Kaikki hyvä loppuu aikanaan, esimerkiksi poronpaisti ja loma

Loman viimeinen päivä, miksi sen pitää tulla niin nopeasti? Antti auttoi torjumaan pientä viimeisen lomapäivän ankeutta katsomalla kanssani loppuun erittäin hyvän islantilaisen Loukussa-sarjan toisen tuotantokauden. Sitä voi suositella, mikäli tahtoo katsoa jotain muuta kuin Frendejä tai Simpsoneita. Areenasta löytyy. 

Sarjan saatua hyvän päätöksen, laitoimme pienen tähdenlentotyyppisen päivällisen. Siihen tuli eilisen poronpaistin loput ja muutakin pientä sitä sun tätää, kuten kaksi perunaa kuutioina paistettuna ja kirpeiksi sattumiksi puolukoita. 

Poronpaistia pastasalaatissa

• noin 200 g grillattua poronpaistiviipaleita vielä ohuemmiksi suikaleiksi leikattuina
• vähäsen puolukoita
• pari keitettyä perunaa kuutioiksi leikattuina ja paistettuina
• eilisestä salaatista poimitut kurkkupalat pikkukuutioina
• samasta salaatista nektariinilohkot kuutioiksi leikattuina (salaatinlehdet laitoin kompostiin, ne olivat nahistuneita)
• 200 g kuivapastaa
• 1 tetra kypsiä kikherneitä
• 1 punainen kesäsipuli
• 1 tavallinen kesäsipuli
• kolmannekset punaisesta, keltaisesta ja oranssista paprikasta
• puolikas keskikokoisesta kesäkurpitsasta
• muutama kirsikkatomaatti
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• puolikkaan appelsiinin mehu
• puolikkaan limen mehu

Hirveän pitkä ainesosaluettelo! Mutta tähän tuli siis vähän sitä ja tätä, mitä oli viikonlopulta jäänyt tähteeksi. Paistin olin leikannut jo eilen ohuiksi viipaleiksi ja ne leikkasin suikaleiksi. Salaatista poimin pois salaatinlehdet ja silppusin kurkun ja nektariinin kuutioiksi, samoin pari tähdeperunaa. Perunakuutiot paistoin oliiviöljyssä rapeiksi. Paistin kanssa tarjolla olleet puolukatkin säästin. Sipulit leikkasin ohuiksi kiekoiksi. 

Leikkasin paprikoista kolmannekset ja ne suikaleiksi, samoin puolikkaan kesäkurren. Ne asettelimme savustimen kalatelineeseen, samoin muutaman kirsikkatomaatin (tellinkiin saa hyvin pienet kalat kyljittäin, mutta se sopii hyvin vihannestenkin savustamiseen). Antti laittoi vihannekset sähkösavustimeen noin 20 minuutiksi. 

Keitin pastan ja kumosin kypsät kierremakaronit kulhoon, lisäsin sinne huuhdellut kikherneet, sipulit, paistisuikaleet, puolukat, kurkun ja nektariinin sekä oliiviöljyä ja sitrusmehut. Maustoin suolalla ja pippurilla, sekoittelin hyvin. Kun vihannekset olivat savustuneet kevyesti, leikkasin ne pienempiin paloihin. Kaadoin salaatin laakealle lautaselle ja kumosin savustetut vihannekset päälle. En kyllä tajua, minkä verran luulin meidän jaksavan syödä, mutta tulipa samalla työlounas huomiselle. Hyvää hävikkiruokaa. Savustetuista vihanneksista parhaita olivat paprikat, kesäkurpitsa ei  niinkään saanut lisäarvoa savustuksesta. 

Koska päivän tunnelma on ollut apea loman loppumisen tähden, pidimme tunnelmaa yllä katsomalla HBO:n Chernobyl-sarjan yhtä kyytiä. Olipa sekin hyvä! Nyt on hyvä käydä nukkumaan ja aamulla herätä aitoon arkeen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikkiruoka-aiheisia postauksiamme. 

Yrteillä ja sitruksilla sisustetut savuahvenet

Viime viikolla sain kaupassa päähäni ostaa kokonaisia ahvenia, niillä oli päätkin paikallaan. Esitin sitten kotiin tultuani kainon toivomuksen, josko Antti voisi tehdä niille jotain seuraavana päivänä, kun minä olisin töissä. Esimerkiksi laittaa ne ruoaksi. Hän suostui. Ja niistäpä tuli mainiot savuahvenet, niin mainiot, että teemme  niitä toistekin.

Savustetut ahvenet

• noin 250 g painavia ahvenia (suolineen päivineen)
• karkeaa merisuolaa
• rosmariinia ja timjamia
• ohuita kuivattuja sitrusviipaleita

Kun minä ahkeroin töissä, Antti siivosi ahvenet ja laittoin niiden sisuksiin ja yltympäriinsä karkeaa merisuolaa noin pari tuntia ennen savustuksen alkua. Hän laittoi myös hieman savustuspurua kastumaan astiaan ja etsi muutaman palasokerin. Sille ei muuten taloudessamme ole enää muuta käyttöä, muutama pala vuodessa menee erilaisissa savustuksissa, joten olemassa olevan paketti riittää kyllä tämän elämän loppuun.

Minun saapuessani kotiin, oli savustin laitettu valmiiksi ja minä sommittelin lisäkkeet. Sellaisina meillä oli hauska kuivagazpachot ja omalta pihalta saadut perunat. Meillä ei ole perunamaata, vaan parissa saavissa on kasvanut perunoita muutaman kilon sadon verran. Ne ovat Annabella-lajiketta, joka on ihan suosikkini tällä hetkellä. 

Huuhtelin myös ahvenista karkeat suolarakeet pois ja kuivasin kalat sisältä ja päältä ja toimitin ne savustimen äärelle. Antti on hommannut sellaisen kätevän ritilän, jossa on helppo savustaa pienehköjä kaloja ja olemme tehneet sillä vihanneksiakin. Teimme heinäkuussa keittoa kevyesti savustetuista vihanneksista ja silloin käytimme ritilää ensimmäisen kerran. 

Kalojen sisälle meni tuoreita yrttejä, yhteen rosmariinia, yhteen timjamia ja yhteen ei mitään, se sai olla verrokkiahven. Yrtillisiin Antti taittoi kuivatut sitrusviipaleet lisäksi. Sitten hän nosti ahvenet ritilän kouruihin avattu vatsapuoli ylöspäin ja laittoi kalat savustumaan sähkösavustimeemme. Arvelimme, että kolme varttia voisi olla sopiva aika, mutta kalat olivat lopulta savustimessa noin tunnin verran. Siinä vaiheessa ne olivat sopivan kypsiä.

Perunat höyrytin melkein kypsiksi ja paistoin niitä hanhenrasvassa hetkisen, maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla. Pienet perunat olivat hyviä kuin karkit ja ne kalat! Ne olivat todella hyvin onnistuneet, mutta on kyllä pakko myöntää, ettemme kovin paljon osanneet makueroa tehdä eri yrtein ja verrokkikalan kanssa, kaikki olivat hyviä, eivätkä yrtit erottuneet merkittävästi. 

Savustettu tomaattikeitto

Tämä ruoka on juuri niin ranskalainen kuin itse päätän, eli tosi paljon! Löysin monta erilaista ranskalaista tomaattikeitto-ohjetta, mutta aloin sovellella koska halusin kokeilla kasvisten kevyttä savustamista ennen uunissa paahtamista. 

Savustettu tomaattikeitto kahdelle

• 6 tomaattia
• 1 pienehkö vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 2 uuden sadon punasipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• 1 dl kanalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus sokeria (en älynnyt laittaa, mutta laita sinä!)
• ruohosipulia
• timjamia
• basilikaa

Aloitimme valmistelemalla savustimen, meillä on pienehkö sähkösavustin. Antti laittoi kourallisen savustuspurua likoamaan veteen ja kun ne olivat hetken vettyneet, levitti ne savustimen purutarjottimelle. Minä leikkasin tomaatit ja sipulit halki ja kesäkurpitsan viipaleisiin. Kuorin valkosipulinkynnet. Asettelin kaikki kasvikset pieniä kaloja varten hankitulle ritilälle ja laitoimme savustimen päälle. Kun kannen alta alkoi hieman pursua savua, laitoimme ritilän ja sen alla pellin savustimeen ja ajastimeen 10 minuuttia. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Kymmenen minuutin päästä  kurkistimme savustimeen, siellä ei ollut tapahtunut vielä oikein mitään, joten jatkoimme vielä toiset 10 minuuttia. Siinä vaiheessa kasvikset olivat saaneet mukavan pikkuisen savustuksen. Nostelin ainekset oliiviöljyttyyn vuokaan ja paahdoin niitä noin 20 minuuttia. Sillä välin tein pienen annoksen kanalientä fondista ja kun kasvikset alkoivat näyttää sopivan paahtuneilta, lusikoin ne blenderin kannuun. Laitoin mukaan pienen tilkan kanalientä ja yrtit. Kone suurruutteli keittoa muutaman minuutin ja kaadoin sen sitten tiheään siivilään ja kaavin sitä nuolijalla pieneen kattilaan. Siivilään jäi lopulta hieman kasvismassaa, jonka laitoin kompostiin. Se olisi sopinut vaikka sämpylätaikinaan, muttei minulla ollut nyt intoa leipoa. 

Kuumensin keittopohjan ja maistelin sitä. Maustoin suolalla ja pippurilla, sokeriripaus olisi voinut olla paikallaan, kuten usein tomaattipohjaisien ruokien kanssa, mutten muistanut. Lorautin mukaan hieman kermaa ja kun maku alkoi olla kohdallaan, annostelin keiton lautaselle. Lisänä oli patongin paloja, jotka oli gratintoitu uunissa maistuvalla cheddarilla. Keiton savuisuus oli aivan siinä kintaalla, oliko savunmakua liikaa. 

Tour de Francen viides etappi ajettiin Bretagnen sydämessä ja siihen sisältyi jo hieman mäkiäkin. Sää jatkui kauniina ja ilmeisen lämpimänä. Hatka ajettiin kiinni noin 10 km ennen maalia ja maaliin tuli ensimmäisenä Peter Sagan, on hän aika epeli. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Greg van Avermaet hyvin pienellä marginaalilla toisena olevaan Tejay van Gardereniin. Chris Froome ei ole vielä hilannut itseään kympin sakkiin, mutta ei se kaukana ole enää, nyt hän on viidestoista. Huominen etappi on 181 km mittainen ja Tourin sivuilla sitä luonnehditaan sanalla hilly, kuten varmaan tämänpäiväistäkin. 

Ensikokeilu Muurikka-sähkösavustimella

Sain työnantajalta synttärilahjaksi (tasavuosi kyseessä) valita itse tuoteluettelosta jotain mieluisaa. En tuntenut nyt tarvetta maljakoille, tai matkalaukuille, mutta sähkösavustin kuulosti kiinnostavalta. Meillä on pihan perällä vuosia vanha Harvian loimusavustin, jonka pohja on syöpynyt puhki, emmekä koskaan vakuuttuneet sen ruostumattomuudesta, se nimittäin alkoi kukkia ensikäytöstä alkaen. Loimutukseen sitä on kuitenkin käytetty ahkerasti, savustuksen jäätyä vähemmälle. Sauvajyvänen hankki Muurikan savustimen jo monta vuotta sitten. Minun oli mahdollista valita pienempi malleista ja tällä viikolla sellainen sitten saapui suuressa pahvilaatikossa. Kalaa ei tullut mukana, mitä pidin vähän outona. Piti ihan itse ostaa kalaa.

aivan neitseellisenä

Savustettu kirjolohifile kolmelle

• 700 g kirjolohifile, ruodot nypitty, reunan rasvat pois siivottuna
• 0,5 dl karkeaa merisuolaa
• tilliä

Kammenpyörittäjä laittoi puulastut (hickorya, Jack Daniels-tynnyrin kylkeä, katajaa ja leppää) veteen kostumaan. Minä suolasin kalafileen ja käärin sen uudelleen paperiin ja laitoin jääkaappiin suolautumaan noin puoleksi tunniksi. 

Kun oli aika aloittaa savustaminen levitimme puulastut pienelle tarjottimelle, joka laitetaan savustimen alemmalle tasolle. Laitoimme samalle tarjottimelle myös rosmariinioksat ja sokeripalat. Kaavin enimmät suolakiteet pois kalan pinnalta ja laitoin tilalle vähän tilliä. Nostimme fileen savustusritilälle ja asetimme sen savustimen sisälle. Ritilän ja savustuslastutarjottimen väliin tulee vielä yksi tarjotin, joka kerää savustettavasta tuotteesta mahdollisesti valuvat nesteet. 

Laitoimme kannen kiinni ja "töpselin seinään". Annoimme tuon kokoisen fileen savustua 40 minuuttia ja siinä ajassa ohuehko filee oli juuri passelin sopivasti savustunut. Kokonaisuus oli todella mainio. Suolaisuus oli sopiva, ehkä vähän vähemmänkin olisi riittänyt. Kypsyys oli optimaalinen, kala oli kypsää, muttei yhtään kuivunutta. 

Speksit itsellemme muistiin:

• 700 g kalafile
• 30 min suolaus
• 40 min savustus
• leppä, hickory, Jack Daniels, kataja ja rosmariini, sokeria
• lämpötila ulkona 20°C 
• ilmanpaine 1013 hPa

Kiitos työnantajalle, että sain lahjan, vaikka olen pois töistä vuorotteluvapaalla! Kiitos työkaverille, joka sitä puolestani kyseli ja esimiehelle, joka hommasi lahjan minulle. 

Savustuskokeilu, jännitystä aattoaamuun

Olen kyllä kuullut joskus sanottavan, että asioita ei kannata jättää viimetippaan, mutta en usko moista. Viimetippa on se mikä tekee minusta tehokkaan! Tai sitten vain pakon edessä touhuajan. Joka tapauksessa tänä aamuna olin jo paistanut pipareita ja torttuja, keittänyt puuroa ja sekametelisoppaa, kun kokeilin jotain ihan muuta. Pelkäsin kyllä koko ajan, että palohälytin pärähtäisi ja perhe heräisi ennen aikojaan. Kokeilin nimittäin savustamista sisätiloissa, sähköuunissa savustuspussilla, jollaisia olen sivusilmällä nähnyt joskus kaupoissa, mutta ohittanut sen kummemmin tutustumatta. Joku ajatuksenpuolikas sai minut ostamaan sellaisen pussin tässä männäviikolla.

Kalaruoka on perheessämme aina ollut suosittua ja joulupöytäänkin kalaa tulee useammassa muodossa. Ainakin yhden syöjän mielestä kala saa mieluusti olla kypsää lautaselle päätyessään, joten sillit ja graavit hän ohittaa ottamatta. Suhtaudun epäilevästi eilen tai sitä aiemmin savustettuihin kaloihin, etenkin jos savustus on tapahtunut jossain toisaalla kuin tiluksillamme.  Säätiedotus lupasi rumaa säätä aatolle, eikä silloin ole mukava loimuttaa tai savustaa ulkosalla, flunssan hankkimiseen jouluaatto ei liene mukavin päivä. Niinpä pimeän turvin savustin lohifilettä sähköuunissa foliopussissa ja pikkuisen oli tutina takalistossa, että mitä tästä tulee. 

Pussi oli tuotemerkiltään simppelisti SAVU-savustuspussi, mistä kyllä pisteet firmalle. On nykypäivänä mukavaa, että firman nimestä voi päätellä, mihin sen tuotetta käytetään. Sekä pakkauspahvin sisä- että ulkopuolella oli runsaasti vinkkejä tuotteen käyttämiseen ja jopa minä selviydyin pussin avaamisesta, vaikka ensin kokeilinkin sitä väärästä päästä. Sivelin hieman hunajaa fileen pintaan ja tottelemattomasti myös ripautin pikkuisen suolaa ja pippuria kalan pinnalle. Asetin fileen nahkapuoli alaspäin pussin pohjalle, jossa blondiinivarmasti lukee kumpi puoli tulee olla peltiä vasten. Huomaavaista, lisää pisteitä! Suljin pussin huolellisesti taittelemalla folioreunuksen pariin kertaan.

Kuumensin uunin 270 asteeseen pelti asetettuna alimmalle pidikkeelle. Kun uuni oli kuuma, nostin foliopussin pellille. Ohjeessa neuvottiin aluksi pitämään lämpötila korkealla, jotta savustuminen lähtee käyntiin ja sitten laskemaan lämpötila noin 175 asteeseen, jonka teinkin. Pussi pullistui reippaasti uunissa, joten olikin viisas neuvo sijoittaa pelti uunin alaosaan. Ohjeen mukaisesti annoin pussin olla uunissa kaikkiaan 50 minuuttia. Uuninluukun avatessani keittiöön pöllähti hieman käryn ja savun sekoitetta. Kiikutin pellin terassille ja jäin toivomaan parasta. Ohje neuvoi antamaan kalan hetken vetäytyä pussissa ennen avaamista ja siinä kohtaa tottelin. Noin vartin kuluttua nostin pellin pusseineen takaisin sisälle ja leikkasin pussin auki saksilla. Pahimmat kuumat höyryt, joista pakkauksessa varoitettiin, olivat jo laantuneet. Kala oli kutakuinkin hyvän näköistä, kypsyys oikein sopivaa, mutta suolaa olisin saanut laittaa vähän reilummin. Ripotin sitä  lohen pinnalle ja käärin kalan uuteen folioon odottamaan joulupäivällistä. Kyllä tämä kokeiluna ja paremman puutteessa menee. Eiväthän mitkään foliopussit oikealla savustimella tehtyä kalaa kyllä voita, eikä ole tarpeenkaan.

fisuisen kuvan myötä: HYVÄÄ JOULUA!