Nyt on loppu lähellä

Tänään on teemana loput ja viimeiset. Minun melkein vuoden mittainen vuorotteluvapaani on lopussa, torstaina palaan riviin. Tosin ensin vain opetuslapseksi, sillä minun lisenssini ovat vanhentuneet ja minua pitää opettaa oikein kunnolla, ennen kuin saan taas tehdä töitä itsenäisesti. Myös keittiössä oli jämäpäivä, tutkailin mitä jääkaapissa piileksii ja sen mukaan, kauppaan menemättä, valmistin meille päivällisen. Myös pakastimen puolella oli yhtä jos toista käyttöä vaativaa. Tiedossa siis taas pienimuotoinen yhden naisen kokkisota.

Näistä piti päästä eroon

• nollalaatikossa jääkohmeessa muutama pala hidasankkaa
• pakastimessa ollut lehtitaikinalevy (pakkaus kolhiintunut, viisainta käyttää pois)
• kaksi aukaistua kermapurkkia (miksi niitä on aina kaksi kaapissa?)
• avattu purkki mascarponea
• pakastehernepussin loput (nyt kun se ei vielä ole levinnyt pakastimen pohjalle)
• pekonipaketin loput

Herneet päätin käyttää ilmavaksi keitoksi, se on ollut paras onnistumisen sifonin kanssa. Pekoni pääsi keiton kaveriksi. Tämä oli ateriamme alkuruoka. Keiton tein aivan samalla tavalla kuin ensimmäisen sifonikokeiluni. En naputtele ohjetta tähän uudelleen, linkin takaa se löytyy helposti. Muistin muuten tällä kertaa lämmittää lautasetkin, minulla on ollut sellainen vekotin ties kuinka kauan ja olen tainnut käyttää sitä kerran aikaisemmin. Keitto pysyi lämpimänä ja kuohkeana selkeästi paremmin lämpimässä lautasella.

Pääruoaksi tein täältä löytämäni ankkapiiraan. Käänsin ohjeen brutaalisti google-kääntäjällä englanniksi ja sovelsin sen mukaan, mitä meiltä löytyi. Piirakan pohjaksi kelpasi lehtitaikinalevy oikein hyvin ja vaikkei ankka ollut savustettua, niin eipä siitä minua varmaan tilille vaadita. 

Ankkapiiras

• valmis lehtitaikinalevy (melkein pellin kokoinen)
• tähdeankkaa noin 150 g suikaleiksi leikattuna
• muutama kuivattu sieni, en muista minkä nimisiä ne ovat
• 1 punasipuli
• 3 kananmunaa
• 2 dl kermaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Sulatin taikinan, taittelin sen auki leivinpaperiarkin päälle ja kaulin sitä hieman suuremmaksi. Nostin taikinalevyn uunivuokaan ja pistelin sitä kalapiikillä. Esipaistoin pohjaa 180 asteessa kiertoilmalla 10 minuuttia. Sillä välin leikkasin ankanpalat suikaleiksi ja käytin niitä pannulla oliiviöljytilkassa, maustoin hieman lisää suolalla ja pippurilla. Liotin sieniä kuumassa vedessä hetkisen ja leikkasin sitten sienet suikaleiksi. Sekoitin vispilällä kerman ja kananmunat tasaiseksi seokseksi ja maustoin sen pippurilla ja ripauksella suolaa. 

Kun pohja oli esipaistunut, levitin sille ankkasuikaleet, sipulit ja sienet ja kaadoin päälle kerma-kananmunaseoksen. Paistoin piirakkaa vielä 180 asteessa kiertoilmalla noin 35 minuuttia. 

Jälkiruoaksi tein pienemmällä sifonilla jälkiruoan, johon upotin niin loput kermasta kuin mascarponestakin. Jälkkäristä kerron seuraavassa postauksessa, sillä sitä syömme vasta myöhemmin illalla tai huomenna, eikä siitä ole vielä kuvaa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokapostaukset ja hävikistä herkuksi-teemaiset kehitelmät. En laita tätä Sifoni-välilehdelle, sillä siellä on jo identtinen hernekeitto.

Monenlaista tähderuokaa

Näin viikonloppuisin meillä tahtovat aamiaiset venähtää vähintään brunsseiksi ja joskus pitää kiirehtiä, että ylipäätään ehdimme syödä aamupäivän puolella. Hyväunisinta perheenjäsentä täytyy houkutella erilaisin tuoksuin ja kolisteluin, kahvikoneen puhinoin ja vedenkeittimen sihinöin pois höyhensaarilta. Joskus myös reipas NYT YLÖS SIELTÄ-karjaisukin on paikallaan, etenkin jos nuori on sopinut menoja ennen kello kolmea. 

Tänä aamuna heti virkistävän kestävyysurheilusuorituksen jälkeen (90 sekuntia uintia) jatkoin jäisissä merkeissä ja hain pakastimesta mansikoita ja pullollisen mehua sulamaan. Tuumin pyöräyttää aamiaiselle rahkasta ja mansikoista jonkunmoisen juoman. En ole oikein perillä milloin voi puhua smoothiesta ja milloin ei, joten jääköön juoma nimeämättä. Sulatin väkivalloin purkillisen mansikkaa mikroaaltouunissa, siivosin roiskeet uunista ja surautin mikserissä kaksi purkkia rahkaa, purkillisen melko lämmintä mansikkaa ja lorauksen hunajaa tasaiseksi juomaksi. Sitä tuli vain niin nirkosen vähän, että lisäsin kannuun kolmisen desiä maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä hieman. Sitten tein älykääpiösti, kaadoin juoman kannusta kannuun. Kai sen olisi voinut kuskata mikserin kannussakin pihalle kuvattavaksi ja kaataa siitä suoraan laseihin? Mutta ei, tiskiä piti vaan tehdä.

Etsin aamulla ohjetta marsipaanille ja luumuille ja kuin tilauksesta sellainen löytyi Look what I made-blogista. Minäpä sitten sommittelin tällaisen kakun. Jäin hieman miettimään kyllä taikinan rakennetta ja määrää verrattuna luumujen määrään, mutta kerrankin tottelin ohjetta kirjaimellisesti. Kakkuun meni:

• 100 g pehmeää voita
• 100 g raastettua marsipaania
• 100 g sokeria
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g vehnäjauhoja
• 25 g maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta (paljohkosti?)
• 1 kg luumuja (minulla oli 750g rasiallinen ja siitäkin jäi ainakin kolmasosa mahtumatta kakkuun)

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja raastoin marsipaanin karkeaksi raasteeksi suoraan kulhoon. Mittasin mukaan pehmeän voin, suolan ja sokerin. Eri astiaan mittasin jauhot, leivinjauheen ja maissitärkkelyksen. Pilkoin luumut kahdeksaan lohkoon. Vatkasin ensin hetken aikaa marsipaania, voita ja sokeria, jonka jälkeen lisäsin mukaan ensin vaniljauutteen ja sitten kananmunan kerrallaan. Lopuksi kippasin sekaan jauhot, jonka jälkeen sekoitin taikinan mahdollisimman vähällä sotkemisella tasaiseksi. Vuorasin keskikokoisen lasisen uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pienehkön taikinan vuokaan. Asettelin luumulohkot taikinan päälle. Lohkoja jäi aika paljon. Arvelen niitä menneen korkeintaan 500 g. 

Paistoin kakkua ensin noin 40 minuuttia. Puolivälissä kävin kurkkaamassa uuniin ja huomasin luumujen kadonneen kokonaan. Joko ne lähtivät lätkimään tai hukkuivat taikinaan, yhtään pientä pilkahdusta ei näkynyt pinnalla. Paistoin kakkua kaikkiaan noin 50 minuuttia ennen kuin kakkutikkuun ei tarttunut enää yhtään taikinaa. Peitin loppupuolella kakun leivinpaperiarkilla, ettei pinta tummuisi liikaa. Minulle tuli mieleeni, että tein kesällä samantapaisen kakun, johon huolella valitsemani kirsikat katosivat yhtälailla ja muutenkin kakku oli jotenkin erikoinen. Tämänpäiväinen näytti sitten kuitenkin suht nätiltä paloiksi leikattuna ja maistuikin kivalta, vaikka hukutinkin kauniinväriset luumulohkot kokonaan. Söimme kakkua jälkiruokana jäätelön ja luumuhillolusikallisen kanssa. 

Lopuista luumuista keitin pikahillon. Olen alkanut tehdä tällaisia yhden purkin hilloja ja marmeladeja milloin mistäkin mitä minulla on vain vähän varastoissani. Sellaiset purkilliset tulevat äkkiä syötyä, eikä niitä löydy sitten enää kahden vuoden päästä jääkaapista, jolloin kukaan muista enää mitä purkeissa on. Laitoin luumulohkot pieneen kattilaan ja sirottelin päälle noin desin verran hillosokeria. Lisäsin mukaan tilkan vettä ja konjakkia. Keittelin hilloa noin puoli tuntia, kunnes melkein kaikki lohkot olivat hajonneet punaiseksi soseeksi. Kaadoin kuuman hillon desinfioituun purkkiin. 

Savulohen lopun piilotin pieniin lehtitaikinanyytteihin. Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen osaan. Asettelin kunkin palan yhteen nurkkaan pienen nokareen fetaa ja lohta. Taitoin taikinan kolmioksi ja painelin reunat yhteen. Koska löysin jääkaapista purkinlopun kaupallista luumusosetta, tein muutaman joulutortunkin. Taisivat olla varhaisimmat vuosiin. Pojat onnistuivat polttamaan kielensä, kun maistoivat yhdet pian uunista ottamisen jälkeen.

Eilistä naudan ulkofilettä käytimme quesadilloihin. Leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi ja raastoin pari nimetöntä juustopalaa. Silppusin hieman tomaatteja ja sipulia ja etsin jääkaapista guacamolen.

Kuumensin ison paistinpannun ja laitoin sille yhden tortillan kerrallaan. Minusta on helpompi tehdä quesadillat niin, että laitan täytteitä puolelle tortillasta ja käännän sitten toisen puolen päälle. Kääntäminen on helpompaa, kuin täyspyöreän kahdesta tortillasta tehdyn. Sirottelin täyteaineksia kohtuudella ja taitoin tyhjän osan päälle. Painelin hieman paistinlastalla, että juusto alkaisi sulaa. Hetken kuluttua käänsin tortillan isolla lastalla ja paistoin hetken aikaa toistakin puolta. Nostin puolikuun mallisen quesadillan leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen osaan. Valmistin näitä niin monta, kuin täytteitä riitti.

Lopulta unohdin käyttää esikeitettyjä maisseja mihinkään, eikä salsapurkkia löytynytkään kuin tyhjänä kierrätyslaatikossa. Sain kuitenkin jääkaapista monta rasiaa ja purkkia pois, samoin pakastimesta, saimme vatsat täyteen ja saatoimme alkaa valmistautua illan elokuvaan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Tähdenlentomaksimi!

näillekin pitää piakkoin keksiä käyttöä

Tänään on mahdollista nähdä tähdenlentomaksimi, mutta vain täällä meidän tontillamme, ei edes tarvitse odottaa pimeäntuloa. Kyseessä eivät ole Perseidit, vaan yritykseni käyttää pois tähteitä ja vanhenemassa olevia raaka-aineita jääkaapista ja muista varastoistamme. Käsittelyyni pääsevät päivän aikana seuraavat ainekset:

• puolikas pötkö marsipaania, ollut pakastimessa Pohjanmaan blogimiitistä asti
• rasiallinen armoa-anovia luumuja, "syökää meidät", ne huutavat sydäntäsärkevästi
• eilisen uunissa paistetun ulkofileen loppu
• päivämääräuhanalaiset tortillalätyt
• puoli purkkia salsakastiketta ja vähän guacamolea (tunnustan, kaupasta ostettua vihreää limaa)
• erinäisiä juustokannikoita
• 2 esikeitettyä maissintähkää, jäänyt grillauskaudelta
• noin 100 g savulohta
• muutama lehtitaikinalevy, voivat olla kuivettuneita, pitää katsastaa vieläkö kelpaavat
• kaksi purkkia maitorahkaa

Mitähän näistä keksisi? Jotain pientä ajatuksentynkää minulla on, mutta ensiksi minun pitää mennä uittamaan itseni järvessä. Jos olen onnekas, järvessä on jo jäähileitä! Sinne jäävät väsymykset, kolotukset, harmitukset ja tilalle tulee mukavia väristyksiä, pientä puistatusta ja palelua. Palelu pistää minuun vauhtia, pitää puuhata jotain, että palelu lakkaa. Siihen paleluun eivät villasukat ja sohva auta juuri lainkaan. Olen kyllä kokeillut. 

Eilinen elokuva oli loistava. Olen vieläkin suu auki ja silmät kiinni (täytyi sulkea silmät enimpien räiskeiden ajaksi). Tänään katsomme tämän. Olen ennenkin maininnut miten elokuvat ketjuttuvat, tiedättehän, kun katsoo yhden, pitää nähdä heti toinenkin ja sitten vielä yksi. Onneksi huomenna alkaa Solsidanin neljäs kausi ja Siltakin tulee, joten pääsemme pohjoismaisin voimin irti Tarantinosta ennen kuin koko setti on taas katsottu.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Kokkisodan rauhansopimus

Makeat osuudet kokkisodassani valmistuivat iltapäivällä ja samaan aikaan multitouhusin suolaisten parissa. Näytin varmasti sekopäiseltä hääriessäni kolmen, neljän asian parissa yhtä aikaa. Välillä räpläsin padilta ohjeita ja heti, kun käteni olivat jossain taikinassa, meni nettiradioni tilaan, jonka voisi  välttää maksamalla muutamia taaloja, tai sitten etsiä kanavan uudelleen. 

Mozzarellapallosen käyttämistä varten päädyin kaivelemaan pakastinta torttutaikinalevyjen toivossa. Ja olihan siellä yksi paketti vielä, vähän olivat levyt jäähileisiä, mutta rapsuttelin hileet pois ja laitoin kaikki kuusi levyä leivinpaperille sulamaan. Jääkaapissa oli myös paketti prosciuttoa (siinä toinen, jatkuvasti väärin kirjoittamani nimi), josta otin kaksi isoa viipaletta. Jaoin ne pienempiin suikaleisiin. Viipaloin mozzarellan ja kuivailin juustoa hieman. Pilkoin talouden ainokaisen tomaatin ja otin siitä märän keskustan siemenineen pois, sillä en tahtonut paistosteni vettyvän uuniin menoa odotellessaan. Viilsin kevyesti taikinalevyjen reunoille raamit, jotta taikina nousisi hieman uunissa reunoiltaan. Asetin keskelle taikinapaloja kinkkusuikaleet, sen päälle tomaattikuutioita ja revin mozzarellaviipaleet pikkuhitusiksi. Hieman tuoretta basilikaa, pyöräytys mustapippuria, muutama tippa oliiviöljyä ja peiteltynä viileään odottamaan paistamisen hetkeä. Vinkkejä tähän systeemiin otin täältä.

Nyt oli jäljellä enää ricotta, manchego ja puolikas sitruuna. Niiden päänmenoksi tein kesäkurpistalettusia, joihin osviittaa hain täältä. Tarvitsin:

• 2 pientä kesäkurpitsaa, paino yhteensä noin 400 g
• 1 purkki ricottaa
• 1 dl vettä
• 1 dl vehnäjauhoa
• 1 kananmuna
• n. 50 g juustoraastetta (manchegoa)
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria

Raastoin kaksi pientä kesäkurpitsaa raasteeksi, jonka kumosin juustokankaalle. Muodostin kankaasta pienen pallosen ja puristin kesäkurpitsan nestettä pois kankaan läpi niin paljon kuin saatoin. Keräsin raastesilpun odottamaan kulhoon. Toiseen kulhoon keräsin jauhon, veden ja kananmunan ja sekoitin ne tahnamaiseksi seokseksi. Lisäsin sitten ricotan ja juustoraasteen. Lopuksi mukaan pääsivät silputut kevätsipulit ja kesäkurpitsaraaste. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla ja paistoin pienen koepalan. Siinä vaiheessa kaipasin enemmän suolaa ja pippuria. Paistoin lettusia voin ja öljyn seoksessa muutaman minuutin puoleltaan. Juuri pannulta otetut olivat rapeapintaisia ja kypsiä, mutta päällekkäin pinottuna lämpövuoassa ne hieman pehmenivät, mutta erinomaiseen makuun sekään ei vaikuttanut. Käytin ricottaa suhteessa enemmän, kuin alkuperäisessä ohjeessa, joten se saattoi vaikuttaa lettusten pehmeyteen.

Eiliseltä tortilla-aterialta jäi vähän sitä sun tätä. Olin kerännyt samaan rasiaan kaikki vihannekset ja niitä käytin nyt tsatziki-muunnelmaan. Keräsin kyllä joukosta pois salaatin ja ananaksen, sillä aivan hullunrohkeaksi en ryhtynyt. Sekoitin pienessä kulhossa muutaman ison lusikallisen turkkilaista jogurttia, lusikallisen valkosipulimurskaa, kaljun sitruunan viimeisen puolikkaan mehun ja lirauksen oliiviöljyä. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, sekä basilika- ja oreganolehdillä. Viimeiseksi sekoitin mukaan pieneksi silputut kurkku-, tomaatti- ja paprikapalat. Eivät ne siellä armoa huutanet, eikä meidän tarvitse tästä mitään erityisesti kreikkalaisille kertoa. Kesäkurpitsalettusten kanssa tämä valkoinen kastike maistui hyvin.

Viimeiseksi paistoin samaan aikaan lettusten kanssa mozzarellapiiraat, kuumensin uunin 225 asteeseen ja pidin pellillistä uunissa noin 15 minuuttia, kunnes juusto kupli lupaavasti ja taikinan kulmat alkoivat uhkaavasti tummua. Ei näittenkään kanssa jääty ihmettelemään.

Ehkäpä kenenkään muun jääkaapissa ei muhi tällaisia kokkisodan aineksia, mutta jos kuitenkin muhii, haastan teidät samanlaiseen siivousoperaatioon. Palkintona on hyvä mieli, hyvä ruoka ja päätös olla taas järkevämpi ruokatalouden hallitsija!

Sitten vielä tunnustusosasto: Ihan ensimmäisenä tein aamulla tuulihattuja, joihin piti tulla mascarpone-ricottatäyte. Kaksi purnukkaa yhdellä iskulla! Kaikki meni hyvin siihen asti, että avasin uuninluukun.  Luukku lipesi kädestäni ja tärähti kiinni. Sitten otin hatut pois uunista ja ne samantien lässähtivät. Maistoin niitä hetkisen kuluttua, kypsä reuna oli todella hyvänmakuinen, mutta keskellä oli raakaa. Onneksi en ollut vielä valmistanut täytettä, vaan muutin suunnitelmiani. Postaan mainion ohjeen sitten, kun saan tuulihatut onnistumaan.

Tunnustus numero 2. Vaikka käytin monta tuotetta jääkaapista pois, se ei suinkaan tarkoita, ettei meillä olisi jääkaapissa niin mascarponea kuin mozzarellaakin. Käytin vain vanhimmat pois. Katumusharjoitukset jatkuvat.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Väliaikatietoja keittiörintamalta

On kyllä harmillista, että innostun puuhailemaan kaikenlaista vasta viime hetkellä. Nyt jos olisi se ensimmäinen kuudesta vapaapäivästä, mitä kaikkea saisinkaan aikaan? En juuri mitään, sillä ensin laiskottelisin viisi päivää. Tänään olen kuitenkin saanut paljon aikaan, esimerkiksi kolme suttaista, kenties kokonaan pilalle mennyttä keittiöpyyhettä, yhden sotkuisen essun ja silti myös paitani likaiseksi, kaksi pussia roskia ja kaksi koneellista tiskiä. Kyllä nainen on tehokas, kun vain haluaa!

Minulla oli siis aamulla tuhottavanani:

• 2 x 250 g purkkia maitorahkaa (toinen purkki vielä ujosteli ryhmäkuvaa, mutta "onnekseni" löysin sen)
• 1 purkki mascarponea
• 1 purkki ricottaa
• puolikas appelsiini
• kalju sitruuna
• pala juustoa, jonka arvelen olleen manchegoa ( on muuten lukemattomia tapoja kirjoittaa juuston nimi väärin, olen kokeillut jo vaikka mitä)
• 2 rasiaa vadelmia 
• 1 pallo buffalomozzarellaa

Nyt kaikki ja vähän muutakin on sijoitettu edelleen, osa on jo valmiina, osa pitää vielä paistaa. On ollut hauska käyttää keittiöluovuutta. Vadelmien piti päätyä vatsaan vasta kuumennuksen jälkeen, joten käytin toisen rasiallisen piirakkaan, jollaista tein jo viime keväänä. Vaihdoin bulgarian jogurtin maitorahkaan ja se toimi oikein hyvin. Kaljusta sitruunasta käytin puolikkaan mehun taikinaa piristämään.

Tomusokeri tekee aina tunteen, etten saa selvää onko kuva terävä vai ei!

Jälkiruokaosastolla jatkaakseni käytin seuraavaan omastapäästä-marjavaahtoon lisää maitotuotteita. Siihen sain tuhottua toisen rasiallisen vadelmia, joita pikkuisen pahoinpitelin kauhalla ja lämmitin hetkisen kattilassa sokerilusikallisen kera. Jääkaapissa oli myös kyykyssä rasiallinen sulaa mansikkasurvosta, joten senkin oli aika sanoa hei hei ja päätyä kulhoon. Jos meillä jostain ei ole puute, niin kermasta. Sitä oli aamulla neljä täyttä purkkia ja kaksi vajaata (!). Toinen vajaista oli pilalla, mutta toinen vielä käyttökelpoinen, joten vatkasin noin 2 dl kermaa vaahdoksi. Otti muuten tuskallisen pitkän aikaa, ainakin kolmen country-kappaleen verran. 

Paakkuja välttääkseni vatkasin myös rasiallisen (sen ujon) maitorahkaa tasaiseksi ja lisäsin kermavaahtoon. Samalla tavoin kuritin mascarponea ennen kuin sekin pääsi muitten maitotuotteiden seuraan. Sekoitin kaikki tasaiseksi. Puristin appelsiinin puolikkaasta mehut mukaan ja lisäsin mansikat ja vadelmat. Maistelin makeutta ja vähänhän sitä tarvittiin lisää, siivilöin tomusokeria mukaan noin pari ruokalusikallista. Sittenpä tämä käänteiskevyt herkku olikin jo valmista lusikoitavaksi annoskuppeihin. Paahdoin niiden päälle mantelilastuja, vaikka ne näyttävätkin jonniin verran valkosipulilastuilta. 

Tässä vaiheessa loppusijoitusta odottivat vielä juustopala, puolikas sitruunaa, ricotta ja mozzarella. Mitä niille tapahtui, kerron illempana päivällisen ja harrastusreissun jälkeen.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Yhden naisen kokkisota jääkaappia vastaan

Tänään on minun pitkän viikonloppuni viimeinen päivä, tällainen arkisunnuntai. Ajattelin kurkistaa hieman pitemmällä katseella jääkaappiin ja kerätä esille raaka-aineet, jotka ovat vaativat pikaista hyödyntämistä. Tasan kello 9 avasin jääkaapin iloisella mielellä.

Kolme varttia myöhemmin en ollut niinkään iloinen. Siivosin jääkaapista sellaisen määrän pilaantunutta tai antiikkista ruokaa, että naamani punaisuus tuskin ennen huomista hälvenee. Ei vähiten sen vuoksi, miten vaatimattomin  henkilökohtaisin ponnistuksin olen ollut mukana Nälkä voidaan voittaa-kampanjassa. Ehkäpä tässä oli nyt tämän kevään läpsäys poskelle ja ryhdistäytymisen paikka! 

Jos tästä jotain positiivista hakemalla hakee, niin enpä ollut tiennyt, miten monenlaista hometta voikaan purkkeihin muodostua! Aivan ilmiselvästi omatekemäni hillot ja marmeladit kannattaa käyttää vähän pikemmin, sillä säilöntätaidoissani on vielä parantamisen varaa. 

Itsensäruoskimistuokion jälkeen nostin ehtoopuolella, mutta vielä elossa olevat raaka-aineet kuistille ryhmäkuvaan. Olen jossain vaiheessa ilmiselvästi kaipaillut Italiaan enemmänkin, mikäli purnukoihin on uskominen. Ja olen taas ostanut ulkomaisia vadelmia, anteeksi kaikki, koko universumi. Nyt ne sentään eivät vielä ole homeessa. 

Nyt kaivaudun sohvan nurkkaan teekupponen ulottuvillani ja alan metsästää sopivia ohjeita noille aineksille ja palaan tuotoksiin myöhemmin. Sanottakoon, että sitruunan onneton olomuoto johtuu siitä, että olen raastanut sen kuoren joku päivä sitten ruokaan ja puolikalju hedelmäraukka odottaa lopullista iskua.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.