkoi heti imeä nestettä ja vartioin sitä silmä kovana, ettei riisi pääsisi palamaan. Lisäsin lientä niin, että noin vartin päästä meni viimeinen tilkka pannulle, samaan aikaan lisäsin sinne tomaattikuutiot ja oliivit sekä sitruunamehun. Kypsyttelin koko seosta vielä noin 10 minuuttia, että tomaatti kypsyi ja ja liemi oli imeytynyt kokonaan riisiin,  johon jäi kivasti purutuntumaa. Maustoin vielä pippurilla ja basilikalla, suolaa tämä ruoka ei erikseen tarvinnut. 

Olipa hyvää riisiruokaa, juuri sopivasti kahdelle, ei jäänyt mitään tyhmiä lusikallisia, muttei ollut liian vähänkään. 

La Vuelta siis alkoi Lissabonissa henkilökohtaisella aikaa-ajolla. Mukana on monta suosikkiani (he varmaan ovat otettuja, että saavat olla suosikkejani), viimevuotista voittoa puolustava Sepp Küss, Nairo Quintana ja Primoz Roglic. Joukkuesittelyssä torstaina Primoz varasti shown tulemalla paikalle muka myöhässä, mutta kyllä se hänelle suodaan, tuo pieni parrasvalohetki. Koko esittely oli kyllä surkea, äänet puolet ajasta päin mäntyä eikä kaikkia ajajia näytetty edes sekuntia. 

Aika-ajo ei aina ole kaikkein jännintä seurattavaa, mutta tällä kertaa oli melkoisen jänskää. Brandon McNulty oli lopulta nopein ja hän ajaa huomenna punaisessa johtajanpaidassa. Huomenna on hilly-statuksella oleva etappi ja kisaa päästään kunnolla aloittamaan. Leirialueen netti toimi oikein hyvin koko etapin ajan, en enää ujostele käyttää wifiä reippaasti, jos se toimii. Jos ei toimi, niin sitten mennään omien mobiiligigojen voimin, katsoen lopusta muutama kymmenen kilometriä. 

Saltavallao – leipää ja kananmunaa pannulla

Nyt en voisi iloisempi olla, La Vuelta on päätösetappia vaille valmis ja Sepp Küss todella voittaa ensimmäisen suuren ympäriajonsa, kunhan tulee huomenna maaliin. Olin melkein loppuun asti pelokas, että tallikaverit tekevät hänelle kuprun, mutta onneksi ei. Tämä oli minun laskuissani vuoden paras ympäriajo, niin on usein aiemminkin käynyt, vaikka alussa vaikuttaa, ettei oikein mitään ole tiedossa. 

Päivän espanjalaisena kokkauksena oli Saltavallao-niminen ruoka, jota hieman tuunasin, koska kyseessä oli melkein viimeinen haastekokkaus tälle vuodelle. Ohjeen otin Spain on a Fork-blogista ja laitoin siihen lisäksi loput jääkaapissa olleesta chorizosta. 

Saltavallao – espanjalainen leipä-kananmunapannu kahdelle

• 10 cm pätkä patonkia kuutioiksi leikattuna
• 10 cm pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni sipuli viipaleiksi leikattuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä paprikaa (keltainen ja oranssi) viipaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia (toinen huomattavan suuri) kuutioiksi leikattuna
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Ensin paistoin leipäpaloja hetkisen oliiviöljyssä ja nostin ne lautaselle odottamaan. Sitten tein saman chorizolle, niitä ei pidä paistaa liikaa, niistä tulee kuin kuivaa korkkia helposti. Seuraavaksi pannulle pääsivät chorizorasvaan ja pieneen lisätilkkaan öljyä sipulit ja valkosipulit. Niiden päälle kippasin parin minuutin päästä tomaattikuutiot ja paprikaviipaleet. Paistelin niitä viitisen minuuttia ja lisäsin vettä pannulle sen verran, että sinne muodostui pieni kastike, jonka annoin kiehua parisen minuuttia. 

Maustoin seosta suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Sitten kumosin mukaan leipäkuutiot ja chorizoviipaleet ja sekoittelin. Rikon pannulle kaksi kananmunaa ja laitoin kannen päälle. Minuutin kuluttua sammutin liekin pannun alta ja annoin kananmunien kypsyä melkein kokonaan kannen alla jälkilämmössä. Keltuainen jäi sopivasti juoksevaksi. Annoksiin vielä päälle hieman pippuria ja tuoretta basilikaa. 

Tämä muistutti aika paljon shaksukaa, oli oikein kiva yhden pannun ruoka tänä iloisena päivänä. Ja olisi ollut ilman chorizoakin, kuten Albert teki. 

One-pot-menetelmän jatkoa – espanjalainen kana-riisipannu

Leppoisa  elo Noirmoutierin saarella jatkuu. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme ennalta suunnitellulle pyöräretkelle saaren reunoja pitkin. Olimme laittaneet kartallemme katsottavaksi viisi kirkkoa ja yhden vesitornin ja laskimme reitille tulevan matkaa noin 40 km. Cubeni akku lupasi, että latinkia on jäljellä 85% ja olin sitä mieltä, että se piisaa oikein hyvin. 

Ajoimme ensin katsomaan oman kylämme kirkon, vaikka sen viime vuonna näimekin, muttemme katsoneet. Vissi ero. Sitten ajelimme yhden toisen pienen kirkon kautta saaren pääkaupunkiin, jolla on mukavan yksinkertaisesti sama nimi kuin saarella, eli Noirmoutier. Kävimme siellä eilenkin, kun oli markkinapäivä ja #ihanhirveeruuhka. Nyt oli paljon rauhallisempaa.  Katsoimme saaren pääkirkonkin, vaikka olimme katsoneet sen aiemminkin. 

Sen jälkeen lähdimme uusille reiteille, suurimmaksi osaksi pyöräväyliä. Muita kulkijoita oli jonkun verran, muttei ollenkaan niin paljon kuin eilen ja kevään pitkänä viikonloppuna, jolloin oli suorastaan pyöräkaaos. Tykkäämme kypäröihin asennetusta puhejärjestelmästä, saatamme jaaritella yhtä jos toista ja varoittaa tiellä olevista esteistä, vastaantulijoista jne. Niiden akut ovat hämmästyttävän hyvät, emme ole ladanneet niitä kuin kerran koko reissulla, vaikka olemme tehneet monta usean tunnin pyöräretkeä. Tulee muuten juteltuakin enemmän kuin introvertti usein huomaakaan haluavansa. 

Ajelu saaren länsipään kautta toi nähtäville useita kirkkoja, nyt ne kaikki ovat omalla googlekartallamme kuvan kera, luulenpa, että kaikki saaren kirkot on nyt katsottu. 

Maksettu nettiyhteys toimii edelleen, enkä enää aio koputella puuta enkä syljeskellä. Saimme katsottua La Vueltaakin ruoan teon yhteydessä tietokoneeltani ja olen sitä mieltä, että 15 € viikon nettiyhteydestä on oikein soppeli hinta. Emme toki aio (ehkä) viipyä täällä kokonaista viikkoa, mutta kolmen päivän jälkeen säästö on jo saavutettu. 

Päivän espanjalaisen ruokaponnistuksen ohjeen otin täältä. Ihan kaikkia mausteita minulla ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä, mutta oikein kelvollisen makumaailman sain aikaan. Sipuliosasto ja viini ovat omaa lisäystäni. Myös tekotapa oli hieman brutaali, koska halusin säästää tiskiä.

One pan Spanish Chicken and Rice

• 1 uuden sadon sipuli
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• chilihiutaleita
• kuivattua tomaattimurua (Portugalin muistoja)
• kuivattua appelsiinimurua (samoin Portugalin muistoja)
• tuoretta timjamia 
• tuoretta lehtipersiljaa
• 200 g ohuita broileriviipaleita (luvalla sanoen marketin tiskistä eivät ihan parhaita paloja)
• 1,5 dl paellariisiä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 3 dl kanalientä (fondista)
• 1 sitruuna (puolikas viipaleiksi leikattuna, puolikas ruokaan suoraan puristettuna)

Leikkasin sipulin ja valkosipulin viipaleiksi. Maustoin broileriviipaleet suolalla, pippurilla, pimentonilla, chihiutaleilla, tomaatti- ja appelsiinimuruilla, timjamilla ja persiljalla. Luritin paloille hieman oliiviöljyä ja kääntelin paloja kertahanskalla suojatulla kädellä myyntipakkauksessa, taas tiskinsäästö mielessä. 

Paistoin ensin sipuleita oliiviöljyssä parisen minuuttia ja nostin silput lautaselle odottamaan. Sitten paistoin maustettuja broileriviipaleita pannulla samassa öljyssä. Leikkasin ohuita viipaleita saksilla pienempiin paloihin. Nostin puoliksi paistuneet palat lautaselle myös odottamaan, samalle kuin sipulit, koska tiski. 

Jatkoin yhä samalla pannulla ja kaadoin sille ensin riisit ja kuullotin niitä öljyn lopuissa pari minuuttia ja lisäsin sinne sitten lorauksen viiniä, koska minusta se oli hyvä idea. Vähän kuin risotossa. Sitten nostelin pannulle riisin päälle sipulit ja broileripalat ja kaadoin päälle kanafondilientä niin paljon, että riisi oli kunnolla peitoksissa. Nostin lämpöä pannun alla niin, että liemi kiehui maltillisesti. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 25-30 minuuttia. Kurkin muutaman kerran. Lientä ei tarvinnut lisätä. 

Kun liemi oli imeytynyt riisiin, puristin mukaan puolen sitruunan mehun ja ripottelin vielä vähän suolaa, pippuria, pimentonia ja yrttejä. Oli oikein maukas ruoka, hyvinkin paellan makumaailmaa, vaikken saanut siitä niin houkuttelevan väristä kuin lähdeohjeessa. Tiskiäkin tuli melko vähän.

La Vueltan 17. etappi oli vuorivoittoinen ja päättyi kovaan nousuun. Katsoimme noin 25 viimeistä kilometriä ja tahdista vastasi Jumbo, voittajaksi ajoi Primoz Roglic, toiseksi tuli Jonas Vingegaard ja kolmanneksi puristi itsensä synttäripoika (29 vuotta) Sepp Küss, kaikki samasta tallista. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kiva Sepp, Jonas toisena ja Primoz kolmantena. Kisa ei ole vielä ohitse ja vaikka toivoisin Seppin voittavan, niin ei taida käydä.