Kuhakiekot

CampaSimpukassa ei ole tainnut koskaan olla näin pitkää postaustaukoa, viimeksi postasin sipulinkeittoa marraskuussa. Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, että olen ollut reippaasti kokkaushunnigolla, tehnyt vain niitä iänikuisia samoja ruokia, joissa ei ole ollut mitään postaamista. Toiseksi olen ollut myös hieman maailmantuskassa, jonka pääasiallisin lähde ei olekaan enää idässä vaan lännessä, eivätkä aivoni meinaa tätä käsittää. Että hulluinta meno on juuri rapakon takana, vaikkei se hyvää tietenkään ole idässäkään. Luen liikaa uutisia ja somea, pitäisi tehdä sama itse-ehtoinen ruutuajan rajoittaminen kuin tein koronan pahimpaan aikaan. 

No mutta eilen tein kivaa ruokaa ja joka näytti myös nätiltä ja siinähän sitä olikin jo aineksia postaukseen. Ja kun vielä raaka-aineena oli kotimaista kalaa, niin kyllä kelpaa. Antti kävi kaupoilla ja toi kuhafileitä, joilla ei tällä kertaa ollut aivan hulvaton hinta. Aiempi suunnitelmani spamricesta siirtyi tuonnemmas. 

Kuhakiekot

• 2 nahatonta kuhafileetä (yhteensä 400 g)
• suolaa
• valkopippuria
• kuivattua ja tuoretta tilliä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl Eleplant"voita"

Fileet olivat muuten siististi käsiteltyjä, mutta keskellä on se kohta missä on pieniä teräviä ruotoja. Niitä jo alkaa pinseteillä kiskoa, menee koko kalapala raadellun näköiseksi, joten leikkasin fileet pitkittäin keskikohdan molemmilta puolilta ja keskikohta ruotoineen päätyi kompostiin. 

Maustoin nämä neljä viipaletta (kaksi vähän leveämpää ja kaksi vähän kapeampaa) suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla tillillä. Lurittelin vielä hieman sitruunamehua päälle. Kieritin sitten viipaleet leveämmästä päästä alkaen kiekolle ja kiinnitin ne jokaisen kahdelle ristikkäin pistetyllä cocktailtikulla, etteivät ne aukeaisi kypsennyksen aikana. 

Sulatin lusikallisen Eleplantvoita pannulla ja nostin kiekot paistumaan noin viideksi minuutiksi. Tulin sitten ajatelleeksi, ettei kiekkoja voi käännellä pannulla, etteivät ne hajoa enkä saisi niihin kannen alla kaunista paistopintaa. Minulla oli samaan aikaan airfryerissä 200 asteessa paistumassa kaksi Lidlin perunapaistosta (sellaisia neljän pakkauksissa myytäviä, esim emmentalilla ryyditettyjä, tai tomaatilla yms). Kaadoin paistinpannulle jääneet tekovoin loput kiekkojen päälle ja nostin ne  airfryeriin kypsymään loppuun ja se tapahtuikin aika nopeasti, mittasin sisälämpötilaa ja kun se oli 63 päättelin kiekkojen olevan kypsiä. Niin ne olivatkin. Muistin ottaa cocktailtikut pois ennen syömistä. 

Muuten lautasilla oli herneitä, höyrytettyä porkkanaa ja tilli-kermaviilikastiketta. Kuha oli juuri sopivan kypsää, ei olisi haitannut vielä ripaus suolaa, mutta kai sitä tulee tarpeeksi muutenkin. 

On tässä elämässä kuulkaa jotain muutakin muuttunut, nimittäin sellainen asia, että meillä käytetään nykyään myös valkopippuria. Vuosikausia olin ihan sitä mieltä, että valkopippuri on saatanasta eikä se sovi mihinkään ruokaan. Tätä mieltä olin valkopippurista vuonna 2017. Joku aika sitten tulin vahingossa ostaneeksi sitä purkin (ei varmaan ollut toinen uusi asia, eli silmälasit päässä) ja niin meillä sitten oli valkopippuria. Nykyään käytän sitä aivan kasuaalisti eikä ole mitään saatanallista tapahtunut. 

Valkoista kalaa punaisessa kastikkeessa

Tätä kalaruokaa söimme jo muutama päivä sitten, mutta nyt sen postaan, kun La Vuelta vielä jatkuu. Otin ohjeen tähän tietysti Spain on a Fork-blogista. En ole ihan varma mitä kalaa olimmekaan ostaneet, mutta luulen, että se oli turskaa. Palanen oli hyvin pieni, noin 125 g, joten kovin suurta ähkyä sen syömisestä ei saanut aikaan. Albert käytti tomaattisäilykettä, mutta meillä oli sopivasti tuoreita tomaatteja todella kypsinä, joten tietysti käytin niitä. Pienensin ohjetta sopimaan kalapalalle. 

Valkoista kalaa tomaattikastikkeessa

• 1 pieni uuden sadon sipuli
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 125 g valkoista kalaa, mahdollisesti turskaa (en tullut tarkistaneeksi asiaa ennen kuin pakkaus oli mennyt kierrätykseen)
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl valkoviiniä (oma lisäykseni)
• 4-5 pienikokoista eriväristä tomaattia
• 1 rkl tomaattipyrettä (oma lisäykseni, jotta sain tuubin käytettyä loppuun)
• 1 tl sokeria
• tuoretta lehtipersiljaa

Kuivasin kalapalan ja leikkasin neljään osaan. Ripotin paloille suolaa ja pippuria ja pyörittelin ne vehnäjauhoissa. Silppusin sipulit ja tomaatit, riivin valmiiksi lehtipersiljaa. Pyysin kölviltä lasiin hieman viiniä. 

Paistoin ensin oliiviöljyssä vehnäjauhoissa pyöriteltyjä kalapaloja minuutin pari kummaltakin puolelta ja nostin palat lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä pannulle ja perään sipulit, joiden annoin kuullottua noin viitisen minuuttia, varoin polttamasta niitä. Sitten lisäsin pannulle ensin tomaattipyreen ja viinin ja parin minuutin päästä tomaattikuutiot. Sekoittelin ja maustoin kastikkeen suolalla, pippurilla ja sokerilla. 

Kun kastike oli kiehunut sopivasti kokoon noin puoleen nostin kalapalat kastikkeeseen ja käänsin niiden kylkeä, jotta ne saivat kastikekylvyn joka puolelleen. Pienensin kaasuliekin ihan pienelle ja nostin kannen päälle. Minuutin kuluttua sammutin liekin kokonaan. Jätin kalan hautumaan kypsäksi noin viideksi minuutiksi kannen alla. 

Söimme persiljalla viimeistellyn kalan kastikkeineen leivän kanssa aivan viimeistä tippaa myöten, oli todella hyvä ja kevyt ateria. 

Tänään La Vueltassa oli ns. välipäivä. Eli kokonaiskilpailu oli melkein tauolla tasamaan etapilla, toki kaikkien piti ajaa sekin maaliin, välttää kolarit ja pysyä terveenä. Etappi sopi erityisesti kirimiehille, mutta heitä ei kauhean paljon ole ollut mukana alun alkaenkaan, eikä enää kisan lopulla monen jouduttua keskeyttämään. Uhkailin eilen jo Jumbo-ruojaketjua boikotilla, jollei Sepp Küssin anneta voittaa. Tietysti ymmärrän, ettei se nyt ruokakaupan asia ole päättää, vaikka onkin joukkueen pääsponsori. Luin myöhemmin illalla muutamastakin paikasta, että ilmassa on tosiaan Seppin puolesta enemmänkin rummutusta. Että Primoz Roglicia ja Jonas Vingegaardia on syytetty itsekkyydestä ja siitä, etteivät he pyöräilyn supertähtinä olisi tukeneet monet kerrat heitä apuajajana auttanutta Seppiä, joka nyt on itse kilpailun kärjessä, vaikkakaan ei kovin suurella marginaalilla. Siihen henkeen, että pysyköön domestique lestissään. 

Huomenna se viimeistään nähdään. Jokaisen on tietysti itse ajettava maaliin niin helpommat kuin raskaammatkin etapit. Onneksi enää ei ole aika-ajoa, joten se ei tässä kohden "sotke" tilannetta. Minä toivoisin kovasti, että Sepp voittaisi, jaksaisi ajaa tarpeeksi kovaa ja saisi joukkueessa jokaisen tuen. Vaikka sitten jäisikin aiemmin suurempia menestyksiä saavuttaneilta tämä voitto saamatta. 

Etapin voittajaksi ajoi tänään italialainen Alberto Dainese ja kokonaiskilpailun kärki säilyi muuttumattomana. Huomenna se sitten ratkeaa, tämän vuoden La Vuelta. 

Kuva on otettu Utrechtissa pyörämessuilla 2016,
silloin Jumbon kanssa tallia sponsoroi Lotto,
nyt talli on Jumbo-Visma