Jotkut ovat johtajia, mutta päälliköitäkin tarvitaan

Meillä töissä jokainen on johtaja, mutta sen lisäksi meillä on päälliköitä. Viimemainitut ovat sekä johtajia, että päälliköitä, kui hienoo se on? Eilen työpaikalla vietettiin päällikköpäiviä, joilla oli viimeisen päälle suunniteltu ohjelma. Sisäänkäyntikin oli erikseen päälliköille, me muut kuljimme sivuovesta. Ohjelmaan kuului tietysti myös ruokailua, jonka järjestämiseen myös minä osallistuin, vaikka sattuikin olemaan vapaapäiväni. 

Panostukseni oli melko vähäinen, valmistin päällikön kestävän jälkiruoan. Yksi päälliköistä noudattaa ruokavaliota, joka asettaa haasteita etenkin kokemattomalle diettikokille kuten minä. Tässä yhteydessä mainitsen, että olen varmistanut voivani käyttää tiettyjä tuotemerkkejä ja esimerkiksi kauraa valmistaessani syötävää kyseiselle henkilölle, joka ei ole keliaakikko, mutta välttää monia viljatuotteita. 

Jo vuosia sitten luin jostain, että kikhernesäilykkeen liemestä voi valmistaa marenkeja. En tuolloin kokeillut, mutta asia palasi mieleeni joitakin viikkoja sitten, kun töissä puhuttiin lounastauolla siitä, miten mistäkin yllättävästä voi tehdä jotain toista yllättävää juttua. Ja nyt sellaista yllättävää oli hyvä tilaisuus kokeilla. Ohjeen otin Chocochilistä. Se on melkein viiden vuoden takaa, joten en ihan idean aallonharjalla tässä ole. 

Mietin, että mitä voisin laittaa näitten munattomien marenkien kaveriksi, kun sen ei tulisi sisältää myöskään maitoa eikä gluteenia. Tuli mieleeni, että jonkunlainen eton mess-tyyppinen jälkiruoka voisi toimia ja sellaisen kyhäsin. 

Päällikön kestävä eton mess

Kikherneliemimarengit

• 1,5 dl kikhernesäilykkeen lientä
• 1,5 dl sokeria
• 1 rkl limemehua
• 1 tl vaniljatahnaa

Muut tykötarpeet

• gluteenittomia ja maidottomia keksejä
• Planti-kauravispiä
• Planti-kauravaniljakastiketta
• vadelmia
• pensasmustikoita

Tein marengit jo edellispäivänä, että ne ehtivät kuivua kunnolla. Kaadoin tetrallisen säilöttyjä kikherneitä siivilään ja pyydystin liemen astiaan. Sitä oli noin 1,5 dl. Kikherneet jätin odottamaan myöhempää käyttöä, tein niistä sen päivän aterialle hummusta. 

Kaadoin liemen yleiskoneen kulhoon. Liemen ulkonäkö muistutti tosiaankin paljon kananmunan valkuaista väriä ja paksuutta myöten, mutta tuoksu oli vienosti torstainen. Vatkasin pelkkää lientä ensin noin viisi minuuttia. Se tukevoitui melko nopeasti ja muuttui valkoiseksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan sokerin, vaniljatahnan ja limemehun ja jatkoin vatkaamista. Vaahto muuttui suorastaan häikäisevän valkoiseksi ja siitä tuli viidessä minuutissa aivan mahtavan topakkaa marenkimassaa, jota hieman epäröiden maistoin. Herranen aika, se oli tavallisen marengin makuista ja rakenne oli aivan sama. Tuoksussa oli kyllä aavistus hernettä. Luulen, että vanilja ja lime käänsivät tuoksua sopivasti toisaalle. 

Kaavin erittäin paksun massan pursotinpussiin, johon olin laittanut tähtityllan ja pursotin leivinpaperille pieniä marenkeja. Niitä tuli ihan valtavasti, tuosta 1,5 dl lientä olisi tullut kaksi pellillistä pieniä marenkeja, noin sata kappaletta! Tunnustan, että pursotin vain yhden pellillisen, sillä arvelin senkin olevan tarpeeksi. En tuohon hätään ehtinyt etsiä tietoa siitä, voiko marenkeja kuivattaa kahta pellillistä samaan aikaan uunissa. Olin aikeissa käyttää uunia muuhun ruoanlaittoon myöhemmin, eikä uuni voinut olla varattuna marengeille koko päivää. Joten maailma ei pelastunut, sillä marenkimassaa meni hieman kompostiin. Anteeksi maailma.  

Kuumensin uunin 90 asteeseen ja laitoin pellin sinne aluksi 90 minuutiksi. Se on tavallinen marenkiohjeeni, 90 astetta ja 90 minuuttia. Mutta kikhernemarengeille se ei riittänyt, nostin lämpötilaa 90 minuutin jälkeen 100 asteeseen ja kuivatin vielä 40 minuuttia ja siinä vaiheessa marengit alkoivat olla kuivia. Otin lämmöt pois ja jätin marengit uuniin vielä jäähtymään noin tunniksi. Uunin luukkua avatessa marengeista vielä leyhähti aivan kevyt hernemäinen tuoksu, muttei läheskään niin voimakkaasti kuin alun liemessä oli. 

Kaikkiaan marengit olivat uunissa melkein kolme tuntia, joten uunille olikin heti muuta käyttöä, kun se viimein vapautui. Marengit irtosivat helposti leivinpaperista ja olivat aivan kuivia ja rapeita. Uskaltauduin maistamaan yhden enkä löytänyt moitteen sijaan niistä. Jätin ne pellille jatkokuivumaan seuraavaa päivää varten.

Eilen kokosin jälkiruoan paremman astian puutteessa lasiseen leipävuokaan. Murustelin ensin vuoan pohjalle muutamia kauraisia suklaakeksejä ja nostelin seuraavaksi sinne muutamia marenkeja, vadelmia ja mustikoita. Lusikoin sitten hieman Planti-nimistä kauravaahtoa, sekään ei maistunut hassummalta, en ollut aikaisemmin käyttänyt tuon merkin tuotteita. Lisäsin toisen kerroksen marenkeja ja marjoja ja lusikoin loput kauravaahdosta päälle. Koristelin vielä annoksen muutamilla kokonaisilla kekseillä ja lopuilla marjoilla ja kaadoin päälle hieman paksua kauravaniljakastiketta. 

Annos oli kieltämättä melko suuri yhdelle, mutta arvelin jonkun muunkin voivan haluta maistaa sitä. Vuoka oli kuulema mennyt päällikön mukana hänen toimistoonsa aterian päätteeksi, joten en sitten tiedä kuinka sen jakamisen kanssa lopulta kävi. Loput marengit laitoin lasipurkkiin ja vein ihmeteltäväksi, huomenna näen onko kukaan maistanut ja jos niitä on vielä, voin tehdä tuoksutustestiä ja tutkia pysyvätkö kikhernemarengit rapeina vai nahistuvatko ne nopeasti. 

No nyt tuli hyvät kesäkurret

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja vaikka CampaSimpukassa on muutama täytettyjen kesäkurrejen ohje, laitan vielä tämän yhden, sillä nyt täytteestä tuli tosi hyvä. Ja hassua kyllä, sitä oli aivan lusikalleen oikea määrä. Yleensä teen kaikkia täytteitä liian paljon. Söimme tätä kivaa ruokaa töissä yhteislounaana, rauhallisen työpäivän etu on se, että tauolla ehtii tehdä ruokaa kaikille. Osa raaka-aineista oli työkaverin kasvimaalta ja osa saatua, sekin edullisti yhteislounasta kummasti. 

Täytetyt kesäkurpitsat 6-7 hengelle

• 3 melko suurta vihreäkuorista kesäkurpitsaa
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 250 g jauhelihaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pizzayrttimausteseosta (sitä oli työpaikan keittiössä)
• jauhettua paprikaa
• tuoretta basilikaa
• 175 g pussi juustoraastetta

Aloitin laittamalla uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaisin kesäkurpitsat pitkittäin ja raaputin ruokalusikalla puolikkaat veneiksi. Leikkelin irrotettua sisusta hieman pienempiin paloihin. Kolmesta suuresta kesäkurpitsasta tuli niin paljon sisussilppua, että käytin täytteeseen noin 3/4, kaikkea ei olisi saanut mahtumaan. 

Laitoin uunipannulle arkin leivinpaperia ja sutikoin siihen vähän oliiviöljyä. Nostin kurpitsaveneet paperin päälle. Kuusi puolikasta mahtui juuri ja juuri vakiouunin pellille. Luritin veneisiin pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Laitoin veneet esikypsymään 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, kun valmistin täytettä, noin 20 minuutiksi. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja laitoin silputun kurpitsamassan pannulle kypsymään. Silppu menee kyllä kasaan aika paljon pannulla, joten mitenkään liikaa sitä ei ollut, maustoin sitä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumosin seoksen kulhoon ja huudoin linssit. Sekoitin ne kulhossa kurremassan kanssa. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja silppusin sipulit, kuullotin niitä hetkisen ja lisäsin pannulle jauhelihan. Pienensin jauheliha murusiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Kaadoin mukaan paseeratun tomaatin ja sekoittelin taas. Annoin seoksen kypsyä muutamia minuutteja. Maistelin ja lisäsin hieman jauhettua paprikaa. 

Katselin jääkaapin sisältöä sillä mielellä, että olisiko siellä jotain keitokseeni sopivaa, mutta jätin mansikkahillon ja vaahterasiirapin nyt kuitenkin kokeilematta. Toisaalta, eivätkö ne kulinaariset tähtihetket joskus synny erikoisista kokeiluista tai siitä, että tulee kaataneeksi väärästä purkista?

Kun pannulle oli muodostunut melko sakea tomaattinen jauhelihakastike, kaadoin sen kulhoon ja sekoitin kurpitsamassan ja linssien kanssa sekaisin. Maistelin ja maustoin. Täyte tarvitsi aika paljon suolaa, melkein hämmästyttävän paljon. 

Olin ottanut kurpitsaveneet uunista, ne olivat sopivasti hieman kypsyneet, mutteivat mitenkään levahtaneet. Lusikoin veneisiin täytettä ja ihme kyllä, sitä oli aivan lusikalleen sopiva määrä. Ripotin pinnalle juustoraastetta ja sitäkin oli juuri passelisti. 

Paistoin täytettyjä kesäkurreja noin 35-40 minuuttia. Lisänä meillä oli työkaverin kasvimaalta todella hyviä perunoita, paria silliä ja yksinkertaista salaattia. Täyte oli todella onnistunut, muttei sille olisi tehnyt pahaa pieni polte vaikkapa chilin muodossa. Kastikemainen täyte toimii paremmin kuin kuivemmat aineet täytteenä. Jauhelihan olisi voinut hyvin vaihtaa papuihin. Oli kiva tehdä ruokaa työkavereille ja syödä yhdessä.

Päällikön kestävä omenapiirakka

Tänään paistoin töissä tauolla omenapiirakan, joka oli kokonaan maidoton. Niinpä se kävi ihan jokaisen työpaikalla olleen ruokavalioon. Mukailin aikaisemminkin käyttämääni ohjetta.

Maidoton omenapiirakka

• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl jauhettua vaniljaa
• 2 tl kanelia
• 2 dl mantelimaitoa
• 150 g maidotonta juoksevaa margariinia 
• 4 omenaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl kanelia
• tomusokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen, vuoraa isohko lasivuoka leivinpaperilla. Kuori omena ja leikkaa ne lohkoihin. Kerää lohkot kulhoon ja ripota niille sokeria ja kanelia, kääntele paloja niin, että ne saavat kevyen sokeri-kanerikuorrutuksen. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan rasva, mantelimaito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaavi se vuokaan leivinpaperin päälle. Sommittele omenalohkot taikinan päälle ja paista piirakkaa noin 35  minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on piirakka kypsä. Sirottele kuuman piirakan päälle tomusokeria ja tarjoa Oalty-vaniljakastikkeen kanssa. 

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

Tehtiin sitten itse! Joululounas työporukalla

Haikeina muistelemme joululounaita, joita saimme monet vuodet käydä syömässä tyonantajan tarjoamana Ränssin kievarissa. Ajat ovat muuttuneet, eikä sinne enää ole päästy. Tänä vuonna erinäisten syitten takia päädyimme tekemään itse joululounaan työporukalla ja siitä sukeutui hyvä juttu. Ehkä ensi vuonnakin! 

Moni työkaveri osallistui lounaan järjestelyyn, J valmisti ja tarjosi maidottomat porkkanalaatikot, T tarjosi ja paistoi kinkun, K toi leipää ja tarjosi hirvenlihat lihapataa varten, A nouti kaupasta viimetipan ostoksia ja Antti graavasi lohta ja leikkasi kinkun. Minun osuudekseni tuli käydä kaupassa ja huolehtia lounas pöytään. Kaikki muut paikalla olleet kollegat auttoivat syömällä vatsansa täyteen. 

Kävin kaupassa summittaisen budjetin puitteissa, arvelin selviäväni satasella, mutta koska ostin vähän liikaa kivennäisvesiä, meni lasku 112 euroon. Sillä summalla saimme (kinkku ja hirvenliha olivat siis lahjoituksia) ruokaa meille kymmenelle paikalla olleelle ja toinen mokoma olisi kyllä vielä syönyt siitä. Jos olisin ollut järkevämpi ostaja, olisi koko setti varmasti maksanut vain noin 50-60 euroa. Mutta nyt meillä on varastossa hieman säilytystä kestäviä ruokatarvikkeita yhteislounaita varten ja muutaman päivän töissäolevat voivat syödä tähdenlentoja, mikäli vielä maistuu. Osan voi myös pakastaa ja käyttää myöhemmin. 

Eilen minulla oli yövuorojen välinen päivä. Vein yövuoroon mukanani suuremman Crock Pot-patani, johon olin tehnyt jo kotona hirvenlihapadan hautumaan. Minun kotiseudullani pohjoisessa ei tehdä jouluksi karjalanpaistia vaan palapaistiksi sanottua yhden lihalaadun pataruokaa. Sellaisen tein nytkin K:n tuomista lihapaloista. Toinen pala oli luullinen ja luumurikan säästin liemenkeittoa varten. Pata puhisi koko yön työpaikan keittiössä ja aamulla tuloksena oli ihmeen murea ja maukas hirvipata.

Kun vuoroni loppui, menin käymään suihkussa ja siitä virkistyneenä palasin keittiöön laittamaan lounasta. Tauolla olevat auttoivat kantamalla toisen pöydän kokoustilasta ja järjestelemällä paikkoja ja muutenkin olemalla apukäsinä yhdessä jo toisessa. 

Pöydät peitimme harmailla lakanoilla, joita olen ostanut Anttilan loppuunmyynnistä ja vasta kotona huomannut, että nämähän ovat liian kapeita. Se siitä säästämisestä. Lautasten alle laitoimme punaiset huopatabletit, niin eivät aterimet ja lautaset koliseet pöydillä. Astiat töissä ovat melko yksinkertaisia, mutta toisaalta, eipä töissä mitään Villeroy& Bochia tarvitakaan. Kattauksesta tuli kuitenkin työolosuhteissa ihan nätti. 

Tarjolla oli lopulta näitä:

• leivinuunissa paistettu potkallinen kinkku
• hirvenlihapataa
• perunoita
• porkkanoita
• herneitä
• porkkanalaatikkoa
• kaupan lanttulaatikkoa 
• kolmea erilaista silliä
• graavilohta
• savustettua lohta
• pieniä maustekurkkuja
• punajuurta
• kahta pateeta
• karpalochutneyta
• ruisleipää ja voita
• vichyä, limsaa ja tietysti vettä
• jälkiruoaksi glögiä, joulutorttuja, piparkakkuja, homejuustoja ja rypäleitä

Kaikki oli valmista kello yksitoista, kuten olin kaavaillut. Kaikki vuorossa olleet söivät vuorotellen ja iltavuorollekin jäi ainakin tarpeeksi. Harmi, että useammalla kollegalla oli menoja, etteivät vapaalta päässeet osallistumaan. En ottanut kuvia juurikaan, en muistanut ja sitten viitsinyt. Mutta kirjoitan tämän muistiin mahdollista ensi vuoden joululounasta varten. Tästä minun on hyvä tarkistaa, mitä tänä vuonna hankimme, mitä voi jättää ostamatta tai laittaa vähemmän ja millainen budjetti riittää hyvin. 

Antin alkupalalautanen, hänelle kehtasin sanoa, että älä syö vielä, otan ensin kuvan!

Yhdessä syöminen on hyvästä, olipa kyseessä yksinkertainen keittolounas tai isompaa järjestelyä vaativa joululounas tai vapaa-ajan tapahtuman ruokailu. Seuraavan kerran taidan päästä kokkaamaan tälle mahtavalle porukalle tammikuisissa pikkujouluissa. Tosin tämä joululounas ei nyt erityistä kokkaamista minulta vaatinutkaan, enemmän vain viimeistelyä ja esillepanoa. 

Muita kokkauskokemuksia työporukalle löytyy vaikkapa näistä muutamista postauksista:

Hintsusti hottia kanakeittoa

Lihapullakeitto

Mustikkakakku

Liian suuri pastakastike

Nakkistrone

Grillataan churrotaan mökkiolosuhteissa

Omppuvarkaan piirakka

Hävikkiviikon yhteislounas töissä

Casual Friday ja nakkipiilot

Jääpaisti isolla J:llä

Mokkapalat

Menestyspikkuleivät

CampaSimpukka leikkii cateringia pikkujouluissa

Kompaktit tarjottavat

Churrot tulivat vahingossa kaksi kertaa kollaasiin, mutta kyllä niissä aika homma olikin!

Useimmiten meitä on useita tekemässä ruokaa, tai sitä on valmistettu etukäteen ja käytämme työssä olevat omat taukomme ruoan valmistamiseen ja syömiseen. Tällainen mukava yhteisöllisyys ei onnistuisi kuin tällaisella mahtavalla porukalla kuin meidän työpaikallamme on!

Hintsusti hottia kanakeittoa

Täällä viikolla meillä oli töissä keittopäivä. Kyseessä oli aasialaisvivahteinen kanakeitto.

Kanakeittoa kaikille

• 1 l vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 800 g broilerifileitä
• oliiviöljyä
• soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• currya
• jauhettua paprikaa
• 2 pientä punaista chiliä
• 1 kesäkurpitsa
• 4 porkkanaa
• 2 tomaattia
• nippu kevätsipulia
• pieni purkki säilykemaissia
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• palanen inkivääriä 
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 3 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 2 limettiä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• nippu korianteria

Hirveästi aineksia, nyt ei Hannelekaan tykkää! Tai ehkä tykkää kumminkin. Aloitin laittamalla veden kiehumaan ja tipautin liemikuution mukaan. Sitten pilkoin, raastoin, kuorin ja silppusin ison tarjottimellisen kasviksia. 

Raastoin kesäkurpitsan, porkkanat ja kuoritun inkivääripalasen. Silppusin sipulin, valkosipulinkynnen, chilit, paprikat ja tomaatit. Huuhdoin maissin ja jätin valumaan lävikköön. 

Tein kulhoon pienen pikamarinadin broilerille, sekoitin limetin mehua, oliiviöljyä, soijaa, suolaa ja pippuria. Leikkasin broilerifileet suikaleiksi ja sekoitin marinadiin. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja pintapaistoin pikamarinoidut broilerisuikaleet muutamassa erässä ja kaadoin ne kevyesti kiehuvaan kasvisliemeen. Käytin sitten kasvikset muutamassa erässä pannulla ennen keittokattilaan kumoamista.

Sekoitin mukaan kookosmaidon ja nostelin nuudelikiekot keittoon, hämmentelin ja maustoin keittoa currylla, jauhetulla paprikalla (lähinnä värin vuoksi), suolalla ja pippurilla. Jätin keiton poreilemaan miedolla lämmöllä noin puoleksi tunniksi. Tarkistin vielä mausteet, lisäsin hieman pippuria ja puristin keittoon yhden limetin mehun. 

En laittanut korianteria suoraan keittoon, vaan pöytään tarjolle, sillä syöjien joukossa oli ainakin yksi korianteria vieroksuva. Viiden litran kattilallinen hupeni siihen tahtiin, että iltavuorolle jäi aika vähän. Ensi kerralla suurempi kattila käyttöön. 

Lihapullakeitto

Puolessa tunnissa saa hyvin keiton alulle, kunhan kuorii ja pilkkoo rivakasti. Minestronea mukaileva soppa valmistui työporukan syötäväksi, jäipä iltavuorolaisillekin. 

Lihapullakeitto noin kuudelle

• 500 g naudan jauhelihaa
• 1,25 litraa vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 4 perunaa
• 6 porkkanaa
• 4 tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• tomaattipyrettä
• nippu kevätsipulia
• 1 kesäkurpitsa
• 150 g pastaa
• nippu lehtikaalia
• tuoretta timjamia ja persiljaa
• suolaa ja pippuria
• pizzamaustetta (jotain kuivia yrttejä oleva purnukka työpaikan maustekaapissa)

Laitoin vettä kiehumaan ja mukaan kasvisliemikuution. Kuorin perunat ja porkkanat ja leikkelin ne pieniksi kuutioiksi, kesäkurren ohuiksi viipaleiksi. Tomaatit pilkoin isohkoiksi paloiksi ja laitoin kuumalle pannulle oliiviöljytilkan kanssa. En oikein tiedä miksi niin tein, mutta kumminkin tein. Annoin tomaattien hieman kypsyä pannulla ennen kuin nakkasin ne kattilaan muiden kasvisten  ja tomaattipyreen kanssa. 

Sekoitin kulhossa jauhelihaan suolaa, pippuria ja pizzamaustetta. Pyöritin jauhelihan pieniksi lihapulliksi ja paistoin yhden tarkistaakseni maun. Se oli ihan ok, joten paistoin nopsasti kaikki pullat ja lisäsin ne keittokattilaan. Silppusin lehtikaalin, timjamin ja persiljan ja sekoitin ne keittoon. Kaadoin mukaan pastaa ja lisäsin hieman vettä, pari desiä ehkä. Jätin keiton poreilemaan lempeästi noin puoleksi tunniksi. Sitten olikin jo lounasaika. 

Kaakaoinen mustikkakakku siitä mitä kaapeista löytyi

Töissä oli hiljaisempi vuoro, joten minulla oli aikaa katsastaa kaapit, löytyisikö jotain mistä voisi tehdä kahville kaveria. Ja löytyihän sieltä. Käytin taikinan ohjeena jotain muinaista omenapiirakan pohjaa, jota hieman muuntelin. 

Tumma mustikkakakku

• 250 g pakastemustikoita (vähän jäähileisiä, joten ei enää sellaisenaan syötäviä)
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 150 g sulatettua voita
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl kaakaota
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 dl kreikkalaista jogurttia (tai maitoa tai piimää)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita suurehkoon vuokaan leivinpaperia. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Mittaa kulhoon sokeri ja lisää mukaan kananmunat ja vatkaa ne sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon jauhot, vaniljasokeri, kaakao, leivinjauhe ja sulatettu voi. Viimeisenä sekoita mukaan jogurtti. Kääntele paksuhkoon taikinaan mustikat ja kaavi taikina vuokaan. Paista noin 35-45 minuuttia riippuen siitä, minkä kokoinen vuokasi on ja sitä myöten kuinka korkea kakusta tulee. Kun tikku on pistoksen jäljistä puhdas, on kakku kypsä. Töissä käytän aina raakaa spagettia, kun siellä ei ole kakkutikkua tallella enää. 

Liian suuri pastakastike

Kotona kokkaan nykyään useimmiten vain kahdelle. Kun nuoriso ehtii päivälliselle, otan astetta isommat kattilat ja pannut esille. Toisinaan teen ruokaa vielä isommalle porukalle, yleensä työkavereille. Silloin tarvitsen järeimmän kalustoni, suuren haudutuspadan ja kymmenen litran kattilan. Meillä oli eilen työporukan yhdistetty ajankohtaisten asioiden kertauspäivä ja saunailta ja ruokaahan moinen koitos vaati. Paljon ruokaa, sillä ruoan loppuminen kesken olisi aika paha juttu. Minun täytyi tehdä niin ruoka etukäteen mahdollisimman valmiiksi, koska tila jossa vietimme koko päivän ja illan oli keittiönsä suhteen melko vaatimaton. Tästä syystä päädyin valmistamaan pasta bolognesea.

Perjantaiaamuna katselin netistä neuvoja ruokaohjeiden suurentamiseen sen mukaan miten paljon ruokailijoita on. Esimerkiksi HK:n ja Valion sivuilla on kivat laskurit, joihin vain syötetään henkilömäärä ja ohjelma suurentaa neljän hengen annokset tarvittavaan kokoon. Tietysti ohjeen voi myös pienentää aina yhden hengen annokseen asti, vaikka se tuntuukin vähän hassulta enemmän ruokaa laittaneesta, mutta aloittavalle kokkaajalle oikein hyödyllistä, kun kaikki on vielä uutta. 

Sivusto neuvoo myös maustamisessa, sillä mausteita ei voi ohjeen suurentamisessa suoraan vain samalla kaavalla lisätä, vaan täytyy maistella ja lisätä varovasti lisää mausteita, ettei saa esim. tönkkösuolattua tai vaikka liian chilistä ruokaa. Vähän minua kyllä hymyilytti, kun bolognesen ohjeessa mainittiin hauduttamisajaksi neljän hengen annokselle 15-20 minuuttia. Pitäähän sitä nyt ainakin pari tuntia muhittaa ennen kuin jauhelihakastiketta tohtii alkaa bologneseksi kutsua! Minä vannoutuneena crock pot-rouvana viritin patani perjantaina, kun oli tarkoitus syödä lauantaina. Ei tietenkään tarvitse liioitella, mutta vartti! (oikeasti ymmärrän mitä arkiruoka tarkoittaa)

Pastakastiketta ihan kaikille ja vielä ensi viikollekin

• 2 kg naudan jauhelihaa (10 % rasvaa)
• 2 kg tomaattituotteita (paseerattua, murskaa ja pyrettä)
• 8 porkkanaa
• 8 sipulia
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 kesäkurpitsa
• 1 nippu varsiselleriä
• tölkkien huuhteluvettä niin, että padat tulivat täyteen
• suolaa ja pippuria
• oreganoa

Aioin siis tehdä kastikkeen haudutuspadassa, oikeammin kahdessa haudutuspadassa. Näin ollen kasviksia ei tarvinnut ensin kuullottaa, vaan ne saattoi laittaa raakoina pataan. Jauhelihan halusin ruskistaa. Mietin miten saisin molemmissa padoissa samanmakuista kastiketta ja päätin tehdä ensin koko homman suurimpaan kattilaani, sekoittaa ja jakaa sitten patoihin. 

Aloitin kasviksista. Raastoin ensin porkkanat ja siivutin sipulit, kesäkurpitsan (se pääsi mukaan ihan vain sen takia, että minulla oli yksi joutilas kesäkurre, tiedän etteivät kaikki siitä niin perusta, mutta sinne se sulautui joukkoon) ja sellerinvarret. Käytin aikoja sitten ostamaamme Bamixin lisälaitetta, pientä raastin- ja siivutuslaitetta, jonka päälle sauvasekoitin tällätään ja sen moottori tekee työt. Ihan kätevä, mutten ole varma kuinka usein tulen käyttämään. Näin isommilla määrillä se oli kyllä mukava ja tiskin väärti, mutta toisaalta porkkana oli vähän kova pala Bamixille. Valkosipulinkynnet vain kuorin ja litistin veitsen lappeella. 

Keräsin kaikki raastokset ja silpukset kymmenen litran kattilaan ja sekoitin pontevasti. Lisäsin mukaan erissä ruskistetut jauhelihat, joihin olin joka pannulliseen kiertänyt suolaa ja pippuria myllystä näin alkajaisiksi. Sekoitin taas niin hyvin kuin pystyin ja lisäsin mukaan 2 pientä purkkia tomaattipyrettä, sekä noin kilon paseerattua tomaattia ja tomaattimurskaa kumpaakin. Huuhtelin purkit ja kaadoin huuhteluvettä mukaan noin puoli desiä/purkki. Punaviini jäi tästä kastikkeesta nyt pois, mikä oli harmi. Punaviini yhdessä sellerin kanssa tekevät bolognesessa niin paljon!

Kauhoin tämän kastikepohjan kahteen haudutuspataani, suurempaan ja pienempään ja kumpikin tuli aivan täyteen. En maustanut tässä vaiheessa vielä enempää, vaan jätin padat aluksi high-asetuksella töihin pariksi tunniksi. Illempana laitoin  padat low-asetukselle ja sekoitin hieman pohjia myöten. Padat tekivät töitä koko yön ja lauantaiaamuna tutkin tilannetta, kun palasin töistä. 

Kastike oli kummassakin padassa saanut oikeanlaisten tiilenpunaisen värin, ainekset olivat sulautuneet yhteen kuten pitääkin ja tuore oregano viimeisteli tuoksunkin. Tässä vaiheessa minä kyllä ymmärsin, että ruokaa oli liikaa. Päätin ottaa mukaan vain suuremman padan ja annostella pienemmän padan sisällön annoksiin, pakastaa ja viedä työpaikkalounaiksi. Aikomukseni tehdä pastakastiketta 15 hengelle muuntui noin 25 ellei 30 hengen annokseksi.

Minun oli tarkoitus kuljettaa ruoka pois kotoa kuumana, joten otin ensin keraamisen padan pois ulkokuorestaan ja annoin kuoren hetken jäähtyä. Pakkasin sitten padan ulkokuoren suureen paksuilla pyyhkeellä vuorattuun ostoskassiin. Nostin keraamisen padan kuoreensa ja tällä tavoin kuljetin sen paikkaan, jossa viettäisimme päivän. Täytyi varoa lukuisia töyssyjä, joita matkalla oli, sillä pata oli kutakuinkin piripintaan. Perillä laitoin padan heti päälle, ensin high-asetukselle noin tunniksi, että ruoka pysyi riittävän kuumana ja sitten lämpimänäpitoasetukselle siihen asti, että oli aika lounastaa. 

Koska paikassa ei ollut liettä, käytimme irtolevyä ja kotoa viemäämme induktiolevyä, otin mukaan myös kaksi suurta kattilaa, joissa keitimme 1,5 kiloa spagettia. Jekkutyttö oli valmistanut erinomaista salaattia ja paistanut patonkeja.

Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Tämä omenakakku ei ole lehmää nähnytkään

joskus työpaikkahuumori saa aikaan tällaisen reaktion

Meillä töissä on tapana tehdä kepposia. Yleensä ne ovat kohtuukilttejä, mutta harvoin hyvänmaun mukaisia. Jätin toissapäivänä Kammenpyörittäjälle evääksi banaanin ja omenan ja merkitäkseni ne juuri häntä varten, laitoin niihin pienen lähmälapun, johon kirjoitin hänen nimensä, omani ja riipaisinpa pienen sydämenkin. Kun hän sitten meni töihin, hän löysi hedelmät ympäröitynä ainakin kymmenellä lapulla, joissa luki jotain tällaista: ihqulle miehelleni, rakashalipallerolleni, pusupusikullanmurulle jne. Hän toi kaikki laput kotiin, niitä voi uusiokäyttää, jos tulee lepertelyntarve.

Minä puolestani tein eilen töissä tauollani tarjolle maidotonta omenakakkua, koska yksi meistä (sanotaan nyt vaikka Xxxx) on tiukalla maidottomalla dietillä. Koska tavallinen voi ei käy, tarvitsin kasvirasvatuotetta ja merkitsin osaksi käyttämäni paketin Xxxxn rasvaamiseen. Kakun tein jostain muinoin etsimälläni ohjeella, jonka sovelsin maidottomaksi. Hyvää siitä tulikin, joten naputtelen ohjeen talteen nyt, kun vielä muistan sen. 

Maidoton omenakakku

• 5 omenaa
• 165 g maidotonta Sunnuntai-margariinia 
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 2 tl vaniljauutetta
• 2 dl omenamehua
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• kanelia
• 2 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa ne paksuhkoihin lohkoihin, neljännes omenasta kolmeen lohkoon. Sulata rasva kattilassa ja kaada siitä hyvä loraus (taikinaan on tarkoitus mennä 150 g) paistinpannulle. Sekoita pannulle myös sokeri ja kunnon ripaus kanelia. Minulla oli eilen saatavilla vain  valkoista sokeria, mutta tummat sokerit sopivat tähän tosi hyvin. Kuumenna seos ja lisää omenalohkot pannulle, sekoittele välillä ja anna omenapalojen hautua miedolla lämmöllä taikinanteon ajan. Älä pehmitä niitä liikaa, etteivät ne mene mössöksi. Toisaalta sellaisen sattumaisen pikasoseen voisi myös levittää taikinan pinnalle, joten ei huolta, jos satutkin kypsentämään omenia liikaa. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää mukaan vaniljauute, jauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe ja hieman kanelia), omenamehu (joka korvaa maidon tai muun maitotuotteen taikinassa) ja sulatettu rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä se leivinpaperin päälle uunipannulle. Asettele lämpimät omenalohkot taikinan pinnalle, se käy kätevimmin pienillä pihdeillä tai haarukalla ja kaada päälle pannulla oleva haudutusliemi. Ripottele vielä pinnalle lisää kanelia, jos siltä tuntuu. Paista kakkua noin 35-45 minuuttia riippuen siitä kuinka paksu kakkusi on. Isommassa vuoassa se jää matalammaksi ja pienemmässä siitä tulee korkeampi. Kokeile kypsyyttä tikulla (töissä kokeilen aina raa'alla spagetilla, kun en muista viedä sinne kakkutikkua) ja kun tikku on tökkäyksen jälkeen kuiva, on kakku kypsä. 

Meillä oli lisäkkeenä kauppaperäisiä vaniljakastikkeita, Oatly-merkillä on kastike joka on gluteenittomuuden (jota ei nyt haettu) lisäksi maidoton, joten se sopi myös Xxxlle. Muuntelin alkuperäisen ohjeen sokerimäärää, vähensin sitä kolmanneksella, koska omenamehu oli sokeroitua. Käyttämäni omenat olivat kirpeitä ja kovia, joten pieni pannupehmitys oli niille omiaan ja siinäkin käytin sokeria, joten taikinasta saattoi hyvin vähentää hieman sokeria. Kuva ei ole häävi, mutta kakku lienee jo syötykin, joten ei sen niin väliä. 

Opetellaan uutta - maidotonta leipomista

valmiina blogaanimiittiin

En ole tottunut diettikokkaaja, sen olen ennenkin sanonut. Meillä ei ole omassa perheessä mitään ruokarajoituksia, joten en ole joutunut juurikaan niiden kanssa tekemisiin (rajoitusten siis, perheen kanssa kylläkin). Teemme töissä ruokaa yhdessä, mikäli sattuu hiljaisempia päiviä, kuten tällä viikolla. Vastikään yksi työkavereistamme on alkanut toteuttaa maidotonta ruokavaliota terveyssyistä ja se mielessäni menin aamulla ennen työvuoroa kauppaan piirakka-aineksia hakemaan. 

Katsastin ensiksi piirakkataikinavalikoimaa pakastekaapista. Sunnuntai-merkkinen taikina lupasi kääreessään olla laktoositon. Aineluettelossa ei ollut mitään maitoon viittaavaa, mutta lisäkommentissa sanottiin olevan mahdollisia maitoperäisiä jäämiä. Ei kelpaa. Rainbow-taikina lupasi aivan identtisellä aineluettelolla olla sekä laktoositon että maidoton, joten se pakkaus pääsi ostoskoriini. Ostin myös mustikoita ja vadelmia. Minun oli tarkoitus ostaa myös kananmunia, mutta unohdin ne, koska en juuri asioi ääsmarketissa, enkä koskaan muista missä kananmunat siellä ovat. 

Seuraavaksi menin maito-osastolle. En tietenkään kuvitellut, että olisi olemassa maidotonta rahkaa tai kermaviiliä. Tutkailin erilaisia tuotteita, joita en ole koskaan käyttänyt. Päädyin ostamaan kookoskermaa, jonka arvelin käyvän täytteeseen ja vaahtoutuvan soijavalmisteen, joka kävisi kermavaahdosta. Oli kyllä hieman orpo olo hyllyllä, sillä nämä kaikki kaurakermat ja muut sellaiset ovat minulle aivan outoja. 

Töissä tauollani aloin sommitella piirakkaa, joka olisi maidotonta. Rainbow-taikina oli sulanut sopivaksi ja se oli helppo kaulita hieman pyöreää vuokaa suuremmaksi. Käytin varuilta leivinpaperia, sillä pelkäsin pohjan tarttuvan vuokaan. Asettelin taikinan vuokaan ja leikkasin ylimenevät reunat talteen. 

Kaadoin pohjan päälle rasiallisen pensasmustikoita ja puutarhavadelmia ja niiden päälle purkillisen kookoskermaa, se oli aika paksua ja toivoin, että se hyytyisi ilman kananmunaakin. Ripottelin hieman sokeria piirakan päälle ja sommittelin sille todella käänteiskauniisti loput taikinasta suikaleina. Piirakka näytti 200 asteiseen uuniin laitettaessa todella säälittävältä. Neuvoin työkavereitani, että tuotostani saa moittia vain selkäni takana. 

Paistoin piirakkaa uunin alaosassa kaikkiaan 40 minuuttia, puolen tunnin jälkeen pohjan reunat alkoivat näyttää kypsiltä ja täyte hyytyneeltä. Otin piirakan pois uunista kymmenen minuutin kuluttua, jätin sen jäähtymään ja toivoin parasta. 

Vatkasin toisen purkin, Alprosoya-vaahtoutuvan vaahdoksi. Se vaahtoutuikin kiltisti, makukin oli ihan mukava, en laittanut yhtään sokeria siihen. Söimme yhteislounaaksi viikonlopun palaverireissulta jääneitä ruoanloppuja ja viimein koitti hetki maistaa tätä minun kokeilupiirakkaani. 

Ensimmäinen rohkea sai leikattua aivan siistin palasen ja makukin oli kuulema ihan hyvä. Otin itsekin slaissin ja pari lusikallista "kermavaahtoa". Pohja oli paistunut kypsäksi, kookostäyte marjoineen oli hyytynyt aivan kohtuullisesti, soijavaahto oli kuohkeaa. Mutta maku oli minusta kyllä jotenkin outo suuhuni, kun en varsinaisesti pidä kookoksesta ja soija on minusta hieman epäilyttävää. Työkaverit kehuivat kuorossa, olinhan ohjeistanut heidät asiallisesti. Maidotonta ruokavaliota noudattava työkaveri sanoi kyllä lämpimästi, että olipa kiva syödä marjapiirakkaa, kun ei ole sellaista saanut pitkään aikaan. Hän sanoi tottuneensa jo näihin korvaaviin tuotteisiin, joten hänen suussaan soija ja kookos maistuvat jo aivan hyviltä. 

Olin iloinen, että onnistuin saamaan aikaan jälkiruoan, joka ei hajonnut lautasella tai ollut suutuntumalta epämiellyttävää, vaikken ollutkaan tuttu näiden tuotteiden kanssa. En sitten tiedä haluaisinko vaikka juhlissa tarjota tällaista piirakkaa, kun en tiedä tällä yhdellä kokeilulla olisiko parempi lopputulos mahdollinen. Suurella todennäköisyydellä olisi. 

Voi olla, että vastikään ruokarajoitteita elämäänsä hyväksymään joutunut tyytyy kaikenlaisiin korvaaviin tarjoomuksiin, vaikkeivat ne olisi kovin hyvin valmistettuja (kuten minun taidoillani, kun en tiedä mitä parhaiten korvaisi milläkin) tai olisi erityisen herkullisia. Ehkä he ovat kiitollisia siitä, että saavat illanistujaisissa tai juhlissa jotain syödäkseen. Ei sen kyllä niin pitäisi olla. Minun ainakin pitää kovasti petrata tietämystäni tällaisissa asioissa, sillä minusta olisi tärkeää, että kaikki tarjoamani on sekä hyvää, että sopii vieraani ruokavalioon. 

Söihän tätä

EDIT: lisäsin suosikkilistani Muuta kiinnostavaa-listaan nuoren naisen blogin. Kurkatkaa, hän kirjoittaa hyvin!

Nakkistrone

Meillä on töissä henkilö, jonka mielestä ruokaa pitää aina hankkia paljon, yleensä liikaa. Viime viikolla töissä oli syöty hodareita ja ylijäämänakkeja oli jääkaapissa käyttöä odottamassa. Laitoin tänään meille nakkikeittoa yhteislounaaksi. Lisäilin siihen yhtä jos toista, lopulta keitto oli eräänlainen nakkiminestrone. Otin kotoa mukaan 10 l kattilan ja piipahdin kaupasta nakkeja lukuunottamatta tarpeet suureen keittosatsiin.
 

Nakkistrone noin kymmenelle

• 2 pakettia kuorellisia nakkeja (noin 15 nakkia/paketti)
• 10 isoa perunaa
• 6 suurta porkkanaa
• iso pala lanttua
• 15 cm pätkä purjoa
• 2 tölkkiä valkoisia papuja
• pieni nippu spagettia
• 5 lehtiruotia lehtikaalia
• vettä nesteeksi
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa

Kuori perunat, porkkanat ja lanttu ja leikkaa kaikki kuutioiksi. Leikkaa purjo ohuiksi rinkuloiksi. Valuta pavut ja huuhtele lehtikaali, silppua kaali pieneksi. Laita perunat, porkkanat, lantut ja purjo isoon kattilaan ja laske päälle vettä päälle niin, että ainekset peittyvät hyvin. Kuumenna keittopohja ja anna sen kiehua pienellä teholla. Lisää mukaan soijakastike ja tomaattipyre, sekä suolaa ja pippuria. Leikkaa nakit pieniksi pätkiksi ja paista niitä kuumalla pannulla, kunnes ne ottavat hieman väriä. Pätki spagetti keittoon pikkupaloiksi. Lisää kattilaan nakit, pavut ja lehtikaali ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes kaikki on kypsää. Ripottele keittoon persiljaa ja tarkista suola ja pippuri. 

 

Meillä oli keiton kaverina Pikku Jääkäri-ruisleipää, juustoa, kinkkua ja kurkkua. Iso kattila tyhjeni siihen malliin, että tulkkasin keiton kelvanneen. Jälkiruokana oli työyhteisömme tukipilarin, mukavan M:n läksiäiskakkua, kyllä maistui kahvin kanssa!

Näin on marjat!

Perjantai on työpaikalla usein alkuviikkoa rauhallisempi, porukka jo virittäytyy viikonlopputunnelmiin ja monen työvuoro loppuu jo mukavan aikaisin. Tällaisten päivien taukohetken käytän mielelläni johonkin keittiöhommaan, leipomiseen useimmiten. Nyt jääkaapista löytyi hieman puolukkasosetta ja kananmunia, olipa vähän voitakin, joten marjapiirakka olisi paikallaan. Käytin soveltaen sauvajyväsestä ottamaani omenapiirakan taikinaohjetta ja omenien sijaan käytin täytteenä marjoja, pakastimesta löytyi myös mustikoita ja vadelmia.

Marjapiirakka työkavereille

• 100 g voita
• 1,5 dl maitoa
• 3 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljaa
• 1 dl puolukoita
• 1 dl mustikoita
• 1 dl vadelmia
• ripaus sokeria piirakan pinnalle

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Sulata voi kattilassa ja lämmitä maito sulan voin kanssa. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi ja lisää mukaan vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilja. Viimeiseksi sekoita taikinaan sula voi ja lämmin maito. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipannuun ja sirottele marjat ja hieman sokeria pinnalle. Paista noin 30 minuutia. Kokeile tikulla tai raa'alla spagetilla piirakan kypsyyttä. Kun taikinaa ei tartu enää tikkuun, piirakka on kypsä.

Pienet muffinit,voiko sellaisia olla?

40 pikkuista muffinia, voi ottaa kaksikin

• 150 g voita
• 2 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljaa
• 1 tl kanelia
• 1 rkl tummaa kaakaota
• 1,5 dl maitoa
• 50 g tummaa suklaata rouhittuna
• 1 dl mustikoita
• 1 dl vadelmia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi ja jätä se jäähtymään, rouhi suklaa. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi. Lisää mukaan jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, kaneli, kaakao ja vanilja. Sekoita mukaan maito ja sulatettu voi. Viimeisenä kääntele taikinaan marjat ja suklaa. Lusikoi taikina pieniin muffinivuokiin ja paista noin 10 minuuttia. Kokeile tikulla kysyys, kun tikku on puhdas pitoksen jälkeen, ovat muffinit kypsät. Minä edelleen kokeilen kypsyyden töissä raa'alla spagetilla, kun ei sitä kakkutikkua ole tullut tuotua tänne, eikä tulitikkuja ole nykyisin edes tupakoivien taskussa. Eikä meillä töissä taida kukaan tällä erää polttaakaan.

Pestoleipää töissä

Pestoleipä

• 0,5 l vettä
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 tl suolaa 
• 1 rkl hunajaa
• 1 dl vihreää pestoa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 600-700 g vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset löysähköksi taikinaksi, jonka jätät kokoamaan peitettynä noin 45 minuutiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja muotoile leipä leivinpaperille pyöreäksi palloksi. Painele pallo vähän litteämmäksi ja tee siihen viiltoja terävällä veitsellä, 12 palaan vaikka. Paista noin 25 minuuttia.

EDIT 17.9.2014 klo 22.00 korjasin suolan määrän, olin laittanut aluksi 1 rkl, mikä on liikaa, 1 tl riittää!

Nyt sen tein, ikioman reseptin! Suklaa-mustikkamuffinit!

En osallistu tällä mihinkään kilpailuun, paitsi siihen, jossa kerätään työpaikalla tykkäyspisteitä. Hiljainen työvuoro, loman lähestyminen ja mukavat työkaverit saivat minut kaivelemaan taukokeittiön kaappeja sillä silmällä, mitä voisi leipoa päiväkahveille. Etsiskelin vähän ohjettakin, mutten löytänyt mieleistä. Ajattelin, ettei se nyt voi niin vaikeaa olla, olen minä ennenkin muffineita leiponut. Kyllä se siitä lutviintuisi omasta tai asiakkaan päästä.

10 isonpuoleista suklaa-mustikkamuffinia

• 125 g voita sulatettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl sokeria
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 rkl kaakaota
• 1 tl vaniljasokeria
• ripaus suolaa (jos voi on suolatonta)
• 1 dl maitoa
• 50 g tummaa suklaata
• 50 g valkoista suklaata
• 1 dl mustikoita

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja etsi esille muffinivuokia, asettele ne leivinpaperin päälle pellille. Paperi sen varalta, että muffinit villiintyvät uunissa ja jättävät vuoan reunan huomiotta. Helpompi siivota. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää siihen muutamassa erässä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, kaakao, vaniljasokeri ja mahdollinen suolaripaus. Lisää maito ja sulatettu voi ja sekoita taikina tasaiseksi. Viimeksi kippaa kulhoon mustikat ja paloiksi silputut suklaat. Kääntele taikinaa nuolijalla, jotta sattumat tulevat tasaisesti taikinaan. Lusikoi taikinaa muffinivuokiin, niin että vuoat ovat puolilleen täynnä. Paista uunin keskiosassa noin 20-25 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. 

Tuli muuten tosi hyviä muffineita, vaikka itse kehaisenkin, sehän ei tunnetusti ole minulle vaikeaa. Mustikat sopivat hyvin suklaisiin leivonnaisiin ja sisus oli kuohkeaa ja pinta sopivan rapsakka. Kymmenestä muffinista oli kaksi jäljellä, kun lähdin töistä, toivottavasti yövuorolaiselle jää ainakin yksi. 

puuhapaketti saapui!

ILO-guacamole kokeilussa

askarteluvastaavan käsitys pienestä salaatista

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jokilaakson Juusto

Sain tuotenäytteitä jämsäläiseltä Jokilaakson Juusto Oy:ltä. Muistaakseni keskiviikkona sain ensimmäisen postin asiasta ja sovimme, että minulle toimitettaisiin seuraavan viikon alussa paketti, jossa olisi firman tuorejuustoja, hummuksia ja guacamolea maisteltavaksi. Perjantaina sain kuitenkin uuden yhteydenoton, jossa tiedusteltiin mahdollisuutta tuoda paketti suoraan kotiovelle lauantaina, sillä se sopisi hyvin erään työntekijän reittiin tuona päivänä. Mikäpä ettei sopisi ja täsmälleen sovittuna aikana ovikello soi ja minulle annettiin käteen hauskan näköinen kylmälaukku, jossa oli tuotteita enemmän, kuin olin osannut odottaa. 

Koemaistomme heti samana iltana ILO -guacamolea rinnakkain kotitekoisen guacamolen kanssa ja totesimme tuotteen olevan aivan eri maata, kuin ne lasipurkkiin pakatut muka-guacamolet, joita aikaisemmin paremmasta tietämättömänä ostin ennen kuin aloin itse tehdä guacamolea. Rakenne oli aika hienojakoinen, mutta kaukana alkulimaksi nimeämästäni tekoaineesta. Maku oli oikeasti avokadoinen, tuoteselosteen mukaan tuotteessa onkin 92 % avokadoa. Omatekemä oli silti parempaa, mutta jos sattuu käymään niin, ettei avokadojen hankkiminen sopivan kypsinä onnistu, on tämä tuote aika hyvä hankinta. 

Työkaverit ovat aina hyviä koekaniineita kaikenlaisille tuotenäytteille ja ruokakokeiluilleni. Otin guacamolea, hummusta ja tuorejuustoja mukaan töihin ja kehotin kaikki maistelemaan vapaasti. Teimme yhteistä lounasta, johon kuului tortilloja limemarinoidun broilerin ja kasvisten kanssa. Askarteluvastaava a.k.a Jekkutyttö pilkkoi kasvikset ja minä pikamarinoin broilerisuikaleet. 

Limemarinoitu korianterikana

• 1 kg broilerisuikaleita
• 2 limetin mehu
• 2 rkl oliiviöljyä
• monta roiskausta punaista tabascoa
• 1 rkl soijakastiketta
• iso ravistus kuivattua yrttiseosta (taitaa olla joku pizzayrttisekoitus)
• suolaa ja pippuria
• nippu tuoretta korianteria
• oliiviöljyä paistamiseen

Puristin limettien mehun isoon kattilaan, jota käytin marinoimiseen. Lisäsin muut marinadiainekset kattilaan ja sekoitin mukaan lihasuikaleet. Annoin niiden pikamarinoitua sen aikaa, että paistinpannu ja tilkka oliivöljyä kuumenivat. Paistoin lihasuikaleet muutamissa erissä kypsiksi, tuollaiset suikaleet näyttävät kypsyvän tosi nopeasti. 

Työpaikkalounas maksoi kullekin syöjälle 6 euroa ja siihen kuului kaksi runsaasti täytettyä tortillaa, kylmää vettä ja omavalintainen jäätelö taukotilan pakastimesta. Näillä yhteislounailla saamme mukavasti kerättyä rahaa, jolla pyöritämme pientä työpaikkakioskia ja vietämme vuosittain muutamat hauskat juhlat. 

En ollut aikaisemmin tietoinen Jokilaakson Juusto Oy:n tuotteista, enkä vieläkään ole niitä kaupassa nähnyt, koska en ole lauantain jälkeen käynyt kaupoissa. Pidin kovasti siitä, miten tuotenäytteitä tarjottiin, miten minulta ei vaadittu mitään ja miten tuotteet toimitettiin. 

eväät jo valmiina, melontakausi lähestyy

Omenapiirakka revisited: Valamon luostarin omppupiiras

Tänään oli vaihteeksi hieman hiljaisempi työpäivä, oli aikaa leipoa kahville kaveriksi jotain makeaa. Olen tehnyt monenlaista omenapiirakkaa työpaikan keittiöstä löytyvistä raaka-aineista ja nytkin sopivat ainekset löytyivät pienellä lainaamisella ja näpistyksellä. Selasin ohjeita ja löysin piirakkaohjeen, jollaista en ole aikaisemmin kokeillut. Sauvajyvänen oli tehnyt tätä maistuvaista omenapiirakkaa ja minä noudatin hänen neuvojaan. 

Valamon luostarin omenapiirakka

• 100 g voita
• 1,5 dl maitoa
• 3 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• (1tl vaniljasokeria, oma lisäykseni)
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• pinnalle sokeria ja jauhettua kanelia
• omenoita

Kuumenna uuni 200 asteeseen, kuori omat ja jonkun muun omenat ja leikkaa ne siivuiksi. Sulata voi ja kuumenna maito samassa kattilassa. Vaahdota kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri, siivilöi mukaan vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Kaada mukaan kuuma voi-maitoseos ja vatkaa taikina juuri ja juuri tasaiseksi, varo roiskeita. Taikina on muuten ihan tolkuttoman hyvää. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, käytin isoa IKEAn uunivuokaa, jossa on paisteltu kinkkuja ja muita sopivia työeväitä. Levittele omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ripota sokeria ja kanelia päälle. Minä unohdin sokerin, lisäsin sen puolivälissä paistamista. Piirakka kypsyy noin 20-25 minuutissa, kokeile kypsyyttä tikulla. Minä tein sen taas spagetilla, kun en ole muistanut tuoda työpaikan keittiöön kakkutikkua eikä täällä ole tupakkamiehiäkään, joilta voisi tulitikkua lainata.

Söimme piirakkaa kahvin kanssa, jäätelön tai vaniljakastikkeen kuvittelimme. Kiitos sauvajyväselle erittäin hyvän omenapiirakkaohjeen jakamisesta! Ja kiitos ja anteeksi sinulle, jonka omenan näpistin, tuon sinulle vaikka kumkvatin tilalle, käykö? Hyvää viikonloppua!

Sattumasämpylät

Joululomalla pääsin irti lähes päivittäisestä leipomisvimmastani, mutta tänään annoin periksi ja leivoin aamun hiljaisena tuokiona setin sämpylöitä työkavereiden aamun iloksi. He kyselivät syötyään, että mitä ne sattumat olivat. Kerroin, että lattialta lakaisin.

• 0,75 l vettä
• 2x11g pussia kuivahiivaa
• noin 10 dl sämpyläjauhosekoitusta
• 80 g pähkinä- ja siemensekoitusta
• ripaus suolaa ja sokeria
• 1 dl oliiviöljyä

Sekoitin vedestä, hiivasta, suolasta, sokerista ja parista jauhodesistä vellin, joka sai ottaa vauhtia muutaman minuutin. Hetken kuluttua lisäsin jauhoja ja pähkinäsekoituksen ja vaivasin taikinan joustavaksi palloksi. Kohotin taikinaa noin 40 minuuttia ennen kuin leivoin sen sämpylöiksi, joita kohotin vielä toiseen kertaan. Paistoin sämpylät 225 asteessa noin 12 minuuttia. Hyvin kelpasi, etenkin kun laitoin tarjolle juustoa, kinkkua, paprikaa ja kurkkua.

Rachelin suklaa-vadelmabrowniet

Olen aivan hurjassa vedossa, tänäänkin toteutin keittokirjahaastettani! Tällä kertaa ohjeen tarjosi käyttööni Rachel Allen, tosin maksua vastaan, olen omat pikkueuroseni käyttänyt kirjan ostamiseen. Ohje on kirjasta Rachel's Food for Living, eli suomeksi Raakelin elintarvikkeet. Tein tätä herkkua töissä kahdeksalle + yhdelle erityisen makean persolle, joten tuplasin ainekset. Laitan tähän kuitenkin Rachelin käyttämät määrät, sillä ne näyttävät vähemmän härskiltä.

• 200 g tummaa suklaata
• 150 g voita
• 225 g sokeria
• 3 kananmunaa
• 150 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 225 g valkoista suklaata
• 125 g vadelmia

Aloitin kuumentamalla uunin 180 asteeseen, se vie tunnetusti kauan. Viritin kattilasta ja pienestä lasivuoasta bain marien (kattilaan vettä lempeästi kiehumaan ja päälle kuumuuden kestävä astia) ja sulatin siinä voin ja tumman suklaan. Pilkoin valkoisen suklaan paloiksi ja mittasin sokerin ja jauhon kuppeihin. Sekoitin leivinjauheen jauhoihin. Kaadoin sulan voi-suklaamassan isoon kulhoon ja sekoitin sinne mukaan nuolijalla käännellen ensin sokerin, sitten kananmunat, jauhot ja lopuksi vielä valkosuklaapalat ja jäiset vadelmat. Levitin tahmean taikinan kahteen suorakaiteen malliseen, leivinpaperilla vuorattuun foliovuokaan ja paistoin niitä uunin keskiosassa noin 50 minuuttia. Melkein maltoimme antaa brownien hieman asettua vuoassa ennen leikkaamista. Minä unohdin vallan jättää valkosuklaata koristeluun, mutta korvasimme kamalan puutteen vaniljajäätelöllä.

Tämä oli keittokirjahaasteeni osa 22/48:
Rachel 6/12
Nigella 5/12
Jamie 5/12
Hugh 6/12