Gazpacho suoraan purkista

Täällä jatkuu valmisruoan hyödyntäminen eikä siinä ole kyllä yhtään mitään vikaa. Joimme puoliksi litran purkin erittäin hyvää gazpachoa, jota höystimme tilkalla oliiviöljyä, pippurilla ja tuoreella basilikalla. Sivukkeina oli oliiveja, serranonkinkkua ja espanjalaista salamia patongin kanssa. Kahden hengen päivälliselle tuli hintaa noin 5 €, joten tässähän alkaa olla mukavasti säästöä tuleviin mereneläväaterioihin, kun meren äärelle päästään. 

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen, mutta tasamaalle päättyvä etappi, jossa ärhäkkäin oli taas Wout van Aert. Ben O'Connor jatkaa johtajan punaisessa paidassa. 

Ihan mahtava leipä-tomaattikeitto

Pidämme leiriä Saumurissa ja kävimme kävellen keskustassa, jossa toisen maailmansodan voiton päivää vietettiin melko vetelin rituaalein, ei ollut kimakkaa soittokuntaa eikä marssia, mutta jonkunlainen paraatintapainen oli kuitenkin Saumurissakin. Ennen leirille paluuta katsoimme pari kirkkoa. 

Ostimme eilen leipää vähän liikaa, mutta tarkoituksella, sillä tarvitsin tänään eilistä leipää päivän tomaattikeittoon. Päivällisellä meillä oli leipä-tomaattikeittoa. Ohje on otettu jostain kotona olevasta keittokirjasta, jonka sivukopiota noudattelin.

Leipä-tomaattikeitto italialaiseen tapaan

• 5 viipaletta eilistä rouheaa patonkia kuutioiksi leikattuna
• 400 g tomaattia kuutioina (kirsikkatomaatteja ja erilaisia muita tomaatteja)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 2 uuden sadon sipulia varsineen silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1,5 dl valkoviiniä
• 1,5 dl vettä
• 1 rkl sokeria
• 1 dl parmesaaniraastetta
• tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria

Tämä tomaattikeitto eilisellä leivällä oli mitä mainioin ruoka. Siihen oli lähteen mukaan tulossa varsiselleriä, mutta sitä meillä ei ollut, joten korvasin sen eilen ostetulla aivan mahtavalla uuden sadon sipulilla. Voin kyllä kuvitella erilaisen makumaailman sellerillä, mutta tämä sipulinen oli myös oikein hyvä. 

Leikkasin ensin leivän, sipulin ja tomaatit kuutioiksi. Laitoin kattilaan voin ja oliiviöljyn ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia muutamia minuutteja. Sitten lisäsin mukaan valkoviinin (oma muutokseni, lähteessä oli nesteenä vain vettä) ja veden sekä tomaatit. Keitto sai kiehuskella noin 25 minuuttia ja maistelin sitä. Lisäsin mukaan sokerin (ei lähdeohjeessa). Maistelun jälkeen lisäsin mukaan suolaa ja pippuria. 

Antti raastoi parmesaania ja leikkasi minibasilikasta lehtiä. Kun keitto  oli kiehunut noin 30 minuuttia, tarkistin suolan ja asettelin leipäkuutiot annosastioiden pohjalle. Kauhoin keittoa kuppeihin ja sitä oli juuri tasan sopivasti kaksi annosta. Päälle vielä parmesaania ja basilikaa, sekä pikkuisen pippuria. Todella hyvä keitto, lämmittävä ja italialainen. 

Giro d'Italian kolmas etappi oli massakiriin päättynyt etappi, jonka voittajaksi ajoi Michael Matthews ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Remco Evenepoul edelleen pinkkipaidan pitäjänä. Ehdimme katsoa kisaa tabletilta ensin tunnin verran kisan puolivälistä ja sitten lopun. Pitää tasapainoilla ilman wifiä puhelinten ja tabletin mobiilidatan turvin. Huomenna on vuorossa neljäs etappi, joka tasamaan pitkä etappi. 

Täydellinen hellepäivän kylmä tomaattikeitto

Muutama päivä meni tässä töiden parissa sen verran tiiviisti, ettei ollut aikaa ruoanlaitolle, eikä oikein syömisellekään. Tänään aikaa taas oli ja mikäpä paremmin sopisi kuumaan kesäpäivään kuin jääpaloilla viilennetty ranskalainen tomaattikeitto. Tämä saattaa muistuttaa espanjalaista kylmää tomaattikeittoa, mutta kyllähän maailmaan soppia mahtuu. Otin vinkkiä tästä ohjeesta, mutta muuntelin sitä hieman.

Kylmä ranskalainen tomaattikeitto

• 3 suurta tomaattia
• 1 punainen suippopaprika
• 2 uuden sadon punasipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl tomaattimehua
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• 1 rkl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• runsaasti tuoretta ranskalaista rakuunaa
• 2 pientä kiekkoa yrttistä tuorejuustoa tarjoiluun

Alkuperäisohjeessa oli mukana myös leipämurua, mutta minä unohdin sen kohdan kokonaan. Ei se haitannut. Laitoin kaikki ainekset suolaa, pippuria ja tuorejuustoa lukuunottamatta kannuun ja käytin sauvasekoitinta ainesten soseuttamiseen. Kun keitto oli melkoisen tasaista, maustoin sitä suolalla ja pippurilla, kunnes maku oli kohdallaan. Laitoin keiton lasipulloon ja lasipullon suureen astiaan, joka on tavallisesti kukkaruukun suojaruukkuna. Tuuppasin pullon ympärille niin paljon pieniä jääpaloja kuin sain mahtumaan. Keitto kylmeni nopeasti. Annoksien päälle leikkasin tuorejuustokiekot ja ripotin viimeiset rakuunalehdet. Keitto oli virkistävää ja valkosipuli heräsi henkiin tomaatin ja oliiviöljyn syleilyssä.

Tour de Francen 17. etappi oli mäkinen, se sijoittui jo Alppien juurelle, muttei vielä sentään kiivetty vuorille. Niiden vuoro on kolmella seuraavalla etapilla. Ranskassa on edelleen todella lämmintä, ajajat hikoilivat melkein 40 asteen lämmöissä. Etapin voittoon ajoi Matteo Trentin, hän oli mukana alusta asti suuressa hatkassa, mutta pudotti muut matkastaan. Julian Alaphilippe johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja alkaa tuntua, että saattaa hän kestääkin johdossa Pariisiin asti. Mutta pitää nyt malttaa odottaa miten Alpeilla käy. 

Vesimelonigazpacho

Viime kesänä olimme Espanjassa katsomassa La Vueltaa, mitä häiritsi kyllä hieman sen, että olimme kumpikin kamalassa flunssassa ja sää oli niin kuuma. Muutamana päivänä emme jaksaneet syödä mitään, joimme vain marketin tomaattikeittoa. Ainoa mikä maistui yhtään hedelmien lisäksi.  

Eilen juhlittiin läksiäisiä ja tein tänään tähdenlennoista tapastyyppiset leivät, joiden kaveriksi surautin raikasta vesimelonigazpachoa, sillä minulla oli jemmassa vielä pienen vesimelonin puolikas odottamassa käyttöä. Ohjeen löysin Cilantro&Citronella-blogista. Pienensin hieman ohjetta sen mukaan, miten paljon vesimelonia oli. Keittoa tuli litran verran. Olen tehnyt gazpachoa päivälleen seitsemän vuotta sitten blogin ensimmäisenä kesänä. Jo olikin aika uusia ja varioida. 

Vesimelonigazpacho 

• 450 g vesimelonia (paino ilman kuorta)
• 2 suurta pihvitomaattia
• 1 pieni omena
• puolikas pienehköä kurkkua
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 pieni sipuli (meillä ei ollut!)
• 1 pieni punainen paprika
• 1 pieni keltainen paprika
• 1 rkl cavaetikkaa (mikä vain etikka käy, tai ehkä ei pyykkietikka) 
• 0,5-1 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa

Aloita leikkaamalla melonista kuori pois ja pilko hedelmä isohkoihin kuutioihin. Samoin leikkaa tomaateista kannan kovempi kohta pois ja lohko ne. Kuori valkosipuli ja leikkaa kurkku muutamaan palaan, jätä pieni palanen koristelua varten. Poista paprikoista kanta ja siemenet, jätä paprikaakin pikkuisen koristeluun. Poista omenasta kara. Laita kaikki ainekset blenderiin, lisää mukaan etikka ja ripaus suolaa ja pippuria. Anna koneen suristella. Ohjeessa keitto siivilöitiin, mutta minä en viitsinyt. Jos vesimelonissa olisi ollut mustat kovemmat siemenet, niiden blenderissä rikkoutuneet palat olisin varmaan siivilöinyt pois. 

Pienennä blenderin teho pienimmälle ja otan kannesta pois se pienempi tulppa, jos siinä sellainen on. Se minkä kautta voi lisätä käynnissä olevaan blenderiin aineksi. Lisää sitä kautta oliiviöljyä ja käytä konetta kolmisen minuuttia, öljy emulgoituu keittoon tehden rakenteesta pehmeän samettisen. Mausta suolalla ja pippurilla vielä jos tarpeen. Viilennä keitto oikein kylmäksi. 

Ennen tarjoilua silppua vielä kurkkua ja paprikaa ihan pieniksi kuutioiksi ja lusikoi niitä annoksen päälle, lisää mukaan vielä pikkuinen oksa basilikaa, muutama tippa oliiviöljyä ja kierros pippurimyllystä. 

Tänään pääsimme katsomaan La Vueltan eilisen etapin vaiheet, kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo Málagassa. Sen nopein oli Rohan Dennis. Hän lähti tänään päivän etapille kuuden sekunnin johtoasemassa. Tänään ajatettu toinen etappi olikin sitten jo 165 km mittainen. Ovat muuten La Tasamaan etapista muotoutui minimassakiriloppuinen, vaikka päättyikin loivaan nousuun. Kymmenennen kerran Vueltassa etappivoittoon ajoi "elämästä pitkään nauttinut" (kuten Peter Selin sanoi) Alejandro Valverde. Michal Kwiatkowski siirtyi johtajan punaiseen paitaan. 

Vueltan sivujen tekijät käyneet jonkun ATK-kurssin, nyt alkavat verkkosivut olla sellaiset, joista löytääkin jotain ja jotka toimivat! Maaliintulosta on vasta muutama minuutti, olen valmis julkaisemaan postauksen ja nyt jo alkaa tulla tuloksia verkkosivulle, hienoa! Kunhan vielä ovat oikein, niin jopa olen tyytyväinen.

Savustettu tomaattikeitto

Tämä ruoka on juuri niin ranskalainen kuin itse päätän, eli tosi paljon! Löysin monta erilaista ranskalaista tomaattikeitto-ohjetta, mutta aloin sovellella koska halusin kokeilla kasvisten kevyttä savustamista ennen uunissa paahtamista. 

Savustettu tomaattikeitto kahdelle

• 6 tomaattia
• 1 pienehkö vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 2 uuden sadon punasipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• 1 dl kanalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus sokeria (en älynnyt laittaa, mutta laita sinä!)
• ruohosipulia
• timjamia
• basilikaa

Aloitimme valmistelemalla savustimen, meillä on pienehkö sähkösavustin. Antti laittoi kourallisen savustuspurua likoamaan veteen ja kun ne olivat hetken vettyneet, levitti ne savustimen purutarjottimelle. Minä leikkasin tomaatit ja sipulit halki ja kesäkurpitsan viipaleisiin. Kuorin valkosipulinkynnet. Asettelin kaikki kasvikset pieniä kaloja varten hankitulle ritilälle ja laitoimme savustimen päälle. Kun kannen alta alkoi hieman pursua savua, laitoimme ritilän ja sen alla pellin savustimeen ja ajastimeen 10 minuuttia. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Kymmenen minuutin päästä  kurkistimme savustimeen, siellä ei ollut tapahtunut vielä oikein mitään, joten jatkoimme vielä toiset 10 minuuttia. Siinä vaiheessa kasvikset olivat saaneet mukavan pikkuisen savustuksen. Nostelin ainekset oliiviöljyttyyn vuokaan ja paahdoin niitä noin 20 minuuttia. Sillä välin tein pienen annoksen kanalientä fondista ja kun kasvikset alkoivat näyttää sopivan paahtuneilta, lusikoin ne blenderin kannuun. Laitoin mukaan pienen tilkan kanalientä ja yrtit. Kone suurruutteli keittoa muutaman minuutin ja kaadoin sen sitten tiheään siivilään ja kaavin sitä nuolijalla pieneen kattilaan. Siivilään jäi lopulta hieman kasvismassaa, jonka laitoin kompostiin. Se olisi sopinut vaikka sämpylätaikinaan, muttei minulla ollut nyt intoa leipoa. 

Kuumensin keittopohjan ja maistelin sitä. Maustoin suolalla ja pippurilla, sokeriripaus olisi voinut olla paikallaan, kuten usein tomaattipohjaisien ruokien kanssa, mutten muistanut. Lorautin mukaan hieman kermaa ja kun maku alkoi olla kohdallaan, annostelin keiton lautaselle. Lisänä oli patongin paloja, jotka oli gratintoitu uunissa maistuvalla cheddarilla. Keiton savuisuus oli aivan siinä kintaalla, oliko savunmakua liikaa. 

Tour de Francen viides etappi ajettiin Bretagnen sydämessä ja siihen sisältyi jo hieman mäkiäkin. Sää jatkui kauniina ja ilmeisen lämpimänä. Hatka ajettiin kiinni noin 10 km ennen maalia ja maaliin tuli ensimmäisenä Peter Sagan, on hän aika epeli. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Greg van Avermaet hyvin pienellä marginaalilla toisena olevaan Tejay van Gardereniin. Chris Froome ei ole vielä hilannut itseään kympin sakkiin, mutta ei se kaukana ole enää, nyt hän on viidestoista. Huominen etappi on 181 km mittainen ja Tourin sivuilla sitä luonnehditaan sanalla hilly, kuten varmaan tämänpäiväistäkin. 

En minä tahallani ole vältellyt – tomaattikeitto

Tuli mieleeni, että mitäpä jos tekisin tänään itselleni kevyeksi päivälliseksi tomaattikeittoa. Sehän sopii Italia-teemaammekin. Aloin tarkistaa millaisia tomaattikeittoja blogin arkistoista löytyy. Mutta ei löytynyt pilvin pimein! Ainoa sinne suuntaankaan oli gazpacho blogin ensimmäisenä vuonna ja toinen oli ruokakirjahaastevuoden Jamie Oliverin näkemys tomaattikeitosta. Nyt oli siis aika tehdä tomaattikeittoa jälleen. Ohjeen otin täältä. Pienensin ohjetta sopimaan yhdelle ei kovin nälkäiselle.

Tomaattikeitto yhdelle

• puolikas punasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• pätkä sellerinvartta
• 1 tölkki Marzano-tomaatteja
• 0,5 tomaattitölkillistä kanalientä
• 0,5 dl kermaa
• basilikaa
• suolaa ja pippuria

Silppusin sipulin ja sellerinvarren ja litistin kuoritun valkosipulinkynnen. Kuumensin kasarissa tilkan oliiviöljyä ja kuullotin silppuja muutaman minuutin. Lisäsin mukaan tölkillisen tomaatteja ja kaadoin päälle noin puoli tölkillistä kanalientä. Tällä kertaa tein kanaliemen fondista. Painelin tomaatteja rikki puulusikalla ja jätin keittopohjan kiehumaan maltillisesti noin 20 minuutiksi. Lisäsin mukaan basilikaa ja jatkoin keittämistä vielä pari kolme minuuttia. 

Kauhoin kuuman seoksen blenderin kannuun. (jos et ole varma kestääkö blenderisi kannu kiehuvan kuumien ainesten soseuttamista, anna seoksen ensin hieman jäähtyä tai käytä sauvasekoitinta kasarissa) Jätin kannessa olevan kurkistusluukun pikkuisen raolleen, että kuuma höyry pääsee pihalle ja peitin kannen kevyesti keittiöpyyhkeellä, ettei punaista keittoa roisku ympäriinsä. Annoin blendein sekoittaa keiton tasaiseksi ja kaadoin sen takaisin kasariin. Kaadoin mukaan hyvän lorauksen kermaa ja sekoitin. Maistelin keittoa ja maustoin sitä suolalla ja pippurilla. Jos keitto meinaa olla liian happoista, ripaus sokeria auttaa siihen. Jos taas maku on liian makea, tiraus sitruunamehua korjaa sen. 

Kauhoin keittoa kulhoon ja koristelin pinnan vielä kermatipoilla ja basilikalla ja laitoin kaveriksi pannulla oliiviöljyssä paahdetun palasen eilistä ciabattaa. Oli todella hyvä, syvän tomaatinmakuinen keitto! Kävisi alkuruoasta vielä pienempänä annoksena ja tämä määrä riittäisi siinä tarkoituksessa hyvin neljälle. 

Giro d'Italian kolmantenatoista päivänä oli vuorossa 180 km mittainen tasamaan etappi. Letka eteni kauniissa kesäsäässä ja oli lupa odottaa kunnollista massakiriä. Nyt olisi toiseksi viimeinen mahdollisuus kirimiesten päästä esille, seuraava kerta on vasta päätösetapilla Roomassa. Elia Viviani ajoi ykkösenä maaliin tyylikkäästi, ei siinä ollut kenelläkään nokan koputtamista. Eilinen voittaja Sam Bennett oli toinen. SimonYates jatkaa rosapaidassa.

Keittokirjahaasteen kimpussa!

tämä luulee, että on vielä kesä

Aloitin tammikuussa vuoden kestävän keittokirjahaasteen, jossa on 48 osaa. Olin tehnyt tähän mennessä vasta 11 osaa, sillä unohdin välillä koko jutun pitkäksi aikaa, tai sitten työnsin sen mielestäni. Eilen kirin nettitv:stä kiinni Masterchef Australian jaksoja ja Nigella Lawson vieraili siellä tuomaroimassa yhtä hektistä haastetta. Tästä omatekoinen haasteeni muistui mieleeni. Ihmettelen sitä, sillä katsoin myös eilen vähän matkaa Jamie Oliverin ohjelmaa, eikä hän soittanut minkään valtakunnan kelloa päässäni. Anteeksi, Jamie.

Tänään minulla oli aikaa kokkailla kotosalla olevalle perheelleni. Nostin neljän kirjan pinon sohvan lähettyville ja alkuselasin kirjat läpi eilen. Muutin mieltäni muutamaan kertaan, mm. tilasin Kammenpyörittäjältä sakea, kun hän kävi Alkossa. Kun hän palasi sieltä mukanaan kaksi pientä sakepulloa, kerroin että syömmekin ihan jotain muuta. Onhan se hyvä, että talossa kuitenkin on sakea, eikö vaan?

Tähän mennessä olin tehnyt kolme osaa Nigella-haasteesta, kolme Hugh-osaa, neljä Rachel-osaa ja vain yhden Jamie-osan. Tänään päätin tehdä isomman setin ohjeita, koska minulla oli mukavasti aikaa.

Alkuruoaksi valmistin tomaattikeittoa Jamie Oliverin ohjeella. Siihen kuului myös uunissa paahdettuja leipätikkuja, joihin käytin puolikuivan vaalean leivän lopun, joten hävikistä herkuksi-teemaakin tuli sivuttua. Neljän hengen ihan pikkuisen sovellettuun alkukeittoon meni:

• 1 kg mahdollisimman kypsiä tomaatteja
• 1 porkkana
• 2 valkosipulin kynttä
• tuoretta timjamia, rakuunaa ja basilikaa
• liraus valkoviinietikkaa
• ripaus sokeria
• 4 tl kermaa
• ihan pikkuisen oliiviöljyä

Leipätikut:

• muutama viipale vaaleaa leipää
• raastettua cheddaria
• worcesterkastiketta
• timjamia
• oliiviöljyä

Leikkasin porkkanan muutamaan palaseen, kuorin valkosipulin kynnet ja laitoin ne vesitilkkaan ryöppääntymään muutamaksi minuutiksi (vaikkei Jamie käskenyt). Leikkasin tomaatit neljänneksiksi ja laitoin ne food processoriin (mikä se oikein on suomeksi, yleiskone vai monitoimikone vai joku ihan muu?) Lisäsin sinne hetken esikeitetyt porkkanat ja valkosipulit sekä nipun timjamia. Annoin koneen hienontaa kaiken tomaattimurskaksi, jonka kaadoin kattilaan, ripsautin mukaan hieman sokeria, suolaa ja pippuria. Kypsensin keittopohjaa noin 20 minuuttia. Jätin keiton liedelle odottamaan muiden päivällisen vaiheiden ajaksi. 

Kun alkuruoan aika lähestyi, uuni minulla olikin jo 200 asteessa muista hommista. Laitoin leivinpaperia uunipannulle, ripottelin sille tikuiksi leikattuja leipäpaloja. Raastoin pinnalle cheddaria, roiskin hieman worcesterkastiketta ja oliiviöljyä päälle ja sirottelin timjamin oksia mukaan. Laitoin leipätikut uuniin noin kymmeneksi minuutiksi.

Sillä välin kuumensin keiton uudelleen, tarkistin maun, lisäsin suolaa ja pippuria sekä pikkuisen valkoviinietikkaa. Kun maku oli kohdallaan, laitoin annoskuppeihin ison kauhallisen keittoa. Lurittelin lusikallisen kermaa ja muutaman tipan oliiviöljyä päälle, ihan viimeksi pieniä basilikalehtiä. Otin rapeat leipätikut uunista ja tarjosin niitä keiton kaverina. Keitossa oli mukavan raikas tuore maku, jotenkin puhdas ja yksinkertainen. 

Pääruoaksi valmistin Rachelin ohjeella Chicken Kieviä. Aterian lisäkkeiksi nykertelin appelsiinisia porkkanatikkuja Hugh'n neuvoin ja selleri-perunamuusia Jamien tahtiin.

Chicken Kiev neljälle:

• 4 broilerin nahatonta filettä
• suolaa ja pippuria
• 50 g voita
• tuoreita yrttejä (basilikaa, rakuunaa ja timjamia)
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 1 dl korppujauhoja

Appelsiiniset porkkanatikut:

• 4 isoa porkkanaa
• 1 luomuappelsiini, kuori raastettuna ja puolikkaan mehu
• tuoretta timjamia ja rakuunaa (ohjeessa olleesta kuivatusta kuminasta en tykkää)
• suolaa ja pippuria
• iso nokare voita ja loraus oliiviöljyä

Selleri-perunamuusi:

• 2 pienehköä palaa juuriselleriä
• noin 15 keskikokoista puikulaperunaa
• 50 g voita
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta lipstikkaa (ihan vihoviimeiset lehdet kulatungasta)
• basilikaa, timjamia ja rakuunaa

Kuumensin uunin 200 asteeseen, laitoin voinokareen uunivuokaan ja vuoan uuniin. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne tikuiksi. Kun voi oli sulanut vuoassa, nostin vuoan uunista ja laitoin porkkanatikut sulaneeseen voihin. Raastoin appelsiinin kuoren vuokaan ja rutistin mehut päälle, samoin ripottelin yrtit, suolan ja pippurin. Sekoittelin lusikalla ja laitoin vuoan uuniin uudelleen. Porkkanat olivat kaikkiaan uunissa melkein tunnin, loppuvaiheessa ne alkoivat karamellisoitua mukavasti. 

Chicken Kiev taitaa olla melkoinen tuulahdus menneisyydestä, en muista sitä koskaan syöneeni, saati valmistaneeni. Tänään kuitenkin asia korjaantui. Aluksi leikkasin fileistä pienet rasvaroipppeet pois ja tuikkasin niihin pienen taskun terävällä veitsellä. Sitten tein maustevoin. Laitoin kuppiin huoneenlämpöisen voin, yrtit, sitruunankuoriraasteen ja mehun. Pistin käteeni kertakäyttöhansikkaan ja puristelin maustevoin ainekset sekaisin. Tungin lusikallisen maustevoita fileiden taskuihin ja puristin voin litteäksi, ripottelin molemmille puolille suolaa ja pippuria. Jätin fileet odottamaan sitä, että alkuruoka oli syöty. Tein valmiiksi leivityslinjaston laittamalla kolmeen eri kuppiin odottamaan vehnäjauhot, kevyesti vatkatun kananmunan ja korppujauhot. 

Kun oli aika syödä pääruoka, kuumensin isolla pannulla voin ja öljyn. Leivitin fileet käyttämällä niitä vuoronperään vehnäjauhoissa, kananmunassa ja korppujauhoissa ja asetin ne kuumalle pannulle. Paistoin fileitä noin 3 minuuttia kummaltakin puolelta, kunnes pinta oli kauniin kullanruskea. Nostin fileet uunipannulle ja laitoin ne uuniin noin 10 minuutiksi kypsymään valmiiksi.

Olin laittanut jo aikaisemmin kuoritut perunat ja selleripalat kypsymään höyryyn. Kun kanapalat menivät uuniin, tein muusin valmiiksi. Puristin perunan ja sellerin lumeksi perunapuristimella ja kuutioin joukkoon suolatonta voita ja lorautin perään kermaa. Sekoitin nuolijalla muusin tasaiseksi ja maistelin ja maustelin maun kohdalleen suolalla, pippurilla ja yrtteillä. Tuuppasin kattilan uuniin muiden astioiden kaveriksi, jotta muusi pysyisi kuumana. 

Olen sen verran epävarma broilerinpaistaja, että leikkasin oman Chicken Kievini halki tarkistaakseni kypsyyden. En kuvannut sitä palaa. Lusikoin selleri-perunamuusia lautaselle ja nostin sen päälle kanaleikkeen ja asensin ympärille ihanasti karamellisoituneita appelsiinisia porkkanatikkuja. Oi, että oli niin retroa, hyvää ja kivaa ruokaa. Tuli mieleen Englannissa syödyt pubilounaat. 

Jälkiruokana meillä oli vastikään Masterchef Australiasta matkittua Devil's Food-suklaakakkua Nigellan tapaan. Tämäkin kakku oli minulle aiemmin kokeilematon. Tein kakun puolikkaalla ohjeella, sillä arvelin sen olevan aika tuhtia tavaraa. Laitan tähän kuitenkin Nigellan Kitchen-kirjassa olleen ohjeen määrillä, sillä saa korkeamman valmiin kakun. Nigella kehuu pistävänsä tällä suut makeiksi 10-12 hengelle. Meidän puolikkaastamme olisi ainakin 6 tai 8 ollut aivan tyytyväisiä.

• 50 g hyvää kaakaojauhetta siivilöitynä plus hieman vuoan jauhottamiseen
• 100 g tummaa muscovadosokeria (arvelen fariinisokerin käyvän myös, muscovadoakin saa nykyisin meiltä marketeista aika helposti hankittua)
• 250 ml kiehuvaa vettä
• 125 g suolatonta voita plus hieman vuoan voiteluun
• 150 g hienoa sokeria (käytin erikoishienoa)
• 225 g vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 2 tl vaniljauutetta
• 2 kananmunaa

Kuorrute:

• 125 ml vettä
• 30 g muscovadosokeria
• 175 g suolatonta voita
• 300 g tummaa, hyvälaatuista suklaata

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienen, 18 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan. Jauhotin sen kaakaojauheella. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Kiehautin veden ja lisäsin kattilaan siivilöidyn kaakaon ja muscovadon, sekoittelin hieman, että sokeri liukeni ja kaakao sekoittui veteen. Jätin seoksen kattilaan odottamaan. Vatkasin kulhossa pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin sekaan kananmunat ja vehnäjauhot, sekä kohotusaineet ja vaniljauutteen. Viimeiseksi sekoitin mukaan kaakaoliemen. Lusikoin taikinan esivalmisteltuun vuokaan ja paistoin kakkua noin 35 minuuttia. Kokeilin kakkua tikulla ja kun tikku tuli puhtaana ulos kakusta, otin kakun pois uunista jäähtymään.

Heti kun kakku meni uuniin, aloitin kuorrutuksen teon. Kiehautin pikkukattilassa veden ja lisäsin mukaan voin ja suklaan. Laitoin liekin kattilan alta pois ja sekoittelin aineksia, kunnes voi ja suklaa olivat kokonaan sulaneet veteen ja kattilaan muodostui sakea kastike. Otin vispilän ja vatkaisin kastikkeen kiiltäväksi. Jätin sen jäähtymään ja sekoittelin kuorrutetta aika-ajoin muuta puuhatessani. Kun kakku oli valmis, siirsin sen ulos jäähtymään ja kun se oli hieman jäähtynyt, kumosin kakun lautaselle. 

Kuorrute jähmettyi noin tunnissa sopivan jämäkäksi. Leikkasin jäähtyneen kakun kahteen kerrokseen (alkuperäisellä ohjeella tulee kaksi pohjaa, joiden väliin täyte tulee) ja lusikoin alemmalle kolmanneksen kuorrutetta, jonka levitin pienellä palettiveitsellä tasaiseksi. Nostin ylemmän kerroksen paikalleen ja levitin loput kuorrutteesta kauttaaltaan kakun päälle. Kakku jäi vielä ulos peiteltynä viileään odottamaan jälkiruoka-aikaa. Kakku leikkautui kauniisti ja yllättäen se ei ollutkaan ylimakeaa, vaan syvän suklaista ja lähes kevyttä, hyvin mehevää ja sopi mainiosti konjakkitujauksen ja espresson seuraksi. Ilta alkoi hämärtyä tässä kakunkuvausvaiheessa, eikä tumma kakkupala ollut helpoin kuvattava. 

Nyt tuli tehtyä monta osaa keittokirjahaastettani. Tilanne on nyt seuraavanlainen:

Kaikkiaan olen tehnyt 17/48 osaa. 

Nigella-haaste on vaiheessa 4/12

Hugh-haaste: 4/12

Jamie-haaste: 4/12

Rachel-haaste: 5/12

Vietin tänään melkein koko päivän keittiössä, mikä oli oikein mukavaa. Kaikkiaan koko hommassa meni noin neljä tuntia. Aloitin päivällispuuhat kahden aikaan (muiden kotihommien ohella), söimme alkuruoan neljältä, jonka jälkeen tein pääruoan valmiiksi. Sen söimme viiden pintaan. Jälkiruoan söimme kuuden maissa. Olin tehnyt sen valmiiksi jo ennen alkuruokaa. En ole vielä kovin hyvä organisoimaan, vaikka teenkin montaa asiaa yhtä aikaa. Neljälle hengelle ja omalle porukalle kokatessa määrät ovat vielä pieniä ja aikataulu joustava, mutta varsinaisia päivälliskutsuja näillä taidoin ei vielä taidettaisi järjestää ilman parempaa suunnittelua ja jonkunasteista stressiä.

Gazpachoa helteiden toivossa

Kylmän tomaattikeiton sanotaan sopivan erityisesti helteisiin päiviin ja sääennusteet lupaavat lämmintä säätä viikonlopuksi, joten riittävän läheltä liippaa! Valmistin keittoa aivan summamutikkamäärillä, sen mukaan mitä kotoa löytyi, suunnilleen näin

Gazpacho

• noin 40 kirsikkatomaattia
• 2 pientä punaista paprikaa
• 1 iso kasvihuonekurkkku (kiitos ystävä!)
• 2 valkosipulinkynttä
• ripaus sokeria
• 1 pieni keltasipuli
• basilikaa
• paahdettuja macadamia-pähkinöitä (pinjansiemenet olivat lopussa)
• edellispäivän patongin kanta
• oliiviöljyä
• sherryviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Aloitin kalttaamalla tomaatit, riipaisin jokaiseen pienen ristiviillon terävällä veitsellä ja upotin ne  muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Kuuman kylvyn jälkeen tomaatit oli helppo kuoria, senkun plumpsautteli punaiset pallerot kulhoon kuorten jäädessä käsiin. Kuorin kurkun, halkaisin sen ja raaputin siemenet pois, pilkoin kurkun paloiksi. Paprikoista otin pois valkoiset osat ja siemenet ja paloittelin nekin pienehköihin paloihin. Sipuli ja valkosipuli pääsivät niin ikään kuoristaan. Parhaan päivänsä nähneen leivänpalan halkaisin ja rapsuttelin sisäosan kuppiin ja kaadoin vähän tomaatinkalttausvettä päälle, hetken kuluttua leipä oli sopivaa lämmintä tahnaa, puristin siitä vähän vettä pois siivilän avulla.

Ammoisina aikoina gazpacho on hierretty isossa morttelissa, mutta sellaisen ja viitseliäisyyden puutteessa tein, kuten espanjalaisetkin nykyään tekevät, eli laitoin ensin paprikapalat vesitilkan kanssa tehosekoittimeen ja annoin terän laulaa hetkisen. Sitten perään muita aineita sherryviinietikkaan asti. Kun keiton koostumus oli halutun paksuinen, maistelin ja maustelin suolalla, pippurilla, sherryviinietikkatipalla, kuminaakin monessa ohjeessa oli. Minä en siitä pidä kovin paljon, joten sen jätin pois. Näillä määrillä keittoa tuli litran verran. Kaadoin keiton kannuun ja viilensin sitä jääkaapissa niin kauan, kuin maltoimme antaa sen siellä olla.