 |
| Olipa sopiva otsikko matkakeittimen alla olevassa rasvasuojahesarissa, Taidetta taiteen vuoksi, tämä ruoka oli todella lähellä taidetta. |
Päivän italialainen ruoka taitaa olla italialais-amerikkalainen, mutta enpä antanut sen häiritä. Minulla oli mobilekeittiöni valmistusjonossa pieni pakkaus kanan sisäfileitä ja muutama peruna ja googlatessani osuin tähän ruokalajiin, Chicken Vesuvioon. Otin ohjeen tästä blogista. Luonnollisesti hieman soveltelin sen mukaan, mitä matkakeittiöstämme löytyi ja lopputulos oli sanalla sanoen loistava! Kun itse kehuu, niin tulee sopivimmat kehut.
Chicken Vesuvio kahdelle
- 240 g pakkaus kanan sisäfileitä (10 kpl)
- suolaa ja pippuria
- 1 rkl oliiviöljyä
- 5 pientä perunaa kolmeen palaan leikattuina
- 4 vihreää parsaa (kuivahtaneet alaosat poisnapsaistuina)
- 1,5 dl pakasteherneitä
- 0,5 dl roseviiniä
- 2 dl kasvisfondia
- 1 tl valkosipulimurskaa
- 1 rkl sitruunamehua
- 1 rkl voita
- tuoretta basilikaa
Ensin kokosimme minulle pihakeittiön, pienelle Decathlonin taittopöydälle asetettiin hesari ja sen päälle Campingazin kaasuliesi. Sivumennen sanoen ja vinkkinä, jos aiot kokkailla tämmöisellä liedellä täällä Keski-Euroopassa, osta kaasupanokset Suomesta vaikka Biltemasta. Siellä ne maksavat noin 1,60-1,90€/kpl, Ranskassa hintalappu on 4,5-5€.
Koska tuuli aika paljon, Antti laittoi minulle valokatteesta askaroidun tuulisuojan pienillä puristimilla pöytään kiinni. Kaasua kuluu vähemmän, kun keittely/paistelu tapahtuu tuulelta suojassa.
Valmistelin ainekset, maustoin kanapalat suolalla ja pippurilla, leikkasin perunat ja parsat paloihin ja keräsin kaikki tarvikkeet käteni ulottuville. Otin pakastimesta kupillisen herneitä sulamaan. Kasvisfondin tein valmiiksi pakasterasiaan niin, että kaadoin siihen pullovettä noin desiä ja päälle kasvisfondia purkista noin ruokalusikallisen, en kuumentanut enkä keitellyt sitä, sekoittelin vain.
Aloitin kuumentamalla pannua ja sillä noin ruokalusikallista oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostelin kanapalat pannulle ja laitoin kannen päälle. Muutama minuutin kuluttua käänsin kanapalat ja paistoin niitä vielä lisää noin 3 minuuttia, nuo sisäfilepalat ovat hoikkia ja pieniä. Nostelin kanapalat sitten lautaselle odottamaan.
Lisäsin pienen tilkan öljyä ja kumosin parsapalat pannulle, joka oli melkoisen kuuma. Aivan hetkessä, minuutissa, parsat saivat sopivan paistopinnan ja nostelin ne samalle lautaselle kanapalojen kanssa odottamaan.
Taas hieman lisää öljyä pannulle, noin teelusikallinen ja nostelin perunapalat paistumaan, tarkoitus oli saada hyvä paistopinta, muttei vielä kokonaan kypsentää perunoita. Kääntelin paloja muutaman minuutin kuluttua.
Sitten nostelin kanapalat perunapalojen (parsapalat jätin odottamaan) sekaan pannulle ja lisäsin mukaan viinin, jonka annoin kiehahtaa kunnolla, muttei kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvisliemen ja tällöin ainekset pannulla olivat noin puoliksi liemessä. Laitoin kannen päälle ja annoin ainesten kypsyä noin 8 minuuttia. Kokeilin perunoiden kypsyyttä haarukalla, joka sujahtikin hyvin perunapalan läpi, kanan arvelin hyvinkin olevan jo kypsää.
Seuraavaksi oli tehtävänä kastike. Nostelin kana- ja perunapalat aiemmin käytetylle lautaselle parsapalojen seuraksi taas odottamaan. Pannulla oli tässä vaiheessa noin 1,5 dl lientä. Lisäsin pannulle hyvän lorauksen sitruunamehua ja nokareen voita sekä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin desin verran.
Lopuksi kumosin perunat, parsat ja kanat pannulle ja vielä odottamassa olleet herneet ja annoin niiden kuumentua kannen alla muutaman minuutin, kastike kiehui edelleen kokoon, muttei kuivunut kokonaan pois.
Ai että joskus tulee tehtyä hyvää ruokaa, lapioin kanaa, perunoita, herneitä ja parsaa lautasille, päälle vielä pikkuisen sitruunamehua ja tuoretta basilikaa ja tässä oli tämän kevään paras ateria. Yksinkertaista ja niin hyvää. Tänään tuntuu, että olen hyvä mobilecook.
Giro d'Italiassa ajettiin tänään kisan neljäs etappi ja se nopein oli ensimmäistä Giroaan ja ilmeisesti ensimmäistä Grand Touriaan ajava nuori alankohollantilainen Casper van Uden. Kokonaiskilpailun pinkkipaidan piti itsellään sen sunnuntaina saanut Mads Perdersen. Primoz Roglic nipisti Madsin johdosta pois kaksi sekuntia oltuaan jossain välikirissä tiitteränä. Eli suosikkini Primoz on toisena seitsemän sekunnin päässä Madsista.
Molemmat Yatesin veljekset ovat näköjään mukana, he ajavat eri talleissa tänäkin vuonna. Heidän äiteensä saa olla pojistaan ylpeä, ovat justiinsa kymppisakin tuntumassa sijoilla 11 ja 12. Heidän takanaan sijalla 13 on Richard Carapaz, joka joutui epäsuosiooni monen monta vuotta sitten oltuaan mielestäni epäreilu hatkan vetovuorojen suhteen ja tunnetusti epäsuosiooni joutunut ei sieltä helposti pääse pois. Mutta on sitäkin tapahtunut. Aikoinaan noin vuonna 2012 Cadel Evans teki jotain, josta en tykännyt, mutta myöhemmin päätin, jo ennen kuin hän lopetti uransa, että on hän ihan ok. Joten koskaan ei kannata menettää toivoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti