Torstai 15.5.2025 päivä 36
Kuudes reissuviikko alkoi tänään ja sen tunnelmaan sopi hyvin se, että aamiaisella oli ruisleipää. Kyllä sitä kotimaatakin on hyvä välillä muistella. Koska leirialueen lähikaupan leipäkuljetuksen aikataulu oli jokaisena päivänä lähinnä luojassaan, otimme jo illalla pakastimesta neljä viipaletta aivan omakätisesti leipomaani ruisleipää, josta äitinikin voisi olla ylpeä. Leipä maistui comten ja kahvin kanssa oikein hyvältä.
Meillä oli tarkoitus ajella hieman Gienistä luoteeseen katsomaan linnaa nimi oli Chateau de Chamerolles. Syy miksi juuri sinne menimme, oli pihiysperusteinen. Käydessämme katsomassa Playmobil-näyttelyä Gienin linnassa, saimme lappusen, jossa luvattiin alennuksia joihinkin muihin seutukunnan nähtävyyksiin.
Reittimme kulki suuren osan moottoritietä ja herranen aika miten vähän siellä oli liikennettä! Mietimme, että onko tänään joku "älä aja minnekään päivä".
Linna oli oikein kiva ja sanoisinko edullinen, sillä alennuksen kanssa maksoimme lipuista vain 10€ kahdesta sierainparista (inhoan tuota sanaa, mutta haluan silti välillä käyttää sitä).
Linnassa sai kierrellä vapaasti ja sillä on ymmärtääkseni joku status ranskalaisessa hajuvesiperinteessä ja hygieniahistoriassa, muttemme ihan hirveästi niihin paneutuneet. Tämä linna toi mieleen Sully-sur-Loiren linnan, samanlaista viehättävyyttä kummassakin. Eikä ruuhkia eikä tungosta ainakaan juuri tänään.
Ohitimme Orleansin sopivan etäältä motaria ja tulimme Amboiseen alkuiltapäivällä. Kävimme ennen leiriytymistä tutussa marketissa täydentämässä ruokavarastoja.
Leirialue on yhtä kiva kuin ennenkin. Pystytimme nopeasti leirin ja aloimme seurata Giro d'Italian kuudetta etappia. Alue on aika täynnä, muttei sentään complet. Meillä on varaus kolmeksi yöksi ja minun matematiikallani se tarkoittaa, että jatkamme matkaa sunnuntaina. Ellemme sitten jää pitemmäksi aikaa.
Perjantai 16.5.2025 päivä 37
Aamulla oli joltinenkin pettymys, ettei kuuluvilla tai näkyvillä ollut yhden yhtä kuumailmapalloa. Ehkä huomenna. Aamulla kyllä tuuli jonkun verran, ehkä se oli esteenä pallolennoille.
Naapurissa oli upouusia karavaanareita vuokra-autolla, heillä oli hankaluus saada kaadettua vettä kanisterista auton vesisäiliöön. Lainasimme heille kastelukannua ja palautuksen yhteydessä vuolaiden kiitosten lisäksi saimme belgialaista olutta. Olemme näköjään kumpikin kuvassakin ainakin neljään kertaan. Onneksi on vaatteet päällä.
Tiedossa oli markkinoille kävely, jonne lähdimmekin heti aamiaisen jälkeen. Retken toiset suklaatuskat (pain au chocolat) tuli nautittua, mutta puolitettuna, kuten Chalons en Champangessa itsiämme ohjeistimme.
Ennen markkinoille menoa kävimme tutussa entisessä kirkossa, jossa on vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa näyttely ei ollut kovin kummoinen, tuli mieleen wanna-be-särestöniemi, maalissa ei oltu säästelty. Mutta alttarille päin näytti yhä kauniilta.
Markkinat olivat näin perjantaina pienemmät kuin sunnuntaiset. Katselimme kaikki kojut ja huomasimme mitkä ovat niitä parhaita. Ihan samalta näyttävät tarjoomukset kasviksia tai juustoja saivat pitkät jonot, kun naapurissa ei ollut asiakkaita.
Tulevaisuushorisontissani oli selkeä visio päivällisestä, mutta se muuttui erään myyntipisteen kohdalla kertaheitolla. Olemme aiemmin toukokuussa 2023 ostaneet siitä kojusta tuorepastaa, mutta nyt tarjolla oli arancineja (ehkä oli silloinkin) ja mehän heti niitä ostamaan. Joku järjenhiven oli sentään päässä, ettemme ostaneet kuin kaksi, sillä ne olivat isoja eivätkä ihan halpoja.
Oikaisin siis ruoanlaitossa tänään, meillä oli ne arancinit ja kaupasta ostettua todella hyvää Piemonte-salaattia. Se oli perunasalaattia, jossa oli kananmunaa ja kinkkuakin. Arancinit olivat loistavia, eikä hintavuus haitannut enää syödessä.
Ostimme myös uuden rosmariinin, jospa tämä pysyisi elossa vaikka kotiin asti. Tuossa se on kavereidensa basilikan, persiljan ja jonkun kukan kanssa ihan sulassa sovussa.
Lauantai 17.5.2025 päivä 38
Lauantaipäivä Amboisessa. Ei taaskaan kuumailmapalloja. Mutta jälleen kerran parempi leipä kuin ikinä, sen täytyy olla jotain harhaa. Ei se voi aina olla parempi, vaikka siltä tuntuukin.
Aamiaisen jälkeen lähdimme keskustaan tarkoituksena katsella katuja ja taloja vähän uusilta kulmilta. Olin eilen huomannut, että heti sillan ylityksen jälkeenhän on museo, jossa emme ole koskaan käyneet ja se sattui vielä olemaan aukikin ja oli vieläpä ilmainen! Hieman taidetta, postinkulun historiaa, kunnanvaltuuston istuntosalia ja sen sellaista, oikein hintansa väärti nähtävyys.
Muutoin kävelimme ympäriinsä, osaksi tuttuja katuja, osaksi uusia. Huomailimme pieniä taideteoksia talojen kulmissa ja kävimme yhdessä taidegalleriassa ja yhdessä art centerissä.
Hoksasimme kyltin Ursuliinien hautausmaalle ja sinnehän piti tietysti heti kävellä. Taisi tulla hieman ylimääräistä matkaa, sillä seurasimme autoille tarkoitettua viitoitusta. Ikävä kyllä siellä hautausmaalla ei ollut kastelukannuja. Palasimme suoraa reittiä jokivarteen ja pistäydyimme City Carrefourissa ostamassa salaattia. Siellä oli hyväntekeväisyyskeräys. Mekin osallistuimme, valitsimme muutaman toivotun tuotteen, maksoimme ne ja kassan jälkeen annoimme kerääjälle oven pielessä. Osallistuimme viime vuonnakin muutaman kerran. Ilmeisesti tämä on toukokuinen käytäntö täällä. Seuraavassa kahdessa kuvassa on meneillään etäkissatappelu. Talon ikkunalla istui rakennuksen väriin sopiva kissa, joka ei meistä kiinnostunut pätkääkään. Se tuijotti tien toiselle puolelle porttikonkiin joko vihollistaan tai kaveriaan, joka pysytteli visusti yksityisalue-kyltin takana.
Iltapäivällä A kävi pienellä ajelulla lähiympäristössä ja katsoi puolestani Chargen kirkon.
Päivän kirjastoina ovat aiemmalta kerralta tuttu kirjakaappi ja Amboisen Mediatheque kaupungin etelälaidalla.
Sunnuntai 18.5.2025 päivä 39
Tänään olin ensimmäistä kertaa @mothechandeniers in linnassa itsekin linnanrouvan asemassa, viime jouluna saatu hieno osuuskortti oli käytössä. #kuihienooseon Linnan raunio oli yhä yhtä kaunis kuin ennenkin. Ja leijonilla viileät välit jatkuivat.
Saavuimme Saumuriin tuntia liian aikaisin, eikä voinut edes mennä minnekään shoppailemaan, koska dimanche. (ihan kuin olisimme menneetkään, korkeintaan Lidliin)
Meillä oli varaus leirialueelle, joten sinänsä ei ollut mitään jännitysmomenttia. Oli kyllä nähtävillä respan edessä vienoista taisteluasemien virittelyä kellon lähestyessä kahta. A oli nopein ja oli ollut ekana paikallakin, joten eipä siinä ollut kenelläkään nokan koputtamista.
Meillä on hyvä puolivarjoinen pitch ja ensin luulin, että tännekin olisi tullut toimiva netti. Ei nyt sentään. Välillä ei toimi edes puhelimen kautta.
Päivällisenä meillä oli italialaisen talonpoikaisruokaperinteen helmi, #pastaepatate joka oli yksinkertaisuudessaan hämmästyttävän hyvää.
Maanantai 19.5.2025 päivä 40
Niinpä se on aika taas vierähtänyt, 40 päivää olemme olleet reissussa. Tuntuu, että olemme juuri alkuun päässeet.
Säätiedotukset lupasivat yksi yhtä ja toinen toista, lukitsimme sen, jossa oli vain aurinkoista ja lähdimme aamiaisen jälkeen katsomaan Saumuria uusin silmin.
Seuraavissa kuvissa on Nantillyn Notre-Dame. Olemme käyneet katsoneet sen aiemminkin, mutta vain ulkoapäin. Google lupasi (ja sitähän me kaikki uskomme), että se olisi auki tänään ja niin se olikin. Nenämme haistoivat heti, että vähän voisi olla jotain hometta ilmassa, mutta muutaman minuutin kuluttua sitä ei enää huomannut.
Seuraavaksi katsoimme uudelleen Nantillyn kappelin ulkoapäin ja sitten rakennuksen, jota emme olleet ennen noteeranneet. Se on käsittääkseni protestanttinen kirkko, vaikka sitä tituleerataan googlessa temppeliksi.
Seuraavan kuvan torni on kulmittain samassa risteyksessä, mutta siitä en ole vielä ehtinyt etsiä tietoa, että mikä se mahtaa olla.
Posti on vielä posti Ranskassa, ainakin kuutena päivänä viikossa posti näyttää kulkevan. Ulkomaanposti sitten vähän rauhallisempaa tahtia, tosin joskus ihan hämmästyttävän nopeastikin. Postilla on yhä kaupungeissa hienoja rakennuksia käytössä. Tässä Saumurin kauneus seuraavassa kuvassa.
Täällä on nyt ilmassa todella paljon jonkun puun valkoista hiutaletta, seuraavassa kuvassa sitä on ylenpalttisesti leirialueen kukkaistutuksissakin. Eilen kun Antti odotti respan avautumista, hän istui rappusilla ja siinä ympärillä oli tuota valkoista nöyhtää aivan kuin meren vaahtoa rannoilla. Onneksi meidän leiripaikalla sitä ei juurikaan ole, viime vuonna sitä tarttui auton hyttysverkko-oveen aivan urakalla.
#akuankkamies melkein jäi haaviin, ehdin ikuistaa kuinka hän laittoi lehden leirialueen kirjastokaappiin, sitten hän ehtikin jo haihtua paikalta. Mysteeri jatkuu.
Tietyöt ovat Ranskassa hyvässä vauhdissa. Usein motareilla näkee pitkiä pätkiä kaistoja pois käytöstä, muttei ketään töissä missään. Antti näki tänään tämän informaatiopläjäyksen, että älä nyt tänne tule ja mene nyt tuonne ja ! Löysi sentään takaisin leirille.
Giron vapaapäivänä meillä oli valmiit kalaleikkeet pienen mozzarella-tomaattisalaatin kanssa. Huomenna kisa jatkuu ja me meinaamme syödä pizzaa, koska mielemme tekee.
Tiistai 20.5.2025 päivä 41
Viimeinen Saumur-päivä. Aloitimme sössimällä ensimmäiset 6€ pyykkikoneeseen, jonka käyttöohje oli ehkä jostain toisesta koneesta, ei se ainakaan toiminut.
Toisella koneella saimme sitten pyykit pestyä, tulipa hygienialle hintaa. Nyt on puhtaita vaatteita taas. Pyykit myös kuivuivat ihan hirmu nopeasti, vaikkei pitchillemme juuri paistanut aurinko aamupäivällä eikä tuullutkaan kovin paljon. Ehkä se ekat 6 € meni siihen, että leirialueen ilma oli kuivattavaa.
Lähdimme sitten kävelylle keskustaan, sinne on täällä Saumurissa melkein kaksinkertainen matka Amboisen vastaavaan suoritukseen verrattuna.
Joella oli menossa pelastusharjoitus, johonkin työhön sopiviin varusteisiin pukeutuneet henkilöt lilluivat Loiressa ja heidän esihenkilönsä huuteli veneestä neuvoja. Ketään ei näytetty vahingoittavan tilanteessa.
Sen vieressä oli creperie, jossa luvattiin tarjoilla crepejä. Viime vuonna saimme pahaa silmää, kun halusimme toisessa creperiessä vastaavaa tarjoilua lounasaikaan. Oli kuin olisi äiteen moitittavaksi joutunut, ensin pitää syödä oikeaa ruokaa, sitten vasta lettuja sokerilla! Nyt ei ollut vastaavaa, myös bretagnelainen siideri oli hyvää.
Crepet olivat erinomaiset, mutta palvelu niin pitkäpiimäisen hidasta, että olimme jo myöhästyä. A:n piti mennä viimein kysymään, että eikö pitäisi vähän tulla vastarahaakin, kun hän maksoi viiskymppisellä (että saisi kotoa asti lompakossa haudotun setelin rikottua). Joku lapsi pistettiin asialle rikkomaan seteli naapuriravintolaan.
Ehdimme lopulta viinikooperatiivin liikkeeseen, jossa olemme ennenkin käyneet. Oli 30 minuuttia aikaa ennen ainoan työntekijän puolen tunnin ruokista. Ehdimme maistaa muutamaa viiniä ja ostaa kolme pulloa mukaan. Tuo on kiva paikka.
Päivällinen kuitattiin noutopizzalla.
Nyt pitäisi keksiä minne huomenna jatkamme.
Keskiviikko 21.5.2025 päivä 42
Poikkesimme samassa marketissa kuin juuri ennen 2023 euroviisuja, #mobileteddy oli silloin puettu vihreään. Nyt olivat hyvät vihannekset ja hedelmät ostoslistalla. Se vähän kohotti kulmia, miten tarjoushyllyllä oli vierekkäin Perrieriä ja jotain puhdistusmyrkkyä vierekkäin. Kumpikin oli vihreää.
Sirkustakin mainostettiin, esitys olisi ollut juuri tänä iltana. Vähän houkutti ajatus jäädä katsomaan, sillä emme ikinä ole nähneet lentävää norsua. Mutta pettymyksen pelossa jatkoimme matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti