sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pulled pork, omasta tai asiakkaan päästä a.k.a nyhtöpossu


Meillä tapahtui eilen ketjureaktio, jonka johdosta söimme tänään pulled porkia, mikä se nyt olisi suomeksi, nyhtöpossua? Kammenpyörittäjä oli ulkosalla tekemässä tähdellisiä isännöintihommia ja minä menin sinne ihmettelemään. Kohta sain päähäni tiedustella, että voisiko kodinhoitohuoneen varajääkaapin (ystäviltä saatu, kiitos vaan, taitaa olla se kiitosviinitonkka toimittamatta) siirtää välivarastoon. Kammenpyörittäjä oli sitä mieltä, että kyllä se vain passaa ja alkoi lappaa varastosta pihalle polkupyöriä. 

Sain selville, että taloudessamme on 11 polkupyörää. Onkohan se tarpeeksi, mitä luulette? Pitääkö minun luopua haaveestani saada vanha Bianchi? Ei kai. Kun kaikki pyörät oli nostettu ulos, saimme siirrettyä varajääkaapin varastoon ja tässä vaiheessa löysin kaapin pakasteosasta umpijäisen possupaketin, jota olin aktiivisesti unohtanut kesäkuusta asti. Jätin paketin sulamaan ja päätin Scarlett O'Haramaisesti miettiä huomenna, mitä sen kanssa tekisin. Saimme melkein kaikki polkupyörät tukittua takaisin varastoon. Kolme jäi ylitse, pyörävanhukset, Gios ja Peugeot, muuttivat talveksi matkailuvaunuun ja minun maantiepyöräni nousi Tacx-trainerille ja on nyt takkahuoneessa, jossa meinaan ajella kilometrejä talven aikana. Tai ainakin se käy pyykkien ripusteluun, Kammenpyörittäjä on pessyt sen oikein hienon puhtaaksi. 

Mutta takaisin possuun. Vietin aamun leppoisasti sohvalla kaikenlaisia kotihommia vältellen  ja etsin mieleistäni possuohjetta kasslerille. Meinasin lannistua, kun menin avaamaan possupakettia, kun hintalapussa luki, että porsaankyljykset. Mutta kyllä siellä oli kuitenkin kassleria, hintalappu vain oli otettu Heilassa väärin. Nyt jää kyllä arvoitukseksi, hävisinkö vai voitin valuuttamielessä. En löytänyt mitään mieleistäni ohjetta, joten tein aivan omasta päästäni. Tähän liittyy otsikkoni, se on perheemme sisäinen vitsi. Joskus kauan sitten kotiseutuni sanomalehdessä, Lapin Kansassa oli ilmoitus, jossa luvattiin tehdä takkeja omasta tai asiakkaan nahasta. Se oli jotenkin nauruhermoja kutkuttava ja olemme muuntaneet sen moneen muotoon siitä lähtien. 

Tein aluksi mausteseoksen possulle. Vähän minä epäröin, että voinko laittaa sikapossulle ras-el-hanout-mausteseosta, mutta päätin olla rohkea. Lusikoin kaksi kukkurapäistä ruokalusikallista tahmeaa palmusokeria kulhoon, lisäsin sinne saman verran itsetekemääni ras-el-hanoutia, vähän suolaa ja lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin koko sotkun tasaiseksi ja hieroin mausteseosta kasslerviipaleisiin yltympäriinsä. Ladoin viipaleet valurautapataan kyljelleen, niitä oli 8 ja ne painoivat noin kilon verran yhteensä. Kaadoin pataan ranskalaista kuivaa omenasiideriä lihapalojen puoliväliin asti ja länttäsin kannen päälle. Olin kuumentanut uunin 225 asteeseen ja annoin padan olla siinä kuumuudessa ensimmäiset 45 minuuttia ja sitten alensin lämmön 150 asteeseen. Kolmen tunnin kuluttua otin padan uunista ja kurkkasin varovasti sisälle. Lihapalat olivat hyvän matkaa kypsymisen tiellä, lisäsin vähän persiljasuolaa ja käänsin palojen kylkeä ja jatkoin kypsentämistä vielä kolme tuntia. 

Illan pimetessä possu oli riipimiskypsää. Nostin viipaleen kerrallaan leikkuulaudalle ja nyhdin kaiken lihan suikaleiksi. Possu oli mehevää ja sopivan mausteista, muttei liian makeaa, kuten kävi ensimmäiselle pulled pork-kokeilulleni viime talvena. Silloin liemi oli liian makeaa. Söimme tätä possusuikaletta ciabatta-leivän kanssa, täytimme leipäpalaset salaatilla, tomaatilla, sipulilla ja runsaalla keolla possusuikaleita, lusikoimme päälle aromaattista paistolientä. 

en minä ihan tällaista kai kuitenkaan?


29 kommenttia:

  1. Onpas teillä pyöriä,eikös ne vie ihan kauheasti tilaakin;D Tuollaista pulled porkia oli aina täytevalikoimissa arepeerioissa ,eli arepoita,venezuelalaisia maissileipiä myyvissä paikoissa Venezuelassa.En ottanut niitä omaan arepaani,mutta eksä tykkäsi
    http://www.seriouseats.com/recipes/2012/04/venezuelan-style-arepas-with-pulled-pork-recipe.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen pieneen tilaan ne pyörät menee, jos niitä ei ole tarkoitus koko ajan käyttää. Mutta jos pitää olla käytettävissä, ne tarvivat vähän enemmän tilaa, että saa nätisti otettua ulos varastosta ja laitettua takaisin. Olen sitä mieltä, että kunhan saan sen vanhan Bianchin, ei meille tarvita enää lisää pyöriä... ;)

      Poista
  2. Se toinen blogi löytyykin listalla nimeltä Kahvila Vegaani eikä keittiökameleonttina.

    VastaaPoista
  3. Pyöriä ei ole koskaan liikaa, tilaa vaan on liian vähän. Meillä on 5 (+ 2 vanhaa runkoa), taloyhtiön varastoon ei oikein kehtaa hankkia lisää. Meidän Tacx odottaa vielä saunassa, kohta varmaan pitäisi virittää se ajokuntoon kun kelit kylmenevät vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko teillä kummallekin omat, vai yksi vain? Meillä on vain yksi, K:n synttärilahjaksi saama(kun minun nilkkaa piti kuntouttaa 2 vuotta sitten). Voisi olla kyllä hassua polkea vierekkäin minnekään menemättä:) Meillä on sen verran kokoeroa, ettei voida samalla pyörällä polkea. Varaston kattoon mietittiin koukkuja, jos sinne ripustaisi muutaman pyörän... Voisi hankkia lattialle lisää:D

      Poista
    2. Yksi Tacx vain, koipeni kuntoutukseen sekin hankittu. Meilläkin on kokoeroa noin 25 cm ja minun vanhempi pyöräni olisi vehkeeseen tarkoitus virittää. Saa nähdä, voiko pidempi kunski ajaa sillä lainkaan.

      Poista
  4. Nyhtöpossu, ihan mielettömän hieno termi <3

    VastaaPoista
  5. Minäkin riemastuin tuosta nyhtöpossu-nimestä. Oikein kuvaava suomennos ;-)

    VastaaPoista
  6. Hurraahuuto nyhtöpossulle!
    Haaveilen nyhtöporosta. Mutta riittäneeköhän siinä rasvaisuus, ettei tule kuivat nyhtölihat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi viime viikonloopuna kavereill niin, että olivat ottaneet poron lapaa sulamaan tarkoituksena poronkäristys... no ehti sulaa kokonaan... mutta laitettiin sitten vä pienemmiksi paloiksi, pataan ja hiukan vettä suolaa ja laakerinlehti maustepippuria ja 5 tuntia 150 astetta. Ja kas oli herkullista nyhtöporoa!

      Poista
    2. Kyllä minä Nannan lailla uskon, että porostakin saa nyhtölihaa oikein hyvin!

      Poista
    3. Selevä, kiitos tsempistä. Seuraavasta poronpuolikkaasta voisi sitten kokeille. Ei ehkä ihan siitä koko puolikkaasta, vaan vaiks lavasta juurkin. :)

      Poista
  7. Siis nyhtöpossu, me likey! Sekä tuotteesta, että nimestä. ..jonka siis keksit ihan omasta päästä ?
    LOL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai, omasta päästä, ei asiakkaan päästä :D

      Poista
  8. Riemastuttava postaus!!! 11 pyörää :) Omasta ja asiakkaan nahasta :) Ja nyhtöpossu :)) Putoan kohta sohvalta! Meilläkin tehtiin nyhtöpossua lauantaina, huomattavasti tylsemmästi eli rikkirevittynä. Plääh. Mutta hyvää oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possua pitäisi kyllä useammin tehdä, siitä saa niin herkkua, kun ei ole kiirus ja on pari isoa haarukkaa saatavilla :)

      Poista
  9. 11 pyörää? vau! :D meillä ei ole enää yhtäkään (ehjää) kun toinen varastettiin ja toinen on kroonisesti rikki.Tarttis varmaan tehdä asialle jotain ;)

    Nyhtöpossu on niiiiiin taivaallista. Kun tein sitä ensimmäisen kerran, oli pakko uusia kokemus heti seuraavalla viikolla. Parasta.

    VastaaPoista
  10. Ras-el-hanout ja sianliha. Todella rohkeaa.

    VastaaPoista
  11. Ihanan kuuloinen nyhtöpossu, tämä ohje laitetaan visusti korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kyllä kunnon annos possua on paikallaan. Nyt sen loppu tuolla jalostuu näppylämuussiksi uunissa:)

      Poista
  12. otsikko kyllä nosti hymyn tiistaihuulille! Ja nyhtöpossu on ihan loistosana - käyttöön!

    VastaaPoista
  13. Nyhtöpossu onkin muuten hyvää! Blogisi kautta eksyin joskus vuosi sitten (???) Ankeras Vipusen blogiin, ja hän oli tehnyt ihanan nyhtöpossun, jollen väärin muista! Ei tietenkään tällä uniikilla nimellä. :D Aivan mahtavalta kuulosti sinunkin versiosi.

    VastaaPoista