sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Tasapeli – devilled kidneys

Tällä viikolla puhelimeni piippasi ja työkaveri tiedusteli haluaisinko ottaa hirvenvasan munuaisia. Olen aiemmin saanut häneltä hirven maksaa ja siitä hänelle ilmeisesti jäi käsitys, että saattaisin haluta myös munuaisia. Minähän halusin, olin vastannut myöntävästi ennen kuin huomasinkaan. Ehdottomasti keittiöpeikkoainesta!

En aivan varmasti ole koskaan aikaisemmin valmistanut munuaisia, en ole ehkä syönytkään niitä. Voi olla, että joskus niitä on jossain ollut tarjolla, mutta olen sujuvasti ohittanut ne. Tänään ei ollut pakotietä. Tänään valmistin munuaisia. 

Aloitin jo perjantaina kysymällä sisareltani olisiko hänellä neuvoja minulle brittiyhteyksiensä tähden. Olen ollut siinä käsityksessä, että saarivaltiossa etenkin posh people tykkää munuaisista aamiaisella. Sain muutaman hyvän vinkin, joiden avulla uskaltauduin eilen ottamaan pakastimesta munuaiset sulamaan. Ohjenuoraksi otin River Cottagen ohjeen, jota sovelsin sen mukaan, mitä tarvikkeita meiltä löytyi.

Munuaiset laiskistetulla purjolla ja minilimpulla

  • 2 hirvenvasan munuaista (yksikin olisi riittänyt)
  • oliiviöljyä ja voita
  • 0,5 dl konjakkia
  • 1 rkl sileää kirsikkahilloa
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl siiderietikkaa (unohdin kokonaan)
  • 1 rkl Worcester-kastiketta
  • 1 dl kermaa
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • ripaus cayennepippuria
  • tuoretta ruohosipulia (tai persiljaa, kuten lähdeohjeessani, mutta meillä ei ollut)
  • 10 cm pala purjoa
  • oliiviöljyä ja voita
  • 1 rkl tummaa siirappia
  • suolaa ja pippuria
  • 2 pientä vaaleaa minilimppua
  • oliiviöljyä ja voita
Selasin nettiä joltisellakin innolla ja sain selville, että munuainen täytyy liottaa mahdollisen virtsajäämien poistamiseksi. Neuvottiin viiltämään munuaisparkaan pistoja ja laittamaan se kylmään veteen. Sitä pitäisi hieman puristella ja käännellä ja vesi vaihtaa ainakin kerran. Kalvot ja vaalea rasva tulisi poistaa. 

Kun munuaiset olivat sulaneet, tein ensin sen kalvonpoistohomman. Munuaisissa oli kiinni rypälemäistä valkoista rasvaa ja ohuet kalvot. Rasva irtosi kertahansikkain suojatuin sormin ja kalvot myös melkein kokonaisina, kun sain sopivasti kalvon reunasta kiinni ja avitettua hieman terävällä veitsellä. Ei ollut vaikeaa. Munuaiset eivät haisseet yhtään millekään. Niissä oli jonkunlaiset viillot, varmaan tulleet niiden irrotuksessa vasasta. Laitoin munuaiset kylmään veteen ja huljuttelin niitä siellä jonkun aikaa, vaihdoin vettä pari kertaa. Mitään virtsanhajua ei todellakaan tullut. Nostin munuaiset talouspaperin päälle peltilautaselle, kuivasin ne ja laitoin kylmään odottamaan ruoanvalmistusta iltapäivällä.


Leivoin aamulla pieniä vaaleita leipiä samalla ohjeella, kuin viime viikonloppuna ja otin kaksi niistä tätä ateriaa varten.

Leikkasin purjon ohuiksi viipaleiksi ja laitoin ne yhdessä öljyn ja voin kanssa hautumaan pienelle pannulle, sekoittelin välillä. Maustoin siirapilla, suolalla ja pippurilla. Jätin purjon laiskistumaan pannulle pienellä lämmöllä.

Laitoin liedelle toisen pannun kuumenemaan ja sille pikkuisen voita ja öljyä. Leikkasin kaksi pientä minilimppua kahteen palaan, pohjaksi ja hatuksi. Paahdoin limppuja molemmin puolin muutaman minuutin ja jätin ne odottamaan pannulle munuaisten valmistumista.

Otin vielä yhden pannun (Antti välillä ihmettelee kuinka paljon sitä tiskiä oikein voi tulla) ja sulatin sillä kunnon nokareen voita ja lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä, kuumensin pannun aika kuumaksi. Leikkasin munuaiset noin puolen sentin viipaleisiin ja nostin palat pannulle kypsymään. Käänsin palat noin puolentoista minuutin kuluttua.

Seuraavaksi laitoin pitkät patakintaat käsiini ja otin ulos mukaan munuaispannun ja konjakkipullon. Teen liekitykset mieluiten ulkona. (alkuperäisohjeessa ei varsinaisesti taidettu liekittää, mutta minähän tykkään liekittämisestä oikein paljon) Laitoin grillin sivukeittimelle kaasuliekin ja kuumensin hetken munuaisia. Kaadoin pannulle kunnon lorauksen konjakkia. Kallistin patakintain suojatuin käsin pannua niin, että siellä oleva konjakki leimahti tuleen. Heiluttelin pannua kunnes liekit painuivat alas. Siirryin takaisin keittiöön.


Nyt sekoitin pannulle mukaan kirsikkahillon, sinapin, Worcester-kastikkeen, (siiderietikan unohdin) ja kerman. Kastike sai kiehua kasaan pari kolme minuuttia. Maistoin kastiketta ja lisäsin hieman suolaa, pippuria ja ripauksen cayennepippuria.

Annoksen kokosin niin, että nostin ensin lautaselle paahdetut minilimpun puolikkaat. Niille lusikoin munuaiset kastikkeessaan ja päälle ripotin laiskat purjot ja tuoretta ruohosipulia. Tykkäsimme, että annos näytti aika kivalta ja kastike oli mitä parhainta, samoin purjo. Kastike imeytyi herkullisesti leipään. Entä munuaiset? Olen aika varma, että ne olivat raaka-aineena oikein erinomaiset, tuoreet ja hyvät. Luulen myös, että ne olivat aika hyvin valmistetut, eivät olleet sitkeitä tai jääneet raaoiksi. Me emme vain ihan kauheasti tykänneet munuaisten makumaailmasta, joka oli aika lähellä maksaa, muttei aivan. Kummakos tuo?


Niin ollen on sanottava, että tästä tuli keittiöpeikkomielessä tasapeli, kyllä minä osasin käsitellä munuaiset ja valmistaa niistä ruokaa, mutta emme pitäneet niistä kovinkaan paljon. Kiitos vielä työkaverille mahdollisuudesta kellistää keittiöpeikko, vaikka se pistikin hanttiin sen verran, ettei meistä tullut munuaisten ystäviä. Mietimme kyllä, että jos jossain hyvässä ravintolassa on mahdollista maistaa ihan pikkuisen munuaista, voisimme sen tehdä tietääksemme oliko tekeleeni mistään kotoisin.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikko-välilehdelle, jonne kerään CampaKeittiön pelkokerroinkokeilut. 

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Olen aika tyytyväinen siihen nähden miten vähän pidimme ruoasta. :D :D

      Poista
  2. Se on hieman outo maku, toi Engelsmannien munuaispiiras on piirtynyt mun makukalvoille ainutkertaisena makuelämyksenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, outo on hyvä sana kuvaamaan. :) Minä en ole munuaispiirasta koskaan syönyt, enkä ole ihan varma haluankaan. Toinen, mistä en ole ollut innostunut, oli kateenkorva.

      Poista
  3. Mina pidan munuaisista kovasti, harmi etta niihin paasee kasiksi niin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei niitä usein näe myytävänä, mutta jos on yhteyksiä metsästäjiin, sitä kautta voi onnistaa. :)

      Poista
  4. Hieno suoritus! En ehkä pystyisi samaan. Kateenkorva on muuten hyvää...en itse ole valmistanut sitä, mutta mieheni teki minulle joskus aikoja sitten. En kyllä tiennyt mitä silloin söin … Munuaisia keitettiin ainoastaan koiralle lapsuudenkodissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mtähän pelottavaa sitä seuraavaksi keksisi kokeilla? :D

      Poista
  5. Sekin on aika hyvä taito, että ymmärtää onnistuneensa raaka-aineiden käsittelyssä, vaikka maut eivät olisikaan itselle mieleisiä. En ole varma, mutta luulen, että ei maistuisi minullekaan. Maistaisin toki, jos sattuisi tulemaan tilaisuus.

    VastaaPoista
  6. Meidän herkkuruokaamme on karitsan munuaiset. Leikkaamme ne viipaleiksi ja poistamme keskustan. Iso työ mutta kannattaa. paistamme voissa, lisäämme suolaa, pippuria ja sinappia sekä tietysti konjakkia ja kermaa. Ja se on siinä! Elämme Hiidenmaan saarella ja on sellainen tunne, että kissojen lisäksi olemme ainoita, jotka näitä herkkuja syövät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaija, kiitos viestistäsi! Tuolla neuvolla tohtisin varmasti kokeilla karistan munuaisiakin. :)

      Poista
  7. Olipa kiva löytää munaisohje. Varsinkin karitsanmunuaiset maistuvat ja hirvestäjänvaimona meillä on näitä vasan munuaisiakin. Arvelen, että annoksessasi maku oli voimakas, sillä et ollut poistanut keskellä olevaa rasvaa. Se tulisi poistaa oli kyseessä sitten minkä eläimen munuaiset hyvänsä. Eli ensin halkaistaan munuaiset ja leikataan raskaköntti pois. Tällöin munuaisen koko rakenne ikään kuin veltostuu ja pehmiää. Sitten munuaisen puolikkaat paloitellaan halutulla tavalla. Jos vielä ryhdyt peikkohommiin vaikkapa karitsan munuaisten kanssa, kannattaa kokeilla tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvosta!! Leikkasin kyllä toden puhuakseni aika vähän koko munuaisista, keskiosa jäi kokonaan käyttämättä, kun sitä tuntui tulevan muutenkin niin paljon. Mutta laitan vinkkisi muistiin vastaisen varalta :)

      Poista