Vesitornikanaa

Karvahattu päähän, ettei palele!

Lähiseudun kirkot on aika tarkkaan katsottu, joten kävimme tänään katsomassa kaikki vesitornit, joita lähiseudulla on. Kovin mieltä sykähdyttäviä tapauksia ei osunut kohdalle, mutta ei se haittaa. Ei kaiken tarvitse olla kaunista ja hienoa. Lähimatkailupäivän ateriaksi tein meille kanakastiketta (lue/ymmärrä: broilerikastiketta), jota tuli enemmän kuin luulin, siitä saamme toisellekin päivälle lounaan. 

Kanakastike neljälle (jos meitä olisi neljä)

• 400 g broilerin sisäfileitä
• oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 punasipuli
• 1 sitruunaruoho
• 3 pientä suippopaprikaa (punainen, keltainen ja oranssi)
• 1 mieto chili
• peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl garam masala-tahnaa
• suolaa ja pippuria 
• 1 peltipurkki (normaalin hernaripurkin kokoinen) kookosmaitoa 
• 1 limetin mehu
• tuoretta korianteria

Aloitin silppuamalla porkkanan, punasipulin, kesäkurren, paprikat, chilin ja valkosipulin pieniksi, käytin kevyensarjan mandoliinini eräänlaista raastinta, sillä saa tasakokoista silppua, mutta saa varoa sormiaan. Inkiväärin kuorin ja raastoin. Sitruunaruohon leikkasin tyvipäästä pitkittäin halki parista kohtaa. Kuumensin syvällä pannulla tilkan oliiviöljyä ja kumosin kaikki vihannekset pannulle, sekoittelin pari kolme minuuttia. 

Lisäsin pannulle garam masala-tahnan ja sekoitin ja sitten kumosin mukaan kookosmaidon ja arvatkaa mitä, sekoitin! Jätin kastikepohjan kiehumaan maltillisesti. Leikkasin broileripalat vielä pienemmiksi paloiksi ja kuumensin toisella pannulla tilkan oliiviöljyä ja nokareen voita. Kun pannu oli kuuma, paistelin sillä puolet broileripaloista. Kun ne olivat saaneet hieman väriä pintaansa, kaadoin ne kastikkeeseen ja pintapaistelin toisen puolin broileripaloista. Sekoitin kastiketta hieman ja lisäsin siihen suolaa ja pippuria ja nostin sitruunaruohon pannulle niin, että irralliseksi leikattu pää oli kastikkeessa ja ohuempi pää tuli pannun reunan ylitse. 

Jätin kastikkeen kypsymään noin vartiksi. Sinä aikana sushiriisi tuli keittimessä valmiiksi, tykkään nykyään melkein aina keittää sushiriisiä lisäkeriisiksi, mikä lie syynä. En oikein välitä irrallisesta riisistä. Maistelin valmista kastiketta, lisäsin hieman suolaa, puristin puolikkaan limen mehun mukaan ja annosten päälle ripottelin vielä korianteria ja puristimme oman maun mukaan lisää limen mehua. 

Kotkot-kastiketta kahdeksi päiväksi

Kotoisan raivaushurrikaanin suvantovaiheissa on sentään valmistettu ruokaakin. Toissapäivänä tein kahden päivän kotkot-kastikkeen, sillä sielu ei oikein sietäisi sanoa broileria kanaksi ja broilerikastike ei nyt vaan kuulosta kovin herkulta. Anteeksi, broilerit. 

Joku lintukastike

• 400 g ohuita broilerinfileitä
• 2 porkkanaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• palanen inkivääriä
• 2 pientä suippopaprikaa
• oliiviöljyä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 1 rkl garam masala-maustetahnaa
• 1 tl currya
• 1 tl kurkumaa
• ripaus chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• 1 limetin kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• tuoretta korianteria
• tuoretta ruohosipulia

Leikkasin broilerifileet suikaleiksi, raastoin niiden päälle limetin kuorta ja puristin puolikkaan hedelmän mehun. Ripottelin pinnalle suolaa ja pippuria, sekoittelin ja jätin maustumaan siksi aikaa, että valmistelin ruokaan tulevat vihannekset. 

Lorautin pannulle oliiviöljyä ja kuumensin pannua. Herättelin pannulla ensin kurkumaa, currya, chilihiutaleita ja garam masalaa kuumassa öljyssä ja lisäsin sille sitten suikaleiksi leikatut sipulit, inkiväärin, paprikat ja porkkanat. Kun ne olivat saaneet kunnon maustekylvyn ja hieman paistopintaakin, lisäsin pannulle broilerisuikaleet. Kääntelin muutamia minuutteja ja kaadoin mukaan kookoskerman. Sekoittelin ja jätin kypsymään. 

Noin 20 minuutin kuluttua maistelin kastiketta, se tarvitsi vielä hieman suolaa ja pippuria. Ennen tarjoilua puristin kastikkeeseen vielä limetin mehua ja runsaasti tuoretta korianteria ja ruohosipulia. Tuona päivänä meillä oli lisäkkeenä riisiä ja toisena päivänä täysjyvänuudelia, joista jälkimmäinen oli vielä parempi kumppani kotkot-kastikkeelle kuin ensimmäinen. 

Aasiahko kalakeitto

Kolme vuotta sitten minulle sattui paha mokka. Tein töissä keittoa työlounaaksi kansallisena kalakeittopäivänä, mutta tulin tietämään moisen päivän olemassaolosta vasta, kun keitto oli jo kattilassa ja sehän oli tietysti kanakeittoa. Tai ei se ollut edes sitä, vaan broilerikeittoa. Mutta kyllä se silti maistui. Jos minä jotain töistä kaipaan, niin noita päiviä jolloin oli  mahdollista tehdä ruokaa kaikille. Ja niitä kaikkia myös kaipaan. Mutta en muuta. 

Tänä vuonna meni vähän paremmin, mutta päivällä meni nytkin pieleen, sillä söimme kalakeittoa jo eilen. Tämän keiton sommittelin ihan omasta tai asiakkaan päästä. Siihen meni vihanneslaatikosta yhtä jos toista ja loput menivätkin sitten kompostiin, tuli hieman hävikkiä, mistä olen pahoillani. Merenelävät otettiin pakastimesta, joten kotivararuoka tämäkin oli kokonaisuudessaan. 

Kalakeitto kansallisen kalakeittopäivän aattona

• 150 g lohta kahtena nahattomana annospalana
• 6 jättikatkarapua
• sitruunamehua
• wokkiöljyä
• 1 sitruunaruoho
• pieni pala inkivääriä
• 4 pientä perunaa
• 2 pientä porkkanaa
• 4 pientä suippopaprikaa
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 2 kevätsipulia
• 1 limen kuori raastettuna ja puolikkaasta mehu, puolikas lohkoina tarjoiluun
• suolaa ja pippuria
• jauhettua chiliä
• jauhettua kurkumaa
• 3 dl vettä
• 1 tölkki kookosmaitoa

Sulatin kalapalat ja katkaravut, maustoin ne kevyesti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja jätin ne lautaselle odottamaan. Kuorin porkkanat, perunat ja inkiväärin ja leikkasin kaikki ohuiksi tikuiksi. Samoin leikkasin paprikat ja sipulit suikaleiksi. Sitruunaruohosta otin päällimmäisen kuorilehden pois ja naputtelin sitä veitsen lappeella muutaman kerran. 

Kuumensin pannulla lorauksen öljyä ja kuullotin hetken kasviksia, noin 5 minuuttia ja kumosin ne kattilaan. Lisäsin sinne sen verran vettä, että kasvikset peittyivät. Keittopohja kiehui noin kymmenen minuuttia, kunnes ohuet tikut ja suikaleet olivat kypsiä. 

Kuumensin pannun uudelleen ja nostelin ravut pannulle. Kun ne olivat saaneet kauniin värin pannulla, nostin ne kattilaan. Lisäsin sinne kookosmaidon ja maustoin keittoa suolalla, pippurilla, kurkumalla ja chilillä. Ripottelin puolet limenkuoriraasteesta ja puristin puolikkaan limen mehun kattilaan. Sekoittelin ja maistelin. 

Kun keittopohjassa olivat maut kohdallaan, annoin sen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että paistoin kalapalat pannulla rapeapintaisiksi, mutta juuri ja juuri läpikypsiksi. Annoksiin kauhoin ensin lientä kasvisten ja rapujen kera ja pinnalle asetin lohipalan.  Sitruunaruohotikun nostin pois ja kompostiin. Päälle vielä hieman kevätsipulisilppua ja loput limenkuoriraasteesta. Hyvin lämmittävä keitto runsaan inkiväärin ja pienen chililisän kanssa. 

Elokuvajuhlat ovat finaalissa, sataseen ei ole enää pitkä matka. Tänään vuorossa oli ensin yksi sellaisista elokuvista, joista olin ajatellut, etten koskaan halua enää nähdä sitä. Mutta koska Anttikin on katsonut Austenin ja Bridgetin, niin minäkin sitten katsoin Kellopeliappelsiinin (Clockwork Orange) vuodelta 1971. Minulla oli se mielikuva, että se on alusta loppuun järjetöntä, vastenmielistä väkivaltaa. Alku olikin sitä siinä määrin, että koitin huokailla merkitsevästi. Onneksi väkivallan osuus sitten väheni tai ainakin muuttui sen verran, että saatoin katsoa elokuvan loppuun. Antti sanoi sen olleen parempi kuin hän muisti ja minä pystyin sanomaan, ettei se ollut niin huono ja kamala kuin minä muistin. Toisaalta kyllä saatoin muistella jotain muuta elokuvaa, sillä minulla oli mielikuva, että siinä mellastettaisiin jossain oppilaitoksessa suuri osa ajasta, eikä tässä kyllä sellaista ollut. Oli muuten hassu tunnistaa Dimin roolissa Warren Clarke, joka on näytellyt sittemmin mm. Yorkshiren etsivissä. Nyt minun ei tarvitse enää koskaan katsoa Kellopeliappelsiinia. Jos siinä oli jotain hienoa symboliikkaa tai opetusta tai muuta, niin ei auennut minulle, eikä se minua haittaa ollenkaan. 

Illan toinen elokuva oli sitten paljon parempi katsottava, vaikka siinäkin on epämiellyttäviä kohtia. Niille on kyllä minun mielessäni parempi "oikeutus" kuin Kellopeliappelsiinissa. Katsoimme vuonna 1996 valmistuneen Trainspottingin. Siitä on sellainen aikalaismuisto, että nuorempi poikamme syntyi sinä kesänä, kun Trainspotting tuli teatterilevitykseen meilläkin. Kävimme silloin erikseen katsomassa elokuvia, vuorotellen sen mukaan miten lastenhoidolta pääsimme. Mutta tätä Antti ei antanut minun mennä heti katsomaan, hän sanoi, että siinä olisi liian paha kohta juuri vauvan saaneelle ja siinä hän oli ihan oikeassa. Kohtaukset Dawn-vauvasta ovat liian paha yhäkin katsottavaksi. Sillä kohtaa menen aina ripustamaan pyykkejä tai tänään tarkistamaan onko pihalla jäniksiä. Samoin se missä Spud joutuu menemään tyttökaverin luona aamiaishuoneeseen, sitäkään en katso. Mutta muuten Trainspotting on hyvä elokuva. Olemme katsoneet sen uudemmankin, mutta emme kumpikaan muista siitä paljon mitään, sen voisi myös katsoa vielä tässä joutessamme. Alkuperäisessä elokuvassa surullisinta (vauvakohdan lisäksi) on se miten pienestä voi olla kiinni, että ihminen lähtee huumeiden tielle ja katoaa sinne, Tommyn kohtalo on karmea. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996

Myskikurpitsakeitto eikä sitten muuta

Tänä aamuna näin Hannan tehneen kurpitsakeittoa, muutenkin niitä on näkynyt blogaanien lautasilla ahkeraan. Miksipä ei, onhan kurpitsa niin hyvin syksyyn sopiva raaka-aine. Minä ostin eilen myskikurpitsan keittiön pöydälle nököttämään. Yleensä ostamani kurpitsat saavat keikkua pöydän kulmalla paljon pitempään, eilinen ostokseni päätyi jo tänään uuniin ja keitoksi. Tämänpäiväinen keittoni oli aivan yliyksinkertainen. Ainesluettelo on melkein yhtä lyhyt kuin osaamieni korttipelien luettelo (osaan vain paskahousua, valehtelupaskahousua ja seiskaa)

Myskikurpitsakeitto

• myskikurpitsa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• chilihiutaleita
• kookosmaitoa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja otin esille uunipellin. Huomioin, ettei meillä ole leivinpaperia. Niinpä laitoin pellille palan foliota, liekö se olisi ollut tarpeen, vähensi pesuhommaa kumminkin. 

Halkaisin kurpitsan pitkittän kannan kautta kahteen eri suureen osaan. Saako joku joskus jossain muka kurpitsan halkeamaan saman kokoisiin puolikkaisiin? En usko, että saa. Kaavin siemenet ja rihmat pois, enkä vieläkään alkanut niitä paahtaa, vaikka sain viimeksi neuvon tehdä niin. 

Luritin puolikkaille pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja chilihiutaleita. Paahdoin puolikkaita ensin 200 asteessa noin 45 minuuttia ja sammutin sitten uunin. Jätin puolikkaat uuniin päivän puuhien ajaksi. 

Kurpitsanpuolikkaat olivat jäähtyvässä uunissa lopulta kolmisen tuntia ja kun otin pellin uunista, oli kurpitsa ihanan pehmeää ja se tuoksui aivan mahtavalle. Se lähti isolla lusikalla kuorestaan aivan itsestään. Lusikoin kaikki pehmeän kurpitsan metallikulhoon ja avasin tölkin kookosmaitoa. 

Käytin menestyksekkäästi sauvasekoitinta niin, että kurpistamassasta tuli tasaista, paksua sosetta. Ohentelin sitä vähittäin kookosmaidolla, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Kun keitto oli sopivan paksuista, kaadoin sen kattilaan. (en oikein tiedä, miksen tehnyt soseuttamista suoraan kattilassa, ehkä pelkäsin bamixin naarmuttavan uutta kattilaani, tuskin se sitä olisi tehnyt) Kuumensin keiton ja maistelin vielä varalta, että onhan tarpeeksi suolaa ja pippuria. Olihan sitä. 

Annoksen pinnalle laitoin pienet nokareet paksua kookosmaitoa (sitä melkein kiinteää osaa, jota purkissa on pinnalla) ja piirtelin kuvioita keiton pintaan. Lopuksi vielä ripottelin hieman kuivattua sipulia pinnalle. Ai että maistui syksyisenä loskapäivänä, jona en tosin ole nenääni ulos pistänyt. En tullut tutkineeksi onko tuossa kuivatussa sipulissa jotain eläinperäistä mukana, mutta ainakin ilman sitä keitto oli vegaanista. 

Lihapullat liemessä

Jo heti tuoreeltaan laitoin muistin Jennin lihapullaohjeen, se näytti yhdellä vilkaisulla takuuvarmalta. Eilen kokeilin ohjetta, eikä aavistukseni ollut väärä. Hieman se laittoi nenän vuotamaan ja ottamaan toisen annoksenkin, makua ja pientä poltetta riitti. Ohjeesta tuli meille kahdelle hyvä päivällinen ja huomiselle työlounaskin. 

Lihapullat kooroscurrykastikkeessa Liemessä-Jennin ohjeella

Lihapullat

• 1 punainen chili
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• 0,5 ruukkua tuoretta korianteria
• 1 rkl garama masala-maustetahnaa
• 400 g jauhelihaa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Ensin tein lihapullat. Silppusin chilin, sipulin ja korianterin. Sekoitin ne jauhelihaan. Lisäsin mukaan garam masalan, kananmunan, valkosipulimurskan, suolaa ja pippuria. Sekoitin kaikki sekaisin taikinaksi. Kuumensin pannun ja sillä pienen nokareen voita. Otin lihapullataikinaa pienen nökäreen ja paistoin sen voidakseni tarkistaa mausteet. Lisäsin hieman lisää suolaa ja pippuria. Pyörittelin taikinan lihapulliksi, niitä tuli noin 25 kpl. Paistoin lihapullia voissa pannulla ja siirsin ne sitten lautaselle odottamaan. Aivan kypsiksi pulleroiden ei tarvinnut tässä vaiheessa vielä tullakaan.

Kookoscurrykastike

• 4 dl kanalientä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 1 tl vihreä currytahnaa (ei ollut punaista, kuten Jennin ohjeessa)
• 1 tl jauhettua currya
• 5 kpl kuivia kaffirlimetin lehtiä
• 1 limetin mehu
• 0,5 ruukkua tuoretta korianteria

Sulatin liemikalikan kasarissa ja lisäsin sinne mausteet ja kookosmaidon. Säästin pari lusikallista kookosmaitoa viimeistelyyn. Kuumensin kastikkeen ja lisäsin lihapullat kasariin, jossa ne kypsyivät loppuun noin 10 minuutissa. Lisäkkeenä meillä oli riisinkeittimessä kypsennettyjä ohrahelmiä. Puristin kastikkeeseen vielä yhden limetin mehun ja tiputtelin kookosmaitoa tiploiksi kastikkeen pinnalle ja sirotin loput korianterit päälle. Erittäin hyvä ohje! Kiitos Jenni!

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

Hintsusti hottia kanakeittoa

Täällä viikolla meillä oli töissä keittopäivä. Kyseessä oli aasialaisvivahteinen kanakeitto.

Kanakeittoa kaikille

• 1 l vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 800 g broilerifileitä
• oliiviöljyä
• soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• currya
• jauhettua paprikaa
• 2 pientä punaista chiliä
• 1 kesäkurpitsa
• 4 porkkanaa
• 2 tomaattia
• nippu kevätsipulia
• pieni purkki säilykemaissia
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• palanen inkivääriä 
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 3 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 2 limettiä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• nippu korianteria

Hirveästi aineksia, nyt ei Hannelekaan tykkää! Tai ehkä tykkää kumminkin. Aloitin laittamalla veden kiehumaan ja tipautin liemikuution mukaan. Sitten pilkoin, raastoin, kuorin ja silppusin ison tarjottimellisen kasviksia. 

Raastoin kesäkurpitsan, porkkanat ja kuoritun inkivääripalasen. Silppusin sipulin, valkosipulinkynnen, chilit, paprikat ja tomaatit. Huuhdoin maissin ja jätin valumaan lävikköön. 

Tein kulhoon pienen pikamarinadin broilerille, sekoitin limetin mehua, oliiviöljyä, soijaa, suolaa ja pippuria. Leikkasin broilerifileet suikaleiksi ja sekoitin marinadiin. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja pintapaistoin pikamarinoidut broilerisuikaleet muutamassa erässä ja kaadoin ne kevyesti kiehuvaan kasvisliemeen. Käytin sitten kasvikset muutamassa erässä pannulla ennen keittokattilaan kumoamista.

Sekoitin mukaan kookosmaidon ja nostelin nuudelikiekot keittoon, hämmentelin ja maustoin keittoa currylla, jauhetulla paprikalla (lähinnä värin vuoksi), suolalla ja pippurilla. Jätin keiton poreilemaan miedolla lämmöllä noin puoleksi tunniksi. Tarkistin vielä mausteet, lisäsin hieman pippuria ja puristin keittoon yhden limetin mehun. 

En laittanut korianteria suoraan keittoon, vaan pöytään tarjolle, sillä syöjien joukossa oli ainakin yksi korianteria vieroksuva. Viiden litran kattilallinen hupeni siihen tahtiin, että iltavuorolle jäi aika vähän. Ensi kerralla suurempi kattila käyttöön. 

Liika on liikaa

Joskus amerikkalaiset cup-mitat hämäävät niin, ettei tajua tekevänsä jotain liian suurta. Vaikka siis oikeasti tietääkin, että 2 cup-mitallista on melkein 5 dl. Ja 5 dl jauhoja aamiaisvohvelitaikinassa kahdelle on ihan julmetun paljon. Kun vielä viisaattomasti aloittaa niiden jauhojen mittaamisella ja lisää heti muita aineita, ei voi enää pienentää, kun huomaa, ettei tässä kohta kulho riitä. No, onpa vohvelitaikinaa sitten huomiselle aamullekin. Siellä mistä ohjeen otin ja sovelsin minkä kerkisin, puhuttiin kuudesta vohvelista. En sitten kuinka julmetun suuria ne ovat, puolen jalkapallokentän? 

Laitan tähän mitat sen mukaan miten tein ja arvioin, että taikinasta tulee ainakin 12 kpl 10x15 senttistä vohvelia. Ja sen lisäksi ne kaksi, mitkä pilasin alussa ja kaavin kompostiin. Mitat hieman pyöristellen ja maitotuotteet yhdistellen jääkaapin aarteista. Idea on lähdeohjeen mukaan, että nestettä on hieman vähemmän kuin kuivia aineita, mutta taikina jäi niillä määrin aivan liian paksuksi, joten laitoin yhtä monta desiä nestettä kuin jauhojakin.

Liian paljon vohvelitaikinaa kahdelle

• 5 dl vehnäjauhoja
• 5 dl yhteensä maitotuotteita ja sen kaltaisuuksia (lue: rahkaa, kookosmaitoa, loraus maitoa ja kermaa)
• 0,5 tl ruokasoodaa (vähän ihmettelin, mutta ilmeisesti ohjeen "buttermilkin" kanssa sopiva kohotusaine)
• 1 tl suolaa 
• 1 tl kanelia
• 2 rkl sokeria (oma sörkintäni ohjeeseen)
• 50 g voita sulatettuna
• 2 kananmunaa
• 0,5 tl vaniljajauhetta

En ruvennut kikkailemaan kananmunien erottamisella(kaan), vaan sekoitin vain kaikki taikinan ainekset sähkövatkaimella tasaiseksi taikinaksi. Kuumensin vohveliraudan ja sutikoin (siskot kokkaa-Nelleltä oppimani hyvä sana) hieman voita paistopinnoille. 

Sitten tein tyhmästi, laitoin taikinaa liian isot kauhalliset raudan paistopinnoille ja laitoin kannen kiinni. Kohta taikinaa alkoi pursua vähän joka välistä. Ei kauhean kivaa. Piti ottaa virta pois laitteesta, kaapia puoliksi paistunut taikina kompostiin, kaivella taikinaa sieltä vähän joka välistä ja pyyhkiä yltä ja päältä. Ei siis liikaa taikinaa. Mieluummin liian vähän. Uskokaa.

Aloitin uudelleen, kun siivous oli tehty ja laitoin maltillisen määrän taikinaa. Nyt onnistui. Taikina oli oikein toimivaa, kunhan sitä ei laittanut liikaa. Paistoin kuusi onnistunutta vohvelia ja loput taikinat kaavin kannelliseen purkkiin ja huomenna meillä syödään vohveleita aamiaisella tai itketään ja syödään. 

Syy miksi meillä oli tänä aamuna vohveleita oli varsinaisesti se, että tein eilen uusintayrityksen mansikkamoussesta sifonilla. Muistatte ehkä sen säälittävän näköisen annoksen, jota oli koitettu koristella syötävällä kullalla (joo!!!), mutta silti se näytti säälittävältä. Olin tukkinut sifonin suuttimen mansikansiemenillä, jotka olin taitavasti rikkonut teräviksi blenderissä. Tiedän, olisi pitänyt tajuta. Eilen revisitoin ohjetta ja kun oli oikeat välineet ja hippusen järkeä, niin tulos oli aivan toista luokkaa. Ihan vähän muutin ohjetta, kun ei ollut maustamantonta jogurttia, käytin sen tilalta kermaa. 

Mansikkamousse puolen litran sifoniin 

• 200 g kevyesti sokeroitua mansikkapyrettä
• 200 g maitorahkaa
• 1 dl kermaa
• 1 kaasupatruuna (huom! vain yksi)

Olin sulattanut jääkaapissa puolen litran purkillisen mansikkaviipaleita, jotka olivat kevyesti sokeroituja. Tällä kertaa käytin uutta ultratiheää siivilääni, jonka sain viikolla jälkijoululahjana. Se on todellakin paljon tiheämpi kuin mikään muu talouden siivilöistä. Sen kanssa samassa paketissa saapui sifonipullon suulle justiinsa passeli suppilokin, joka taas sopii yhteen siivilän kanssa. 

Puristin nuolijalla mansikkaviipaleita siivilän läpi toivoen, että siemenet jäävät siihen. Ja kyllähän ne jäivät. Puolen litran purkillisesta mansikkaviipaleita tuli melko tarkkaan tarvitsemani 200 g sileää mansikkapyrettä, jäljelle jäi hieman massaa, jonka taikinoin vielä johonkin.

Muutoin tein moussen ihan samalla tapaa kuin ekallakin kerralla, en tosin nyt sössinyt kaasupatruunoittenkaan kanssa. Olen oppinut tarkistamaan vielä kerran, että kannessa oleva tiiviste on varmasti oikein paikallaan. Eli kaikki ainekset sekaisin vispilällä ja sitten vielä massan toinen siivilöinti pulloon suoraan. Nyt se onnistui uuden suppilon avulla helposti. Kaasupatruuna kiinni, kiertäminen, ravistaminen ja pullo kyljelleen jääkaappiin. 

Tein moussen eilen päivällä ja söimme sitä illalla pari pientä annosta cortadolaseista mustikoiden kanssa. Koska puolesta litrasta tulee moussea niin paljon, päätin jo illalla, että syömme sen loppuun vohveleiden kanssa seuraavana aamuna. Mousse piti pintansa pullossa hyvin, eikä edes pursottaminen melko lämpimän vohvelin päälle sulattanut sitä liemeksi. Rakenne oli niin sileä ja ilmava kuin olla voi. Joskus kannattaa mokailla, että ymmärtää miksi jotain tapahtuu ja miten sen voi välttää. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidassa oleville Sifoni-ja Pannukakut-välilehdille. Vohvelit ovat sen verran läheisiä sukulaisia pannukakuille, että nekin voivat olla kokoelmasivulla aivan hyvin. 

Säästäväisen lohikeitto

Erään päivän savulohiaterialta jäi pieni pala kalaa ja tunnollisena laitoin sen jääkaappiin odottamaan hyvää tähdenlentoideaa. Nyt ei mikään piirakka innostunut, eikä kalaa ollut tarpeeksi oikein juuri mihinkään. Kahden hengen thaityyliseen keittoon arvelin kalan riittävän kuitenkin hyvin ja sellaista meillä oli sunnuntaina.

Thaityylinen kalakeitto

• 1 pieni nippu nuudeleita (sellaisia suoria spagetin näköisiä täysjyvänuudeleita, ties minkämaalaisia)
• noin 100 g lämminsavulohta
• noin 50 g jokiravun pyrstöjä
• pieni pala fenkolia (noin kolmannes keskikokoisesta möllykästä)
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• muutama pieni tomaatti
• 1 porkkana
• vettä
• puolikas säilykepurkki kookosmaitoa (sellainen hernaripurkin kokoinen)
• 1 tl osterikastiketta
• 1 tl sitruunakastiketta (jotain aasialaista, en muista mitä varten ostettu)
• 1 rkl vihreää currytahnaa
• loraus oliiviöljyä
• 3 laihaa kevätsipulia (niiden kunnossa olevat kohdat)
• puolikas punaista chiliä, ei kovin kuumottavaa
• muutama oksa tuoretta fenkoliyrttiä ja korianteria
• suolaa ja pippuria
• 1 limetti (puolikkaan mehu keittopohjaan ja toinen puolikas lohkoina tarjoiluun)

Aloitin kiehauttamalla vettä kattilassa ja keittämällä nuudeleita hetkisen vedessä. Otin melkein kypsät nuudelit lautaselle odottamaan. Kuorin porkkanan ja leikkasin sen mandoliinilla oikein ohuiksi kiekoiksi, samoin leikkasin fenkolin viipaleiksi ja tomaatit lohkoiksi. Raastoin kuoritun inkiväärin ja silppusin chilin ja sipulit. Otin jokiravut liemestä valumaan ja pilkoin lohen suupalan kokoisiksi. 

Kuumensin paksupohjaisessa kattilassa öljyn ja lisäsin sinne kuullottumaan porkkanat, fenkolit, inkiväärin, sipulit ja chilit (jätin muutaman chiliviipaleen koristeluun). Hetken kuluttua lisäsin mukaan vettä, currytahnan, sitruunakastikkeen ja osterikastikkeen. Maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että sitä oli kaikkiaan noin 3 dl ja ainekset kiehuivat melko vähässä vedessä. Noin viiden minuutin kuluttua lisäsin mukaan kookosmaidon, puolikkaan limetin mehun ja maistelin lisää. Lopuksi nostin sekaan melkein kypsät nuudelit, lohipalat ja ravut. Kuumensin kaikki ja annostelin keittoa kuppeihin. Laitoin pinnalle hieman fenkoliyrttiä, korianteria ja chiliviipaleita, sekä pari limettilohkoa. Olipa lämmittävää keittoa, nenä alkoi vuotaa. Keitossa oli mukava, lievä savuinen vivahde lohesta, muttei liikaa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki blogin tähderuokapostaukset. 

Lämmittävä thaikeitto

Minun aasialaisruoan tuntemukseni on melko vähäinen, mutta sen verran tiedän, että Thaimaan keittiöstä löytää lämmittäviä, kevyitä keittoja ja eilen olimme sellaisen tarpeessa. Flunssa meinasi tehdä pesää taloomme ja tämä keitto sopi sen karkottamiseen mita parhaiten. Ohjeen otin Madeleine Shawn blogista.

Lämmittävä thaikeitto kolmelle ja liemipitoinen työlounas yhdelle

• 400 g raakoja pakastettuja tiikerikatkarapuja kuorineen
• peukunpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 1 limen mehu ja toisesta lohkoja viimeistelyyn
• 1 nippu tuoretta korianteria
• 2 rkl vihreää thaicurrytahnaa
• 1 isohko kesäkurpitsa (ei kuitenkaan näin iso)
• 2 porkkanaa
• 5 dl kookosmaitoa
• 1 rkl neutraalia öljyä (minulla ei ollut kookosöljyä)
• 2 dl kasvislientä (tein kasvisfondiin, kokeilin eka kertaa)
• puolikas mietoa punaista chiliä
• (kevätsipulia jos olisin muistanut)
• ripaus suolaa ja pippuria

Lähdeohjeessa ei puhuttu mitään limen mehusta, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että lime kuuluu asiaan, kun thairuoasta puhutaan. Siksipä omin päin lisäsin sitä ruokaan. 

Kuorin sulatetut ravut ja jätin ne lävikköön valumaan. Raastoin inkivääriä ja sekoitin raasteen yhdestä limestä puristettuun mehuun. Kippasin ravut tähän pieneen marinadiin, sekoittelin ja jätin odottamaan. Raastoin porkkanat karkeaksi raasteeksi ja kesäkurpitsan myös. Minulla ei ole semmoista vempelettä (miten se on mahdollista?), jolla saa tuollaisia spiraaleja kuin lähdeblogissa, mutta raastoin kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi nauhoiksi. Silppusin korianteria ja chiliä. 

Kiehautin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia. Kuumensin pannulla tilkan öljyä ja lisäsin kuumaan öljyyn currytahnan. Paahdoin sitä puolisen minuuttia ja lisäsin mukaan porkkanaraasteen, sekoittelin ja kypsensin seosta toiset puoli minuuttia. Kaavin seoksen kattilaan, jossa oli kasvisliemi odottamassa. Lisäsin mukaan kookosmaidon. Keitin keittopohjaa viitisen minuuttia. Seuraavaksi lisäsin mukaan chilin, kesäkurpitsasuikaleet, ravut ja osan korianterisilpusta (säästin osan koristeluun). Annoin keiton taas kypsyä viitisen minuuttia. 

Maistelin keittoa, siinä oli jo mahtavasti makua. Ripsautin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitto oli  kypsää muutaman minuutin kuluttua, kasviksissa oli vielä hieman rapsakkuutta, liemi hyvin lämmittävää, muttei liian tulista. Annoksen päälle puristin limen mehua lohkosta ja ripottelin lisää korianteria. Pidimme keitosta paljon, se sai kyllä nenät hieman vuotamaan. Laitoin loput liemivoittoisesta keitosta Kammenpyörittäjälle seuraavan päivän lounaaksi, jotta se lämmittäisi häntä vielä töissäkin.

Kurpitsakuurilla

Tänään oli ohjelmassa jo ennen iltavuoroa Operaatio Kurpitsa, johon kuului keskikokoisten myski- ja hokkaidonkurpitsoiden käyttäminen. En saanut ängettyä niitä Espanja-teemaamme ja ne edelleen nököttivät leipäkorissa tehden aamiaispöydän leipäpalat kodittomiksi. Jotain oli siis tehtävä. Kun missio on tämänkaltainen, ratkaisu on yleensä keitto, etenkin kurpitsakeississä. Ja mitä keitto kaipaa kaverikseen? Tietysti sämpylöitä. Otin vinkkejä kurpitsakeittoon Café Patita-nimisestä blogista. Sämpylät säveltelin ominpäin.

Kahden kurpitsan kookoksinen keitto neljälle

• 1 myskikurpitsa
• 1 hokkaidonkurpitsa
• 4 isoa valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä
• 2 dl kookosmaitoa (säästä tilkka koristeluun)
• tilkka sitruunamehua
• kiehuvaa vettä, jos tarpeen
• suolaa ja pippuria
• kurpitsansiemeniä koristeluun

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsat ja koverra siemenet ja rihmat pois. Laita puolikkaat uunipannulle ja lirauta niiden päälle pikkuisen oliiviöljyä. Aseta kolosiin isot valkosipulin kynnet kuorineen ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Paahda kurpitsoja uunissa noin 40-60 minuuttia kunnes terävä veitsi uppoaa kurpitsaan helposti ja niiden reunat ovat paahtuneet hieman ruskeiksi. Jätä puolikkaat jäähtymään siksi aikaa, että niitä pystyy käsittelemään. 

Koverra kypsynyt kurpitsan "liha" puolikkaista ja purista kypsä valkosipuli kuoristaan. Soseuta kurpitsamassa ja valkosipuli yhdessä kookosmaidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ota noin 1,5 dl sosetta talteen sämpylätaikinaa varten. Jos tarpeen, lisää hieman kiehuvaa vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Tiputa annoksen päälle pieniä tippoja kookosmaitoa ja piirtele niitä cocktail-tikulla. Sirottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. 

Kurpitsaiset sämpylät

• 5 dl maitoa (tai vettä)
• 1,5 dl kurpitsasosetta
• 2 pussia kuivahiivaa (7g pussissa)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai tummaa siirappia
• 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
• n 600-700 g vehnä- tai sämpyläjauhoja, mitä nyt tykkää käyttääkin
• 1 dl kaurahiutaleita
• maitoa sämpyölöiden voiteluun (tai luimupupua ajatellen: maitelointiin)
• kurpitsansiemeniä pinnalle

Lämmitä maito kuivahiivalle sopivan lämpimäksi. Kaada maito kulhoon ja sekoita mukaan hieman jauhoja, kuivahiiva, suola ja hunaja ja vispilöi siitä velli. Anna vellin saada vauhtia hetkisen aikaa. Lisää mukaan öljy, kaurahiutaleet ja keittopuuhista sivuun jättämäsi kurpitsasose. Ala lisätä jauhoja vähitellen, kunnes saat aikaan pehmeän, vielä hieman tarttuvan taikinan. Peittele taikinakulho ja jätä taikina kohoamaan noin 45 minuutiksi. Tuntikaan ei tee pahaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (200 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa). Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa jauhojen kanssa sen verran, että saat siitä muotoiltua pitkulaisen pötkön. Leikkaa pötkö paloiksi ja nosta palat pellille. Minä sain taikinasta 20 sämpylää. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele pinnalle muutama kurpitsansiemen. Paista sämpylöitä noin 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kypsiä. Tarjoa lämpimät sämpylät voilla siveltyinä oranssin kurpitsakeiton kaverina.

Sitruunaiset kookos-mustikkapannukakut

Pannukakkuohjeita ei voi olla varastossa liikaa. Blogin yläreunassa olevasta Pannukakut-välilehdeltä löytyvät kaikki Campasimpukassa kokeillut pannukakkuohjeet ja sieltä tämänpäiväinenkin ohje  tulee löytymään, kunhan ehdin sen sinne liittää. Olin ajatellut, että olisi mukava löytää uusi ohje, joka sopii laktoosittomalla ruokavaliolla olevalle ja mieleeni tuli kookosmaito. Laitoin foodgawkerin hakuun pancakes ja löysinkin kokeilemiseen houkuttelevan ohjeen House of Thrift-nimisestä blogista. Tuplasin ohjeen, mutta se oli liioittelua, vähempikin olisi riittänyt neljälle. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen määrät, siitä tulee noin 8-10 kymmensenttistä pannukakkua.

Sitruunaisia kookos-mustikkapannukakkuja

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 3,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 1 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• 3 dl kookosmaitoa
• 3 rkl sulatettua voita + vähän paistamiseen
• yhden ison luomusitruunan kuori raastettuna
• mustikoita (1 rkl/pannukakku)

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja teen niiden keskelle kuoppa. Kaada kuoppaan kookosmaito, sulatettu voi ja kananmunat. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen asettua sen aikaa, että valmistelet muuten aamiaispöydän tai luet vaikka lehden.

Kuumenna paistinpannu keskilämpimäksi ja sulata nokare voita pannulla. Lusikoi pannulle 3-4 annosta taikinaa pannun koosta riippuen, yhteen menee noin puoli desiä taikinaa. Paistan omat pannukakkuni crêpe-levyllä, siihen mahtuu neljä yhtä aikaa. Ripottele ruokalusikallinen mustikoita pannukakun vielä taikinaiselle pinnalle. Kun pannukakun pinta alkaa hyytyä ja siihen ilmestyy pieni ilmareikiä, käännä pannukakku ja paista toinenkin puoli kypsäksi. Tarjoa vaahterasiirapin ja tuoreiden marjojen kanssa. Kookos ja sitruuna maistuvat näissä pannukakuissa mukavasti ja sopivat laktoosia välttävälle, kunhan voikin on laktoositonta.