torstai 5. heinäkuuta 2012

Vichyssoise


En ihan ymmärrä. Olin käsittänyt, että kokeillessani ohjeita Julia Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet, teen varmasti leimallisesti ranskalaisia ruokia. Vichyssoisen  olen aina luullut nyt ainakin olevan yksi ranskalaisen keittiön klassikoita ja ihan varma tapaus. Mutta niin vain Julia sanoo kirjassa, että keitto on amerikkalaista perää, mikä ilmeni myös tuolta wikin linkistä. Miksi se sitten on kirjassa? Toisaalta, onhan se niinkin, että pyörä keksitään vain kerran ja sen jälkeen varioidaan. No, oli niin tai näin, tein tänään peruna-purjokeittoa ja olen riittävän tyytyväinen päivän ranskalaiseen panostukseen. Tein keittoa neljän hengen annoksen ja siihen tuli:
  • 8 isoa perunaa
  • 3 pitkän purjon vaaleat osat
  • 1 l lintulientä, tällä kertaa pakastimesta tuli vastaan yksi rasia kanalientä ja kaksi ankkalientä
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 dl kermaa
Kuorin perunat ja leikkasin ne viipaleiksi. Samoin leikkasin purjojen vaaleat osat viipaleiksi. Sulatin liemet ja lisäsin perunat ja purjot kypsymään liemeen. Kun ne olivat kypsiä, käytin ne tehosekoittimessa parin liemikauhallisen kanssa. Kun kaikki perunat ja purjot olivat soseena, lisäsin lientä vähän ja kerman, kuumensin keiton uudelleen ja maistelin suolan ja pippurin kohdalleen. Vichyssoise tarjoillaan usein kylmänä, mutta meillä oli niin nälkä, ettemme jaksaneet odottaa kylmentymistä, vaan söimme keiton lämpimänä rapean leivän ja pehmeän vuohenjuuston kera. Viimeistelin keiton pinnan ruohosipulilla ja muutamalla tipalla hyvää oliiviöljyä. 

Tour  de  Francen viides etappi oli tasamaalle sijoittuva. Lähtö tapahtui eilisestä maalikaupungista Rouenista ja maali sijaitsi Saint-Quentinissa 196,5 km ajon jälkeen. Andre Greipel voitti toisen etapin peräkkäin, kun irtiotto ajettiin kiinni aivan viime metreillä. Pistekilpailun tilanne tasoittui Peter Saganin jouduttua mukaan viime kilometreillä tapahtuneeseen kolarointiin. Fabian Cancellara johtaa edelleen kokonaiskilpailua.





8 kommenttia:

  1. Enpä tiennytkään, että alkuperä ei olekaan ranskalainen. Mielenkiintoista. Muuten juuri tänään postiluukusta kolahtaneessa Glorian ruoka&viini -lehdessä oli myös tehty uunissa camembertia. Aika hyvä sattuma. Muutenkin lehti oli nyt jotenkin aivan täynnä toista ihanampia reseptejä.

    VastaaPoista
  2. lintsi: Nyt kun olen metsästänyt taas ranskalaisia ohjeita, on tullut vastaan muutamia näitä faux-French-juttuja. Amerikkalaiset tuntuvat blogeissaan suhtautuvan vähän jännästi ruokien nimiin, sanovat että no, tällä on vaan hieno ranskalainen nimi (fancy French name). Kai nyt ranskalaistenkin pidä voida nimetä ruokansa omalla kielellään ilman, että se on olevinaan olemista? Perunalaatikko on ranskaksi jotain ja englanniksi jotain ja suomeksi jotain.

    Lehti kolahti täälläkin laatikkoon, ehdin vasta kantta katsoa:)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen juttu tosiaan. Mutta jos Wikipediaa on uskominen, on keiton juuret tuolloin New Yorkissa asuneen ranskalaiskokin kotikulmilla - siis Ranskassa - ja että keiton "uusi tuleminen" sattui – olosuhteista johtuen – olemaan Amerikassa. Onko soppa sitten ranskalainen vai amerikkalainen? Vai peräti ranskalaisamerikkalainen? Oli miten oli, vichysoisse on herkkua ja kulinaarihistoriamatka hauska ! :)

    VastaaPoista
  4. pinea: hyvää se kuitenkin oli, usein tehtyä tietty aiemminkin. Olin vaan usein lisännyt jotain pientä, vähän sitä vähän tätä, nyt vain noita kahta kasvista ja lintulientä. Hieno maku. Puhdas ja pehmeä, ujokin.

    VastaaPoista
  5. Olipa jännä loppu etapissa. Meillä tahtovat maaliintulot ajoittua puolenyön nurkille kun teemme päivän töitä ja alamme katsoa kisaa vasta lenkkeilyn tai muun touhun jälkeen.

    VastaaPoista
  6. luimupupu: postaukseni ovat sitten spoilaavia, jos satut lukemaan liian aikaisin:)

    VastaaPoista
  7. Pahaan kiipeeliin oksalle on joutunut bardi:) Minulla on aukko yleissivistyksessä, kun en ole koskaan tätä keittoa syönyt. Pitäiskin kokeilla!

    VastaaPoista
  8. Olipa hyvä, että luin tekstisi uudestaan ja silmäni osuivat kohtaan "tarjoillaan yleensä kylmänä". Niin! Näinhän minä teenkin! Perunoita on, samoin purjoja (ja ankanrasvaa, se varmaan käy kanaliemen sijaisena), mutta mitään lämmintä ei tee nyt mieli. Kylmä keitto sen sijaan olisi mitä mainiointa!

    VastaaPoista