Tällä viikolla on alkanut oikein rytinällä ammattipyöräilyn kausi, kevään kisat ovat täysillä käynnissä. Tällä hetkellä ajetaan monessa paikassa, esimerkiksi Italiassa
Tirreno-Adriatico-kisaa ja Ranskassa
Paris-Nizzaa. Viikolla
Jokihaka kokkaa-blogissa oli tehty
risottoa ja minunkin alkoi tehdä mieleni
risottoa. Edellisestä kerrasta on niinkin kauan kuin puolitoista vuotta, joten aivan varmasti nyt oli hyvä aika tehdä sitä taas. En edelleenkään ole niin pro risottokokki, etteikö minun tarvitsisi katsoa ohjetta, eikä se nyt muutenkaan ole koskaan pahaksi hieman vilkaista.
Edellisellä kerralla tein risottoa ossobucon kaveriksi ja Campasimpukan
aivan ensimmäisessä postauksessa jokirapulisällä. Tällä kertaa minulla oli tiikerirapuja ja risoton oli tarkoitus olla pääruoka. Meitä oli pöydässä ruoka-aikaan vain kolme, joten puolikas pussi
Eiringiltä ostettua risottoriisiä oli aivan passeli määrä.
Aloitin myös hiiliteräspannuni sisäänajon, kuumensin siinä neutraalia kasviöljyä kunnes öljy hieman savusi ja pyyhin sitten öljyn pois. En oikein vielä tiedä miten tämä homma menee, mutta toivoakseni saan pikkuhiljaa aikaan tarttumattoman patinoituneen pinnan. Aioin nyt paistaa pannulla tiikeriravut juuri ennen risoton valmistumista ja lisätä ravut sitten valmiiseen risottoon.
Sulatin kaksi kalikkaa lientä, joista toisessa luki kanaliemi ja toisessa ei lukenut mitään. Olin kuitenkin varma, että se oli myös kanalientä tai ainakin kalkkunalientä. Nyt se kala- tai rapuliemi olisi tietysti ollut juuri parasta, mutta tilaisuus meni jo. Huomasin pakastinta kaivellessani, ettei liemiä ole enää kovin kauheita määriä, joten taas kun syömme jotain luullista, voi liemipadankin virittää ruokailun päätteeksi. Jätin sulaneen liemen kattilaan ja lisäsin sinne hieman sahramihippuja. Sahrami värjää lientä mukavasti ja kohtuudella käytettynä ei maistu liian voimakkaasti.
Silppusin kaksi pientä salottisipulia oikein pieneksi ja raastoin noin 100 g parmesania odottamaan. Varasin lieden ääreen lasillisen valkoviiniä risottoa varten ja toisen itselleni. Kuuma liemi oli toisen polttimon päällä ja riisi mitattuna. Risoton kanssa kannattaa olla sen verran tarkkana, että kerää ensin kaikki tarpeet valmiiksi, sillä keittämisen alettua ei lieden ääreltä enää kannata lähteä. Olin maustanut sulat, kuoritut ja siistityt tiikeriravut kevyesti suolalla ja sitruunamehulirauksella ja nekin odottivat uuden pannuni vieressä paistamista.
Kun ruoka-aika lähestyi, kuumensin paksupohjaisessa kattilassa tilkan öljyä ja aloin pehmittää sipuleita. Kun ne olivat olleet kattilassa noin kolme minuuttia, lisäsin sinne riisin. Riisiä on tarkoitus hieman kuullottaa vain öljyssä, sitä pitää liikutella, ettei se pääse palamaan. Muutamassa minuutissa riisi alkoi muuttua läpikuultavaksi, jolloin lisäsin kattilaan valkoviinin. Annoin viinin imeytyä riisiin koko ajan sekoitellen. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan. Tuli kattilan alla oli kohtalaisella, että kypsyminen lähti hyvin käyntiin. Lisäsin kauhallisen lientä aina, kun edellinen kauhallinen oli imeytynyt riisiin. Maistelin riisiä jyvä kerrallaan silloin tällöin kypsyyden toteamiseksi. Tarkoitus oli, että riisissä olisi hieman puruvastusta, eikä se muusautuisi. Lientä meni 400 grammaan riisiä noin litran verran ja käsillä on hyvä pitää kannussa vettä siltä varalta, että liemi loppuisi. Kun riisin puruvastus oli sopiva ja rakenne hyvän kermainen, lisäsin parmesanin ja reilun lusikallisen voita.
Riisiä sekoitellessani paistoin pannulla tiikeriravut juuri kypsiksi ja kauniin värisiksi ja kun risotto oli aivan valmis, lisäsin ravut mukaan. Söimme risoton hyvillä mielin ja ihmettelimme, miksei tätä ole meillä useammin. Vieläkin on kyllä suunnitelmana päästä johonkin hyvään italialaiseen ravintolaan syömään risottoa, että tietäisin millaista risoton todella pitää olla.
Tirreno-Adriaticossa on tänä vuonna erittäin nimekäs osanottajajoukko. Monta minun suosikkiani ajaa Italiaa poikki, osin meillekin tutuissa maisemissa. Olen iloinen nähdessäni Andy Schleckin ja Alberto Contadorin tositoimissa, unohtamatta Cadel Evansia ja Mark Cavendishia. Tänään pääsemme katsomaan kisatapahtumia vasta illempana jälkilähetyksenä, mutta kyllä sinne asti jaksaa odottaa, kun taas saamme nauttia varmasta kevään merkistä, Peter Selinin asiantuntevasta selostuksesta.