Italialaisilla on oma versionsa välimerellisestä shakshukasta, enkä nyt kauheasti tiedä mikä tässä on erilaista muihin shakshukiin verrattuna. Koska meillä on italialainen ruokahaaste, ostan tämän italialaisuuden aivan helposti. Otin ohjeen täältä. Lisäsin pari juttua sen vuoksi, että niitä oli ja ajattelin niiden sopivan. Meillä oli mukana pieni tetra shakshukatomaattikastiketta, käytin sen pois, vaikkei päivämäärät vielä uhitelleet.
Uova in Purgatorio – italialainen shakshuka
- 2 rkl oliiviöljyä
- 6 pientä viipaletta vaalea juurileipää
- 300 g valmista shahshukakastiketta (tomaattia, sipulia, valkosipulia suurimmaksi osaksi)
- 4 kananmunaa (kolme olisi riittänyt, tai kaksikin)
- chilihiutaleita (unohdin)
- 0,5 dl roseviiniä
- 4 ohutta viipaletta salamia
- pippuria
- tuoretta basilikaa, persiljaa ja timjamia
- 1 dl raastettua pecorinoa
Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paahdoin leipäpalat molemmin puolin pannulla. Nostelin ne foliovuokaan ja peitin folioarkkipalalla odottamaan. Lisäsin toisen tilkan oliiviöljyä pannulle ja kaadoin sille shakshukatetran sisällön. Öljy oli virhe, ei olisi ollut tarpeen ja öljy räiskyi hieman pannulta liedelle, tarkoitti minun siivousvuoroani. Kaadoin mukaan tilkan viiniä ja ripottelin puolet yrteistä.
Kun kastike oli kiehunut kokoon muutaman minuutin, tein kastikkeeseen lusikalla 4 syvennystä ja rikoin niihin kuhunkin yhden kananmunan. Sivumennen sanoen ranskalaisissa kananmunissa on todella kovat kuoret ja olipa hinta edullinen tai korkea, ovat kananmunat aina hyviä. Valitsen siis aina edullisen rasian. Kananmunien väliin laitoin salamiviipaleet silleen somasti kukkasiksi käänneltyinä.
Pienensin liekkiä pannun alla ja laitoin kannen päälle. Annoin ruoan hautua noin 5 minuuttia ja ripottelin loput yrtin ja juustoraasteen päälle, muutama kierros pippurimyllystä vielä ja avot.
Söimme tämän aitoitalialaisen shakshukan aiemmin paahdettujen leipäviipaleiden kanssa ja oli oikeastaan melko hyvää. Unohdin kokonaan ne chilihiutaleet, jotka tekisivät tästä ruoasta sen tulisen, johon nimi ilmeisesti viittaa. Mutta ei se mitään.
Giro d'Italian kolmas etappi päätti Albanian osuuden kisasta. Katsoimme etappia aika paljon ja siinä missä Antti sanoi maisemia katsoessamme, että tuonnepa voisi joskus mennä, minä tuumin, että no ei ikinä kuuna päivänä. Etappi oli 160 km pitkä ja sen voitti eilen toiseksi tullut Mads Pedersen. Hyvityssekuntien turvin hän otti pinkkipaidan itselleen ja hän johtaa Primoz Roglicia niinkin paljon kuin 9 sekuntia. Tänään kilpailijat matkaavat laivalla Italiaan ja tiistaina jatkavat mukavaa kimppa-ajeluaan siellä. Huomenna meillä on vapaapäivä aiheesta, kuten heilläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti