Kirsikkaclafoutis

Minulla oli mielikuva, että olisin tehnyt clafoutis-nimistä ranskalaista paistosta, nimenomaan kirsikoista, joskus blogin alkuvuosina. Blogin ainoa clafoutis oli vuodelta 2012, muttei Tour de Francen aikaan, vaan aikaisemmin keväällä huhtikuussa. Ilmeisesti muistini on huononemassa, kun en muista kaikki yli 2000 postausta aivan oikein. 

Nyt tein kirsikkaclafoutisin Pardon your French-blogin ohjeella, jota pienensin hieman laveasti puoleen sopimaan pieneen valurautapannuuni. 

Kirsikkaclafoutis Tour de Francen päätöspäivänä

• 26 kirsikkaa
• nokare voita paistinpannun voitelemiseen
• 1,5 dl punaista maitoa
• 75 g sokeria
• 2 pientä kananmunaa
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• 1 rkl Kirschwasser-viinaa
• ripaus suolaa
• 30 g vehnäjauhoja

Otin kirsikoista kivet pois ja voitelin pienen valurautapannun. Kuumensin uunin 175 asteeseen. Sekoitin taikinan ainekset, kananmunat, sokerin, maidon, vaniljatahnan, suolan ja jauhot sekä lirauksen Kirschwasseria tasaiseksi taikinaksi. Asettelin kirsikat pannun pohjalle ja kaadoin taikinan päälle. Paistoin clafoutista  noin 45 minuuttia. Se sai jäähtyä rauhassa huoneenlämpöön ja nautimme sen iltasella samppanjan kera, kun Tour de Francen viimeistä etappia ajattiin. 

Kuten hyvin tiedetään, kokonaiskilpailun kärkeä ei uhata tällä seremoniallisella päätösetapilla, mutta maaliin pitää toki kaikkien ajaa. Lopussa oli sitten se kirimiesten huippuhetki, jokainen sprintteri tahtoisi voittaa Champs-Élyséellä. Tänä vuonna se nopein oli Jordi Meeus (ikinä kuullukkaa).  Tästä alkaa haastetauko ennen vuoden viimeistä osuutta, Espanjassa ajettavaa La Vueltaa. Se kilpailu alkaa 26.8.2023. Silloin olemme matkalla, joten kokkaan espanjalaisittain mobileolosuhteissa sen minkä kykenen. Tänään juuri saimme tietää, että Tourin voittaja Jonas Vingegaard osallistuu myös Vueltaan, sepä onkin mielenkiintoista, sillä myös Primoz Roglic samasta tallista ajaa Vueltan. Jännää!

Pain perdu avec compote de cerices et basilic

Minä en edelleenkään osaa ranskaa, mutta saan selkoa siitä, että tässä on kyse köyhistäritareista ja kirsikka-basilikakompotista. Löysin ohjeen Rachel Khoon kirjasta The Little Paris Kitchen. Meillä oli pullaa, ostimme sitä alkuviikosta Kurusta kun poikkesimme Kursulainen Oy:n leipomolla Kemijärven ja Sallan välillä. Pulla alkoi olla nyt juuri sopivaa ritaroitavaksi ja kirsikoita ja basilikaa hankittiin tätä tilaisuutta varten. 

Kirsikka-basilikakompotti ja köyhät ritarit

Kirsikka-basilikakompotti

• kaksi kaupan kauhallista kirsikoita (arvioin, että noin 200 g)
• kymmenkunta basilikanlehteä
• sokeria (aika vähän, koska varastoni ovat pienet)
• 2 rkl konjakkia (oma lisäykseni)

Ritarit

• 4 viipaletta lettipullaa
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa
• ripaus vaniljatomusokeria
• 1 rkl voita

Poistin kirsikoista kivet ja keitin puolitettuja kirsikoita sokerissa ja konjakissa noin vartin verran. Laitoin muutaman kiehumisminuutin jälkeen basilikanlehdet kattilaan ja annoin niiden luovuttaa makuaan muodostuvaan liemeen. Laitoin liekin kattilan alta pois noin 20 minuutin kuluttua ja jätin kompotin jäähtymään. 

Leikkasin lettipullasta neljä viipaletta ja sekoitin pienessä rasiassa maidon, kananmunan ja vaniljasokerin tasaiseksi liemeksi. Kuumensin pannulla voita ja kastoin pullaviipaleet munamaitoon. Paistoin viipaleita muutamia minuutteja molemmin puolin.

Annokseen asettelin köyhänritarin ja tupsuttelin siihen päälle vaniljatomusokeria. Nostelin lusikalla kirsikoita ritarin päälle ja samoin muutaman pienen lusikallisen keitinlientä. Ai, että oli hyvä jälkkäri, niin ranskalainen niin ranskalainen. Loput kirsikat syömme huomenna aamulla jogurtin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas kissanpäivät meillä Mark Cavendishin kannattajilla, vaikkei sitä meinaa uskoakaan, niin  hän todella voitti jo neljännen etapin tässä kisassa. Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Simon Yates joutui keskeyttämään, mikä on ikävää. Kisa kallistuu loppupuolelleen, mutta minulle tämä asetelma kelpaa oikein mainiosti. 

Leipäjuustoa ja eläviäkuvia

Olemme olleet ahkeria ja reippaita, kaikki joulun marmeladit ja suklaat on syöty, piparkakkuja on hieman jäljellä. Pieni juustokakkukin on tuhottu. Sen enempää jälkiruokaosastoa ei ollutkaan. Eilen tein pikkuruisen jälkkärin iltasella, kun jääkaappia tutkaillessani (takaseinä yhä näkyy!) huomasin siellä palasen leipäjuustoa. Nimenomaan leipäjuustoa, ei juustoleipää, herranen aika. Narskujuusto ehkä juuri ja juuri menee. Samalla ovenavauksella huomasin ystävältä saamamme joululahjan, purkin kirsikkahilloa. Loppu on sitten historiaa. Lipsahtipa mahtipontiseksi. Ehkä loppu oli vain nopea jälkiruoka kahdelle. 

Leipäjuustoa ja kirsikkahilloa

• palanen leipäjuustoa (noin 150 g)
• 0.5 dl kermaa
• kanelia
• 1 tl fariinisokerin ja valkoisen sokerin seosta
• 0,5 dl kermaa
• kanelia
• 1 tl fariinisokerin ja valkoisen sokerin seosta
• kirsikkahilloa

Leikkasin leipäjuuston epämuotoisiin paloihin ja sommittelin ne airfryerin pinnoitetun vuoan pohjalle. Kaadoin päälle puolisen desiä kermaa ja ripotin pinnalle hieman sokeria ja kanelia. Nostin vuoan varovasti airfryerin koriin ja laitoin vekottimen 200 asteeseen kymmeneksi minuutiksi. Sinä aikana kerma alkoi nätisti kuohua, pysyen kuitenkin vuoassa ja juusto pehmetä. 

Vatkasin toisen puolikkaan desin kermaa vaahdoksi ja maustoin sen kanelilla ja sokerilla. Kun juusto näytti sopivan paistuneelta, nostin vuoan varovasti läikyttämättä pois korista ja jaoin pehmeän sitkaiksi käyneet juustopalat annosastioihin. Päälle lusikoin kirsikkahilloa, kermavaahtoa ja tupsautin pinnalle vielä pikkuisen kanelia. Juuri sopiva pikkuinen jälkiruoka ennen illan elokuvia. 

Meillä on menossa pitkittyneet elokuvajuhlat, joissa olemme lähinnä uusintakatselleet omien varastojemme elokuvia, sellaisia joita emme ole vuosiin katsoneet. Eilen oli vuorossa kaksi brittiklassikkoa, vuoden 1994 Neljät häät ja yhdet hautajaiset ja sitten vuoden 2001 Bridget Jonesin päiväkirja. Jälkimmäisen minä osaan ulkoa, mutta Antti muisteli nähneensä sen kerran aikaisemmin, eikä tämä toinenkaan kerta ollut kuulema paha. Arvostan. 

Nyt minä sitten kiltisti lupaan katsoa vaikka sen Alienin. Se on kyllä sanottava, että Bridget Jones kirvelee silmiä joiltakin osin enemmän takamuksen puristeluineen ja muine nykysilmään sopimattomine kohtineen, mutta muuten sekin on kestänyt aikaa melkoisen hyvin. Ja jotenkin kivan kotikutoista vaihetta elettiin vielä 90-luvulla, monen näyttelijän hampaat olivat vielä peribrittiläiseen tyyliin sikin sokin suussa, vaikka sittemmin samoilla ihmisillä (staroiksi nousseilla) on jo pitkään ollut suussa suorat amerikkalegot. Notting Hill kuuluu tähän samaan settiin ja se katsotaan, kunhan tässä vähän ehtii hengähtää.

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Yövuoron jälkeen

Mitä järkevä ihminen tekee tultuaan kotiin yövuorosta hiljaiseen taloon? Syö vähän aamiaista, pesee hampaat, pukee päälle pyjaman ja menee nukkumaan. Selkeästi nyt ei puhuta minusta, ei suinkaan. En vain malta mennä nukkumaan yövuoron jälkeen ennen kuin joskus iltapäivällä tai alkuillasta ennen seuraavaa yövuoroa. Sohvalla on mukava ottaa iltapäiväkoomat, mutta niistä ei ole kovin kiva herätä.

Näin Liemessä-blogissa houkuttelevan näköisen kirsikkasmoothien joku päivä sitten ja muistin nyt, että minullahan on muutama kirsikka. Samassa lokerossa oli muutama mansikkakin elävien kirjoissa. Halusin hieman smoothieta ennen kuin en menisi nukkumaan! 

Marjainen smoothie jääkaapin aarteista

• kymmenkunta kirsikkaa
• saman verran mansikoita
• pieni rasiallinen pensasmustikoita
• iso loraus hunajaa
• noin 2 dl kefiiriä 
• noin 4 dl turkkilaista jogurttia

Kefiiripurkissa oli enää vain vähän, jogurttipurkissa vähän enemmän, käytin purkit loppuun, piimää meillä ei ollutkaan, joten sitä en voinut Jennin ohjeesta apinoida. Postin kirsikoista kivet ja mansikoista kannat. Kumosin marjat tehosekoittimen kannuun ja lurittelin päälle kunnolla hunajaa. Surruutin ensin marjoja hetkisen ja lisäsin sitten mukaan kefiiripurkin ja jogurtin loput. Annoin tehosekoittimen tehdä hommansa. Pudottelin puolet mustikoista isosuisen lasipullon pohjalle ja kaadoin sitten päälle smoothien. Lopuksi vielä lisäsin sattumiksi loput mustikat. Olipa hyvää ja raikasta, ei olisi haitannut vaikka olisin laittanut hunajaa vielä vähän enemmänkin. 

Tuunauksen tuunaus - kahvi-suklaa-kirsikkakakku

Hätähousun kahviliköörini vaati käyttämistä, siis muutakin kuin maistelua. Olin ajatellut laittaa sitä taatelikakkuun, mutta sitten muistin puolikkaan purkin Maraschino-kirsikoita jääkaapissani. Minulla oli jo uusi purkki hankittuna, joten vajaan saattoi huoleti käyttää. Niitä voi muuten ostaa ainakin Hella & Herkku-liikkeestä Museokadulta, suosittelen lämpimästi, mikäli ette pelkää pahanlaatuista koukuttumista niin kauppaan kuin kirsikoihinkin. 

Etsiskelin sitten kakkuohjetta, jossa olisi kahvia ja johon voisi upottaa kirsikoita ja sellaisen sovellettavaksi löysin googlehaulla mistäpä muualta kuin Soulkitchen-blogista, ohje on kirjattu sinne vuonna 2012 ja minäkin olen siellä mukana kommentoimassa, mitenkäs muuten. Muunsin ohjeen maidottomaksi ja lisäsin hieman aineksia, mutta mittasuhteet ovat samat, kuten kakkuleivonnassa täytyy olla, kutakuinkin tarkasti.

Kahvi-suklaa-kirsikkakakku

• 200 g maidotonta rasvaa
• 2 dl sokeria (käytiin vaaleaa ruokosokeria)
• 3 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta *
• 100 g maidotonta suklaata pilkottuna
• 2 rkl kaakaota (ohjeessa oli 2 tl) 
• 1 dl kookosmaitoa (ohjeessa maitoa)
• 0,5 dl kahvilikööriä (espresson tilalta)
• puoli purkkia Maraschino-kirsikoita valutettuna *

*-merkityt omia lisäyksiäni

Kuumenna uuni 160 asteeseen kiertoilmalla tai 175 asteeseen ilman kiertoa. Valmistele rengasvuoka, mikäli se tarvitsee voitelua ja jauhottamista. Minä käytin silikonivuokaa tällä kertaa. 

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, kaakao ja vaniljajauhe keskenään ja yhdistä vaahtoon. Lisää mukaan kookosmaito ja kahvilikööri ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääntele mukaan nuolijalla suklaasilppu ja kirsikat. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla noin 50 minuutin kohdalla ja jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Anna jäähtyä vuoassa noin vartin verran ennen kuin kumoat kakun.

Tunnustan, etten taaskaan malttanut odottaa riittävän kauan ja kakun yksi osa tarttui vuokaan, sillä suklaa oli vielä sulaa kakun sisällä. Sain palan kuitenkin soviteltua kakkuun takaisin ja rajasin kuvan ovelahkosti niin, ettei se näy, mikä oli täysinturhaa, kun nyt tunnustin asian. Olkaa te siis malttavaisempia ja odottakaa, että kakku jäähtyy ja suklaa jähmettyy! 

Järkyttävän hyvät pikkuleivät

Elokuussa meillä oli ilo olla paikalla, kun Mari Moilasen Syötäviä vietäviä-kirja julkaistiin. Saimme kirjan mukaamme tuosta mukavasta tilaisuudesta ja tänään kokeilin siitä ensimmäistä ohjetta. Vähän minä menin muuntelemaan, koska jauhovarastossani ei ollutkaan spelttijauhoja. Olin ihan varma, että olisi, mutta ne löytynevät vasta huomenissa, kun pikkuleivät on jo syöty. Noita ei nimittäin jää mihinkään vietäväksi. 

Toinen muutokseni oli lisätä taikinaan marachinokirsikoita, sillä niitä minulla oli ollut jo pitkään, ostin sen Hella & Herkku-kaupasta jo aikoja sitten. Tästä taikinasta tuli 21 isoa pikkuleipää. Vai pientä isoleipää? Ihan miten vain. Ai niin, lisäsin minä kananmunienkin määrää yhdellä, sillä varastoni kananmunat olivat ihan kamalan pieniä. Melkein piti olla suurennuslasi niitä etsiessä. 

Suklaa-kirsikkacookiet

• 200 g voita
• 3 dl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja (piti olla täysjyväspelttijauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa (piti olla 2 tl)
• 3 kananmunaa (piti olla 2)
• maito- ja valkosuklaanappeja pari pussinpohjaa (piti olla 3,5-4 dl rouhittua suklaata, eri värejä)
• 1 dl marachinokirsikoita (ei pitänyt olla, sorry)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla (200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan vehnäjauhot, joissa on mukana leivinjauhe, suola ja vanilja ja lopulta pyöräyttele sekaan suklaanapit ja kirsikat. Taikina on melko tönkköä, mutta siitä on helppo pyöritellä palloja. Jätä kunnon välit pallojen väliin. Minä laitoin 9 palloa toiselle pellille ja toiselle 12, eivätkä ne levahtaneet toisiinsa kiinni. Paista pikkuleipiä noin 13-15 minuuttia ja otettuasi ne pois uunista, paina ne kuumina lastalla litteämmiksi. Jäähdytä ja syö! 

Aivan älyttömän hyviä pikkuleipiä. Olen syönyt vasta pari, vielä ei kohdalle ole osunut kirsikkasattumaa, mutta onnistun varmasti sellaisenkin saamaan. Kerrankin on hyvä, että Antilla on iltavuoro. 

Kiitos Mari mainiosta kirjasta! Joulun lähestyessä sen ajankohtaisuus vain paranee. 

Aika kuivan leivän kaupitsee

Talouden työssäkäyvälle järjestyi ylimääräinen vapaapäivä tänään ja siksi olenkin elänyt lauantaissa jo aamu seitsemästä asti. Aamiaiselle istahdimme kuitenkin vasta yhdentoista maissa, sillä vapaapäivän aamuina ei saa olla kiire. Ellei siis ole hoppu jonnekin, nyt ei ollut. Halusin jotain ranskalaiseen viittaavaa aamiaista ja keittiössä pyöriessäni huomasin täysin hengettömäksi kuivaneen patonginpätkän leipäpussissa. Ei se ollut alunalkaenkaan hyvä patonki, siksi sitä ei syötykään kokonaan. Mutta siitä se oli hyvä, että se vain kuivui aivan kalikaksi, eikä viitsinyt homehtua. Siitäpä minä sitten tein meille aamiaiseksi minikokoisia köyhiä ritareita, fiinimmin french toastia. Sain samalla kulumaan loppuun eilisen kirsikkakastikkeen ja liian ohueksi jääneen vaniljavanukkaan kastikkeena senkin. 

French toast vanhasta leivästä

• kuivaa patonkia sen verran kuin sitä nyt sattuu olemaan, meillä 2/3 täysin kuivanutta patonkia
• maitoa 
• kananmuna
• ripaus sokeria
• pikkuisen vaniljatangosta raastettua murua
• hilloa, marjakastiketta tai mitä nyt haluatkin lisäkkeeksi
• jäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljakastiketta

Sekoita laakeassa astiassa maito ja kananmuna tasaiseksi, maidon määrä riippuu siitä, kuinka kuivaa leipä on ja kuinka paljon paloja on kostutettavaksi. Lisää maitoa, jos se meinaa käydä vähiin. Lisää seokseen vähän sokeria ja vaniljaa. Leikkaa patonki tai muu vaaleahko leipä noin 2 cm pätkiin. Laita kunnon nokare voita pannulle ja pannu kuumenemaan. Asettele patonginpalat maitoseokseen ja anna niiden imeä nestettä hetken aikaa, käännä palat toisin päin. Tunnustele paloja hieman, ovatko ne vettyneet maidosta sopivasti, ei liikaa, ettei niistä tule mössöisiä. Paista paloja voissa molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin värinen. 

Minä asettelin toastit isolle lautaselle, lusikoin päälle kirsikkakastiketta ja kaadoin vielä päälle pikkuiset kupilliset vaniljavanukasta, jotka jäivät eiliseltä jälkiruoalta. Ne olivat vaniljakastikkeeksi sopivan paksuista. Olisin voinut liottaa paloja ihan pikkuisen pitemmän aikaa, minuutin tai kaksi, kuoriosa oli hieman sitkasta, mutta keskusta sopivan pehmeää ja onhan meillä hampaat suussa, joilla pureksia. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeinen etappi, numero 19 ajetaan tänään vuoristoisissa maisemissa, lähetys Eurosportilta alkaa jo klo 13. Siinä voi olla enää kenenkään mahdotonta saavuttaa Chris Froome etumatkaa kokonaiskilpailussa. Minulta tahtoo mennä mielenkiinto kisoihin, jos ne ratkeavat liian aikaisin, paitsi ei tietenkään silloin, jos suosikkini johtaa. 

Joku tykkää tämän kesän sadosta tontillamme

Vaniljavanukas kirsikkakastikkeella

Tänään meillä oli jo ties monettako kertaa savustettua kalaa päivällisellä, Muurikan sähkösavustin on ollut mukavan helppo käyttää ja aivan kelvollista savukalaa sillä saa aikaan. Asiaa enemmän hipsteröivät lienevät eri mieltä, mutta ei se haittaa. Jälkiruokana meillä oli vaniljavanukkaan ja kastikkeen välimuoto, jonka tein samalla ohjeella kuin muutama päivä sitten suklaavanukkaan, mutta nyt vaihtaen tumman suklaan tilalle valkosuklaata. Kirsikkakastike oli vanukkaan ohella päivän ranskalaisuus ja sen ohjeen otin löyhästi täältä. 

Vaniljavanukas kolmelle

• 1,5 dl valkosuklaanappeja (vähemmän olisi ollut parempi)
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 dl kermaa
• 2 rkl sokeria
• 3 kananmunan keltuaista
• 1 rkl konjakkia
•  ripaus vaniljatankoa raastettuna

Kirsikkakastike

• 3 dl kirsikoita
• 3 rkl vettä
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl konjakkia
• ripaus vaniljatankoa raastettuna
• puolikkaan sitruunan mehu

Vaniljavanukasta varten mittasin valkosuklaanapit blenderin kannuun. Olisi piisannut vähemmänkin, vaikkapa 0,75 dl. Mittasin maidon, kerman, konjakin, sokerin, vaniljan ja keltuaiset paksupohjaiseen kattilaan ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Aloi kuumentaa seosta lähelle kiehumispistettä. Saatoin joko jättää kastikkeen hieman alle parhaa sakeutumisasteen tai sitten valkosuklaa ei toimi yhtä hyvin kuin tumma suklaa. Kaadoin kuuman seoksen blenderiin ja sekoitin tasaiseksi, suklaa suli kuumaan kastikkeeseen. Jaoin kastikkeen annoskulhoihin ja laitoin ne jääkaappiin hyytymään. 

Kirsikkakastiketta varten otin kirsikoista kivet pois käyttäen vinkkiä, jonka luin Kokit ja potit-blogista. Käytin lasipulloa, jossa oli pyöreäreunainen pullonsuu, laitoin aina kirsikan kerrallaan pullon suulle ja painoin kiven kirsikan läpi puisella syömäpuikolla. Kivi putosi pulloon ja sotkua tuli paljon vähemmän kuin muilla kivenpoistomenetelmillä, joita ole kokeillut. Kivet sai pois pullosta laittamalla sinne hieman vettä ja hölskyttelemällä pulloa alassuin. Kiitos vinkistä!

Laitoin paksupohjaiseen kattilaan kirsikat, sokerin, veden, konjakin ja vaniljan ja keittelin seosta noin 15-20 minuuttia, jonka aikana neste ensin lisääntyi, mutta sitten kiehui kokoon ja sakeni. En käyttänyt vihjeohjeessa ollutta maissitärkkelystä, sillä en halunnut rakenteesta kiisselimäistä. Jätin sattumaisen kastikkeen jäähtymään. 

Vanukas ei hyytynyt niin hyvin kuin toivoin, mutta oikein hyvän makuista se oli, joskin sillä rajalla, että olisi ollut liian makeaa. Kirpeänmakea kirsikkakastike sopi vanukkaan kaveriksi oikein hyvin. 

Tour de Francen 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jossa Froome jälleen ajoi etapin voittoon ja lisäsi kokonaiskilpailun johtoaan. Alkaa tämä Tour olla taputeltu. 

Kirsikkapaistos - torta di ciliegie

Kokeilin heti tuoreeltaan toistakin ohjetta Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Ostin eilen vähän kirsikoita ja niille oli kirjassa sopiva jälkiruokaohje. Koska olimme tänään kahden kesken päivällisaikaan, puolitin ohjeen. Alle kirjaan ohjeen kirjan mukaisesti.

Torta di ciliegie - kirsikkapaistos

• 1 l (noin 600 g kirsikoita)
• 160 g mantelijauhetta
• 1 dl vehnäjauhoa
• 1 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 0,5 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 kananmuna
• 2 keltuaista
• 50 g sulatettua voita
• 3,5 dl maitoa
• 2 valkuaista vaahdotettuna
• tomusokeria

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele vuoka (noin 30 senttinen). Poista kirsikoista kivet ja levittele kirsikat vuoan pohjalle. Sulata voi ja sekoita keskenään mantelijauhe, vehnäjauho, sokeri, vaniljasokeria, suola ja leivinjauhe. Lisää mukaan kananmuna ja erotellut keltuaiset, maito ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset ja lisää ne käännellen mukaan taikinaan. Kaada taikina vuokaan kirsikoiden päälle. Paista uunissa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanvärinen. Jäähdytä hieman ja sirottele päälle tomusokeria, tarjoa tuoreiden kirsikoiden kanssa, kenties vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

Epäilin hieman tätä jälkiruokaa, sillä se vaikutti niin samanlaiselta kuin ranskalainen clafoutis, josta en erityisesti pidän sen pannukakkumaisen rakenteen vuoksi. Tässä paistoksessa oli mantelijauheen ansiosta (?) hieman kakkumaisempi rakenne ja pidin siitä melko paljon. Kahvin kanssa kyllä maistui! Kahden ohjeen ja kirjan selailun perusteella uskallan kyllä suositella tätä keittokirjaa muillekin. Muutamissa ohjeissa on harmillisia typoja, useita samassa ohjeessa, mutta sellaisia en huomannut, jotka vaikuttaisivat ohjeiden toteuttamiseen. Kirjan kuvat ovat kauniita ja tarinat Vittorio Gianninin suvusta ja lapsuudesta ovat kiehtovia. 

Katsoimme jälleen pyöräilyä tallenteelta. Iloksemme nykyinen tallentimemme toimii mainiosti, samoin se, että Giro-lähetyksiä edeltää ja seuraa Giro-ekstralähetykset. Niinpä niitä tapauksia ei ole ollut, että lähetysaika ja sitä myöten tallennus olisi loppunut siinä vaiheessa, kun maaliin on 3 km. Giro d'Italian 18. etappi oli suorastaan tuskallisen pitkä, 240 km. Ykkösenä ehti maaliin Matteo Trentin, hän jekutti loistavasti Moreno Moserin. Aivan upea loppu tälle etapille! Kokonaiskilpailua johtaa Steven Kruijswijk pinkissä paidassa. Jäljellä on kaksi kovaa vuorietappia ja sunnuntainen seremoniallinen päätösetappi. Huomiselle on olemassa lumivaara, sillä etapin reitti kulkee korkealle vuoristoon. Toivotaan, ettei lumi aiheuta ongelmia.

Engl hed vai taateli?

Kysyin Opiskelijalta tärkeän jouluaiheisen kysymyksen sosiaalisen median kautta. Hän tietysti tiesi heti, mitä tarkoitan ja vastasi, että molemmat. Sen minä taas tiesin jo etukäteen. Niinpä eilen oli englantilaisen hedelmä- ja taatelikakuhkojen leivontapäivä. Nämä kakut muuttuvat vuosi vuodelta jonnekin suuntaan, tai palaavat kohti alkuperäistä, mutta tuunausten jälkeen niitä ei voi kovin perinteisiksi sanoa. 

Ei enää niin englantilainen hedelmäkakku

• 1 rasia punaisia cocktailkirsikoita (rakastan niiden esanssisuutta)
• 1 rasia keltaisia sukaatteja
• 1 rasia vihreitä sukaatteja
• 1 pieni pussi saksanpähkinöitä (tai macademioita tai muita tykkäämiäsi pähkinöitä)
• 50 g pieniä tummia suklaanappeja
• 3 rkl limoncelloa (löytyi korkkaamaton pullo jääkaapista)
• 200 g pehmeää voita
• 2 dl vaaleaa ruokosokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljatahnaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl kermaa 
• tomusokeria ja liraus limoncelloa kuorrutteeseen

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen, voitele ja jauhota suurehko rengasvuoka, tai muu mieluisa kakkuvuoka. Minä jauhotan aina vain vehnäjauholla, sillä en pidä korppujauhon tuomasta karkeammasta pinnasta.
2. Sekoita sukaatit, kirsikat ja pähkinät hyvin keskenään ja lorauta päälle limoncelloa, tai muuta viunaa mielesi mukaan, tai jätä alkoholi pois, ellet tykkää. Jätä hieman maustumaan siksi aikaa, kun teet taikinan ja uuni kuumenee.
3. Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita niihin leivinjauhe.
4. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja vaniljatahna pehmeäksi vaaleaksi vaahdoksi.
5. Lisää kananmuna kerrallaan voi-sokerivaahtoon. Jos seos osoittaa juoksettumisen merkkejä, lisää siihen lusikallinen venhäjauhoja.
6. Lisää mukaan jauhot ja kerma, sekoita taikina tasaiseksi, vältä liikaa vatkaamista, ettei taikinasta tule sitkeää.
7. Kääntele maustetut hedelmät ja pähkinät taikinaan ja lisää myös suklaanapit mukaan. 
8. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan, tasoita pinta ja tee siihen pienoinen painauma keskelle, ettei kakun keskiosa nousisi paistamisen aikana liian pulleaksi. 
9. Paista kakkua uunin keskiosassa noin tunti, minun olisi pitänyt ottaa kakku pois uunista hieman aikaisemmin, sen pinnasta tuli tummahko, mutta hyvin maukas. Ulkonäkö hieman kärsi. Kurkkaa sinä kakkuasi viimeistään kolmen vartin kohdalla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. 
10. Anna kakun jäähtyä vuoassa 15-30 minuuttia ja kumoa kakku lautaselle. 
11. Sekoita tomusokeria ja pieni tilkka limoncelloa (tai vettä tai sitruunamehua) ja tee siitä valutettava kuorrute kakun päälle peittämään tummahkoa pintaa, jos paistoit kakkua aavistuksen liian pitkään, kuten minä. Tai muutenkin, jos tykkäät kuorruttaa kakkusi.

Taatelikakkua olen tuunaillut aikaisempina blogaanijouluina, niin halusin tehdä nytkin. Olin jo katsonut valmiiksi englantilaisen sticky toffeepuddingin, mutta luovuin siitä, sillä se pitäisi syödä suoraan uunista, eikä siihen nyt ollut mahdollisuutta. Niinpä yhdistelin edellisvuosien tuunauksiani ja lisäsin vielä yhden ainesosan. 

Taatelikakku, jossa yhdistyy edellisten vuosien tuunaukset

• 200 g pehmeitä kivettömiä taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl muscovadosokeria
• 1 dl valkoista sokeria
• 1 dl espressoa
• 0,5 dl konjakkia
• 50 g suklaanappeja
• 1 tl vaniljatahnaa
• 200 g voita
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 kananmunaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele suurehko kakkuvuoka voitelemalla se huolellisesti ja jauhottamalla se vehnäjauholla. Minä käytin silikonivuokaa, koska pidän siitä, että taatelikakun pinta kiiltävä ja kliininen, sitä ei tarvitse/pidä voidella eikä jauhottaa.
2. Pilko taatelit muutamiin paloihin. Jos käytät kovaa taatelipalikkaa, silppua se melko pieniin paloihin, ettei mukaan vain pääse taatelinkiven palasia, ne ovat tosi kovia puraista ja niitä on joskus  mukana näissä palikkamuotoon pakatuissa taateleissa.
3. Mittaa kattilaan sokerit ja vesi, lisää taatelit. Keittele seosta noin puoli tuntia, kunnes taatelit ovat soseutuneet. Lisää vettä, jos se meinaa käydä vähiin. 
4. Lisää kattilaan voi kuutioina, espresso, konjakki, suklaa ja vaniljauute. Sekoittele hyvin miedolla lämmöllä, kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet seokseen. Jätä jäähtymään noin vartiksi.
5. Mittaa vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe ja ruokasooda. 
6. Kun tuunattu taatelisose on hieman jäähtynyt, sekoita siihen kananmunat ja vehnäjauho nuolijalla, voit tehdä sen kattilassa suoraan, säästyt leivontakulhon tiskaamiselta. 
7. Kaavi taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta, tee keskelle pieni painauma estämään kakun keskustan liiallista kohoamista. 
8. Paista uunin keskiosassa noin tunti, tällä kertaa minun kakkuni oli kypsä 50 minuutin kohdalla.
9. Jäähdytä kakkua vuoassa noin puoli tuntia ja kumoa.

Myöhemmin kysyn Opiskelijalta sosiaalisen media kautta, että joko? Hän vastaa, että käy. Siispä menen hakemaan hänet joulunviettoon. Nuoripari saapuu myös käymään, joten Campakeittiön pöydän ääreen jouluaterialle asettuu kokonainen perhe.

Alpe d'Huez, Tampere ja mantelinen kirsikkapiirakka

Me olemme karanneet hetkeksi Tampereelle, siellä on menossa Tammerfest-niminen tapahtuma, josta bongasimme uuden lempiorkesterini keikan. Muistattehan, miten Kammenpyörittäjä on siedätyshoitanut minua Eläkeläisten musiikin pariin ja ilmeisesti hoito on onnistunut erittäin hyvin, sillä ehdotin itse tätä kulttuurimatkaa Tampereelle. Voinee siis sanoa, että ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse. 

Harmillista, että näinkin merkittävä kulttuuritapahtuma sattui samalle päivälle, kuin Tour de Francen 18. etappi, jota olimme innolla odottaneet. Kovat mäkietapit ovat aina niin jännittäviä. Onneksi Eurosportin lähetyksen tallentaminen on mahdollista, joten katsomme huomenna kotiin palattuamme, mitä kisassa tapahtuikaan. 

Tein jo muutama päivä sitten ranskalaistyyppistä kirsikkapiirasta, jonka postaamista pihtasin aina tälle päivälle. Löysin ohjeen siihen tästä blogista. Sain jollain mutkikkaalla tavalla google-käännettyä ohjetta sen verran, että selvisin valmistamisesta, mutta tuo linkkiä klikkaamalla pääsee alkuperäiseen ranskankieliseen postaukseen. 

• 350 g kirsikoita
• 180 g jauhettua mantelia
• 40 g maissijauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 250 g ricottaa (käytin kermaviilipurkin loput + turkkilaista jogurttia)
• 5 cl Amarettoa
• 1 tl vaniljauutetta (käytin reilumman lorauksen)

Kammenpyörittäjä poisti kirsikoista siemenet. Minä olin kuvitellut, että sama laite, jolla otetaan oliiveista kivet, sopisi kirsikoillekin. Kyllä se jotenkuten toimikin, mutta pitäisi olla joku oma vekotin ilmeisesti. Kuumensin uunin 160 asteeseen. Mittasin jauhetun mantelin, maissijauhon ja leivinjauheen isoon kulhoon ja sekoitin ne keskenään. Toisessa kulhossa vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi ja yhdistin niihin maitotuotteet, Amareton ja vaniljauutteen. Sekoitin jauhot vaahtoon ja pyöräyttelin taikinan tasaiseksi. Lopuksi kääntelin kirsikat joukkoon ja levitin taikinan lasiseen neliskanttiseen vuokaan, jonka oli vuorannut leivinpaperilla. Paistoin piirakkaa noin 55 minuuttia ja vielä viisi minuuttia olisi voinut olla paikallaan. Perhe oli joko tavalliseen tapaan kohtelias ja kiltti leivonnaista kehuessaan, tai sitten minun suuni oli hieman tuohesta, en ihastunut valtavasti tähän piirakkaan.