Myskikurpitsakeitto ja pestopuustit

Tässä ei ole mitään uutta, olen tehnyt tätä keittoa aikaisemminkin ja olen tehnyt näitä puustejakin aikaisemmin, mutta sain niin kauniita kuvia annoksista, että teen kuitenkin pienen postauksen. 

Myskikurpitsakeitto

• 1 myskikurpitsa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 1 dl kermaa
• 2 dl vettä
• 1 rkl voita
• timjamia
• 5 ultraohutta purjoa
• syötäviä kukkia, orvokkeja ja kurkkuyrttiä

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan ja raaputin siemenet pois. Leikkasin puolikkaat noin neljän sentin viipaleisiin. Laitoin viipaleet uunipellille, lurittelin paloille oliiviöljyä ja maustoin palat suolalla ja pippuria.

Paistoin paloja uunin keskikorkeudella 45 minuuttia ja jätin palat sitten uuniin pelille jäähtymään pariksi tunniksi, koska minulla oli jotain muuta tekemistä.

Kun palasin ruoanlaittoon, otin pellin uunista ja raaputin pehmeän kurpitsan blenderin kannuun. Lisäsin kannuun kermaa ja käytin konetta kohtuullisella nopeudella niin, että kurpitsasta tuli sileää massaa. Ohensin seosta vielä vedellä jonkun verran. Kaavin keiton kattilaan ja lisäsin mukaan ruokalusikallisen voita. Kun keitto oli kuumaa, maistelin sitä ja lisäsin vielä pippuria ja suolaa. 

Annoksen päälle laitoin pannulla  voinokareessa paistettua purjoa ja pihalta poimittuja orvokin ja kurkkuyrtin kukkia ja timjamia. Pihan viljelysten purjot olivat tosiaan aivan lyijykynää ohuempia hoikkiksia, käytin ne kaikki, koko sadon tähän ruokaan! 

Pestopuustit

• 2,5 dl vettä
• 25 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl avokadoöljyä
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl vihreää pestoa
• 2 dl raastettua parmesania
• oliiviyrttiä

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin kädenlämpöisen veden mukaan. Vispilöin sen verran, että hiiva liukeni. Lisäsin mukaan suolan ja öljyn ja puolet vehnäjauhoista. Kone vaivasi taikinaa pari kolme minuuttia ja sitten lisäsin loput jauhoista. Kone vaivasi taikinaa vielä kymmenisen minuuttia. Sinä aikana taikina kiertyi vatkaimen ympärille, mutta kun sammutin koneen, taikina irtosi hyvin koukusta. Jätin taikinan kohoamaan kulhoon noin puoleksi tunniksi. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille uunipellin ja asetin sille leivinpaperin. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja kaulitsin sen mahdollisimman neliönmuotoiseksi levyksi. Levitin taikinalle pestoa, oliiviyrttiä ja raastettua parmesania.

Käärin taikinalevyn rullalle ja leikkasin rullan noin kolmen sentin paloihin, jotka nostin uunipellille kohoamaan. Kohotin puusteja noin puoli tuntia, oli vähän kiire mukamas. Paistoin puusteja noin 25 minuuttia. Söimme ne sievän kukkaisen keittomme kaverina. 

Myskikurpitsakeitto eikä sitten muuta

Tänä aamuna näin Hannan tehneen kurpitsakeittoa, muutenkin niitä on näkynyt blogaanien lautasilla ahkeraan. Miksipä ei, onhan kurpitsa niin hyvin syksyyn sopiva raaka-aine. Minä ostin eilen myskikurpitsan keittiön pöydälle nököttämään. Yleensä ostamani kurpitsat saavat keikkua pöydän kulmalla paljon pitempään, eilinen ostokseni päätyi jo tänään uuniin ja keitoksi. Tämänpäiväinen keittoni oli aivan yliyksinkertainen. Ainesluettelo on melkein yhtä lyhyt kuin osaamieni korttipelien luettelo (osaan vain paskahousua, valehtelupaskahousua ja seiskaa)

Myskikurpitsakeitto

• myskikurpitsa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• chilihiutaleita
• kookosmaitoa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja otin esille uunipellin. Huomioin, ettei meillä ole leivinpaperia. Niinpä laitoin pellille palan foliota, liekö se olisi ollut tarpeen, vähensi pesuhommaa kumminkin. 

Halkaisin kurpitsan pitkittän kannan kautta kahteen eri suureen osaan. Saako joku joskus jossain muka kurpitsan halkeamaan saman kokoisiin puolikkaisiin? En usko, että saa. Kaavin siemenet ja rihmat pois, enkä vieläkään alkanut niitä paahtaa, vaikka sain viimeksi neuvon tehdä niin. 

Luritin puolikkaille pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja chilihiutaleita. Paahdoin puolikkaita ensin 200 asteessa noin 45 minuuttia ja sammutin sitten uunin. Jätin puolikkaat uuniin päivän puuhien ajaksi. 

Kurpitsanpuolikkaat olivat jäähtyvässä uunissa lopulta kolmisen tuntia ja kun otin pellin uunista, oli kurpitsa ihanan pehmeää ja se tuoksui aivan mahtavalle. Se lähti isolla lusikalla kuorestaan aivan itsestään. Lusikoin kaikki pehmeän kurpitsan metallikulhoon ja avasin tölkin kookosmaitoa. 

Käytin menestyksekkäästi sauvasekoitinta niin, että kurpistamassasta tuli tasaista, paksua sosetta. Ohentelin sitä vähittäin kookosmaidolla, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Kun keitto oli sopivan paksuista, kaadoin sen kattilaan. (en oikein tiedä, miksen tehnyt soseuttamista suoraan kattilassa, ehkä pelkäsin bamixin naarmuttavan uutta kattilaani, tuskin se sitä olisi tehnyt) Kuumensin keiton ja maistelin vielä varalta, että onhan tarpeeksi suolaa ja pippuria. Olihan sitä. 

Annoksen pinnalle laitoin pienet nokareet paksua kookosmaitoa (sitä melkein kiinteää osaa, jota purkissa on pinnalla) ja piirtelin kuvioita keiton pintaan. Lopuksi vielä ripottelin hieman kuivattua sipulia pinnalle. Ai että maistui syksyisenä loskapäivänä, jona en tosin ole nenääni ulos pistänyt. En tullut tutkineeksi onko tuossa kuivatussa sipulissa jotain eläinperäistä mukana, mutta ainakin ilman sitä keitto oli vegaanista. 

YYA-keitto

Ystävyys, yhteistyö ja avunanto ovat ihan hyviä ajatuksia, kun halutaan saada aikaan hyvä lopputulos. Ehkei se toiminut menneinä vuosikymmeninä parhaiten, mutta eilen se toimi CampaKeittiössä oikein hyvin.

Antti osti tässä eräänä päivänä pienen ja sievän kurpitsan. Hän esitti minulle ajatuksen, että voisimme syödä sen lähipäivänä. Ihan hyvä ajatus. Minulla on ollut kiireinen työviikko, joka päivä  on pitänyt ilmiintyä konttorille ja katsella mitä ikkunoiden takana tapahtuu. Jätin hänelle täydelliset neuvot kurpitsan valmisteluun, jotta minun olisi helppo töistä päästyäni loihtia siitä hyvä alkuruoka. Ohjeeni alkoivat näin: 1. ota kuva kurpitsasta. Sen jälkeen pyysin häntä paahtamaan kasviksen odottamaan viimeistelyä. Näin tapahtui.

YYA-kurpitsakeitto kahdelle

• 1 pieni myskikurpitsa
• ripaus suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 2 dl vettä
• 1 dl kermaa

Ota kuva kurpitsasta. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsa pitkittäin kahtia ja kaavi pois siemenet. Sipaise leikkuupintaan oliiviöljyä ja ripottele suolaa ja pippuria. Valitse mieleinen yrtti ja aseta sitä kurpitsan leikkuunpinnalle. Paista puolikkaita noin 45 minuuttia, tai kunnes ne ovat sopivan paahtuneita. Paahtuminen on avainsana tällä kertaa. 

Kun kurpitsanpuolikkaat ovat sopivan pehmeiksi paahtuneita, kaavi pehmeä keskusta lusikalla kattilaan. Kaada mukaan vettä sen verran, että pehmeä kurpitsamassa peittyy. Kiehauta ja soseuta sauvasekoittimella. Tavoitteena on sileä maukas kurpitsasose, johon kaadetaan sopivasti kermaa.  Keitto sekoitetaan tasaiseksi, kuumennetaaan ja maku tarkistetaan. Annostele keitto kuppeihin, lurauta hieman oliiviöljyä pinnalle, se oli siinä.

Täytetty pikkuinen kesäkurpitsa

Onko näillä pienillä pyöreillä kesäkurreilla joku varsinainen nimi? Kaksi sellaista oli joka tapauksessa vihanneslaatikossa ja tänään täytin ne sillä, mitä sattui kotoa löytymään. 

Täytetyt kesäkurret hernekeitossa

• 2 pientä pyöreää kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni punasipuli
• 6 kirsikkatomaattia
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• tilliä
• raastettua parmesaania
• palanen paistettua tähdelohta
• 1,5 dl sileää hernepyrettä keitonomaisena

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Leikkasin kurpitsoista pienen kannet pois ja koversin sisukset melonilusikalla tyhjiksi niin, että kurpitsoista muodostui melko ohutreunaiset kupposet. Sutikoin kupposten sisäpuolet oliiviöljyllä, samoin kansien sisäpuolet. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Voitelin uunivuoan oliiviöljyllä ja nostin kurpitsakupit ja kannet vuokaan. Esipaistoin niitä sen aikaa, kun valmistelin täytteen, noin 15 minuuttia.

Kiehautin punaisia linssejä muutaman minuutin suolatussa vedessä ja kun linsseissä oli vielä hieman purtavaa, kaadoin ne siivilään odottamaan. Silppusin kurpitsansisusmassaa hieman pienemmäksi, ihan kaikkea en siitä käyttänyt, sillä sitä olisi tullut liikaa. Leikkasin sipulin pieniksi kuutioiksi. Laitoin pannulle oliiviöljyä ja kuumensin pannua hetkisen ennen kuin lisäsin sille kurpitsa- ja sipulisilput. Paistelin niitä hetkisen. Leikkasin kirsikkatomaatit paloiksi ja lisäsin ne pannulle. Sekoittelin taas ja kippasin mukaan vielä punaiset linssit. Maustoin suolalla, pippurilla ja tillillä. Raastoin hieman parmesaania lautaselle odottamaan. Paloittelin kypsän tähdelohen.

Kun kurpitsakupit olivat olleet uunissa noin vartin, nostin ne vuoassaan pois uunista. Lusikoin ne täyteen kasvistäytettä, lohta ja parmesaania vuorotellen niin, että pinnalle tuli hieman juustoa. Nostin ne takaisin uuniin kypsymään loppuun, noin puoleksi tunniksi, kunnes juusto oli sopivan paahtunutta.

Minulla oli pieni rasiallinen hernepyrepohjaa pakastimessa. Olin joskus tehnyt sitä liikaa sifonipullon kerta-annosta ajatellen ja olin pakastanut loput. Sulatin pyreen ja sekoitin sen tasaiseksi. Sifonissa siitä olisi saanut kuohkeaa pyrettä, mutta tyydyin keittomaiseen rakenteeseen, jossa oli todella intensiivinen herneen maku. Kuumensin hernekeiton ja jaoin sen kahdelle lautaselle. Nostin täytetyt kesäkurpitsat keittolammikkoihinsa ja asetin paahtuneet hatut päälle. Koristelin pienillä tillihipuilla, koska enempää tilliä ei ollut jäljellä. 

Tämä hauska ruoka maistui hyvin lumimyräkkäisten yövuorojen jälkeisen vapaahetken päivällisenä. Helposti tämän olisi voinut tehdä kokonaan kasvisruokana jättämällä lohenkin pois. Olemme ihan huomaamattamme vähentäneet lihan syömistä, niin kertoina kuin määrinäkin. Kalan syömistä olemme lisänneet ja senkin määrä kerrallaan on hyvinkin kohtuullista. Olemme tästä muutoksesta hyvillämme. 

Myskikurpitsaa ja aikuisten nonparelleja

Hannele Kokit ja potit-blogista teki joku päivä sitten niin houkuttelevan näköistä paahdettua kurpitsaa, että minun oli aivan välttämätöntä ostaa oma pieni myskikurpitsani heti seuraavana päivänä. Sitten tuli kiireitä ja tähdenlentopäiviä, joten kurpitsan paahtamiselle oli aikaa vasta tänään. Sen verran jouduin soveltamaan, että Hannelen käyttämien pistaasipähkinöiden sijasta käytin parmesaanilastuja.

Paahdettu myskikurpitsa sinappiöljyllä kahdelle

• puolikas pienestä myskikurpitsasta
• 4 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sinapinsiemeniä
• pippuria
• tryffelisuolaa
• parmesaania

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan pitkittäin ja raaputin siemenet pois. Toisen puolikkaan laitoin jääkaappiin jotain tulevaa käyttöä varten. Leikkasin puolikkaan viipaleiksi, jotka öljysin lusikallisella oliiviöljyä ja levitin öljytyt viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Ripotin päälle hieman pippuria. Paahdoin kurpitsaviipaleita noin 20 minuuttia. Niihin saa jäädä vähän napakkuutta. 

Kurpitsojen paahtuessa kuumensin pannulla loput oliiviöljystä ja laitoin pannulle sinapinsiemenet. Kannattaa olla varovainen, etteivät ne pala, mutta niiden pitää kuitenkin paahtua tummiksi. Ne alkavat pian poksahdella, on hyvä laittaa roiske-este päälle. Kun siemenet olivat tummanruskeita, kaadoin ne pieneen siivilään, joka oli kupin päällä. Öljy meni talteen sinne kuppiin. Levitin sinapinsiemenet paperille kuivahtamaan. 

Asettelin kypsät kurpitsaviipaleet lautaselle, ripottelin päälle rapeita sinapinsiemeniä ja lurittelin sinappiaromista öljyä päälle. Aivan pinnalle veistelin tryffelihöylällä ohuita lastuja parmesaania ja maustoin vielä muutamalla hipulla tryffelisuolaa. 

Söimme tämän ruoan perjantain alkupalana, se oli oikein hyvää ja kuten Hannele kirjoitti, paahdetut sinapinsiemenet ovat kuin aikuisten nonparelleja. Tämä kurpitsaruoka sopisi hyvin vaikka brunssipöytään ja maistui mainiolta haaleaksi jäähtyneenä. Pähkinät varmasti toisivat mukavaa rapeutta, mutta juustolastutkin toimivat ihan hyvin. Kuten Hannelekin kirjoitti, myskikurpitsaa ei tarvitse kuoria ja sen voi syödä hyvin kuorineen, joten sen käsittely on mukavan helppoa. 

No nyt tuli hyvät kesäkurret

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja vaikka CampaSimpukassa on muutama täytettyjen kesäkurrejen ohje, laitan vielä tämän yhden, sillä nyt täytteestä tuli tosi hyvä. Ja hassua kyllä, sitä oli aivan lusikalleen oikea määrä. Yleensä teen kaikkia täytteitä liian paljon. Söimme tätä kivaa ruokaa töissä yhteislounaana, rauhallisen työpäivän etu on se, että tauolla ehtii tehdä ruokaa kaikille. Osa raaka-aineista oli työkaverin kasvimaalta ja osa saatua, sekin edullisti yhteislounasta kummasti. 

Täytetyt kesäkurpitsat 6-7 hengelle

• 3 melko suurta vihreäkuorista kesäkurpitsaa
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 250 g jauhelihaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pizzayrttimausteseosta (sitä oli työpaikan keittiössä)
• jauhettua paprikaa
• tuoretta basilikaa
• 175 g pussi juustoraastetta

Aloitin laittamalla uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaisin kesäkurpitsat pitkittäin ja raaputin ruokalusikalla puolikkaat veneiksi. Leikkelin irrotettua sisusta hieman pienempiin paloihin. Kolmesta suuresta kesäkurpitsasta tuli niin paljon sisussilppua, että käytin täytteeseen noin 3/4, kaikkea ei olisi saanut mahtumaan. 

Laitoin uunipannulle arkin leivinpaperia ja sutikoin siihen vähän oliiviöljyä. Nostin kurpitsaveneet paperin päälle. Kuusi puolikasta mahtui juuri ja juuri vakiouunin pellille. Luritin veneisiin pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Laitoin veneet esikypsymään 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, kun valmistin täytettä, noin 20 minuutiksi. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja laitoin silputun kurpitsamassan pannulle kypsymään. Silppu menee kyllä kasaan aika paljon pannulla, joten mitenkään liikaa sitä ei ollut, maustoin sitä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumosin seoksen kulhoon ja huudoin linssit. Sekoitin ne kulhossa kurremassan kanssa. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja silppusin sipulit, kuullotin niitä hetkisen ja lisäsin pannulle jauhelihan. Pienensin jauheliha murusiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Kaadoin mukaan paseeratun tomaatin ja sekoittelin taas. Annoin seoksen kypsyä muutamia minuutteja. Maistelin ja lisäsin hieman jauhettua paprikaa. 

Katselin jääkaapin sisältöä sillä mielellä, että olisiko siellä jotain keitokseeni sopivaa, mutta jätin mansikkahillon ja vaahterasiirapin nyt kuitenkin kokeilematta. Toisaalta, eivätkö ne kulinaariset tähtihetket joskus synny erikoisista kokeiluista tai siitä, että tulee kaataneeksi väärästä purkista?

Kun pannulle oli muodostunut melko sakea tomaattinen jauhelihakastike, kaadoin sen kulhoon ja sekoitin kurpitsamassan ja linssien kanssa sekaisin. Maistelin ja maustoin. Täyte tarvitsi aika paljon suolaa, melkein hämmästyttävän paljon. 

Olin ottanut kurpitsaveneet uunista, ne olivat sopivasti hieman kypsyneet, mutteivat mitenkään levahtaneet. Lusikoin veneisiin täytettä ja ihme kyllä, sitä oli aivan lusikalleen sopiva määrä. Ripotin pinnalle juustoraastetta ja sitäkin oli juuri passelisti. 

Paistoin täytettyjä kesäkurreja noin 35-40 minuuttia. Lisänä meillä oli työkaverin kasvimaalta todella hyviä perunoita, paria silliä ja yksinkertaista salaattia. Täyte oli todella onnistunut, muttei sille olisi tehnyt pahaa pieni polte vaikkapa chilin muodossa. Kastikemainen täyte toimii paremmin kuin kuivemmat aineet täytteenä. Jauhelihan olisi voinut hyvin vaihtaa papuihin. Oli kiva tehdä ruokaa työkavereille ja syödä yhdessä.

Hitto kun tuli hyvää!

Nyt pitää kyllä sanoa, että tänään valmistamani ruoka oli todella hyvää. Sitä olisin kehdannut tarjota ihan kenelle vain. No, en vegaanille, se on myönnettävä. Mutta kaikille lihaa syöville olisin kehdannut. Valmistelut alkoivat jo aamulla, kun heti herättyäni otin kaksi ankankoipea sulamaan loppuun. Aamiaisen jälkeen laitoin pienemmän haudutuspadan töihin ja kuutta tuntia myöhemmin söimme harvinaisen hiljaisen päivällisen. Ei ehtinyt jaaritella. 

Ankankoipiconfit

• 2 ankankoipea
• 1 sitruuna
• 1 valkosipuli
• 2 isoa oksaa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• 1 l oliiviöljyä (tai ankanrasvaa, jos sitä sattuu olemaan)

Laitoin pienemmän haudutuspadan lämpenemään high-asetuksella ja kaadoin padan pohjalle noin desin oliiviöljyä. Avasin vakuumipaketeista sulaneet ankankoivet ja taputtelin ne paperilla kuiviksi. Kiersin myllyistä niiden molemmille puolille kunnolla suolaa ja pippuria ja nostin koivet limittäin pataan. Rikoin valkosipulin ja irrottelin päällimmäisiä kuoria pois ja tiputtelin irralliset kynnet pataan lihapalojen päälle ja väliin. Leikkasin sitruunan puoliksi ja laitoin puolikkaat pataan, samoin rosmariinioksat ja laakerinlehdet. Kaadoin pataan oliiviöljyä niin paljon, että koivet peittyivät kokonaan öljyyn. Minulla ei nyt ollut purkitettua ankanrasvaa, mutta oliiviöljy toimii aivan yhtä hyvin. 

Jätin padan töihin kuudeksi tunniksi high-asetuksella. Siinä ajassa ankankoivet olivat todella valmiit luopumaan luistaan. Juuri ennen ruoka-aikaa nostin varovasti koivet kahdella kauhalla peltilautaselle ja Antti tohotti koipien nahkoja sillä välin, kun minä viimeistelin lisäkkeen. 

Kurpitsapyree sifonilla

• 300 g kurpitsakuutioita
• 3 dl vettä
• sahramia
• kurkumaa
• suolaa ja pippuria
• 100 g voita
• parmesaania (enhän minä mitään voinut olla käyttämättä parmesaania, anteeksi italialaiset lehmät)
• rosmariinia
• 1 ilokaasupatruuna

Minulla sattui olemaan pakastimessa jostain aikaisemmasta kokkauksesta jäänyttä kypsää kuutioitua kurpitsaa. Kaadoin jäiset kuutiot kattilaan ja laitoin sinne hieman vettä ja alle liekkiä. Lisäsin mukaan hieman sahramihippuja, lähinnä väriä voimistaakseni, kurpitsani oli melko vaaleankeltaista, lajiketta en muista.  Keittelin paloja sen aikaa, että ne olivat sulaneet. Kauhoin palat blenderin kannuun ja lisäsin sinne hieman  jauhettua kurkumaa, pippuria ja suolaa. Surruutin seoksen tasaiseksi massaksi ja lisäsin sinne mukaan voin ja paljon parmesaania. Maistelin pyrettä, se kaipasi lisää suolaa ja pippuria, myös hieman parmesaania. Surruutin lisää. Kaadoin pyreemassan tiheän siivilän läpi pieneen kattilaan. Siivilään jäi kaikki pienetkin kököt, pippuripaloja lähinnä. Ne ovat myrkkyä sifonille. Jätin pyreemassan kattilaan odottamaan sitä hetkeä, jolloin Antti tohottaisi ankankoipien nahkoja.

Kun oli aika laittaa ruoka esille, kuumensin pyreen uudelleen ja kaadoin sen puolen litran sifonipulloon. Massaa oli noin 4 dl. Laitoin kannen tiivisteen huolellisesti paikalleen, kiersin keittosuuttimen kiinni omalle paikalleen ja kannen kiinni piukkaan, muttei liioitellun piukkaan. Kiersin ilokaasupanoksen kahvassaan paikalleen niin, että se päästi kaasun pullon sisälle. Hetkessä pullon pinta kuumeni niin, ettei sitä melkein voinut pitää paljain käsin, joten patalaput tai keittiöliina olivat tarpeen. Ravistin pulloa  kymmenkunta kertaa ja pursotin pyrettä lautasille. 

Pyreen päälle nostin aivan hajoamispisteessä olevat ankankoivet ja raastoin pinnalle vielä hieman parmesaania ja tiputtelin muutaman pienen kiehkuran rosmariinia. Tämä oli kyllä niin hyvää ruokaa,  että oksat pois, vaikka aivan yksinkertaista olikin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni- ja Crock pot-välilehdille, joille kerään aihepiirien postauksia. 

Kuohkea kurpitsakeitto

Tässä eräänä päivänä meillä syötiin päivällistä pitkin päivää. Ensin oli confit-keltuaisia yhden aikaan, sitten oli keittoa kolmen maissa ja lopulta stifadoa illempana, kunhan lampaan potkat ehtivät kypsiksi. Kun olimme kahdestaan, se ei haitannut, että ateria oli pätkissä ja söimme osat, kun ne olivat valmiit. Ei tosin auta huonoa ajoituskykyäni, kun tuolla tapaa velttoilen. Päivän keittona meillä oli suloisen pehmeä kurpitsakeitto, johon käytin yhden jäljellä olevista ilokaasupatruunoistani, enkä tällä kertaa töpeksinytkään yhtään. 

Iloinen kurpitsakeitto

• puolikas keskikokoisesta hokkaidon kurpitsasta
• 1suuri porkkana
• 1 omena
• vettä keittämiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• 1 ilokaasupatruuna

Leikkasin kurpitsan kahtia ja kaavin kummastakin puoliskosta siemenet ja rihmat pois. Leikkelin kovan vaaleamman kuorikerroksen pois ja pilkoin toisen puolen kurpitsaa paloiksi, jotka pakastin myöhempää käyttöä varten. Toisen puolen käsittelin samoin, mutta pakastamisen sijaan keitin sen paloina kypsäksi porkkanan ja omenan kanssa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Laitoin kypsät ainekset blenderiin ja osan keittoliemestä myös. Surruuttelin seoksen niin tasaiseksi kuin blenderini kykeni. Siivilöin seoksen talouden tiheimmän siivilän läpi ja maistelin, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. Jätin keittopohjan odottamaan sitä hetkeä, että olisi pian alkuruoan aika. 

Viimeistelyvaiheessa kuumensin keittopohjan, sekoitin mukaan kerman ja lisäsin vielä pikkuisen suolaa ja pippuria. Siivilöin taas kuuman keittopohjan, ettei sifoniin menisi pippurin paloja. Kaadoin keiton sifonipulloon, keittoa oli hieman enemmän kuin puoli litraa, mikä on pulloni maksimivetoisuus. Laitoin huolella tiivisteen kanteen kiinni, keittosuuttimen paikoilleen, kannen kiinni ja kiersin kaasupatruunan paikalleen. Kävi toivottu suhahdus, josta ei päässyt kaasua pihalle. Ravistin nopeasti kuumennuttu pulloa patakinnas kädessä kymmenkunta kertaa rivakasti. Otin esille haluamani tarjoiluastiat, hieman fetaa ja timjamia. Pursotin keittoa kuppiin, olen huomannut, että suutin kannattaa laittaa mahdollisimman lähelle kupin tai lautasen pohjaa ja pursottaa läheltä. Muuten vaahtomainen sisus pärskyy. 

Murustin pinnalle vähän fetaa ja asetin pehmeää, tuoretta timjamia. Söimme keittoa alkuruokana ja otimme sitä kaksi pientä annosta, sillä puolen litran pullossa vain riitti ja riitti kuohkeaa keittoa. Se kyllä lätistyi nopeasti, joten sifonisoppa on lusikoitava nopeasti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sifoni-välilehdelle, sinne kerään kaikki ilokaasuiset kokeiluni. 

Naudan maksaa ja peruna-kurpitsasosetta

Tämä ruoka on melko samanlainen kuin viime joulukuussa tekemäni ateria, silloin kaatui maksa-niminen keittiöpeikko ja nyt oli uusinnan paikka. Tällä kertaa pannulle pääsi vasikan sijaan vanhemman eläimen maksaviipaleet. 

Naudan maksaa kahdelle

• 300 g naudan maksaa neljänä ohuehkona viipaleena 
• nokare voita
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria

Kuivasin maksaviipaleet ja taputtelin ne vehnäjauhojen, suolan ja pippurin seoksessa. Paistoin viipaleet voissa, noin 3-4 minuuttia puoleltaan (riippuu palojen paksuudesta). Varalta leikkasin yhteen paloista viillon kypsyyden tarkistamiseksi. Kun keskikohta oli vielä hennosti vaaleanpunainen, oli kypsyys kohdallaan.

Lisäke maksalle

• nokare voita
• 2 pientä omenaa 
• 3 pientä sipulia
• 0,5 dl valkoviiniä
• pieni loraus Marsalaa
• suolaa ja pippuria

Tein lisäkkeen toisella pannulla samaan aikaan, kun paistoin toisella pannulla maksaviipaleet. Viipaloin sipulit ohuelti ja leikkasin kuoritut omenat viipaleiksi. Paistoin sipulia ja omenaa voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin ja Marsalan, annoin kiehua kunnes liemi oli lähes hävinnyt. Maustoin pippurilla ja suolalla. 

Peruna-kurpitsasose kahden hengen aterialle

• puikulaperunoita
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• valkosipuli- ja sipulitahnaa
• 2 dl kurpitsasosekeittoa
• loraus kermaa

Tähän ruokaan käytin viikonlopun italialaiselta päivälliseltä jääneen keiton lopun. Höyrytin perunat kypsiksi ja puristin ne perunapusertimella lumeksi. Lisäsin mukaan voita, sipuli- ja valkosipulitahnaa ja kuumennetun keitonlopun, sekoitin soseeksi. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sose oli vielä hieman liian paksua, joten lorautin mukaan vähän kermaa. Pidin soseen teräskattilassa sata-asteisessa uunissa odottamassa muitten aterian osien valmistumista. 

Kokosin aterian laittamalla lautaselle hyvän keon muusia, päälle maksaviipaleet, omena-sipuliseosta ja tuoretta timjamia. Muusissa oli tosi kiva makuvivahde, jonka kurpitsa toi ja maksan kypsyys oli oikein passeli. Luulen, että pidin viime talvisesta vasikanmaksasta hieman enemmän. Meillä on maksaa hyvin harvoin lautasella, mutta hinnasta se ei ole kiinni. Ostamani määrä maksoi 2,29 €.

Leipää ja keittoa italialaiselle aterialle

Eilen oli yksi pyöräilykauden loppupuolen merkittävistä kisoista, Il Lombardia, jota sanotaan myös Kuolleiden lehtien ajoksi. Sen voittoon ajoi Kolumbian iloisimman ilmeen mies, Esteban Chavez. Italiassa näytti melko kesäiseltä, sellaistahan meilläkin oli muutama vuosi sitten osallistuessamme L'Eroicaan. Tämän vuotinen L'Eroica ajetaan juuri tänään.

Harvinaista kyllä meillä oli eilen päivällisvieraita. Vaikka kuinka mielelläni tapaan mukavia ihmisiä, en vain saa juuri koskaan aikaiseksi kutsua meille ketään. Joskus kuitenkin saan niin tehtyä, tai Antti tekee sen puolestani. Nyt minulla oli hyvin aikaa miettiä menua ja kattaustakin. Kattaukseni oli valmis jo perjantaina, kerrankin ajoissa.

Lombardian ajon kunniaksi valitsin meille italialaisen menun. Aiempi ajatus grillata yhdessä luimupupulan väen kanssa vaihtui uunissa paistettavaan ruokaan. Hyvä niin sillä iltapäivällä säätila oli enemmän kuin vaihteleva, väliin satoi raivoisasti ja tuuli myrskyisäisti.

Meillä kasvoi tontilla mysteerikurplooni, joka sitten lopulta oli kuin olikin melonin sijaan kurpitsa. Tein siitä toscanalaisen keiton alkuruoaksi, jonka alkuperäisohje oli tämä, toteutus kohtuullisella vapaudella. Keitto oli hyvin yksinkertainen ja siinä sen salaisuus ehkä piilikin. Valmistin keiton talouden pienemmässä haudutuspadassa.

Alkukeitto neljälle keltaisesta kurpitsasta

• 3/4 noin jalkapallon kokoisesta keltaisesta hieman soikeasta kurpitsasta (miinus siemenet ja kuori)
• 1 päärynä
• 1 omena
• 0,5 l vettä
• suolaa ja pippuria
• tarjoiluun tuoretta timjamia ja muutama tippa oliiviöljyä

Halkaisin kurpitsan ja kaavin siitä pehmeämmän, siemeniä sisältäneen keskustan pois ja leikkasin kuoren ohuelti pois. Pilkoin kurpitsan paloihin ja laitoin 1/4 pakastimeen, sillä kaikki palat eivät mahtuneet pienempään crock potiin. Yhdessä kurpitsapalojen kanssa laitoin pataan yhden omenan ja päärynän paloiksi leikkattuina (muttei kuorittuina, koska olivat luomua tai omasta puusta). Kaadoin päälle vettä ja laitoin padan low-asetukselle moneksi tunniksi. Kun ainekset olivat kypsiä ja pehmeitä, mutteivat muusiksi hajonneita, kauhoin ne muutamassa erässä blenderin kannuun. Surruuttelin keitosta tasaista ja samettista. Jäähdytin keittopohjan yön yli kylmässä ja eilen ennen päivällistä kuumensin keiton uudelleen, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Olin ajatellut pyöristää keittoa kermalla, mutta se ei ollut tarpeen, rakenne ja maku oli juuri sopivaa ilmankin. Tarjolle asettaessani laitoin keiton pinnalle muutaman pienen oksan pehmeävartista tuoretta timjamia ja hyvää tunisialaista oliiviöljyä. Keiton kanssa meillä oli tuoretta focacciaa. 

Leipäohjeen otin kesän suosikkikirjastani, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Tuunasin ohjetta ihan vähän, sillä meillä oli supersieviä pikkuisia tomaatteja sisäkypsytyksessä, ne sopivat leipään oikein hyvin. Kirjan ohjeen mukaan taikinasta tulisi kaksi pyöreää leipää, minä leivoin sen yhteen suureen pyrex-vuokaan. 

Focaccia Vittorion ohjeella

• 4 dl vettä
• 30 g tuorehiivaa
• 2 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• noin 10 dl vehnäjauhoja
• 3/4 dl oliiviöljyä
• tuoretta rosmariinia
• pieniä tomaatteja (oma lisäykseni)
• (vaaleanpunaista vuori)suolaa karkeana rouheena (suluissa oma kontribuutioni)
• lisää oliiviöljyä 

Sekoita kädenlämmin vesi, hiiva, sokeri ja 4 dl jauhoista yleiskoneen kulhossa. Anna seoksen muhia puolisen tuntia. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa koneella noin 10 minuuttia, loppuvaiheessa lisää mukaan öljy. Vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa. Nostata taikinaa niin kauan, että se on kaksinkertainen. 

Öljyä vuoka kunnolla ja kumoa taikina vuokaan, taputtele se öljyisin käsin tasaiseksi. Pistele siihen pieniä tomaatteja ja ripottele pinnalle silputtua rosmariinia. Valuttele vielä päälle lisää oliiviöljyä ja rouhi reippaasti karkeaa suolaa. Anna leivän vielä kohota puolisen tuntia.

Kuumenna uuni 200 asteeseen kiertoilmalla (225 asteeseen muutoin) ja ennen kuin laitat leivän uuniin, painele tomaatit kunnolla taikinaan, ne ovat voineet pullahtaa kohonneesta taikinasta. Paista leipää noin 25 minuuuttia, kunnes sen pinta on kauniin värinen ja leipä on kumea kopautuksesta. Voit vielä lirutella hieman lisää oliiviöljyä kuuman leivän pinnalle. Meillä oli tarjolla leivän kanssa kauniissa, aivan sitä varten hankitussa astiassa oliiviöljyä ja hyvää balsamicoa. 

Pääruokana oli lasagnea ja jälkiruokana tiramisua, mutta niistä ei ole kuvia. Kiitos vieraille mukavasta illasta, Armakselle valloittavuudesta ja vekkuleista tempauksista, olette enemmän kuin tervetulleita uudelleen! Ehkäpä vielä ehtisimme grillatakin ennen talven tuloa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Autenttisuuteen pyrittiin ja ainakin lähelle päästiin!

Ylläolevan kuvan keitto on eräältä keväiseltä sadepäivältä Espanjasta. Astuimme sisälle lämpimään baariin ja olimme toiveikkaita, että jotain lounasta olisi tarjolla. Olihan sitä, kaikille samaa kuumaa soppaa lämpöä tuomaan. Kellon on täytynyt olla jo yli puolenpäivän, nautimmehan todistettavasti kuuman keiton kylmän oluen kanssa. Miten hienostunutta. 

Muistan ajatelleeni, ettei tuo serviisi ollut keitolle aivan edukseen, harva soppa näyttää nätiltä lasiastiassa, mutta olihan se aika sivuseikka. Juttelimme tuolloin sisareni, tuon kuuluisan Dorsetin kissankesyttäjän kanssa, että loppukesän La Vuelta-haasteessani voisinkin toistaa näitä ihania Espanjan aterioitamme. Pieni ajallinen välimatka olisi kyllä tarpeen, että tekisi mieli paneutua taas menu peregrinoon. Tänään on lounaskeiton vuoro, myöhemmin vielä valmistan oikean peregrinopäivällisen kaikkine kolmine ruokalajeineen. Täytyykin jo laittaa punaviini viilenemään. Alkuvihjeet päivän keittoon otin täältä, loput soveltelin omasta tai asiakkaan päästä.

Tulikuuma linssikeitto sadepäivään

• koko päivän kestävä vesisade
• 300 g vihreitä linssejä
• puolikas hokkaidonkurpitsa
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 4 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä chorizoa, olisi voinut olla toinen mokoma
• 2,5 dl lihalientä
• vettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• sahramia
• oliiviöljyä
• nokare voita

Huuhtelin linssit ja laitoin ne laakeaan kasariin. Kaadoin päälle viikonloppuna säilömäni grillausliemet, se oli tanakkaa lihalientä, eikä sitä raskinut heittää pois. Lisäsin vettä sen verran, että linssit olivat hyvin upoksissa. Aloin kypsentää niitä keskilämmöllä. Raastoin kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi ja silppusin sipulit ja pehmittelin niitä voin ja oliiviöljyn seoksessa, kunnes ne laiskistuivat. Odotellessani leikkasin hokkaidonkurpitsan kahtia, koversin siemenet pois puolikkaista ja kuorin toisen puolikkaista ja pilkoin sen vähän sokeripalaa suuremmiksi kuutioiksi. Se oli sen verran kovaa tavaraa, etten viitsinyt käsitellä kumpaakin puoliskoa, vaan laitoin toisen vihanneslaatikkoon odottamaan myöhempää käyttöä. Kyselkää, jollei ala näkyä toista kurpitsaohjetta piakkoin. Ensi viikolla on vielä Hävikkiviikkokin, joten tuhluu ei tule kysymykseenkään.

Lisäsin laiskat sipulit ja kesäkurpitsaraasteen linssipataan ja laitoin kurpitsakuutiot vuorollaan ottamaan vähän paistopintaa pannulle. Niiden jälkeen siellä kävivät mutkan chorizoviipaleet. Sitä olisi tosiaan voinut olla enemmänkin, mutta nuukailin. Lisäsin makkaratkin pataan ja sekoittelin. Laitoin hieman lisää vettä, vähän sahramia, paljon pimentonia ja jonkunverran suolaa ja pippuria. Annoin keiton kiehua noin vartin, kunnes kurpitsa oli kypsää. Maustoin hieman lisää vielä. 

Keiton kaveriksi otin kuivahtanutta vaaleaa sekaleipää, jota oli muutama viipale. Käytin niitä voinokareen kanssa paistinpannulla ja kun ne olivat paistuneet kauniin rapeiksi, ripotin niiden päälle pimentonia. 

Linssikeittoni oli oikein maistuvaa, siitä alkoi nenä vuotaa muutaman lusikallisen jälkeen, se on hyvä merkki. Lientä oli selvästi esikuvaansa vähemmän, mutta täyttävyys oli samaa luokkaa. Hyvin olisi voinut pukea päälle kaikki sadevarusteet, heittää rinkan selkään ja lähteä kävelemään vielä 15 kilometriä!

Eilen La Vueltan tulospalvelulla oli kyllä joku rokulipäivä, tai  muuten kukaan ei saanut tuloksia oikein esille. Vielä yhdentoista aikaan illalla siellä oli väärä kokonaiskilpailun johtaja. Ei minulla ole mitään Alejandro Valverdeä vastaan, mutta Darwin Atapuma nyt kumminkin on se, joka tänäänkin ajaa punaisessa paidassa. Tänään ajettava kuudes etappi on jo melkoinen vuorietappi, siitä ei ole epäilystäkään. Lähetys on vielä menossa, maaliin on yli 70 kilometriä. Huomenna olemme reissussa, joten La Vuelta saa tulla toimeen omillaan, ruokapostaus tulee ajastettuna. 

Kurpitsaboston

Sinkkubostonit 

Nyt kun kahdenoloa on takana noin kuukausi alkaa jääkaappikin näyttää kahden hengen talouden jääkaapilta. Tosin nuoriso vieraillessaan vielä huokaa kaapin avatessaan, miten voi olla näin paljon ruokaa! Olen oppinut tekemään vähän pienempiä ruokamääriä kerrallaan, en keitä keittoa enää suurimmalla kattilalla, paistan vain pihvin syöjää kohden. Alun tunne siitä, ettei tässä viitsi mitään ruokaa tehdä kahdelle on onneksi mennyt ohitse, ei vähiten Sansairen vuoksi. Olen innolla opetellut sous vide-kokkailua. Silti vielä toisinaan tulee vähän tähdenlentoannoksia ruokia. Nyt kun työt taas alkavat, on työlounaillekin käyttöä. Tai sitten aterianloppuja voi hyödyntää johonkin muuhun.

Leipäpuoli meillä on ajautunut aika vähäksi. Ostan vain yhden leivän kerrallaan ja sellaisia laatuja, jotka kestävät ainakin paahtimen kautta käytettyinä syömäkelpoisina loppuun asti homehtumisen sijaan. Tänään söimme kuitenkin jo verraten kuivaa ruisleipää aamiaisella ja ajattelin, että tekisin illaksi jonkunlaisen leivän Kammenpyörittäjän töistä tulon jälkeiselle iltapalalle. Muistin, että parin päivän takaa oli pieni annos kurpitsakeittoa jäljellä, sepä pääsisi leipätaikinaa muhevoittamaan. Määrät ovat vähintäänkin viitteelliset.

Kurpitsaboston 

• 5 dl paahdetusta kurpitsasta tehtyä sileää kasvissosekeittoa
• 2 dl vettä
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 2 rkl tummaa siirappia
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 600 g venhäjauhoja (kilon pussin vajenemisesta päätellen)
• puolikas kiekko peynir-juustoa murustettuna
• 1 dl punaista pestoa
• 1 dl cashew-pähkinöitä silputtuna
• 2 dl cheddar-juustoraastetta

Lämmitin jääkaappikylmää keittoa hieman, samoin vettä hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Laitoin yleiskoneen kulhoon kuivahiivan, suolan, siirapin, öljyn ja veden. Sekoitin ja lisäsin mukaan lämpimän keiton. Kaadoin mukaan noin 3 dl jauhoja ja annoin koneen vaivata taikinakoukulla noin 5 minuuttia. Lisäsin jauhoja niin kauan, että taikinasta muotoitui joustava taikina, annoin koneen vaivata taikinaa kaikkiaan noin 15 minuuttia. Peittelin taikinan suihkumyssyllä kohoamaan noin tunniksi, tällöin taikina oli hyvinkin kaksinkertainen.

Kumosin taikinan hyvin jauhotetulle leivinlaudalle ja vaivasin sitä lisäjauhojen kanssa hetkisen. Kaulitsin taikinan neliön muotoiseksi levyksi. Levitin levylle pestoa, turkkilaista peynir-juustoa muruina (fetamaista, mutta hieman kovempaa valkoista liemessä säilytettävää juustoa), cheddar-raastetta ja silputtuja pähkinöitä. Voitelin pyöreän suorareunaisen vuoan huolellisesti.

Minun oli tarkoitus muotoilla taikinasta bostonkakku, joten leikkasin levyn pitkittäin kahtia ajatellen sitä, miten paksu taikinarullasta tulisi käärittynä. Käärin puolikkaat pitkittäin rullalle ja leikkasin palat noin 5 sentin pätkiin. Asettelin paloja väljästi vuokaan niin, että niille jäi kohoamisvaraa. Jätin bostonin kohoamaan vielä toiseksi tunniksi. Sain myös pienemmän vuoan täyteen, sekä kaksi sinkkuvuokaa, joihin tuli yksi pala bostonia.

Tosi lähellä täydellistä kateleipää, ehkä liian maukas, eikö kateleivän kuulu olla vähän ei-minkään-makuinen...

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Kun uuni oli kuuma, laitoin bostonin paistumaan uunin alaosaan. Kurkistelin sitä ajoittain ja kun sen pinta oli kauniiksi paistunut, otin leivän jäähtymään. Pienet otin pois 20 minuutin kuluttua ja isot 30 minuutin kuluttua. Kurpitsabostonista tuli todella pehmeää ja kuohkeaa, täytteessä maistui mukavasti tomaatti ja juusto, pähkinöistä tuli hauskasti vähän purtavaa. Harmi vain, ettei ollut enää keittoa, jonka kanssa haukata lämmintä leipää!

Kurpitsakuurilla

Tänään oli ohjelmassa jo ennen iltavuoroa Operaatio Kurpitsa, johon kuului keskikokoisten myski- ja hokkaidonkurpitsoiden käyttäminen. En saanut ängettyä niitä Espanja-teemaamme ja ne edelleen nököttivät leipäkorissa tehden aamiaispöydän leipäpalat kodittomiksi. Jotain oli siis tehtävä. Kun missio on tämänkaltainen, ratkaisu on yleensä keitto, etenkin kurpitsakeississä. Ja mitä keitto kaipaa kaverikseen? Tietysti sämpylöitä. Otin vinkkejä kurpitsakeittoon Café Patita-nimisestä blogista. Sämpylät säveltelin ominpäin.

Kahden kurpitsan kookoksinen keitto neljälle

• 1 myskikurpitsa
• 1 hokkaidonkurpitsa
• 4 isoa valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä
• 2 dl kookosmaitoa (säästä tilkka koristeluun)
• tilkka sitruunamehua
• kiehuvaa vettä, jos tarpeen
• suolaa ja pippuria
• kurpitsansiemeniä koristeluun

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsat ja koverra siemenet ja rihmat pois. Laita puolikkaat uunipannulle ja lirauta niiden päälle pikkuisen oliiviöljyä. Aseta kolosiin isot valkosipulin kynnet kuorineen ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Paahda kurpitsoja uunissa noin 40-60 minuuttia kunnes terävä veitsi uppoaa kurpitsaan helposti ja niiden reunat ovat paahtuneet hieman ruskeiksi. Jätä puolikkaat jäähtymään siksi aikaa, että niitä pystyy käsittelemään. 

Koverra kypsynyt kurpitsan "liha" puolikkaista ja purista kypsä valkosipuli kuoristaan. Soseuta kurpitsamassa ja valkosipuli yhdessä kookosmaidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ota noin 1,5 dl sosetta talteen sämpylätaikinaa varten. Jos tarpeen, lisää hieman kiehuvaa vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Tiputa annoksen päälle pieniä tippoja kookosmaitoa ja piirtele niitä cocktail-tikulla. Sirottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. 

Kurpitsaiset sämpylät

• 5 dl maitoa (tai vettä)
• 1,5 dl kurpitsasosetta
• 2 pussia kuivahiivaa (7g pussissa)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai tummaa siirappia
• 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
• n 600-700 g vehnä- tai sämpyläjauhoja, mitä nyt tykkää käyttääkin
• 1 dl kaurahiutaleita
• maitoa sämpyölöiden voiteluun (tai luimupupua ajatellen: maitelointiin)
• kurpitsansiemeniä pinnalle

Lämmitä maito kuivahiivalle sopivan lämpimäksi. Kaada maito kulhoon ja sekoita mukaan hieman jauhoja, kuivahiiva, suola ja hunaja ja vispilöi siitä velli. Anna vellin saada vauhtia hetkisen aikaa. Lisää mukaan öljy, kaurahiutaleet ja keittopuuhista sivuun jättämäsi kurpitsasose. Ala lisätä jauhoja vähitellen, kunnes saat aikaan pehmeän, vielä hieman tarttuvan taikinan. Peittele taikinakulho ja jätä taikina kohoamaan noin 45 minuutiksi. Tuntikaan ei tee pahaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (200 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa). Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa jauhojen kanssa sen verran, että saat siitä muotoiltua pitkulaisen pötkön. Leikkaa pötkö paloiksi ja nosta palat pellille. Minä sain taikinasta 20 sämpylää. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele pinnalle muutama kurpitsansiemen. Paista sämpylöitä noin 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kypsiä. Tarjoa lämpimät sämpylät voilla siveltyinä oranssin kurpitsakeiton kaverina.

Ö allakan laidalla tekee lihapataa Jamien neuvoin

Nyt kun tämänvuotinen ruokahaasteiden trio on kokattu läpi ja olen hengähtänyt muutaman päivän, tuntuu olo vähän heitteillejätetyltä. Edellisillä kerroilla taisin olla lähinnä helpottunut, etenkin ensimmäisellä, sillä en ollut aloittaessani ollenkaan varma, että ylipäätään saisin blogin aikaiseksi. Viime vuonna tunteissa oli jo mukana vähän tottumuksen tuomaa tyytyväisyyttä, mutta nyt on uusi merkillinen olo. Haasteiden päättymistä sattui vielä seuraamaan sellainen viikko, jolloin olemme kaikki viilettäneet menoissamme, töissä ja opinnoissa eri aikoihin. Emme ole istahtaneet ruokapöytään kertaakaan kaikki yhdessä, emmekä ehdi sitä tehdäkään ennen lauantaina. 

Tänään minulla oli aamulla aikaa keittiöpuuhiin ja valmistin perheelle aterian, vaikken itse olisikaan kotona päivällisaikaan. Koska aikataulumme eivät osu yksiin, ruoan oli oltava sellaista, joka kestää odottelua. Mikäpä silloin olisi enemmän paikallaan kuin muheva lihapata? Koska sattumoisin Iso-Brianniassa ajetaan juuri The Tour of Britain-etappikilpailua, teen lihapatani Englannin virallisen vekkulin, Jamie Oliverin neuvoin. Ikävä kyllä ohje ei ole peräisin hänen kirjastaan Jamie's Great Britain, vaan hänen verkkosivuiltaan ja kenties jostain muusta kirjastaan. Olisipa ollutkin somaa samantien ottaa yksi piste keittokirjahaasteeseenikin. Muttei makeaa mahan täydeltä. Ohje on täältä.

Minulla oli kaksi kilon palaa naudan sisäpaistia. Arvelin kuitenkin, että jos Jamien Jools-rouva ruokkii kilolla lihaa suurperheensä, ei minunkaan ollut syytä liioitella. Käytin pataan:

• 1,2 kg naudan sisäpaistia 5 cm kuutioiksi leikattuna
• 4 porkkanaa paloina
• 10 pientä perunaa (niitä oman maan tuotteita!)
• 1 sipuli kuorittuna ja isohkoihin lohkoihin leikkattuna
• suolaa ja pippuria
• salvianlehtiä (pakastettuja)
• timjamia (koska sitä oli)
• vehnäjauhoja lihapalojen tomuttamiseen
• 1 kaskinauris (palsternakan ja maa-artisokkien puutteessa)
• neljäsosa hokkaidon kurpitsasta (myskikurpitsan sijaan)
• 3 dl punaviiniä
• 0,5 l lihalientä
• 4 rkl tomaattipyrettä
• voita 
• öljyä

Jamie vakuutti, että lihoja ei tarvitse käyttää pannulla ja minähän mielelläni tottelin, koska täten säästin aikaa mukavasti. Valmistelin kaikki ainekset saataville, pilkoin juurekset ja pyörittelin lihakuutiot kevyesti suolatuissa ja pippuroiduissa vehnäjauhoissa. Sulatin padan pohjalla nokareen voita ja lisäsin pikkuisen öljyä mukaan. Kippasin pataan salvianlehdet ja pilkotun sipulin ja annoin niiden kypsyä muutamia minuutteja. Sitten vain keräsin kaikki kasvikset, lihapalat, tomaattipyreen, viinin ja liemen pataan ja ripottelin päälle runsaasti pippuria ja tuoretta timjamia. Suolaa laitoin maltillisesti. Nostin liemen kiehumaan ja laitoin kannen padan päälle. Siirsin padan 160 asteiseen uuniin ja jätin sen sinne neljäksi tunniksi. 

Ohjeen lopussa oli vielä pieni padanpiriste, gremolatamuunnelma, jonka unohdin valmistaa, mutta se kuulosti näin jälkilukemalla oikein hyvältä. Siinä sekoitetaan valkosipulimurskaan sitruunan raastettua kuorta ja rosmariinisilppua. Tätä kun ripottelee annoksensa päälle, se Jamien mukaan tekee ihmeitä. Hyvää pata oli ilman tätäkin. 

Eilen illalla katselimme kaihoten Walesin maisemia, joissa Tour of Britainin neljäs etappi ajettiin. Loppukirissä lempparimutrunaamani, Mark Cavendish näytti kaapin paikan kaikille muille ja kokonaiskilpailua johtaa Sir Bradley Winggins. Jos teillä on lapsekas huumorintaju, jonka ominaispiirteisiin kuuluu samojen asioiden toistaminen ja siitä suunnattomasti huvittuminen, suosittelen tätä sivua.