keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tänään ajatellaan äitiä - mokkapalat


kuva taattua iPad-laaduttomuutta, sommittelusta pitkä miinus
Mokkapalat ovat sellainen leivonnainen, jota aika monissa kodeissa tehtiin jo muutama vuosikymmen sitten. Jostain syystä se tuntuu maistuvan nykylapsillekin, etenkin jos sitä ei leivo liian usein. Versioita on lukemattomia, usein kuulee sanottavan, että se meidän mummon mokkapalaohje on se ihan paras.

Tänään testasin työkavereiden mokkapalamieltymyksiä tekemällä ison uunivuoallisen leivonnaista ja pyytämällä vielä Kammenpyörittäjää turauttamaan tuplashotin espressoa kuorrutetta varten. Työyhteisön nuorimmalle sälytimme vastuullisen nonparellien sirottelutehtävän.

Ohje on peräisin ties mistä, itselleni olen tallentanut sen vuosia sitten eräältä kohtuusuositulta lapsiperheaiheisen saitin keskustelupalstalta. Jos joku lukija juuri nyt laihduttaa tai muuten vain vastustaa ankarasti runsasta voin käyttöä, voi vaihtaa jollekin toiselle sivulle. Tätä ei ole pakko syödä isoa palaa ja saa olla ottamattakin.
  • 300 g voita
  • 6 kananmunaa
  • 6 dl sokeria
  • 8 dl vehnäjauhoja
  • 5 tl leivinjauhetta
  • 4 tl vanilliinia
  • 5 rkl kaakaota
  • 3  dl maitoa
Kuumensin uunin 175 asteeseen ja sulatin voin. Vaahdotin sokerin ja kananmunat isossa kulhossa (ei se määrä pieneen olisi mahtunutkaan). Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne kananmuna-sokerivaahtoon. Lopuksi yhdistin mukaan maidon ja sulan voin ja sekoitin taikinan tasaiseksi. Levitin taikinan uunivuokaan leivinpaperin päälle. Taikina oli sen verran suuri, kuten määristä voi päätellä, sen kypsyminen otti kaikkiaan 40 minuuttia.

Kuorrutteeseen meni:
  • 75 g voita ( vähän jo kauhistuttaa itseänikin)
  • 1 tuplashotti espressoa (noin 1 dl)
  • 1 dl kaakaota
  • noin 5 dl tomusokeria
Sulatin voin ja pyysin espresson Kammenpyörittäjältä. Kun kakku oli hieman jäähtynyt, sekoitin sulatettuun voihin ja kahviin ensin kaakaon ja sitten pikkuhiljaa tomusokeria sen verran, että sain tanakan kuorrutteen aikaan. Levitin sen kakun pinnalle ja harjoittelelija sirotti nonparellit päälle, oli selvästi tehnyt sitä aikaisemminkin. Asenteesta ja työmenetelmistä plussaa!

10 kommenttia:

  1. Kasariklassikko ja koulumyyjäisten herkku maistuu kyllä vieläkin. Mulla meni monen monta vuotta, etten tehnyt mokkapaloja mutta masutoaitemun Riitan viritettyä versiota on tehty pari kertaa - namia!

    ÄÄk, mä en koskaan suoriudu noista merkkien tunnistuksista ekalla tai edes tokalla kerralla...

    VastaaPoista
  2. Mulle alkoi tupata niin paljon roskapostia, että laitoin taas tunnistuksen, sorry :)

    VastaaPoista
  3. Tästä varmaan keskusteltiin jo aikaisemmin, mutta onko bloggerissa mahdollisuus käyttää akismet tai jotain muuta roskapostisuodinta. Se tuntuu toimivan ihan hyvin, roskaa ei tule läpi ja oikeita kommentteja jää suotimeen hyvin harvoin. Mulla on sellainen asetus päällä, että ensimmäinen kommentti kirjoittajalta pitää hyväksyä, sen jälkeen ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä tiiä, ymmärrän näistä mahdollisimman vähän... Kuulostaisi kyllä hyvältä.

      Poista
  4. Itselle tulee aina mieleen ala-asteen discoillat kun ajattelen tai syön mokkapaloja :) ja kyllä ne edelleen maistuvat niin hyvältä!

    VastaaPoista
  5. Minä laitan mokkiksiin kanssa oikeaa espressoa. Se vie palaset ihan toiselle tasolle kuin tavallinen suodatinkahvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin meidän kesken (ei kerrota kenellekään) laitoin ennen aikaan jopa murukahvia.

      Poista
  6. Meidän mummon mokkapalat, meidän mummon lihapullat, meidän mummon silakat jne :) Näin seuraaville sukupolville luodaan ihania makumuistoja.

    VastaaPoista