Sydämellistä aamiaista

Tähdenlentoteema jatkui, kylmässä pidetty savulohen loppu pääsi tänään aamiaisella pieniin somiin munakkaisiin, jotka paistoin äidin sydänvuokassa. Käytin niihin myös sipulikastikkeen loput ja pikkuisen tomaattia. 

Savilohimunakkaat (6 kpl)

• 3 kananmunaa
• 50g lämminsavulohta
• 1 dl voi-sipulikastiketta
• 0,5  tomaatti
• tilliä
• voita vuoan voiteluun
• pippuria (suolaa ei tarvinnut lohessa ja kastikkeessa ollleen suolan lisäksi)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele muffinivuoan kolot huolellisesti. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti ja lisää mukaan nestettä, meillä oli se kastikkeen loppu, siinä oli hieman kermaa mukana. Jos sinulla ei ole mitään sopivaa kastiketta tuhottavaksi, käytä loraus kermaa tai maitoa, tuorejuustonokaretta tai vaikka vettä, jos muuta ei ole saatavilla. Mausta pippurilla ja suolallakin, jos muissa aineksissa ei ole suolaa. 

Kaada seosta muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja lisää mukaan mieluista täytettä. Meillä oli lämminsavulohta, mutta vaikka feta, kinkku tai mifu käy tähän hyvin. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi, ripottele niitä pinnalle ja samoin täytteeseen sopivaa yrttiä, meillä oli lohen kaverina tilliä. Kinkun kanssa käy hyvin timjami ja fetalle basilika. Paista muffinimunakkaita noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat hyytyneet, mutta eivät vielä päässeet kuivumaan. Nauti aamiaisella lämpiminä tai vaikka brunssilla tai eväsruokana viilennettyinä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuoka-aiheisia postauksiamme. 

Lentävät tähdet – pihvistä paahtopaistiksi

Eilen meillä oli päivälliskutsut eteläisille ystävillemme, he olivat siitä kivoja vieraita, että tulivat puolitoista kiloinen naudan sisäfile kainalossaan. Saimme fileen grillattua juuri ennen kuin lumisade alkoi ja onnistuimme yhteistuumin sen kanssa aika mukavasti. Vähän piti käyttää pötkylää uunissakin, sillä Big Green Eggin kanssa on vielä opettelemista. Vaikka kuinka söimme ja söimme, jäi lihaa kuitenkin kelpo pala, jonka käärin folioon ja laitoin kylmään. 

Tänään mietimme, mitä oikein söisimme, vai söisimmekö mitään. Menin sitten katsomaan jääkaappiin sillä silmällä ja puolta tuntia myöhemmin meillä oli edessämme tunkutarjotin vol 2.

Lihaksikas tunkutarjotin vol 2 kahdelle

• noin 250 g pala grillattua sisäfilettä
• 6 uutta perunaa (törkeän kalliita, eivät sen väärtejä)
• 3 kananmunaa
• 2 tomaattia
• pala fetaa
• purkin loppu maustekurkkuja
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia 
• basilikaa
• majoneesia ja srirachaa
• kaupallista tillikastiketta

Höyrytin perunat ja keitin kananmunat. Leikkasin paahtopaistimaiseksi foliossa jääkaapissa ässehtineen lihan ohuiksi viipaleiksi. Halkaisin perunat ja kananmunat juustolangalla puolikkaiksi. Pilkoin tomaatit ja fetankin paloiksi. Asettelin kaikki pitkälle lautaselle ja lurittelin päälle oliiviöljyä ja pyöräytin myllystä pippuria ja suolaa. Timjami oli taas kuoleman kielissä, mutta pikkuisen sitä riitti pihville ja basilikaa tomaatille. Pikkuisiin kuppeihin lusikoin srirachalla maustettua majoneesia ja tillikastiketta. 

Vaikka kalenteri jo väittää, että olisi kevät, jatkuu meillä vieläkin lintujen ruokinta. Tänään onkin ollut oikein liikenneruuhka takapihalla ja lajikirjo kevään suurin. Vappubrunssi oli tarjolla heti aamusta alkaen! 

Crêpet kantarelli-pinaattitäytteellä

Tänään eilisestä riekkumisesta johtuen päivä lähti käyntiin vasta niin myöhään, että aamiaisesta tuli lounas, brunssiksi sitä ei voine kutsua, sillä ruokalajeja oli vain yksi. Päivän ranskalaiseksi panostukseksi valmistin täytettyjä crêpejä. Sain käytettyä yhtä jos toista käyttöikänsä päätä lähestyviä elintarvikkeita, joten edellispäivien ylellisyyteen luistahtaneet kokkailut ja ravintolasyömiset hieman loiventuvat. Ohjeen näihin herkkuihin otin blogista nimeltä Fashionedible. Minä sain ohjeen mukaisilla määrillä 5 lettua, 9-10 en millään, tai sitten bloggaaja oli tehnyt tosi pieniä lettuja. Ohje ei taida olla kovin oikeaoppinen crêpetaikina, mutta oli kyllä helppo paistaa ja kääntää. Makukin oikein hyvä. Saatoin konvertoida hieman huolettomasti. Täyteohjeessa oli käytetty valkosipulia, vaihdoin sen punasipuliin, sillä menemme illalla teatteriin, enkä halua haista kovin voimakkaasti.

Crêpet kantarelli-pinaattitäytteellä

Taikina

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 3 dl maitoa
• ripaus suolaa
• 30 g voita sulatettuna + hieman paistamiseen
• hieman sitruunankuorta raastettuna

Täyte

• 1 uusi punasipuli varsineen (olisi saanut olla toinenkin)
• pikkuisen pieniä kantarelleja (noin kourallinen)
• tuoretta pinaattia (kaupan pakkaus, en muista paljonko siinä oli grammoissa)
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• ranskankermaa (minulla yrttimaustettua, alkuperäisohjeessa käytettiin ricottaa)

Kastike

• 0,75 dl kermaa
• 1 tl dijonsinappia
• pippuria ja suolaa (ihan vähän)

Koristeluun

• sitruunankuorta raastettuna

Sekoita taikinan ainekset blenderissä tasaiseksi. Paista pannulla tai crêpelevyllä niin ohuita lettuja kuin onnistut. Minusta taikina olisi voinut olla hieman ohuempaa, mutta en kuitenkaan lisännyt maitoa. Pinoa letut lautaselle odottamaan, laita väliin suikale leivin- tai voipaperia estämään lettuja tarttumasta toisiinsa.

Silppua sipuli täytettä varten, tarkista sienien puhtaus ja ota pinaateista huonoksi menneet lehdet pois, ne pilaantuvat niin nopeasti. Paista ensin sipulia muutama minuutti, lisää pannulle sienet ja jatka paistelemista. Lopuksi lisää pinaatit ja kypsennä niitäkin hetkinen, niin että ne menevät kasaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla. 

Kastiketta varten kaada kerma pieneen kasariin, siis tosi pieneen ja lisää sinappi. Kiehauta kastike, ohjeessa puhuttiin, että vain kiehumisen partaalle, mutta halusin kastikkeesta hieman paksumpaa, joten annoin sen kiehua pari minuuttia. Mausta suolaripauksella ja pippurilla. 

Levitä letulle ruokalusikallinen ranskakermaa, laita päälle ruokalusikallinen sieni-pinaattitäytettä. Kääri lettu kirjekuorimalliin neliöksi tai pitkittäin rullaksi, mikäli niin haluat. Laita kaikki rullat tai kääröt lautaselle, lusikoi päälle kastiketta ja jauha päälle tuoretta pippurimurskaa ja raasta hieman sitruunankuorta.

Tykkäsimme tosi paljon, vaikka lettujen rakenne oli hieman paksuhko, pysyivätpä hyvin kasassa. Täytettä olisi voinut olla reilummin, mutta toisaalta pieni määräkin maistui hyvin, sienet olivat erinomaisia ja harvemmin käyttämäni pinaatti hauska lisä.

Päivän Tour de Francen osuus tulee katsottavaksi  myöhemmin. Eilisen henkilökohtaisen aika-ajon voitti Tom Dumoulin ja keltaisessa jatkaa tänään Chris Froome. 

Sitruunaiset kookos-mustikkapannukakut

Pannukakkuohjeita ei voi olla varastossa liikaa. Blogin yläreunassa olevasta Pannukakut-välilehdeltä löytyvät kaikki Campasimpukassa kokeillut pannukakkuohjeet ja sieltä tämänpäiväinenkin ohje  tulee löytymään, kunhan ehdin sen sinne liittää. Olin ajatellut, että olisi mukava löytää uusi ohje, joka sopii laktoosittomalla ruokavaliolla olevalle ja mieleeni tuli kookosmaito. Laitoin foodgawkerin hakuun pancakes ja löysinkin kokeilemiseen houkuttelevan ohjeen House of Thrift-nimisestä blogista. Tuplasin ohjeen, mutta se oli liioittelua, vähempikin olisi riittänyt neljälle. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen määrät, siitä tulee noin 8-10 kymmensenttistä pannukakkua.

Sitruunaisia kookos-mustikkapannukakkuja

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 3,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 1 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• 3 dl kookosmaitoa
• 3 rkl sulatettua voita + vähän paistamiseen
• yhden ison luomusitruunan kuori raastettuna
• mustikoita (1 rkl/pannukakku)

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja teen niiden keskelle kuoppa. Kaada kuoppaan kookosmaito, sulatettu voi ja kananmunat. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen asettua sen aikaa, että valmistelet muuten aamiaispöydän tai luet vaikka lehden.

Kuumenna paistinpannu keskilämpimäksi ja sulata nokare voita pannulla. Lusikoi pannulle 3-4 annosta taikinaa pannun koosta riippuen, yhteen menee noin puoli desiä taikinaa. Paistan omat pannukakkuni crêpe-levyllä, siihen mahtuu neljä yhtä aikaa. Ripottele ruokalusikallinen mustikoita pannukakun vielä taikinaiselle pinnalle. Kun pannukakun pinta alkaa hyytyä ja siihen ilmestyy pieni ilmareikiä, käännä pannukakku ja paista toinenkin puoli kypsäksi. Tarjoa vaahterasiirapin ja tuoreiden marjojen kanssa. Kookos ja sitruuna maistuvat näissä pannukakuissa mukavasti ja sopivat laktoosia välttävälle, kunhan voikin on laktoositonta.

Jäljet johtavat lettutehtaalle

Sunnuntaiaamu alkaa jo edellisiltana, kun kysyn aamiaistoiveita. Enpä olisi uskonut aikoinaan, että sellaista kyselenkään, mutta niin vain kyselen. Vastaus oli eilen illalla aluksi, että kaikki käy, mutta pikkutinkauksella sain kuulla, että pannukakut maistuisivat. Sitä tosin on puolustusvoimienkin menussa aina torstaisin, mutta on kuulema ihan eri asia, vaikka onkin hyvää. Tarkistin, ettei Campasimpukan Pannukakut-välilehdeltä löydy vielä rahkalettuja, eli syrnikkejä. Muistin oikein, joten tänä aurinkoisena sunnuntaiaamuna oli siis tarjolla syrnikkimukaelmia. Kopioin ainemäärät Hesarin ohjeesta.

Syrnikit neljälle (12 kpl)

• 250 g maitorahkaa
• 3 kananmunaa
• 1 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl sokeria
• 1 rkl vaniljauutetta
• ripaus sokeria
• voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna taikina tekeytyä puolisen tuntia. Taikina on aika paksua, joten sen paistamiseen ei tarvita kolollista lettupannua. Minä paistoin omani crêpelevyllä. Tarjoa tuoreiden marjojen kanssa ja jos kaipaan kansainvälisyyttä pöytääsi, nosta sille vaahterasiirappipullokin.

Näistä ei tainnut tulla ihan suosikkejamme, rakenne oli niin erilainen kuin amerikkalaisten serkkujensa. Mutta nyt on kokeiltu.

Synttäripannukakut

Nike?

Olen nyt harjoitellut aikuisen äitinä olemista kaksi vuotta. Osaan jo hieman, korostan sanaa hieman. Tänään on esikoiseni 20-vuotispäivä, tuo sänkitukka saapui lomalle Kainuun Prikaatista ja sai toivoa mitä tahtoo aamiaiseksi, sekä päivälliseksi ennen kuin lähtee illalla takaisin. Sai toivoa eilenkin ja joka kerta, kun tulee lomalle. Yleensä toive on "jotain lihaa". 

Tänä aamuna tarjolla oli pannukakkuja, tuota Amerikan matkojen vakioherkkua, jota jaksaa syödä korkeintaan kerran kuukaudessa. Vaikka niin kovin pidän Nigellan ohjeesta ja Rachelinkin ohje on mainio, ebelskiverit ovat hyviä ja dutch babyt kivoja, halusin kokeilla tänään jotain uutta. Muistin, että jääkaapissa on purkki mascarponea ja mietin, että josko sitäkin voisi pannukakkutaikinaan laittaa, ihan kuten jogurttia tai ricottaakin. Ja kylläpä ohjeita löytyi, kun vain naputteli sanat mascarpone ja pancakes foodgawkerin hakuun. Päädyin kokeilemaan ohjetta Picky Cook-blogista. 

Mascarponepannukakut neljälle

• 4,7 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 0,7 dl sokeria
• ripaus suolaa
• 4,7 dl piimää
• 2 kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 2 rkl suolatonta voita sulatettuna
• 1 dl mascarponea (ohjeessa vähän vähemmän, olin ronskilla päällä)
• 1 rkl vaniljauutetta (ohjeessa 1 tl, mikä ei tunnu missään)
• 1 sitruunan kuori raastettuna

Sekoita ainekset taikinaksi, älä vatkaa liikaa. Anna taikinan hieman asettua ja paista sitten muutama pannukakku kerrallaan voissa keskilämpimällä pannulla. Minä käytin jälleen crêpe-laitetta, sillä siinä mahtuu paistamaan neljäkin pienehköä pannukakkua kerrallaan. Varo pannukakkujen pinnan palamista, mieluummin mieto lämpö, että ne ehtivät kypsyä sisältäkin. Raaka pannukakkutaikina ei maistu hyvälle, sanokaa minun sanoneen. 

Pannukakut tarvitsevat tietysti ylleen kunnon lorauksen aitoa vaahterasiirappia ja raikkaita marjoja. Nuo pannukakkupinot hävisivät alta aikayksikön, emmekä me Kammenpyörittäjän kanssa käyneet vadilla kuin kerran. Mascarpone toi makuun mukavaa happamuutta ja ilmeisesti piimä keveyttä. Oikein hyvä ohje.

Jouluaamun tähdenlento riisipuurosta

jäälyhtymuotia joululta 2013

Mielessäni on vieno haikeuden tunne, sillä päähäni pälkähti mahtoiko eilen olla viimeinen kerta, kun vietimme aattoa näin oman perheen kesken. Menossa elämänvaihe, jossa nuoret alkavat irtautua kodista, eikä vielä voi tietää, missä kukin ensi vuonna tähän aikaan on. Niinpä olin erityisen iloinen siitä, että tänä aamuna heräsin hiljaisessa, rauhallisessa talossa ja kaikki muut olivat vielä nukkumassa, mutta lähellä.  

Aatonaatolta jäi melko paljon riisipuuroa, jota olen säilyttänyt yhdessä muiden jouluruokien kanssa improvisoidussa lisäjääkaapissa ulkona, muutamassa lämpöasteessa. Siellä kaikki ruoka säilyy hyvin peiteltynä, eikä tarvitse komuta koko jääkaappia läpi jotain pientä etsiessään. Tein riisipuurosta jatkojalostetta jouluaamun brunssille.

Vatkasin purkillisen kuohukermaa, johon olin lisännyt pienen lusikankärjellisen vaniljatahnaa ja maustanut hieman sokerilla. Sekoitin pehmeän vaahdon puuroon joka notkeutui mukavan ilmavaksi. Olihan puurossa alunalkaenkin kermaa.

Keitin pienen annoksen vadelmakiisseliä pakastevadelmista. Kiehautin ne noin puolessa litrassa vettä ja makeutin sokerilla. Siiviöin marjat pois ja suurustin kiisselin teelusikallisella perunajauhoja, jotka sekoitin tilkkaan vettä. En tahtonut lopputuloksesta sakeaa kiisseliä, vaan enemmän mehukeittomaista. 

Valmistin hieman mantelipraliinia koristeeksi. Silppusin leikkuulaudalla muutamia manteleita paloiksi. Kuumensin ison paistinpannun melko lämpimäksi ja kaadoin sille noin 0,75 dl sokeria, joka alkoi pian sulaa pannulla. Vahdin sitä tarkasti, ettei se palaisi, mutten sekoitellut. Sokerista alkoi muodostua ruskettuvaa karamellia. Juuri kun arvelin, että sokeri pian palaisi, nostin pannun pois liekiltä, kaadoin karamellin leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja ripottelin mantelisilpun päälle. Kun praliini oli jäähtynyt, rikoin sen murusiksi. Olisi kannattanut laittaa mantelit jo pannulle, niin ne olisivat takertunet vielä paremmin praliiniin. Otin neuvoja tähän jouluisaan aamujälkiruokaan Nordic Diner-blogista.

Annokseen lusikoin ensin muutaman ison lusikallisen pehmeää riisipuuroa, valutin vadelmamehukeittoa ympärille ja ripottelin praliinia keskelle. Ei hassumpi tähdenlento.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

jouluaamun pudding

jouluna 2013 mansikka kukkii ja viinisuolaheinä kasvaa

Nopeat Koskenlaskija-herkut iltapalalle tai brunssipöytään

Edit: kaupallinen yhteistyö, Valio

Campasimpukka osallistuu Blogiringin kautta yhdentoista muun blogin kanssa Valion Koskenlaskija-kilpailuun. Aikani on ollut harvinaisen kortilla viime viikot. Onneksi teemaan  liittyi niin nopeus, kuin helppouskin ja se, että tuotteet olisivat kätevästi ostettavissa lähikaupasta. Hellepäivä ei innostanutkaan viihtymään lieden ääressä yhtään liian pitkään, joten pyöräytin muutaman pikaisen palasen, jossa hyödynsin Koskenlaskija-juustoa, jonka makuna on sipuli-ruohosipuli. Minulla ja sulatejuustolla on ollut vuosia verraten etäiset välit, mutta nyt meillä oli oiva tilaisuus tutustua hieman paremmin.

Lehtitaikinalevyt ovat näppäriä käyttää muulloinkin kuin joulun aikaan. Minulla onkin yleensä paketti tai kaksi valmiita levyjä pakastimessa, niin nytkin. Tuumin, että pienet muffinivuoassa paistettavat juustotäytteiset minipiirakat voisivat olla hyviä. 12 minipiirakkaa valmistui näistä aineksista:

• 6 pientä lehtitaikinalevyä
• puoli pakettia (125 g) Koskenlaskija-sipuli-ruohosipulijuustoa
• noin 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 12 viipaletta poroleikkelettä
• punaista pestoa
• ruohosipulia
• persiljaa
• basilikaa
• pippuria

Otin taikinalevyt sulamaan leivinpaperin päälle ja kuumensin uunin 225 asteeseen. Notkistin sulatejuuston vatkaamalla sen yhdessä turkkilaisen jogurtin kanssa tasaiseksi massaksi. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt pitkittäin kahteen suikaleeseen. Sivelin suikaleille ensin pestoa ja sen päälle Koskenlaskija-massaa. Juuston päälle sijoittelin puolikkaiksi leikattuja leikkeleviipaleita ja ruohosipulisilppua, persiljaa ja basilikaa sekä ripauksen pippuria. Käärin suikaleen rullaksi ja nostin rullan muffinivuoan koloseen. Paistoin minipiirakoita noin 15 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet kauniin paistopinnan ja olivat ilmavia ja kypsiä. Nostin ne varovasti vuoasta leivinpaperin päälle jäähtymään. Minipiirakat voi hyvin tehdä paistamista vaille valmiiksi vuokaansa ja jättää jääkaappiin odottamaan iltaa.

Kaksi taikinalevyä oli jäämässä ylitse, joten samoilla uuninlämmöillä paistoin niistä grissinin tapaisia tikkuja. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt neljään pitkittäiseen suikaleeseen ja sivelin niiden pinnat Koskenlaskija-juustomassalla. Ripottelin päälle nigellansiemeniä ja kiersin suikaleet muutamaan kertaan kierteelle. Paistoin tikkuja noin 15 minuuttia ja olin syödä ne kaikki, ennen kuin maltoin ottaa kuvaakaan. Juusto maistui mukavasti lehtevissä tikuissa. Sopisivat varmaankin hyvin keittojen kaveriksi. 

Koska juustomassaa oli edelleen vähän jäljellä, sommittelin vielä vaikkapa koululaisen kesäpäivään sopivan välipalan, joka myöskään ei ole jääkaapissa säilyttämisestä moksiskaan. Auringonkukkaleipäviipale sai ylleen poroleikkeleeseen käärittyjä minitomaatteja, lusikallisia Koskenlaskija-juustomassaa, yrttejä ja viereensä salaattia. Leipä vain mehevöityi jääkaapissa ja juusto sopi erinomaisesti yhteen poron kanssa.

Äänestäneiden kesken arvotaan punainen Lotus savuttamaton hiiligrilli (arvo 179 €). Äänestysaikaa on tästä päivästä 7.7. asti ja voittaja julkaistaan 8.7. Tutustu ehdokkaisiin ja äänestä mielestäsi reseptiä!

Yhteistyössä Valio Koskenlaskija

Tartinet aamiaiselle

Otimme tuntumaa ranskalaisiin aamiaistapoihin syömällä tänään tartineja, jotka ovat ns. open sandwichejä, olisiko se sitten suomeksi vaikka voikkari? Leipien päällysteissä on mielikuvitus rajana ja tein aamiaiselle sekä suolaisia, että makeita vaihtoehtoja. Leikkasin tuoreesta vaaleasta, rapeakuorisesta leivästä vinottain viipaleita. Makeisiin leipiin tein ricottasta levitteen, jonka maustoin ripauksella sokeria ja lirauksella vaniljauutetta. Levitin ricottaa leiville ja asettelin mansikoita ja mustikoita osalle leivistä, osalle ison lusikallisen viime viikolla tehtyä raparperikompottia.

Käänteismakeisiin leipiin laitoin pohjalle sipauksen tuorejuustoa. Osaan leivistä tuli päälle parmankinkkua, tomaattia ja basilikasilppua. Osaan laitoin parmankinkun päälle munakokkelia, goudaraastetta ja ruohosipulia.

Koska sain ajatuksen näiden leipien laittamiseen vasta tänä aamuna, en ollut varautunut erityisesti niitä varten. Seuraavalla kerralla kokeilemme savukalaa tai graavia lohta, oliivitahnaa, keitettyjä kananmunia viipaleina, tuoreita hedelmiä mascarponen päällä jne. Nyt minulla oli vähän kiire muutenkin, mutta olisi hauska valmistaa oikein monenlaisia leipiä valmiiksi sopimaan jokaisen makuun. Tartinien sanotaan sopivan yhtälailla alkupaloiksi, brunssille, lounaalle ja iltapalalle ja vaihtoehtoja on tosiaan niin paljon, kuin vain ehtii keksiä. Myös erilaisia leipälaatuja voi käyttää aivan vapaasti.

Tour de Francen 17. etappi oli jälleen kiinnostava. Eilisen dopingkohun jälkeinen harmistus kotikatsomossa on jätetty nyt taakse ja keskityimme seuraamaan vuorietapin edistymistä. Välillä reitti kulki sumun keskellä, näytti todella pelottavalta, kun ajajat laskivat täyttä vauhtia sumun sekaan. Pallopaidassa jatkaa Thomas Voeckler ja hän varmisti jo mäkimestaruuden. Keltaisen paidan pitää edelleen Wiggins, jonka pulisongeista en vieläkään pidä ollenkaan. 

Pienoiset tomaattipiiraat aamiaiselle

Olin toiveikas, että alkukesän kiireet olisivat töissä jo ohitse siinä vaiheessa, kun minun lomani päättyi, mutta toive oli turha ja ennenaikainen. Ehkä parin viikon päästä voi jo hieman hengähtää. Nyt on ollut mukava tulla kotiin töistä väsähtäneenä ja istua ruokapöytään Kammenpyörittäjän vastatessa kotirintamasta niin keittiössä kuin puutarhassakin. En ole ehtinyt miettiä lauantaina alkavia Ranska-kokkauksia ollenkaan, mutta luotan siihen, että päivä kerrallaankin tehdyt suunnitelmat kantavat samaan tapaan kuin viime vuonna. Tänä iltana Eurosportilla on jo Tour de France-lähetys joukkueiden esittelyn muodossa. Pitää liimautua tv:n ääreen, mikäli jalkapallo ei vedä pidempää kortta perheen miesväen keskuudessa. 

Koska toimi kutsuu vasta iltapäivällä, ehdin hieman selata muiden blogeja ja lueskella mukavia kesäisiä kokkauksia ja lomatarinoita, samoin vilkuilin foodgawkeria sillä silmällä, saisinko jonkun mukavan aamiaisidean. Tänään oli mahdollisuus perheaamiaiseen, mikäli unikekokin saataisiin jalkeille ennen kuin minun olisi lähdettävä töihin. 

Muistin joku aika sitten tekemäni parsataskut, joihin käytin puolet voitaikinalevyistä. Laitoin hakusanaksi puff pastry ja foodgawker tarjosi minulle tuhansia vaihtoehtoja. En tosin ole aivan viivalla, mitä käännöstä voi puff pastrysta käyttää parhaiten, mutta oli siellä ohjeissakin käytetty jos jonkinlaista taikinaa, niin ettei tässä käännökseen kannattanut tarkertua. Noin sivulla 20 hoksasin kivan pikkupiiraan ohjeen, joka kuulosti näin aamutuimaan tehtäväksikin mukavan helpolta. Otin taikinalevyt sulamaan. Kuumensin uunin 200 asteeseen.

Kaulin sulaneet levyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne kolmeen osaan. Raastoin juustoa noin 1,5 dl, käytin tujakkaa goudaa. Pistelin taikinalevyjen keskelle muutamia reikiä haarukalla, mutta vältin reunoja, jotta ne jaksaisivat kohota uunissa kauniisti. Ripottelin juustoraastetta ohuelti taikinalevyjen keskelle jättäen reunoille kaistaleet tyhjiksi. Leikkasin pikkuisia tomaatteja neljään osaan, meillä oli rasiallinen erivärisiä pikkutomaatteja. (kasvihuone ei vielä siltä osin tuota satoa) Asettelin lohkoja  juustoraasteen päälle. Ripottelin päälle hieman kuivattua basilikaa ja pippuria, muutama oliiviöljytippakin pääsi piiraiden pinnalle. Mausteiden osalta en siis seurannut ohjetta orjallisesti. Paistoin piiraita uunin keskiosassa noin 20 minuuttia ja jäähdytin ennen syömistä.

Takapihan vuokramökissämme ovat olleet jännät päivät käsillä. Milloin kirjosiepon poikaset tohtivat maailmalle? Eilen ainakin vielä vanhemmat ruokkivat ja siistivät poikaset pesään, mutta äsken Kammenpyörittäjä tulkkasi, että nyt poikaset ovat tulleet ulos pesästä.

kiirettä pitää

lakisääteisellä

Lentävä ebelskiver-pannu

Mainitsin tässä jokunen aika sitten , että yritän olla ostamatta uusia keittiövälineitä siitä yksinkertaisesta syystä, etten oikeasti tarvitse mitään. Tarkoitin tietysti sitä, etten tarvitse mitään sellaista, mitä minulla jo on. Jos huomaan kuitenkin aivan ilmiselvän, vakavan puutteen välineistössäni, asiahan on tietysti korjattava mitä pikimmiten. Tähän muotoseikkaan vedoten minun on ilo esitellä keittiöni uusi tähti: ebelskiver-pannu!
 

Pari viikkoa sitten hiljaiseksi äityneen työvuoron loppupuolella selailin foodgawkeria ja lähistöllä istunut työkaverini hihkaisi, että hei mitä nuo söpöt pallerot ovat. Ne olivat ebelskivereitä. En ollut koskaan kuullut näistä pienistä tanskalaisista pannukakkupalleroista, mutta hetken kuluttua tiesin ainakin sen, että tuollainen pannu minun on saatava. 

Tällä viikolla pannuni saapui, se aivan lensi luokseni. Perjantai-iltana sain USA:sta sähköpostin, joka kertoi pannun olevan matkalla. Maanantaina päivällä ovikello soi ja paketti oli perillä. On kyllä joskus vähän nolo olo, kun kuriiri ruskeissa polvihousuissaan tuo pakettejani juoksujalkaa ja kääreistä kuoriutuu esiin nippu etikettitarroja tai paistinpannu. Tuntuu, että noin kiireellä pitäisi kuljettaa vain jotain todella tähdellistä ja vakavaa, kuten rauhansopimuksia tai varaosia ydinvoimalaan.

Nolostus menee kyllä yleensä pian ohitse ja niin kävi nytkin. Pannu on ihastuttava, samalla tilasin pannukakkujen kääntämisen sopivat puutikut, ikään kuin mikä tahansa puikko ei siihen kelpaisi.  Selasin ohjeita ja tulin sivistyneeksi siinä määrin, että tiedän ebelskiver-kauden olevan auttamatta ohitse. Perinteisesti niitä on syöty Tanskassa joulun aikaan ja nimenomaan jälkiruokana, ei niinkään amerikkalaismallisesti aamiaisella. Kukaan ei varmasti kuvitellutkaan minun odottavan seuraavaan joulusesonkiin (enkä usko tanskalaistenkaan niin tekevän, jos ebelskivereitä tekee mieli), vaan aioin viikonloppuna tehdä ensimmäiset ebelskiverini. 

Tilatessani pannua en joko lukenut tuotetietoja riittävän hyvin (uskokaa tai älkää, joskus olen tilannut melkoisia sikoja säkissä) tai muuten missasin jotain, sillä en ymmärtänyt pannun käyvän vain kaasuliedelle. Se on täysin ymmärrettävää, viereinen kuva kertonee miksi.  Tästedes kyllä muistan  tutkailla hieman tarkemmin, mitä sinne erikoispikakiirehoppupakettiini oikein olen haalimassa. Onneksi meillä on kaasuliesi, joten en joutunut palautushommiin.

Koska omatuntoni kuitenkin hieman kolkutti uuden "tarpeellisen" pannun hankinnasta, bongailin sopivaa ebelskiver-ohjetta etsiessäni samalla muita käyttötarkoituksia pannulle. Vähentäähän se hankinnan tarpeettomuutta, jos keksin sille jotain muutakin käyttöä, kuin kerran kaksi vuodessa valmistetut pannukakut, eikö totta? Muutama kananmunaohje ainakin on jäänyt mielen pieleen kokeiltavaksi. Kokkeliseosta paistetaan pannun kolosissa, lisätään vaikka vuohenjuustomurua ja kevätsipulia, näytti hyvältä jonkun blogin ohjeessa. Kaksi käyttötarkoitusta on aina parempi kuin yksi.

En ole tunnettu kärsivällisyydestäni, tänään en jaksanut enää odottaa, viikonloppu on aivan liian kaukana. Kokeilin pannuani aamiaiselle, otin taikinan ohjeen täältä. Jälkikasvun ollessa koulussa tein puolikkaan annoksen, josta tuli kaikkiaan yksi pannullinen, 7 ebelskiveriä. Se oli oikein sopiva pieni koemaisto. Ohjeen mukaiset määrät tässä:

• 2,4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl sokeria
• 0,5 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 2 suurta kananmunaa eroteltuina
• 2,4 dl maitoa
• 2 rkl sulatettua voita (+vähän paistamiseen)

Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään. Vatkaa keltuaiset ja maitoa kevyesti ja lisää voisula niihin. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Yhdistä maito-keltuaisseos jauhoihin ja sekoita tasaiseksi, lisää valkuaisvaahto nuolijalla sekoittaen. 

Lämmitä pannua melko miedolla lämmöllä hetken aikaa ja pyyhkäise sulatettua voita pannun kolosiin. Lusikoi nopsasti koloihin vajaa ruokalusikallinen taikinaa ja pistele taikinaan samantien muutama marja, minä käytin karpaloita. Lusikoi toinen vajaa lusikallinen taikinaa päälle. Käännä pannukakkuset puisella tikulla työntäen reunasta, pallero pyörähtää nätisti ympäri. Tanskalaiset ebelskiver-spesialistit neuvovat amerikkalaisissa blogeissa, että kannattaa kääntää ensin neljäsosan verran, paistaa ihan pieni hetki ja sitten toinen neljäsosa, jolloin ebelskiveristä tulee sievän pyöreä. Melkein onnistuin tässä. Kannattaa varoa liian suurta lämpöä pannulla, etteivät pallerot saa liikaa väriä. Alle neljässä minuutissa pannukakut olivat kypsiä. Monessa blogissa vakuutettiin, että paksuhko taikina käyttäytyy nätisti tavallisella lettupannullakin, vaikkei sen matalissa koloissa saakaan aikaan pyöreitä pannukakkuja. Voin tekemisestä jäänyt hera olisi sopinut tähän taikinaan hyvin, mutta olin käyttänyt sen jo sämpylätaikinaan.

Ebelskiverit maistuivat ihastuttavan kevyiltä ja karpaloiset sattumat poksahtivat kivasti suussa tuoden upean arominsa peliin. Pidin näistä tosi paljon ja viikonloppuna paistan näitä lisää, myös suolaisia vaihtoehtoja, joiden perässä meninkin linkittämääni blogiin. 

Melkein australialaista

Bill Granger lienee tämän hetken tunnetuimpia julkkiskokkeja Australiassa, olen nähnyt hänet jossain tv-sarjoissa ja huomannut kirjojaan kaupattavan Amazonilla. Päällimmäinen mielikuva on alati leveästi hymyilevästä, pastelliväreihin pukeutuvasta rennosta kokista. Tässä mukavassa blogissa oli tehty ranskalaista grillattua voileipää aussikokin tapaan, joten kelpuutin sen tähän kategoriaan australaisista ruoista. Loiva aasinsilta, myönnän, mutta ehkä saan anteeksi. Tiedän, ettei ruoasta tule sen maalaista erikoisuutta minkä maalainen kokki sitä sattuu valmistamaan.

Askaroin tänä aamuna ajallisesti brunssin puolelle livahtaneelle aamiaiselle tällaiset croque monsieurit perheelle. Neljälle tarvitsin:

• 4 kpl 3 cm levyistä  vaalean leivän viipaletta
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl maitoa
• suolaa ja mustapippuria
• 4 viipaletta kinkkua
• 4 viipaletta juustoa
• 1 rkl sinappia
• (vähän kevätsipulia ja basilikaa silppuna)
• 2 tl voin ja öljyn seosta paistamiseen

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Käytin ohjeeseen siemenin höystettyä vaaleaa leipää. Leikkasin terävällä veitsellä leipäviipaleisiin taskun ja sipaisin taskun toiselle reunalle hieman sinappia. Asettelin sitten taskuun viipaleen kinkkua ja juustoa, joiden väliin ripotin hieman kevätsipulia ja basilikaa.

Vatkasin maidon ja munat kevyesti kulhossa ja maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Kaadoin seoksen matalaan vuokaan, johon arvioin neljän leivän mahtuvan. Nostelin leivät munamaitoseokseen ja annoin ohjeen mukaisesti niiden imeä seosta 5 minuuttia, mutta seuraavalla kerralla en liota leipiä ihan niin kauan. Paistoin leipiä voin ja öljyn seoksessa pari minuuttia kummaltakin puolelta ja nostin leivät sitten uunipellille leivinpaperin päälle. Paistoin leipiä vielä uunissa noin 15 minuuttia. Leivät olivat hyviä, mutta aavistuksen liian pehmoisia. Joko niitä olisi voinut paistaa vielä hetken uunissa tai liottaa hieman vähemmän aikaa. Myös voimakkaamman makuiset kinkku ja juusto voisivat vielä terävöittää makua.

Tour Down Underin tuloksia ei vielä ole, 51 km pitkää prologia ajetaan parhaillaan Adelaidessa. Varsinainen kilpailu alkaa tiistaina 149 km mittaisella ensimmäisellä etapilla, joka ajetaan Adelaiden pohjoispuolella Prospectista Clareen.