Coq Au Vin Rosé

CampaSimpukassa on tätä päivää ennen kaksi kukkoa viinissä-postausta. Ensimmäisen tein jo blogin ensimmäisenä kesänä ja toisen 11 vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla tein ruoan punaviiniin ja toisella kerralla valkoviiniin, eikä kummallakaan kerralla padassa ollut kukkoa. Niinpä nyt olikin sitten luonnollinen jatkumo näin vuosikymmen myöhemmin käyttää roseviiniä, eikä vieläkään kukkoa ollut padassa. Otin vinkkejä ruokaan täältä, mutta tein aikalailla kuten itse tahdoin. Tällä kertaa minulla oli broilerin sisäfileitä, ei nahkaa eikä luuta. 

Coq Au Vin Rosé – roseviinibroileria

• 3 viipaletta pekonia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 uudensadon hoikkaa sipulia varsineen
• 4 kynttä valkosipulia
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 8 broilerin sisäfilettä
• suolaaa ja pippuria
• 2 rkl konjakkia
• 3 dl kuivaa roséviiniä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• iso nippu tuoretta timjamia

Aloitin leikkaamalla pekonin pieniin suikaleisiin, kuorin porkkanan ja viipaloin sen pieniin paloihin. Kuorin sipuleitten ja valkosipuleitten uloimmat kuoret ja leikkelin sipulit paloihin, mutta valkosipulinkynnet jätin kokonaisiksi. Leikkasin sienet puoliksi. 

Pintamaustoin broilerinfileet suolalla ja pippurilla. Kuumensin paistinpannua ja laitoin pekonipalat paistumaan. Hetken päästä lisäsin pannulle hieman öljyä ja voita ja lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit, porkkanat ja sienet. Sekoittelin ja annoin kaikkien ainesten paistua noin 10 minuuttia. 

Kumosin ainekset pannulta lautaselle ja lisäsin pannulle hieman öljyä ja paistoin broileripalojen pintoja molemmilta puolilta muutaman minuuttia. Kaadoin pannulle konjakin ja kun se oli hieman kiehunut kokoon, lisäsin viinin ja kasvisfondin. Palautin kasvis-pekoniseoksen pannulle ja sekoittelin taas. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että ainekset olivat sopivasti melkein nesteen peitossa. Nostin pinnalle nipun timjamia ja laitoin pannun ylle kannen. 

Annoin ruoan kypsyä melko miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia ja otin sitten kannen pois. Maistelin lientä ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria. Lisäsin hieman vauhtia pannun alle ja annoin liemen vielä hieman kiehua pois. 

Sivukkeena oli persiljaperunoita. Keitin muutaman uudensadon siiklejä ja kun ne olivat kypsiä, annoin niiden kuivahtaa kattilassa hetkisen. Sekoitin perunoihin suolaa, pippuria ja nokareen voita ja paljon tuoretta persiljaa. 

Söimme noin puolet pannullisesta ja huomiselle jäi vielä hyvä annos kahdelle, keitän huomenna riisiä sivukkeeksi. 

Tour de Francen 18. etappi oli oikea vuorietappi Alpeilla. Siitä oli koko matkan mittainen lähetys ja katsoimme sitä alusta asti. Oli muuten hassu tunne, kun aamulla tarkistin tilastoista miten Nairo Quintana on pärjännyt, sillä häntä ei paljon kuvissa näkynyt. Ihmettelin sitä eilen myös Antille. No, ei kovinkaan hyvin, tai toisaalta ei mitenkään huonostikaan siihen nähden, ettei hän ole mukana koko kisassa! Se oli toukokuussa, kun hän oli mukana Giro d'Italiassa! 

Tänään nopein oli Ben O'Connor ja Tadej Pogacar jätti lopussa Jonas Vingegaardia vielä vähän lisää, se on ollut trendi nyt, Jonas ei vaan pysty vastaamaan. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Burgundinpata haudutuspadassa revisited

Tour de Francessa alkoi viimeinen kolmannes ja olemme päässeet hieman edistymään kotiinpaluuhommissa. Autosta on tuotu taloon kaikki karkkipussit ja pyykit, vuodevaatteet on pesty ja untuvatyynyt ovat taas niin pulleita, että niiden ahtaminen tyynyliinoihin tulee olemaan challenge, kuten Ameriikassa sanotaan. 

Aloitin päivällisen valmistelun heti aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen sitä, sillä nostin paistipalan jääkaapin nollalaatikosta pöydälle lämpenemään jo heti kohta herättyäni. Vilkuilin aiempia omia postauksiani burgundinpadasta ja otaksuin, että osaan kyllä tämän ruoan tehdä. 

Burgundinpata

• 50 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon punasipulia (ilman varsia)
• 1 valkosipuli (ei kynsi, vaan koko sipuli)
• 1 porkkana kuorittuna ja paloiksi leikattuna
• 8 herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1000 g naudan sisäpaistia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviö
• suolaa ja pippuria
• 3 dl vettä
• 3 rkl kasvisfondia
• 5 dl punaviini
• 3 rkl tomaattipyrettä
• bouquet garni: tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa oksina, paistinarulla yhteen kimpuksi sidottuina
• tarjoiluun tuoretta persiljaa

Laitoin haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella. Paistoin ensin pekonisuikaleita pannulla muutaman minuutin ja kun rasva oli irronnut pannulle, lisäsin sille pienen lorauksen oliiviöljyä, porkkapalat, sipulit (kokonaisina, olivat pieniä) valkosipulin (kokonaisena, kärki poisleikattuna) ja sieniviipaleet. Paistelin kaikkia niitä muutaman minuutin ja samalla leikkasin paistipalan suurehkoihin kuutioihin. 

Kun kasvikset olivat hieman saaneet väriä, kumosin ne haudutuspataan ja lisäsin pari desiä vettä pannulle. Annoin veden kiehahtaa ja raaputin puulastalla makupartikkelit veteen. Kaadoin veden pataan. Kuumensin pannun uudelleen ja lisäsin sille nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin lihakuutiot kolmessa erässä niin, että ne saivat väriä ja joka välissä irrotin pannulta veteen mitä siitä nyt irtosi ja lisäsin pataan. Vettä kului noin 3 dl kaikkiaan. 

Kun padassa oli koko lihakuutiomäärä, lisäsin sinne tomaattipyreen, kasvisfondin, suolaa, pippuria, viinin ja sekoitin. Pinnalle asetin yrttikimpun. Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia, liha mureutui nopeammin kuin olin odottanut, joten ehdimme syömään burgundinpataa jo ennen kuin Tour de Francen kuudestoista etappi ehti maaliin. Sivukkeena oli lyttypottuja airfryerissä.

Edit: tästä syömme kolme kertaa, laitoin pakastimeen kaksi kahden hengen annosta ja vielä noin 2 dl vahvaa lientä, joka käy vaikka lihapullakastikkeen pohjaksi. 

Tänään etappi päättyi ns.Vanttuulle, eli Mont Ventouxille. Jännittävän etapin nopein oli Valentin Paret-Peitre ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hieman kisaili lopussa, mutta järjestys ei muuttunut, Tadej Pogacar otti muutaman lisäsekunnin lisää johtoonsa. 

Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Chicken Fricassée – pannulla viinissä kypsennetty kana

Tämä on viimeinen Saksassa tehty ranskalaiskokkaus tällä erää, kaikessa on vähän lopun alkua nyt. Tour de Francen ensimmäinen kolmannes tuli päätökseen ja onneksi huomenna on lepopäivä, en muutenkaan olisi tekemässä mitään ruokaa, sillä päivä tulee kulumaan merellä matkalla Ruotsiin. 

Chicken Fricassée valikoitui päivän ruoaksi siksi, että se valmistui yhdellä pannulla ja siihen sai menemään ruokavarastoista loppuun muutamia aineksia. Ohjeen otin Pardon Your French-blogista. Muuntelin ohjetta muutamin pienin osin. 

Chicken Fricassée

• 50 g ranskalaista pekonisuikaletta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 topakkaa kevätsipulia silppuna
• 4 pientä valkosipulinkynttä ja viipaleiksi leikattuna
• 4 pientä perunaa kuorittuina ja lohkoihin leikattuina (lisäykseni ohjeeseen, että sain perunat käytettyä eikä muuta sivuketta tarvittu)
• 2 broilerin rintafilettä suurehkoihin paloihin leikattuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2,5 dl kuivaa roseviiniä

Aloitin paistamalla pannulla pekonisuikaleita niin, että niistä irtosi rasvaa ja ne hieman rapeutuivat. Lusikoin suikaleet lautaselle odottamaan. Lisäsin pannulle puolet oliiviöljystä ja voista ja paistelin sipuleita ja perunalohkoja muutamia minuutteja, että nekin saivat vähän väriä, maustoin niitä suolalla ja pippurilla. Kaadoin ne pannulta pekonin kanssa samalle lautaselle. Lisäsin pannulle loput öljyn ja voin ja paistoin broileripaloja joka puoleltaan muutamia minuutteja. 

Palautin kaikki muut ainekset pannulle ja lurittelin viinin ainesten päälle. Asetin yrttioksat ainesten päälle. Viiniä oli vähän yli puolenvälin aineksia. Annoin ruoan hautua ensin kannen alla noin 10 minuuttia ja sitten ilman kantta toiset 10 minuuttia. Kääntelin välillä broileripalojen kylkiä ja sekoittelin muita aineksia. Viini kiehui noin kolmannekseen ja siitä muodostui todella hyvän makuinen kastike. 

Kerrankin ruokaa tuli sopiva määrä, perunoita olisi voinut olla vähemmän, mutta kun niitä oli pussissa neljä pientä pottua,  niin en viitsinyt kahta tai yhtä jättää. Jaksoimme kuitenkin kaiken, mutta yhtään enempää ei olisi mennyt. Kastike erityisesti tuli kaavittua pannulta hyvin tarkkaan. 

Tour de Francen 10. etappia katsoimme noin 60 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi suureksi ilokseni Simon Yates. Keltapaita vaihtaa taas omistajaa, nyt siinä jatkaa keskiviikkona Ben Healy ja Tadej Pogacar on toisena puolen minuutin kaulalla. Tästä en osaa sanoa, oliko luopuminen keltapaidasta nyt suunniteltu juttu vai ei, mutta kisa ei ole millään muotoa taputeltu. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tänään söimme eilisen ruoan, tosin vasta tänään valmistettuna. Eilen kokkausintoni oli pakkasella, mutta tänään taas kunnolla plussalla. Otin ohjeen BBC:n sivuilta ja soveltelin mieleni mukaan. 

Kana-riisipannu kahdelle vähistä aineista

• 2 ohutta kanafilettä, 75 g kpl
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 10 todella ohutta viipaletta leikkelechorizoa (jäi eiliseltä tapastelulta)
• 1 pieni punasipuli
• 1/4 punaista paprikaa
• 1/4 keltaista paprikaa
• 1/5 pienehköä kesäkurpitsaa
• 0,5 dl riisiä (ei ollut enempää!) 
• 1 dl punaviiniä
• 2 dl vettä
• tuoretta persiljaa, ruukun loput (tällä leirillä on komposti, saa vietyä ruukun jämät sinne ja maailma pelastuu)
• 2 rkl sitruunamehua (ois ollut kiva, mutten älynnyt)

Jätin jonkun verran lähdeohjeessa olleista mausteista, menin melko basic levelillä. Ja valmistustapakin oli yhden pannun menetelmällä tiskinsäästösyistä. 

Aloitin leikkaamalla paprikapalat suikaleiksi ja muut osat pakkasin jääkaappirasiaan. Kuorin sipulin ja silppusin sen. Kesäkurren leikkasin myös suikaleiksi ja erottelin leikkelerasiasta ohut chorizoviipaleet, ne olivat kuin ohutta salamia, ei sellaista kovaa ikimakkaraa. Kanapalat leikkasin suikaleiksi ja ripottelin niille suolaa, pippuria ja pimentonia. 

Kuumensin pannua ja sillä pari rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin muutaman minuutin kanapaloja ja sitten lisäsin pannulle sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Paistelin kaikkia jokusen minuutin. Ripottelin pannulle mukaan riisipussin loput, sitä oli todella vähän, mutta päätin että saapa riittää. Lisäsin mukaan punaviinin ja vettä sekä ohuet chorizoviipaleet ja laitoin liekin pannun alla pienelle, kannen päälle. Riisin kypsyminen otti noin 20 minuuttia, vettä piti vielä hieman lisätä ja ripotin lisää pippuria ja pimentonia. Suolaa en lisännyt, sillä chorizossa on suolaa paljon. 

Kun riisi oli kypsää ja vesi-viiniseos oli imeytynyt aineksiin, olikin ruoka valmista. Ripottelin vielä persiljaa päälle ja söimme koko komeuden aamuisen leivän loppujen kanssa. Vaikka näytti, että pannussa riisinjyvä etsii kaveriaan, sitä oli lopulta oikein sopivasti. Jaksoimme syödä kaiken, muttei tullut ähky. 

La Vueltassa oli etappi, jota ehdimme katsomaan vasta aika lopussa ruoanteon sivussa. Netti toimii hyvin ja saatoimme katsoa lähetystä oikein hyvin. Voittajaksi nousi kyseisen Espanjan seudun oma poika, Urko Berrade. Hänen vanhempansa olivat maalin jälkeen halaamassa poikaansa, että katsokaa nyt, meidän poika se voitti! Hauskaa! Kokonaiskilpailun kärki se vaan kyttäilee toisiaan edelleen, Ben O'Connor on ensimmäisenä ja viisi sekuntia perässä Primoz Roglic. 

Fragole al vino – mansikoita viinissä

Mauri Kososen työ Big Blue Kaarinassa

Tänään täytyy antaa itselleen armoa, ei voi mitenkään tehdä päivällistä kahden lämpimän aterian jälkeen! Ei edes italialaista. Tulimme laivalla Ruotsiin ja lipun hintaan kuului ateria. Mehän tietysti söimme innokkaasti yhdessä rekkamiesten ja Ahvenanmaalle kalastamaan menevien miesporukoiden kanssa. Kun matkaa oli jäljellä vielä pari tuntia, alkoi toinen kattaus, joka sekin kuului lipun hintaan. Eikun syömään! Onneksi laivamatka ei kestänyt yhtään pitempään, vaan tulimme Kapellskärin satamaan ja pääsimme pois. 

Nyt olemme oikein kivalla Norrtäljen leirialueella. Antti melkein joutui soittamaan puhelun vapaaehtoisruotsilla, mutta sentään pelastui. Saimme paikallisilta caravan-rouvilta apua portilla, sillä respa ei ole näin iltaisin vielä auki sesongin tässä vaiheessa. 

Koska mitään ruokaa ei todellakaan mahdu tänään, syömme vain vähän jälkiruokaa italilaiseen tapaan. Yhä käytän Vittorion ja Maritan kirjaa, siinä on kiva ohje mansikoille viinissä. Ohjeen mukaan mansikat pitäisi laittaa puolimakeaan valkoviiniin, mutta sellaista meillä ei ole, ei tule, eikä tilata. Mutta meillä on mukana erittäin hauskaa italialaista viiniä, joka sopii tähän oikein hyvin. Kyseessä on Brachetto d'Acqui-nimistä viiniä. Tutustuimme tähän viiniin aikoinaan Luimupupulan väen luona. 

Mansikat viinissä kahdelle 

• mansikoita
• viiniä
• sokeria
• sitruunan kuorta raastettuna
• mintunlehtiä

Leikkasin mansikat paloihin ja laitoin ne annoskuppeihin. Käytin muovisia viinilaseja, koska mukana matkakeittiössä ei ole mitään läpinäkyviä annosastioita. Liotin viiniin pienen lusikallisen sokeria, raastoin mukaan sitruunankuorta ja revin mintunlehtiä. Kaadoin seoksen mansikoiden päälle ja laitoin annoskupit hetkeksi jääkaappiin jäähtymään. Hyvin maistui ja mahtui vatsoihin. Mutta toista tällaista syömispäivää ei kyllä ihan heti kaipaa.

Giro d'Italiaa emme ehtineet lainkaan katsoa, mutta lunttasin, että pitkän, 204 km mäkisen etapin voittajaksi ajoi Stefano Oldani, josta en luvalla sanoen ole koskaan kuullutkaan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Juan Pedro Lopez, jolle on varmaan ehtinyt tulla jo melkoinen tunneside rosapaitaan. Luin jostain, että palkintoseremonian kuohiviinn iroiskuttelua on muutettu sen verran, että pullot on valmiiksi avatut. Biniam Girmayn silmävamma oli liian vakava juttu. 

Cavakastike

Espanjassa tällä viikolla ajettava Volta a Catalunya inspiroi espanjalaiseen ateriaan, jonka yhtenä osana oli perunamunakas, Spanish tortilla. Sen lisäksi lautasella oli pannulla paistettu broilerin rintafile ja keltainen kuohuviinikastike. Käytin siihen espanjalaista cavaa. Ohjeen otin täältä, kymmenen vuoden takaisesta postauksesta. Muuntelin hieman eikä se mennyt pieleen, mikä oli ilahduttavaa. Pienensin ohjetta jonkun verran. Postauksen ohje on oikein pätevä, mutta minä tein näin:

Cavakastike 

• 1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna
• 1 iso valkosipulin kynsi sekin hienoksi silputtuna
• sahramihippuja
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1,5 dl kuivaa kuohuviiniä
• 1,5 dl kanafondia
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta yrttiä (meillä kevätsipulinvartta, sillä yrtit olivat vähissä)

1. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulia ja valkosipulia muutama minuutti, lisää mukaan sahrami ja kuivattu rakuuna. 
2. Sekoita mukaan vehnäjauho ja kypsennä seosta sekoitellen muutama minuutti. 
3. Kaada pannulle ensin kuohuviini, sekoita ja anna imeytyä. Seos sakeutuu mukana olevien jauhojen avulla. 
4. Lisää mukaan kanafondi, sekoita ja anna kastikkeen kiehua maltilla. Mausta suolalla ja pippurilla. 
5. Lopuksi lisää mukaan loraus kermaa, sekoita ja anna edelleen kypsyä ja sakeutua. 

Tästä tuli aivan loistavaa kastiketta pannulla paistetulle broilerin fileelle ja perunamunakkaalle. Alkuperäisohjeessa käytettiin currya, minä tein värin sahramilla ja pidän kovasti ranskalaisesta rakuunasta, joten siksi sitäkin pääsi kastikkeeseen. Viime kesäistä rakuunaa on vielä runsaasti kuivattuna. 

Poikkeusvuoden Beaujolais Nouveau

Tänä vuonna minun ei tarvitse odottaa vapaapäivää tai yövuorojen loppumista, vaan voin maistaa heti varsinaisena päivänä uuden sadon viiniä. En edelleenkään ala niitä arvostella, koska en osaa, mutta pienellä ensimaistamisella tykkään taas enemmän tuosta edullisemmasta, juuri alle kympin maksavasta. Emme teekään tänään ruokaa, vaan sommittelemme illempana vähän juustoja viinin kaveriksi, juustolaatikko pursuaa liiaksi ja sitä pitää vajentaa. 

Viininmaistelua kuivin suin

Tämä taitaa olla ensimmäinen blogaanivuosi, jolloin en voi kuin haistella Beaujolais Nouveauta. Yövuorot estävät uuden sadon viiniin tutustumisen kielipelillä aina lauantaihin asti, mutta kyllä minä selviydyn. Antti uhrautui ja avasi pullot ja maistaa minunkin puolestani, kui hienoo se on?

Marsalakanaa haudutuspadassa

Tästä alkaa hyvä lauantai, pöytä on katettu, esiliina ja keittiöpyyhkeet otettu esille.

Viime lauantai oli hieno keittiöpäivä. Rakastan niitä päiviä, jolloin ehdin tehdä monta ruokalajia ja pääsemme vielä syömäänkin ne lähes sulavan peräkkäin ja lämpiminä. Alkuruokana meillä oli romanesco-kaalista tehtyä ilmavaa sosekeittoa ja pääruokana veriappelsiinirisottoa yhdessä marsalakanan kanssa. Keiton ja risoton postasin jo aikaisemmin, samoin jälkiruokana olleet runebergintortut. Nyt on vuorossa maukas marsalakana.  

Ohjeen marsalakanaan, joka tietysti oli broileria, otin tästä minulle aiemmin vieraasta blogista, Dinner at the Zoo. Aavistuksen soveltelin, osin raaka-aineiden suhteen ja hieman tekotavankin. Annoksesta riitti hyvin kahdelle ja vielä tuli yksi työlounaskin. 

Marsalakana haudutuspadassa

• 3 kevätsipulia 
• 3 broilerin rintafilettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 2 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• pieniä kuivattuja sieniä (herkkusienet olivatkin ehtineet mennä huonoiksi)

Lähdeohjeessa oli käytetty myös kermaa ja maissitärkkelystä kastikkeen tekemiseksi, mutta meillä broileri tuli tarjolle risoton kanssa, jota en halunnut valella kastikkeella. 

Laitoin pienemmän Crock Pot-padoistani lämpenemään ja pyöräytin padan sisäpintaan hieman oliiviöljyä ja asettelin pohjalle kolme napakkavartista kevätsipulia. Kuivasin broilerifileet ja suolasin ja pippuroin niiden pinnat. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja paistoin fileiden pinnat kevyesti. Nostin palaset pataan, lisäsin sinne valkosipulimurskan ja kaadoin päälle kanaliemen ja Marsalan. Tässä vaiheessa mukaan olisivat tulleet herkkusienet viipaleina, mutta aiemmin ostamani sienet olivat ehtineet mennä pilalle. Niinpä otin kuivakaapista muutaman kuivatun sienen, joita liotin hetken kiehuvassa vedessä ennen kuin lisäsin ne haudutuspataan muiden ainesten kanssa. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. 

Iltapäivällä kun oli aika syödä pääruoka, nostin vain liemessä aivan mahtavan mureaksi hautuneet broileripalat risoton päälle. Liha oli kypsynyt noin 5 tuntia, siinä vaiheessa veitsi oli jo tarpeeton. Marsala toi mukavaa lempeää makeutta ruokaan. Sievemmät sienet olisivat kyllä olleet kivat. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postaukseni. 

Ajan kanssa – lammaspataa

Viron reissun postaukset ovat vielä vaiheessa, joten tuuppaan väliin vielä viime sunnuntain päivällisen. Se valmistui lähes itsekseen sillä välin, kun piipahdin töissä lyhyen vuoron. Piti vain muistaa ottaa paketti lampaan sisäfileitä sulamaan ajoissa. Tavallisesti ei ole järkeä käyttää fileitä pitkään haudutettavaan ruokaan, mutta tällä kertaa oli tarpeen käyttää pakkaus pois, eikä ollut aikaa seisoskella lieden ääressä paistamassa fileitä. Niinpä ne päätyivät paloina pataan. Ruoasta riitti ainakin neljälle. 

Pakkaspäivän lammaspata haudutuspadassa

• 1 rkl oliiivöljyä
• 5 dl rasiallinen valkoisia papuja
• 1 punasipuli
• 2 palsternakkaa
• 2 porkkanaa
• 4 pientä perunaa
• 500 g lampaan sisäfileitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 5 dl lihalientä
• 2 dl punaviiniä
• iso oksa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• noin 10-12 ihan pientä ruusukaalia
• puolikas kesäkurpitsaa
• 2 suurta herkkusientä

Laitoin pienemmän haudutuspatani lämpenemään low-asetuksella ja sutikoin sen pohjalle tilkan oliiviöljyä. Leikkasin lampaanfileet muutamiin paloihin ja tein niille pikamarinadin oliiviöljystä, worcesterkastikkeesta, suolasta, pippurista ja chilihiutaleista. Sekoitin kaikki kulhossa ja jätin lihan maustumaan kasvisten käsittelyn ajaksi. Samaan aikaan sulatin kattilassa liemikalikan. 

Kuorin porkkanat, palsternakat, perunat ja sipulit ja leikkelin ne pienempiin paloihin. Nostelin ne kaikki öljytyn, lämpenevän padan pohjalle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan esikypsennetyt valkoiset pavut ja maustetut lihapalat ja kaadoin päälle lihaliemen ja viinin. Laitoin pataan vielä oksan rosmariinia ja laakerinlehdet. Tällöin kello oli noin 11 aamupäivällä ja laitoin pataan kannen päälle. 

Ennen töihin menoa leikkelin kesäkurpitsan paloihin, sipaisin ruusukaalien kannat pois ja pilkoin pari suurta sientä pienempiin paloihin. Nämä jätin odottamaan ja pyysin Anttia lisäämään ne pataan pari tuntia ennen kuin pääsisin töistä. Sienet ujostelivat kuvaustilannetta ja odottivat sen aikaa leikkuulaudalla. 

Pata teki hommiaan muutaman tunnin low-asetuksella ja loppuvaiheessa kypsennystä mukaan pääsivät kesäkurpitsa, ruusukaalit ja sienet. Kun tulin kotiin, oli ruoka ihan valmista ja se tuoksui mahtavalle heti ulko-ovelta. Perunoita olisi voinut olla mukana enemmänkin, mutta näinkin kyseessä oli kokonainen ateria, jolle emme tehneet sen kummempia lisäkkeitä, vai hieman parmesania (että se kuluisi loppuun) annoksen päälle. Kesäkurpitsa oli kypsynyt melko pehmeäksi, hyvä ettei se ollut padassa alusta asti. Valkoiset pavut olivat myös erittäin pehmeitä, mutta suurustivat kokonaisuutta kivasti. Lampaanliha, se nyt oli niin mureaa, että lusikkakin riitti sen pienimiseen. Annoksen ulkonäkö oli jokseenkin vaatimaton, mutta ei se mitään. Padassa oli lientä niin paljon, että siitä riitti johonkin toiseen ruokaa hyväksi pohjaksi vielä puoli litraa, kun sattumat oli kerätty parempaan talteen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tässä menee ikä ja terveys-aiheiset postauksemme. 

Miten se nyt jo on, marraskuun kolmas torstai?

Beaujolais Nouveau on marraskuun valopilkku, tänään taas on se päivä vuodesta, jolloin uuden sadon viini tulee markkinoille ympäri maailman. Tänään emme tee mitään ruokaa, vaan laitamme viinin kaveriksi hieman juustoja. Huomenna on viikon kokkauspäivä ja hirvenliha on jo odottamassa marinadiin pääsyä. 

Ei loma, mutta sentään aurinkoinen perjantai

Kaupallinen yhteistyö, Solera

Tänään emme ehdi katsoa Tour de Francea pientä hetkeä enempää, sillä Jyväskylän Kesä kutsuu. Ennen illan konserttia ehdimme kuitenkin koota lautaselle juustoja ja muita herkkuja pieneksi päivällisen korvikkeeksi. Juustojen kanssa avasimme Soleralta saamamme punaviinin, Bœuf Bourguignonin. Viini oli Ranskasta ja pari juustoistakin! Olin rohkea, riippumaton nainen ja maistoin ulkojuustoa ja pystyn sanomaan, ettei se ollut pahaa. Viini oli hyvää. Ole kiltti äläkä suurin surminkaan kommentoi viiniä, ettei minun tarvitse poistaa kommenttia.

Ankkaa salaatissa

Kaupallinen yhteistyö, Solera.

CampaKeittiön seitsemännen ranskalaisen ruokahaasteen aloittaa Mamangerie-blogista löytämäni kesäinen salaatti, jossa on monenlaista herkkua. Sovelsin ohjetta sen verran, ettei minun tarvinnut lähteä kauppaan, vaan käytin varastojani. 

Ankka + salaatti = ankkasalaatti

• 2 ankanrintaa
• suolaa ja pippuria
• erilaisia salaatinlehtiä kasvihuoneesta ja kulatungasta
• basilikaa
• ruohosipulia
• 8 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta bresaolaa
• 2 nektariinia
• kourallinen pähkinöitä

Salaatinkastike

• 1 rkl appelsiinivettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl balsamiviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• suolaa ja pippuria

Keitin viiriäisenmunat, joita minulla onkin nyt melko mittava varasto. Viiriäisenmunia ei tarvitse keittää kuin 2-3 minuuttia ja jättää ne sitten hetkeksi kuumaan veteen, jonka jälkeen ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Keräsin salaatinlehdet ja yrtit odottamaan. 

Leikkasin ankarintojen nahkapuoleen ristikot ja laitoin palat ristikkopuoli alaspäin kylmälle pannulle, jota aloin pikkuhiljaa lämmittää. Paistoin ankanrintojen nahkapuolta noin 12 minuuttia, jossa ajassa rasva suli ja pinnasta tuli rapea. Paistoin rintojen toista puolta noin 3-4 minuuttia ja nostin sitten palat suuren folioarkin päälle, ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja käärin folion tiukaksi paketiksi.  Liha sai asettua paketissa noin vartin verran. 

Lihanlepuutusajan käytin hyödyllisesti paahtamalla pähkinät kuivalla pannulla ja samaan aikaan tappelemalla kuoret keitetyistä viiriäisenmunista. Halkaisin viiriäisenmunat kahtia juustolangalla.

Asettelin vadille alimmaksi valikoiman salaatinlehtiä, siinä oli aivan tavallista rapeaa salaattia, rucolaa ja viinisuolaheinää. Salaatinlehtien päälle lohkoin kaksi nektariinia, sillä alkuperäisohjeen persikoita minulla ei ollutkaan. Nektariini passasi yhtä hyvin. Sijoittelin viiriäisenmunanpuolikkaat vadille ja revin muutaman viipaleen bresaolaa mukaan. Sekoitin kupissa salaatinkastikkeen ainekset keskenään. 

Avasin foliopaketin ja leikkasin ankanrinnat ohuiksi viipaleiksi. Liha oli juuri sopivan kypsää ja hennon vaaleanpunaista keskeltä. Nostin viipaleet salaatinlehtien päälle, ripotin vadille paahdetut pähkinät ja yrtit ja kaadoin kastikkeen koko komeuden päälle. 

Ruokajuomana meillä oli Soleralta saamamme näytepullo roséviiniä. Les Dauphins on viini, jossa on juuri sopivaa kepeyttä ja kunnolla viilennettynä se maistui salaatin parina aivan loistavalta. Koska kyseinen pullo ei siis ollut itse ostamamme, sitä koskevat mahdolliset kommentit joudun poistamaan ollakseni kuuliainen blogaani. Ostaisin tätä viiniä kyllä omilla pennosillanikin. Saman tuottajan punaviiniä olemme ostaneetkin, mutta roséviiniä en ollut aikaisemmin kokeillut.

Ankkasalaatti oli yksi parhaimmista ruoka-annoksista, joita olen valmistanut. Eikä se näyttänytkään hassummalta! 

Tour de France alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla. Thomas Voecklerille tämä on viimeinen suuri ympäriajo, hän päättää vuonna 2001 alkaneen ammattilaisuransa tämän vuoden Tour de Franceen. 

Ikävää, että Düsseldorfissa oli sateinen päivä ja siitä johtuen reitti oli liukas ja vaativa. Alejandro Valverde ajatui mellakka-aitaan ja hänen kisansa oli sitten siinä. Aika-ajon ykköseksi ajoi Geraint Thomas ja niin hän sai ylleen johtajan keltaisen paidan. Chris Froome oli kuudentena ja minun ikisuosikkini Alberto Contador sijalla 68 ja Nairo Quintana sijalla 53!