Espresso 433

Teimme viime vuonna espanjailasesta Licor 43:sta drinkin, johon tuli kermaa ja se oli ihan ok. Likööriä oli yhä jäljellä ja nyt käytimme firman omilta sivuilta löytynyttä ohjetta ja se oli vielä parempi. Ei kuulostanut siltä, mutta oli todella hyvä etenkin ensimmäinen kylmä siemaus. Vähän pienempi koko olisi riittänyt, oikeastaan yksi annos puoliksi. 

Espresso 433 yhdelle

• 4 cl espressoa
• 3 cl Licor 43
• 3 cl vodkaa
• jäitä

Tee espressoshotti ja kaada se shakeriin, lisää likööri, vodka ja jäitä. Ravista huolella ja siivilöi juoma lasiin. Espresson crema yllättäen kesti tämän käsittelyn ja juoma oli sopivan makea, mutta arvelen sen olevan kyllä petollinen, sillä alkoholia oli niin reippaasti. Siksi pienempi koko olisi viisaampi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkiaiheisia postauksia tai vain lyhyitä kuvauksia juomista, mikäli ne eivät ole päätyneet postaukseksi asti. 

La Vueltassa oli tänään yksi kisan tärkeimmistä etapeista, melkein kahdensadan kilometrin mittainen vuorietappi. Siitä oli täyspitkä lähetyskin, joten päivän ohjelma oli selkeä jo puolilta päivin.  Tosin ensimmäinen puolitoista tuntia jouduimme kuuntelemaan jonkun autokilpailun selostusta, mikä lie namiskuukkeli väärässä asennossa. Olin toiveikas, että Primoz Roglic ottaisi jo takaisin paikkansa kisan johdossa, sillä hänelle se mielestäni kuuluu. On tosin ollut mukava nähdä norjalainenkin punaisessa johtajan paidassa. Etapin nopein oli puolalainen Rafal Majka, Odd Christian Eiking se vain piti johtopaikkansa, ei siinä ollut muilla nokan koputtamista. Huomenna on lepopäivä, mutta meillä on suunnitelmissa pieni pyöräretki. 

Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

• 2 tuplashottia espressoa
• 8 savoiardikeksiä
• 1 dl kermaa
• puoli purkkia mascarponea
• 2 rkl tomusokeria
• 2 rkl Amarettoa
• kaakaota
• mintunlehtiä
• 2 mansikkaa

Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

Licor 43 + kahvi

Minulle iski hetkellinen megaväsymys ja päivän espanjalainen ruokapanostus jäi tekemättä, mutta juomapostauksen sentään sain aikaan. Kyseessä on kahvijuoma, johon tuli espanjalaista Licor 43:sta. Olemme ostaneet pullon ties milloin, nyt oli sopiva hetki avata se. 

Licor 43-kahvi kahdelle

• 1 espressotuplashotti
• 8 cl Licor 43 (4 cl/annos)
• 2 dl kermaa vatkattuna kevyesti
• 1 tl sokeria kermavaahtoon
• päälle pieni tupsaus kanelia

Mittaa likööri viinilaseihin ja kaada päälle kahvi. Lusikoi laseihin pehmeää kermavaahtoa ja ripauta päälle pikkuisen kanelia. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kokeilemiamme drinkkejä joko postauksina tai vai ohjeina kuvineen. 

Eilen La Vuelta tuomaristo ns. muutti minkä päätti ja nosti sittenkin Primoz Roglicin kokonaiskilpailun kärkeen ja Richard Carapaz oli toisena samalla kokonaisajalla. Pyöräilijät olivat ilmeisesti keskustelleet isoilla kirjaimilla ja päivän etapin alku myöhästyi, osa piti tätä sääntöjen venyttelynä ja epäreiluna. 

Tänään sitten oli vuorossa 11. etappi, joka oli aito raateleva vuorietappi. Ratkaisu tapahtui kahden ajajan välillä, heistä voimakkaampi oli David Gaudu, Marc Soler toisena. Primoz Roglic jatkaa kokonaiskilpailun ykkösenä samalla ajalla toisena olevan Richard Carapazin edellä. 

Espressopannacotta Giron päätöspäivänä ja vähän espanjalaisia juustoja

Italiaosuutena tänä Giro d'Italian päätöspäivänä käytän aiemmin viikolla syömäämme jälkiruokaa, jonka silloin jemmasin tällaista kokkaamatonta päivää varten. Ohjeen otin täältä ja pienensin sitä puoleen. Annoin jälkkärin hyytyä seuraavaan päivään, lisäämällä liivatteen määrää voi hyytymistä nopeuttaa. 

Espressopannacotta (3 annosta)

• 1,5 dl kermaa
• 0,5 dl maitoa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1,5 liivalehteä
• 2 rkl sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin seosta)
• 1 tuplashotti espressoa
• suklaata koristeluun

1. laita liivatelehdet kylmään veteen noin 10 minuutiksi
2. mittaa kerma, maito, vaniljatahna ja sokeri kattilaan
3. tee epsresso kuppiin odottamaan
4. kuumenna kermaseosta kattilassa niin paljon, että sen reunat alkavat vähän kuplia kattilassa
5. lisää mukaan kahvi ja vedestä ottamasi liivatelehdet, purista liivatteesta  ensin vettä pois
6. vispilöi seos tasaiseksi, mutta älä liikaa, ettei pannacottaan tule paljon kuplia
7. kaada seos annosvuokiin, peitä ne kelmulla ja laita viileään asettumaan
8. pannacotta on valmista noin 4-6 tunnin kuluttua, mutta jos liivatetta on niukemmin, hyytyminen vie pitempään, tai ei tule kovin tanakaksi lainkaan
9. kumoa jälkiruoat lautasille, voit avittaa irtoamista pyöräyttämällä terävällä veitsellä reunoja pitkin
10. jollei pannacotta suostu irtoamaan nätisti, tarjoa se astiasta suoraan
11. koristele suklaalevystä vuolluilla lastuilla

Giro d'Italian viimeinen etappi oli siis henkilökohtainen aika-ajo, mikä ei ole minusta ollenkaan hyvä tapa päättää Grand Tour, mutta minulta ei ole kysytty, joten ei ole minun vikakaan. Meillä oli CampaAdriassa vieras kylässä, joten emme kauhean tarkasti ehtineet   katsoa kisaa.    Etapin nopein oli muutkin aika-ajot nimiinsä koonnut Filippo Ganna ja kokonaiskisan voittajaksi selviytyi Tao Geoghegan Hart (edelleen kauhean vaikea nimi). On kyllä kovin selkeää, että ammattipyöräilyssä on valtava sukupolvenvaihdos menossa, nyt menestyjät ovat 22-26-vuotiaita ja 35-vuotias on jo vanha. Sori siitä. (en taas onnistu tasaamaan tämän kappalen rivejä, pahoittelen, tässä uudessa blogger-versiossa on ärsyttäviä juttuja)

CampaSimpukan kymmenes Italia-ruokahaaste on lopussa ja Espanja-haastekin hyvässä vauhdissa. Sitä kisaa on vielä jäljellä 12 etappia. Huomenna on vuorossa Vueltan ensimmäinen lepopäivä, me otimme jo tänään melko kevyesti Espanja-kokkauksen osalta, meillä oli vain espanjalaisia juustoja ja vähän muita herkkuja espanjalaisen punaviinin kera. 

Vueltassa oli ikävä sadepäivä tänä kuudennen etapin päivänä, kyseessä oli vuorietappi ja kokonaiskilpailun kärki koki mullistuksen, kun Primoz Roglic putosi sijalle neljä ja johtajana jatkaa tiistaina Richard Carapaz, viime vuoden Giron voittaja. Tämän päivän etapin nopein oli Ion Izagirre. Huomenna CampaKeittiö huilaa, koska Vueltassakin huilataan. Ainoastaan Alastalon salissa jatkuu toiseksi viimeisen etapin merkeissä!

Espresso Crémet

Pari viikkoa sitten sisareni laittoi minulle kuvan keittokirjan sivusta, siinä oli ohje crémet-nimiselle jälkiruoalle. Hän oli hankkinut jostain edullisesti asianmukaisia sydämenmuotoisia vuokiakin, muttei ollut tullut koskaan kokeilleeksi ohjetta eikä vuokia. Hän tiedusteli minulta olisinko kiinnostunut kokeilemaan, minulla kun ilmiselvästi oli taas ranskalaisen ruoan sesonki. Kiinnostuin heti ja mietin, miten en ollut kuullut koskaan crémetistä. Mutta olinhan minä!

Noin viiden vuoden aikomisen jälkeen kaksi vuotta sitten tein jälkiruokaa, jolla on soma nimi Crémet Nantais. Käytin silloin ricottaa fromage blancin puutteessa, mutta sain neuvon luimupupulta, että rahka voisi olla parempi. Tuolloin tein ihan hirveästi tiskiä, enkä lopulta ollut niin ihastunut lopputulokseen kuin olin toivonut tuijoteltuani kuvaa lähdepostauksessani puolen vuosikymmentä (herranen aika). Tuolloin jäin tietämättömäksi, että jälkiruoalle olisi aivan oma erityinen astiansakin. 

Viime CampaReissulla poikkesimme sisareni luona ja sain mukaani viisi sievää astiaa, viisi siksi, ettei niitä ollut enempää kaupassa, mistä sisareni ne osti. Ja siksi ne olivatkin olleet edullisia, viisi kun oli jotenkin epätasaluku. Sain myös mukaani kaksi ranskalaisen ruoan kirjaa, joista toisessa oli ohje kahvinmakuiseen crémetiin. 

Tämä on yksi niistä aloita eilen-ohjeista, niinpä minä aloitin eilen, Tour de Francen toisena lepopäivänä. Muualta lukemissani crémet-ohjeissa puhuttiin kaikissa yön yli valuttamisesta, mutta tässä kirjassa nyt sitten sanottiinkin, että massan valutus vie vähintään puolitoista tuntia. Yön yli sen olla piti, kun kerrankin muistin aloittaa ajoissa. Ohjeen mukaan tästä pitäisi tulla neljä annosta, mutta kyllä siitä olisi tullut ainakin 6 tai 8 pieniin annosvuokiin. Minä tein neljä sydämen muotoista annosta ja loput massasta kaavin vanhaan Melittan kahvisuodattimeen paperisen suodatinpussin sisään. 

Ongelman meinasi muodostaa tallella oleva juustokankaani. Minä tiedän, että minulla on juustokangasta, pystyin vaivoitta muistamaan, että käytin sitä tässä joskus viime vuosien aikana johonkin oikein tärkeään asiaan. Muistan, että pesin sen käytön jälkeen ja muistan sen roikkuneen kylpyhuoneen pyyhetelineessä huomattavan pitkän ajan. Mutta sitten muistikuvani haalistuvat. Kuvittelin laittaneeni kauniisti viikatun (ellen jopa silitetyn) juustokankaani järjelliseen paikkaan tiettyyn keittiön laatikkoon, mutta eipä se siellä ollut. Eikä kummassakaan alemmassa laatikossa, ei edes tuhannen mytyssä laatikoitten alla kaapin nurkassa. Koko homma meinasi tyssätä siihen. 

Pari tuntia harmiteltuani kokeilin paria eri vaihtoehtoa. Leikkasin kahvisuodatinpussin saumat auki ja koitin sommitella sitä kasteltuna vuokiin, mutta ei se ollut hyvä yritys. Harkitsin jo pantrystä löytämäni käyttämättömän pesupussin uhraamista tähän tarkoitukseen, mutta se oli niin liukasta, ettei senkään vertaa asettunut pieniin vuokiin. Mutta oli ihan kiva, että löysin käyttämättömän pesupussin ja oli ihan kiva, etten ehtinyt leikellä sitä paloihin. 

Päädyin sitten talouspaperiin, kostutin arkin ja sommittelin sen mahdollisimman sievästi vuokiin niin, että ylimenevät reunat saisi käänneltyä annoksen päälle. Laitan ohjeen määrät kuten kirjassa, mutta se tosiaan riittää useampaan kuin neljään annokseen astioiden koosta riippuen. 

Esperesso crémet 

• 1 espressoshotti jäähtyneenä
• 250 g niin rasvaista rahkaa kuin löytyy (minulla 4 % rasvaa sisältävää rahkaa Lidlistä)
• 2,5  dl kuohukermaa
• 80 g sokeria (vähän vähempi olisi riittänyt, noin 60 g)

Olin siis sommitellut neljä sydämenmuotoista vuokaa valmiiksi, vuorannut ne kostealla paperilla ja laittanut keraamiseen vuokaan odottamaan, vuoka keräisi annosastioista valuvan nesteen.

Tein espresson jäähtymään. Otin esille kaksi kulhoa ja sähkövatkaimen. Mittasin sokerin ja kerman valmiiksi. 

Kumosin rahkan toiseen kulhoon ja vatkasin sitä hetkisen niin, että siitä tuli tasaista, kiiltävää massaa. Kaadoin sokerin mukaan ja vatkasin sen rahkan joukkoon. Kumosin kerman toiseen kulhoon ja vatkasin sitä sen verran, että siitä tuli melko löysää vaahtoa. 

Tämän jälkeen yhdistin kerman rahkaan ja lisäsin espressoshotin mukaan, kääntelin nuolijalla massan tasaiseksi, siitä tuli sellaista paksun vaniljakastikkeen vahvuista. Ja maistui muuten aika hyvältä, mutta sokeria olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. 

Lusikoin massaa sydänmuotteihin ja loput siihen kahvisuodattiin, jonka oli asettanut lasikannun päälle. Taittelin kostean paperiarkin reunat ja kahvisuodattimen päälle irtopalan kosteaa talouspaperia ja nostin ne alusastioissaan (hups) viileään odottamaan tätä päivää. Kävin myöhemmin kurkkimassa, crémet-massa kyllä päästi nestettä itsestään alla oleviin astiaan. 

Tänään sitten nostin crémetit tutkittavaksi. Nostin varovasti paperiarkin reunat pois annoksen päältä ja asetin tarjoilulautasen vuoan päälle. Käänsin yhdistelmän ylösalaisin ja nostin varovasti vuoan pois. Paperi oli nätisti kiinni crémetissä, mutta lähti varovasti nostettuna poiskin, mutta paperissa olleet pienen laskokset jättivät pinnan vähemmän kauniiksi. 

Kirjassa tämä kahvinmakuinen crémet syötiin suklaakastikkeen kanssa, mutta minä laitoin sen esille  suklaakuoristen kahvipapujen, vadelmien ja pensasmustikoiden kanssa. Pinnalle siivilöin hieman kaakaota, myös ulkonäkösyistä, sillä sydänmuoteista ei tullut kovin kauniita lopputuloksia. 

Kahdelle sopiva annos kahvisuodattimessa tuli sievemmän näköiseksi. 

Tour de Francen viimeinen osuus alkoi tänään, kyseessä oli 164 km sahalaitaa. HC-nousuja etappiin ei kuulunut, mutta ykköskategorian nousu ja pari kakkoskategorian nousua kuitenkin. Muutama etappi sitten kärkipaikkaa hätyytellyt Bora-Hansgrohen Lennard Kämna onnistui tänään ja voitti etapin. Pääjoukko tuli maaliin sitten yli neljännestunti myöhemmin. Ymmärtääkseni kokonaiskilpailun kärki ei muutu, Primoz Roglic jatkaa johdossa, korjaan myöhemmin mikäli jotain muuta ilmenee. 

Yhdeksäs ruokahaaste käyntiin Italian keittiön herkuilla!

Giro d'Italia alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Bolognassa, minun täytyi valita suosikkini melko pienestä joukosta. Nopeasti päätin, että minun puolestani voiton saisi viedä Simon Yates tai Tom Dumoulin, myös Vincenzo Nibali kelpaa. Nairo Quintana ja Chris Froome eivät ole mukana, ei myöskään Peter Sagan. Mutta kuten on tapana sanoa, näillä mennään! Tämä on jo yhdeksäs kerta, kun CampaKeittiössä koitetaan kokata hiki hatussa italialaista ruokaa jokaisena päivänä, jona Giroa ajetaan. 

Tänään italialaista osuutta ateriassa edusti vaniljapannacotta espressokastikkeella. Löysin ohjeen The Home Cook's Kitchen-blogista. Pannacottan ohje on tässä melko tavanomainen, jujuna on se intensiivinen kahvikastike. Muuntelin vanukkaan mittasuhteita hieman, ei kerrota kenellekään. Kastikkeen kanssa olin tottelevaisempi.

Pannacotta espressokastikkeella (kolme annosta)

Vanukkaat

• 3 dl kerman ja punaisen maidon sekoitusta, enemmän maitoa kuin kermaa
• 0,5 dl tummaa sokeria (leipurinsokerin ja muscovadon sekoitusta)
• 1 tl vaniljauutetta
• 1,5 tl gelatiinijauhetta
• 2 rkl kylmää vettä

Kastike

• 1 tuplashotti epressoa (noin 0,75 dl)
• 2 rkl tummaa sokeria (samaa sekoitusta kuin vanukkaissa)
• 1 tl vaniljauutetta

Sekoita gelatiinijauhe kylmään veteen pienessä kuumaa kestävässä kupissa. Jätä noin viideksi minuutiksi odottamaan. Laske toiseen, isompaan astiaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee sen verran, että sitä on gelatiinikupin puoliväliin. Nosta kuppi kuumaan veteen ja sekoita gelatiinia niin, että se liukenee veteen kunnolla, siihen ei pidä jäädä murumaista rakennetta. 

Kuumenna pienessä kattilassa kerma-maitoseos, sokeri ja vaniljauute niin, että kattilan reunoilla seos alkaa jo pikkuisen kuplia. Laita lämpö kattilan alta pois ja kaada mukaan vesitilkkaan sulatettu gelatiini, vispilöi tasaiseksi, mutta älä vispilöi ylenmäärin, ettei seokseen muodostu paljon vaahtoavia kuplia. Kaada seos annosastioihin. Jos haluat kaataa valmiin annoksen lautaselle, varaa sellainen astia, jonka reunat ovat suorat tai laajenevat yläosaa kohti. Jos aiot tarjota vanukkaan kupista, reunat voivat kaartua sisäänpäin. Peitä annokset ja laita ne jääkaappiin ainakin 4 tunniksi, mutta hyvin pannacottat voi tehdä tarjoamista edeltävänä päivänäkin.

Kastikkeen valmistaminen ottaa hetkisen. Kaada espresso pieneen kattilaan, niin pieneen kuin sinulta löytyy. Jos kattila on suurempi, kahvia on niin matala kerros, että se kiehuu helposti kuiviin. Lisää kahviin tumma sokeri ja vaniljauute ja keitä seosta kasaan niin kauan, että sen määrä on noin 3/5 alkuperäisestä määrästä ja on sakean paksua. Alkuperäisohjeessa kastiketta keitettiin noin 10 minuuttia, mutta minun kastikkeeni sai kiehua melkein 25 minuuttia. Anna kastikkeen jäähtyä kokonaan. 

Kun on aika syödä jälkiruoka, ota pannacottat jääkaapista. Pyöräytä vaunukkaan ja astian välistä ohuella terävällä veitsellä ja kumoa annos lautaselle. Mikäli kuppisi on joustava (muovinen tai silikonia) voit hieman puristaa astiaa, niin vanukas pullahtaa lautaselle. Jos kuppia ei voi puristaa kasaan, vanukas varmaan muutenkin valahtaa lautaselle hetkisen kuluttua. Mikäli se ei lopulta suostukaan valahtamaan, sen voi syödä lusikalla suoraan astiasta. 

Kuumenna kahvikastike uudelleen varovasti, ei liian kuumaksi, mutta uudelleen juoksevammaksi ja lämpimäksi. Valuta sitä vanukkaan päälle ja asettele reunoille vaikka muutama mansikka, vadelma tai mustikka, taikka kaikkia niitä. 

Tämä oli todella töpäkkä pannacotta, ehkä aavistus vähemmän jauhemaista gelatiinia olisi piisannut, tai hyydyttäminen agar  agarilla, jolla rakenne on hieman pehmeämpi. Makukin oli aika varovainen, mutta todella intensiivinen kahvikastike kruunasi annoksen. 

Ensimmäinen etappi kesti niin pitkään, että voittaja saatiin selville vasta iltayhdeksältä. Jo sitä ennen suoritimme arvonnan CampaSimpukan 8-vuotissynttärikilpailussa. Arvontaan tuli määräaikaan mennessä 24 osallistujaa ja onni suosi tällä kertaa Nappia! Otan häneen pikimmiten yhteyttä ja ilmoitan  Hella & Herkku-liikkeeseen voittajan yhteystiedot, joiden perusteella voittaja voi hyödyntää 50 euron lahjakorttinsa. Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos synttärionnitteluista!

Aika-ajon voittajaksi ehti Primoz Roglic, joka ajoi alkupäässä kisaa, hän sai kökkiä tuntikaupalla odottamassa lopputulosta. Toiseksi kerkisi Simon Yates, mikä passaa minulle mitä parhaiten. Peter Selinillä oli Eurosportin lähetyksessä selostajakaverina Toni Roponen, joka voisi pikkuisen panostaa siihen, miten urheilijoitten nimet lausutaan. Samassa lauseessa hän ehti sanoa Tom Dumoulinin nimen ainakin kolmeen eri tapaan, joista yksi oli lähes oikein. 

Dramaattinen affogato

En ole viettänyt paljon aikaa keittiössä viime päivinä. En tänäänkään, mutta jälkiruoaksi nautimme italialaisen kahvin ja jäätelön yhdistelmän.

Mustikka-affogato kahdelle

• 2 palloa Jymy-mustikkajäätelöä
• 2 espressoa
• 4 pientä cappuccinon makuista marenkia
• 2 mansikkaa

Pyöräytä jäätelöpallot laseihin ja laske päälle espressot. Lisää mukaan pienet marengit ja mansikat. Syö ja juo äkkiä. 

Pullamisu

Eilen Giro d'Italiassa vietettiin lepopäivää ja minä kävin tehokertaamassa työasioita. Tänään taas kilpailu jatkui, mutten ehtinyt tehdä mitään italialaista ruokaa, vaan käytän tämän päivän postaukseen sunnuntaista jälkiruokaa. Meillä oli unohtuneena oikein pieni panettone-pulla ja satuin näkemään täällä kiva ohjeen, jossa tätä italialaista joulupullaa täytettiin mascarponella. 

Lunta on nyt vähemmän

Panettone-tiramisu kahdelle

• oikein pieni panettonepulla (80 gr)
• 2 dl espressoa
• 1/2 purkkia mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 2 rkl Amarettoa
• 1 tl vaniljatahnaa
• kaakaojauhetta

Valmista espresso ja jätä se jäähtymään. Vatkaa kerma ja sekoita siihen mascarpone, mausta seos vaniljatahnalla ja Amarettolla. Kun kahvi on jäähtynyt, ota pulla pois pakkauksesta ja kääri irti sen ympärillä oleva kakkupaperi. Laita sylinterin muotoinen pulla kyljelleen ja leikkaa se kuuteen viipaleeseen. 

Ota esille sylinterin muotoinen muotti, johon kokoat pullamisut. Jos sinulla ei ole sopivan kokoista muottia, voit koota annokset mihin tahansa sopivan kokoiseen astiaan, lasipurkkiin tai kuppiin. Laita muotit lautaselle, kostuta ensin yhdet pullaviipaleet jäähtyneellä espressolla ja aseta ne muotteihin. Lusikoi päälle kerman ja mascarponen seosta ja tasoita pinta lusikalla. Kostuta seuraavat pullapalat ja aseta ne muottiin toiseksi kerrokseksi. Lusikoi lisää täytettä ja vielä viimeiset kostutetut pullapalat kanneksi. Tasoita vielä pinnalle loput täytteestä. Laita pullamisut jääkaappiin kylmenemään, tai jopa pakastimeen hetkeksi, jos on kiireempi päästä syömään. 

Kun annokset ovat viilenneet, nosta muotit pois annoksista, tai jos ne on koottu purkkeihin tai kuppeihin, niin jätä ne niihin. Siivilöi kaakaota pinnalle ja nosta annokset lastalla tarjoilulautaselle. Oikein hyvä ja yllättävän kevyt jälkiruoka kahvin ystäville. Joulun alla voi ostaa ainakin Lidlistä isompiakin panettone-pullia, joista voi tehdä suuremman pullamisun isommalle syöjäporukalle. Espressoa siinä kyllä kuluu!

Giro d'Iltalian kymmenes etappi on tässä sivusilmällä katsottavana tallenteelta. Lunttaan sen verran, että voittaja tänään oli Matej Mohoric ja kokonaiskilpailun johdossa pysyi Simon Yates. Pyöräaiheisen kuvan sijaan laitan kuvan vuokralaisesta, joka asuu perheensä kanssa keittiön erkkerin yläpuolella kattotiilien alla. Tämä pikkuinen oli päivällä lähtenyt tutkimaan ympäristöään ja antanut ikuistaa itsensä kameran muistikortille. 

Espressoparfait

Eilisen päivällisen pääruoka ei ollut kovin mainittava, lisäkkeet tosin olivat onnistuneita ja niistä tuleekin postaus myöhemmin. Jälkiruoka sen sijaan oli varmasti yksi parhaista koskaan itse tekemistäni. Tähänkin käytin sifonia, se on ollut tämän viikonlopun teemavekotin, käytin sitä myös perjantaisen keltajuuri-porkkanapyreen ja eilisen maa-artisokkakeiton tekemiseen. Ohjeen otin iSi Gourmet Whipin sivulta, sieltä löytyy monenlaista sifoniohjetta. Parfaitin ohje löytyy täältä. Ohjeesta tulee hyvinkin neljä annosta. Puolittamalla ja käyttämällä pienempää sifonipulloa tulee juuri sopiva kahden hengen annos. Sivulla puhutaan cappuccinoparfaitista, mutta minä sanon jälkkäriä espressoparfaitiksi. Ohjeessa mainittua irish cream-siirappia minulla ei ollut, joten siinä kohtaa sovelsin. 

Espressoparfait

• 1 dl maitoa
• 70 g muscovadosokeria
• 2 dl kermaa
• 1 dl espressoa
• 0,5 dl karamellisiirapin ja viskin sekoitusta
• 1 ilokaasupatruuna
• koristeluun kaakaota ja muutama kahvisuklaapapu

Minä tunnustan heti kättelyssä, etten muistanut laittaa maitoa ollenkaan. En tiedä kuinka se onnistui unohtua. Tein ensin espressoa ja sulatin sokerin kahviin huolellisesti. Sifonihommissa kaikenlaiset kökkäreet ja klimpit ovat ihan no no. Sitten yhdistin makeaan kahviin kerman, hieman karamellisiirappia ja viskiä ja sekoitin liemen tasaiseksi. Maito olisi tosiaan tullut mukaan myös, jos olisin muistanut. Lientä tuli näinkin juuri sopivasti puolen litran sifoniin. Kiersin kannen paikalleen ja ilokaasupatruunan kahvaan. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja laitoin pullon jääkaappiin. Ohjeessa puhuttiin 1-2 tunnista, minä en malttanut odottaa ihan niin kauan. Oletteko yllättyneitä? 

Pursotin jäähtynyttä vaahtomassaa muovirasioihin laittamiini metallistansseihin ja vein rasiat pakastimeen jäätymään. Annokset olivat pakastimessa seuraavaan päivään ja eilen otin ne jälkiruoka-aikaan sulamaan. Nostin stanssit lautasille ylösalaisin ja pyöräytin kevyesti terävällä veitsellä reunoja pitkin. Parfait valahti lautaselle oikein nätisti. Olisi ollut hyvä tehdä annoksista hieman isompia, koko stanssin täydeltä ja siloittaa pinta lastalla, mutta toisaalta tämä oli niin voimakkaasti kahvin makuinen jälkiruoka, ettei sitä paljon enempää olisi halunnut syödäkään. Koristelin hieman kaakaolla ja kahvinmakuisilla suklaarakeilla. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Espressozabaione

Zabaione, zabaglione on helppo jälkiruoka, jota pitkään pidin keittiöpeikkona, aivan turhaan. Kokeilin espressoista zabaionea eräänä toukokuun päivänä, kun olin vielä CampaKeittiössä. Käytin yhden vapaapäivän urakoimalla postauksia reissun ajaksi, enkä voi sanoa, että olisimme syöneet kovin huonosti tuolloin.

Tätä jälkiruokaa tuli aivan mahdottomasti, kuvittelin tekeväni sitä kahdelle, mutta siitä olisi riittänyt ainakin neljälle, mahdollisesti kuudelle. Zabaione ei kestä kauaa, se liemittyy, joten se on syötävä samantien. 

Espressozabione neljälle

• 2 keltuaista
• 4 rkl sokeria
• 1 dl proseccoa
• 0,5 dl espressoa
• muutama vadelma
• muutama suklaarae
• kaakaota

Mallaa ensiksi sopiva bain marie-setti, eli  kattila ja sen päälle sopiva kulho tai toinen kattila. Alemmassa kiehutetaan vettä maltillisesti, ylemmässä vatkataan zabaionea. Varaa riittävän suuri ylempi kulho, sillä massa paisuu kypsyessään ja minulle meinasi käydä ohraisesti ja massa paisua yli kulhosta. 

Kiehauta vesi kattilassa ja jätä kannen alla olemaan valmis toimintaan. Erottele keltuaiset ja laita ne kattilan päälle tulevaan kulhoon (muttei vielä kattilan päälle) yhdessä sokerin kanssa. Vatkaa keltuaisia ja sokeria sen aikaa, että niistä muodostuu keltainen kuohkea vaahto. Nosta kulho kattilan päälle, laita sen verran kuumuutta levylle, että vesi kiehuu oikein maltillisesti. Kaada kulhoon kuohuviini ja espresso koko ajan vatkaten ja jatka vatkaamista noin 10-15 minuuttia, jolloin kastikkeen volyymi moninkertaistuu, ainakin kolmekertaiseksi. Kun zabaionen pintaan jää vatkaimista kierteitä ja kastike on ilmavaa, se on valmista. Lusikoi sitä nopeasti annoskuppeihin, minä laitoin pohjalle muutamia vadelmia ja suklaarakeita sattumiksi. Päälle vielä ripautin hieman kaakaota. 

Giro d'Italiaan emme ehdi nyt paneutua juurikaan muitten hommien tähden, mutta huomenna ehkä tai viimeistään sunnuntaina!

Yhden kerroksen tiramisu

Nyt kun minulla on vielä aikaa, päivällispuuhat vievät helposti puolet päivästä.  Perjantaina meillä oli jälkiruokana tiramisu, joka oli nopeasti pistetty kasaan, pisin aika kului kahvikoneen lämpenemistä odotellessa. 

Yhden kerroksen tiramisu

• 8 savoiardikeksiä (niitä sanotaan myös ladyfingers-kekseiksi)
• 1 tuplashotti espressoa
• 3 dl kermaa
• 60 g mascarponea
• 4 kananmunan keltuaista
• 30 ml amarettoa
• 90 g tomusokeria
• kaakaota
• 1 kaasupatruuna

Tein ensin täytemassan sifonia varten. Mittasin kulhoon kerman, mascarponen, keltuaiset, amaretton ja tomusokerin. Sekoitin ainekset tasaiseksi  massaksi vispilällä ja siivilöin sen kannuun. Kaadoin tasaisen massan sifoniin, sitä oli juuri puoli litraa. Laitoin tiivisteen pullon kanteen, kiinnitin pienemmän tähtityllan ja kiersin kaasupatruunan paikalleen. Kun kaasu oli vapautunut pullon sisälle, ravistin pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Pullon ulkopinta kylmeni heti melkoisesti, se on hyvä merkki siitä, että kaasu on jäänyt kunnolla pulloon, eikä karannut. Otin tyhjän patruunan pois ja laitoin metallisen tulpan paikalleen.

Asettelin nelikulmaisiin annosastioihin neljä savoiardikeksiä vierekkäin kumpaankin. Kostutin keksit espressolla. Ravistin uudelleen sifonia muutamia kertoja ja pursotin mascarponemassaa ruusukkeina keksien päälle riveihin. Siivilöin pinnalle kaakaota ja laitoin annokset jääkaappiin tekeytymään. Nämä olivat paljon nopeammat tehdä kuin aikaisemmat tiramisut, joita olen tehnyt.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki ilokaasuohjeeni. Ohje tiramisuun on otettu iSi-kotisivulta. 

Leijuvankevyt espressomousse sifonilla

Ilokaasu on nyt meidän keittiömme hittituote. Kokeilin sifonia tapaninpäivän jälkiruokaankin, lounaskeittoon meni jo ensimmäinen kaasupatruuna. Ehdin jo ottaa selville, että patruunat ovat hieman alle euron hintaisia isommassa pakkauksessa, 24 kpl maksaa Chez Mariuksessa 20 euroa. 

Ohjeen kahvinmakuiseen jälkiruokaan otin iSi Gourmet Whipper-sivulta. Siellä on monenlaista ruokaohjetta kokeiltavaksi. Ei lopu heti kesken. Puolitin ohjeen, sillä halusin kokeilla puolen litran pullon toimimista pienemmällä annoksella. Nyt kun katsoin ohjetta uudelleen, sitä sanotaankin cappuccinomousseksi, mutta minä taidan edelleen puhua espressomoussesta.

Espressomousse

• 1,75 dl kermaa
• 0,75 dl espressoa
• 1 liivatelehti + tilkka kylmää vettä lehtien liottamiseen
• 0,5 dl sokeria (oma lisäykseni)
• 1 tl vaniljajauhetta (toinen oma lisäykseni)
• kahvipapumakeisia koristeluun

Laitoin liivatelehden kylmään veteen likoamaan. Antti teki minulle tuplashotin espressoa, jonka kaadoin pieneen kattilaan ja kun liivatelehti oli pehmentynyt, puristin siitä vettä pois ja pudotin sen kuumaan kahviin. Kuumensin kahvia kattilassa sen verran, että liivate liukeni kokonaan kahviin. Kaadoin seoksen kermaan ja sekoitin hyvin, lisäsin hieman sokeria ja vaniljaa, sillä minusta seos oli makeuttamattomana liian väkevää. Siivilöin seoksen sifonipulloon ja kiersin kannen kiinni. Laitoin tähtityllan ja kaasupatruunan paikalleen. Kun patruuna suhahti, ravistin pulloa pystyasennossa muutamia kertoja rivakasti. Otin patruunan pois ja laitoin metallitulpan tilalle. Asetin sitten pullon kyljelleen jääkaappiin muutamaksi tunniksi. 

Jälkkäriaikaan otin tarjoiluastiat esille ja myös pienen lisäkupin, johon tein ensimmäisen pienen koepursotuksen. Pursotin vaahtoa annosastioihin. Ensimmäinen meni lähinnä pipariksi, puristin kahvaa liian kipakasti. Varovaisemmin toimiessa sain aikaan nättiä vaahtoa toiseen kuppiin. Tiputin pinnalle muutamia suklaapintaisia kahvipapuja. 

Moussen maku oli vahvan kahvinen ja sopivan makea. Rakenne oli ilmavaa ja supersileää vaahtoa. En usko, että vaahto säilyy astiassa kovin pitkään, mutta äkkiä syötynä se oli oikein hyvää. Jätin kokeeksi pullon jääkaappiin ja tarkoitus kokeilla miten vaahto toimii seuraavana päivänä. iSin sivuilla luvataan, että rakenne säilyy tiiviissä pullossa viikonkin, samoin siis muu säilyvyys. Siitä pitää ottaa selko. Otin tyllan pois pesua varten, sillä siihen jäi sen verran vaahtoa, että se varmaan menisi säilytyksessä huonoksi. Uskoisin että tuo pieni annos pieniin astioihin pursotettuna riittäisi hyvin 6-8 hengelle. Minusta se on aika hyvin ajatellen, että nesteitä tuli kaikkiaan vain 2,5 dl. 

Kyytipoikana oli Hätähousun kahvilikööriä

Aloitin uuden välilehden CampaSimpukan yläreunaan, nyt siellä on Sifoni-ohjeita sisältävä osasto. Kerään sinne uudet kokeiluni tämän aiheen parissa. Liitän tämän postauksen sinne.

Aavistuksen etuajassa - vuotuinen churropäivä

Campasimpukan ensimmäisen Espanja-haasteen viimeisenä päivänä tein elämäni ensimmäiset churrot. Kuvittelin etukäteen sen olevan vaikeaa, mutta mitä vielä. Sen jälkeen olen tehnyt churroja jokaisena La Vueltan päätöspäivänä (mutten koskaan muulloin). Tänä vuonna minulla on aikainen työvuoro virallisena churropäivänä, jolloin La Vuelta päättyy. En usko perheen haluavan churroja jo ennen seitsemää aamulla. Niinpä meillä oli churropäivä jo tänään. 

Churropäivään liittyy myös pieni sääkatsaus, sillä olen aina paistanut espanjalaiset pitkulamunkit ulkona paistokäryjen pitämiseksi pois keittiöstä. Joinakin vuosina syyskuinen aamu on ollut lämmin ja kesäinen, parina vuonna olen häärinyt öljypadan äärellä tyylikkäässä fleekeasussa ja niin tein tänäänkin, sillä lämmintä oli kymmenen aikaan vasta muutama aste. Aurinko kyllä paistoi, muttei vielä takapihan terassille, sumu oli jo haihtunut.

Käytin edelleen aivan samaa taikinaohjetta kuin jokaisella kerralla, sillä sen saan onnistumaan ja se toimii todella hyvin. Viime vuonna lisäsin taikinaan hieman sitruunan kuorta. Tänä vuonna laitoin taikinaan vaniljaa.

Churrot viidelle

• 2,5 dl vettä
• 100 g laktoositonta voita
• ripaus suolaa, mikäli voi on suolatonta
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokeria ja kanelia churrojen pinnalle

Mittaa kattilaan vesi, voi ja suola, mikäli käytät sitä. Kiehauta seos. Lisää mukaan jauhot ja vanilja ja sekoita vispilällä ripeästi, jotta saat aikaan taikinapallon. Minä en yleensä saa, vaan tulos on jonkunlainen paksu tahna. Kerran olen vahingossa onnistunut saamaan aikaan tämän kuuluisan taikinapallon ja silloin säikähdin, että mikä meni pieleen. Anna seoksen hieman jäähtyä.

Valmistele pursotinpussi odottamaan, käytä keskikokoista tähtityllaa ja aseta se pursotinpussiin. Laita aivan tyllan yläpuolelle pussinsulkija estämään taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Kääri pursotinpussin yläreunaa niin, että valmista taikinaa on helppo sulloa sinne.

Sekoita kananmunat yksi kerrallaan hieman jäätyneeseen taikinan alkuun. Aluksi tuntuu, etteivät kananmunat suostu sekoittumaan taikinaan, vaan jäävät ällöksi liisteriksi, mutta vispilöi vain rivakasti. Taikinasta tulee kiiltävää massaa, jonka sitten kaavit nuolijalla pursotinpussiin. Purista taikina pussin alaosaa kohden ja sulje pussin suu leveällä pussinsulkijalla. Näin sinun on helppo kääriä pussia pienemmäksi pursotuksen edetessä. Minulla on suuria kertakäyttöpusseja, niistä leikkaan yläosasta hieman pois, ettei pussia tarvitse kääriä niin pitkältä matkalta. 

Kuumenna öljy 170-180 asteeseen padassa, kattilassa tai friteerauskeittimessä. Ota öljyn kuumetessa esille sokerointitarpeet. Laita padan viereen astia, jossa on muutama arkki talouspaperia, siinä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Sen astian viereen laita laakea astia, johon laitat sokeria ja runsaasti kanelia, sekoittele ne tasaiseksi. Siinä churrot pyöritellään, kun ne ovat hetken valuneet. Kolmanneksi ota astia, jossa aivan valmiit churrot pidetään lämpiminä. Ota lähelle myös kansi, jolla voit peittää padan, mikäli öljy sattuisi syttymään palamaan. (sellaista minulle ei ole koskaan käynyt, mutta pidän aina kannen varalta lähellä). Samoin tarvitset sakset, reikäkauhan ja patakintaat. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussin alareunan pussinsulkija pois, jotta taikina pääsee puristumaan pussista ulos. Purista taikinaa pussista öljypadan yllä ja  leikkaa pötkö saksilla poikki. Minä tykkään tehdä noin 6-8 senttisiä churroja. Yhtä aikaa pataan mahtuu sen koosta riippua 6-8 churroa paistumaan. Käännä niitä tarvittaessa paistumisen tasaisuuden vuoksi, yleensä ne kääntyilevät omia aikojaankin padassa. Tarkkaile öljyn lämpötilaa, ettei se pääse sen enempää kuumumaan liikaa kuin jäähtymäänkään.

Kun churrot ovat kauttaaltaan kauniin ruskeita, nosta ne reikäkauhalla tai pihdeillä valumaan paperille. Niiden jäähtyessä laita uusi satsi paistumaan ja kääntele sitten jäähtymässä olleet sokeri-kaneliseoksessa. Nosta valmiit astiaan kannen alle odottamaan. Paista näin koko taikinasatsi erissä valmiiksi.

Suklaa-espressokastike churroille

• 250 g Brunbergin laktoositonta suklaata
• 125 ml laktoositonta kermaa
• 60 ml laktoositonta maitoa
• 60 ml espressoa

Kastiketta varten tee vesihaude kattilasta, jonka pohjalla on muutama sentti kiehuvaa vettä ja sen päällä kuumuutta kestävä astia, joka ei ulotu kiehuvaan veteen asti. Laita astiaan kaikki kastikkeen aineet kahvia lukuunottamatta. Sekoita kastike tasaiseksi suklaan sulaessa. Voit tehdä kastikkeen tähän asti valmiiksi ennen churrojen paistamista ja niiden ollessa tarjoiluvalmiita, sekoita kuuma espresso mukaan kastikkeeseen ja tarjoile heti. Sinulla on varmaan ollut joku avulias kattamassa pöydän ja tekemässä kahvin valmiiksi, sillä uppopaistamisen aikana ei ehdi tehdä juuri muita juttuja.

Churrot olivat ilmavia ja kahvinen suklaakastike erinomaista. Laitoin siihen enemmän suklaata kuin lähdeohjeessa oli.

Muista ottaa lämpö pois öljypadan alta tai friteerauskeittimestä ja anna öljyn jäähtyä. Sitä voi käyttää siivilöimisen jälkeen pari kolme kertaa samaan tarkoitukseen. Mutta älä käytä samaa öljyä suolaisten ja makeitten ruokien uppopaistamiseen, se tuo ikävän sivumaun kumminkin päin. Kun öljyä ei enää halua käyttää uudelleen, imeytä se muutamissa erissä kompostiin. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi on vielä täyttä työtä, vielä ei ajeta kädet joukkuekaverin olkapäillä, eikä siemailla cavaa Madridin kaduilla, vaan kiivetään ja lasketaan mäkiä täyttä höyryä. Kokonaiskilpailun tilanne on vielä täysin auki, illalla näemme kuinka siinä käy.

Näin kävi öljyiselle reikäkauhaa varten ottamalleni paperipalalle, kun se joutui liian lähelle liekkiä

Cortado - espanjalainen kahvi

Espanjalainen kahvijuoma, cortado sopii minulle aika hyvin, siinä on mukavaa pehmeyttä, mutta myös syvyyttä. Vahvaan espressoon valutetaan vähän lämmintä maitoa. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeisen päivän etappi on jo ajettu. Minä saavuin kotiin vasta maaliintulon jälkeen, mutta tallennus on tällä kertaa onnistunut. Valittelin kesällä sitä, että tallennin temppuilee liian usein, mitä se kyllä tekeekin. Meillä on jo uusi paketissaan odottamassa asennusta, toivottavasti se on varmempitoiminen. Pikaisella vilkaisulla pääsin selville siitä, että voittajan nimi on tänään Kristian Sparagli ja kokonaiskilpailun kärjessä lähtee lepopäivän viettoon Tom Dumoulin.

Espressovaahtoa

Päivällisessämme ei ollut muuta italialaista kuin kolmivärinen servetti, mutta jälkiruoassa sitten kyllä. Löysin hyvältä kuulostavan Frangelico-liköörillä maustetun espressovaahdon ohjeen ja otin asiakseni hankkia kyseistä likööriä Alkosta. Kävin Opiskelijan kanssa pukuostosten jälkeen vakiopitkäripaisessa, mutta siellä ei Frangelicoa ollut. Myyjä katsoi koneeltaan, että toisessa myymälässä sitä olisi yksi pullo, muttei hän tiennyt sanoa, oliko se jollekulle varattu tai mennyt jo, sillä tietojärjestelmä kertoi edellispäivän tilanteen. 

Menimme toiseen Alkon liikkeeseen ja etsimme hyllystä pulloa, jonka ulkonäön muistin hatarasti nettisivun kuvasta. Eipä näkynyt. Kysyin sitten kassalla myyjältä, oliko heillä sellaista ja sellaista likööriä, kun varastotilanteen mukaan pitäisi yksi pullo olla. Myyjä sanoi heti suoralta kädeltä, että kyllä vaan, yksi pullo löytyy ja se on tuolla poistokorissa, jonne hän se juuri oli nostanut. Ei hinnassa alennusta ollut, eikä pullo mitenkään elinkaarensa päässä ollut, mutta niin vain sattumalta halusin likööriä, joka ei ollut kenellekään muulle kelvannut. Noin hyvää asiakaspalvelua harvoin saa, että ihan pullolleen myyjä tietää heti kertoa, mihin suuntaan käsi pitää ojentaa. Aika iso pullo se on, ihanan pähkinäisen tuoksuista mettä, jota tarvitsin jälkiruokaani 2 rkl. Lopulle pitänee keksiä jotain käyttöä, muttei laittaa pähkinäallergisten pikkujoulun kahvin aveciksi. 

Otin ohjeen Manu's Menu-blogista, jossa olen muistaakseni joskus ennenkin ollut apajilla. Täytyy kyllä sanoa, että ohjeen mittasuhteet olivat hieman erikoiset. En oikein saanut selkoa, miten suuresta kahvimäärästä oli kyse ja minusta vaahtoa tuli paljon enemmän kuin odotin. Sain siitä 4-6 annoksen sijaan 8 annosta. Laitan mitat sen mukaan, miten arvelen neljään annokseen kuluvan. 

Frangelicolla maustettua espressovaahtoa neljälle

• 2 espressoshottia (vähän alle 1 dl)
• 1 dl sokeria
• 3 kananmunan keltuaista
• 3 dl kermaa
• 2 rkl Frangelico-likööriä tai muuta mieluista likööriä, tai ilman likööriä kokonaan, jos et tykkää
• 1 tl vastajauhettua espressokahvia koristeluun

Tee espresso kuppiin odottamaan ja sekoita siihen ruokalusikallinen sokeria, jätä jäähtymään. Alkuperäinohjeessa neuvottiin keittämällä keittämään espressoa yhdessä sokerin kanssa, mutten kyllä halunnut sitä tehdä, arvelin sen tekevän kahvista kitkerää. Erottele keltuaiset valkuaisista, jotka laitat talteen vaikka marenkia varten. Vatkaa kerma vaahdoksi ja ota siitä muutama ruokalusikallinen sivuun koristelua varten. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan jäähtynyt kahvi ja likööri. Kääntele mukaan kermavaahto ja sekoita tasaiseksi. Annostele kuppeihin ja laita astiat jääkaappiin asettumaan ainakin pariksi tunniksi. Tarjoiluhetken alla laita annoksen päälle lusikallinen kermavaahtoa ja sirota teesihdin läpi hieman jauhettua espressokahvia koristeeksi. 

Annoksiin oli alkanut hieman tulla pohjalle kosteampaa velliä, mutta lusikoimme senkin silti samaa kyytiä. Ehkä vaahtoa tanakoittavaa keltuaista olisi pitänyt olla suhteessa enemmän, tai kermavaahdon paksumpaa. 

Giro d'Italian yhdestoista etappi ajettiin paikoin sateisessa säässä. Alkulähetyksessä puitiin paljon Richie Porten eilen saamaa kahden minuutin aikarangaistusta. En ihan tullut ymmärtämään, mitä tuhmaa hän oli tehnyt. Jollain lailla kyse oli ilmeisesti tallien välisestä kielletystä yhteistyöstä. Tämän päiväinen etappi oli 153 km mittainen ja sen lopussa oli kolme 15,3 km pitkää rinkulaa Imolan moottoriradan ollessa osa reittiä. Viimeisellä kierroksella ajajat liukastelivat moottoriradan sileää asvalttia melkoisessa vesisateessa ja ainakin Rigoberto Uran veti ikävät lipat. Onneksi hän pystyi jatkamaan ajoa ja sai kiinni sen porukan, mistä jäi jälkeen kaatumisen vuoksi. Katusha-tallin Ilnur Zakarin kiiruhti yksin karkulaisena ja saavutti etappivoiton noin minuutin erolla seuraaviin. Kokonaiskilpailun tilanne pysyi samana ja pinkissä jatkaa Alberto Contador. Hän näyttää toipuneen OTB:stä ainakin melko hyvin, mikä on hieno asia, kun vuorietapit lähestyvät.