Sain Kuluttajaliitolta postia ensimmäistä kertaa järjestettävästä Hävikkiviikosta. Sitä vietetään ensi viikolla ja minä päätin lähteä mukaan, otin jopa pienen varaslähdön. Olin mukana toissa keväänä Hävikistä herkuksi-teematoukokuussa ja sittemminkin liittänyt tempauksen tunnisteen postauksiini, jos olen onnistunut vähentämään keittiöni hävikkiä. Tämä on tärkeä aihe ja on mukavaa, että se on nyt nostettu taas esille.
Monilla kotikokeilla on luontainen taipumus osata hyödyntää tähteet, he jatkojalostavat ruokaa menestyksellä. Minulla se on vähän sellaista tuurimeininkiä. Joskus teen ruokaa aivan sillä ajatuksella, että jotain jää seuraavaan päivään, mutta välillä tähdenlennot ovat tahattomia, eikä niiden hyödyntäminen aina onnistukaan.
Eilen meillä oli päivällisenä ystämmme kautta hankkimamme lampaanviulu. Paistoin sen uunissa yhteisneuvoin, joita keräilin suosikkiblogeistani. Yhdistelin maustamisvinkkejä ja paistamistekniikoita oikein suloiseen sekasotkuun. Nannan ohjeen orjalliseen noudattamiseen olin minulle tyypillisesti päivän myöhässä.
Hankkimamme lampaanviulu painoi noin 3,5 kg ja otimme sen sulamaan keskiviikkoiltana. Siitä asti se kaikessa rauhassa suli varaston jääkaapissa. Eilen aamulla otin viulun kotelostaan ja aloin soitella ja valmistelin sen uuniin. Leikkasin siitä rasvoja pois, sillä minulla ei ollut aikaa pitkään, matalalämpöiseen hauduttamiseen, joka sulattaisi rasvan. Kun olin saanut ison kupillisen rasvoja leikeltyä viulusta, valmistin yrttisen maustetahnan. Siihen tuli ulkoa viimeiset rosmariinit, sekä edellispäivänä ostetuista yrttiruukuista kunnon kouralliset minttua ja sileälehtistä persiljaa. Leikkelin yrtit silpuksi. Hienonsin mukaan muutaman valkosipulin kynnen, sillä en tahtonut tästä ruoasta kovin valkosipulista. Yhdistin yrtit ja valkosipulin pieneen kulhoon, ripautin sinne kunnolla suolaa, paljon pippuria ja sidosaineeksi oliiviöljyä. Nostin leivinpaperilla vuoratun uunivuoan esille ja laitoin siihen sopivan ritilän paikalleen. Taputtelin ja hieroin maustetahnan jokapuolelle lampaanviulua ja nostin lihapalan ritilälle vuokaan. Tökkäsin lämpömittarin anturin lihaan, koittaen välttää sen osumista luuhun.
Paistoin viulua ensin 200 asteessa puoli tuntia ja sitten laskin lämpötilan 150 asteeseen. Lihan lämpötila oli uuniin mennessä 12 astetta ja tavoittelin 63 astetta. Siihen meni aikaa noin kolme tuntia. Peittelin lihan tiukasti folioon siksi aikaa, että valmistin porkka-perunasosetta lisäkkeeksi.
Olen erityisen huono leikkaamaan luista lihapalaa ja eilinen näytökseni ei ansaitse encorea. Sain kuitenkin veisteltyä viulusta viipaleita, joiden väri oli oikein sopiva, meille mieluisa punertavuuden aste. Pinnan yrttisyys oli maistuva ja pieni lisäpippuri ja suolakide viipaleella kruunasivat annokset.
 |
| mukana viimeisiä oman kasvihuoneen sisällä loppukypsytettyjä tomaatteja |
 |
| hienon etiketin tähden ostettu viini lampaalle, oli vähän vaisu tapaus |
Vielä huonompi olen leikkaamaan eilistä paistoa, joten ajattelin jo illalla, että tänään on liemipäivä. Heti aamusta etsin talouden suurimman kattilan ja nostin surullisesti kalutun viulun niineen päivineen kattilaan. Laskin päälle vettä niin, että viulu melkein peittyi. Molskautin mukaan muutaman sipulin kuorineen, valkosipulin ja suuren porkkanan muutamassa lohkossa. Kaadoin sekaan noin 3 dl punaviiniä ja kourallisen pippureita. Ja sitten vain liemikattila ulos grillin sivupolttimolle. Siellä se hävikinvähentämislammasliemi nyt kiehuu. Iltapäivällä, kun olen sitä mieltä, että liemi on kiehunut tarpeeksi, nostan viulun liemestä ja jos siinä on nyhtölammasta nyhdettäväksi, teen lihan lopuista ja muusinjämistä paimenen piiraan tämän päivän ateriaksi. Jos ei ole, keksin jotain muuta. Lientä keitän ehkä kokoon vielä hieman, sillä pakastimet ovat niin täynnä, ettei kovin monille liemipurkeille ole tilaa. Lupaan merkitä liemipurkit, laitan niihin tarrat, joissa lukee BÄÄH!
