perjantai 29. maaliskuuta 2024

Taas on arvonnan aika – kuhaa vai siikaa

Jo melko tarkalleen 10 vuotta sitten sekoitin kuhan ja siian. Niin kävi taas, tosin nyt tarkistin, että kuhaa tuli ostettua. Siika oli melkein saman hintaista, joten olisi se voinut siikaakin olla. Hyvin yksinkertainen ja nopea ateria syntyi vartissa. 

Kuhaa ja parsaa kahdelle

  • 1 kuha fileroituna kahteen fileeseen (en punninnut fileiden painoa, arvelen, että max 250 g/file)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl voita
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 2 tl pieniä kapriksia
  • sitruunalohkoja
  • tuoretta tilliä
  • 10 vihreää parsaa
  • vettä
  • 0,5 rkl oliiviöljyä
  • 0,5 rkl voita
  • suolaa ja pippuria
Ostin siis kokonaisen kuhan, se fileroitiin kaupassa maksutta ja hinta muodostui luonnollisesti siten, että kokonainen kala ensin punnittiin, sitten fileroitiin nahattomaksi. En ottanut perkeitä mukaan, ne olisi kyllä kalalientä varten saanut. 

Ripottelin fileille suolaa ja pippuria ja laitoin soikealle kalapannulle hyvän nokareen voita ja lorauksen öljyä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia kaasuliekillä (alumiinipannu ei induktiolla toimikaan). Nostin kalafileet pannulle kypsymään.

Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle pari kolme desiä vettä ja siihen 10 vihreää parsaa kypsymään, kun vesi kiehui. Kolmen minuutin kuluttua nostin parsat lautaselle ja kaadoin veden pois pannulta. Lisäsin pannulle voita ja öljyä ja jätin pannun odottamaan liedelle. 

Seuraavaksi käänsin kahden lastan avulla kuhafileet pannulla ja lusikoin pannulla olevaa voin ja öljyn seosta fileille. Parin minuutin kuluttua kaadoin lasistani noin desin verran kuivaa valkoviiniä ja pikkupurkista pari lusikallista kapriksia. Pannulle muodostui mukavasti pieni määrä kastiketta, jota lusikoin vielä fileille. Puristin päälle hieman sitruunamehua.

Kuumensin toista pannua minuutin verran ja nostin sille puolikypsät parsat, maustoin ne suolalla ja pippurilla. Parissa minuutissa parsat olivat sopivan kypsiä, juuri samaan aikaan kuin kuha toisella pannulla. 

Annoksiin nostelin 5 parsaa kummallekin ja niiden päälle kuhafileet. Koristelin ne vielä pannulla olevalla kastikkeen lopulla, tillillä ja sitruunalohkoilla. Ei hassumpi pääsiäisen aloitus CampaKeittiössä.

torstai 28. maaliskuuta 2024

Fenkolia papujen kanssa

Minähän en sitten ole mikään fenkolifani, mutta näin niin hyvältä näyttävän fenkoliruoan instassa, että sitä piti kokeilla. En löytänyt blogista ohjetta, en tiedä onko hänen bloginsa enää aktiivinen, vai ovatko muut somekanavat nyt enemmän tapetilla. Mutta ohje on kokonaan instassa nähtävillä. 

Pannulla paistettu fenkoli paputahnalla

  • 1 fenkoli lohkoihin leikattuna (säästä vihreät tilliä muistuttavat haitulit, jos niitä on tallella fenkolimötikässä)
  • 1 sipuli
  • 1 tölkki valkoisia papuja liemineen (ohjeessa oli butter beans, mutten ole oikein suurikaan papuasiantuntija)
  • vettä (jos tarpeen)
  • voita ja oliiviöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • kuivattuja fenkolinsiemeniä
  • sitruunan kuorta raastettuna ja sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
Laita valurautapannulle ihan vähän oliiviöljyä ja paahda fenkolilohkoja muutamia minuutteja molemmin puolin. Lisää mukaan voita, timjamia ja mitä yrttejä nyt käytätkään ja pienennä kuumuutta pannun alla. Kypsennä lohkoja kunnes ne ovat kauniin värisiä ja pehmeitä, lisää voita mikäli se on tarpeen. 


Kuullota toisella pannulla silputtua sipulia oliiviöljyssä minuutti pari ja lisää mukaan valkosipulimurska ja fenkolinsiemenet sekä pavut liemineen. Sekoittele ja kypsentele muutama minuutti, pavuthan ovat kypsiä, mutta ne saavat hieman pehmetä vielä. Lisää mukaan vettä, jos seos meinaa tulla liian kuivaksi. Purista mukaan hieman sitruunamehua ja raasta sekaan vielä kuorta pikkuisen. Erota 2/3 seoksesta ja kaada se blenderin kannuun. Loput jätä pannulle ja mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Surruuttele blenderissä oleva osa tasaiseksi, lisää tilkka vettä, jos tasaisen tahnan aikaansaaminen vaatii. Kaavi tahna kannusta kulhoon ja lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. 

Kun fenkolilohkot ja paputahna ovat valmiit, lämmitä vielä jäljellä olevat kokonaiset pavut uudelleen ja sekoita mukaan fenkolin tillimäiset hapsut. Levitä tahna lautasille, asettele kypsät fenkolilohkot päälle ja lusikoi mukaan loput kokonaiset pavut liemineen. Vähän vielä sitruunamehua ja tuoretta yrttiä päälle ja valmista on! Voin jos vaihtaa öljyyn tai muuhun eläimettömään tuotteeseen, tulee vegaanistakin, mutta kasvisruokaa nyt kai ainakin voin kanssa. 

Tykkäsin tästä fenkoliruoasta enemmän kuin fenkolista koskaan, söin noin kolmasosan fenkolista ja Antti loput. Paputahnakin oli oikein hyvää. Meillä ei ollut mitään kunnollista leipää kaveriksi, mutta paahtoleipäkin kelpasi lautasen luuttuamiseen. 


keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Friteeratut oliivit & labneh


Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

  • 400 g turkkilaista jogurttia
  • 2 tl valkosipulimurskaa
  • karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
  • chilihiutaleita
  • oliiviöljyä
  • tuoretta lehtipersiljaa
Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 


Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

  • noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
  • 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
  • vehnäjauhoja
  • korppujauhoja tai pankomurua
  • öljyä friteeraamiseen
Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 


Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 


Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Jollei tämä talvi nyt jo lopu, niin sitten se jatkuu


Alamme olla täällä vähitellen sellaisessa jalka oven raossa-tunnelmissa. Talvi riittäisi jo ja CampaAdria kiinnostelisi melkoisesti. Se on ollut talviteloilla lokakuun lopulta asti. Kunhan tiet sulavat sen verran varmasti, että autolla tohtii liikkeelle, se pääsee huoltoon ja sitten matka alkaa. Autolle oli varattu huolto jo marraskuun alkuun, mutta silloin tuli heti lunta runsaasti ja sitä on sen jälkeen ollut sitten ihan koko ajan enemmän tai vähemmän, useimmiten enemmän. 

Talvi tuntui tällä kertaa jotenkin todella pitkältä, se alkoi heti, kun saavuimme viime reissusta lokakuun lopulla. Kannoimme suuren määrän tavaraa autosta sisälle kannellisiin muovilaatikoihin pakattuina. Olen tuolta ruokavarastoista talven aikana käyttänyt yhtä ja toista pois, joten ennen kuin laatikot kannetaan takaisin autoon ja järjestellään omille paikoilleen, on minun käytävät läpi mitä voisi lisätä ja mitä poistaa, jollei sitä ole viime kaudenkaan aikana käytetty. Kaikki irtotekstiilit ovat talven myös sisällä Ikean säilytyspusseissa, ne on syksyllä pesty ja pakattu odottamaan kevättä, mobiilipiglettejä myöten. 



Talvi oli myös paljon kylmempi kuin edellinen. Pidimme talossa lämpöjä melko matalina sähkösyistä ja puimme vain lisää päälle. Jossain kohden tammikuussa niiden kaikkein kovimpien pakkasten aikaan ymmärsimme, että 32-vuotiaan talon lämmitysjärjestelmässä on jotain vialla, kun eivät monet villavaatteetkaan riittäneet. Sittemmin viat on korjattu, eikä maksanut edes hirveästi. Onneksi on olemassa hyviä sähköalan yrittäjiä, jotka saimme apuun. Villavaatteista vastaa äitini. 


Talvisia ajankuluja olivat mm. monet korealaiset ateriat ja raclettet olohuoneessa snookeria katsoen, samoin kerran kokeilimme kuunnella schlageria,  muttei se onnistu kuin Bremenin womolla, siellä voi Schlager DeLuxe-kanavaa katsoa ja kuunnella, muualla se on liian hapokasta. Matotkin saivat vuotuisen lumipesunsa, tällä talvikaudella jo ennen joulua. 





Yhtenä aamuna söimme mukavat lämpimät leivät, niihin tuli pannulla voissa paahdettu leipäviipale, johon oli tehty stanssilla kolo keskelle. Koloon rikoin kananmunan ja paiston leivän molemmilta puolilta. Hukkapalakin pääsi pannulle hetkeksi paahtumaan. Annoksiin tuli leivän lisäksi kylmäsavulohta ja muutama pannulla paahdettu kirsikkatomaatti ja näköjään tuoretta oreganoa, se on parhaiten talvehtinut yrtti tällä kaudella. Siitä on riittänyt moniin ruokiin ja sen varret ovat niin pehmeitä, että nekin voi syödä. 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Täyttävä linssikeitto


Olemme edelleen siinä moodissa, että käymme kaupassa vain, kun maito on lopussa tai on jotain muuta erityistä asiaa tontin ulkopuolelle. Niinpä myös kotona olevia varastoja on käytetty aika mukavasti pois, kun emme koko ajan ramppaa ostamassa uutta ruokaa. 

Osuin näkemään instassa kuvan kreikkalaisesta linssikeitosta ja tuumin heti, että tuota täytyy kokeilla. Lyhyenä hetkenä-blogissa keitto oli oikein postattunakin, mutten nyt jostain syystä saa blogia näkyville. Kokeilen myöhemmin, jos voisin linkittää asiallisesti sinne, mistä vinkin löysin. EDIT: Nyt toimii taas: Kreikkalainen linssikeitto.  Pia kertoi löytäneensä keiton alun perin Baba Lybeckin tekemänä Etiketti-sivustolta (varmaan lehdestäkin).

Soveltelin hieman sen mukaan mitä varastoistani löytyi ja tulin lisänneeksi keittoon tetran kikherneinäkin, mutta se saattoi olla vähän liikaa ja turhaakin. Hyvää kyllä, mutta keitto oli niin topakkaa, että olin päiväunien tarpeessa syötyäni kaksi kauhallista keittoa. Edelleen pidän kuvakuria, yhdellä kuvalla siis mennään! Tästä syö kyllä neljä henkilöä aivan varmasti, eli me kahdena päivänä. 

Kreikkalainen linssikeittiö omana sovelluksenani

  • 2 dl linssejä (punaisia ja vihreitä, purkinpohjia myöten)
  • 1 tetra (3 dl) kikherneitä
  • 6 pientä perunaa 
  • 1 punasipuli
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 litra vettä + 2 dl vettä tomaattipurkkien huuhteluun
  • 1 tölkki (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (muita tomaattituotteita ei oikein tällä erää talosta löytynyt)
  • 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
  • 1 tl bruschetta-tahnaa (sellaista todella maukasta kirkkaanpunaista tomaattiseosta, joka kertoo olevansa bruschettaa varten, mistä lie meille purkki löytynyt)
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl tummaa kuivaa fariinisokeria
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl kuivattua yrttiseosta (viime kesän tuotoksia pihan kulatungista)
  • 2 rkl smetanaa (siihen se vegaaniajatus sitten lätsähti)
  • tuoretta lehtipersiljaa
Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan siivilään, samoin kikherneet. En muuten muistanut ottaa talteen kikherneiden lientä, olisi voinut tehdä taas marenkia. Mutta siis ei tehdä. 

Kuorin perunat, leikkasin ne pieniin paloihin ja laitoin kylmään veteen odottamaan. Silppusin sipulin. Availin tomaattipurkit ja kokosin muut ainekset lähettyville. 

Kaadoin todella reippaasti oliiviöljyä kattilaan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Kumosin kattilaan sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä hetkisen. Sitten lisäsin mukaan valutetut linssit ja vettä noin litran. Sekoittelin ja jätin linssit kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. 

Seuraavaksi lisäsin kattilaan tomaattituotteet (kokonaiset tomaatit purkista, paseeratun tomaatin ja sen tanhan), kikherneet ja perunat. Huuhtelin tomaattipurkit ja kaadoin huuhteluvedenkin kattilaan. Nyt alkoi olla keskikokoinen kattilani aika täynnä. Piti varovasti sekoitella ja nostaa keitto kiehumaan lempeästi. 

Maustoin keittoa sokerilla, suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan vielä sitruunamehua ja sekoittelin, keitto oli  melkoisen sakeaa, mutten lisännyt vettä, koska kattilan reunat. Maistelin ja aloin olla makuun aika tyytyväinen. 

Annoksiin nostin kaksi kauhallista sakeaa keittoa, pinnalle lusikallinen smetanaa ja tuoretta lehtipersiljaa. Piti ottaa välilevot, ennen kuin jaksoin laittaa keitonloput rasiaan ja ripustaa pyykit, oli niin tuhtia ruokaa. Mutta erittäin hyvää! 

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Pikainen leipäjuustojälkiruoka

Eilen minun teki mieli saada kermassa haudutettua leipäjuustoa hillojen kera. Hilloja ei taloudesta enää löytynyt, mutta hoksasin kokeilla nyt sesongissa olevia veriappelsiineja hillojen sijaan. 

Leipäjuusto veriappelsiinien kera

  • 300 g leipäjuustoja paloiksi leikattuna
  • 1 dl kermaa
  • 2 tl kuivaa irrallista ruotsalaista fariinisokeria
  • 2 veriappelsiinia
Kaadoin puolet kermasta pienen foliovuoan pohjalle ja siihen päälle asettelin leipäjuustopalat. Kaadoin loput kermasta juuston päälle ja ripottelin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja laitoin vekottimen päälle 200 asteessa vartiksi. Sinä aikana leikkasin veriappelsiinien kuoret pois ja hedelmät lohkoihin. Annoksiin nostin kulhon pohjalle paahtuneet juustopalat, hieman kermakastiketta ja appelsiinilohkot. Päälle ripottelin vielä pikkuisen fariinisokeria ja puristin appelsiinien kuorista irtoavaa mehua. Olipa hyvää! Appelsiinit olivat aivan mainio hillojen korvike. Tänä vuonna veriappelsiinit ovat olleet poikkeuksellisen hyviä ja tummanpunaisia.