Paluu hapanjuurileivonnan pariin – taas

Olen muutamia kertoja aloittanut enemmän tai vähemmän innolla hapanjuurileivonnan, ensimmäinen kerta taisi olla vuonna 2017. Silloin en vielä päässyt oikein kummoisiinkaan tuloksiin, muutama vuosi myöhemmin sitten jo vähän paremmin. Sitten juuri pääsi taas pilaantumaan ja into laantumaan. 

Tänä vuonna syksyn matkalta palattuamme ostin Satu Koiviston Helpomman hapanjuurileivonnan käsikirjan ja ajattelin, että nytpäs minä reipastun ja alan taas leipoa itse leipää. Haudoin kirjaa ensin muutamia päiviä tai viikkoja sitä avaamatta, kunnes eräänä päivänä ryhdistäydyin ja rupesin lukemaan kirjaa. Ja koin pettymyksen, kirjassa ei ollutkaan juurenteko-ohjetta, olin aivan itse olettanut kirjassa sellaisen olevan. Oma vika. 

Sain kuitenkin Satu Koivistolta postissa juurta ja nyt se on hyvässä toiminnassa, tänään oli noin viides tai kuudes leivonta siihen juureen, jonka nimesin Tarinaksi, ikään kuin Satu-nimen toisintona. Meillä leipää menee melko vähän, minun ei kannata leipoa kahta leipää kerrallaan, sillä ei ole järkevää alkaa pakastaa aina joka kerta puolta leivotusta leivästä. Niinpä olen nyt sitten sommitellut yhden kookkaan leivän tuottavan taikinan ja metodikseni on muodostunut kaikilta kolmelta tietolähteeltäni tässä aiheessa, siskoltani, ystävältäni Sauvajyväseltä ja Satu Koivistolta, kokoamani neuvot. 

En tee taikinaa niin pieteetillä kuin siskoni ja Sauvajyvänen, mutten ihan niin rennosti kuin Satukaan. Koska olemme pörssisähkötalous, kyttään leivänpaistoon sellaista hetkeä, että sähkö olisi mahdollisimman edullista. Näin teen:

Hapanjuurileipä Tarina-juuresta

Juuri

Juuri on minulla suurempi kuin siskollani, minulla on sitä noin 3-4 dl litran purkissa ja toisinaan toinenkin purkillinen, jossa on vähemmän. Kun sain juuren Satulta (tai Sadulta, en muista kumpi tapa on oikein kirjoitettu) sitä oli noin puoli desiä pienessä lasipurkissa. Siirsin juuren suurempaan puhtaaseen purkkiin ja lisäsin sinne 60 g luomuvehnäjauhoja ja 60 g kädenlämpöistä vettä. Vesi oli hanasta otettua kylmää vettä, jota lämmitin hetken mikrossa. Lämmintä hanavettä ei tule käyttään mihinkään ruoanlaittoon tai leipomiseen. Sekoitin juuren purkissa hyvin ja laitoin purkin jääkaappiin. Siellä se oli muutaman päivän ja alkoi hieman kuplia. Toisena tai kolmantena päivänä ruokin juuren uudelleen 60 g vettä ja 60 vehnäjauhoa. Nyt purkissa alkaa olla juurta noin 3-4 dl.

Noin viidentenä tai kuudentena päivänä lähetin juuripurkista kuvia siskolleni, joka valtuutti minut kokeilemaan ensimmäistä leivontaa. Hänellä on pitkä kokemus hapanjuurileivonnasta, joten hän on auktoriteettini asiassa. Satu Koiviston metodi on hieman toisenlainen ja helpompi omaksua, uskon että sillä pääsee nopeammin onnistuneisiin leipiin. En vertaile tässä nyt erilaisia metodeita kovin paljon, vaan kerron millaiseen olen itse päätynyt. 

Kun on aika tehdä leipätaikina, otan toiseen purkkiin (0,5 l lasipurkki)

• 60 g leipäjuurta
• 60 g vettä
• 60 g luomuvehnäjauhoa

Sekoitan nämä huolellisesti ja laitan purkin ympärille kumilangan merkiksi sille korkeudelle, johon juurta riittää. Jätän juuren tekeytymään siksi aikaa, että määrä on purkissa noin kaksinkertaistunut. Tämä vie juuren ollessa hyvässä aktiivisuusvaiheessa noin 2-4 tuntia riippuen siitä miten lämmintä keittiössä sattuu olemaan. Olen pitänyt purkkia myös mikrossa luukku kiinni (muttei tietenkään mitään tehoja päällä) tai tiskarissa astianpesun jälkeisessä pienessä lämmössä, jos on ollut tosi viileää keittiössä tai kiireempi taikinan kanssa. 

Jääkaapin juuripurkkiin lisään 60 g vettä ja 60 g vehnäjauhoa, sekoitan ja laitan purkin jääkaappiin, jossa se saa olla seuraavaan leivontaan asti. 

Taikina

• noin 180 g juurta (ne sieltä aktivoitumassa olevasta purkista)
• 450 g vettä
• 650 g jauhoja (joista 3/4 vehnää ja loput leseitä, ohrajauhoja, siemeniä tai muuta, mitä tahtookaan kokeilla)
• 12 g suolaa

Kun juuri on lähtenyt hyvin kuplimaan kaavin sen suureen lasikulhoon ja kaadan päälle kädenlämpöistä vettä, melkein kaikki jauhot ja suolan. (monissa ohjeissa suola lisätään vasta myöhemmin, mutta minä laitan sen heti, etten unohda, suolaton leipä on kamalaa) Sekoitan leivontakaapimella taikinan tasaiseksi, vielä melko tahmeaksi massaksi, varon laittamasta liikaa jauhoja, mieluummin taikina saa olla hieman pehmeän puoleista kuin liian tanakkaa. 

Seuraava vaihe on sitten muutaman tunnin mittainen, taikinaa taitellaan kulhossa noin tunnin välein. Sen voi tehdä siinä sekoituskulhossa tai sitten vaikka muoviastiassa, joka on kevyesti öljytty. Öljyäminen helpottaa siinä, ettei taikina tartu kulhon tai muun astian pintaan, mutta minä yleensä tiskin säästämiseksi taittelen taikinaa siinä lasikulhossa, jossa olen aineksetkin sekoittanut. Samalla taikinakaapimella nostelen taikinaa alta keskelle päällepäin noin 3-4 kertaa/taittely. Toistan taitteluita 4-5 kertaa noin tunnin välein, mutta ei se haittaa, jos välit ovat vähän tiiviimmin tai venähtävät, kunhan ei kokonaan unohda taikinaa. 

Ensimmäisellä taittelulla taikina on vielä tahmeaa eikä hyvin irtoa kaapimesta, mutta myöhemmillä kerroilla taikinaan tulee sopivaa rakennetta ja se irtoaa kaapimesta ja parhaassa tapauksessa se kohoaa hyvin. Minulla ei ole yleensä taikina kohonnut mitenkään erityisen hyvin, ei kaksinkertaiseksi. Ehkä juuri on vasta kehittymässä siihen parhaaseen vauhtiinsa. 

Noin viidennen tai kuudennen taittelun jälkeen alkaa yleensä olla jo alkuilta, on aika tehdä taikinalle ensimmäinen muotoilu. Kaavin taikinan suuren puisen leikkuulaudan päälle, tässä vaiheessa ei käytetä yhtään jauhoja. Samainen taittelussa käytetty kaavin on taas käytössä. Työnnän kaapimen taikinan reunan alle ja pyöräytän taikinaa noin kolmasosan kierrosta, toistan samanlaisia pyöräytyksiä niin, että taikinasta alkaa muotoutua pyöreä ja pullea taikinapallo, johon parhaassa tapauksessa tulee pintajännitystä. Peittelen taikinapallon leivinliinalla noin puoleksi tunniksi. 

Seuraavaksi on vuorossa viimeinen muotoilu kohotuskoriin. Otan esille kohotuskorin ja laitan sen pohjalle keittiöliinan ja sirotan sille teesihdillä tasaisesti vehnäjauhoa. Sirotan myös leikkuulaudalle hieman jauhoja ja otin myös käsiini hieman jauhoja. Otan leivinliinan pois taikinapallon päältä ja kuopaisen taikinan kaapimella jauhoisiin käsiini ja kiepautan pallon ylösalaisin jauhoiselle leivinlaudan päälle. Eli siis äsken päällipuoli on nyt alapuoli. Tähän äskeiseen alapuoleen, nyt päällipuoleen ei laiteta jauhoja. Taikinasta muotoillaan venyttäen neliönmuotoinen lätty. Nostan sen kulmat keskelle päin kuin tekisin pienen kirjekuoren. Sitten kiepautan kyljet keskelle ja näin muodostuu pötkylä, jonka nostan käsiini ja käännän taas ylösalaisin ja nostan leivän jauhotetun keittiöliinan päälle kohotuskoriin. Tällöin päälle tulee se puoli, joka oli äsken pohjalla leikkuulaudan jauhotetulla pinnalla. 

Ripotan vielä jauhoja leivän pinnalle, peitän koko komeuden liinan reunoilla ja laitan vielä suihkumyssyn kohotuskorin ympärille. Leipä menee nyt jääkaappiin paistamiseen asti. 

Tämä alla oleva leipä on tehty pyöreää kohotuskoriin ja tältä se näytti ennen jääkaappiin menoa. 

Leivän paistaminen

Paistan leivän aina aamuisin melko varhain, yleensä sähkö on silloin vielä edullisempaa kuin myöhemmin päivällä ja saamme tuoretta leipää aamiaiselle. Olen nyt opetellut käyttämään uunimme höyrytoimintoa, vaikkei siihen kyllä oikein hyviä ohjeita löytynyt sen enempää uunin käyttöohjeista, valmistajan sivuilta kuin muutenkaan netistä. 

Kun on aika paistaa leipä, laitan uunin höyrytoiminnon päälle ja kaadan uunin vesisäiliöön vettä kunnes merkkivalo näyttää säiliön olevan 2/3 täynnä, tämä on noin 7 dl vettä. Ymmärtääkseni maksimi tässä uunissa on 9 dl. Laitan lämpötilan 220 asteeseen ja uuniin leivinpellin jolla on arkki leivinpaperia. Pelti saa lämmetä uunissa sen aikaa, että uuni saavuttaa toivotun lämpötilan. Vesi säiliössä alkaa kehittää höyryä, muttei mitenkään näkyvästi, kuvittelin että uuni on ihan höyrystä samea. 

Kun uuni on kuuma, otan pellin pois ja nostan se leikkuulaudalle. Kumoan jääkaapista otetun leivän liinan suojista ylösalaisin pellille paperin päälle ja viillän leipäterällä pintaan viillon. En ole siinä ollenkaan hyvä vielä, en osaa mitään koristeluita. Viilto auttaa siinä, ettei leipä repeile holtittomasti uunissa. 

Tässä alla on joulun alla paistamani leipä oltuaan yön yli jääkaapissa, se oli kohonnut tosi paljon, pelkäsin, ettei puhti riitä enää uunissa vaan leipä lässähtäisi. 

Tässä sama leipä pellillä menossa uuniin, mutta vielä vailla viitoa. 

Paistan leipää ensin 220 asteessa 20 minuuttia ja sitten raotan uunin luukkua ja päästän höyryä pois. Sitä tosiaan tulee kunnolla ja pitää varoa kuumaa höyryä, jos käyttää silmälaseja. En ole saanut selkoa uunin käyttöohjeista, että olisiko syytä käyttää höyryä koko paistamisen ajan vai ei. Tässä uunissa ei taida olla sellaista crisp-toimintoa, joka lopettaisi höyryn lopussa ja rapeuttaisi kuoren. Minä olen siis päästänyt höyryä pois ja pienentänyt 20 minuutin jälkeen lämpötilaa 200 asteeseen. Jos vesi ehtii loppua uunin säiliöstä, alkaa kuulua äänimerkki ja pitää kääntää toiminto höyryltä tavalliselle keskilämmön asetukselle. 

Leipä on yleensä paistunut kypsäksi 48-52 minuutissa, kokeilen sisälämpöä mittarilla noin 50 minuutin tienoilla. Tavoittelen 98 asteen sisälämpötilaa ja sitä, että leivän pohjaa koputtaessa kuuluu kumea ääni. Kun leipä on kypsä, nostan sen ritilälle jäähtymään. Pitäisi  malttaa odottaa ainakin 45 minuuttia ennen kuin leivän leikkaa. 

On tavallaan hauska ajatus, että tämän hetkisessä elämässäni viikon kohokohtia ja jännittävin hetki on se, kun otan leikkuuveitsen ja halkaisen leivän. Saan leipään jo kivasti ilmareikiä ja höyrytoiminnolla pinta on kauttaaltaan aika ohut, mutta rapea, myös pohjapuoli.  Jäähdyttyään leipää on helppo leikata ja se säilyy hyvin 3-4 päivää paperipussissa. En halua ihan vain leikkuulaudalla leikkuupinta alaspäin säilyttää leipää syömisten välillä, sillä laudalla on muutakin käyttöä. Paperipussi on hyvä säilytykseen. 

Tämän Tapaninpäivän leipä onnistui erittäin hyvin, mutta enempää ohraa ei kyllä kannata käyttää, oli juuri sopiva määrä yhdessä vehnän ja ruisleseen kanssa. 

Kun seuraava leivonta lähestyy, otan taas juuren kaapista, otan siitä puolet ja loput ruokin ennen jääkaappiin palauttamista. Käytin juurta myös ruisleipätaikinaan yhdessä pakastetun ruisjuuren kanssa ja kuten edellisestä postauksesta voi lukea, onnistuin ensimmäistä kertaa todella hyvin ruisleivänkin kanssa. Aion ottaa vehnäjuurta seuraavallakin kerralla ruisleipään.

Ruisleipä uudestaan

Minulla on tapana aika helposti alkaa luulla liikoja itsestäni. Se tapahtuu näin: Onnistun kerran leipomaan ja paistamaan hyvän hapanjuurileivän ja seuraavaksi ajattelen olevani yhtä hyvä ruisleivän suhteen. Ei se niin mene, yleensä liiallinen itsevarmuus kostautuu ja homma menee ihan plörinäksi. 

Joskus kuitenkin onnistun siinä ruisleivässäkin. Kuten tänään. Mutta tästä on aika varmasti seurauksensa. Seuraavat ihan mitkä vaan leipomukset tai kokkaukset menevät aivan pilalle! 

En ollut tehnyt ruisleipää pitkään aikaan, en edes muista kuinka pitkään aikaan. Olen viime vuosina askaroinut vaihtelevalla menestyksellä vehnäjuuren parissa ja alkanut nyt taas päästä hieman jyvälle (pun intended) siinä hommassa. Äidiltä saamani ruisjuuri pakastimessa kuitenkin houkutteli minua, kun etsin jotain aivan viatonta pakastimesta, vaikka herneitä tai torttutaikinaa. 

Tämä on pitkällinen juttu, ehkä ruisleipää voi tehdä nopeamminkin, mutta minä olen äidintyttö, teen kuten äiti on opastanut. Ja sitten myös sovellan hieman ja kuuntelen siskoa. Kirjoitan tähän nyt koko pitkän tarinan tänään onnistuneista ruisleivistäni. 

Päivä 1

Otin sulamaan pakastimessa olevan ruisleipäjuuren, jota oli rasiassa noin 1,5 dl. Jollei sinulla ole valmista ruisjuurta sen voi tehdä vaikka tämän ohjeen mukaan. Jätin juuren sulamaan jääkaappiin yön yli.

Päivä 2

• 1,5 dl ruisjuurta
• 2 dl vehnäjuurta
• 15 dl vettä
• 10 dl ruisjauhoja

Tämä on varsinaisen leivänteon ensimmäinen päivä, otin sulaneen juuren jääkaapista pöydälle. Kiehautin puolitoista litraa vettä ja kaadoin sen yleiskoneen kulhoon jäähtymään. Tarkoitus on käyttää kiehautettua, huoneenlämpöön jäähtynyttä vettä taikinan nesteenä. 

Kun vesi oli jäähtynyt kaadoin kulhoon sulaneen ruisjuuren ja vehnäjuuripurkistani sen verran kuin raaskin. Tarina-niminen juureni oli päässyt kasvamaan vähän liian suureksi siihen nähden miten usein/harvoin paistan hapanjuurileipää. Sekoittelin juuret veteen ja kumosin seuraavaksi mukaan 10 dl ruisjauhoja. Vispilöin koko homman tasaiseksi velliksi. Peitin kulhon suihkumyssyllä ja jätin huoneenlämpöön. 

Päivä 3

Jos tarpeen:

• 1-2 dl ruisjauhoja

Kolmantena päivänä leipätaikinan alkua kurkitaan kiinnostuneena ja toivotaan, että sen kuplii mukavasti, mutta pysyy kiltisti kulhossaan. Ruisvellini kuplikin ihan kivasti, paremmin kuin ikinä, jonka arvelin johtuvan aktiivisesta vehnäjuuresta. Ei ollut tarpeen lisätä ruisjauhoja tässä vaiheessa, mutta jos velli olisi ollut eloton, olisin lisännyt hieman jauhoja ja jättänyt taas taikinan tekeleen odottamaan aikaa parempaa huoneen lämpöön. 

Päivä 4

• 3 dl ruisleseitä
• 1,5 dl ohrajauhoja
• 15 dl ruisjauhoja (jätä vähän leivän muotoilun vaiheeseen)
• 5 tl suolaa

Nyt oli se päivä, jolloin leivän tekemiseen menee eniten aikaa, etenkin jos sattuu olemaan kalliin sähkön päivä, kuten meillä oli tänään. Jatkoin taikinan parissa heti aamulla. Kiinnitin yleiskoneen kulhon, jossa taikinan alku oli ollut jo useamman päivän, koneeseen ja kiinnitin taikinakoukun. Lisäsin kulhoon ensin ruisleseitä, hieman ohrajauhoja, suolaa ja sitten vähitellen noin 15 dl ruisjauhoja, jonkun verran jätin muotoiluvaihetta varten. Yleiskone vaivasi taikinaa pienellä nopeudella noin vartin verran ja tuloksena oli märän sementin kaltainen ryyninen taikina, joka ei juurikaan tarttunut nuolijaan, muttei erityisesti irronnut kulhon reunoista. Olipa sellaista tanakkaa jänkkiä. 

Tämä tapahtui aamupäivällä noin kymmenen aikaan. Kuten sanottu, sähkö oli kallista koko päivän, joten jarruttelin huolella, mitä en yleensä jaksa ollenkaan, vaan nopeutan kaikkia kohotuksia ja lepuutuksia. Otin kulhon pois yleiskoneesta ja peitin sen suihkumyssyllä. Panin merkille taikinan korkeuden kulhon reunassa, paljonko oli vielä tilaa. En ole ikinä saanut ruistaikinaa mitenkään erityisesti kohoamaan missään vaiheessa, käytinpä hiivaa tai hyvää juurta tai en. 

Kahden aikaan iltapäivällä palasin taikinan pariin (olin toki kurkkinut suihkumyssyn alle muutamaan kertaan) ja ilokseni ruisjuuren ja vehnäjuuren avulla taikina oli hieman kohonnut, noin 2-3 cm kohti kulhon yläreunaa. 

Kaavin tahmean taikinan leivinlaudalle runsaan ruisjauhokasan päälle ja jaoin sen kolmeen osaan. Muotoilin jauhotetuin käsin kolme pitkulaista palaa ja nostin ne kolmeen leipävuokaani. Mitenkähän olen joskus älynnyt ostaa kolme samanlaista leipävuokaa? Ihme kertakaikkiaan. Taikinaa ei siis vaivata mitenkään erityisesti tässä vaiheessa, kunhan muotoillaan leivän mallisiksi pötkylöiksi. 

Peitin vuoat suihkumyssyllä ja jätin odottamaan sitä hetkeä, ettei sähkö olisi enää niin kallista. Tällä kertaa siinä meni noin 3 tuntia. Aiemmin olen seisottanut taikinaa ensin kulhossa noin tunnin ja sitten vuoassa toisen tunnin. Nyt koko hommaan meni noin 5-6 tuntia. 

Viiden aikaan iltapäivällä laitoin uunin lämpenemään 230 asteeseen. Pistelin leipiin kalapiikillä reikiä ja kun uuni oli kuumentunut, nostin kolme vuokaa pellille ja pellin hieman uunin keskiosan alapuolelle. Laitoin ajastimeen 20 minuuttia. 

Kun 20 minuuttia oli kulunut, laskin lämpötilaa 180 asteeseen ja paistoin vielä 40 minuuttia. Mittasin leipien sisälämpötilaa, joka oli siinä vaiheessa 96 astetta. Tavoittelin 98 astetta, joten paistoin leipiä vielä 10 minuuttia, kunnes haluttu sisälämpötila oli saavutettu. Kaikkiaan paistoaika oli siis 70 minuuttia, joista ensimmäiset 20 minuuttia 230 asteessa ja loput 180 astetta. 

Kumosin leivät pellille, en muistanut ritilän olevan parempi jäähdytysalusta. Noin kolmen vartin päästä en malttanut enää odottaa, vaan leikkasin yhden leivän puolesta välistä kahtia. Ihanaa! Leipä oli kokonaan tasaisen kypsä, kuori rapea, muttei liian kova. 

Hetken päästä maistoimme viipaleet voin ja juuston kera. Olipa hyvää, sopiva suola, pehmeä, mutta kypsä rakenne. Olen niin iloinen. Käärin leivät keittiöliinaan ja huomenna pakastan niistä osan puolikkaina, osan viipaleina ja tietysti syömme leipää tuoreenakin. 

Olen toiveikas, että osasyy onnistumiseen olisi vehnäjuuri, jota käytin tähän ruisjuuren lisäksi. En mielelläni käyttäisi leivissä hiivaa, jos kohoamisen saisi aikaan juurellakin ja nyt lopputulos oli paras koskaan aikaansaamani.  

Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Pieni tähdenlentokeitto

Meillä oli tähteeksi jäänyttä haudutuspadassa kypsennettyä broileria ja kokosin sen ympärille kaksi annosta korealaista kanakeittoa (tässäkin tulee se maaginen muodonmuutos, padassa broileria, dolsot-astiassa kanaa). Vähän kaikki oli kotoa lopussa, joten todellakin tästä tuli nyhjää tyhjästä-päivällinen.

Kaksi annosta korealaista kanakeittoa

• 1 valmiiksi kypsä broilerin rintafile suikaleiksi nyhdettynä ja kahteen osaan jaettuna
• 1 keskikokoinen paksoi pitkittäin halkaistuna
• 2 kevätsipulia silppuna ja kahteen jaettuna
• 1 porkkana ohuiksi tikuiksi leikattuna ja kahteen osaan jaettuna
• 2x 2,5 dl vettä
• 2x1 tl kanafondia
• 1 nippu sobanuudeleita kahtia jaettuna
• 0,5 tl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Nostin kaasulieden polttimoille kaksi dolsot-astiaa, ne ovat korealaisia kivi-tai keramiikka-astioita, joihin ruoan voi suoraan valmistaa, mikäli liesi on sellainen, jolla ne toimivat. Kaadoin kumpaankin 2,5 dl vettä ja laitoin liekin alle. Kun vesi kummassakin kulhossa kiehui, maustoin sen tilkalla kanafondia ja laitoin nuudelit kypsymään. Olin silmämääräisesti jakanut nuudelinipun kahtia. Olisi tähän voinut kummallekin oman nipun laittaa, kulhoihin olisi mahtunut, mutta halusin nähdä kuinka vähästä saisimme riittävän päivällisen. 

Nuudelien kypsyttyä noin pari minuuttia lisäsin kumpaankin astiaan reunalle puolikkaan paksoin ja porkkanatikut. Sekoin tikulla varovasti varmistaakseni, etteivät nuudelit ole tarttuneet astian pohjaan. Hetken kuluttua lisäsin broilerinyhteet (puolikas rintafile/annos) ja lopuksi vielä kevätsipulisilpun. Noin viiden minuutin kuluttua nuudelit olivat kypsiä, porkkanatikut myös. Lisäsin annoksien päälle tipoittain kupissa sekoittamani kastikkeen, jossa oli gochujangia, sitruunamehua ja seesaminsiemenöljyä. Ihan pintaan ripottelin vielä paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Koska broileri oli valmiiksi maustettua, en lisännut tekovaiheessa suolaa, mutta annos kaipasi vielä muutaman suolahipun tai sitten kastiketta olisi pitänyt olla enemmän. Dolsot-kulhot pitää nostaa varovasti patakintain suojatuin käsin pöytään ja asettaa kattauslautaselle tai pannunaluselle, sillä ne ovat hyvin kuumia ja voivat polttaa pöydän pintaan tai pöytäliinaan jäljen. Ruoka pysyy kuumana ihan annoksen loppuun asti, se on myös kiva juttu, jos sattuu olemaan viluinen olo. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset kokkailuni. 

Korean Pot Roast

Itsenäisyyspäivänä meillä oli päivällisenä korealainen lihapata. Olen tekemässä jonkunlaista ruokavallankumousta keittiössäni, sellaista jossa lihalla olisi aiempaa pienempi rooli. Jo hankitut raaka-aineet on käytettävä kuitenkin, eiköstäjuu. Otin vinkit tähän ruokaa kivasta The Beach House Kitchen-blogista, joka on eri kuin tuttu suomalainen Beach House Kitchen-blogi. Lähdeblogissani pataruoka tehtiin padassa uunissa, minä tein haudutuspadassa. Muutenkin vähäsen soveltelin, en laittanut jotain ohjeessa mainittua chilikastiketta, koska olen nyyserö. 

Korean Pot Roast

Paisti

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,1 kg pala naudan sisäpaistia
• suolaa ja pippuria
• 1 sipuli pieneksi silputtuna
• 1 rkl valkosipulisilppua
• 1 rkl inkiväärisilppua

Haudutusliemi

•  2,5 dl lihalientä (poroa pakastimesta)
• 0,75 dl vähäsuolaista soijakastiketta
• 2 rkl gochujangia (korealaista chilitahnaa)
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl riisiviinietikkaa (muukin etikka käy)
• 0,5 dl ruskeaa sokeria, muscovadoa tai fariinia
• 0,5 dl vettä
• 2 tl maissitärkkelystä

Aloitin tämän ruoan valmistamisen jo ennen aamiaista. Arvelin, että alkuhommissa menee noin 20-30 minuuttia ja sinä aikana kahvikone ehtisi kuumentua. Antti  meni ruokkimaan lintuja ja palatessaan sisälle noin vartin päästä hän ihmetteli, että miten se ruoka nyt jo on valmista. Kastike tuoksui niin voimakkaasti, että joku olisi voinut ajatella, että nythän on jo päivällisaika. 

Keräsin ensin pieneen kattilaan haudutusliemen ainekset kahta viimeistä ainesta lukuunottamatta, vettä ja maissitärkkelystä, niitä tarvittiin vasta lopussa. Sekoittelin aineksia ja kuumensin liemen kiehuvaksi. Jätin sen kattilaan odottamaan. 

Pintamaustoin paistipalan suolalla ja pippurilla. Otin esille pannun ja lurittelin sille hieman öljyä, jossa paistoin paistipalaa joka puolelta muutamia minuutteja. Nostin palan pienempään haudutuspataani. Jatkoin pannulla, lisäsin sille silputun sipulin, valkosipulin ja inkiväärin ja paistelin niitä muutaman minuutin. 

Kaadoin haudutusliemen pataan paistin päälle ja siihen pinnalle vielä sipuliseoksen. Kansi päälle ja high-asetus hommiin. Noin tunnin kuluttua käänsin paistin kylkeä ja toisen tunnin kuluttua uudelleen. Lientä oli sopivasti, noin puoleen väliin paistia. 

Neljän tunnin kohdalla nostin paistin leikkuulaudalle. Sekoitin pienessä kupissa veteen pari teelusikallista maissitärkkelystä ja sekoitin. Kaadoin suurusteen padassa olevaan liemeen. Sekoittelin, liemi saostui kivasti hieman paksummaksi kastikkeeksi. Leikkasin paistin isohkoiksi paloiksi ja palautin ne pataan vielä noin puoleksi tunniksi. Maistelin onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. 

Tästä tuli erilainen kuin tavallisesti tekemästäni palapaistista, kypsänä kuutioitu liha oli oikein hyvärakenteista, Korea-maut tulivat sopivasti esiin, ei liikaa, muttei ollut pliisuakaan. Söimme lihapataa riisin  ja CampaKimchin kanssa. Tämä lihapata oli meille kahdelle tietysti aivan liian suuri annos. Lapioin suurimman osan pakasterasiaan, siitä syömme aterian joskus tulevaisuudessa. Myös pelkkää kastiketta jäi noin 2,5 dl, jolle kehittelen myöhemmin jonkun muun täyteosan. 

Jatkossa tavoittelen sitä, että lihan osuus ruokavaliossamme pienenee. Eikä se tarkoita, että joutuisimme mitenkään syömään huonommin, ei todellakaan. Minulla on paljon oppimista muista proteiinilähteistä ja niiden hyödyntämisestä. Tykkään lihasta, mutta ymmärrän kyllä, että tykkääminen ja tarvitseminen ovat eri asioita. Ainakin on mahdollista opetella ja kokeilla uutta. Onhan tässä lihaa syöty jo aika monta vuosikymmentä. 

Korealaista keittiötä ei ole kuitenkaan pakko jättää, sieltä löytyy vaikka mitä kokeiltavaa, vaikkei aterialla olisikaan  lihaa. Kukaan ei pakota minua, mutta tahdon lähteä uusille urille, jotka tähtäävät terveellisyyteen ja ovat maapalloa huomioon ottavia. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Oi kimchi – kurkkukimchi

Kuvassa näkyy sukkajalkani

Viime aikoina olemme syöneet melko paljon korealaista ruokaa, vaikken ole ehtinyt kovinkaan paljon ehtinyt edistää lempikulttuuriani, k-draamoja. Spotifyn vuosikoosteeni on täysin k-pop-painotteinen sentään. Tänään meillä oli korealaisittain marinoitua kanaa, pieni munakasrulla ja mikä parasta ja nopeinta, kurkkikimchiä. 

Reissusta palattuamme tein kimchisatsin, joka onnistui aika hyvin, kaali fermentoitui kivasti, tulisuus oli hiinä ja hiinä, yhtään tulisempaa emme kaivanneet. Tänään purkissa oli enää vain vähän lientä. Kauppareissulta oli hankittuna pieniä kurkkuja, ei ihan meikäläisiä kasvihuonekurkun kokoisia, muttei kuitenkaan avomaankurkun kokoisia. Siltä väliltä. Niistä tein meille sivukkeeksi kurkkukimchiä. 

Nopea kurkkukimchi kahdelle yhtä ateriaa varten

• 3 pientä kurkkua
• 1 dl kimchipurkin lientä, jossa vähän sattumia
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Pese kurkkujen pinta, jos siltä tuntuu. Murskaa kurkut vaikkapa kaulimella tai kuten minä lihanuijalla (piti vähän etsiä, en ole vuosiin käyttänyt minkään rusikoimiseen) isohkoihin paloihin, niistä tirskuu vettä ja tulee hyviä suupaloja, auta hieman veitsellä lopuksi. Ei ole tarkoitus tehdä mitään muusia, vaan vain isoja erikokoisia paloja. Sekoita paloihin kimchilientä. Jollei ole valmiiksi kimchipurkista ottaa lientä, sen voi sekoittaa samaan tapaan kuin tavanomaista kimchiä varten, kuten tein ensimmäisen campakimchin aikaan. 

Jätä kurkkukimchi maustumaan, mielellään pariksi tunniksi ainakin, mutta kyllä se maistuu ihan melkein samantienkin. Tämä mukavan rapsakka sivuke maistui todella hyvin grillatun kanan ja munakasrullan kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki koreat kokkailuni. 

Kimchijeon eli kimchipannukakku – nopea sivuke korealaiselle päivälliselle

Viikonloppuna meillä oli uusien lattiatyynyjen sisäänajoilta, änkesimme itsemme enemmän tai vähemmän ketterästi risti-istuntaan olohuoneen lattialle matalalle sohvapöydälle katetun korealaisen päivällisen ääreen. 

Ateria koostui nopeista kokattavista, olin laittanut jo aamupäivällä broilerin sisäfileitä (se on niiden kauppanimi, enkä ole vieläkään ottanut selvää onko se ihan oikea nimitys rintafileen vierestä leikatulle ohuelle suikalemaiselle palalle) marinadiin. Olin ostanut Lidlistä pienen purkin Korean BBQ-kastiketta, jota käytin 2 kukkurallista teelusikallista 350 grammaan broileria. Sekoittelin marinadin lihapaloihin ja laiton jääkaappiin maustumaan. Kastike ainakin tuoksui oikeanlaiselle. 

Meillä on uusi grilli, edellisen hankimme noin 25 vuotta sitten ja se kyllä palveli hyvin lukuunottamatta paria viimeistä vuottaan. Pohjaosa kului puhki ja osa polttimoista suostui toimimaan vain houkuteltuna. Sivukeitin oli se, mitä lopussa enää tuli käytettyä, sillä keittyivät  niin mehut kuin kaalitkin. Sivukeitin piti olla ehdottomasti uudessakin grillissä. Ostimme lisäosana grilliin pyöreän paistolevyn ja sillä lauantain BBQ-kanatkin grillattiin. Hyvin onnistui, vaikka päivän valoisa aika ehti  mennä ohitse, grilliin pitää vaan tehdä säätönappuloihin jonkunlaiset merkit vaikka kynsilakalla, ovat niin fiinit, ettei meinaa ymmärtää mikä on säätösuunta, se oli entisessä grillissä selvempää. Kuvassa alla on vielä se grillin vakiovarusteena oleva pyöreä ristikko, sille kohdalle laitetaan matalareunainen paistolevy, jossa on kahvat, joten sitä voi liikutella kuumanakin kunnon patakintaat kädessä. 

Grillatuille korealaiskanoille laitoin yksinkertaisesti vain salaatilehtiä kaveriksi, hyvä niin, sillä ateriasta tuli aivan tarpeeksi suuri kimchipannukakun kanssa. 

Sivuke aterialle oli nopea kimchipannukakku, johon ohjeen otin Korean Bapsang-blogista, joka on korealaisen ruoan aarreaittani. Toinen aarreaittani on Beyond Kimchee, jossa on myös kimchipannukakkuohje, ellei -ohjeita. Pienensin ohjetta, koska halusin tehdä kaksi pienehköä pannukakkua tälle aterialle. 

Kimchipannukakku kahdelle

• 1 dl korealaista pannukakkujauhetta (voi ostaa aasialaisten ruokatarvikkeiden kaupoista, mutta vehnäjauhoista tai vaikka riisijauhosta tämän voi tehdä, lähdeblogissa on hyvä ohjeet sillekin)
• 1 dl vettä
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1 dl silpuksi leikkattua kimchiä (kotitekoinen kimchini on nyt hyvässä vaiheessa, fermentoitunut hyvin ja on oikein maukasta)
• 2 rkl kimchilientä
• 2 rkl öljyä

Tämä on hyvin helppo ja nopea sivuke, sipuli ja kimchi leikataan silpuksi ja sekoitetaan pannukakkujauheesta, vedestä ja kimchiliemestä tehtyyn taikinaan. Taikinan on hyvä olla sen paksuista, että se hyvin valuu lusikasta. Pienet paakut eivät haittaa mitään. Pannulla kuumennetaan hyvä loraus öljyä ja pannulle lusikoidaan puolet taikinasta (paistoin pienellä pannulla, halkaisija noin 18 cm). Taikina levitetään tasaiseksi ja paistetaan kunnes alapuolella alkaa olla ruskeita paistumia ja pinta hyytyä. Pannukakku kiepautetaan ylösalaisin ja pintaa painetaan hieman lastalla, että alapuoli rapeutuu. Kumpaakin puolta paistetaan noin 4 minuuttia. Valmis pannukakku luisutetaan lautaselle odottamaan ja paistetaan vielä toinenkin pannukakku. 

Valmiit pannukakut leikataan suupalan kokoisiin osiin ja niitä voi syödä ihan sellaisenaan. Meillä oli dippikastikkeena hieman majoneesia, johon sekoitin puoli teelusikallista gochujangia, korealaista chilitahnaa. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Illan elokuvaksi valitsin lopulta kummankin suosikin 80-luvun alusta, The Blues Brothersin. Jaksoi se edelleen naurattaa. Siitä jatkumona istuimme edelleen enemmän tai vähemmän notkeasti lattiatyynyilllä ja katsoimme Natsat. Sekin on ihan hauska, aina se Poliisiopiston voittaa (sen katsoimme alkuviikosta ihan telkkari-telkkarista, kun arvelin etten ole sitä koskaan katsonut). Poliisiopiston voittaminen nyt ei ole toisaalta kovin suuri meriitti. Koska elokuvien katsominen on hauskaa, päätimme katsoa vielä kolmannenkin ja se oli sitten Kunniattomat Paskiaiset. Saa nähdä miltä se maistuu vaikka 20 vuoden kuluttua. Tänään huomasin, että olipa tämä kolmikko kyllä melkoinen. 

Kahdessa ekassa ei ollut yhtään asiallista naisroolia, ainoat naiset olivat hullu tyttöystävä erilaisine aseineen, pelottava nunna ja miehenkipeät sotapoliisit. Ai olihan Blues Brotherissa tomera dinerin pitäjä (Aretha Franklin), tosin hänetkin laitettiin miestään kyykyttämään, mutta eihän mies tietenkään välittänyt, vaan lähti poikien kanssa reissuun. Onneksi Kunniattomissa Paskiaisissa on hyvä naisrooli, Shosanna. Eikä elokuvatähtikään ihan ponneton ollut. Kumpikin nainen kuoli elokuvassa, naiset laitetaan kuolemaan, jos ovat muitakin kuin miesten käyttöesineitä ja laitetaan vaikka olisivatkin vain niitä käyttöesineitä. 

Nyt pitää tutkia elokuva-arkistoamme ja katsoa eikö sieltä löydy mitään elokuvia, joissa naiset ovat oikeasti hyvissä rooleissa ja jopa jäävät lopuksi eloon. Amelien katsoimme jo kesällä, joten ei sitä nyt heti. Yksi tulee mieleen, mutten ole katsonut sitä hetkeen ja voi olla, että tältä kantilta ajateltuna sekään ei täytä kriteeriä hyvästä naisroolista. 

Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha korealaisittain ja saunamuna

Otin jo eilen varaston pakastimesta pakkauksen ohuita naudanlihaviipaleita, suunnitelma oli tietysti korealainen päivällinen. Etsin ohjetta ja laitoin lihan marinoitumaan hyvissä ajoin. Löysin sopivan ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Siellä kerrotaan hyvin tämän ruokalajin historiasta, josta tietysti kaikesta k-jutuista kiinnostuneena tykkään. (k-jutut: k-draama, k-pop, k-ruoka, k-historia). Tärkeintä oli siis löytää lihalle sopiva mureuttava marinadi. Pienensin  ja muutin mittasuhteita hieman marinadin ainesmääriä.

Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha

• 320 g pakkaus ohuita naudanlihaviipaleita (tuotenimenä lehtipihvit)
• 0,5 dl soijakastiketta
• 2 rkl hunajaa
• 2 rkl miriniä
• 1 kiivi 
• 0,5 puolikas punasipuli silputtuna
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• pippuria ja suolaa
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä

Sivukeriisi

• 1,5 dl sushiriisiä
• 2,5 dl vettä

Korealaiset saunamunat 

• 4 kananmunaa
• vettä niin paljon, että kananmunat peittyvät painekattilassa
• paljon aikaa

Aloitin laittamalla naudanlihaviipaleet marinadiin. Nämä lihaviipaleet olivat nimellä lehtipihvi, mutta minusta ne olivat juuri omiaan korealaiselle päivälliselle. Sattuivat olemaan jo alennuksessakin. Sekoitin kaikki marinadin ainekset keskenään. Kiivi oli keltainen ja niin kypsä, että se lähti lusikalla kuorestaan ja muusautui helposti aivan atomeiksi. Kiivi sopii hyvin mureuttamiseen, toinen vaihtoehto olisi ollut ananasmehu, mutta mitään ananasta meillä ei olisi ollutkaan. Leikkasin lihaviipaleet pienempiin paloihin ja levittelin ne lasiastiaan. Kaadoin marinadin päälle ja sekoittelin. Nostin astian kannella peitettynä ja paino päällä ulos grillin sivupöydälle, ulkona oli juuri sama lämpötila tänään kuin jääkaapissa, joka on nyt melko täynnä auton jääkaapista tuotujen ruokien vuoksi. Liha sai marinoitua muutaman tunnin.

Sivukkeeksi laitoin halvan sähkön päivänä korealaisia saunamunia (linkissä kerrotaan mitä ne ovat ja miten niitä tehdään) painekattilaan kypsymään. Olisin voinut tehdä ne kaasullakin, mutta sähkö ei tosiaan tänään maksanut oikein mitään. Laitoin neljä kananmunaa painekattilaan pienelle ritilälle (muinaisesta riisinkeittimestä jäänyt ritilä) ja vettä niin paljon, että kananmunat peittyivät. Kansi kiinni ja induktio täysille. Vei noin 10 minuuttia, että paine kerääntyi kattilassa niin, että kannen siniraitainen merkki kohosi 2/3 näkyville. Pienensin lämpöä kattilan alla asetukselle 3 (levyn asetukset ovat 1-9). Merkki kannessa laski hieman niin, että sinisistä raidoista näkyi puolitoista. 

Laitoin sitten ajastimeen 99 minuuttia ja sen aikaa kanamunat kypsyivät painekattilassa. Vesihän ei sieltä karkaa minnekään, ei tarvitse pelätä kattilan kiehumista kuiville eivätkä kananmunat myöskään mene rikki kattilassa kypsyessään. Tai ainakaan minulla ei mennyt nyt, eikä ensimmäiselläkään kerralla. 

99 minuutin kuluttua päästin paineen pois kattilasta, sitä muuten riittikin varmaan minuutin ajaksi. Laitoin kananmunat kylmään veteen. Niiden kuoret olivat hieman tummemmat kuin keittämisen alussa. Jonkun ajan kuluttua kuorin kananmunat ja kuori irtosi oikein hyvin. Leikkasin kananmunat puolikkaiksi. Valkuainen oli saanut kauniin pähkinäisen värin, keltuaiset olivat hyytyneitä, eivät niin kermaisia kuin toivoin. Pirskotin niille hieman seesaminsiemenöljyä ja ripottelin ruohosipulisilppua.

Riisi kypsyi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, se on nopea laite. Kahden hengen annos sivukeriisiä valmistuu  noin 20 minuutissa. 

Kun kananmunat oli saatu keitettyä ja liha oli marinoitunut useampia tunteja, laitoin uunin kuumenemaan (koska halpa sähkö) 200 asteeseen. Nostelin lihaviipaleet pellille alumiiniritilälle (en ole oikein keksinyt aikoja sitten ostamilleni alumiiniritilöille käyttöä) ja paistoin lihaviipaleita ensin 5 minuuttia yhdeltä puoleltaan. Käänsin viipaleet ja paistoin vielä toisen viisi minuuttia (lehtipihviviipaleet olivat noin puolen sentin paksuisia). 

Annoksiin kuopaisin riisinkeittimestä kauhallisen riisiä ja siihen päälle nostelimme kiivillä mureutettuja naudanlihaviipaleita. Saunamunat olivat sopiva sivuke, samoin muutama päivä sitten alulle laittamani kimchi. Se on vielä vaiheessa, makua on jo, mutta kaali vielä rapeaa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Muuten hyvä mutta huono – lohikeitto

Eilen ruoanlaittojonossa oli 150 g lohta ja visualisoin todella kaunista keittoa, johon tulisi porkkanaa, perunaa ja lohta. Sellaista teinkin, mutta siitä ei tullut kaunista. Tiedän syyllisenkin, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen syyllinen olin minä itse ja osakas tässä sopassa oli violettipintainen porkkana. 

Lohikeitto joka ei kauneuspisteitä saanut

• 150 g lohta (nahaton ja kuutioiksi leikattu)
• suolaa ja pippuria
• limettimehua
• 4 porkkanaa (mieluiten oransseja tai keltaisia)
• 3 perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 ruusukaalia
• 1 suuri kevätsipuli
• muutama pinaatinlehti (loput kompostiin, koska olivat menossa huonoiksi)
• 4 dl vettä
• 1 dl kookoskermaa
• korianteria silppuna

Korjaussarja

• 4 dl vettä 
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl tomaattipyrettä
• muutama hippu sahramia
• ruohosipulia silppuna
• lisää limettimehua

Kuorin ja viipaloin porkkanat ja perunat, samoin viipaloin kevätsipulin. Valikoin pinaattirasiasta kunnolliset lehdet ja loput menivät kompostiin. Leikkasin ruusukaalit puolikkaiksi ja otin päällimmäiset lehdet ja kannat pois. Poistin lohipalasta nahkan ja leikkasin kalan kuutioiksi, joille ripottelin suolaa ja pippuria ja vähän limettimehua. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutamia minuutteja porkkana- ja perunaviipaleita. Kumosin ne kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kuumenin keittopohjan kiehuvaksi ja pian huomasin, että pieleen meni. Violettipintainen porkkana värjäsi veden (eikä mitenkään yllätyksellisesti, olisihan tuo pitänyt älytä) todella ruman väriseksi, hailukan violetiksi. Tuumin hetken mitä tehdä ja päätin sitten antaa vihannesten kypsyä hetken ja vaihtaa sitten keitinliemen.

Näin sitten teinkin, kaadoin perunat ja porkkanat siivilään ja palautin ne sitten kattilaan uuden veden kanssa. Kyllä ne hemputin porkkanat edelleen värjäsivät vettä hieman, muttei niin pahasti. Jonkun ajan kuluttua, kun porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin keittoon ruusukaalit, kevätsipulin, pinaatin ja lohikuutiot. Sekoittelin ja olin lähes tyytyväinen. Maustoin limettimehulla, suolalla ja pippurilla. 

Kun lohikin oli kypsää tein seuraavan möhlinnän, lisäsin mukaan kookoskermaa. Ja sehän sai keiton näyttämään ikävästi siltä, että se olisi jo kertaalleen syöty. Kookoskerma jopa hieman leikkasi kiinni, ehkä limettimehun vuoksi. 

Korjaustoimenpiteinä käytin vaihtoliemen lisäksi soijakastiketta (auttoi vähän), tomaattipyrettä (vei väärään suuntaan) ja sahramia (auttoi vähän peruuttamaan pyrevirhettä). 

Mutta sekoittelin, maistelin ja sanoin Antille, että katsellaan syödessämme vaikka pihan lintuja keiton sijaan. Se maistui kyllä hyvältä, mutta näytti pahalta. 

Keittokulhossa ruoka näytti hieman paremmalta etenkin, kun päälle tuli vielä korianteria ja ruohosipulia. Liemi oli lohikeitoksi aivan liian paksua, mutta lohdutin itseäni, että tämähän on vähän (tosi vähän) kuin amerikkalaista chowderia, jollaiseen en kyllä lainkaan pyrkinyt. 

Tarinan opetus: Älä käytä violettia porkkanaa liemiruokaa. Koskaan. Ikinä.

Ahven on kala

Katsoin CampaSimpukan kieltämättä pitkähköä tunnistelistaa sillä silmällä, että montako ahvenaiheista postausta sieltä löytyy näiden 13,5 vuoden ajalta. Yksi. Noloa. En voi edes väittää, että olemmehan me ahventa syöneet muulloinkin, useinkin vaikkei ole tullut postattua. Emme ole. Meillä ei ole tapana kalastella ja usein kalatiskien äärellä valinta osuu johonkin muuhun kalaan tai jää kala kokonaan ostamatta, niin hinta- kuin tuoreussyistäkin. Eilen kuitenkin ostimme neljä ahvenfilettä ja nyt ne on jo syötykin. 

Ahventa porkkanoiden ja ruusukaalien kanssa

Ahvenet

• 4 nahatonta ja lähes ruodotonta ahvenfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia pihan kulatungasta

Sivukkeet

• 4 pienehköä porkkanaa
• 12 ruusukaalia
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia

Aloitin kasviksista, kuorin porkkanat ja leikkasin ne vinottain viipaleiksi. Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja kuorin päällimmäiset lehdet ennen kuin halkaisin kaalit puolikkaiksi. Nostin liedelle kaksi pannua ja niille voita ja oliiviöljyä. Ripottelin ahvenfileille suolaa ja pippuria. 

Aloitin toisen pannun kuumentamisen ja kun voi ja öljy olivat kuumia, kumosin porkkanaviipaleet ja ruusukaalipuolikkaat pannulle. Kääntelin kaalit leikkuupinta alaspäin. Maustoin suolalla ja pippurilla ja muutaman minuutin kuluttua lurittelin pannulle hieman hunajaa. Laitoin kannen päälle ja lämpöä pannun alla vähemmäksi. Jätin sivukekasvikset kypsymään noin viideksi minuutiksi. Sitten otin kannen pois ja lisäsin hieman lämpöä, että kasvikset saisivat hyvän paahtuneen pinnan. 

Samaan aikaan kuumensin toisen pannun ja voin kuohun asetuttua nostelin ahvenfileet pannulle. Paistoin fileitä noin 3 minuuttia puoleltaan. Annoksiin jaoin lautasille ensin porkkanat ja ruusukaalit ja niiden päälle kaksi filettä kumpaankin. Päälle ripottelin ruohosipulisilpun. Tämä oli nopea ateria valmistaa eikä syömisessäkään kauan nokka tuhissut. Antin ahvenissa oli muutama ruoto, minulla kaksi. En oikein edes muistanut niitä tunnustella valmistuksen alussa. 

Dakgaejang – mausteinen korealainen kanakeitto

Muuttohommat autosta taloon jatkuvat, nyt autossa ei ole enää mitään jäätymisvaaran alaista, ei ruoanmurenaa ja kaikki pehmopaperit ja kerta-astiat on laitettu tiiviiseen kannelliseen laatikkoon, kengät ja takit tuotu sisälle, etteivät houkuttele hiiriä pesimään. 

Talossa on nyt sitten kasoja, kasseja, laatikoita läpikäytäväksi. Mitä käytämme talven aikana pois ja loppuun, mitä pakkaamme ensi kevättä varten valmiiksi. Muttei liikaa samana päivänä. Ahkeroituamme aikamme pysähdyimme katsomaan vuoden 1923 mykkäelokuvaa Koskenlaskijan morsian. Olipa se hyvä, en odottanut. En olekaan pitkään aikaan katsonut yhtään mykkäelokuvaa. Voisikin katsoa lisää. 

Elokuvakokemuksen jälkeen olikin hyvä aika valmistaa korealainen päivällinen kahdelle. Aloitin sen kyllä jo eilen etsimällä ohjeen ja laittamalla yön halvoiksi sähkötunneiksi kokonaisen broilerin haudutuspataan. Aamulla se oli täydellisen kypsä ja helppo nyhtää rasiaan. 

Ohjeen keittoon otin Korean Bapsang-blogista. En ollut koko kesän aikana ehtinyt tehdä itselleni uusia korealaisia ruokia, joten tämä oli todella kiva löytö. Ihan vähän erilailla tein, osaksi siksi että luin ohjeen huolimattomasti, voitteko uskoa? Tässä alla kuten tein ja linkistä löytyy se oikea tapa. 

Dakgaejang – mausteinen korealainen kanakeitto kahdelle

• 1 suuri kypsä broilerin rintafile nyhdettynä (muut osat säilöin tiiviiseen rasiaan jääkaapin nollalaatikkoon)
• 3 vihersipulia paloihin leikattuna
• puolikas keltasipulia lohkoihin leikattuna
• 4 dl vettä
• 1 rkl seesaminsiemöljyä
• 0,5  rkl soup soy saucea (se on paksuhkoa soijakastiketta, mutta jos sitä ei juuri ole saatavilla, mikä hyvänsä soijakastike käy)
• 1 rkl gochujangia (korealaista chilitahnaa, ohjeessa käytettiin gochugarua, joka chilihiutaleita)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria (hyvin vähän)
• 1 kananmuna kevyesti sekoitettuna

Koska broilerini oli jo kypsää ja nyhdettyä, minun ei tarvinut keitellä sitä. Tein keiton liemen hieman soveltaen. Laitoin kattilaan vettä ja puolikkaan sipulin lohkoihin leikattuna ja keitin sipulilientä noin 5 minuuttia. 

Sekoitin kattilassa seesaminsiemenöljyn, gochujangin, soup soy saucen ja valkosipulimurskan ja kuumensin seosta. Lähdeohjeessa tämä tehtiin hieman eritavalla, mutta minun tapanikin toimi. Kaadoin kuuman sipuliliemen kattilaan ja sekoittelin. Kun seos kiehui, lisäsin mukaan broilerin ja vihersipulipalat ja annoin keiton kiehua vielä noin 5 minuuttia. Lopuksi kaadoin vatkatun kananmunan keittoon, sitä ei sekoitella, vaan annetaan hyytyä noroina liemeen. 

Tarjolle asetin keiton riisin kanssa, apinoin K-draamoista näkemääni tapaa, jossa höyrytetty riisi laitetaan erilliseen kuppiin ja sitä lusikoidaan yhtämatkaa keiton kanssa ja sattumia söimme myös puikoilla. Oli todella hyvä keitto, sopivan mausteinen, muttei liian tulinen. Sain myös tehtyä tällä  kertaa juuri sopivat kaksi annosta, ei jäänyt tähteitä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kokeilujani korealaisen  keittiön parissa. 

Kotiinpaluukeitto myskikurpitsasta

Kotiin tultuamme on ollut monenlaista hoppua, mutta syödäkin on pitänyt. Ensimmäisenä päivänä tein meille lohibulgogia riisin kanssa, otimme autosta minikokoisen riisinkeittimen talveksi taloon, sillä tulee nopeasti juuri sopiva kahden hengen riisiannos. 

Sitten tein lihapullia ja perunamuusia, mutta niistä ei tullut yhtään kuvaa. Miten se on mahdollista, onhan puhelin lähestulkoon liimattu käteen? En myöskään soittanut lihapullille ja muusille. Eilen olin yksin kotona ja söin tähdenlentoja, niitä ignoorattuja lihapullia ja puolet tähdemuusista. Loput ajattelin käyttää johonkin jatkojalostukseen. 

Tänään Antti palasi reissultansa ja minä eilistä täysvelttoilua peitelläkseni tein päivällisen jo valmiiksi hänen tuloaikaansa tähdäten. (ei sinänsä ole ihan totta tuo täysvelttoilu, katsoin 10 jaksoa k-draamaa, siihen ei ihan kaikki pystykään JA viikkasin kaikki talouden pyykkitelineelliset kuivaa pyykkiä paikoilleen). Aloitin jo aamulla kurpitsan paahtamisella. Suunnitteilla oli myskikurpitsakeitto. 

Myskikurpitsakeitto kahdelle muutamin lisäyksin

• 1 pienehkö myskikurpitsa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 porkkanaa
• 2,5 dl tähdeperunamuusia
• 3 dl kasvislientä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä

Halkaisin myskikurpitsan ja kaivoin siemenet pois. Nostin puolikkaat airfryerin koriin muotoon tehdyn leivinpaperin päälle. Luritin päälle hieman oliiviöljyä, kiersin myllyistä suolaa ja pippuria ja riputtelin pinnalle vielä tuoreita timjaminlehtiä. Paahdoin puolikkaita 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kakkutikku sujahti helposti kurpitsan läpi. Kun puolikkaat olivat hieman jäähtyneet, koversin kypsän kurpitsan blenderin kannuun odottamaan. 

Kuorin kaksi porkkanaa ja leikkasin ne muutamiin paloihin. Kypsensin ne höyrykattilassa ja nostelin kypsät palat blenderiin kurpitsan kanssa odottamaan lopputoimia. 

Muusin tähteet olivat hollilla odottamassa, mikäli niille olisi käyttöä, en oikein tiennyt paljonko kurpitsasta ja porkkanoista tulisi keittoa. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen blenderin kannuun ja laitoin koneen laulamaan. Sillä on vain yksi laulu, jonka se osaa, mutta tosi hyvin sen se osaakin. Koska näytti, että keittoa tulisi melko vähän, lisäsin muusinkin mukaan ja hieman kermaa ja taas kone lauloin saman säkeistön oikein aiemminkin. Keittoa tuli nyt noin 3/4 litraa, joka oli sitten jo vähän liikaakin yhdelle aterialle, mutta eipä sitä voinut enää vähentääkään. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. 

Annosten päälle laitoin vielä hieman oliiviöljyä, lisää pippuria ja timjamia. Oli todella hyvä syvänmakuinen keitto ja seuraksi leivotut pussinpohjasämpylät maistuivat myös hyvin. Niihin tuli ohrajauhoja, ruisleseitä ja -jauhoa sekä vehnäjauhoja. 

Uudet lautaset ilahduttivat, niissä tosin keitto jäähtyy nopeammin kuin kulhomaisemmissa astioissa, joita olemme viime vuodet käyttäneet. 

Muistin muuten nyt, että olisin voinut viimein kokeilla sosekeiton lämmittämistä blenderissä, sillä Kitchen Aidin tässä mallissa (jonka rungon ostin aikoinaan ChocoChili-blogin Elinalta ja kannun Tallinnan Homedecor-keittiötarvikeliikkeestä) on kuumennustoimintokin. Mutten vieläkään muistanut. Ei se varmaan vaikeaa ole, mutta tuntuu niin ylivoimaiselta etsiä käyttöohje ja lukeakin se.