Grillattua kaalia, korjaan salaattia

Tänään siirryimme Epernaysta Dieppen lähelle Normandiaan. Halusimme välttää moottoriteitä ja kostoksi auton navi ehdotti meille  niin pieniä teitä, ettei niillä mahtunut edes sivuuttamaan. Suunnistimme sitten paperikartalla isommille teille ja siitä närkästyneenä navigaattori ei tahtonut loppumatkasta päästää meitä pienemmille teille, kun se oli jo järkevää. Kaipaan navigaattoriin sellaista valittaa äänensävyä ja tuhahtelua, että ai jaa, eivät neuvot taaskaan kelpaa. Tai kai täältäkin sitten pääsee. Tai mitä minä sanoin. 

Saavuimme ennalta kevyesti katsomamme pikkukaupungin leirialueelle kolmen pintaan ja onneksemme juuri silloin, sillä heti jälkeemme tuli oikea saapumisruuhka ja pikkukaupungin pikkukatu tukkeutui hetkellisesti meidän turistien tähden. Saimme kivan paikan, jossa on varjoa ja totesimme, että nyt oli kyllä tämän reissun siisteimmät saniteettitilat, vain embo taikka lambi puuttuu, mutta meillähän on omat rullat mukana. Hauskoilla rannekkeilla saa suihkussa 7 minuuttia kuumaa vettä. Kui hienoo se on?

Kävimme kävelemässä kaupungin keskustaan ja siellä näkyi melkein samoilta jalansijoilta kirkko ja vesitorni. Vesitorni ei voittaisi vesitornien kauneuskilpailua, mutta kyllä kaikenlaiset vesitornit ovat silti kivoja. 

Vilkaisimme rantaakin, se on jossain paljon alempana, en lähtenyt laskeutumaan rappusia, mutta Antti aikoo olla reipas ja kävelee alas rappusen ja kiivennee takaisinkin. Kävimme iltapäiväsiidereillä ravintolan terassilla ja saimme puolet siitä mitä tilasimme, juuri kun olimme tyytyväisiä siihen, miten toimitimme asian mielestämme ranskaksi. Pidimme hintaa hieman korkeana, maksoimme heti tarjoilijalle. Hän kyllä palautti puolet rahoista, kun olimme lähdössä. Jokseenkin vitsikästä, juuri kun luulet, että ymmärrät, et ymmärräkään. 

Meille ehti tulla jo ajatus, että olisimme tällä leirialueella kaksi yötä, mutta mieli muuttui, kun emme saaneet telkkarista näkymään yhtään kanavaa, Tour de Francesta puhumattakaan. Kaikilla alkuasukkailla on mökeissään niin rotevat harava-antennit, että oletamme lähettimen olevan vähän tavallista kauempana. Niinpä me jatkamme aamulla matkaa kohti maihinnousurannikkoa. 

Päivällisenä meillä oli tänään Teresa Välimäen Le Keittokirjan ohjeella grillattu kaali. Kaikki Carrefourin kaalit olivat vähintään hevosenpään kokoisia, joten valitsin pieniä sydänsalaatteja ja kehotin Anttiakin kuvittelemaan loput. Grillatuista sydänsalaateista tuli oikein hyviä. Lisänä meillä oli samaisesta marketista ostetut Toulousen makkarat, erittäin maukkaat raakamakkarat grillin kautta nekin. Joku mainitsi aiemmin kauneuskilpailut, sellaisia ei voittaisi päivän ruokakuvanikaan, ei sillä ja sen puoleen. 

Grillattu kaali (lue:sydänsalaatti)

• 1 sydänsalaatti neljään lohkoon leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl voita
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria

Leikkasin salaatin neljään osaan niin, että kantaa jäi pitämään lehdykät kiinni toisissaan. Sulatin wokkipannulla voin ja kuumensin sen kanssa lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin mukaan sitruunankuoren ja -mehun, chilihiutaleita, suolaa ja pippuria. Kääntelin salaattilohkoja seoksessa ja Antti grillasi ne yhtä aikaa raakamakkaroiden kanssa. Vitsikästä oli se, että ostimme jo aamulla Enernaysta siideriä ajatuksena, että sehän on hyvä ruokajuoma päivällisellä. Emme katsoneet tarkemmin etikettiä, siideri oli kyllä kuivaa, mutta ei se Normandiasta ollut, vaan Bretagnesta. 

Tour de Francessa oli etappi, josta näimme vain 13 viimeistä kilometriä puhelimelta, kun uhrasimme datakiintiöstämme vähän. Bob Jungels olli yksin kärjessä noin 60 km ja piti kuin pitikin ykköspaikkansa. Tadej Pogacar tuli maaliin pääjoukon kärkipäässä ja piti johtajan keltaisen paidan edelleen. Huomenna on lepopäivä ja sen seurauksena meillä saattaa olla ruokana vaikka hernekeittoa. Jos sitä siis olisi matkavararuokana, mutta ei ole. 

Kuvassa yllä on mainoskaravaanin oliiviöljyauto. Sattumalta ostimme juuri tuota merkkiä, kun piti täydentää matkakeittiön oliiviöljyvarastoa. Kumpikaan ei myönnä, että olisi muistanut merkin juuri karavaanista, mutta mistä sen tietää.  

Antti laittoi äsken rannalta kuvan, siellä on aika hienoa ja minua melkein harmittaa, etten mennyt mukaan hengästymään niitä rappusia.