torstai 12. tammikuuta 2017

Kuohkea kurpitsakeitto



Tässä eräänä päivänä meillä syötiin päivällistä pitkin päivää. Ensin oli confit-keltuaisia yhden aikaan, sitten oli keittoa kolmen maissa ja lopulta stifadoa illempana, kunhan lampaan potkat ehtivät kypsiksi. Kun olimme kahdestaan, se ei haitannut, että ateria oli pätkissä ja söimme osat, kun ne olivat valmiit. Ei tosin auta huonoa ajoituskykyäni, kun tuolla tapaa velttoilen. Päivän keittona meillä oli suloisen pehmeä kurpitsakeitto, johon käytin yhden jäljellä olevista ilokaasupatruunoistani, enkä tällä kertaa töpeksinytkään yhtään. 

Iloinen kurpitsakeitto

  • puolikas keskikokoisesta hokkaidon kurpitsasta
  • 1suuri porkkana
  • 1 omena
  • vettä keittämiseen
  • suolaa ja pippuria
  • 1 dl kermaa
  • 1 ilokaasupatruuna
Leikkasin kurpitsan kahtia ja kaavin kummastakin puoliskosta siemenet ja rihmat pois. Leikkelin kovan vaaleamman kuorikerroksen pois ja pilkoin toisen puolen kurpitsaa paloiksi, jotka pakastin myöhempää käyttöä varten. Toisen puolen käsittelin samoin, mutta pakastamisen sijaan keitin sen paloina kypsäksi porkkanan ja omenan kanssa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Laitoin kypsät ainekset blenderiin ja osan keittoliemestä myös. Surruuttelin seoksen niin tasaiseksi kuin blenderini kykeni. Siivilöin seoksen talouden tiheimmän siivilän läpi ja maistelin, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. Jätin keittopohjan odottamaan sitä hetkeä, että olisi pian alkuruoan aika. 

Viimeistelyvaiheessa kuumensin keittopohjan, sekoitin mukaan kerman ja lisäsin vielä pikkuisen suolaa ja pippuria. Siivilöin taas kuuman keittopohjan, ettei sifoniin menisi pippurin paloja. Kaadoin keiton sifonipulloon, keittoa oli hieman enemmän kuin puoli litraa, mikä on pulloni maksimivetoisuus. Laitoin huolella tiivisteen kanteen kiinni, keittosuuttimen paikoilleen, kannen kiinni ja kiersin kaasupatruunan paikalleen. Kävi toivottu suhahdus, josta ei päässyt kaasua pihalle. Ravistin nopeasti kuumennuttu pulloa patakinnas kädessä kymmenkunta kertaa rivakasti. Otin esille haluamani tarjoiluastiat, hieman fetaa ja timjamia. Pursotin keittoa kuppiin, olen huomannut, että suutin kannattaa laittaa mahdollisimman lähelle kupin tai lautasen pohjaa ja pursottaa läheltä. Muuten vaahtomainen sisus pärskyy. 

Murustin pinnalle vähän fetaa ja asetin pehmeää, tuoretta timjamia. Söimme keittoa alkuruokana ja otimme sitä kaksi pientä annosta, sillä puolen litran pullossa vain riitti ja riitti kuohkeaa keittoa. Se kyllä lätistyi nopeasti, joten sifonisoppa on lusikoitava nopeasti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sifoni-välilehdelle, sinne kerään kaikki ilokaasuiset kokeiluni. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti