Jotain pientä naposteltavaa – voita ja retiisiä

Päivän Jeanne d'Arc

Nyt on ollut melko lämmin päivä, eikä sitä viilentänyt se, että oli vuodevaatteiden pyykkipäivä. Ei kuitenkaan tarvinnut laittaa ilmastointia sänkypainin (lue: petaamisen) ajaksi päälle. Mitään varsinaista keitettyä taikka paistettua ruokaa ei tehnyt mieli, joten sommittelin pienen ranskalaisen napostelulajiltelman, jonka päätähtenä olivat retiisit ja voi. Luit oikein, retiisit ja voi. Näin ohjeen, jossa ranskalaisena aperona tarjottava puolitettu retiisi pienellä voinokareella ja suolahipuilla sanottiin olevan hyvää. Se kuulostikin heti hyvältä. Ostimme nipun pitkulaisia retiisejä naatteineen jo toissapäivänä ja tänään oli tosiaankin viimeinen hetki käyttää ne, olivat hieman nahistuneet. Pesun ja naattien leikkaamisen jälkeen olivat vielä kuitenkin syötäviä.

Koska retiisit eivät olleet pyöreitä ja pulskia, halusin niiden kanssa tuoretta leipää ja sitä voita, sillä monessa kohden ohjeissa retiisit ja voi oli yhdistetty tuoreeseen patonkiin. Muuten sommittelin lautasille paria pientä kestomakkaraa, kirsikoita ja rypäleitä. 

Vähän minä epäröin, että astummeko nyt vetelälle alustalle, kun katan pöytään ranskalaisen voipaketin. Niitähän meillä meni aiemmilla Ranskan matkoilla aikamoista kyytiä, mutta pienen terveyspohjaisen ryhtiliikkeen vuoksi emme ole tällä matkalla käyttäneet voita kuin hyvin vähän paistamiseen. Tämä "ohje" vaati nyt sitä oikeaa voita ja päätin ottaa riskin. Jos tämän jälkeen en puhu muusta kuin ranskalaisesta voista ihan kaiken muun syötävän kanssa, olemme retkahtaneet ja voimme joutua myöhemmin rankkaan voistavieroitushoitoon.

Antin hankkima bretagnelainen perinnepatonki oli mitä parhainta leipää, ranskalainen voi törkeän hyvää ja retiisit, miten hyvältä näiden kolmen yhdistelmä maistuikaan. Eikä se suolaripauskaan pahaa tehnyt. Eikä jäänyt nälkä. Varastoista menivät loppuun kirsikat, retiisit ja rypäleet. Makkaroita on vielä. Niistä yhdessä on homejuustoa ja Antti joutuu aina maistamaan puolikkaan, ennen kuin antaa minulle palasen, minulla on siis koemaistaja. En halua syödä homejuustoista kestomakkaraa. Voitakin on vielä ja toivottavasti tuo pieni pakkaus kestääkin vielä pitkään, emmekä katoa voilla liukastettuun kaninkoloon.

Tour de Francen kuudes etappi oli vähän yli 180 km mittainen vuorietappi. Tänään omakustanteinen netti toimi paljon paremmin kuin eilen, kun nostin puhelimeni vähän korkeammalle ja annoin sen olla hotspot-pisteenä tietokoneelleni enkä näprännyt koko aikaa somea. Paidanvaihtamiset olivat taas tiedossa, sillä Tadel Pogacar otti ja lähti soolona nousemaan Tourmaletin nousua ja jätti muut taakseen. Vielä eilen johtopaikkaa pitänyt Træen ehti jo menettää johtopaikkansa virtuaalisesti, mutta sen sinetöi sitten kaatuminen laskussa. Hän kuitenkin pystyi sinnittelemään maaliin asti, vaikka varmasti sattui ja kävi kipeää. Jonas Vingegaard tuli maaliin toisena 2 min 38 sek perässä ja se on nyt hänen ja Tadejn välinen ero kokonaiskilpailussakin. Eikäkö hyvityssekuntien räknäämisen jälkeen ero on 2 min 42 sek.