Väittämällä italialaiseksi kanasalaatiksi

Kävimme tänään pyöräillen L'Epinen kylässä, se on tästä seuraava rannikkoa pitkin. Siellä oli tänään markkinat, aivan samat kuin oli Barbatressa viikolla ja tässä  meidän omalla kylällä (jonka nimi on vaikea ja pitkä) oli eilen ja on huomenna. Samat kenkämyyjät, kanan grillaajat, veitsenterottajat, juustotiskit ja vihanneskojut. Meille oli kehittynyt mieliteko grillattua kanaa kohtaan ja sellaisen kävimme ostamassa. Oli kohtuukokoinen lintu eikä niin kallis kuin epähuomiossa Plestinissä viime syksynä ostimme. 

Samalla reissulla kurkkasimme kahden hautausmaan WW2- muistomerkit ja sotilashaudat, löysin myös reissun ensimmäiset kastelukannutkin. En ole muistanut niitä etsiskellä tätä ennen. Luimme jo netistä, mikä oli se tapaus, jossa kuolivat useimmat noissa haudoissa lepäävät, 17.6.1940 tapahtui Lancastria-laivan uppoaminen ja vei suuren määrän ihmishenkiä. 

Mutta takaisin päivälliseen. Tässä ei oikeasti ole paljon italialaisuutta, paitsi se että olemme Italian naapurimaassa. Ajattelin tehdä kanasalaatin ja sille gremolataa, mutta meilläpä ei ollut persiljaa. Tein sen sitten basilikasta. 

Kanasalaatti kahdelle wannabe-gremolatalla

• 1 pieni grillattu kana luista riivittynä (luulen, että täällä myydäänkin kanoja, ei niinkään broilereita)
• 1/3 punaista paprikaa suikaleina
• 1/3 keltaista paprikaa suikaleina
• 1/3 vihreää paprikaa suikaleina
• puolikas suurta keltaista tomaattia paloina (jäi eiliseltä salaatilta) 
• 10 cm pätkä kurkkua viipaleina
• loput parsoista, ihan vain nuput kevyesti kypsennettyinä (noin 15 nuppua)

Gremolata

• 1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
• tuoretta basilikaa silppuna
• 1 tl sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä 
• ripaus suolaa ja pippuria

Sekoitin vihannekset ja riivityt kanapalat salaattikulhossa. Jätin vähän kanaa syrjään, jollemme jaksaisi kaikkea, vaan jäisi tähdenlentoja (jäi pieni rasiallinen). Gremolataa varten sekoitin sen ainekset niin hyvin kuin pystyin, minulla ei ole sauvasekoitinta tai muutakaan sötkötintä mobiilikeittiössäni. Levittelin kastikkeen salaatin päälle ja söimme sen hyvillä mielin ja sanoimme, että grazie. 

Giro d'Italiassa oli viimeinen vuorietappi, saatoimme katsoa lähetystä aika hyvin. Ai että Tadel Pogacar on ylivoimainen, hänelle ei nyt juuri kukaan muu voi yhtään mitään. Hän voitti kuudennen etapin tässä kisassa, viidennen pinkkipaidassa ja johtaa kokonaiskilpailua sen verran topakasti, että huomenna tarvitsee vain ajaa pääjoukossa maaliin Roomassa. Joku voisi sanoa, että oli tylsä kisa, mutta minä en sano, kun suosikkini voittaa. Nairo olisi saanut sen yhden etapin minun puolestani voittaa, mutta toinen tilakin oli ihan kiva juttu. 

Ossobuco haudutuspadassa

Ostin eilen ison naudan potkakiekon ja arvelin sen riittävän  oikein hyvin kahdelle syöjälle ja niin se riittikin. Mutta en muistanut, että yleensä ossobucon kaverina lautasella on ollut risottoa, jota söimme eilen kampasimpukoiden kanssa. Ei tietenkään tehnyt mieli syödä risottoa kahtena päivänä peräkkäin, ei myöskään tehnyt mieli olla kuuman kaasulieden äärellä helteessä puolta tuntia sekoittamassa risottoa, joten lisäkkeeksi valikoitui nopeat perunaviipaleet airfryerissä.

Ossobuco ja muuta lautasentäytettä

• suuri naudan potkakiekko (paksuus noin 5 cm, painoa luineen ytimineen 700 g, valmista syötävää huomattavasti vähemmän)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pussi pakastettua soffrittoa (noin 2 dl)
• 2,5 dl lihalientä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia

Sulatin lihaliemen ja soffritton ja laitoin ne pienempään haudutuspataan, lisäsin sinne viinin ja tomaattimurskan. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja laitoin potkakiekon paistumaan muutamaksi minuutiksi molemmilta puolilta. Ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Nostin potkakiekon pataan ja lisäsin sinne vielä oksat timjamia ja rosmariinia. Laitoin padan high-asetukselle ja sillä pata pöhisi koko päivän, noin kello 10-17. Viideltä liha irtosi luusta helposti ja ydin luiskahti padan pohjalle, me emme kumpikaan tohdi syödä ydintä, olemme sen verran nössöjä. 

Perunat airfryerissä

• 6 pienehköä perunaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Leikkasin perunat noin puolen sentin viipaleisiin ja ladoin ne pieneen pyöreään, juuri airfryerini koriin mahtuvaan alumiinivuokaan. Sekoitin paloihin suolaa, pippuria, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Kun ossobuco alkoi olla valmista, laitoin perunat kypsymään 200 asteessa noin 15 minuutiksi, kääntelin paloja noin puolivälissä. 

Gremolata

• sitruunankuorta raastettuna
• tuoretta persiljaa silputtuna
• 1 rkl sitruunamehua

Silppusin persiljan ja sekoitin siihen sitruunankuoriraasteen ja laitoin vielä pikkuisen sitruunamehua. 

Annokseen nostin potkakiekosta helposti irtoavan noin puolikkaan osuuden lihaa ja kauhoin tomaattista kastiketta päälle, pinnalle hieman gremolataa. Vierelle hieman pinnalta rapeita perunaviipaleita ja kiehautettuja pakasteherneitä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli vuoroin auringon paisteessa, vuoroin vesisateessa ajettu nousuun päättyvä osuus. Emme ehtineet paljon sitä katsoa, mutta voittajaksi tuli nuori sveitsiläinen Gino Mäder ja rosapaitakin vaihtoi omistajaa, nyt kokonaiskisaa johtaa unkarilainen Attila Valter.