Ranskalainen perunasalaatti jolla on monta nimeä ja josta unohdin juuston

Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteen viimeinen päivä. Päivän ateriaksi valikoitui piemontelainen perunasalaatti, joka ei ole kuitenkaan italialaista ja sitä kuulema pidetään myös versiona russian salad-ruokalajista. Oli miten oli, sitä meillä kuitenkin oli. Vähän minä muuntelin raaka-aineita sekä tarkoituksella, että unohduksen vuoksi. Juuston unohdin kokonaan, eikä meillä olisi sitä sopivinta juustoa ollutkaan. Kurkku oli oma lisäykseni, sillä meidän ainoa ulkona kasvava juttu on yksi kurkkutaimi ja siinä valmistuu todella hyviä kurkkuja nopeaa tahtia. Ja sipuliakin lisäsin, sillä se nyt kuuluu tämmöisiin, eikö? Alkuperäisohje on täältä. 

Piemontaise Potato Salad

• 6 pientä perunaa
• 2 avonmaankurkkua
• 2/3 suuresta tomaatista (1/3 meni silloin toissapäivänä hampurilaisiin)
• 1/2 keltasipulia
• noin 10 viipaletta erittäin ohutta kinkkuleikkelettä 
• 2 kananmunaa
• tikkuaskin kokoinen pala gruyereä (jos olisi ollut)
• 3 rkl kreikkalaista jogurttia
• 1 tl dijonsinappia
• 2 rkl majoneesia
• 1 tl sitruunamehua
• 3 tl pieniä kapriksia ja 1 tl niiden lientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ruohosipulia
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

1.  keitä kuoritut perunat kypsiksi ja leikkaa ne suupalan kokoisiksi
2.  keitä kananmunat ja leikkaa ne lohkoiksi 
3.  siivuta mandoliinilla kurkut ja sipuli ohuiksi viipaleiksi
4.  leikkaa tomaatti kuutioiksi ja kinkku suikaleiksi
5.  kerää ainekset salaattikulhoon ja sekoita, laita puolet ruohosipulisilpusta mukaan
6.  sekoita pienessä kupissa majoneesi, jogurtti, sitruunamehu, sinappi ja kaprikset ja mausta suolalla   ja pippurilla
7.  yhdistä kastike salaattiaineksiin ja ripota päälle loput ruohosipulit ja persiljan lehdet
8.  kierrä vielä myllystä pippuria koko komeuden päälle

Alkuperäisohjeessa kinkkua sanottiin laitettavan neljän hengen annokseen kaksi viipaletta. Ne ovat sellaisia ranskalaisia kinkkuviipaleita, suuria ja paksuja, eivät semmoisia henkäyksen ohuita kuin meillä nykyään. Muistan, kun ensimmäisillä Ranskan reissuilla en ymmärtänyt asiaa ja ihmettelin, kun ostin leikkelekinkkua, etteikö siinä tosiaan ole kuin kaksi viipaletta. 

Tour de France on ollut melko yllätyksetön tänä vuonna, Tadej Pogacar on johtanut melkein alusta asti. Hän on voittanut viisi etappia ja ollut muutenkin aika ylivoimainen. Mutta on siellä ollut muitakin etappivoittajia, ensikertalaisia, uuden ennätyksen tekijä (Mark Cavendish) ja uusi kolmikon saavuttaja (kaikkien Grand Tourien etappivoittaja, tällä kertaa Richard Carapaz) ja tosiaan Tadej Pogacar on nyt voittanut jo kaksi Grand Touria samalla kaudella. En tiedä aikooko hän La Vueltaan, se alkaa jo 17.8.  Olympialaisiin hän käsittääkseni on menossa maantieajoon. 

Tänään Tour de France päättyi poikkeuksellisesti Nizzaan ja henkilökohtaiseen aika-ajoon. Sepä olikin hirvittävä jännitysnäytelmä. Vaikka aika-ajo on aina vähän kelju tapa päättää Grand Tour, oli se tällä kertaa jotain ihmeellistä. Vaikka Remco Evenepoul kuin Jonas Vingegaardkin ajoivat aivan loistavat aika-ajot, niin Tadej Pogacar se vasta ajoikin hulluna ja saavutti kuudennen etappivoittonsa tässä kisassa. Ei tätä melkein voi uskoa. Tadej Pogacar on tällä hetkellä maantiepyöräilyn ihmemies. Nyt CampaKeittiö siirtyy haastetauolle ensi kuun puoliväliin, jolloin siirrymme Espanja-moodiin kolmeksi viikoksi. 

Hachis Parmentier – ranskalainen perunalaatikko

Nyt alkaa olla vuotuinen ranskalainen ruokahaaste lopuillaan, enää tänään ja huomenna on pinnistettävä. Eilen tein meille hampurilaiset ja siitä jätin tälle päivälle puolet jauhelihapakkauksesta. Olin jo löytänyt valmiiksi tämän(kin) vuoden lempiblogistani Pardon your French-blogin ohjeen, jota halusin kokeilla. Pienensin ohjeen kahden hengen ateriaksi. Tämä ruoka on Ranskan vastine brittiläiselle Cottage Pielle. 

Hachis Parmentier

Jauhelihaseos

• 200 g jauhelihaa
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• suolaa ja pippuria
• jauhettua muskottipähkinää
• runsaasti silputtua ruohosipulia (ohjeessa persiljaa, mutta meillä on ylituotantoa ruohosipulista ja puutetta persiljasta)

Silppusin sipulin ja pilkoin porkkanan pieniksi paloiksi. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja kuullotin sipulia, porkkanaa ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisäsin pannulle jauhelihan, pienin sen lastalla oikein pieneksi muruksi. Sekoittelin ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä (tämän ruoan "salainen ase"). Kuumensin vesitilkan kiehuvaksi ja sekoitin fondin siihen ja yhdistin sen pannulla olevaan seokseen. Kun neste oli melkein kiehunut kokoon, laitoin liekin pannun alta pois ja lisäsin sille puolet ruohosipulisilpusta ja jätin seoksen pannulle jäähtymään. 

Perunakansi

• 10 pienehköä perunaa
• keitinvettä + 1 rkl suolaa
• 2 dl maitoa
• 25 g voita
• suolaa ja pippuria
• ripaus muskottipähkinää (oma sooloiluni)
• loput ruohosipulista (kirjoitan aina ensin että sopuli)
• korppujauhoja

Kuorin perunat ja keitin ne suolatussa vedessä, aluksi laitoin perunat kylmään suolattuun veteen. Kun perunat olivat kypsiä, kaadoin veden pois kattilasta ja laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi, että perunat höyrystyivät kuiviksi. Kuumensin maidon toisessa kattilassa.  Puristin perunapuristimella perunat hienoksi perunalumeksi ja sekoitin mukaan voin ja vähitellen maidon, taisi pikku tilkka jäädä maitoa yli. Maustoin muusin suolalla, pippurilla, muskottipähkinällä ja ruohosipulilla. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Voitelin uunivuoan (noin 3 litrainen lasivuoka) huolellisesti voinokareella ja levitin jauhelihaseoksen vuoan pohjalle. Siihen päälle levittelin muusin ensin kekoina ja sitten tasoittelin muusin tasaiseksi kerrokseksi jauhelihan päälle. Vetelin haarukalla pinnalle viiruja ja levitin pinnalle vielä sen verran korppujauhoja, että niitä oli tasaiseksi koko perunakannen päällä.

Paistoin perunavuokaa ensin noin 30 minuuttia ja tutkailin sitä silmämääräisesti. Jatkoin vielä paistamista 20 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. 

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli vielä melkoinen vuoritaistelu. Oli todella kuuma sää ja hirveästi nousumetrejä. Tämä on kyllä lähes uskomatonta, mutta Tadej Pogacar otti ja voitti taas! Huomenna on vielä henkilökohtainen aika-ajo, mutta voittaja on kyllä lähes varma, kunhan Tadej vaan ajaa maaliin asti. 

Hampurilaiset ranskalaisella vivahteella

Meille iski hampurilaismieliteko, mutta Ranska-ruokahaaste on yhä käynnissä. Niinpä etsin ranskalaisvivahteita purilaseen. Näppärimmin se kävi karamellisoimalla sipulia hyvän aikaa. Otin ohjeen täältä. 

Karamellisoitu sipuli

• 1 keltasipuli
• 2 rkl voita
• 3 rkl konjakkia

Viipaloin kuoritun sipulin mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin pannulla nokareen voita ja laitoin sipulin voihin kypsymään. Sekoittelin hetkisen ja jätin sitten sipulin kypsymään pienellä lämmöllä noin puoleksi tunniksi. Kun sipuli oli kauniin väristä ja kypsää, lisäsin pannulle konjakin ja annoin sen kiehua pois. Kaavin sipulin lautaselle odottamaan. 

Hampurilaispihvit

• 200 g naudan jauhelihaa
• suolaa ja pippuria
• 1 tl kuivattuja yrtttejä 
• 1 rkl oliiviöljyä

Jaoin jauhelihan kahteen osaan ja sekoitin niihin suolaa, pippuria ja yrttiseosta. Painelin jauhelihamassan burgerimuottiin ja puristin kannella pihvit tasaisiksi. Kuumensin ulkona kaasugrillin sivupolttimolla grilliparilaa ja lorautin sille hieman oliiviöljyä. Paistoin pihvejä molemmin puolin muutamia minuutteja. Kun olin kääntänyt pihvit, asetin niille karamellisoidut sipulit ja viipaleet gruyere-juustoa. 

Briosseihin sipaisin hieman voita ja paahdoin niitä parilalla noin viitisen minuuttia ja sitten kokosin meille hampurilaiset. Mukana oli salaatinlehtiä ja viipaleet suuresta tomaatista ja Antilla tietysti sinappia. Olemme lakanneet tekemästä kerrallaan enempää kuin yhdet hampurilaiset, yksi piisaa oikein hyvin ja toisen puolen jauhalihapakkausesta käytän huomenna. Kaksi briossia meni pakastimeen odottamaan seuraavaa purilaismielitekoa. 

Tour de France alkaa olla taputeltu, enää kaksi etappia jäljellä. Tänään oli Peter Selinin sanoin brutaali vuorietappi ja sen ykköseksi ajoi kauden ihmemies Tadej Pogacar. Tämä oli jo hänen neljäs etappivoittonsa tässä kisassa ja hän vahvisti asemiaan kokonaiskisan johdossa. 

Ranskalainen hernekeitto

Söin Tampereella Bistro Amandessa Crème Ninon-annoksen, jonka valmistamisesta näin monta monituista vaihetta keittiössä. Vähän ihmettelin, että pitääkö sitä oikeasti noin  monessa kattilassa keitellä ja vatkata ja vispata. Se oli ihan hyvää, mutta laihanpuoleista, kun odotin paksua herkkämakuista keittoa. Pidin siitä, että tarjoilija kysyi saako keittooni kaataa hieman samppanjaa. Tietysti sai. 

Tänään halusin tehdä samantapaista keittoa meille päivälliseksi ja otin ohjeen Pardon your French-blogista. Noudatin ohjetta jonkin verran. Pienensin ohjetta ja muutenkin olin sellainen #cestlavie-kokki.

Ranskalainen hernekeitto kahdelle

• 100 g lardonia (ranskalaista pekonikuutiota)
• 1 porkkana
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 4 dl pakasteherneitä 
• 4 dl kanalientä fondista
• suolaa ja pippuria
• kuivattua provencen yrttiseosta
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl luxemburgilaista cremantia

Kumosin lardonkuutiot kattilaan ja aloin kuumentaa kattilaa. Odotellessani kuorin porkkanan ja sipulin ja leikkasin ne pieniin paloihin, otin esille valkosipulimurskapurkin ja kuivatut yrtit. Pakasteherneet odottivat lautasella ja kanaliemi odotti kattilassa valmiina. 

Kun lardonit olivat paistuneet kattilassa rapeiksi, lusikoin ne lautaselle paperipalan päälle, jätin kaiken irtorasvan kattilaan. Kumosin sipulit ja porkkanat samaan rasvaan ja kypsyttelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin kattilaan puolet liemestä, kuivatut yrtit, hieman suolaa, pippuria ja herneet. Nostin keittopohjan kiehumaan ja noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli kypsää. 

Kaadoin keittopohjan lävikköön ja keräsin liemen alle toiseen kattilaan, jossa oli liemen kuumentanut. Otin blenderin kannun ja kumosin sinne kaikki keittosattumat ja noin puolet liemestä. Blenderi sitten vain hommiin ja lisäsin lientä vähitellen niin että sain aikaan pehmeän tasaisin keiton. Lientä jäi vähän ylitse. 

Kaadoin soseutetun keiton siihen kattilaan, jossa olin keittopohjaa keitellyt ja kuumensin sen uudelleen. 

Annostelin keiton lautasille ja ripottelin päälle pekonikuutioita ja tuoretta persiljaa. Lorautin vielä hieman cremantia lautasille keiton päälle ja se kuohahti kivasti ja toi keittoon sopivaa särmää. Samaa juomaa oli meillä laseissa aterialla. 

Käytin loppuun eilisen juustotahnan ja piristin sitä hieman Kirschwasserilla, noin ruokalusikallinen puoleentoista desiin massaa teki oikein hyvää. Levitin massan leipäviipaleille ja paistoin niitä airfryerissä 200 asteessa noin 12 minuuttia. Tässä kohden airfryer ei ollut paras metodi, sillä kori tuli liian täyteen, leipä ei pysynyt rapeana, vaan hieman pehmeni paljosta juustosta. 

Tour de  Francessa oli 18. hilly-tyyppinen mäkietappi, jonka nopein oli Victor Campenaerts. Pääjoukko tuli maaliin melkein varttia myöhemmin, Tadej Pogacar on edelleen kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten vuorossa taas hirviä vuorietappi, meillä on CampaAdrian katsastus ja seuraavan reissuunlähdön valmistelu. 

Fromage Fort

Kävimme aamulla Tampereella Tulintorin kauppakeskuksen Boulangerie Marcossa, se avautuikin ranskalaisittain varhain, jo kello 07.30. Ostimme hapanjuurileivän ja patongin. Eiväthän ne halpoja ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Kotiin tultuamme tein meille nopeat uunissa paistetut juustoleivät, ohjeen nimi on Fromage Fort ja otin sen täältä. 

Fromage Fort

• erilaisia juustojen loppuja, comtea, gruyèreä, parmesaania, punakittijuustoa, brietä, tuhkajuovajuustoa yhteensä noin 150 g
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkasin veitsellä erilaisten juustojen loput pienehköihin kuutioihin ja keräsin ne blenderin kannuun, kaadoin mukaan ensin puolisen desiä viiniä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Laitoin blenderin töihin ensin pulsella ja sitten yhtäsoittoa siksi aikaa, että juustoista muodostui tahna. Lisäsin vielä hieman viiniä ja pippuria ja jatkoin seloittamista. Kun massa oli melkoisen tasaista ja aika paksua, kaavin sen lasiseen säilytysrasiaan. 

Leikkasin hapanjuurileivästä neljä viipaletta ja levitin niille juustotahnaa, tästä määrästä kului noin puolet. Loput laitoin jääkaapin kylmimpään osaan tiiviillä kannella suljettuna. Paistoin leipiä uunissa leivinpaperin päällä pellillä noin 15 minuuttia, kunnes juusto oli osaksi imeytynyt leipään ja osaksi saanut kivoja paistopilkkuja. 

Kiersin vielä pippuria kuumien leipien päälle ja nyt jälkeenpäin mietin, että juustomassaan olisi sopinut hyvin pieni tilkka Kirschwasseria, sitä viinaa jota laitetaan juustofonduen terävöittäjäksi. Ehkä teen lisäyksen loppumassaan huomenna, kun paistan vielä yhdet leivät meille airfryerissä. 

Tour de Francessa oli taas vuorossa vuorietappi. Ehdimme katsoa siitä tallenteena loput 20 km. Vaikka Richard Carapaz ei ole suosikkilistallani, en nyt murjota, vaikka hän voittikin etapin. Nyt hänkin liittyi siihen porukkaan ajajia, jotka ovat kaikki voittaneet etapin kaikissa kolmessa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Tadej Pogacar. Enää on jäljellä neljä etappia ja toivon, että Tadej pitää pintansa. 

Valmiissa ranskalaisessa pöydässä Tampereella

Olemme pienellä kotimaanreissulla, jonka aikana ei ole mahdollisuutta itse kokkailla ranskalaista ruokaa. Niinpä menimme Tampereella Bistro Amandeen syömään. Söimme tartaria ja tuorehernekeittoa alkuruokina ja pääruokina haukikvenellejä ja naudan minuuttipihvin. Jälkiruokia emme jaksaneet vaan kävelimme kauniissa kesäillassa takaisin hotelliin katsomaan miten Tour de Francen etapissa kävi. 

Jasper Philipsen oli etapin nopein ja Tadej Pogacar jatkaa keltakuteissa. 

Crêpekakku raparperihillolla

Tämän päivän ranskalaisuus on vain nimessä, ei ollut aikaa etsiä mitään kunnolla ranskalaista jälkiruokaa, vaan tein samankaltaisen crêpekakun kuin muutama vuosi sitten. Tällä kertaa keittelin pikaisen raparperihillon täytteeksi kakulle. 

Raparperi-mansikkahillo 

• 8 raparperin vartta
• noin 12 mansikkaa
• 2, 5 dl vettä
• 1,5 dl sokeria
• 0,5 tl jauhettua vaniljaa

Leikkasin raparperit noin 1-2 sentin paloihin ja mansikat neljään osaan. Aluksi keittelin raparperia yhdessä sokerin, vaniljan ja veden kanssa ja kun raparperi oli pehmennyt ja hillo alkanut kiinteytyä, lisäsin mansikkalohkot mukaan ja laitoin liekin pois kattilan alta. Sekoittelin ja kaadoin hillon toiseen astiaan, että se jäähtyisi nopeammin. 

Paistoin crêpejä noin litran taikinasta, laitoin niiden väleihin leivinpaperipaloja, etteivät ne tarttuisi toisiinsa. Kun hillo oli jäähtynyt, vatkasin 3,3 dl purkin kuohukermaa vaahdoksi. Crêpet olivat myös jäähtyneet. Laitoin kakkuvadille alimmaksi crêpen, sitten kermavaahtoa ja hilloa. Käytin 6 crêpeä , kolme jemmasin huomiselle. Kakun pinnalle tuli loput kermavaahdosta ja todella hyviä juuri ostettuja mansikoita koristeeksi. 

Tour de Francessa oli jälleen Tadel Pogacarin päivä, hän voitti vuorietapin ja kasvatti johtoaan kokonaiskisassa. Jonas Vingegaard ajoi toiseksi tänään. Huomenna kisassa on lepopäivä. 

Varhaiskaalia ranskalaisittain

Tämän päivän panostus on melko vaatimaton ulkonäkönsä puolesta, mutta maku oli mainio. Meillä oli minun yhteenliitettyjen nyrkkieni kokoinen varhaiskaali odottamassa syödyksi tulemista. Leikkasin kaalin neljään osaan ja sutikoin niihin oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa, pippuria ja fenkolinsiemeniä. Paahdoin kaalipaloja airfryerissä ensin yhdeltä kantiltaan 10 minuuttia 190 asteessa, sitten toiselta kyljeltään ja lopuksi laitoin palaset vielä selälleen ja raastoin niiden päälle parmesaania. Se ei ollut paras juusto tähän, sillä se ei viitsinyt sulaa juuri ollenkaan, mutta ei ollut sopivampaakaan juustoa. Söimme nämä eilisen burgundin padan loppujen kanssa. 

Tour de Francessa päästiin jo Pyreneille, joita meillä jostain syystä sanotaan Andeiksi. Vuoriekspetrit olivat pääosassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja jatkaa tietysti kokonaiskilpailun johdossa. 

Jonkunlainen burgundinpata

En ollutkaan tehnyt burgundinpataa pitkään aikaan. Tänään tein, en aivan tipitarkkaan minkään ohjeen mukaan, vaan omaan muistiini ja järkeeni luottaen. Sehän se parhaiten aina toimiikin. 

Burgundinpata

• 50 g pekonisilppua
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• noin 500 g naudanlihaa
• 3 uudensadon punasipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 porkkanaa
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 50 g kuivattuja porcini-sieniä
• 4 dl punaviiniä
• 3 dl vettä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• kotitekoista kuivattua yrttiseosta
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Laitoin pienemmän haudutuspadoistani lämpenemään high-asetuksella ja valmistelin ainekset. Laitoin kuivatut sienet lämpimään veteen likoamaan. Hetken päästä huuhtelin sieniä viileällä vedellä ja puristin niistä vettä pois, kun huuhteluvesi oli kirkasta. Leikkasin sipulit neljään lohkoon ja valkosipulinkynnet puolikkaiksi. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloiksi. Leikkasin naudanlihakimpaleen suupalan kokoisiin paloihin, poistin myös hieman kalvoja. 

Kuumensin kattilaa (roiskeita minimoidakseni) pari minuuttia ja kumosin sinne sitten pekonisilpun, paistelin niitä muutaman minuutin. Kun niistä oli irronnut rasvaa, lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit ja porkkanapalat. Noin viiden minuutin kuluttua kumosin kaikki kattilasta haudutuspataan. 

Lisäsin kattilaan hieman oliiviöljyä ja voita ja paistoin lihakuutioita muutamassa erässä viitisen minuuttia kutakin erää. Kumosin palaset pataan ja kun kaikki lihat oli pintapaistettu (tämä ei olisi välttämätöntä, ne voisi laittaa pataan ilman alkupaistoakin) lisäsin mukaan sienet ja ripottelin pataan vehnäjauhoja ja sekoittelin. Sitten maustoin suolalla, pippurilla, kuivatuilla yrteillä, laakerinlehdillä ja tomaattipyreellä. Sekoittelin ja kaadoin mukaan punaviiniä ja sen verran vettä, että ainekset juuri ja juuri peittyivät. Jätin padan high-asetuksella hommiin ja noin 4 tunnin kuluttua kurkkasin puuhommien lomassa pataan. Liha oli jo mureaa, suolaa ja pippuria täytyi hieman lisätä.

Sivukkeena meillä oli herneitä ja airfryerissä paistettuja hasselbackan perunoita sitruunalla piristettyinä. Tässä kului taas niitä Noirmoutierin perunoita, kaksi kummallekin. Pataruoan päälle ripottelin annoksiin runsaasti tuoretta persiljaa, se on lempiyrttini tällä erää. Nimenomaan sileälehtinen. 

Tour de Francen 13. etappi oli viimeinen tasamaanpätkä ennen vuorietappeja. Tulimme katsomaan niitä CampaAdriaan, sillä alkoi olla jo vieroitusoireita leiriolosuhteisiin. Minä jopa osasin laittaa Discovery+-kanavan näkymään puhelimeni kautta, sitä pidän suurena ihmeenä, sillä yleensä ehdin unohtaa kaikki sen temppuradan vaiheet, jos emme muutamaan kuukauteen käytä hotspotia ja chromecastia auton telkkarista katsoaksemme. 

Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Primoz Roglic on joulutunut keskeyttämään kisan. 

Charcuterie ja vähän juustoja

Tänään oli sen verran tekemistä, ettei ruoanlaittoon ollut oikein aikaa eikä rehellisesti sanottuna kyllä intoakaan. Niinpä tein meille tunkutarjottimen, charcuterien, jossa oli myös juustoja. Ei tuollaisen setin sommittelu ihan halpaa ole, pienetkin palat juustoja maksoivat 3-5 euroa, mutta onneksi ne olivat oikein hyviä. Nyt on juustokiintiö täynnä hetken aikaa. 

Tälle aterialle valitsimme reissusta kotiin tuomamme viinin, jonka ostimme Noirmoutierin saarelta eräästä kaupasta, josta ei löytynyt jotain sillä hetkellä haluamaani vihannesta, olisikohan ollut fenkolia. Joten ostimme pullon viiniä. Se maksoi 4,50€, mikäli oikein muistan. Myöhemmin sama viini suuressa marketissa oli paljon halvempi. Samassa kaupassa möhlimme viime vuonnakin, ilahduin suosikkioliiviöljyä löytäessäni enkä katsonut hintalappua, se maksoi monta euroa enemmän kuin muualla suurissa kaupoissa. Eikä öljy edes ollut ihan loppu, olisin voinut ostaa pari kolme päivä myöhemmin sieltä suuresta marketista. Viinin valintaan luonnollisesti vaikutti etiketti, se oli ostopäätöksen suurin tekijä. Oli se ihan hyvääkin. 

Leikkele- ja juustolautaselle kokosimme ohutta kinkkua, minikokoisia salamimakkaroita puoliksi leikkatuina, omenaa, päärynää, rypäleitä, oliiveja ja patonkia. Juustoina oli tuhkajuovajuustoa, jonka nimi alkaa M-kirjaimella, Saint Aguria, punakittivalkohomejuustoa, Comtea ja jotain brietä.

Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka voittajaksi ajoi tämän kisan tähti Biniam Girmay, jo kolmas voitto hänelle tämän vuoden Tourissa. Ikäviä kolareita ja keskeyttämisiä oli useita. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Tadej Pogacar. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

Ostimme kotimaista maissia ja sitä piti heti kokeilla tietysti. Löysin kiva ohjeen täältä ja sitä sitten tein, melkein kuten lähdeohjeessa. Pienensin ohjetta ja käytin uudensadon punasipulia, jätin myös valkosipulin tällä kertaa pois. Yhäkin Noirmoutierin perunat ovat hyvässä kunnossa ja käytin niitä 6 tähän ruokaan. Kovin montaa ei ole enää jäljellä. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

• 6 keskikokoista perunaa mandoliinilla viipaloituina
• suolattua vettä perunoiden keittämiseen 
• 2 pientä uudensadon punasipulia varsineen viipaloituina
• tuoretta tilliä
• 1 rkl karkeaa dijonsinappia
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 rkl cherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä

Keitin ohuet perunaviipaleet suolatussa vedessä ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin ne lävikköön ja huuhtelin kylmällä vedellä. Jätin viipaleet valumaan lävikköön. Leikkasin sipulit ohuiksi viipaleiksi. Leikkasin maissinjyvät irti tähkästä, ne olivat ihanan makeita ja sopivat syötäväksi kypsentämättä. Keräsin kulhoon sinapin, etikan ja oliiviöljyn ja sekoitin ne tasaiseksi kastikkeeksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kun perunaviipaleet olivat jäähtyneet, sekoitin ne varovaisesti kastikkeeseen yhdessä maissinjyvien ja sipulin kanssa, lopuksi mukaan tuli vielä runsaasti tuoretta tilliä. Tämä todella hyvä perunasivuke oli meillä tänään pannulla paistettujen lohimedaljonkien kanssa. 

Tour de Francea pääsimme katsomaan vasta jälkilähetyksenä, kyseessä oli pitkä vuorietapiksi luonnehdittu etappi, vaikkei siinä aivan vielä Pyreneillä oltukaan. Olipa hauska nähdä Tadej Pogacarin ja Jonas Vingegaardin kaksinkamppailu etapin voitosta. Tällä kertaa Vingegaard oli se parempi, mutta Tadej Pogacar on yhä kokonaiskilpailun johdossa. 

Juuriselleriremoulade

Juuriselleriremoulade on ollut campareissuilla Ranskassa hyvin usein sivukkeemme erilaisilla aterioilla. Kerran satuimme ostamaan sellaista marketista ja ihastuimme siihen kumpikin. Sitä on usein jonkun kalaruoan kaverina tai kun paistamme makkaraa tai grillaamme. Nyt kokeilin itse tehdä sellaista ja sehän on helppoa kuin mikä, kun vaan sattuu löytämään juuriselleriä kaupasta. Nyt ei taida vielä olla sesonki, mutta kyllä minä palasen sitä löysin. Tein noin 250 g palasesta ja siitä tuli meille kahden aterian sivuke. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja jokseenkin tätä ohjetta mukailin. 

Juuriselleriremoulade

• 250 g juuriselleriä
• 2 rkl sitruunamehua
• 2 rkl dijonsinappia
• 4 rkl majoneesia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin uloimman kuoren pois juuriselleripalasta ja raastoin sen hyvin ohuiksi tikuiksi mandoliinilla. Sekoitin raasteeseen sitruunamehua, dijonsinappia, majoneesia, suolaa ja pippuria. Sekoittelin ja maistelin ja lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja pippuria. Todella helppo sivuke ja säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa muutamia päiviä. 

Varsinaisena ruokana meillä oli kaikkien tähdenlentojen äiti, lohipannukakku, johon tuli taannoisten crêpejen lopputaikina, josta tuli jo eilen pinaattilettutaikinaa. Nyt lisäsin mukaan hieman lohta ja vielä pinnalle eilisen kylmasavulohen loput. Paistoin pannukakun runsaasti voidellussa vuokassa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Annoin sen jäähtyä huoneenlämpöön. 

Tour de Francen toinen jakso alkoi tänään ja 10. etappi oli taas tasamaaluonteinen. Se ajettiin Orleansista melko suoraan etelään ja osin samoilla seuduilla kuin mekin tänä keväänä. Tässä etapissa ei ollut juurikaan jännityselementtejä massakiriä lukuunottamatta. Jasper Philipsen oli ykkönen ja Tadej Pogacar jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten jo vuorietapin vuoro. 

Itseäni apinoiden – crêpet

Päivälliskattaus

Jo parin viikon ajan on tehnyt mieleni paistaa lettuja, mutta ranskalaisen ruokahaasteen aikana kyse on luonnollisesti crêpeistä. Otin ohjeen omasta postauksestani kolmen vuoden takaa. Taikina tuntui tällä kertaa riittävän paljon useampaan lettuun, paistinpannu on toki pienempi kuin silloin käyttämäni sähköinen paistolevy. 

Crêpet 

• 2,5 dl maitoa
• 2,5 dl kylmää vettä
• 4 kananmunaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 2 rkl sulatettua voita
• lisää voita paistamiseen

Sekoitin kaikki taikinan ainekset kannussa tasaiseksi ja jätin odottamaan paistamisen hetkeä. Paistoin crêpet (vai pitäisikö kirjoitta crêpit?) voissa aivan varsinaisella crêpe-pannulla. Paistoin niitä 6 kpl (+1 repeytynyt). Ensimmäiset söimme lämpiminä sokerilla ja sitruunamehulla  maustettuna, toiset sitten mansikoitten ja kermavaahdon kanssa ja viimeiset taas sokerin ja sitruunan kera. Tarjoiluehdotus ei näytä kovinkaan kummoiselta, mutta vannon sitruunan ja sokerin olevan tässä se juttu. 

Loput taikinasta säästin tuonnempaa käyttöä varten. Sokeriton taikina sopii suolaisiinkin ruokalajeihin ja meinaan tehdä niistä huomenna pinaattilettuja kuivatun pinaatin kanssa. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne ovat letut ja räiskäleetkin päässeet, miksei sitten crêpetkin.

Tour de Francen 9. etappi oli vähän erikoisempi tapaus, siihen mahtui 14 hiekkatieosuutta. Niitä ei varmaan ole kovin kiva ajaa maantiepyörällä. Etapin voittajaksi ajoi Anthony Turgis. Tadej Pogacar jatkaa huomisen lepopäivän jälkeen tiistaina kokonaiskilpailun johdossa. 

Varhaiskaali-lihapullakeitto niin ranskalaisittain kuin osasin

Eilen minulla oli ajatus, että tekisin tänään kaali-makkarakeiton Pardon Your French-blogin ohjeen mukaan, mutta miten siinä pääsikään käymään, että söimme makkarat jo eilen. Enkä sitten millään viitsinyt makkaroiden tähden lähteä kauppaan tänään. Olisihan se ollut vähän pöhköä syödä makkaraa kahtena päivänä peräkkäin. Olisin edes säästänyt puolet paketista tälle päivälle. Pakastimesta löytyi kuitenkin pakkaus jauhelihaa, joten päätin soveltaa keiton niin, että siihen tulisikin lihapullia. Puolet pullista säästin toista ateriaa varten, sillä emme sentään syö 12 lihapullaa kumpikin yhdellä aterialla. Tämän ruoan  nimi on ranskaksi ymmärtääkseni jonkunlainen maalaisten kaalikeitto ja maalaisiahan mekin olemme, vaikka faktuaalisesti asumme kaupungissa, mutta kyllä tämä aika landea on. 

Ranskalainen kaalikeitto lihapullilla

Lihapullat (24 kpl, joista keittoon 10)

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 viipale vaaleaa leipää
• 0,75 dl maitoa
• 1 kananmuna
• tikkuaskin kokoinen pala comte-juustoa raastettuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 uudensadon punasipulin varsiosa silppuna
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua Provencen yrttiseosta
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Revin leipäpalan kulhoon ja kaadoin maidon päälle, sekoittelin nuolijalla niin, että leipä muussautui ja imi maidon itseensä. Keräsin hetken aikaa turvonneet leipämassan päälle jauhelihan, sipulin, kanamunan, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi. Paistoin mikrossa pienen maistipalan, ei tarvinut enempää mausteita. Pyörittelin taikinasta 24 pienehköä lihapullaa ja paistoin ne ebelskiver-pannussa oliiviöljytilkassa. En paistanut keittoon meneviä pullia ihan kypsiksi asti, ne 10 kpl nostin lautaselle odottamaan. Loput paistoin kypsiksi asti ja nostelin tiiviiseen rasiaan myöhempään käyttöä varten.

Loput keittoainekset

• pienen varhaiskaalin 6 ulommaista lehteä
• 2 pientä porkkanaa 
• 3 perunaa 
• 1 uudensadon punasipuli ilman varsiosaa (se meni lihapulliin)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 dl kasvislientä fondista
• 2 laakerinlehteä
• tuoretta basilikaa 

Silppusin sipulin ja suikaloin kaalinlehdet, kuorin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Kiehautin veden ja lisäsin siihen 2 rkl kasvisfondia. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin hetkisen sipulia, sitten lisäsin mukaan porkkanapalat ja kaalisuikaleet. Kuullotin kaikkia noin viisi minuuttia. Sitten lisäsin mukaan perunapalat, laakerinlehdet ja liemen. Nostin keiton kiehumaan lempeästi ja noin vartin päästä nostelin lihapullat mukaan kypsymään loppuun. Noin vartin päästä perunapalatkin olivat kypsiä, ne olivat niitä hitaasti kypsyviä Noirmoutierin perunoita.  Lopulta keitto kyllä hautui paljon pitempään meistä riippumattomista syistä, mutta se varmasti teki keitolle vain hyvää. Tuore hapanjuurileipä olisi nyt sopinut tähän, mutta piti tyytyä pakastimesta löytyneisiin sämpylöihin, kyllä ne paahdettuina ja hyvän ranskalaisen voin kanssa menivät. 

Tour de Francessa oli tasamaanetapiksi luettava ja noin 180 km mittainen. Ainakin lähdön hetkellä satoi rankasti ja sama jatkui ajoittaisina kuuroina pitkin päivää. Massakirihän siitä tuli ja sen voittajaksi ajoi Biniam Girmay, jo toisen kerran tässä kilpailussa. Tadel Pogacar ei vaihda paitaa huomennakaan. 

Kesäkurpitsapaistokset – Croguettes des Courgettes

Tämä on kyllä melkoisen sama ohje kuin tämä muutaman vuoden takaa, silloin tein sen Italia-ruokahaasteen aikaan, italialaisena ruokaohjeena. Nyt otin ohjeen Pardon Your French-blogista, joka on täynnä kokeilemaan houkuttelevia ohjeita. Pienensin ohjetta sen mukaan, että minulla oli vain yksi pieni pyöreä kesäkurre, joka kulkeutui Ranskasta kotiin asti. Tekemästäni määrästä tuli kuusi pienehköä lettusta.

Croguettes des Courgettes (6 kpl)

• 1 pieni pyöreä kesäkurpitsa raastettuna
• 1 uuden sadon punasipuli varsineen silputtuna
• 4 ihan pientä valkosipulinkynttä silputtuna
• 2 aivan minikokoista kananmunaa (nekin ovat Ranskasta asti kotiin kulkeutuneet)
• 3 rkl vehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 dl juustoraastetta 
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa silputtuna
• oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi ja puristele nestettä pois raasteesta. Sekoita raasteeseen sipuli- ja valkosipulisilppu, juustoraaste, vehnäjauho, leivinjauhe, kananmunat, basilikasilppu ja ripaus suolaa ja pippuria. Paista oliiviöljyssä pienehköinä lettusina muutama minuutti puoleltaan rapeaksi ja tarjoa kuumina. Meillä nämä pikkulettuset olivat tarjolla grillattujen makkaroiden ja eilisen linssisalaatin tähteiden kanssa. 

Tähdenlentoja

Tour de Francessa oli 7. etappi ja se oli henkilökohtainen aika-ajo, mittaa noin 25 km. Mark Cavendish lähti matkaan ensimmäisenä, sillä hän on kokonaiskilpailun viimeisenä tässä vaiheessa. Harvoin näkee niin iloisen näköistä kisan viimeistä, eikä useinkaan kisan viimeistä taputella olalle onnitteluiden kera näin paljon. 

Kilpailun kärkiajajat olivat aivan hurjassa vedossa, Remco Evenepoul oli kaikkein nopein ja voitti etapin, mutta Tadej Pogacar pitää kokonaiskilpailun kärkipaikan ja keltapaidan itsellään.