Antti oli tulkannut Tour-lehdestä reittiä ja aikataulua ja löysimme hyvin juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tosin kävimme ennen mainoskaravaania ruokakaupassa ja siellä meni aikaa niin paljon, että pelkäsimme jo myöhästyvämme. Kyllähän me sen tiedämme, että maksaminen vie Ranskassa ihan tajuttoman kauan (siis muilta kuin meiltä) olipa maksuvälineenä käteinen tai joku kortti, joka välissä pitää vaihtaa kuulumisia ja tuumia, ottaisiko niitä keräilytarroja ja käyttäisikö kuponkeja vai ei. Meidän kohdalla ongelmia aiheutti vadelmapakkaus, jonka koodi ei toiminut, eikä isolla tarralla ilmoitettu hinta soittanut kassamadamella minkäänlaisia kelloja. Esihenkilön piti tulla torkottamaan hänelle, että laita nyt tuosta tuo hinta, koodista viis. Minäkin olisin osannut sen neuvoa, jos siis osaisin ranskaa. Eli minun vika koko homma.
Jätimme auton kirkon viereen suurelle parkkikselle ja kävelimme 1300 metrin matkan reitin varteen ja olimme paikalla juuri sopivasti ennen karavaania. Tosin se oli noin vartin verran myöhässä, joten mitään syytä huoleen ei olisi ollut. Paljon väkeä oli kiertoliittymän tienoilla odottamassa ja karavaani syyti taas roinaa, josta taisteltiin tosissaan. Olisin halunnut jonkun leivonnaisfirman hellehatun, mutta kyynärpääni olivat jääneet matkasta eikä ollut toivoakaan ehtiä sellaista nappaamaan.
Karavaanin mentyä odottelimme sitten vähän alle kaksi tuntia kilpailijoitten ohiajoa. Menimme varjoon istumaan, sillä aurinko paistoi melko kuumasti. Meillä oli kylän leipomosta ostetut täytetyt patongit eväänä ja olikin hyvä, että söimme ne melko pian eikä viidestoista päivä, sillä niissä oli kalatäyte, eikä se varmaankaan olisi tykännyt hyvää helteessa odottelusta. Patongit olivat niin suuret ja täyttävät, ettei tänään enää tarvitse varsinaista ruokaa, mutta saavat mennä päivän ranskalaisuudesta, olihan ne ostettu ranskalaisesta leipomosta. Maksoivat 4 euroa kappale. Juomana oli kotimaasta tuotua Lidlin appelsiinilimsaa, koska sitä oli.
Ehdimme nähdä kuinka pyöräilijät menivät ohitse tuhatta ja sataa, nappasimme muutamia kuvia, mutta varsinaisesti en ehtinyt tunnistaa ketään ajajaa. Kun viimeinenkin ajaja oli ohittanut paikan ja organisaation kymmenet ajoneuvot olivat myös menneet, alkoi välitön siivous, kaikki merkit, heinäpaalit, aidat ja muut koottiin nopsasti pois ja tiet avattiin liikenteelle sinne suuntaan, minne kisa ei enää menisi. Me kävelimme samat 1300 metriä autolle ja jatkoimme matkaa.
Etapin voitti Simon Clarke ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Wout van Aert.
Tänään tuli ensimmäiset hutikäynnit, paria leirialuetta ei löytynyt ja yksi oli sellaisen ryysyrannan näköinen, ettemme sinne halunneet. Mutta sitten alkoi onnistua ja tulimme tosiaan tänne Cambrain kunnalliselle leirialueelle. Huomasimme, että tämähän on ihan lähellä tämän päivän etapin reittiä ja täällä onkin paljon väkeä, jotka ovat myös olleet katsomassa Touria. Tähän mennessä edullisin alue, erittäin siisti ja hyvä. Kukot kiekuvat, liikenteen melua on jonkun verran ja pian maistamme vähän juustoja ja mietimme seuraavien päivien ohjelmaa. Tourin pariin emme välttämättä enää paikanpäällä palaa, vaan katsomme telkkarista, jos sopivia kanavia sattuu näkymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti