keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Keltuaiset käyttöön - mansikkavaahto Julian neuvoin


Tour de Francen  neljäs etappi ajettiin kauniissa Normandiassa Abbevillestä Roueniin. Kovalla loppukirin virittelyn hetkellä viimeisillä kilometreillä tapahtui iso kolari, johon jäi muun muassa Mark Cavendish. Voittoon polki Andre Greipel Lotto-Belisol-tallista. Eilisen voittaja, Peter Sagan, jäi viidenneksi. Kokonaiskilpailun osalta tilanne pysyi muuttumattomana.

Kohokashommista jäi keltuaisia ja niille tuli käyttöä tänään, kun kokeilin Julia Childin neuvojen mukaista mansikkavaahtoa. Tosiasiassa siinä kävin niin, että ensimmäiset keltuaiset menivät haaskuun ja nyt minulla on sitten valkuiaisia odottamassa käyttöä. En ensimmäisellä kerralla saanut rakennetta onnistumaan ja minun oli aloitettava alusta. Puolitin Julian ohjeen ja käytin neljän hengen annokseen:
  • 4 keltuaista
  • 0,75 dl erikoishienoa sokeria
  • 1 dl mansikkasosetta
  • 3,3 dl kermaa
Vatkasin keltuaisia ja sokeria niin, että siitä tuli vaaleaa vaahtoa, josta jäi hitaasti häviäviä kierteitä vatkaimesta valutettaessa. Keitin muutaman sentin korkeudelta vettä kattilassa, jonka päälle vatkauskulho sopivasti asettui. Vesi ei saanut enää kiehua voimallisesti, mutta haude kypsentäisi keltuaiset. Vatkasin edelleen seosta, siitä oli puhe tulla kiiltävän kiisselin omaista, ensimmäisellä kerralla seosta oli varmaankin liian vähän, koska käytin vain kolme keltuaista. Ohjeessa neuvottiin vatkaamaan kunnes seos olisi melkein liian kuumaa koskea sormella. Kun tämä vaihe tuli, oli seos kyllä jähmettynyt vatkaimiin. Ohjeen mukaan piti laittaa kulho kylmään veteen ja jatkamaan edelleen vatkaamista, kunnes seos viilenisi. Mutta kylmä vesi jähmetti vähän seosmäärän aivan hetkessä melkein liisteriksi. Harmitti. Piti aloittaa alusta.

Toisella kerralla käytin yhden keltuaisen enemmän ja nyt onnistui ihan hyvin. En kyllä laittanut kulhoa kylmään veteen vaan jäähdytin seosta muuten vain vatkaamalla ja siitä tuli kauniin kiiltävää ja tasaista massaa, johon jäi kiemuroita vatkaimista lirutellessa. Laitoin seoksen jääkaappiin odottamaan. Vatkasin kermaa pehmeäksi vaahdoksi ja soseutin mansikoita sen verran, että sosetta tuli vähän yli desilitra. Puristin soseen vielä siivilän läpi, jotta siinä ei olisi ollenkaan sattumia. Sekoitin ensin mansikkasoseen keltuaisvaahtoon ja sitten kerman lopuksi isolla lusikalla kiertävin liikkeen. Laitoin vaahdon annoskuppeihin odottamaan ja asettumaan. 

Säästin kermavaahtoa hieman koristeeksi, samoin yhdet mansikat annosta kohden. Vaahto oli ilmavaa ja hyvää, eikä onneksi liian makeaa. Taas tulin tehneeksi vaaleanpunaista mansikkajälkkäriä, olen niihin aivan jämähtänyt.


6 kommenttia:

  1. Täältä tulee kyllä sinnikkyyspisteitä! Joku olisi saattanut jo luovuttaa kiroillen ;-)

    VastaaPoista
  2. Komppaan tässä Jonnaa! huh, minulla olisi vatkain lentänyt nurkkaan jo monta kertaa :D

    VastaaPoista
  3. Chapeau sinnikyydelle. Ja onhan tuo lopputulos aina suloinen! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, se auttaa viitsimään uudelleenaloittamisen, jos on jo perheelle mainostanut, että äiti tekee tänään tosi hyvää jälkiruokaa! Sitä on sitten viisainta olla pöydässä saman illan aikaan :D

    VastaaPoista
  5. Mansikkavaahto kuulostaa – ja näyttää – aivan ihanalta! Ja sen jälkeen ymmärtää hyvin, miksi ranskalaisperheissä "pahin" uhkaus huonosti käyttäytyville lapsille oli jälkiruoatta jättäminen ;D

    VastaaPoista
  6. pinea: Jälkiruoka on kyllä päivällisessä se kohta, jossa ei tee mieli kömmähtää, sen PITÄÄ maistua hyvältä:)

    VastaaPoista