CampaReissu1/2024 viikko 5

Viides viikko alkaa jo tuntua tosiaankin matkalla ololta, alamme tottua taas Ranskaan ja siihen miten kaikenlaiset pikkuhankaluudet suttaantuvat, kun ei ole liian tarkka. 

Keskiviikko 15.5.2024 päivä 29

Eilen tosiaan satoi hyvin huolella koko päivän, tänään oli taas auringon vuoro paistaa. Antti kävi ajelemassa lähistöllä ja onnistui saamaan rengasrikon. Hän näki paikallisen Puijon torninkin.

Myöhemmin kävelimme satamaan ja katsomaan La Grande Motten kirkkoa. Aika avaruudellinen! Ovikin oli auki ja kurkkasimme sisälle.

Aika kivaa seutua tämä, mutta voi olla aika ruuhkaista loma-aikaan. Arkkitehti, joka on ollut tämän alueen suunnittelija oli nimeltään Jean Balladur.

Torstai 16.5.2024 päivä 30

CampaAdria ravisti aamulla La Grance Motten pölyt renkaistaan ja jatkoimme matkaa. Näimme monta vesitornia, yhden ihan läheltäkin, mutta sen kuvan onnistuin jotenkin hupuloimaan roskiin. Otimme ensin hieman takapakkia ja kävimme katsomassa semmoista paikkaa kuin Aigues-Mortes. En edes yritä arvata mitä nimi tarkoittaa, mutta se on kumminkin semmoinen keskiaikainen linnoitus. Ei missään mäellä, eikä laaksossa vaan ihan tasamaalla.

Löysimme hyvän parkkipaikan, joka oli oikein vartavasten tarkoitettu matkailuautoille, joita olikin siellä useita kymmeniä. Vuorokauden lorviminen olisi maksanut 22 tai 24 €, maksu todella kimuranttiin automaattiin (edes alkuasukkaat eivät osanneet maksaa ilman soittoa asiakaspalveluun). Oli vedenpoistoa ja -ottoa, kemssankin sai tyhjennettyä ja roskia jätettyä. Asiallista. Me viivyimme 2,90 € euron verran. Kävelimme muurissa olevasta kätevästä kulkuaukosta sisään kaupunkiin ja etsimme kappelia, sillä pitäähän kirkko/kappeli aina katsoa. Oli vähän hassut ohjeet, mutta ilman niitä löysimme kaksi kappelia. Ne oli kyllä ferme, joten ihan ok, että se oli ilmaista.

Kulttuurihistoriallisen pläjäyksen jälkeen lähdimme moottoritielle kohti Bordeauxia. Sinne emme olleet menossa, vaan Moissaciin, jossa emme ole koskaan ennen olleet. Kävimme matkalla kaupassa ja tulimme tänne oikein kivalle leirialueelle iltapäivällä. On satanut viime aikoina, on aika pehmeää, mutta emme onneksi juuttuneet mutaan. Auton alla on betonia minun makuuni juuri sopivasti. Täällä toimii nettikin, joten #ranskanpatti alkanee laskea otsassani ja muutenkin edessä on mukava pitkä viikonloppu. Heti kohta saavuttuamme satoi aivan tolkuttomasti ja ukkosti, nyt taas paistaa.

Perjantai 17.5.2024 päivä 31

Pitkä viikonloppu on alkanut Moissacissa hiljaisemmissa merkeissä kuin odotimme. Leirialueella ei ole minkään sortin complettia. Ilmeisesti rannikko kiinnostelee ranskalaisia sisämaata enemmän. Kävelimme aamulla keskustaan katsomaan hienoa luostaria ja sen kirkkoa. Ensin toki piti syödä aamiaista, tällä kertaa ilman leipää. En ole varma onko se sallittua Ranskassa.

Luostari avautui reippaasti klo 10 ja jo klo 12 se oli menossa kiinni päiväpaussin ajaksi, joten piti olla tarkkana. Osuimme oikeaan aikaan. Lippujen ostaminen vei kyllä niin kauan, että melkein jouduimme samantien pihalle. Luostarin sisäpiha oli ihan että aww ja kirkko hieno.

 

Kävimme turisti-infossa, jossa oli paljon erilaista camino-krääsää myynnissä ja minä ostin pienen caminoetappikirjasen, Michelin-laatua muuallekin kuin auton pyöriin. (tosin minun autossani ei nyt ole misukoita alla, FYI) Ostin myös uuden caminopinssin hukkaamani tilalle ja avaimenperän.

Ostaminen oli kiintoisa tapahtuma, toimistossa oli kaksi työntekijää, joista toinen osasi puhua ja hän sitten puhuikin. Kaikkien ranskaa puhuvien muiden asiakkaiden kanssa. Hän oli myös ainoa, joka osasi käyttää tietokonetta ja rahastaa ostoksia, joten jäi hieman epäselväksi mitä se toinen työntekijä osasi kuin pyydellä anteeksi. Sen hän kyllä teki kauniisti. Eikä meillä ollut kiire #kunontuotaaikaa Kaduilla, luostarissa ja kirkoissa caminolaisia näkyi paljon ja olin hyvin kateellinen. Kävimme myös yhdessä kirkossa, jossa on nykyään taidenäyttelyitä. Ja opastimme ranskalaisrouvaa löytämään Napoleonin sillan, hän ymmärsi hyvin selityksemme ja lähti aivan toiseen suuntaan.

Ilta on tullut, aurinko paistaa, vaikka nyt juuri piti sataa. Se tasapainottuu sillä, että päivällä piti olla poutaa, mutta satoi.

Lauantai 18.5.2024 päivä 32

Meillä oli aamuksi hyvä suunnitelma, jonka mukaan Antti kävisi pyörällä boulangeriessa ostamassa baguetten, kuten täällä päin sanotaan.

Teimme kumminkin niin, että puimme päälle parempaa lindexiä ja kävelimme yhteistuumin Tarn-joen yli markkinoille. Joessa ei ole muuta vikaa kuin ettei se ole Loire, joka on #sydäntenjoki minulle.

Minun aikuisen naisen hienon eleganssiin kuuluvan minikånkenin kahvassa roikkuu nyt upouusi caminomerkki, aiemmat olen hukannut.

Ensin katsoimme molemmilla silmillä hienon mainoksen vuodelta 1893.

Sitten ostelimme markkinoilta yhtä jos toista hyvää syötävää, mm. 2 sientä, 4 kesäkurrea, 6 perunaa. Ja jänskän sakaraisen patongin.

Aamiaisen jälkeen otimme pienet tupsluikkarit (lue: lähes päiväunet) ja sen jälkeen kävimme pyöräajelulla Tarn-joesta erkanevan (tai siihen liittyvän) kanavan reunaa. Näimme pari vesitornia.

Päivällisenä oli torin aarteita ja leirialueella iltaisin vähän aikaa seisovan foodtruckin beignettejä.

Sunnuntai 19.5.2024 päivä 33

Viime yönä ei sääennusteiden mukaan pitänyt sataa ollenkaan, mutta satoi. Antti kävi kuitenkin keskustassa minun upealla pyörälläni ja siellä oli paljon suuremmat markkinat kuin eilen. Oli oikein leipäaiheiset markkinat, lapsetkin oli puettu sitä varten erityisen hienosti.

Samoin päivällä ei ollut tiedossa sadetta ennen kuin Antti lähti pyörälenkille, sitten satoi oikein huolella. Hän kuitenkin ajeli lenkin sinne minne aikoikin, mennessä totteli kiertotiemerkkejä, palatessa ei.

Hieno vesitorni oli hyvin lähellä, alle kilometrin päässä siitä mihin asti me ajoimme yhdessä eilen.

Antti kävi katsomassa sellaista kanaalia, jossa on ollut jonkunlaiset veturit vetämässä vesikulkineita kanaalia pitkin joen yli. Nyt se on vissiin kai ihan näytösluonteista ja entisöityä. Paluumatkalla Antti osui sadekaraokeen, siellä ihmiset lauloivat sateenvarjojen alla, muttei kuulema aikuista naista eikä muita hyviä kappaleita.

Ruokana meillä oli einestä, tosi pehmeitä ja hyviä tortellinoja, vähän parsaa ja tomaattia ja paljon paljon parmesaania.

Huomenna suuntaamme melko pitkän ajopäivän päätteeksi Noirmoutierin saarelle, koska olemme olleet siellä ennenkin ja siellä on mukava olla. Nyt on oikein varauskin tehty, emme joudu sille alueelle, jossa ulkomaanpellet laitetaan pimeään monttuun, vaan hyvälle alueelle, jossa on oiva pesukone ja netti. #kuihienooseon

Ja voi syödä ostereita (jos niistä tykkää) ja crevettejä (kuka ei niistä tykkäisi). Siellä on hyvät pyörätiet ja pyhät ovat ohi, joten voinemme ajaa lenkkejä ilman ruuhkaa. Siellä on myös Decathlon, pitää ostaa sisureita ja sukkia. EDIT: sisurit ja sukat ostettu, hämmästyttävää kyllä, Bordeauxin kulmalla oli Decathlon toisena helluntaipäivänä auki.

Maanantai 20.5.2024 päivä 34

Viime vuonna keväällä olimme vähän pöhköjä emmekä noteeranneet kaikkia pääsiäiseen liittyviä pyhiä ja taisi vappukin yllättää. Huonoiten onnistui pitkän helluntaiviikonlopun huomioiminen.

Ajoimme silloin Oleronin saarelta Noirmoutierin saarelle ja tajusimme, ettei ole tavallinen viikonloppu, sillä ruuhkat olivat karmeat ja leirialueilla oli täyttä. Pääsimme kuitenkin yhdelle alueelle, se jäi mieleemme "monttuna", niin huonon paikan saimme, vaikka alueella oli kaikenaikaa tilaa paremmissakin paikoissa. Merde! Tänä vuonna olimme ylivarovaisia, sisämaassa helluntai ei aiheuttanut mitään huomattavaa ruuhkaa. Tänä aamuna, kun oli ainakin täällä Ranskassa toinen helluntaipäivä, jatkoimme matkaa. Taas kohti Noirmoutieria, josta tykkäämme tosi paljon. Ajomatka oli pitkä nykyisiksi päivämatkoiksemme, mutta liikennettä oli tosi vähän. Vain Bordeauxin ohitus oli hieman vilkkaampaa.

Vesitorneja, kirkkoja, niitä näkyi taas. Ja kun saavuimme saarelle oli poistumisliikenne vielä ihan täysillä menossa. Meidän suuntaamme ei ollut juuri yhtään liikennettä.

Nyt olemme kivalla alueella, sade on alkanut ja loppunut niin monta kertaa, että pian voisi hakea sitä lakkaa satamasta. Päivällisenä oli italialaisen ruokahaasteen vapaapäivänä burgerit, jotka onnistuivat todella hyvin.

Telkkarista näkyy kanavia ja huonoja ohjelmia. Olisi sieltä jossain vaiheessa tullut joku Rocky, ehkä 5 ja alkuillasta tuli Shrek. Emme tiedä vielä kauanko viivymme.

Tiistai 21.5.2024 päivä 35

Helluntait on nyt ohitettu, tänään on viikon toinen maanantai, jota voi kutsua myös tiistaiksi. Leirialue on lähes tyhjä, naapureina on walesilaisia, mutta muut taitavat olla ranskalaisia.

Koska sääennusteet ovat täällä #ihanmitäsattuu otimme aamulla ns. silmän käteen ja nojauduimme pitkiin kokemuksiimme ilmailusäiden parissa.

Päättelimme tuulta nuuhkien ja pilviä katsellen, että on hyvä sää pestä pyykkiä. Sitä olikin jo niin paljon, että seuraavaksi olisi pitänyt mennä kauppaan varapyjamassa. Tällä leirialueella on hyvät pesukoneet, ei saa laittaa omaa pesuainetta ja maksu hoituu diginomadisti lähimaksulla. 6€/laaki. Varattiin vähän leuhkasti kaksi kolmesta koneesta. Mutta laitoimme ajastimen puhelimeen, että menisimme hakemaan pyykit heti ohjelman loputtua.

Meteorologiamme onnistui, pyykit olivat kuivat noin neljässä tunnissa. Nyt ei nähdä Anttia nallepyjamassa patonkijonossa. Kävimme rannan mereneläväpaikassa syömässä ainakin kuukauden himoamiamme ostereita ja crevettejä. Hyvää, ei liian kallista. Piti katsoa netistä mikä on pöytämme numero 15 ranskaksi, että osasimme hihkaista oikeassa kohden, kun tarjottimia tuotiin. Itse asiassa tunnistimme tilauksen 14 ja päättelimme, että seuraava on meidän.

Päivällisen sijaan söimme juustoja, joista osa oli Antin ulkojuustoja ja minun oli sitten vähän nynnympi Babybel. En olekaan mikään kova #juustomuija

Viides reissuviikko kääntyy lopuilleen ja sen jälkeen alkaa kuudes! #kuihienooseon