Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Mansikkajuustokakku piparipohjalla

Saimme monta vuotta sitten todella kivaa jälkiruokaviiniä luimupupulassa, yritimme hankkia sitä heti, mutta vasta nyt onnistuimme saamaan sitä tilaustuotteena lähimpään Alkoon. Viini tarvitsi ehdottomasti jotain kevyttä syötävää ja sen vuoksi tein sille kumppaniksi juustokakkua. Minähän en yleensä teen juustokakkuja, enkä niistä paljon perusta, mutta nyt toistin pienin muutoksin tämän vuoden 2017 postauksen kakun. Tämä kakku riittää hyvin 4-6 hengelle.

Pienenpuoleinen mansikkajuustokakku

• 100 g piparkakkuja
• 2 rkl sulatettua voita
• 1 rasia Philadelphia-tuorejuustoa
• 3 rkl tomusokeria
• 1 dl mansikkapyrettä
• 1,5 dl kuohukermaa
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 1/3 liivatelehtiarkista 
• tilkka kylmää vettä liivatteen kastelemiseen
• tilkka kuumaa vettä liivatteen liottamiseen 

Muserra piparkakut paksussa pussissa aivan muruiksi, sekoita niihin sulatettu voi. Painele voinen piparkakkumuru irtopohjavuoan pohjalle. Minä käytin samaa Lékuén vuokaa, jossa on keraaminen pohja ja kahdesta puolikkaasta muodostuva silikonireunus, vuoan halkaisija on noin 18 cm. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen. 

Laita liivatearkin pala kylmään veteen noin 10 minuutiksi, purista siitä vettä vähemmäksi ja liota se tilkkaan kuumaa vettä. Blenderöi pakastemansikat pyreeksi. Vatkaa tuorejuustoa yleiskoneen kulhossa tomusokerin kanssa sen verran, että juusto notkistuu. Lisää mukaan mansikkapyre, likööri, kerma ja kuumaan veteen liotettu liivate. Vatkaa sen aikaa, että seos tanakoituu, ei mitenkään yltiötönköksi, vaan sen verran, että massaan muodostuu huippuja, kun nostat vatkaimen massasta. 

Levitä täyte vuokaan jähmettyneen pohjan päälle, tasoittele sileäksi ja laita vuoka peitettynä jääkaappiin asettumaan ainakin 4-6 tunniksi, ei haittaa jos menee 12 tuntiakin. 

Kun on aika tarjota kakkua, irrota vuoan reunukset, tasoittele reunat veitsellä, mikäli täyte hieman sitä vaatii. Leikkaa palanen terävällä veitsellä ja tarjoa mansikkapyreen kanssa. Meillä oli myös sitä ihanaa matala-alkoholista pirskahtelevaa punaista jälkiruokaviiniä, se on taivaallista ja heti muistimme, että oikealta maistuu, vaikka edelliskerrasta on varmaan ainakin 5 vuotta. 

Pikkuruinen juustokakku isänpäivään tai jouluun

Karpalo on siitä  mainio marja, että se sisältää paljon pektiiniä ja sen tähden tämä juustokakku ei tarvitse lainkaan liivatetta. Hyytymiseen tarvitaan vain karpalopyrettä, tuorejuustoa ja kermaa. Mikään kamalan tanakka kakku tästä ei tule, mutta se on minusta just hyvä niin. Vinkit tähän kakkuun noin niinkuin sinne päin otin tästä blogista. Puolitin aineksen suurinpiirtein ja tein kakun jokunen vuosi sitten Mastermarkilta saamaani söpöön pieneen Lékuén juustokakkuvuokaan. 

Pieni karpalojuustokakku

Pohja

• 100 g pikkuisia amarettikeksejä
• 2 rkl voita

Täyte

• 2 dl karpaloita
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl vettä
• 4-5  kardemumman kokonaista siemenkotaa
• 200 g rasia maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
• 1 dl tomusokeria
• 1 rkl marjalikööriä (minulla oli  just pikkutilkka lakkalikööriä)
• 1,5 dl kermaa

Tein ensin pohjan laittamalla keksejä Bamixin minileikkuriin niin paljon kuin siihen mahtui ja suurruutin ne atomeiksi. Lisäsin sitten vielä toisen setin siihen murujen päälle ja suurruutin nekin atomeiksi. Kaadoin myllyyn sulan voin ja sekoitin vielä koko homman tahmeaksi massaksi. Kaavin massan juustokakkuvuokaan. Se on sellainen, missä on keraaminen pohja ja korkea, kahdesta osasta muodostuva silikonireunus. Taputtelin voisen keksimurumassan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi ja nostin jääkaappiin jähmettymään. 

Sitten valmistin karpalopyreen. Kaadoin jäiset marjat pieneen kattilaan, lisäsin sinne veden, sokerin ja kardemummat. Keittelin seosta noin kymmenen minuuttia. Karpalot sitten sivumennen sanoa poksahtelevat iloisesti kuumentuessaan, joten kannattaa pitää kantta kattilan päällä, ellei erityisesti tykkää vielä toukokuussa huomata pieniä punaisia pilkkuja ympäri keittiötä. Näin joulun allahan sellaiset tietty ovat ihan paikallaan. Kun marjat olivat pohsahtaneet, kaavin koko seoksen tiheään siivilään ja puristin massaa nuolijalla siivilää vasten ja keräsin läpi tulevan sileän pyreen astiaan. Jäädytin seosksen ja laitoin siivilään jäänyt kuorimassa kompostiin. 

Seuraavana oli ohjelmassa tehdä täyte. Laitoin yleiskoneen tuorejuuston ja tomusokerin. Tuorejuuston neuvottiin ottamaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Sekoitin sitten kakkuvatkaimella muutaman sekunnin seosta, että juusto notkistui ja tomusokeri sekoittui siihen kunnolla. Sitten lisäsin mukaan liköörin ja karpalopyreen ja sekoitin taas. Viimeiseksi lisäsin kerman ja annoin koneen vatkata seosta alhaisella nopeudella muutaman minuutin, kunnes massaan muodostui teräviä huippuja, kun vatkaimen nosti ylös. Ei mitään voin tanakkaa massaa, mutta kumminkin sellaista käänteisvetelää. 

Kaavin kauniin vaaleanpunaisen täytteen kylmettyneen keksipohjan päälle vuokaan ja tasoitin pintaa minkä nyt osasin. Laitoin kakun peitettynä kylmään jähmettymään, ohjeessa neuvottiin antamaan kakulle aikaa ainakin 6 tuntia, 12 olisi vielä parempi. Kolmen tunnin päästä en jaksanut odottaa enää sekuntiakaan ja minun oli pakko irrottaa silikonireunukset kakun ympäriltä. Kakku pysyi nätisti kasassa, hieman tasoittelin lastalla reunuksia. Pohjan leikkaaminen onnistui ihan hyvin ja viipale pysyi kuosissa. Pudottelin palasen päälle hieman karpaloita. Aika hyvä kakku, ei liian jämäkkä ja ennen kaikkea ei liian makea. Sopii isänpäivään tai jouluun ja miksei mihin päivään hyvänsä. Tykkäsimme!

Kahvijuustokakku

Viikonlopun espanjalaisen jälkiruoan, flanin epäonnistuminen jäi sen verran harmittamaan, että halusin kokeilla jotain muuta jälkiruokaa, jonka saisin onnistumaan. En nyt tiedä kuinka espanjalainen tämä juustokakku on, mutta otin ohjeen espanjalaisesta blogista ja päätin, että tämä riittää tällä kertaa. Olen tainnut vierailla aikaisemminkin L'Exquisit-blogissa, sen verran tutulta se näytti. Osasin jopa tulkata postauksen otsikon ilman käännösohjelmaa, mutta reseptin käänsin englanniksi.

Kahvijuustokakku ilman uunia

• 200 g digestivekeksejä
• 100 g voita
• 400 g tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)
• 120 g sokeria (ohjeessa oli 200 g, mutta pussi loppui 120 g kohdalla enkä iljennyt enempää laittaakaan)
• 200 g suklaata (60%)
• 2,5 dl kermaa
• 0,6 dl kahvia (tuplaespresso)

Sulatin voin ja jätin jäähtymään, samoin sulatin suklaan vesihauteessa ja jätin senkin jäähtymään. Otin tuplaespresson mittaan, sekin sai jäähtyä. Laitoin keksit paksuun muovipussiin ja painelin ne ensin käsin isoiksi muruiksi ja sitten pyöritin kaulinta pussin päällä, kunnes keksit olivat aivan hienoa murua. Kun voi oli hieman jäähtynyt, kaadoin sen yhdessä keksimurujen kanssa pieneen kulhoon ja sekoitin. Vuorasin nelikulmaisen irtopohjavuoan (20x 20 cm) leivipaperilla ja painelin voi-keksimuruseoksen vuoan pohjalle mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Laitoin vuoan jääkaappiin asettumaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkasin kerman tanakaksi vaahdoksi, samoin vatkasin sokerin ja tuorejuuston kunnolla sekaisin. Kun suklaa oli jäähtynyt sen verran, ettei se enää veltostaisi tuorejuustoa, kaadoin suklaan ja kahvin tuorejuustomassaan. Sekoitin vatkaimella seoksen tasaiseksi. Lopuksi kääntelin nuolijalla kermavaahdon tuorejuustomassaan. Levitin täytteen keksimurupohjan päälle ja peittelin jääkaappiin asettumaan 4-5 tunniksi. 

Maistoin täytettä tekovaiheessa sen verran, että arvelin olevan viisasta tarjota kakkua aika pieninä paloina ja laittaa lisäkkeeksi myös tuoreita marjoja. Niitä oli vielä tarjolla marketin pihan myyntikojussa, myyjäneito sanoi, että olivat varmaan paikalla ihan viimeisiä päiviä. Jos tekisin tämän kakun uudelleen, käyttäisin hieman tummempaa suklaata, tai himmaisin vielä sokerin määrää. 

La Vueltan 11. etappi, lepopäivän jälkeinen oli koko kisan rankin monine pitkine nousuineen. Sen aikana nähtiin, kuinka Nairo Quintana väsähti ja valui läpi pääjoukon, samoin Chris Froomella oli kaatumisen jälkeen vaikeuksia pysyä porukassa. En ole oikein vieläkään päässyt mukaan tämän kilpailun menoon, vaikka monena vuonna Vueltasta on kehkeytynyt vuoden kiinnostavin kisa. Tänä vuonna ei taida käydä niin. Tänään ykköseksi ehti Mikel Landa ja Fabio Aru tuli toiseksi, hän nousi etapin myötä kokonaiskilpailun kärkeen.

Profiilikuva lainattu La Vueltan sivuilta