Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

• 2 tuplashottia espressoa
• 8 savoiardikeksiä
• 1 dl kermaa
• puoli purkkia mascarponea
• 2 rkl tomusokeria
• 2 rkl Amarettoa
• kaakaota
• mintunlehtiä
• 2 mansikkaa

Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

Tiramisu

Tiramisua CampaKeittiössä tehdään noin kerran vuodessa, se on helppo ja nopea jälkiruoka, jonka voi valmistaa hyvissä ajoin, mielelläänkin edellispäivänä. Sen voi tehdä pieneen kokoon tai suureen vuokaan, kaikki käy. Tällä kertaa tein aika pienen annoksen, noin kahdeksan palan vuoallisen. Siitä lähti heti osa jälkeläisten mukaan, sillä määräänsä enempää tätäkään herkkua ei syö. Tein jälkkärin neliön muotoiseen  (noin 18 x18 cm) irtopohjaiseen vuokaan, johon viritin pohjalle ja reunojen yli yltämään ensin tuorekelmua ja sen päälle foliovuoan kannesta leikatun sopivan kokoisen vapapintaisen palan pohjaksi.

Tiramisu

• 28 savoiardikeksiä (joista puolet lyhensin toisesta päästään niin, että ne sopivat vuokaan)
• 3 tuplashottia espressoa
• 1 purkki mascarponea
• 3 dl kermaa
• 1 rkl tomusokeria
• 0,5 dl Amarettoa
• suklaalastuja

Aloitin tekemällä espressoshotit astiaan jäähtymään. Sillä välin viritin vuoan valmiiksi, kuten yllä kerrottu. Mittasin keksien määrän ja leikkasin kuivien keksien päästä terävällä veitsellä pois reilun sentin palat, puolet siis lyhensin, puolia en. 

Vatkasin ensin kerman vaahdoksi ja maustoin se tomusokerilla ja Amarettolla ja yhdistin seokseen mascarponen. Sekoitin tasaiseksi. 

Kostutin keksin kerrallaan nopeasti jäähtyneessä kahvissa ja ladoin niitä vuoan pohjalle, toinen rivi kokonaisia keksejä ja toinen päästään lyhennettyjä, niin pohja tuli täyteen. Levitin puolet mascarponetäytteestä keksien päälle. Tein toisen kerroksen kostutetuista kekseistä, levitin loput täytteestä ja tasoittelin pinnan. Minulla oli päässyt kaakao loppumaan, mutta löysin ison purkin suklaalastuja, joita levitin pinnalle tasaisen kerroksen ja siitä tulikin oikeastaan aika kiva niin. Käänsin kevyesti kelmun reunat vuoan päälle ja nostin jääkaappiin asettumaan. 

Kun oli aika syödä jälkkäriä, laitoin vuoan sopivan kokoisen säilykepurkin päälle, jolloin kakku jäi pohjan päälle lepäämään ja reunat laskeutuvat pöydälle. Nostin kakun leikkuulaudalle pohjineen, kelmuineen päivineen ja avasin kelmut. Suurella lastalla siirsin kakun lautaselle sen vahapohjaisen pahvialustan kanssa, kelmu ja vuoan metallipohja jäivät nätisti leikkuulaudalle. 

Giro d'Italiassa on käynyt koronakato, ainakin Jumbo-Visma vetäytyi kokonaan kisasta, kun jollain jäsenellä todettiin korona. Samoin Mitchelton-Scott on vetäytynyt. Näitä tietoja on todella hankala saada selville Giron omilta sivuilta, mutta Cycling News-sivulta löytyy tietoa paremmin. Nyt on siis melko hutera tilanne koko kisalla, liekö tuota saadaan vietyä läpi. Jos vielä koronatilanteen puolesta saataisiinkin, niin miten sitten pian käsillä olevien vuorietappia puolesta. Alpeilla on ollut jo ajoittain lunta paikoin reippaasti. Normaalisti keväällä ajettavaa Giroa vaivaavat joskus vielä sulamatta olevat lumet ja kylmät säät, nyt voi olla sitten toisinpäin, voi olla jo talvi tulossa ja lunta sataa taas. 

Tänään kylmässä säässä ja vesisateessa voittajaksi selviytyi Jonathan Narvaez ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Runebergille huikkaa

CampaSimpukassa ei ole ollut yhtään postausta runebergintortuista. Tämän voisi sanoa olleen jopa keittiöpeikko, joka kävi viimein pyydykseen lauantaina. Minulla oli silloin todella hyvä keittiöpäivä, pääsin aamulla vapaalle ja tunnetusti olen parhaimmillani juuri yövuorojen välissä ja etenkin jälkeen. Tunnen olevani voittamaton, ainakin kello 20 asti, jolloin uni yleensä korjaa. 

Viime aikoina olen päätynyt usein hakujen päätteeksi Liemessä-blogiin, eikä syy ole mitenkään kummallinen. Jenni osaa asiansa ja hänen postaamansa ohjeet ovat päteviä, niillä onnistuu. Runeberginkakkupostaus on vuodelta 2013 ja vaikka siinä on jotain liikuttavaa, niin ohje on täyttä rautaa. Omat postaukseni lähes samalta päivältä käsittelee enimmäkseen kiroilua, eikä ole vaikea ymmärtää miksi toinen meistä on nykyään ruoka-alan ammattilainen ja toinen ei. 

Runeberginkakku ja kaksi torttua

Taikina

• 200 g pehmeää voita
• 2 dl sokeria
• 2 kananmuna
• 2 dl mantelijauhetta
• 1,5 dl korppujauhoa
• 1 dl piparkakkumurua
• 2 dl vehnäjauhoja (lähdeohjeen grahamjauhoja meillä ei ollut)
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl omenamehua
• 0,5 dl Amarettoa (punssia meillä ei myöskään ollut)
• voita ja korppujauhoja vuokien valmisteluun

Kakun kostuke

• 0,5 dl Amarettoa
• 0,5 dl vettä
• 2 rkl sokeria

Koristelu

• vadelmahilloa
• 1 tuubi valmista valkoista sokerikuorrutetta (Dr Ötker määräyksestä, itsetehdyn kuorrutteen ohje lähdeblogista)

Aloitin valmistelemalla pienen irtopohjaisen pyöreän kakkuvuoan, jonka halkaisija on 15 senttiä. Otin varalle kaksi pientä alumiinista annosvuokaa, jotka olen hankkinut joskus suklaafondantin tekemistä varten. En ollut ihan varma, kuinka täyteen kakkuvuoka tulisi taikinasta, joten laittaisin ylijäävän taikinan annosvuokiin. Voitelin vuoat ja jauhotin ne korppujauhoilla. Yleensä en käytä korppujauhoa leivontavuokien jauhottamiseen, vaan tavallista vehnäjauhoa. En pidä muruisesta paistopinnasta, mutta runebergintortuissa se on hyvä juttu. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Laitoin pehmeän voin ja sokerin yleiskoneen kulhoon ja annoin koneen vatkata seosta niin, että siitä tuli vaaleaa vaahtoa. Lisäsin kananmunat yksi kerrallaan vaahtoon, seuraavaksi yhteensekoitetut kuivat aineet ja lopuksi mehun ja Amaretton. Punssia meillä ei ole koskaan ollutkaan. Jennin ohjeessa ei ole käytetty usein runebergintorttuohjeissa näkyvää karvasmantelia, mutta Amarettossa sitä on ja meillä oli vielä avaamaton pullokin tätä Italian herkkua. Edellinen pullo oli avattuna ties kuinka monta vuotta eivätkä aromit siinä olleet enää viimeisissä tiramisuissa kovin kummoiset. Nyt olivat aromit kohdallaan.

Taikinasta tuli melkoiset tanakkaa, laitoin ensin pari suurta lusikallista pieniin annosvuokiin ja loput kakkuvuokaan. Tasoittelin pintaa lusikalla ja nostin vuoat leivinpaperilla peitetyllä uunipellillä paistumaan. Annosvuoat olivat uunissa 30 minuuttia ja kakku 45 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas ja kakun pinta kauniin vaaleanruskea, nostin kakun jäähtymään. Annoskokoiset olin jo kumonnut, ne lähtivät hyvin pois alumiinikupeista ja niiden pinta oli tasaisen ruskea ja sileä. Kakun annoin jäähtyä vuoassa noin 15 minuuttia ja kumosin sen sitten lautaselle, sekin irtosi siististi. 

Kun kakut olivat jäähtyneet hieman, kiehautin kostukkeen veden ja sekoitin siihen sokerin ja liköörin. Valelin annoskakut ja suuremman kakun kostukeliemellä. Ensin vaikutti siltä, että lientä on liikaa, mutta muistin Jennin vihjeen siitä, että Runeberg on hyvin janoinen, kakku saa olla tosiaan kunnolla kostutettu. Myöhemmin illalla koristelin annoskakut vadelmahillolla ja valmiilla sokerikuorrutteella. En ole mikään koristeluhirmu, kuten kuvasta voi päätellä. Söimme annoskakut lauantain päivällisen jälkiruokana espresson kaverina ja siinä vaiheessa iltaa saattoi sanoa olleen hyvä ruokapäivä. 

Suurempi, vaikkakin pieni runeberginakku oli eilisen perhepäivällisen jälkiruoka. Sen päälle "taituroin" koristelun jälleen mitä vakaimmin käsin. Aloin ihmetellä, miksen ole kondiittori ammatiltani. Tai ehkä en sittenkään ihmettele. Makuhan on ulkonäköä tärkeämpi ja se pitää kyllä sanoa, että Liemessä-blogin ohjeella tuli todella hyvän makuinen runebergintorttu. Kakun rakenne oli juuri sopivan murustuva. Kosteutta oli toisenakin päivänä passelisti ja vadelmahillon ja sokerikuorrutteen sai erinomaisesti tarttumaan lusikkaan. Luulenpa, että leivon toistekin runebergintorttuja samalla ohjeella. Sanoohan vanha sananlaskukin; miksi käyttää uutta ansaa saman keittiöpeikon pyydystämiseen. Postaus päätyy CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään pitkään välttelemiäni ruokakokeiluja menivätpä ne syteen tai saveen. 

Tee itte hienompi, kun kumminkin osaat!

Italialaisten jälkiruokien helmi - tiramisu

Tein ensimmäisen tiramisuni noin 10 vuotta sitten, printtasin ohjeen keltaiselle paperille (jota jostain syystä oli printterissä). Sen oli kirjoittanut joku suomalainen mies, mutta blogista ei vielä ollut kysymys, jonkunlainen ruokasivusto, tai keskusteluryhmä kumminkin. Käytin sitä ohjetta pitkään, paperi tuli tahraisemmaksi ja ryppyisemmäksi kerta kerralta. Siihen aikaan savoiardi-keksejäkään ei helposti saanut meikämarketeista, joten leivoin ohuen kakkupohjan tiramisua varten. Eikä meillä silloin aluksi ollut kahvikonettakaan, vaan tein kakulle kostuketta pikakahvista. Oi noita aikoja, niiden ei tarvitse palata!

Sittemmin olen tehnyt tiramisua mm. Sopranos-keittokirjan mukaan. Heti ensimmäisenä blogikeväänä, toukokuussa 2011 postasin tätä ennen blogin ainoan tiramisuohjeen. Olen kyllä muistaakseni tehnyt tätä herkkua sen jälkeenkin, mutten postausmielessä. Tälle keväälle ajattelin ottaa sen taas ohjelmaan ja tänään oli se päivä. Minulla oli muutaman tunnin työvuoro tiedossa ja tein tiramisun tekeytymään vuoroni ajaksi ja herkuttelua olisi tiedossa illalla Giro-lähetyksen katsomisen kanssa. 

Maaliskuussa Fanni & Kaneli-blogissa oli tehty tiramisua Giulian ohjein ja samaa ohjetta minäkin kokeilin nyt pienin muutoksin. Pienensin ohjeen kolmelle kananmunalle, sillä meillä on ollut jälkiruokia nyt ylenmäärin ja ensi viikolla tulee lisää juhlien vuoksi. Tässä ohjeessa käytetään raakoja kananmunia, joten niitä välttävän kannattaa kokeilla vaikka sitä Sopranos-ohjetta.

Tiramisu neljälle

• 3 kananmunaa
• 3 rkl sokeria
• 300 g mascarponea
• Amarettoa
• 1 dl espressoa 
• savoiardi-keksejä
• (50 g tummaa suklaa raastettuna)
• kaakaota

Tee kahvia jäähtymään. Erottele keltuaiset valkuaisista eri kulhoihin. Mittaa sokeri keltuaiskulhoon ja vatkaa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Tämä määrä on aika pieni, joten ei kannata käyttää suurinta kulhoa, ainekset etsivät toisiaan reinoilla. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Sekoita keltuaisvaahtoon mascarpone ja mieluisa likööri, meillä Amaretto (jotta tuo pullo edes joskus menisi tyhjäksi). Se viikolla ostamani Frangelico olisi varmaan sopinut pähkinäisyydessään hyvin. Sekoita valkuaisvaahto nuolijalla mascarponemassaan.

Asettele vuoan pohjalle savoardi-keksejä ja kostuta ne jäähtyneellä kahvilla. Lusikoi kosteiden keksien päälle mascarponevaahtoa ja asettele uusi keksikerros vaahdon päälle. Kostuta taas keksit ja levitä vaahtoa päälle. Minun pieneen pyrex-vuokaani tuli kaksi keksikerrosta ja pinnalle vielä kunnolla mascarponevaahtoa. 

Laita vuoka peiteltynä jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi, jopa yön yli. Ennen tarjoilua sirota pinnalle runsaasti kaakaota. Minä jätin ohjeen suklaamurut pois. Tämä ohje oli aivan verrattoman hyvä, mielestäni paras tekemäni tiramisu!

Giro d'Italian 15. etappi oli sitten ensimmäinen oikea vuoriurakka. Olin iloinen siitä, että Alberto Contador lähti etapille hyvässä kahden ja puolen minuutin johdossa. Kun pääsin töistä kotiin, oli etapilla ultimo kilometro juuri menossa ja  voittoon ehti Astanan Mikel Landa. Kammenpyörittäjä peruutti tallennusta kilometrin taaksepäin ja näin miten tilanne kehittyi aivan lopussa. Alberto Contardor tuli maaliin kolmantena ja piti Fabio Arun selkänsä takana. Muutaman hyvityssekunnin kanssa hänen johtonsa on Aruun 2 min 34 sek. Huomenna on vuorossa viimeinen lepopäivä ennen kolmatta jaksoa, joka on vuorietappitäyteinen.

Kotona tunnelma on kyllä hieman kuin myrskyn alla, sillä ensi viikko on kiireistäkin kiireisempi juhlien järjestelyjen vuoksi. Mikäli ehdin, teen myös italialaisia ruokia muiden toimien ohessa.

Appelsiinikanaa ja espressoista suklaakakkua

Päivällislautasille lennähti tänään appelsiinikanaa. Se olikin oikein helppo ja nopea ruoka, otin ohjeen cookaz.com-sivulta. Sieltä varmaan otan muitakin Italiaan vivahtavia ohjeita tänä vuonna Giron aikaan. Ruokaan käytin:

• 4 broilerinfilettä
• 2 dl appelsiinimehua (kahdesta appelsiinista)
• 1 appelsiinin kuori raastettuna
• 2 pientä punasipulia
• rakuunaa (meillä pakastimesta)
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Halkaisin broilerin fileet kahteen ohueen viipaleeseen ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Raastoin appelsiinista kuoren ja puristin riisutusta appelsiinista ja sen kaverista mehut, sitä tuli reipas kaksi desiä. Leikkasin sipulin pieneksi silpuksi ja riivin pakastetuista rakuunanoksista lehdet samalle lautaselle sipulin ja appelsiininkuoren kanssa. 

Sulatin voita pannulla ja paistoin kahdessa erässä broileripaloja molemmilta puolilta hetken aikaa. Siirsin ne lämpöastiaan odottamaan. Lisäsin hieman voita pannulle ja kumosin sille sipulit, appelsiinkuoren ja rakuunan. Kylläpä tuoksui hyvältä, appelsiininkuoren aromit oikein hyppäsivät nenään ja rakuuna heräsi henkiin. Muutaman hetken kuluttua lisäsin appelsiinimehun ja kerman pannulle ja nostin kastikkeen kiehumaan. Sekoittelin kastiketta ja annoin se kiehua kasaan noin 8 minuuttia. Lopuksi nostin lämpimät kanapalat vielä kastikkeeseen loppukypsymään muutamaksi minuutiksi. 

Hernepyreen tein samalla tavalla kuin jokunen viikko sitten, uusi kartiosiivilä toimi hienosti, pyreestä tuli mahtavan hienojakoista. Maa-artisokat paahtuivat uunissa Kokkien ja pottien ohjeiden mukaan, ne olisivat saaneet olla uunissa hieman pitempään, olisi pitänyt totella Hannelea. Lisäkkeet komppasivat appelsiinikanaa mainiosti. 

Löysin ohjeen tähän päivän jälkiruokana syömäämme suklaakakkuun myös cookaz.com-sivulta ja taas oli sellainen taikina, jota ei meinaisi malttaa paistaakaan. Kun suklaaseen yhdistää Amareton ja espresson, yhdistelmä ei voi olla kuin hyvä. Ohjeessa oli mitat cuppeina, olin laiskalla päällä ja käytin cup-mittasarjaani, mutta alle kirjaan mitat niin tarkkaan deseinä kuin osaan. Kakkuun tuli:

• 2,4 dl voita pieninä kuutiona
• 2,4 dl sokeria
• 4 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,2 dl täysmaitoa
• 2,4 dl epsressoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 200 g tummaa suklaata (käytin 70%:sta)
• 0,8 dl Amarettoa
• tomusokeria koristeluun
• nokare voita ja lusikallinen kaakaota vuoan voiteluun ja jauhottamiseen

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Pilkoin voin pieniksi kuutioiksi ja laitoin ne yleiskoneen kulhoon odottamaan hetkeksi, että ne hieman pehmenisivät. Mittasin muut aineet valmiiksi ja sulatin suklaan vesihauteessa. Voitelin ja jauhotin isohkon rengasvuoan kaakaolla. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa isomman kakun kanssa, ainakin fondantien kanssa se toimi ihan hyvin. 

Kaadoin sokerin voin päälle kulhoon ja annoin koneen vatkata, hetkisen kuluttua siirtelin hieman reunoille noussutta voi-sokerimassaa takaisin vatkaimen ulottuville. Sitten rikoin mukaan kananmunan kerrallaan seokseen edelleen vatkaten samalla. Seuraavaksi lisäsin mukaan leivinjauheen ja maidon, sitten jauhot. Viimeiseksi mukaan tulivat muut nesteet, kahvi, likööri ja sula, hieman jäähtynyt suklaa. Kääntelin taikinan vielä nuolijalla jokapuolelta tasaiseksi ja kaavin sen vuokaan. Ohjeessa puhuttiin 90 minuutin paistoajasta, mutta minä paistoin kakkua noin  50 minuuttia. Kun tikku oli puhdas taikinaan piston jälkeen, uskalsin odottaa kakun olevan kypsä. Kaakaojauhotus toimi aivan mainiosti. Söimme kakkua pyöräilyn päätteeksi vaniljajäätelön ja pakastimesta kaivetuista mansikoista tehdyn marjakastikkeen kanssa. Nuorempi perillinen suostui napisematta syömään ylimääräisen kuvausannoksen.

Milano-Sanremo-kisa käytiin epäsuotuisissa sääolosuhteissa, vuoristoisilla pätkillä satoi lunta ja ilma oli törkeän kylmä. Ajajat kerättiin busseihin Passo del Turchinon tienoilla ja siirrettiin turvallisempaan kohtaan reittiä. Siellä kisaa ennen houldaamishetkeä johtanut karkulaisjoukko sai etumatkaa muiden odotellessa kylmissään lähtölupaa. Viimeksi on Milano-Sanremo on ajettu sunnuntaina 80-luvun alussa, tänään ikävissä keleissä käydyn kisan ykköseksi kiri Gerald Ciolek Peter Saganin ja Fabian Cancellaran nenän edestä. Onneksi kukaan ei tainnut tärvätä itseään kurjan kelin ja liukkaan tien vuoksi. Tympein keli vuosiin. Nyt uskon sen, että kukkopoika Peter Sagan pystyy voittamaan myös ihan itse, eikä vain kavereitten auttamana, vaikkei se tänään toteutunutkaan. Huomenna alkaa Volta y Catalonia, josko siellä olisivat kevään merkit jo nähtävillä?