lauantai 9. heinäkuuta 2022

Tolkuttoman hyvät pastisravut Epernayssa


Yhäkin olemme Epernayssä ja autossa alkoi epäilyttävästi näyttää siltä, että reissumoodi on hukassa, ohjaamon lattia oli päivällä täynnä kenkiä. Kun ne eivät mene kiltisti omille paikoilleen pari kerrallaan, olemme jumitusvaiheessa. 


Korjasimme asian tänään, auto on siivottu, pyykit on pesty ja huomenna matka jatkuu. Eilinen ajatus siitä, että kävelisimme tänäänkin keskustaan lasillisille muuttui aamulla säätiedotusta katsoessa. Lupasi melkein 30 astetta lämmintä ja niin lämpimästä minä en tykkää. Ja kyllä me rehellisyyden nimissä eilen maistoimme jo samppanjaa aika tarpeeksi. 

Kävimme pyöräilemässä kanavan vartta kymmenisen kilometriä, suurimman osan pyöräteitä, mutta myös muutaman samppanjakylän läpi. Kaikkialla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla, ei näkynyt auki olevia viinikellareita eikä oikein ihmisiäkään, paitsi meitä turisteja vähän. Ja joutsenperhe.



Palasimme kaupan kautta leirille, siinä varmistui jo päivällissuunnitelmakin. Olin jo kotona ottanut kopioita kahdesta ranskalaiseen ruokaan keskittyvästä kirjasta, edellisvuosilta tutusta Rachel Khoon kirjasta The Little Paris Kitchen ja Teresa Välimäen Le Keittiökirjasta. CampaAdriassa ei ole liiaksi kiloja tavaran kuljettamiseen, joten nippu A4:sia on parempi kuin kaksi kirjaa. 

Tänään kokkasin meille Teresan ohjeella pastisrapuja. Olemme tässä syöneet katkarapuja muutenkin, mutta Carrefourissa oli tarjouksessa hienoja isoja katkarapuja ja jääkaapissa oli suuri purkki ranskankermaa (tosin se on Alankomaista ostettua Fransk Kwarkia enkä oikein tiedä mikä tuote se on, mutta hyvin sopi dippikastikkeeksi tänään). Teresa teki 400 grammasta rapuja 4-6 hengen naposteluannoksen, minä tein 512 grammasta kahden hengen pääruoka-annoksen. Eihän siinä varsinaisesti syötävää ollut varmaan kuin 150-200 g max.

Teresa Välimäen liekitetyt pastisravut

  • 512 g pakkaus suuria kypsiä katkarapuja kuorineen päivineen, silmineenkin ja mahanalus täynnä jalkoja
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 3 valkosipulin kynttä viipaleina
  • chilihiutaleita
  • 4 cl Pastista
  • suolaa ja pippuria
Viipaloin valkosipulinkynnet ja mittasin Pastiksen lasiin. Otin esille ja ulos suolan, chilihiutaleet ja pippurin. Laitoin pannulle nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Avasin rapupakkauksen. Kuumensin pannua Campingazin liekillä ja kun pannu oli kuuma, lisäsin sille valkosipuliviipaleet ja chilihiutaleita. Hetkisen kuluttua, kun valkosipuli oli otttanut hieman väriä ja arvelin sen olevan pehementynyt ainakin vähän, kumosin ravut pannulle. Sekoittelin ja ripautin päälle suolaa ja pippuria. Koska ravut olivat jo kypsiä, ei tarvinut huolehtia siitä, että ne jäisivät raaoiksi. Kaadoin pannulle Pastiksen ja heiluttelin pannua hieman. Antti tuli sytyttimen kanssa ja sytytti Pastiksen palamaan ja heiluttelin pannua sen aikaa, kun alkoholi paloi. Kumosin ravut pahviselle lautaselle, sillä kauniimpaa tarjoiluastiaa ei nyt tähän hätään ollut. 

Mahdollisesti ranskankermakastike

  • 2 dl jotain alankomaalaista maitotuotetta (8% rasvaa), muistutti eniten meidän kermaviiliä
  • 1 valkosipulinkynsi raastettuna
  • 1 uudensadon sipulin vihreä varsi silppuna
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl limetinmehua
Sekoitin ainekset tasaiseksi kastikkeeksi ja maistelin, valkosipulia oli ainakin tarpeeksi! Meillä oli oikein hyvää hieman karkeampitekoista patonkia lisänä ja lusikoimme sille kastiketta, päälle rapuja ja limetin mehua ja jopa oli hyvää! Vähän roiskui pöytäliinalle, joten saimme uuden pyykinsiemenen pyykkipussiin. 


Tour de Francessa käytiin tänään Sveitsissä, tv oli päivällä auki kisan edetessä, mutta pyykkäykset ja siivoukset veivät huomiotamme ja katsoimme vain ihan lopun aktiivisesti. Wout van Aert oli taas nopein ja Tadej Pogacar tuli kolmanneksi. Hän pitää keltapaidan huomennakin, nyt etumatkaa toisena olevaan on 39 sekuntia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti