Pitkästä aika sifonit käytössä

Huomatkaa, pöytäliina on vaihtunut!

Etsiessään jotain muuta keittiössä Antti osui laatikkoon, jossa on sifonipullojen kaasupatruunoita. Hän kysyi, että voisiko piakkoin olla taas jotain ruokaa, jossa tarvitaan sifonia. Ajatus jäi takaraivooni, tai minne se nyt aivoissa yleensä jääkään ja eilen toteutin teemaa oikein kahden sifonipullon voimin. CampaKeittiössä oli enemmän pipertämistä kuin aikoihin, mutta se oli mukavaa, joskin todella paljon tiskiä tuottavaa. Onneksi toiveen esittänyt oli kölvinä kaiken aikaa ja kun päästiin syömään oli tiskaamatta tai sijoittelematta astianpesukoneeseen vain sifonipullot ja paistinpannu. 

Porkkana- ja perunaespuma paistetun siian kanssa kahdelle

Porkkanaespuma

• 2 suurta porkkanaa
• vettä keittämiseen
• 2 pienehköä kevätsipulia 
• iso nokare voita
• 1 dl kermaa
• 0,5  dl punaista maitoa
• suolaa ja pippuria

Laitoin ensin suureen kattilaan vettä ja siihen sirkulaattorin lämmitään vettä 70° C-asteeseen, tässä oli tarkoitus pitää sifonipullot lämpimänä kalan paistamisen ajan tarjoiluhetkeen asti. 

Otin esille kaksi sifonipulloa (minulla on 2,5 dl ja 5 dl vetoiset pullot) ja niihin kannet, tiivisteet, keittosuulakkeet, kahvat ja kaasupatruunat. 

Kuorin porkkanat ja keitin ne kypsiksi kattilassa. Silppusin kevätsipulit paloiksi ja kun porkkanapalat olivat kypsiä, kumosin ne yhdessä sipulisilpun kanssa blenderin kuumuutta kestävään kannuun. Lisäsin kannuun ison palasen voita (en nyt mittaillut kauhean tarkasti, ainakin 50 g siinä oli, rasva on oleellista vaahdon tekemisessä), kerman ja maidon, sekä suolaa ja pippuria noin summittaisesti sopiva määrä. Kannuun kansi päälle ja surruuttelua, kunnes porkkanamassa oli tasaista. Se tulee olla noin amerikkalaisten pannukakkujen taikinan paksuista. Maistelin  ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria, sekä pikkuisen vielä maitoa. Taas annoin koneen tehdä työnsä, oli tarkoitus saada todella tasaista, sileää velliä. Pippurikin niin olemattomiin kuin mahdollista. 

Kun kone oli tehnyt työnsä parhaansa mukaan, siivilöin massan erittäin tiheän siivilän kautta samaan kattilaan, jossa olin keittänyt porkkanat. Siivilään jäi vielä jonkun verran pippuria muruina, siivilän on tarkoitus poimia pois kaikki sellainen aines, joka voisi juuttua sifonin suulakkeeseen ja tukkia sen. 

Kuumensin tasaisen massan kattilassa ja kaadoin sen sitten pienempään sifonipulloon, sitä tuli juuri sopivasti 2,5 dl. Ei pidä ylitäyttää pulloa, että kaasu mahtuu kuohkeuttamaan sisällön. Laitoin tiivisteen pullon kanteen, kiersin paikalleen keittosuulakkeen ja kiersin kannen pulloon tiukasti, ei mitenkään yltiöpiukkaan, mutta kunnolla. Sitten laitoin patruunan kahvaan pyöreä pää edellä ja kiersin kahvan pulloon. Kuului suhaus, joka lupaa kaasun karanneen patruunasta pulloon, pullon pinta kuumenee hetkessä, kannattaa varautua keittiöliinalla tai patakintaalla. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Tein pikkuisen koepursotuksen pullosta lautaselle, tulos oli tasaista kuohkeaa vaahtoa. Nostin pullon kuumaan veteen kahvastaan kattilan reunaan odottamaan ja pysymään lämpimänä. 

Perunaespuma

• 6 keskikokoista puikulaperunaa
• iso palanen voita (noin 80 g)
• 1 dl kermaa 
• 0,5 dl punaista maitoa
• suolaa ja pippuria

Samalla kun kuorin porkkanat, kuorin myös perunat ja kypsensin ne höyrykattilassa palasina. Kun ne alkoivat olla kypsiä, laitoin liekin kattilan alla aivan pienimmälle siksi aikaa, kun valmistin ensin porkkanaespuman. Sen tultua valmiiksi, puhdistin käyttämäni tiheän siivilän, sillä tarvitsisin sitä myös perunan kanssa. 

Perunaespumaa ei tehdä blenderissä, se voisi liisteröittää perunan, jos se sattuisi olemaan sellaista lajiketta, joka helposti liisteröityy. Piti oikein tarkistaa aiemmasta postauksesta, kuinka perunan kanssa toimitaan, en ollut tehnyt perunaespumaa aikoihin. 

En nytkään kauhean tarkkaan mittaillut ainesosia, kunhan kokeillen etenin. Kypsensin siis perunat samaan aikaan porkkanoiden kanssa omassa kattilassaan ja kun porkkanahässäkkä oli ohi, jatkoin perunoiden parissa. Laitoin metallikulhon pohjalle ensin voita paloina ja puristin kypsät perunapalat perunapuristimen läpi perunalumeksi, se on sellaista kuohkeaa, hienoa "raastetta", joka hajoaa nuolijalla jo aivan atomeiksi, ei tarvita sähkövatkainta. Kun tehdään kohtuukokoista muusia, perunapuristin on oiva vekotin, takaa sileän muusin. Useammalle kuin neljälle en alkaisi puristamaan perunaa muusia varten, silloin käyttäisin vatkainta. 

Kun peruna oli puristettu voinokareiden päälle, kiersin myllyistä suolaa ja pippuria mukaan ja ensin pikkuisen kermaan ja maitoa. Sekoitin nuolijalla ja lisäsin kermaa ja maitoa sen verran, että tulos oli taas amerikkalaisten pannukakkujen taikinan vahvuista massaa. Maistelin suolan ja pippurin. Tämänkin massan siivilöin sillä ylen tiheällä siivilällä kattilaan ja siivilään jäi aika paljon pippurimuruja, ne kun eivät tässä tapauksessa olleet mukana blenderissä. Makuaan ne olivat jo luovuttaneet massaan. 

Kuumensin perunamassan kattilassa ja kun se oli kuumaa, kaadoin sen suurempaan sifonipulloon, jonka suljin samaan tapaan kuin pienemmän pullon. Ravistin ja kokeilin perunaespumaakin koekeon lautaselle. Rakenne oli oikea, joten pullo sitten vain kahvastaan kuumaan veteen kattilaan odottamaan. 

Jos massa ei olisi onnistunut kummassakaan pullossa, olisin ollut hieman pulassa, sillä pulloissa olisi ollut kyllä kaasu, mutta suutin olisi ollut tukossa jostain pippurihipusta (näin on käynyt) enkä ole varma, miten pullon saa auki ilman, että sisältö roiskuu sinne tänne. Muistaakseni teimme tössimiskerralla niin, että menimme ulos tyhjentämään pullon ja sisältö roiskui siellä pitkin poikin. Tästä syystä on erittäin tärkeää, ettei sifoniin laiteta mitään sattumia. 

Siika pannulla

• 200 g nahallista siikafilettä
• voita
• suolaa ja pippuria
• raastettua sitruunankuorta

Kun lisäkkeet olivat lämpöhauteessa odottamassa, otin kalan paistettavaksi. Kala oli kahdessa aika eri kokoisessa palassa, joten leikkasin ne kummatkin puoliksi ja paistoin kalan neljänä palana, joten kumpikin sai kaksi vähän erikokoista palaa, mutta noin yhtä paljon kalaa kuitenkin. Tai siis vähän, tämä oli nuukailuostos. 

Poistin fileistä pari sormituntumalla löytynyttä ruotoa ja vähän rasvaa reunoilta. Kuumensin pannun ja laitoin sille noin 2 rkl voita. Kun voin kuohu asettui ja väri muuttua ruskeaksi, nostin suolalla ja pippurilla  maustetut kalapalat nahkapuoli alas päin pannulle. Olikin hyvä, että puolitin palat, sillä ne olivat aika hauraita kääntövaiheessa, isommat olisin todennäköisesti rikkonut. Paistoin nahkapuolia noin 3 minuuttia ja käänsin palaset. Paistoin toista puolta noin minuutin, siikafileet olivat hyvin ohuita. Raastoin päälle sitruunankuorta. 

Asettelu

Otin lautaset valmiiksi ja nostin sifonipullon kerrallaan vedestä keittiöliinalla suojatuin käsin, kuivasin pullon pintaa sen verran, ettei lautasille valunut vettä. Pursotin kummastakin pullosta lautasille pyörylät espumaa. Antti siivosi roiskeet.

Nostin päälle kaksi palaa siikaa nahkapuoli ylöspäin ja lusikoin pinnalle pikkuisen paahtunutta voita pannulta. Koristelin herneenversoilla, koska niitä oli, vaikka se onkin hieman rossoa. 

Ai että oli hyvää! Porkkanaespumassa oli hento kevätsipulin maku ja peruna maistui vain omalle itselleen, jotenkin hyvin hienostuneesti. Siian nahka oli syömärapeaa ja paistotulos, vaikka itse sanonkin, aivan tismalleen oikea, vahingossa toki. Tämä oli sellainen tyytyväisyysruoka, kaikesta siitä tiskistä huolimatta! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni ohjeet-välilehdelle, koska sieltä itse parhaiten löydän miten homma pitääkään hoitaa ja myös ne vaaran- ja kompastuksen paikat. 

Päivän elokuvaosuus vaihtui lennosta, sillä emme viitsineetkään katsoa ensimmäistä valintaamme. Sillä oli muutama etukäteen puoltava seikka, sen oli ohjannut Ethan Hawke ja se kertoi countrysta, mutta emme silti jaksaneet katsoa sitä. Kyse oli Areenassa tällä hetkellä olevasta elokuvasta Blaze, joka kertoo out law-countrymuusikosta, jonka oikea nimi oli Michael Fuller. Olimme ensin katsoneet niin ikään Areenassa nyt olevan dokumentin hänestä ja se oikeastaan riitti, elokuva tuntui olevan liian samanlainen kuin dokumentti. Mutta mielenkiintoinen mies tämä 39-vuotiaana ammutuksi tullut renttupuolen countrymuusikko oli. Hän joko itse tössi mahdolliset läpilyönnin mahdollisuutensa tai sitten oli vain mahdottoman huono-onninen. Blazea katsoimme noin 20 minuuttia, joten se ei pääse listalleni. 

Illan varsinaiseksi elokuvaksi valikoitui omasta kokoelmasta sitten hauska Space Cowboys, sitä kyllä kuvaillaan sanoilla adventure drama film. Onhan se sitäkin, mutta enemmän se on hauska alkupuolensa ansiosta, silloin kun avaruuseläkeläiset vielä touhuavat maan pinnalla. Elokuva on vuodelta 2000 ja sen ohjasi ja yhtä neljästä pääosasta näytteli Clint Eastwood. Muita kolmea kaverusta esittävät Tommy Lee Jones, James Garner ja Donald Sutherland. He olivat elokuvan tekemisen aikaan 70 (Clint), 54 (Tommy Lee, herranen aika!) 72 (James) ja 64 (Donald). Oikeasti Tommy Lee olisi ollut liian poikanen tuohon joukkoon, mutta ei nyt anneta realismin pilata hauskuutta. 

Vaikka elokuva on ihan höpsö, niin se on silti hauska ja viihdyttävä, eikä se tule koko aikaa telkkarista, joten siihen ei ole kyllästynyt. En vain meinaa voida sulattaa sitä, että James Cromwell on tuhmiksen roolissa tai ainakin semituhmiksen, hän kuuluu elokuvaan The Queen sanomaan Elisabetille, että annahan tilaa, Kaaliseni. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Kaksi on enemmän kuin yksi

Sous vide-kokkailut ovat olleet vuoden ajan aika pinnalla keittiössämme. On ollut hauska kokeilla erilaisia raaka-aineita tasalämpökypsennyksellä ja monen onnistumisen ja muutaman totaalisen floppaamisen jälkeen olen valmis sanomaan, että sous vide on ihan järkevä menetelmä kotikeittiössäkin, eikä mitenkään ylihifistelevä homma. Jos minua joku tässä harmitti oli se, että kokonaista ateriaa ei ollut mahdollista tehdä, sillä liha ja vihannekset vaativat niin eri lämpötilan kypsyäkseen. Sehän tarkoitti sitten sitä, että nettikaupoista metsästyi meille toinen sous vide-laite. 

Tämän uuden tötterön merkki on Steba ja se kehuu olevansa saksalainen. En ole vielä tutustunut sen merkin verkkosivuihin, Sansairen sivut ovat oikein hyvät ja siellä on paljon ruokaohjeita ja tietoa ruoan valmistamisesta tällä menetelmällä.

Lauantain päivällisen muodostivat naudan sisäfilepihvit, muutama erilainen kasvis sous vide-menetelmällä ja perunaespuma. Espuma on espanjaa ja tarkoittaa vaahtoa. Se ei ole kuitenkaan sellaista kuplaista vellivaahtoa, jota ravintoloissa vierastan, vaan ilmavaa, hyvin sileää pyremaista vaahtoa. Kokeilin tehdä perunaespumaa jo viikko sitten, mutta siitä tuli täydellinen epäonnistuminen, eikä massa päässyt (onneksi) edes sifoniin asti, vaan kompostiin jo sitä ennen. Käytin nimittäin väärää perunalajiketta ja sain aikaan semmoisen liisterin, että olisipa ollut kätevää, jos olisi juuri ollut tapetointihommia. Ei ollut ja älysin keskeyttää homman ja kokeilla perunaespumaa uudelleen jauhoisella perunalla. 

Naudan sisäfilepihvit sous vide

• 1-2 pihviä syöjää kohden riippuen fileen paksuudesta ja ruokailijoitten nälästä/ahneudesta
• suolaa ja pippuria
• voita viimeistelypaistamiseen

Minulla oli pakastettua naudan sisäfilettä, josta Antti sahasi päivän tarpeeseen sopivan palan lihan paloitteluun varatulla sahalla. Sulatin lihapalan ja leikkasin siitä pihvejä. Olimme juuri lukeneet edellisiltana, että pihvejä voi kypsentää enemmänkin kuin kerralla tarvitsee, kunhan pihvit heti jäähdyttää vakuumipussissaan ja sitten myöhemmin lihan pitäisi olla ihan ok kunnossa useiden päivien ajan. Saapa nähdä. Valmistelin kaikkiaan 7 pienehköä pihviä tasalämpökypsennykseen. Kun liha oli sulaa, kuivasin pihvejä paperilla ja ripottelin niiden pinnalle suolaa ja pippuria. Suljin lihapalat vakumointikoneella kypsennyksen kestäviin muovipusseihin, yhden pihvin kuhunkin pussiin. 

Kun ruoka-aika alkoi lähestyä, kuumensin vettä suuressa kattilassa Sansairella 55 asteeseen ja laitoin pihvipussit veteen. 55 astetta vastaa ymmärtääkseni medium miinus-kypsyyttä, tai ihan aavistuksen enemmän. Olin leikannut pihvit noin 3-4 sentin paksuuteen. Pihvit olivat 55 asteessa noin 90 minuuttia.

Kasviksia sous vide

• 1 suuri punasipuli
• 2 yksikyntistä valkosipulia
• palanen fenkolia
• 1 suurehko porkkana
• pikkuisen voita
• suolaa ja pippuria

Kuorin sipulin ja halkaisin sen kahteen osaan kannasta huippuun. Ripotin leikkuupinnoille suolaa ja pippuria ja tälläsin niille pikkupalat voita. Suljin puolikkaat vakuumiin. Olisin voinut varmaan laittaa molemmat palat samaan pussiin, mutta en kumminkaan laittanut. 

Porkkanan kuorin ja halkaisin pitkittäin kahteen pitkulaiseen palaan, nekin maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla, mutta maltilla. Sisustin niidenkin pussin pienellä voinokareella. 

Fenkoli oli just sillä rajalla, että pian se olisi ollut pilalla, trimmasin kehnot osat pois ja jäljelle jäi kaksi pientä palaa, jotka vakumoin samoin maustein kuin muutkin veggiet. Valkosipulit kuorin, halkaisin ja vakumoin.  Kuumensin Steba-tötteröllä veden toisessa kattilassa 85 asteeseen ja laitoin pussit veteen. 

Sekä lihan, että kasvisten oli määrä olla vedessä noin 90 minuuttia, jonka jälkeen ne olisivat sopivan kypsiä. Sen jälkeen olisi aikaa noin 3-4 tuntia, jonka aikana ruoka ei menisi suuntaan eikä toiseen vesihauteessa, mutta jossain vaiheessa rakenne alkaisi kyllä muuttua jonkunlaiseen muussautumisen suuntaan. Tätä en ole kokeillut. 

Perunaespuma sifonilla

• 300 g jauhoista perunaa
• 1,5 dl maitoa
• 0,5 dl kermaa
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan raastettu kuori
• pippuria
• suolaa
• muskottipähkinää
• tuoretta rosmariinia
• 1 kaasupatruuna

Ohje oli hieman epälooginen. Siinä puhuttiin oliiviöljystä, mutta ei missä vaiheessa se laitettaisiin. Käytin voita. En laittanut perunalisäkkeeseen lainkaan valkosipulia, koska sitä oli jo kasvislisäkkeenä. Kuorin perunat ja punnitsin ne. Arvelin, että onkohan viitisen perunaa noin 300 g ja minua nauratti, kun vaaka näytti 299 grammaa viidennen perunan jälkeen. 

Kypsensin perunat paloina vedessä ja kaadoin kypsät palat siivilään. Kuumensin samassa kattilassa maidon yhdessä rosmariinin, suolan, pippurin, sitruunankuoren ja muskottipähkinän kanssa. Lisäsin mukaan kerman. Puristin mukaan kuumaan liemeen perunat perunalumipuristimella. Sekoitin massan tasaiseksi. Se oli löysän vellin vahvuista. Maistelin ja lisäsin vielä suolaa. Siivilöin massan oikein tiheällä siivilällä, jonka Antti hommasi minulle, kun marmatin, ettei meillä ole tarpeeksi tiheää siivilää. No nyt on. 

EDIT 24.1. Näköjään minäkin olin epälooginen, unohdin mainita, että lisäsin voin sinne kuumaan maitoon ja perunalumeen.

Jätin massan kattilaan odottamaan ruoka-aikaa. Olisin voinut tehdä sen valmiiksi asti sifoniin, jos olisin käyttänyt sen heti, tai jos sous vide-kattiloissani olisi ollut noin 75 asteinen vesi, olisin voinut laittaa pullon sinne pysymään lämpimänä. Olen lukenut, että pulloa ei pitäisi pitää 75 astetta kuumemmassa vedessä. 

Juuri ennen kuin aloimme syödä, tein espuman valmiiksi. Kuumensin massan kattilassa sekoitellen sitä pohjia myöten ja kaadoin sen kuumana sifonipulloon. Laitoin pullon kannen tiivisteen kunnolla paikalleen ja laitoin kannen tiiviisti kiinni. Käänsin kaasupatruunan kiinni kahvassa ja kaasu pääsi oikealla tavalla pullon sisälle. Ravistin pulloa muutaman kerran rivakasti ja käänsin patruunakahvan irti. Laitoin tilalle metallisen tulpan. Nostin pullon pihvienkypsennyskattilaan, jossa veden lämpötila oli 55 astetta. Siellä se odotti sen aikaa, että viimeistelin aterian muut osat.

Annosten sommittelu

Ensin kuumensin paistinpannun kuumaksi ja laitoin sille pari hyvänkokoista nokaretta voita. Otin pannun kuumetessa neljä pientä pihvipussia pois vesihauteesta ja aukaisin pussit. Asetin pihvit talouspaperin päälle ja taputtelin niiden pinnat kuiviksi. Kun pannu oli kuuma, nostin pihvit pannulle saamaan viimeistelypinnan. 

Pihvien ollessa pannulla Antti avasi kasvispussit ja asettelin porkkanaa, sipulia, fenkolia ja valkosipulia lautasille. Kun pihvit olivat saaneet molemmille puolille hyvän paistopinnan, nostin ne lautaselle (kaksi folion alle odottamaan) ja lopuksi otin sifonin vesihauteesta patakintaalla suojatuin käsin. Kuivasin pullon pinnan ja ravistin pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Kokeilin pikkuastiaan ensin millaista jälkeä pullosta tulee ja se oli  juuri sellaista samettia, kuin pitikin, joten tein annoksiin muutaman täplän ilmavaa perunavaahtoa. Nostin vielä pihveille ohuet viipaleet maustevoita.

Kaikki aterian osat olivat kyllä niin hyvin onnistuneet, että olin aivan onnessani. Pihvin kypsyys oli aivan optimaalinen, kasvikset kypsiä, mutta napakoita rakenteeltaan. Perunaespuma oli ilmavaa, sileää ja niin hyvää, että söimme sitä enemmän kuin tavallisesti syömme perunaa aterialla. Olisi kiva, jos saisin rakenteen vielä pysymään korkeampana, nyt vaahto laskeutuu aika pian matalaksi läikäksi. ehkä hieman enemmän voita, tai lämmitetty lautanen auttaisi. En koskaan muista lämmittää lautasia, vaikka minulla on ihan sitä varten vempelekin. Etenkin punasipulin ja fenkolin rakenne oli ihastuttava ja kaikkiaan koko ateria oli mainio. 

Aterian jälkeen otimme loput pihvipussit pois vesihauteesta. Laitoimme suureen kattilaan isoja jääpaloja ja kylmää vettä ja upotimme pussit jääveteen jäähtymään nopeasti. Noin 20 minuutin kuluttua otimme pussit vedestä ja laitoimme ne jääkaapin nollalaatikkoon odottamaan seuraavaa päivää. Saa nähdä miten ne kestävät tämän ja onko pihvi vielä syötävää uudelleen lämmityksen jälkeen. Pitää vielä varmistaa, että tehdäänkö lämmitys pannulla vai miten. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide- ja Sifoni-välilehdille, joille kerään aiheisiin liittyvät postaukset.