Ostoruokaa markkinoilta

Nyt voi varmasti sanoa, että kesä on tullut, lämpötila on noussut yli 30 asteeseen Loiren varrella. Ei ollut villahousupakkoa, kun aamulla lähdimme käymään Amboisen perjantaimarkkinoilla. Ne ovat ns. pienet ruokamarkkinat, sunnuntaina on sitten suuret. Mutta eipä noissa pienissäkään ollut valittamista. Meillä oli mielessämme italialaisiin herkkuihin erikoistunut ruoka-auto, jolla olimme asioineet ennenkin. Ensin näytti siltä, ettei kyseinen myyjä ole paikalla, mutta olipa, aivan viimeisenä sillä reitillä, jota me kuljimme.

Ostimme häneltä kaksi suurta arancinoa. Muistimme edelliskerralta, että yksi kummallekin riittää oikein hyvin. Hinta oli noussut viime vuodesta eurolla, mutta onhan tässä ollut kaikkea, Trumpia, Hormuzin salmea ja mitä niitä nyt on? Ostimme myös huomiselle päivällisen, mutta siitä huomenna. 

Tästä ei siis tule mitään ruokaohjepostausta, sillä sellaisesta ei käyne kahden arancinon lämmittäminen airfryerissä. Riisipallerot olivat niin suuria ja korkeita, että me piti laittaa malliston pienimmän airfryerimme koriin pötkölleen. Lämmitin niitä 140 asteessa noin 15 minuuttia ja kun sisälämpötila oli 60 astetta, päätin sen olevan sopivasti. 

Sivukkeena oli hieman tomaattia, kurkkua ja salaattia sekä pinaatilla maustettua munakokkelia. Pinaattiin meni tänään kokonaista 27 senttiä ja koska käytin ateriaan vain puolet, niin pinaatin osuus oli 13,5 senttiä. Loput ovat paperipussissa odottamassa josko ehdin käyttää ne ihan lähitulevaisuudessa. 

Annokseen tuli yksi arancino kummallekin, toisella oli mozzarellatäytteinen ja toisella pinaattitäytteinen, olen ilmeisen pinaatti-intoinen tällä hetkellä. Munakokkeliin tuli kourallinen pinaattia, neljä kananmunaa, pieni loraus kermaa, ruokalusikallinen voita, suolaa ja pippuria. Antti sommitteli vähän vihanneksia lautasen reunoille ja oli taas ihan hilkulla, että jaksoimmeko syödä kaiken. Kolmen munan kokkeli olisi ollut sopivamman kokoinen. 

Jälkiruoaksi söimme kesän ensimmäiset kirsikat, olivatpa ne hyviä! Kaksi kourallista maksoi kolmisen euroa, ei yhtään huonoa ja olivat sopivan kypsiä. 

Giro d'italian 13. etapin pariin ehdimme vasta päivällisen syötyämme. Peruutimme tallenteesta sille kohtaa, että matkaa oli jäljellä noin 40 km. Hatkaporukka oli kaukana pääjoukon edellä, mutta he olivat sellaisia ajajia, ettei heidän etumatkansa uhannut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta. Voittajaksi ajoi Alberto Bettiol ja Afonso Eulalio edelleen johtaa kokonaiskilpailua, Jonas Vingegaard on toisena 33 sekuntia perässä. 

Saarielämä jatkuu La Vueltan ja papumunakokkelin kera

Tiedän jo toistavani itseäni, kun kerron olleen taas tosi kiva päivä. Mutta kun on, minkäs teet. Aamiaisella söimme niin lehtevät croissantit, että muruja jäi pikkulinnuillekin ja heti kohta sen jälkeen lähdimme päivän pyöräilylle. Mitään kovin uutta emme reissulla nähneet, sillä seurailimme keväisen matkan jälkiämme. Ensin pysähdyimme katsomaan seuraavan kylän kirkkoa uudelleen. Ensin näytti, että vastavalo pilaa kuvaamisen, mutta eipä. Ja pääsimme katsomaan sisällekin kirkkoon.

Sitten ajelimme pengertien alkuun, sille Passage di Goisille, jota pitkin tiettyinä laskuveden aikoina voi ajaa mantereelle ja tietysti toiseenkin suuntaan. Me emme koe halua ajaa sitä tietä, mutta kyllä se näyttää monille kelpaavan. 

Pällisteltyämme aikamme Goisia ajoimme hyvää pyöräväylää rannan reunaa takaisin omalle kylälle päin, oli tarkoitus käydä syömässä uudelleen ostereita ja crevettejä (en tiedä onko näillä joku suomenkielinen nimi, katkarapuja ne vissiin ovat, suuria ja pulleita). Kello oli sopivasti sen verran, että ajoimmekin muutaman kilometrin ohi ja kävimme Decathlonissa, joka oli menossa päiväpaussin ajaksi kiinni ja samalla ruokakaupassa. Pyöräväylät olivat paljon hiljaisempia kuin edeltävinä päivänä. Ainoastaan se ottaa välillä pattiin, kun ihmiset ajavat kapeilla reiteillä rinnakkain ja väistävät aivan liian myöhään yhteen jonoon. Se on vaarallista ja tyhmää. Mutta muuten en valita siitä, että ihmiset tekevät samaa kuin itsekin, eli ajelevat kivoja reittejä kauniissa säässä pyörillä.

Palasimme sitten osterien ja crevettien pariin, nyt toiseen ravintolaan, kuin alkuviikosta. Tässä paikassa panostetaan annosten ulkonäköön vielä enemmän kuin rannan toisessa mestassa. Annokset tilataan tiskiltä tässäkin, mutta mukaan saan semmoisen vekottimen, joka täristee ja piipittää, kun annos on valmis haettavaksi tiskiltä. Toimii. Nyt Antti söi 6 osteria ja minulle oli 10 crevetteä, joista annoin Antille kolme, koska olen niin hyvä vaimo. Lasi viiniä ja kaksi viipaletta leipää kuuluu annoksiin ja on niin hyvää, ettei ole tosikaan. Ruokailoittelu maksoi 20,50 €.

Iltapäivällä suoritimme kodinhoidollisia töitä, tiskasimme ja pesimme pyykkiä. Nyt oli niin hienot pesukoneet, että piti oikein ottaa kuva ja kehua pariin kertaan, että jopas on. Aivan uudet Mielen koneet (kolme pesukonetta ja kaksi kuivaajaa) olivat niin edistyksellisiä, että ohjelmavalinta oli helppoa ja pesuainekin annosteltiin valmiiksi, omaa ei saanut laittaa. Eikä ollut voimakkaan hajuista pesuainetta. Maksukin suoritettiin automaattiin lähimaksuna, ei tarvittu kolikoita eikä poletteja. Kuudenkympin ohjelma kesti 49 minuuttia ja se todella tarkoitti 49 minuuttia. Kone linkosi vaatteet niin hyvin, että ne kuivuivat leirillä auringonpaisteessa ja tuulessa parissa tunnissa kaikki. 

Kotitöiden jälkeen viritimme kisakatsomon ja edelleen maksettu netti toimii hyvin, se vain kolmen tunnin välein napsahtaa poikki ja pitää kirjautua uudelleen. Ei ole suuri vaiva. La Vueltan etapin lomassa valmistimme (tietysti aivan väärään aikaan) espanjalaisen kanamuna-papusivukkeen. Otin ohjeen Spain on a Fork-blogista. Hämmästyttävää kyllä, tein lähes juuri niin kuin Albert neuvoi. 

Papumunakokkeli kahdelle

• 4 kananmunaa
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 100 g vihreitä papuja 3-4 cm pätkinä
• vettä papujen kiehauttamiseen
• suolaa papuveteen
• suolaa ja pippuria lopuksi

Trimmasin vihreät pavut ja leikkasin ne muutaman sentin pätkiin. Kiehautin vettä ja suolasin sen tanakasti. Laitoin pavut kiehuvaan veteen noin kolmeksi minuutiksi ja kaadoin ne sitten siivilään odottamaan. Papujen kiehuessa, vatkasin neljä kananmunaa tasaiseksi massaksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin pannulle oliiviöljyä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Kun pavut olivat jäähtyneet siivilässä hieman, kaadoin ne kananmunamassaan ja sekoitin. Kuumensin pannua kaasuliekillä noin minuutin ja kumosin kanamunat ja pavut pannulle ja aloin heti siirrellä massaa nuolijalla pitkin pannua. Noin kolmessa minuutissa kokkeli oli valmista. Söimme sen valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa, ne osuivat silmään eilen kaupassa, olivat puoleen hintaan, sillä tänään oli viimeinen käyttöpäivä. Aterialle tuli hintaa noin 4 €. Kananmunat maksavat täällä noin 25-30 senttiä kappale ja pavut maksoivat 0,30 €. 

La Vuelta jatkuu minun mielestäni oikein hyvin, Remco Evenepoel on koonnut itsensä muutaman päivän takaisen huonon päivän jälkeen. Vaikkei hän enää pysty puolustamaan viime vuotista voittoaan, mutta mäkikirikilpailun hän on jo voittanut, kunhan ajaa sunnuntaina maaliin. Tänään hän saavutti 50. ammattilaisvoittonsa tullessaan maaliin ensimmäisenä. Noin 9 minuuttia myöhemmin saapui kisan kärkikolmikko maaliin ja edelleen Sepp Küss on kokonaiskilpailun johdossa. Toivon, että hän jaksaa lauantaisen rankan etapin ja pitää/saa pitää joukkuekaverinsa Primoz Roglicin ja Jonas Vingegaardin takanaan. 

Moni tuntuu ammattilaispiireissä toivovan Seppin voittoa, hän on vuosia ollut loistava domestic joukkuessaan ja hän jos kuka ansaitsisi kokonaiskilpailun voiton. Mutta sen näkee tulevina päivinä, kuinka hän itse kestää ja saako hän voittaa. Jos talli ei anna siihen lupaa, en tykkää Jumbosta enää yhtään. Enkä käy Jumbossa ostoksilla (se on suuri kauppaketju Alankomaissa). Tykkään tosi paljon Jumbon kaupoista, joten olisi viisainta tallin hoitaa homma niin, että minäkin pysyn tyytyväisenä. 

Lohta ja munakokkelia riisinkeittimessä – ja sitä riisiä myös

Näin joitakin aikoja japanilaisessa vlogissa miten sinkkunainen valmisti ruokaa sukulaisille joulun alla, hän laittoi riisiä keittimeen ja siihen päälle kalafileen kypsymään. Minusta tuo näytti sen verran kiinnostavalta, että etsiskelin ohjeita tämmöiseen ruokaan. Ja niitähän on vaikka millä mitalla, joitten ainoa mutta paha vika on se, etteivät ne ole leimallisesti korealaisia, eivät taida olla japanilaisiakaan. Mahdollisesti on kyse kiinalaisesta ruokalajista tai ihan vaan yleisaasialaisesta, kuten unni arveli. Pystyin joustamaan sen verran, että hongkongilaisen blogin ohjeella menin, oli meillä ruokajuomana sentään tilkat sojua ja söimme korealaisilla metallipuikoilla. Close enough. 

Riisiä, lohta ja kananmunaa riisinkeittimessä

• 300 g lohta
• 1 mittakupillinen pyöreäjyväistä riisiä
• 1,5 saman riisinkeittimen mittakupillista vettä
• 1 rkl luumusiirappia
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl kalakastiketta (ei ollut osterikastiketta)
• pippuria
• 0,5 tl gochugaru-chilihiutaleita (koska halusin elää vaarallisesti)
• 3 kananmunaa
• kevätsipulisilppua
• seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä

Hieman soveltelin keitinliemen kanssa, sillä minulla ei ollut ihan kaikkia aineita, joita ohjeessa käytettiin. Tavoittelin kuitenkin suolaisen makeaa lientä ja käytin ylläolevia aineksia. Olin pessyt riisin ennalta ja kaatanut märän riisin riisinkeittimen kulhoon. Sekoitin liemen kupissa ja jätin odottamaan, maistoin sitä kielenkärjellä ja kyllä se maistui sekä suolaiselta, että makealta ja ihan vähän chililtä. Justeeraisin määrää sitten, kun olisin valmis laittamaan keittimen päälle. 

Leikkasin lohen nahattomaksi, poistin ruodot ja reunojen rasvat ja leikkasin vielä lohen noin tikkuaskin kokoisiin paloihin. Lähdeblogissa kalapala laitettiin kokonaisena, minä tahdoin varmistaa kypsymisen paloittelemalla. Nostin kalapalat riisin päälle ja kaadoin siihen sitten päälle liemen, sitä ei ollut ihan niin paljon kuin keittimen asteikon mukaan pitäis olla tuolle riisimäärälle, joten lisäsin mukaan vielä hieman vettä. 

Laitoin riisinkeittimen regular-asetuksella päälle ja jäin odottamaan. Aika pian alkoi keittimen tienoilla leijua hyvää tuoksua, mikä antoi odottaa positiivista lopputulosta. Kun keittimessä oli aikaa jäljellä 6 minuuttia, avasin kannen. Riisi oli melkein kypsää ja kala oli aivan sopivan kypsää myös. Kaadoin riisin ja kalapalojen päälle kolme kevyesti vatkattua kananmunaa ja laitoin kannen kiinni. Kuuden minuutin kuluttua keitin soitti tiluliluliinsä ja menin katsomaan mitä keittimelle nyt kuului. Kananmuna oli juuri sopivasti hyytynyt eikä ruoka näyttänyt mitenkään kertaallen syödyltä, vaan ihan hyvältä sen lisäksi, että tuoksui oikein houkuttelevalta. Rikoin pintaa hieman riisikauhalla, jolloin kananmunasta muodostui munakokkelia ja kalapalat hieman hajosivat. 

Annoksiin kauhoin tätä yhdenpadanihmettä ja pinnalle ripottelimme kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli tosi hauska, nopea ja helppo ruoka, eikä tullut tiskiäkään hirveästi. Riisin pohjaan oli muodostunut pieni paahtunut kerros, etenkin ensimmäisen ja toisen annoksen välissä, kun keitin oli vielä lämpimänäpitoasetuksella. Vähän vähempikin määrä olisi riittänyt, riisiä 0,75 mitallista ja kaksi kananmunaa, niin olisi ollut juuri passeli kahden hengen annos. Pitää kokeilla sillä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, mahtuuko matka-annos riisiä ja kalaa siinä kypsymään. 

Tätä en lisää CampaSimpukan ylälaidan millekään välilehdelle, mutta tosi hauska ohje ja laittaa miettimään mitä  muuta voisi riisinkeittimeen laittaa riisin kanssa kypsymään. Isoja katkarapuja? Tofua? Kasviksia? Pitää kokeilla. 

Revuelto de Verduras – munakokkeli vihanneksin

Tänään täytyy syödä jotain helposti pureksittavaa, sillä kävin nauttimassa hammaslääkärin palveluksista koko rahan edestä, itse asiassa vasta puolet siitä ilosta on takana, ensi viikolla jatkuu. Löysinkin jo eilen sopivan ohjeen tutusta Spain on A Fork-blogista, jonka ohjeisiin olen jo monena vuonna luottanut. Pienensin ohjetta kolmanneksella, tein neljän kananmunan kokkelin. 

Revuelto de Verduras

• 4 kananmunaa
• 2 rkl vettä
• muutama rihma sahramia
• pari kunnon ripausta pimentonia
• kuivattua oreganoa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulin kynsi 
• puolikas punasipuli
• pieni kesäkurpitsa
• 2/3 punaista paprikaa
• 2 palaa vaalea leipää
• hieman lisää suolaa ja pippuria
• hieman raastettua Manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa silppuna (meillä basilikaa, koska persiljaa ei ollut)

Sekoitin ensin munakokkelimassan. Rikoin munat kulhoon ja lisäsin mukaan veden, sahramin, oreganon, suolaa ja pippuria, sekoitin vispilällä tasaiseksi ja jätin kulhon odottamaan. 

Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, sipulin myös. Kesäkurpitsan leikkasin mandoliinilla parin millin viipaleiksi ja leivän veitsellä pieniksi kuutioiksi. Kuorin valkosipulinkynnen, leikkasin sen viipaleiksi ja raastoin juuston. 

Kuumensin pannulla pari rkl oliiviöljyä ja laitoin valkosipuliviipaleet mukaan hyvällä lämmöllä. Kun kynsi oli ottanut kunnolla väriä, lisäsin pannulle silputut paprikan, sipulin, kesäkurren (hih, Merituulille terveisiä) ja leipäkuutiot. Maustoin suolalla ja pippurilla. Paistelin näitä kaikkia noin 6-8 minuuttia, kunnes vihannekset alkoivat olla kypsiä ja leipäkuutiot kullankeltaisia. 

Pienensin hieman lämpöä pannun alla ja kaadoin mukaan kananmunamassan ja aloin sekoitella niin, että kananmuna muuttui kokkeliksi ja sekoittui vihanneksiin. Maistelin ja lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria. 

Kaadoin koko pannullisen tarjoiluvadille ja ripottelin päälle Machego-raasteen ja tuoretta basilikaa silppuna. Tämä espanjalainen ruoka käy aamiaiselle, brunssille, lounaalle, päivälliselle, tapaksena, krapularuokana ja iltapalana. Me söimme sen pienen savulohipalan kanssa. Eipä tässä ole lohta viime aikoina paljon syöty, maistui kyllä hyvältä. Näillä hinnoilla ostan jatkossa niitä pieniä määriä kokonaisen fileen sijaan, jos syöjiä on kaksi, kuten tänään. 

Tässä ruoassa on kyllä ulkonäön puolesta selkeä kankkusruoan vire, mutta pitäähän sitä krapulassakin syödä. 

La Vuelta jatkui Espanjassa neljännellä etapilla, joka oli jo oikea vuorietappi. Reitti kulki kauniissa Baskimaassa ja sää oli aurinkoinen, ilmeisen lämmin. Ilokseni Primoz Roglic ajoi voittoon ja nousi samalla myös kokonaiskilpailun kärkeen. Huippua! 

Espanjalainen krapula-aamiainen

Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin. 

Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut. 

Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle

• 8 pientä leipäviipaletta
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tomaatti
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista pinaatinlehtiä
• pikkuinen pala manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa

Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla. 

Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista. 

Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla. 

La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista.