Pain Perdu – köyhät ritarit

Tänään en voinut enää vastustaa kiusausta ostaa silliä. Käykö jollekin muulle joskus niin? Olen himoinnut uusia perunoita ja silliä jo monta viikkoa ja tänään ruotsalaisessa kaupassa oli niin hyvät tarjoukset, että ostimme neljä pientä purkkia silliä. Olisimme ostaneet, vaikkei olisi ollut tarjoustakaan. Ehkei neljää, mutta kaksi ainakin. Perunat eivät olleet ihan varsinaisia uusia/varhaisperunoita, kunhan olivat perunoita Lidlistä eilen. Perunat olivat pikkuisia ja sillit ihania, tilliä ei ollut, mutta selvisimme ilmankin. Viimeiset oluetkin menivät tänään, oli kyllä kestävä olutlaatikko, ostettu joskus ennen pääsiäistä. 

Koska nyt on menossa Tour de France, piti meillä olla pöydässä jotain ranskalaistakin. Olimme ajatelleet, että nyt voisi ehkä avata samppanjan, jonka ostimme joskus reissun alussa jostain, pullo on ollut jääkaapissa ainakin 10 viikkoa. Tämä ei ole lomanloppujaisjuoma, emmehän ole lomalla, mutta reissunpäättäjäisjuoma? Vaikkei reissu päätykään vielä tänään. Samppanjan kanssa syötäväksi tein meille yhdet köyhät ritarit, sillä yhtään enempää ei hellepäivänä jaksanut. Oikaisin hieman köyhisten kanssa, sillä helle (+31°C) iltaseitsemältä ei enää houkuttanut suureen määrään lisäsyömistä sillien ja perunoitten päälle. 

Kaksi köyhää ritaria eli ranskalaisittain pain perdu

• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 1,5 dl maitoa
• 1 tl sokeria
• 0,5 tl kanelia
• 2 rkl voita
• mansikoita
• vadelmia
• Sia-vaniljajäätelöä
• tuoretta minttua

Sekoitin maitoon sokerin ja kanelin laakealla lautasella. Yleensä tähän tulee myös kananmunaa, mutta jätin nyt pois, kun  maitoakin meni niin vähän, yksi kananmuna olisi voinut tehdä munakasmaisen maun köyhikseen. Sulatin puolet voista pannulla ja nostin maustettuun maitoon kastetut leipäpalat pannulle paistumaan. Kun alapuoli alkoi olla nätin värinen, sipaisin loput voista ritareitten päälipuolelle ja käänsin ne. Paistoin toistakin puolta hetkisen. Annoksiin asettelin köyhän ritarin päälle mansikoita ja vadelmia sekä pallon todella hyvää vaniljajäätelöä ja mobilemintun viimeiset isommat lehdet. 

Tour de Francen etappia katsoimme leirialueen wifillä (en enää ollenkaan ujostele käyttää wifiä, jos se sen jaksaa tehdä työnsä) viivästetysti, sillä välillä söimme päivällisen ja sitten tein jälkkärin ja söimme sen. Lopuksi katsoimme miten Tadej Pogacar taas voitti etapin ja otti keltapaidan päälleen. On se melkoinen ihme koko mies. Minulle kelpaa hyvin hänen hieno ajonsa, saa mennä tällä mallilla Pariisiin asti!

Itseäni apinoiden – crêpet

Päivälliskattaus

Jo parin viikon ajan on tehnyt mieleni paistaa lettuja, mutta ranskalaisen ruokahaasteen aikana kyse on luonnollisesti crêpeistä. Otin ohjeen omasta postauksestani kolmen vuoden takaa. Taikina tuntui tällä kertaa riittävän paljon useampaan lettuun, paistinpannu on toki pienempi kuin silloin käyttämäni sähköinen paistolevy. 

Crêpet 

• 2,5 dl maitoa
• 2,5 dl kylmää vettä
• 4 kananmunaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 2 rkl sulatettua voita
• lisää voita paistamiseen

Sekoitin kaikki taikinan ainekset kannussa tasaiseksi ja jätin odottamaan paistamisen hetkeä. Paistoin crêpet (vai pitäisikö kirjoitta crêpit?) voissa aivan varsinaisella crêpe-pannulla. Paistoin niitä 6 kpl (+1 repeytynyt). Ensimmäiset söimme lämpiminä sokerilla ja sitruunamehulla  maustettuna, toiset sitten mansikoitten ja kermavaahdon kanssa ja viimeiset taas sokerin ja sitruunan kera. Tarjoiluehdotus ei näytä kovinkaan kummoiselta, mutta vannon sitruunan ja sokerin olevan tässä se juttu. 

Loput taikinasta säästin tuonnempaa käyttöä varten. Sokeriton taikina sopii suolaisiinkin ruokalajeihin ja meinaan tehdä niistä huomenna pinaattilettuja kuivatun pinaatin kanssa. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne ovat letut ja räiskäleetkin päässeet, miksei sitten crêpetkin.

Tour de Francen 9. etappi oli vähän erikoisempi tapaus, siihen mahtui 14 hiekkatieosuutta. Niitä ei varmaan ole kovin kiva ajaa maantiepyörällä. Etapin voittajaksi ajoi Anthony Turgis. Tadej Pogacar jatkaa huomisen lepopäivän jälkeen tiistaina kokonaiskilpailun johdossa. 

Ranskalainen raparperi-mansikkapaistos murukuorella

Crumble tai crisp, ainakin niillä sanoilla tätä jälkiruokaa kutsutaan, mutta en tiedä mikä tämän jälkkärin nimi ranskaksi varsinaisesti on, otin ohjeen englanninkielisestä blogista. Pienensin ohjetta ja käytin summamutikkamittaa aineksia kerätessäni, mutta ajatus on tärkeintä, eikö niin?

Mansikka-raparpericrumble kahdelle

• muutama todella ohut raparperin varsi (koko surkea satomme pihalta)
• 2 rkl sokeria
• noin 20 mansikkaa
• 3 rkl sokeria
• 2 rkl vehnäjauhoja

Muruseos

• 3 rkl vehnäjauhoja
• 0,75 dl muscovadon ja leipurin sokeria
• pieni kourallinen erilaisia pähkinöitä murskattuna
• 1 dl kaurahiutaleita
• 0,5 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia
• ripaus muskottipähkinää
• 25 g kylmää voita pieniksi kuutioiksi leikattuna

Leikkaa raparperit paloihin ja sekoita kupissa niihin sokeria hieman pehmentämään niitä. Leikkaa mansikoista kannat pois ja marjat (vai mitä turvonneita kukkapohjia ne nyt olikaan?) paloiksi, sekoita niihin sokeria myös. Hetken päästä kerää mansikoiden kanssa samaan kulhoon sokeriset raparperit ja pari rkl vehnäjauhoja. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Kokoa crumblen ainekset omaan kulhoonsa ja hiero kylmät voikuutiot mukaan sellaiseksi tasaisehkoksi massaksi, voi saa jäädä noin pähkinän kokoisiin palleroihin. Levitä mansikat ja raparperit uunin kestävän vuoan pohjalle, minä käytin pientä valurautapannua. 

Kun uuni on kuuma, levitä crumbleseos mansikka- ja raparperipalojen päälle tasaisesti, älä taputtele enempiä, saa jäädä pieniä epätasaisuuksia. Paista noin 45 minuuttia, tarkkaile ettei pinta pääse palamaan, mutta se kuplii houkuttelevasti. Jäähdytä ainakin 15 minuuttia tai jopa huoneenlämpöön. Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön tai kreikkalaisen jogurtin kanssa. 

Ennen tätä jälkiruokaa söimme eilisen ulkofileen jatkojalosteena, tein sille punaviinipohjaisen liemen, maustoin lientä tilkalla soijakastiketta ja tomaattipyrettä. Sivukkeena oli riisiä ja lusikallinen ranskankermaa ja päälle vielä ruohosipulia. 

Tour de Francessa oli viides etappi, joka oli tasamaaluonteinen. Alussa kilpailijat ajoivat kuin minä sunnuntaiajelulla, mutta kyllä siitä sitten kisa saatiin aikaan. Toivoimme kovasti, että nyt olisi Mark Cavendishin päivä ja hän saavuttaisi 35. Ranskan ympäriajon etappivoittonsa ja menisi tilastoykköseksi tässä mielessä. Sitten hän voisi lopettaa uransa tänä vuonna hyvillä mielin. 

No nyt se päivä koitti, Mark kiri ykkösenä maaliin! Mahtavaa! Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa ja varmaan pöksyissäkin. Hieno Tour-päivä. Se, että ensimmäisenä kisapäivänä näytti, ettei Mark pysty pääsemään edes ensimmäisen etapin maaliin, on osoittautunut ohimeneväksi huonovointisuudeksi. 

Ruokavapaus koittaa, Giro d'Italia päättyy

Vuosittain vitsailemme todella tuoreesti kolme kertaa, että ihanaa, nyt saa syödä mitä haluaa, kun Giro, Tour ja Vuelta loppuvat. Oikeasti tietysti syömmekin mitä haluamme, mutta omatekoisten haasteiden päätyttyä on aina pieni vapauden tunne olemassa. Ja mikäs se hauskempaa? 

Tänään emme syöneet italialaista pääruokaa, vaan kävimme vähän matkan päässä ravintolassa syömässä lounasaikaan mereneläviä. Emme ole suuntaamassa tällä matkalla sen enempää Bretagneen kuin Normandiaankaan, joten merenelävien syöminen loppuu nyt sitten tähän. Ensi kuun alussa oletamme Normandiassa olevan ruuhkaista D-Day-juhlallisuuksien vuoksi ja suuntaamme tästä minun sydänteni joelle, jota myös Loireksi kutsutaan. 

Kävimme tänään meille uudessa paikassa, Le Pilotis-nimisessä rannan läheisyydessä. Se oli ravintolamaisempi kuin ne kaksi muuta paikkaa, joissa olemme tällä kylällä käyneet. Antti otti rohkeana poikana merenelävälautasen, jossa oli ostereita, crevettejä, jotain simpukoita ja rapua, jonka nimeä en tiedä ja kolme jotain sellaista pylpyrää, joitten sisältöä en tunne myöskään. 

Minä otin sinisimpukoita noirmoutierilaisten perunoiden kera. Tiedoksenne muuten, että paikallisia perunoita pitää keittää ihan hirveän kauan, että ne kypsyvät. Sen huomasimme viime vuonna, kun yritin kypsentää niitä eikä siinä mikään aika riittänyt. Simpukat olivat hyvin pieniä, jonkun verran narskui kuorenpaloja hampaissa, mutta nämä minisimpukat olivat oikein hyviä. Niistä riitti Antillekin. 

Suolan tuotanto on hyvin tärkeä juttu tälläkin saarella, näitä "suolaviljelmiä" on hyvin paljon. Suolaa myydään hyvin monessa hintaluokassa. Antti osti aamulla muutaman pikkupussin kotiin vietäväksikin. 

Koska söimme jo lounasta, ei päivällistä tarvinnut tehdäkään. Muistin, että söimme mukavan jälkkärin pari vuotta sitten Ruotsissa samoissa Giron loppumistunnelmissa. Meillä oli nytkin kaikki ainekset, sokeria, mansikoita ja balsamicoa. Vino Santoa ei ollut, se on myönnettävä. Mutta kastoimme mansikoita ensin balsamicoon, sitten sokeriin ja nielaisimme. Juomana oli prosecco, josta emme silhoonkaan muista mistä se on meille siunaantunut. Ehkä se on ollut mukana kotoa asti ja sinne se on varmaan tullut Viron retkeltä. 

Giro d'Italia siis loppui ja katselimme vähän tuhmasti sitä ostonetillä, jolla ei saisi striimata, mutta kun ei täällä ole juuri ristin sielua (onpa minulla nyt kristilliset ilmaisut pinnassa) ja huomenna meistä pääsevät. Seremoniallinen päätösetappi ajettiin Rooman lähistöllä ja loppukierrokset ihan siellä ytimessä. Tadej Pogacarin täytyi vain päästä maaliin voittaakseen koko revohkan ja päätösetappien tapaan kirimiehet taistelivat etapin voitosta. Nyt sen teki Tim Merlier, toiseksi tuli Jonathan Milan. He kumpikin saivat tästä kisasta kaksi etappia nimiinsä. 

CampaKeittiö siirtyy nyt 34 päiväksi haastevapaalle, Tour de France alkaa tänä vuonna jo kesäkuun puolella olympialaisten vuoksi. Siihen asti syömme arvatenkin aika paljon korealaista.

Pikainen leipäjuustojälkiruoka

Eilen minun teki mieli saada kermassa haudutettua leipäjuustoa hillojen kera. Hilloja ei taloudesta enää löytynyt, mutta hoksasin kokeilla nyt sesongissa olevia veriappelsiineja hillojen sijaan. 

Leipäjuusto veriappelsiinien kera

• 300 g leipäjuustoja paloiksi leikattuna
• 1 dl kermaa
• 2 tl kuivaa irrallista ruotsalaista fariinisokeria
• 2 veriappelsiinia

Kaadoin puolet kermasta pienen foliovuoan pohjalle ja siihen päälle asettelin leipäjuustopalat. Kaadoin loput kermasta juuston päälle ja ripottelin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja laitoin vekottimen päälle 200 asteessa vartiksi. Sinä aikana leikkasin veriappelsiinien kuoret pois ja hedelmät lohkoihin. Annoksiin nostin kulhon pohjalle paahtuneet juustopalat, hieman kermakastiketta ja appelsiinilohkot. Päälle ripottelin vielä pikkuisen fariinisokeria ja puristin appelsiinien kuorista irtoavaa mehua. Olipa hyvää! Appelsiinit olivat aivan mainio hillojen korvike. Tänä vuonna veriappelsiinit ovat olleet poikkeuksellisen hyviä ja tummanpunaisia. 

Kirsikkaclafoutis

Minulla oli mielikuva, että olisin tehnyt clafoutis-nimistä ranskalaista paistosta, nimenomaan kirsikoista, joskus blogin alkuvuosina. Blogin ainoa clafoutis oli vuodelta 2012, muttei Tour de Francen aikaan, vaan aikaisemmin keväällä huhtikuussa. Ilmeisesti muistini on huononemassa, kun en muista kaikki yli 2000 postausta aivan oikein. 

Nyt tein kirsikkaclafoutisin Pardon your French-blogin ohjeella, jota pienensin hieman laveasti puoleen sopimaan pieneen valurautapannuuni. 

Kirsikkaclafoutis Tour de Francen päätöspäivänä

• 26 kirsikkaa
• nokare voita paistinpannun voitelemiseen
• 1,5 dl punaista maitoa
• 75 g sokeria
• 2 pientä kananmunaa
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• 1 rkl Kirschwasser-viinaa
• ripaus suolaa
• 30 g vehnäjauhoja

Otin kirsikoista kivet pois ja voitelin pienen valurautapannun. Kuumensin uunin 175 asteeseen. Sekoitin taikinan ainekset, kananmunat, sokerin, maidon, vaniljatahnan, suolan ja jauhot sekä lirauksen Kirschwasseria tasaiseksi taikinaksi. Asettelin kirsikat pannun pohjalle ja kaadoin taikinan päälle. Paistoin clafoutista  noin 45 minuuttia. Se sai jäähtyä rauhassa huoneenlämpöön ja nautimme sen iltasella samppanjan kera, kun Tour de Francen viimeistä etappia ajattiin. 

Kuten hyvin tiedetään, kokonaiskilpailun kärkeä ei uhata tällä seremoniallisella päätösetapilla, mutta maaliin pitää toki kaikkien ajaa. Lopussa oli sitten se kirimiesten huippuhetki, jokainen sprintteri tahtoisi voittaa Champs-Élyséellä. Tänä vuonna se nopein oli Jordi Meeus (ikinä kuullukkaa).  Tästä alkaa haastetauko ennen vuoden viimeistä osuutta, Espanjassa ajettavaa La Vueltaa. Se kilpailu alkaa 26.8.2023. Silloin olemme matkalla, joten kokkaan espanjalaisittain mobileolosuhteissa sen minkä kykenen. Tänään juuri saimme tietää, että Tourin voittaja Jonas Vingegaard osallistuu myös Vueltaan, sepä onkin mielenkiintoista, sillä myös Primoz Roglic samasta tallista ajaa Vueltan. Jännää!

Pienellä viiveellä

CampaSimpukan kolmastoista Ranska-haaste alkaa muutaman päivän kuluttua pienellä viiveellä, sillä minulla on hetken aikaa muuta meneillään. En ole ehtinyt myöskään tutkailla keitä tämän vuoden kisassa on mukana, mutta kaikkeen siihen perehdyn, kun pääsen mukaan kisahuumaan. 

Sitä ennen postaan pienen jälkiruoan, jonka nautimme reissusta tulon ja reissuun lähdön välissä viime viikolla. Siinä oli hieman ranskalaisuutta ainakin juoman muodossa. Olimme tehneet päivällisen grillissä ja jälkilämmössä valmistuivat calvados-aprikoosit. Juoma oli kevään reissulta kotiin asti säilynyt Vouvrayn kuohuviini saumurilaisista laseista.

Calvados-aprikoosit

• 8 kypsää aprikoosia
• 1 rkl voita
• 1 rkl sokeria
• 0,5 dl calvadosta
• tuoretta timjamia

Leikkasin aprikoosit neljään lohkoon ja asettelin ne reippaasti voideltuun foliovuokaan. Ripottelin niille sokeria ja kaadoin päälle calvadoksen. Asettelin pinnalle muutaman tuoreen timjaminoksan. Kun päivällisen ainekset oli grillattu hiiligrillissä, nostin foliovuoan grilliin ja se jätettiin sinne jälkilämpöön hautumaan. Noin kolmen vartin päästä aprikoosit olivat pehmenneet ja voista, sokerista ja calvadoksesta oli muodostunut suloinen kastike. Söimme tämän herkun vaniljajäätelön kanssa ja avasimme pullon Vouvrayn kuohuviiniä. Olipa ihana hellepäivä. 

Tuon mukavan päivän jälkeen olimme muutaman päivän kotimaanreissulla, jonka sisältönä oli minuksi paljon tapaamisia ja kyläilyjä, mutta myös museoita, vesitorneja, kirkkoja ja kauniita kesämaisemia. Nyt olemme taas kotona eikä taida ihan heti helteitä olla taas tiedossa. 

Hasselbackan nashi

Etsin korealaisia jälkiruokia ja osuin ohjeeseen, jossa oli pääosassa aasialainen/kiinalainen omenapäärynä eli nashi. Ohje ei sinänsä ollut  mitenkään korealainen, mutta jossakin yhteyksissä nashia sanotaan myös korealaiseksi päärynäksi. Siksi se tuli kohdalle tekemässäni haussa. 

Olen joskus aikaisemminkin ostanut tämmöisen hedelmän enkä silloin pitänyt siitä sellaisenaan syötynä, sen rakenne oli jotenkin rakeinen eikä maistunut oikein hongalta eikä haavalta. Tällä kertaa kokemus oli parempi.

Hasselbackan nashi kahdelle airfryerissä

• 1 aasialaisen omenapäärynä
• 1 oksa tuoretta rosmariinia
• 2 rkl sulatettua voita
• 1 dl sitruunasiirappia (tämän ohjeen postaan myöhemmin)
• 2 tl kuivaa fariinisokeria (oma lisäykseni)

Tein viime viikolla ensimmäisen satsin korealaista sitruunasiirappia, josta tuli oikeammin sitrussiirappia, sillä laitoin siihen myös limettiä. En ole vielä tehnyt siitä postausta, mutta lähdeblogissa on tehty erikseen oma pieni satsi siirappia, ohje löytyy täältä. 

Otin valmiiksi pyöreän alumiinivuoan ja sutikoin sen pohjan sulatetulla voilla, vähän yli ruokalusikallinen voita jäi odottamaan myöhempää vaihetta. Avasin siirappipurkkini ja otin puhtaalla kauhalla sieltä desin verran sitrussiirappia pikkuiseen kattilaan ja suljin purkin kunnolla ennen sen palauttamista jääkaappiin. Lisäsin pikku kattilaan varrestaan riivityt rosmariininlehdet. Kuumensin siirapin ja nostin sitten kattilan sivuun odottamaan.

Kuorin nashin ja leikkasin sen napaa ja kantaa myöten halki. Koversin terävällä pikkulusikalla siemenkodan pois. Lähdeohjeessa oli käytetty melonikauhaa, mikä olisikin sopiva, mutta minun melonikauhani taitaa olla CampaAdriassa enkä viitsinyt lähteä hakemaan sitä. Lusikallakin pärjäsi. Sitten laitoin puolikkaat leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin ja tein kuperaan puoleen ohutteräisellä veitsellä viiltoja niin vieri viereen kuin osasin halkaisematta hedelmää. 

Nostin puolikkaat voideltuun vuokaan ja kaadoin rosmariinisiirapin puolikkaiden päälle, vuoan pohjalle muodostui pieni lätäkkö kastiketta. Asetin vuoan airfryerin koriin ja laitoin laitteen kypsentämään 200 asteessa 15 minuuttia. Lähdeohjeessa oli ihan valtavan pitkä kypsennysaika 205 asteisessa uunissa,  jotain puolitoista tuntia. Näillä sähkön hinnoilla en todellakaan paistelisi yhtä hedelmää uunissa sellaisia aikoja. 

Vartin päästä kurkkasin airfryeriin ja sain päähäni ripotella puolikkaille pikkuisen kuivaa fariinisokeria, sillä sitrussiirappini ei ollutkaan ihan niin äkkimakiaa kuin olin olettanut. Jatkoin sitten kypsentämistä toisen vartin, jonka jälkeen lusikoin vuoan pohjalta hieman kastiketta puolikkaille ja sutikoin loput uudelleen kuumentamastani voista pinnoille. Lisäsin toisen pienen ripauksen sokeria. Tämän jälkeen kypsensin vielä 10 minuuttia. Nashi ei kypsy niin äkkiä kuin omena tai päärynä, tämäkin aika oli minusta todella pitkä. Onneksi tuon 40 minuutin jälkeen nashi oli kypsää. 

Nostin vuoan pois airfryeristä ja otin lastalla puolikkaat annoslautasille. Kaadoin loput kastikkeet takaisin siihen pikku kattilaan, jota olin alussa käyttänyt ja keitin kastikkeen puoleen, sitä jäi jäljelle noin 2 rkl, jotka lurittelin puolikkaisen päälle. Meillä ei ollut jäätelöä, joten tein vain sifonilla pikkuisen erän kermavaahtoa lisäksi annokseen. 

Nashi rosmariinisiirapilla maistui hyvin hienostuneelle, ehkä aavistus lisää pehmeyttä olisi vielä tehnyt kokonaisuudesta paremman: En tiedä olisiko se onnistunut pitemmällä kypsennysajalla, pienemmällä lämmöllä kenties. Vai olisiko hedelmän pitänyt olla kypsempi alun alkaen. Mutta kiva kokeilu. Yksi nashi maksoi muuten kaksi euroa. Vähän tyyriin puoleinen. Siksi olikin hyvä, ettei hedelmä ehtinyt mennä pilalle, vaan söimme sen pois. 

Paahtopäärynät airfryerissä

CampaReissu on alkanut hienosti, olen sotkenut päivät jo totaalisesti, luulin aamulla, että on jo perjantai. Onneksi Antti tiesi, että on vasta keskiviikko. Sain kaksi lisäpäivää elämääni! 

Nyt olemme Alankomaissa ja kävimme päivällä lempparikaupassamme Jumbossa. Tykkäämme siitä, koska se on pyöräilyjoukkueen pääsponsori. Ostimme muutamaksi päiväksi ruokaa ja yhytimme pari kivaa tarjousta, joihin ei onneksi tarvitse mitään kanta-asiakaskorttia tai -jäsenyyttä. Marjat alkavat olla jo kalliita täälläkin, mutta nyt oli kiva yhteistarjous marjoja ja hedelmiä ja valitsimme rasiat mustikoita, karhunvatukoita ja päärynöitä. Niistä päärynät pääsivät jo käyttöön päivän jälkiruoassa. 

Paahdetut päärynät kahdelle

• 2 pientä päärynää
• 1 rkl voita
• 1 rkl sokeria
• 1 tl kanelia
• 2 rkl calvadosta

Laitoin puoli ruokalusikallista voita pieneen foliovuokaan ja sen airfryeriin minuutiksi 200 asteeseen, että voi sulaa. Muotoilen aina pieniä vuokia sen verran, että ne menevät malliston pienimmän matka-airfryerin koriin suosiolla. 

Voin sulaessa kuorin kaksi päärynää ja leikkasin ne puolikkaiksi pitkittäin. Poistin siemenkodat. Kun voi oli sulanut, nostin päärynänpuolikkaat vuokaan ja kaadoin niiden päälle calvadoksen. Sitä olisi voinut olla hieman enemmänkin, mutta minipullossa ei ollut enempää jäljellä. Sitten ripottelin päärynöille sokeria ja kanelia ja sommittelin muutaman pienen voikuution vielä pinnalle. 

Paahdoin päärynöitä 200 asteessa noin 15 minuuttia. Päärynät eivät olleet ihan täysin kypsiä, kypsemmille lyhyempikin aika olisi piisannut. Kun päärynät olivat pehmeitä, nostin ne jäätelön kanssa annoskuppeihin ja valutin vuokaan jääneen calvados-voikastikkeen päälle. Ihan tolkuttoman hyvää matkajälkkäriä!

Meidän tämän yön leirialueen reunalla isossa aitauksessa on kenguruita. En oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Mitä sinä ajattelet kenguruista hollantilaisen leirialueen aitauksessa?

Pieni jälkiruoka

Giro d'Italia lähestyy loppuaan, toiseksi viimeiseksi Italia-herkuksi valikoitui yksinkertainen jälkiruoka. Senkin otin Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Tätä pitää syödä toistekin. Ja juoda. 

Mansikat kahdella mausteella

• mansikoita 
• sokeria 
• balsamicoa
• juomaksi Vino Santoa

Mansikoita dipataan yksinkertaisesti joko balsamicoon tai sokeriin tai molempiin ja päälle otetaan pieni siemaus Vin Santoa. 

Giron viimeinen vuorietappi jäi meiltä katsomatta muiden puuhien vuoksi, mutta salainen toiveeni näyttää toteutyneen. Jai Hindley on voittanut etapin tänään ja noussut puolentoista minuutin johtoon kokonaiskilpailussa. En muista hänen taitojaan aika-ajossa, mutta hänestä saattaa hyvinkin tulla voittaja huomenna. Se passaisi minulle. 

Fragole al vino – mansikoita viinissä

Mauri Kososen työ Big Blue Kaarinassa

Tänään täytyy antaa itselleen armoa, ei voi mitenkään tehdä päivällistä kahden lämpimän aterian jälkeen! Ei edes italialaista. Tulimme laivalla Ruotsiin ja lipun hintaan kuului ateria. Mehän tietysti söimme innokkaasti yhdessä rekkamiesten ja Ahvenanmaalle kalastamaan menevien miesporukoiden kanssa. Kun matkaa oli jäljellä vielä pari tuntia, alkoi toinen kattaus, joka sekin kuului lipun hintaan. Eikun syömään! Onneksi laivamatka ei kestänyt yhtään pitempään, vaan tulimme Kapellskärin satamaan ja pääsimme pois. 

Nyt olemme oikein kivalla Norrtäljen leirialueella. Antti melkein joutui soittamaan puhelun vapaaehtoisruotsilla, mutta sentään pelastui. Saimme paikallisilta caravan-rouvilta apua portilla, sillä respa ei ole näin iltaisin vielä auki sesongin tässä vaiheessa. 

Koska mitään ruokaa ei todellakaan mahdu tänään, syömme vain vähän jälkiruokaa italilaiseen tapaan. Yhä käytän Vittorion ja Maritan kirjaa, siinä on kiva ohje mansikoille viinissä. Ohjeen mukaan mansikat pitäisi laittaa puolimakeaan valkoviiniin, mutta sellaista meillä ei ole, ei tule, eikä tilata. Mutta meillä on mukana erittäin hauskaa italialaista viiniä, joka sopii tähän oikein hyvin. Kyseessä on Brachetto d'Acqui-nimistä viiniä. Tutustuimme tähän viiniin aikoinaan Luimupupulan väen luona. 

Mansikat viinissä kahdelle 

• mansikoita
• viiniä
• sokeria
• sitruunan kuorta raastettuna
• mintunlehtiä

Leikkasin mansikat paloihin ja laitoin ne annoskuppeihin. Käytin muovisia viinilaseja, koska mukana matkakeittiössä ei ole mitään läpinäkyviä annosastioita. Liotin viiniin pienen lusikallisen sokeria, raastoin mukaan sitruunankuorta ja revin mintunlehtiä. Kaadoin seoksen mansikoiden päälle ja laitoin annoskupit hetkeksi jääkaappiin jäähtymään. Hyvin maistui ja mahtui vatsoihin. Mutta toista tällaista syömispäivää ei kyllä ihan heti kaipaa.

Giro d'Italiaa emme ehtineet lainkaan katsoa, mutta lunttasin, että pitkän, 204 km mäkisen etapin voittajaksi ajoi Stefano Oldani, josta en luvalla sanoen ole koskaan kuullutkaan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Juan Pedro Lopez, jolle on varmaan ehtinyt tulla jo melkoinen tunneside rosapaitaan. Luin jostain, että palkintoseremonian kuohiviinn iroiskuttelua on muutettu sen verran, että pullot on valmiiksi avatut. Biniam Girmayn silmävamma oli liian vakava juttu. 

Licor 43 -tiramisu

Otan nyt riskin, että tiramisupuritaanit tykkäävät kyttyrää, mutta tein silti ja myös postaan Licor 43:lla maustetun jälkiruoan, jonka lähdeblogin tekijä on nimennyt tiramisuksi. Licor 43 on espanjalaista yrttilikööriä, jota olemme ostaneet Espanja-ruokahaasteen aikaan pari vuotta sitten, eikä se ollut vieläkään kulunut loppuun. Kierrekorkkikin oli niin piukassa, että tarvitsin apua pullon avaamiseen. Ainemäärien kanssa olin luova.

Licor 43 -tiramisu kahdelle

• 4 savoiardikeksiä
• 0,5 dl Licor 43
• 1 tl vaniljauutetta
• 1 rkl sokeria
• 1,5 dl kermaa
• 1 dl mascarponea
• kaakaota

Muserra annosastioiden pohjalle yksi savoiardikeksi/astia. Lurittele päälle pari teelusikallista likööriä. Vatkaa sokerilla ja vaniljauutteella maustettu kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mukaan mascarpone. Vatkaa tasaiseksi. Lusikoi annosastioihin kermaseosta ja riko toinen keksi/astia muruiksi. Jaa loput likööristä keksikerroksen päälle. Lisää vielä loput kermaseoksesta ja tasoittele hieman pintaa. Nosta astiat jääkaappiin tekeytymään, huomiseen astikin, mutta ainakin tunniksi pariksi. Halutessasi siivilöi pinnalle kaakaota juuri ennen tarjoilua. Minä laitoin muutaman vadelmankin pinnalle. Likööriä olisi voinut olla pikkuisen enemmän. 

Giro d'Italia on siirtynyt Sisiliaan, siellä ajettiin neljäs etappi, jolla oli mittaa 172 km ja se päättyi Etnalle.  T'ästä tuli paidanvaihtopäivä. Etapin ekaksi ehti Lennard Kämna ja Juan Pedro Lopez nousi kokonaiskilpailun johtoo ja sai pinkkipaidan. Huomenna vielä ajetaan Sisiliassa.